Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmuus uusperheessä
Äiti
06.09.2019 |
Kertokaa uusperheelliset, miten teillä isovanhemmat toimivat bonuslastenlastensa kanssa.
Meillä tilanne tällainen: meillä ei ole puolisoni kanssa yhteisiä lapsia, vaan molemmilla on muutama oma. Olemme olleet yhdessä useita vuosia ja kumpikaan ei liity toisen eroon mitenkään eli olimme molemmat tahoillamme eronneita, kun tapasimme. Olemme asuneet yhdessä monta vuotta ja kaikki lapset ovat meillä joka toinen viikko.
Välit puolisoni vanhempiin ovat ihan ok, mutta samaiset isovanhemmat eivät ole koko aikana huomioineet minun lapsiani mitenkään. Juttelevat kyllä jos käyvät kylässä, mutta siinä se. En tietenkään oleta, että he ostaisivat minun lapsilleni lahjoja tai pitäisivät yhteyttä kuten omiin lapsenlapsiinsa, ymmärrän että minun lapseni eivät ole heille kuin vain minkä tahansa tuttavaperheen lapsia, mutta silti joskus sattuu katsoa sivusta, kun puolison lapset saavat isovanhemmiltaan lahjoja, mummi vie heitä ostosreissuille ja syömään jne. ja minun lapseni eivät saa edes onnittelutekstaria omina merkkipäivinään. Saati että heitä kutsuttaisiin puolisoni vanhemmille kylään.
Vaikea on myös joskus selittää lapsille, miksi osa heistä pääsee mummin kanssa shoppailemaan ja ties minne, ja toisia ei kysytä koskaan mukaan edes seuraksi.
Kiinnostaisi kuulla, miten tämä toimii muissa uusperheissä ja miten voisi päästä omasta mielipahasta yli asian suhteen.
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Miksi perheeseen avioliiton kautta tuleville lapsille pitäisi olla isovanhempi? Miksei voi olla ihan vaan aikuinen ystävä?
Miksi ei haluta nähdä suhdetta sellaisena, kuin se oikeasti on, vaan pitää väkisin vääntää se joksikin muuksi?
Vanhempi on vanhempi, isovanhempi on isovanhempi, kummi on kummi jne, yksinkertaista.
Joskus nuo ihmissuhteet saavat ihan erilaisia merkityksiä, monelle ystävä on sisarusta läheisempi, kummi voi olla tätiä tai setää tärkeämpi.
Antaa suhteen kehittyä ja kasvaa rauhassa, tulos riippuu vain niiden ihmisten keskinäisestä henkilökemiasta.
Ei tässä nimityksistä olekaan kyse, vaan käytöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi perheeseen avioliiton kautta tuleville lapsille pitäisi olla isovanhempi? Miksei voi olla ihan vaan aikuinen ystävä?
Miksi ei haluta nähdä suhdetta sellaisena, kuin se oikeasti on, vaan pitää väkisin vääntää se joksikin muuksi?
Vanhempi on vanhempi, isovanhempi on isovanhempi, kummi on kummi jne, yksinkertaista.
Joskus nuo ihmissuhteet saavat ihan erilaisia merkityksiä, monelle ystävä on sisarusta läheisempi, kummi voi olla tätiä tai setää tärkeämpi.
Antaa suhteen kehittyä ja kasvaa rauhassa, tulos riippuu vain niiden ihmisten keskinäisestä henkilökemiasta.Ei tässä nimityksistä olekaan kyse, vaan käytöksestä.
Kyllä isovanhemman täytyy saada huomioida omat lapsenlapsensa eri tavalla kuin bonuslapsenlapset.
Huomioithan kumminkin kummilapsen eri tavalla kuin muut lapset.
Se, että jättää toiset kokonaan huomioimatta, ei tietenkään ole ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekeehän "oman perheen" sisaruksetkin eri juttuja eri aikaan. Ei mua ainakaan kiinnostanut yhtään lähteä mukaan kun isäni vei veljeni tennikseen. Eikä veljeäni useinkaan kiinnostanut lähteä mun ja äitini kanssa shoppaamaan.
En ymmärrä mitään väkisin perhekimpassa liikkumista. Eri asia tietenkin jos joku tunteen itsensä jätetyksi, ei ole hyvä.
Mutta sitäkään en ymmärrä että jotkut täällä on ihan "minähän en noista toisten kakaroista huolehdi, omistani vaan".
Odotahan, kun olet itse 60+ ja sun pitäisi ottaa puoli päiväkotiryhmää luoksesi ja makuupaikat pitää kotoasi löytyä jokaiselle, pitää heistä huolta ja vahtia, ettei kenellekään heistä satu yhtään mitään, hankkia tila-auto heidän kuljettamistaan varten, jotta voisit viedä koko köörin shoppailemaan ja ravintolaan syömään sekä kustantaa koko lystin. Sulle on varmaan tulossa aika hyvä eläke, eikö vain?
Kun juuri sanoin että eivät kaikki oikeatkaan sisarukset koko ajan kimpassa liiku. Etkö vaan jotenkin halunnut ymmärtää tätä?
Joo, jos mun pitäis yhtäkkiä jostain käsittämättömästä syystä huolehtia kymmenestä lapsesta yksi iltapäivä niin helposti keksisin jotain helppoa tekemistä. Ei niitä tarvi mihkään tilaautoon tunkea ja ajaa Keravalle.
Välillä en tosiaan tajua tätä palstaa.
No mihin ja millä sä sitten veisit ne lapset syömään ja shoppailemaan? Eihän aloittaja puhunut mistään helposta tekemisestä yhtenä iltapäivänä vaan syömään ja shoppailemaan viemisestä yms, mitä miehensä äiti tekee omien lastenlastensakin kanssa.
Vähän kauhulla odotan, mitähän tässä vielä eteen tulee. Jos tyttäreni menee yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia, en varmaan mitenkään osaisi olla mummi näille, en sitten millään. Jos tyttäreni saa omia lapsia, niin heille toki, koko sydämestäni. Tuntuisi kyllä hirveältä taakalta, jos odotuksia olisi siihen suuntaan, että pitäisi näitä vävyn lapsia ottaa mukaan, ostaa lahjoja ja olla mummina heillekin....
Vierailija kirjoitti:
Vähän kauhulla odotan, mitähän tässä vielä eteen tulee. Jos tyttäreni menee yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia, en varmaan mitenkään osaisi olla mummi näille, en sitten millään. Jos tyttäreni saa omia lapsia, niin heille toki, koko sydämestäni. Tuntuisi kyllä hirveältä taakalta, jos odotuksia olisi siihen suuntaan, että pitäisi näitä vävyn lapsia ottaa mukaan, ostaa lahjoja ja olla mummina heillekin....
Tai jos tyttäresi adoptoisi lapsen. Ei olisi sinun vertasi ja lihaasi. Hui olkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äidilläni 65 v, on 46m2 kerrostalokaksio Suomessa, talo Espanjassa. Viettää kesät Suomessa, talvet Espanjassa. Mulla yksi lapsi, veljellä kaksi ja veljen avovaimolla edellisestä suhteesta kolme. Ottaa joskus sekä veljen että mun lapseni yökylään. Lapset nukkuvat äitini parisängyssä, äitini olohuoneen sohvalla. Viisi lasta ei mitenkään mahtuisi nukkumaan äitini parisänkyyn. Eikä muutaman vuoden päästä enää mahdu kolmekaan vaan vain kaksi. Mä ymmärrän ihan hyvin, miksi yökyläilyt koskevat vain äitini omia lapsenlapsia. Päiväkyläilytkin viiden lapsen kanssa pienessä asunnossa olisivat haastavia.
Espanjan kotiin äitini ottaisikin kaikki, mutta ei lähde hakemaan ja tuomaan takaisin ja lapset taas eivät voi olla siellä yhtä pitkään kuin äitini on. Veljeni vaimo taas ei halua, että lapset lentäisivät ilman aikuista. Viime talvena lapseni oli ekaluokkalainen eikä mulla ja miehellä ollut mahdollisuutta saada lomaa koulujen talvilomaviikon ajaksi. Saatettiin lapsi lennolle, lentoemäntä huolehti matkan ajan ja äitini oli Malagan kentällä vastassa. Lomaviikon jälkeen äitini vei lapsen taas lennolle, lentoemäntä huolehti lennon ajan ja mieheni oli Helsinki-Vantaalla vastassa. En osaa sanoa, onko ilman aikuista lentäminen joku veljeni vaimon periaatekysymys vai onko kyse enemmänkin rahasta, koska lapsia on viisi.
Joulut ollaan jo monta vuotta vietetty Espanjassa. Veljen perhe on ollut mukana muutamana jouluna, mutta vain sellaisina, kun veljen vaimon lapset ovat isällään. En tiedä, miten lapset kokevat asian, mutta meidän tapauksessa valinnan on tehnyt näiden kolmen lapsen äiti eikä mun äitini. Uusperheissä voi olla monenlaisia tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
Te elätte perheenä, mutta mutta sinun lapsesi ei ole osa sitä perhettä, jotka nämä isovanhemmat muodostaa omien lastenlastensa ympärille.
Näinhän se on, tämä on aika selvää. Eikä elämä tietenkään ole reilua eikä tasapuolista. Kiinnosti vain kuulla, onko muilla samanlaista, mutta jotenkin tämä kääntyi nyt niin, että vaadin ihan kohtuuttomia, kun toivoisin lapsilleni yhtä onnitteluviestiä vuodessa.
Pysyn kannassani; minusta on fiksua edes jotenkin, edes jollain pienenpienellä tavalla, huomioida perheen kaikkia lapsia. Itse en isovanhempana kehtaisi edes tulla kylään ja jakaa omilleni kasapäin lahjoja ja muille vain lämmintä kättä, koska ovat vain miniän ärsyttäviä räkänokkia. Ainakin hoitaisin lahjomiset muuten kuin kaikkien lasten edessä.
Mutta kommenteista päätellen ajattelen kauniista käytöksestä toisin kuin valtaosa ihmisistä. Ap
Ymmärrän harmisi, vaikken samassa tilanteessa olekaan. Tökeröä käytöstä, josta aiheutuu ihan turhaa mieltä. Ja en nyt tarkoita mitään lahjaeurojen laskemista, vaan ilmapiiriä.
Vaikka olisi naapurin kersat kylässä, jos tuliaiskarkkeja aletaan syödä, niitä tarjotaan kaikille. Jos ei lapsi tajua tarjota, niin aikuiset ohjaavat. Jne. Koska niin opitaan ystävällisyyttä, hyvää ihmisyyttä.
Ymmärrän, että tilanne on isovanhemmille hankala, joutuvat joustamaan ja miettimään toimintaansa, eivät voi vapaasti olla lastenlastensa kanssa kuten oliaivat ilman uusperhekuvioita. Mutta hei, tasan ei käy nallekarkit, kuten joku osuvasti tässä ketjussa sanoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kauhulla odotan, mitähän tässä vielä eteen tulee. Jos tyttäreni menee yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia, en varmaan mitenkään osaisi olla mummi näille, en sitten millään. Jos tyttäreni saa omia lapsia, niin heille toki, koko sydämestäni. Tuntuisi kyllä hirveältä taakalta, jos odotuksia olisi siihen suuntaan, että pitäisi näitä vävyn lapsia ottaa mukaan, ostaa lahjoja ja olla mummina heillekin....
Tai jos tyttäresi adoptoisi lapsen. Ei olisi sinun vertasi ja lihaasi. Hui olkoon.
Adoptiolapsi on juridisesti oma lapsi. Miesystävän puolilspset ei ole
Minusta paras ratkaisu on että ap:n vanhemmat antavat samat jutut omille lapsenlapsille kuin mitä nuo miehen lapset saavat omilta isovanhemmiltaan. Kaikki saavat saman verran. Minun lapsilla ei ole isovanhempia vaikka olemme uusperhe. Minun ja mieheni vanhemmat ovat kuolleet, isän puolella elää yksi isovanhempi joka ei pidä yhteyttä. Mielepahaa tuli sukulaisten isovanhempi hehkutuksesta ja otettiin sitten reilusti etäisyyttä. Elämä on hyvää ilmankin. Lapset onneksi kasvaa ja on saaneet olla kavereiden isovanhempien joitakin kertoja kaverin kanssa. Se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kauhulla odotan, mitähän tässä vielä eteen tulee. Jos tyttäreni menee yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia, en varmaan mitenkään osaisi olla mummi näille, en sitten millään. Jos tyttäreni saa omia lapsia, niin heille toki, koko sydämestäni. Tuntuisi kyllä hirveältä taakalta, jos odotuksia olisi siihen suuntaan, että pitäisi näitä vävyn lapsia ottaa mukaan, ostaa lahjoja ja olla mummina heillekin....
Tai jos tyttäresi adoptoisi lapsen. Ei olisi sinun vertasi ja lihaasi. Hui olkoon.
Adoptiolapsi on juridisesti oma lapsi. Miesystävän puolilspset ei ole
Eikö ne ole kuitenkin miesystävän kokolapsia?
Vierailija kirjoitti:
Minusta paras ratkaisu on että ap:n vanhemmat antavat samat jutut omille lapsenlapsille kuin mitä nuo miehen lapset saavat omilta isovanhemmiltaan. Kaikki saavat saman verran. Minun lapsilla ei ole isovanhempia vaikka olemme uusperhe. Minun ja mieheni vanhemmat ovat kuolleet, isän puolella elää yksi isovanhempi joka ei pidä yhteyttä. Mielepahaa tuli sukulaisten isovanhempi hehkutuksesta ja otettiin sitten reilusti etäisyyttä. Elämä on hyvää ilmankin. Lapset onneksi kasvaa ja on saaneet olla kavereiden isovanhempien joitakin kertoja kaverin kanssa. Se riittää.
Siis ymmärsinkö oikein, että lykkäät lapsesi kavereiden isovanhempien riesaksi? Nyt ihan oikeasti... Jos saan lapsia, niin minun tulee ymmärtää, että siitä eteenpäin olen vastuussa heistä, tulevista lapsenlapsista, lasten kavereista, lastenlasten kavereista jne.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta paras ratkaisu on että ap:n vanhemmat antavat samat jutut omille lapsenlapsille kuin mitä nuo miehen lapset saavat omilta isovanhemmiltaan. Kaikki saavat saman verran. Minun lapsilla ei ole isovanhempia vaikka olemme uusperhe. Minun ja mieheni vanhemmat ovat kuolleet, isän puolella elää yksi isovanhempi joka ei pidä yhteyttä. Mielepahaa tuli sukulaisten isovanhempi hehkutuksesta ja otettiin sitten reilusti etäisyyttä. Elämä on hyvää ilmankin. Lapset onneksi kasvaa ja on saaneet olla kavereiden isovanhempien joitakin kertoja kaverin kanssa. Se riittää.
Samaa mieltä. Nythän ap:n vanhemmat "jakavat pizzan" niin, että antavat puolet jaettavaksi niille, joilla on jo vatsa ihan täynnä, ja toisen puolikkaan jakavat ne, joilla on kamala nälkä. Ei mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta paras ratkaisu on että ap:n vanhemmat antavat samat jutut omille lapsenlapsille kuin mitä nuo miehen lapset saavat omilta isovanhemmiltaan. Kaikki saavat saman verran. Minun lapsilla ei ole isovanhempia vaikka olemme uusperhe. Minun ja mieheni vanhemmat ovat kuolleet, isän puolella elää yksi isovanhempi joka ei pidä yhteyttä. Mielepahaa tuli sukulaisten isovanhempi hehkutuksesta ja otettiin sitten reilusti etäisyyttä. Elämä on hyvää ilmankin. Lapset onneksi kasvaa ja on saaneet olla kavereiden isovanhempien joitakin kertoja kaverin kanssa. Se riittää.
Siis ymmärsinkö oikein, että lykkäät lapsesi kavereiden isovanhempien riesaksi? Nyt ihan oikeasti... Jos saan lapsia, niin minun tulee ymmärtää, että siitä eteenpäin olen vastuussa heistä, tulevista lapsenlapsista, lasten kavereista, lastenlasten kavereista jne.?
No ei se niin ole mennyt vaan niin että lapsen kaveri joka on sattumalta aina ollut ainoa lapsi on jotenkin kieltäytynyt lähtemästä mummolaan koska aika käy pitkäksi vanhusten kanssa. Ovat pyytäneet minun lasta mukaan ja asiat on sujuneet paremmin vierailulla. Yhden lapsen perheet ja serkuttomuus on yleistynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kauhulla odotan, mitähän tässä vielä eteen tulee. Jos tyttäreni menee yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia, en varmaan mitenkään osaisi olla mummi näille, en sitten millään. Jos tyttäreni saa omia lapsia, niin heille toki, koko sydämestäni. Tuntuisi kyllä hirveältä taakalta, jos odotuksia olisi siihen suuntaan, että pitäisi näitä vävyn lapsia ottaa mukaan, ostaa lahjoja ja olla mummina heillekin....
Tai jos tyttäresi adoptoisi lapsen. Ei olisi sinun vertasi ja lihaasi. Hui olkoon.
Adoptiolapsi on juridisesti oma lapsi. Miesystävän puolilspset ei ole
Et ole tosissasi. Nyt tässä tarvitaan siis juridiikkaa? Mistä lähtien sitä on tarvittu ihmisistä välittämiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kauhulla odotan, mitähän tässä vielä eteen tulee. Jos tyttäreni menee yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia, en varmaan mitenkään osaisi olla mummi näille, en sitten millään. Jos tyttäreni saa omia lapsia, niin heille toki, koko sydämestäni. Tuntuisi kyllä hirveältä taakalta, jos odotuksia olisi siihen suuntaan, että pitäisi näitä vävyn lapsia ottaa mukaan, ostaa lahjoja ja olla mummina heillekin....
Tai jos tyttäresi adoptoisi lapsen. Ei olisi sinun vertasi ja lihaasi. Hui olkoon.
Adoptiolapsi on juridisesti oma lapsi. Miesystävän puolilspset ei ole
Et ole tosissasi. Nyt tässä tarvitaan siis juridiikkaa? Mistä lähtien sitä on tarvittu ihmisistä välittämiseen?
Ei voi hehkuttaa töissä että minun minun minun. Vaan että jouduin kaitsemaan toisten mukuloita jotka ei oo edes biologisesti saati juridisesti minun lapsenlapsia.
Menee vähän ohi aiheen, mutta ei mulla enää pysy päässä ihmisten syntymäpäivät. Omani ja omien lasteni syntymäajat muistan, samoin joidenkin sellaisten, joiden syntymäpäivän opin muistamaan jo lapsuudessani tai nuoruudessani. Yhden työkaverini syntymäpäivän muistan, koska se sattuu olemaan myös OP:n pankkikorttini pin-koodi. Olen joskus miettinyt, miten omien vanhempieni sukupolvi muisti kaikkien sukulaisten syntymäpäivät. Heillä ei tosin ollut muistettavanaan lukuisia pin- ja puk-koodeja, käyttäjätunnus- ja salasanapareja. Mä joudun välillä miettimään, mikä ihme olikaan toisen pankin pankkikorttini pin-koodi, kun käytän sitä korttia vain harvoin. Numerosarjat, joita käytän usein, pysyvät paremmin päässä kuin ne, joita käytän vain harvoin. Joku voi kertoa, että hänellä on huomenna synttärit, mutta en mä enää vuoden päästä sitä muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kauhulla odotan, mitähän tässä vielä eteen tulee. Jos tyttäreni menee yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia, en varmaan mitenkään osaisi olla mummi näille, en sitten millään. Jos tyttäreni saa omia lapsia, niin heille toki, koko sydämestäni. Tuntuisi kyllä hirveältä taakalta, jos odotuksia olisi siihen suuntaan, että pitäisi näitä vävyn lapsia ottaa mukaan, ostaa lahjoja ja olla mummina heillekin....
Tai jos tyttäresi adoptoisi lapsen. Ei olisi sinun vertasi ja lihaasi. Hui olkoon.
Adoptiolapsi on juridisesti oma lapsi. Miesystävän puolilspset ei ole
Juridiikka siis määrittelee tunteesi heitä kohtaan? Olet kummallinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kauhulla odotan, mitähän tässä vielä eteen tulee. Jos tyttäreni menee yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia, en varmaan mitenkään osaisi olla mummi näille, en sitten millään. Jos tyttäreni saa omia lapsia, niin heille toki, koko sydämestäni. Tuntuisi kyllä hirveältä taakalta, jos odotuksia olisi siihen suuntaan, että pitäisi näitä vävyn lapsia ottaa mukaan, ostaa lahjoja ja olla mummina heillekin....
Tai jos tyttäresi adoptoisi lapsen. Ei olisi sinun vertasi ja lihaasi. Hui olkoon.
Adoptiolapsi on juridisesti oma lapsi. Miesystävän puolilspset ei ole
Paitsi jos tyttäresi adoptoi heidät. Pim, siitä syttyy rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kauhulla odotan, mitähän tässä vielä eteen tulee. Jos tyttäreni menee yhteen miehen kanssa, jolla on lapsia, en varmaan mitenkään osaisi olla mummi näille, en sitten millään. Jos tyttäreni saa omia lapsia, niin heille toki, koko sydämestäni. Tuntuisi kyllä hirveältä taakalta, jos odotuksia olisi siihen suuntaan, että pitäisi näitä vävyn lapsia ottaa mukaan, ostaa lahjoja ja olla mummina heillekin....
Tai jos tyttäresi adoptoisi lapsen. Ei olisi sinun vertasi ja lihaasi. Hui olkoon.
Adoptiolapsi on juridisesti oma lapsi. Miesystävän puolilspset ei ole
Et ole tosissasi. Nyt tässä tarvitaan siis juridiikkaa? Mistä lähtien sitä on tarvittu ihmisistä välittämiseen?
Ei voi hehkuttaa töissä että minun minun minun. Vaan että jouduin kaitsemaan toisten mukuloita jotka ei oo edes biologisesti saati juridisesti minun lapsenlapsia.
😂
❤️