Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmuus uusperheessä
Äiti
06.09.2019 |
Kertokaa uusperheelliset, miten teillä isovanhemmat toimivat bonuslastenlastensa kanssa.
Meillä tilanne tällainen: meillä ei ole puolisoni kanssa yhteisiä lapsia, vaan molemmilla on muutama oma. Olemme olleet yhdessä useita vuosia ja kumpikaan ei liity toisen eroon mitenkään eli olimme molemmat tahoillamme eronneita, kun tapasimme. Olemme asuneet yhdessä monta vuotta ja kaikki lapset ovat meillä joka toinen viikko.
Välit puolisoni vanhempiin ovat ihan ok, mutta samaiset isovanhemmat eivät ole koko aikana huomioineet minun lapsiani mitenkään. Juttelevat kyllä jos käyvät kylässä, mutta siinä se. En tietenkään oleta, että he ostaisivat minun lapsilleni lahjoja tai pitäisivät yhteyttä kuten omiin lapsenlapsiinsa, ymmärrän että minun lapseni eivät ole heille kuin vain minkä tahansa tuttavaperheen lapsia, mutta silti joskus sattuu katsoa sivusta, kun puolison lapset saavat isovanhemmiltaan lahjoja, mummi vie heitä ostosreissuille ja syömään jne. ja minun lapseni eivät saa edes onnittelutekstaria omina merkkipäivinään. Saati että heitä kutsuttaisiin puolisoni vanhemmille kylään.
Vaikea on myös joskus selittää lapsille, miksi osa heistä pääsee mummin kanssa shoppailemaan ja ties minne, ja toisia ei kysytä koskaan mukaan edes seuraksi.
Kiinnostaisi kuulla, miten tämä toimii muissa uusperheissä ja miten voisi päästä omasta mielipahasta yli asian suhteen.
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
No he eivät halua, etkä sinä siihen voi heitä pakottaa, vaikka olisit mitä mieltä vain asiasta. Kyllä sun vaan täytyy ymmärtää tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
Samaa mieltä kanssasi, ap!
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
Et voi olla tosissasi? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
No ei kuulu.
Minun maailmassani kuuluisi. Lapseni ovat olleet puolisoni vanhempien elämässä kohta kymmenen vuotta, he ovat lapsia joiden kanssa heidän oma lapsensa ja lapsenlapsensa elävät ja asuvat. Se, että syntymäpäivänä onniteltaisiin, ei minusta ole älyttömästi vaadittu. Oltiin sukua tai ei.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
Mitä he ovat sitten sanoneet, kun olet tästä heidän kanssa keskustellut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen terveeseen kasvuun kuuluu kyky oppia sietämään pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
Et voi olla tosissasi? :D
Kyllä olen - miksi en olisi? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mm. näitä asioita perheellisten olisi syytä etukäteen miettiä ennen kuin lähtee suinpäin suhteilemaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
No ei kuulu.
Minun maailmassani kuuluisi. Lapseni ovat olleet puolisoni vanhempien elämässä kohta kymmenen vuotta, he ovat lapsia joiden kanssa heidän oma lapsensa ja lapsenlapsensa elävät ja asuvat. Se, että syntymäpäivänä onniteltaisiin, ei minusta ole älyttömästi vaadittu. Oltiin sukua tai ei.
Ap
Niin SINUN maailmassasi. Kaikki muut ei ole = SINÄ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama mitä mieltä ap on, isovanhemmat toimivat kuten haluavat. Ap nielee sen tai on nielemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
No ei kuulu.
Minun maailmassani kuuluisi. Lapseni ovat olleet puolisoni vanhempien elämässä kohta kymmenen vuotta, he ovat lapsia joiden kanssa heidän oma lapsensa ja lapsenlapsensa elävät ja asuvat. Se, että syntymäpäivänä onniteltaisiin, ei minusta ole älyttömästi vaadittu. Oltiin sukua tai ei.
Ap
Juu, polje jalkaa vain ja kiukuttele tarpeeksi paljon, niin asia tulee muuttumaan, koska miniä niin haluaa, niin miniä saa..🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Minun lapsillani on myös omat isovanhemmat, minun vanhempani. He huomioivat kaikkia lapsiamme tasapuolisesti. Eivät kutsu vain osaa lapsista käymään vaan kaikki. Jos mennään syömään, kaikki ovat tervetulleita. Siksi tilanne onkin niin hankala: puolisoni lapsilla on omat isovanhemmat jotka huomioivat vain heitä ja lisäksi bonusisovanhempina minun vanhempani, joilta myös saavat lahjoja, matkatuliaisia jne.
Tyylit ovat erilaiset ja hyväksyn sen. Halusin vain kuulla, millaista tämä on muilla ja olisiko jollain vinkkejä miten omasta harmituksesta voisi päästä yli, kun minusta puolisoni vanhempien käytös ei aina ole ihan korrektia.
He kuitenkin kohtelee lapsiasi ihan asiallisesti, joten niele se pettymyksesi. Heidän tehtävänsä ei ole siloittaa sinun lastesi tietä.
Silottaa tietä?
Vierailija kirjoitti:
Lapsen terveeseen kasvuun kuuluu kyky oppia sietämään pettymyksiä.
Ja niitähän uusperheessä riittää. Viimeistään perinnönjaossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä mm. tuosta synttäreiden huomioimisesta. Tekstari tai kortti lähipiirin lapsille ei tosiaankaan olisi iso juttu, ja lasta se ilahduttaisi. Ne ovat hei lapsia! Itse asiassa on aika kummallista, jos saman perheen lapsista osaa huomioidaan (enkä nyt tarkoita lahjoja) ja osaa ei.
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
Te elätte perheenä, mutta mutta sinun lapsesi ei ole osa sitä perhettä, jotka nämä isovanhemmat muodostaa omien lastenlastensa ympärille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
No ei kuulu.
Minun maailmassani kuuluisi. Lapseni ovat olleet puolisoni vanhempien elämässä kohta kymmenen vuotta, he ovat lapsia joiden kanssa heidän oma lapsensa ja lapsenlapsensa elävät ja asuvat. Se, että syntymäpäivänä onniteltaisiin, ei minusta ole älyttömästi vaadittu. Oltiin sukua tai ei.
Ap
Juu, polje jalkaa vain ja kiukuttele tarpeeksi paljon, niin asia tulee muuttumaan, koska miniä niin haluaa, niin miniä saa..🙄
Juu ihan älyttömiähän minä tässä jalkaa polkien vaadinkin. Kaksi lasta = kaksi tekstiviestiä vuodessa. Älytön miniä olen, törkeä suorastaan. Kiittämätön ja ahne. Curling-vanhempi ja muutenkin kohtuuton. Eihän nyt missään nimessä muita kuin omia sukulaisia kuulu onnitella, aikaa menee ihan hukkaan sen yhden sanan naputteluun. Ap
Meille tulee vauva ensi kuussa ja sillä tulee olemaan käytännössä kolme paria isovanhempia.
Miehen äitipuoli on tehnyt selväksi, että hän on meidän lapsellemme mummu, kuten omien lastensa lapsillekin. Samoin miehen isä on vaimonsa lapsenlapsille ukki. Sinänsä vähän hassu tuo mummu-nimitys, koska asumme Ruotsissa ja oletettavasti ihmiset tulkitsevat sen ”mormor”. No, sittenpähän tulkitsevat. Mieheni äiti on ruotsalainen ja lapsellemme tietysti farmor, en usko että hänen miehensä kutsuu itseään farfariksi, luultavasti käytämme etunimeä.
Minun vanhempani asuvat Suomessa, en vielä tiedä mitä nimityksiä he käyttävät, isäni varmaan on vaari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
No ei kuulu.
Minun maailmassani kuuluisi. Lapseni ovat olleet puolisoni vanhempien elämässä kohta kymmenen vuotta, he ovat lapsia joiden kanssa heidän oma lapsensa ja lapsenlapsensa elävät ja asuvat. Se, että syntymäpäivänä onniteltaisiin, ei minusta ole älyttömästi vaadittu. Oltiin sukua tai ei.
Ap
Juu, polje jalkaa vain ja kiukuttele tarpeeksi paljon, niin asia tulee muuttumaan, koska miniä niin haluaa, niin miniä saa..🙄
Juu ihan älyttömiähän minä tässä jalkaa polkien vaadinkin. Kaksi lasta = kaksi tekstiviestiä vuodessa. Älytön miniä olen, törkeä suorastaan. Kiittämätön ja ahne. Curling-vanhempi ja muutenkin kohtuuton. Eihän nyt missään nimessä muita kuin omia sukulaisia kuulu onnitella, aikaa menee ihan hukkaan sen yhden sanan naputteluun. Ap
Justjust. Sulla oli aika pitkä aloitus siitä, että kuinka sinua harmittaa lasten puolesta, kun he eivät pääse ostosreissuille yms, etkä osaa sanoa lapsille mitään. Nyt tämä kääntyikin siihen, että ainoastaan olisi 2 tekstaria tarvittu! Aika äkkiä ymmärsit, että olet täysin kohtuuton.
Olen uusperheen kasvatti. Mulla oli omat isovanhemmat, aivan mahtavat sellaiset. Mutta mulla oli myös isäpuolen vanhemmat, jotka ottivat mut heti osaksi perhettä. En varmaan ollut heille "kuin oma", mutta se ei näkynyt juuri mitenkään. Pääsin yökylään, sain tuliaisia, mua muistettiin synttäreinä ja jouluna. Sain kutsua heitä kuten oikeatkin lapsenlapset. Kyllä he minusta välittivät ihan oikeasti, eivät huomioineet velvollisuudesta. Sen vaan aistii. Varsinkin isäpuolen äiti varta vasten pyyteli kylään, askarteli itse mulle synttärikortteja jne.
Ihania muistoja, ja jos joskus olen itse uusperheen isoäiti, aion ottaa mallia näistä upeista ihmisistä jotka mulle olivat ihan kuin oikeat isovanhemmat.
He kuitenkin kohtelee lapsiasi ihan asiallisesti, joten niele se pettymyksesi. Heidän tehtävänsä ei ole siloittaa sinun lastesi tietä.