Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmuus uusperheessä
Äiti
06.09.2019 |
Kertokaa uusperheelliset, miten teillä isovanhemmat toimivat bonuslastenlastensa kanssa.
Meillä tilanne tällainen: meillä ei ole puolisoni kanssa yhteisiä lapsia, vaan molemmilla on muutama oma. Olemme olleet yhdessä useita vuosia ja kumpikaan ei liity toisen eroon mitenkään eli olimme molemmat tahoillamme eronneita, kun tapasimme. Olemme asuneet yhdessä monta vuotta ja kaikki lapset ovat meillä joka toinen viikko.
Välit puolisoni vanhempiin ovat ihan ok, mutta samaiset isovanhemmat eivät ole koko aikana huomioineet minun lapsiani mitenkään. Juttelevat kyllä jos käyvät kylässä, mutta siinä se. En tietenkään oleta, että he ostaisivat minun lapsilleni lahjoja tai pitäisivät yhteyttä kuten omiin lapsenlapsiinsa, ymmärrän että minun lapseni eivät ole heille kuin vain minkä tahansa tuttavaperheen lapsia, mutta silti joskus sattuu katsoa sivusta, kun puolison lapset saavat isovanhemmiltaan lahjoja, mummi vie heitä ostosreissuille ja syömään jne. ja minun lapseni eivät saa edes onnittelutekstaria omina merkkipäivinään. Saati että heitä kutsuttaisiin puolisoni vanhemmille kylään.
Vaikea on myös joskus selittää lapsille, miksi osa heistä pääsee mummin kanssa shoppailemaan ja ties minne, ja toisia ei kysytä koskaan mukaan edes seuraksi.
Kiinnostaisi kuulla, miten tämä toimii muissa uusperheissä ja miten voisi päästä omasta mielipahasta yli asian suhteen.
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen terveeseen kasvuun kuuluu kyky oppia sietämään pettymyksiä.
Ja niitähän uusperheessä riittää. Viimeistään perinnönjaossa.
Olen kasvanut uusperheessä. En ole ikinä edes kuvitellut periväni velipuoleni sukulaisia. Tai että velipuoleni perisi minun äitini tai äitini sukulaisia. Itsestäänselvyyksiä. Ei mitään pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
Te elätte perheenä, mutta mutta sinun lapsesi ei ole osa sitä perhettä, jotka nämä isovanhemmat muodostaa omien lastenlastensa ympärille.
Näinhän se on, tämä on aika selvää. Eikä elämä tietenkään ole reilua eikä tasapuolista. Kiinnosti vain kuulla, onko muilla samanlaista, mutta jotenkin tämä kääntyi nyt niin, että vaadin ihan kohtuuttomia, kun toivoisin lapsilleni yhtä onnitteluviestiä vuodessa.
Pysyn kannassani; minusta on fiksua edes jotenkin, edes jollain pienenpienellä tavalla, huomioida perheen kaikkia lapsia. Itse en isovanhempana kehtaisi edes tulla kylään ja jakaa omilleni kasapäin lahjoja ja muille vain lämmintä kättä, koska ovat vain miniän ärsyttäviä räkänokkia. Ainakin hoitaisin lahjomiset muuten kuin kaikkien lasten edessä.
Mutta kommenteista päätellen ajattelen kauniista käytöksestä toisin kuin valtaosa ihmisistä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
No ei kuulu.
Minun maailmassani kuuluisi. Lapseni ovat olleet puolisoni vanhempien elämässä kohta kymmenen vuotta, he ovat lapsia joiden kanssa heidän oma lapsensa ja lapsenlapsensa elävät ja asuvat. Se, että syntymäpäivänä onniteltaisiin, ei minusta ole älyttömästi vaadittu. Oltiin sukua tai ei.
Ap
Juu, polje jalkaa vain ja kiukuttele tarpeeksi paljon, niin asia tulee muuttumaan, koska miniä niin haluaa, niin miniä saa..🙄
Juu ihan älyttömiähän minä tässä jalkaa polkien vaadinkin. Kaksi lasta = kaksi tekstiviestiä vuodessa. Älytön miniä olen, törkeä suorastaan. Kiittämätön ja ahne. Curling-vanhempi ja muutenkin kohtuuton. Eihän nyt missään nimessä muita kuin omia sukulaisia kuulu onnitella, aikaa menee ihan hukkaan sen yhden sanan naputteluun. Ap
Jos kyse on vain parista tekstiviestistä miten se on lapsiltasi pois, jos he ei niitä saa? Eihän he ole täällä kiukuttelemassa kuin pikkulapset joilta on viety kaikki lelut ja karkit. Meneehän tuo nyt vähän yli, että sinä olet pettynyt lastesi puolesta parin viestin takia. Ja itsehän kysyit miten asiasta pääsee yli? Unohtamalla koko asian!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen terveeseen kasvuun kuuluu kyky oppia sietämään pettymyksiä.
Ja niitähän uusperheessä riittää. Viimeistään perinnönjaossa.
Olen kasvanut uusperheessä. En ole ikinä edes kuvitellut periväni velipuoleni sukulaisia. Tai että velipuoleni perisi minun äitini tai äitini sukulaisia. Itsestäänselvyyksiä. Ei mitään pettymyksiä.
Minä pyysin tekstaria, nyt puhutaan jo perinnönjaosta. En ole kenenkään rahojen perässä vaan kauniin huomioivan käytöksen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
No ei kuulu.
Minun maailmassani kuuluisi. Lapseni ovat olleet puolisoni vanhempien elämässä kohta kymmenen vuotta, he ovat lapsia joiden kanssa heidän oma lapsensa ja lapsenlapsensa elävät ja asuvat. Se, että syntymäpäivänä onniteltaisiin, ei minusta ole älyttömästi vaadittu. Oltiin sukua tai ei.
Ap
Juu, polje jalkaa vain ja kiukuttele tarpeeksi paljon, niin asia tulee muuttumaan, koska miniä niin haluaa, niin miniä saa..🙄
Juu ihan älyttömiähän minä tässä jalkaa polkien vaadinkin. Kaksi lasta = kaksi tekstiviestiä vuodessa. Älytön miniä olen, törkeä suorastaan. Kiittämätön ja ahne. Curling-vanhempi ja muutenkin kohtuuton. Eihän nyt missään nimessä muita kuin omia sukulaisia kuulu onnitella, aikaa menee ihan hukkaan sen yhden sanan naputteluun. Ap
Justjust. Sulla oli aika pitkä aloitus siitä, että kuinka sinua harmittaa lasten puolesta, kun he eivät pääse ostosreissuille yms, etkä osaa sanoa lapsille mitään. Nyt tämä kääntyikin siihen, että ainoastaan olisi 2 tekstaria tarvittu! Aika äkkiä ymmärsit, että olet täysin kohtuuton.
Joo kyllä aloituksessa puhuttiin ihan muusta kuin tekstareista synttäripäivänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
Te elätte perheenä, mutta mutta sinun lapsesi ei ole osa sitä perhettä, jotka nämä isovanhemmat muodostaa omien lastenlastensa ympärille.
Näinhän se on, tämä on aika selvää. Eikä elämä tietenkään ole reilua eikä tasapuolista. Kiinnosti vain kuulla, onko muilla samanlaista, mutta jotenkin tämä kääntyi nyt niin, että vaadin ihan kohtuuttomia, kun toivoisin lapsilleni yhtä onnitteluviestiä vuodessa.
Pysyn kannassani; minusta on fiksua edes jotenkin, edes jollain pienenpienellä tavalla, huomioida perheen kaikkia lapsia. Itse en isovanhempana kehtaisi edes tulla kylään ja jakaa omilleni kasapäin lahjoja ja muille vain lämmintä kättä, koska ovat vain miniän ärsyttäviä räkänokkia. Ainakin hoitaisin lahjomiset muuten kuin kaikkien lasten edessä.
Mutta kommenteista päätellen ajattelen kauniista käytöksestä toisin kuin valtaosa ihmisistä. Ap
Annatko osoiteesi? Me askartelemme sinulle lasten kanssa mitalit ja laitetaan postiin.
Otsikossa on jo se kupru. Eihän ne isäpuolen vanhemmat ole ap:n lasten isovanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
Musta tuntuu, ettet itsekään oikein tiedä mitä mieltä oikeasti olet. Muka hyväksyt ja ymmärrät ja toisaalta et. Päätä ensin mitä mieltä olet ja yritä sitten työskennellä tuntemuksiasi. Puolison isovanhemmat saavat toimia tavalla, jolla toimivat.
Olen itse lopen kyllästynyt kun eroajat olettaa et aina koko suku ja ystäväpiiri ottaa ne uudet nyxät avosylin vastaan ilman ongelmia ja pitäis sitä ja tätä.... Varsinkin "sisaruksilta" edellytetään ylimpää ystävyyttä ja yhteyttä, mutta muutenkin monesti koko suvulta. Ette te uusperheilijät voi kontrolloida kaikkien tunteita ja ihmissuhteita! Me muut emme rakastu nyxään ja kaikkeen mitä siinä paketissa tulee mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
No ei kuulu.
Minun maailmassani kuuluisi. Lapseni ovat olleet puolisoni vanhempien elämässä kohta kymmenen vuotta, he ovat lapsia joiden kanssa heidän oma lapsensa ja lapsenlapsensa elävät ja asuvat. Se, että syntymäpäivänä onniteltaisiin, ei minusta ole älyttömästi vaadittu. Oltiin sukua tai ei.
Ap
Juu, polje jalkaa vain ja kiukuttele tarpeeksi paljon, niin asia tulee muuttumaan, koska miniä niin haluaa, niin miniä saa..🙄
Juu ihan älyttömiähän minä tässä jalkaa polkien vaadinkin. Kaksi lasta = kaksi tekstiviestiä vuodessa. Älytön miniä olen, törkeä suorastaan. Kiittämätön ja ahne. Curling-vanhempi ja muutenkin kohtuuton. Eihän nyt missään nimessä muita kuin omia sukulaisia kuulu onnitella, aikaa menee ihan hukkaan sen yhden sanan naputteluun. Ap
Jos kyse on vain parista tekstiviestistä miten se on lapsiltasi pois, jos he ei niitä saa? Eihän he ole täällä kiukuttelemassa kuin pikkulapset joilta on viety kaikki lelut ja karkit. Meneehän tuo nyt vähän yli, että sinä olet pettynyt lastesi puolesta parin viestin takia. Ja itsehän kysyit miten asiasta pääsee yli? Unohtamalla koko asian!
Synttärit ovat lapsille tärkeä asia ja tiedän että arvostaisivat muistamista. Mielestäni en ole kiukutellut vaan käynyt ihan asiallista keskustelua. Harva on kertonut, miten heillä toimitaan samassa tilanteessa; pääosa on keskittynyt ihan muuhun. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sellainen jännä kuvio että anoppi yrittää tuputtaa miehestään joka ei siis ole mieheni isä, lapsillemme "pappaa". Mieheni ei ole tuon anopin miehen kanssa kovin lämpimissä väleissä, ihan asiallisissa kuitenkin, joten joten emme hänestä mitään virallista pappaa halua. Mutta anoppi se tunkee tuota pappa-sanaa lapsillemme aina kun ollaan samassa tilassa miehensä kanssa. Mitenköhän saisi akan kaaliin että hänen miehensä ei ole lastemme isoisä, vaan *nimi tähän *? Kai pitää vaan sanoa suoraan ja pilata hänen ruusuiset uusiokuvitelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
No ei kuulu.
Minun maailmassani kuuluisi. Lapseni ovat olleet puolisoni vanhempien elämässä kohta kymmenen vuotta, he ovat lapsia joiden kanssa heidän oma lapsensa ja lapsenlapsensa elävät ja asuvat. Se, että syntymäpäivänä onniteltaisiin, ei minusta ole älyttömästi vaadittu. Oltiin sukua tai ei.
Ap
Juu, polje jalkaa vain ja kiukuttele tarpeeksi paljon, niin asia tulee muuttumaan, koska miniä niin haluaa, niin miniä saa..🙄
Juu ihan älyttömiähän minä tässä jalkaa polkien vaadinkin. Kaksi lasta = kaksi tekstiviestiä vuodessa. Älytön miniä olen, törkeä suorastaan. Kiittämätön ja ahne. Curling-vanhempi ja muutenkin kohtuuton. Eihän nyt missään nimessä muita kuin omia sukulaisia kuulu onnitella, aikaa menee ihan hukkaan sen yhden sanan naputteluun. Ap
Jos kyse on vain parista tekstiviestistä miten se on lapsiltasi pois, jos he ei niitä saa? Eihän he ole täällä kiukuttelemassa kuin pikkulapset joilta on viety kaikki lelut ja karkit. Meneehän tuo nyt vähän yli, että sinä olet pettynyt lastesi puolesta parin viestin takia. Ja itsehän kysyit miten asiasta pääsee yli? Unohtamalla koko asian!
Synttärit ovat lapsille tärkeä asia ja tiedän että arvostaisivat muistamista. Mielestäni en ole kiukutellut vaan käynyt ihan asiallista keskustelua. Harva on kertonut, miten heillä toimitaan samassa tilanteessa; pääosa on keskittynyt ihan muuhun. Ap
Olen aivan varma että niille sun lapsillesi on ihan paskanhailee lähetteleekö vieraat ihmiset heille tekstareita vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen terveeseen kasvuun kuuluu kyky oppia sietämään pettymyksiä.
Ja niitähän uusperheessä riittää. Viimeistään perinnönjaossa.
Olen kasvanut uusperheessä. En ole ikinä edes kuvitellut periväni velipuoleni sukulaisia. Tai että velipuoleni perisi minun äitini tai äitini sukulaisia. Itsestäänselvyyksiä. Ei mitään pettymyksiä.
Minä pyysin tekstaria, nyt puhutaan jo perinnönjaosta. En ole kenenkään rahojen perässä vaan kauniin huomioivan käytöksen. Ap
Miksi sitten et tehnyt aloitusta jossa olisi puhuttu vain tästä toiveesta? Kerjäsit itse käsi kyynerpäätä myöden verta nenästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
No ei kuulu.
Minun maailmassani kuuluisi. Lapseni ovat olleet puolisoni vanhempien elämässä kohta kymmenen vuotta, he ovat lapsia joiden kanssa heidän oma lapsensa ja lapsenlapsensa elävät ja asuvat. Se, että syntymäpäivänä onniteltaisiin, ei minusta ole älyttömästi vaadittu. Oltiin sukua tai ei.
Ap
Juu, polje jalkaa vain ja kiukuttele tarpeeksi paljon, niin asia tulee muuttumaan, koska miniä niin haluaa, niin miniä saa..🙄
Juu ihan älyttömiähän minä tässä jalkaa polkien vaadinkin. Kaksi lasta = kaksi tekstiviestiä vuodessa. Älytön miniä olen, törkeä suorastaan. Kiittämätön ja ahne. Curling-vanhempi ja muutenkin kohtuuton. Eihän nyt missään nimessä muita kuin omia sukulaisia kuulu onnitella, aikaa menee ihan hukkaan sen yhden sanan naputteluun. Ap
Jos kyse on vain parista tekstiviestistä miten se on lapsiltasi pois, jos he ei niitä saa? Eihän he ole täällä kiukuttelemassa kuin pikkulapset joilta on viety kaikki lelut ja karkit. Meneehän tuo nyt vähän yli, että sinä olet pettynyt lastesi puolesta parin viestin takia. Ja itsehän kysyit miten asiasta pääsee yli? Unohtamalla koko asian!
Synttärit ovat lapsille tärkeä asia ja tiedän että arvostaisivat muistamista. Mielestäni en ole kiukutellut vaan käynyt ihan asiallista keskustelua. Harva on kertonut, miten heillä toimitaan samassa tilanteessa; pääosa on keskittynyt ihan muuhun. Ap
Että lapsi on tyytyväinen yhteen tekstariin, että häntä muistetaan😂 Nyt pääsi kyllä nauru. Jokainen vanhempi tietää, että mitä ne lapset ovat vailla syntymäpäivänään. Älä esitä tyhmää ap, sun lapset haluavat lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me emme yritä leikkiä uusperhettä. Molemmilla omia lapsia. Yhdessä seitsemättä vuotta.
Miehen äiti on nähnyt minun lapseni vain kahdesti, toinen kerta häissämme. On huomioinut minun lapseni vain siten, että kerran olimme kaupassa jouluostoksilla, niin maksoi myös heidän lahjansa muiden ohella. Anoppi asuu kaukana.
Minun äitini ei ole nähnyt miehen lapsia ollenkaan. Nämä lapset ovat meillä 2-4 vrk /kk. Äitini asuu 300 metrin päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Minun lapsillani on myös omat isovanhemmat, minun vanhempani. He huomioivat kaikkia lapsiamme tasapuolisesti. Eivät kutsu vain osaa lapsista käymään vaan kaikki. Jos mennään syömään, kaikki ovat tervetulleita. Siksi tilanne onkin niin hankala: puolisoni lapsilla on omat isovanhemmat jotka huomioivat vain heitä ja lisäksi bonusisovanhempina minun vanhempani, joilta myös saavat lahjoja, matkatuliaisia jne.
Tyylit ovat erilaiset ja hyväksyn sen. Halusin vain kuulla, millaista tämä on muilla ja olisiko jollain vinkkejä miten omasta harmituksesta voisi päästä yli, kun minusta puolisoni vanhempien käytös ei aina ole ihan korrektia.
Se, että sinun mielestäsi toiminta ei ole korrektia, on vain sinun mielipiteesi. Minun mielestäni korrektia on huomioida omat lapsensa ja lapsenlapsensa. Johan siinä tulee todella isoja menoeriäkin, jos ihan kaikki pitäisi samalla tavalla huomioida.
'Pieni on sen äidinrakkauden piiri, johon ei muita mahdu kuin hänen omat lapsensa.' Sylvi Kekkonen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Minun lapsillani on myös omat isovanhemmat, minun vanhempani. He huomioivat kaikkia lapsiamme tasapuolisesti. Eivät kutsu vain osaa lapsista käymään vaan kaikki. Jos mennään syömään, kaikki ovat tervetulleita. Siksi tilanne onkin niin hankala: puolisoni lapsilla on omat isovanhemmat jotka huomioivat vain heitä ja lisäksi bonusisovanhempina minun vanhempani, joilta myös saavat lahjoja, matkatuliaisia jne.
Tyylit ovat erilaiset ja hyväksyn sen. Halusin vain kuulla, millaista tämä on muilla ja olisiko jollain vinkkejä miten omasta harmituksesta voisi päästä yli, kun minusta puolisoni vanhempien käytös ei aina ole ihan korrektia.
Se, että sinun mielestäsi toiminta ei ole korrektia, on vain sinun mielipiteesi. Minun mielestäni korrektia on huomioida omat lapsensa ja lapsenlapsensa. Johan siinä tulee todella isoja menoeriäkin, jos ihan kaikki pitäisi samalla tavalla huomioida.
'Pieni on sen äidinrakkauden piiri, johon ei muita mahdu kuin hänen omat lapsensa.' Sylvi Kekkonen
Niin. Äidin. Ei isoäidin.
Minulla on kolme lasta, puolisollani ei ole biologisia lapsia. Hänen vanhemmillaan on vain yksi lapsenlapsi. Lapseni käyvät heillä useammin kylässä kuin kyseinen lapsenlapsi. Poikani auttaa heitä usein puunkannossa yms asioissa ja viihtyy siellä. Aikaa viettävät niin heidän kanssaan kylässä käymällä ja jotain pikku juttuja pihallactouhuten. Saavat synttäri- ja joululahjaksi 10-15 e per lapsi. Ei me mitään ulkonasyömisiä ja shoppailujuttuja ole edes ajateltu kaivata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiko osa kommentoijista edes aloitusta? En edellytä, että vieraat lapset olisivat kenellekään kuin omia lapsenlapsia. En odota yhtään lahjaa lapsilleni puolisoni vanhemmilta.
Mutta jos elämme perheenä ja omat lapsenlapset kutsutaan lähes viikottain jonnekin tekemään jotain kivaa mummin ja ukin kanssa, minusta olisi kohteliasta edes kerran vuodessa (!) kysyä, haluaisivatko minunkin lapseni osallistua. Minä kyllä maksaisin siitä mahdollisesti syntyvät kulut! Tai lähettää tekstari syntymäpäivänä, vie minuutin ja maksaa 3 senttiä.
Tämä kuuluu minusta ihan käytöstapoihin riippumatta siitä, kuka on sukua kenellekin.
Ap
No ei kuulu.
Minun maailmassani kuuluisi. Lapseni ovat olleet puolisoni vanhempien elämässä kohta kymmenen vuotta, he ovat lapsia joiden kanssa heidän oma lapsensa ja lapsenlapsensa elävät ja asuvat. Se, että syntymäpäivänä onniteltaisiin, ei minusta ole älyttömästi vaadittu. Oltiin sukua tai ei.
Ap
Juu, polje jalkaa vain ja kiukuttele tarpeeksi paljon, niin asia tulee muuttumaan, koska miniä niin haluaa, niin miniä saa..🙄
Juu ihan älyttömiähän minä tässä jalkaa polkien vaadinkin. Kaksi lasta = kaksi tekstiviestiä vuodessa. Älytön miniä olen, törkeä suorastaan. Kiittämätön ja ahne. Curling-vanhempi ja muutenkin kohtuuton. Eihän nyt missään nimessä muita kuin omia sukulaisia kuulu onnitella, aikaa menee ihan hukkaan sen yhden sanan naputteluun. Ap
Jos kyse on vain parista tekstiviestistä miten se on lapsiltasi pois, jos he ei niitä saa? Eihän he ole täällä kiukuttelemassa kuin pikkulapset joilta on viety kaikki lelut ja karkit. Meneehän tuo nyt vähän yli, että sinä olet pettynyt lastesi puolesta parin viestin takia. Ja itsehän kysyit miten asiasta pääsee yli? Unohtamalla koko asian!
Synttärit ovat lapsille tärkeä asia ja tiedän että arvostaisivat muistamista. Mielestäni en ole kiukutellut vaan käynyt ihan asiallista keskustelua. Harva on kertonut, miten heillä toimitaan samassa tilanteessa; pääosa on keskittynyt ihan muuhun. Ap
Että lapsi on tyytyväinen yhteen tekstariin, että häntä muistetaan😂 Nyt pääsi kyllä nauru. Jokainen vanhempi tietää, että mitä ne lapset ovat vailla syntymäpäivänään. Älä esitä tyhmää ap, sun lapset haluavat lahjoja.
Ja nämä lapset taitaa olla jo iässä, jossa lasketaan montako euroa niissä kirjekuorissa oli, eikä sitä montako onnitteluviestiä saivat ja tuliko se onnittelut nyt varmasti siltä naapurin Sirpaltakin tai joltain muulta kumminserkunkaimalta.
Vierailija kirjoitti:
Meille tulee vauva ensi kuussa ja sillä tulee olemaan käytännössä kolme paria isovanhempia.
Miehen äitipuoli on tehnyt selväksi, että hän on meidän lapsellemme mummu, kuten omien lastensa lapsillekin. Samoin miehen isä on vaimonsa lapsenlapsille ukki. Sinänsä vähän hassu tuo mummu-nimitys, koska asumme Ruotsissa ja oletettavasti ihmiset tulkitsevat sen ”mormor”. No, sittenpähän tulkitsevat. Mieheni äiti on ruotsalainen ja lapsellemme tietysti farmor, en usko että hänen miehensä kutsuu itseään farfariksi, luultavasti käytämme etunimeä.
Minun vanhempani asuvat Suomessa, en vielä tiedä mitä nimityksiä he käyttävät, isäni varmaan on vaari.
Meillä "mummopuoli" on ollut enemmän lapsille mummo, kuin oma mummonsa (äitini). Mutta tällaista ei voi pakottaa. Se tulee luonnostaan, jos tulee.
Älä jaksa olla lapsellinen ja heittäydy pahinmaksi marttyyriksi sitten jeesuksen parin tekstarin takia.