"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on väsyneempi kuin väsynyt ihminen, vaikka se äiti ei edes kokisi olevansa väsynyt. Sellaisen kuvan minä saan muutamien jutuista.

Niinno, sulle ei selkeästi ole loogista päättelykykyä kauhalla annettu, joten sikäli ymmärrettävää, että päädyit tuollaiseen tulkintaan.

On, mutta sinä et tiedä loogisuudesta mitään, koska minulla on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, on väärin sanoa ettei lapseton ihminen tiedä mitään todellisesta väsymyksestä. Tietysti voi tietää, ja voi olla väsyneempi kuin vaikka joku monenkin lapsen äiti. Mutta jos vertaillaan muuten täysin samaa tilannetta (käytännössä tällaista tietysti harvoin on, mutta teoriassa) kahden ihmisen välillä, jossa toisella on lapsia ja toisella ei, niin mikä siinä tekee niin pahaa myöntää, että se perheellisen tilanne on vaikeampi? Ja ei, se ei ole lapsettoman vähättelyä, vaan perheellisen työn ja vastuun mitätöintiä, jos ei sitä voi myöntää. Jos lapset ovat sokea piste, niin vaihda sitten sen äidin tilalle vaikka ihminen, joka on puolisonsa omaishoitaja. Jos ei tätä asiaa kykene ymmärtämään, niin täytyy jo olla jokin psykiatrinen tai neuropsykologinen diagnoosi taustalla.

Mutta jos ajatellaan siten kuin se todellisessa elämässä useimmiten on, ja millaisessa tilanteessa nuo maagiset sanat yleensä lausutaan, lapsellisella ja lapsettomalla ei ole sama tilanne. Heillä on erilainen unentarve, erilaiset mahdollisuudet levätä, erilaiset sairaudet, erilaiset syyt valvoa, molempien unenpuute ei ole jatkunut täsmälleen yhtä kauan, molemmilla ei ole samanlaista univajetta... Ei siinä voi mitenkään väittää, että vain lapsellinen olisi aidosti väsynyt, tai ainakin väsyneempi kuin lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Jälleen kerran ei kaikki äidit ole väsyneitä eikä kaikki äidit kuvittele, että se oma väsymys on pahin. Toisaalta voi olla, että väsymys koetaan hyvin erilaisena. Työkaverini tuli kerran töihin silminnnähden väsyneenä ja kertoi, että on menossa lääkäriin, kun ei ole saanut nukuttua. Olin tosi myötätuntoinen siihen saakka, että hän kertoi nukkuneensa vain 6 tuntia yössä nyt jo kolmatta päivää, kun normaalisti hän tarvitsee 10 tunnin yöunet. Ensin tuli suuttumus, kun itse en saanut nukkua edes sitä kuutta tuntia putkeen yhden lapsen kauhukohtauksien takia ja toisen yökastelun takia ja tätä oli jatkunut jo neljä vuotta.

Sitten tajusin ottaa vähän etäisyyttä asiaan. Olin hengissä, kävin töissä väsyneenä mutta en ollut edes harkinnut lääkäriä. Työkaverini oli aivan hysteerinen vähäunisuudestaan, sai unilääkkeet ja väsymyksensä hoidettua. Hänen kokemuksensa - joka minulle olisi ollut ihan normaalia - oli aivan yhtä tärkeä kuin kenen tahansa muun, vaikka joku toinen hänen asemassaan olisi pysynyt ihan toimintakuntoisena. Työkaverini kuvaili asiaa niin, että hänestä tuntui, että hän oli tulossa hulluksi. Se avasi ainakin minun silmiäni vähän laajemmin. Ei ole olemassa tiettyä unimäärää, jonka jälkeen saa sanoa olevansa väsynyt. On olemassa vain se tunne, että en enää pärjää, ja silloin on aivan sama, onko nukkunut 10 tuntia, kuusi tuntia vai muutaman tunnin pienissä pätkissä.

Väsymys on yksilöllinen kokemus eikä siinä ole mitään järkeä, että kokemuksia vertaillaan. Tällä hetkellä itse nukun 12-13 tuntia vuorokaudessa ja olen erittäin uupunut ihan fyysisestikin. Kärsin anemiasta. Tiedän, että moni pikkuvauvan äiti vihaa valitustani pyhästi, mutta olen oikeutettu tuntemuksiini ja saan sanoa olevani väsynyt aivan yhtä hyvin kuin työkaverini aikanaan kuuden tunnin yöunistaan.

Ja ei se itseasiassa ole edes tunne siitä, että ei pärjää. Sehän on totta, että toiset ihmiset pärjäävät paljon pienemmillä yöunilla ja ovat silti skarppeja ja toimintakykyisiä. Unentarve on loppujen lopuksi yksilöllistä. Joku on täysin sekaisin jos nukkuu jatkuvasti 4 tuntia ja sitten on näitä tapauksia, jotka elävät ihan normaalia elämää tuola unimäärällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on väsyneempi kuin väsynyt ihminen, vaikka se äiti ei edes kokisi olevansa väsynyt. Sellaisen kuvan minä saan muutamien jutuista.

Niinno, sulle ei selkeästi ole loogista päättelykykyä kauhalla annettu, joten sikäli ymmärrettävää, että päädyit tuollaiseen tulkintaan.

On, mutta sinä et tiedä loogisuudesta mitään, koska minulla on lapsia.

Noin sitä pelataan! On sellainen mukava kortinläpsyttelypeli jossa ei tarvitse miettiä ja pingottaa.

Itse asiaan en jaksa kommentoida, mutta pakko sanoa että saan tämän ketjun perusteella teistä lapsettomista entistä huonomman (itsekkään) kuvan.

Äiti=tavallinen pulliainen, ei automaattisesti mitään muuta kuin tässäö tapauksessa äiti, nainen ja ihminen. Kaikki muut ovat auki. Voi olla väsyneempi kuin joku ei äiti, mutta niin voi olla joku muukin väsyneempi kuin tämä äiti. Äiti voi kokea rakkautta lapsiinsa, mutta joku toinen voi kokea rakkautta ovenkahvaan, eikä näitä rakkauksiakaan voi vertailla, molemmat voivat olla yhtä suuria tai pieniä, riippuu subjektiivisesta kokemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, on väärin sanoa ettei lapseton ihminen tiedä mitään todellisesta väsymyksestä. Tietysti voi tietää, ja voi olla väsyneempi kuin vaikka joku monenkin lapsen äiti. Mutta jos vertaillaan muuten täysin samaa tilannetta (käytännössä tällaista tietysti harvoin on, mutta teoriassa) kahden ihmisen välillä, jossa toisella on lapsia ja toisella ei, niin mikä siinä tekee niin pahaa myöntää, että se perheellisen tilanne on vaikeampi? Ja ei, se ei ole lapsettoman vähättelyä, vaan perheellisen työn ja vastuun mitätöintiä, jos ei sitä voi myöntää. Jos lapset ovat sokea piste, niin vaihda sitten sen äidin tilalle vaikka ihminen, joka on puolisonsa omaishoitaja. Jos ei tätä asiaa kykene ymmärtämään, niin täytyy jo olla jokin psykiatrinen tai neuropsykologinen diagnoosi taustalla.

Mutta jos ajatellaan siten kuin se todellisessa elämässä useimmiten on, ja millaisessa tilanteessa nuo maagiset sanat yleensä lausutaan, lapsellisella ja lapsettomalla ei ole sama tilanne. Heillä on erilainen unentarve, erilaiset mahdollisuudet levätä, erilaiset sairaudet, erilaiset syyt valvoa, molempien unenpuute ei ole jatkunut täsmälleen yhtä kauan, molemmilla ei ole samanlaista univajetta... Ei siinä voi mitenkään väittää, että vain lapsellinen olisi aidosti väsynyt, tai ainakin väsyneempi kuin lapseton.

Niin, no jos listaat erilaisuuksia niin mainitse nyt ihmeessä myös se, että toisella on pieni lapsi/vauva hoidettavanaan, toisella EI ole. Se on aika suuri ero nimittäin. Kuinka vaikeaa se on tajuta, että on aika eri asia levätä/nukkua/toipua sairaudesta/hoitaa itseään, jos ei tarvitse SAMALLA hoitaa pientä lasta? Tää ketjuhan on ihan täynnä idiootteja, jos ei tällaista tajua?

Vierailija kirjoitti:

Itse asiaan en jaksa kommentoida, mutta pakko sanoa että saan tämän ketjun perusteella teistä lapsettomista entistä huonomman (itsekkään) kuvan.

En jaksa kommentoida tuota sanomaasi, mutta on pakko sanoa että olet väärässä. Miltä tuntuu olla väärässä? En jaksaisi että olet väärässä, muta olet. Kiva viesti, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, on väärin sanoa ettei lapseton ihminen tiedä mitään todellisesta väsymyksestä. Tietysti voi tietää, ja voi olla väsyneempi kuin vaikka joku monenkin lapsen äiti. Mutta jos vertaillaan muuten täysin samaa tilannetta (käytännössä tällaista tietysti harvoin on, mutta teoriassa) kahden ihmisen välillä, jossa toisella on lapsia ja toisella ei, niin mikä siinä tekee niin pahaa myöntää, että se perheellisen tilanne on vaikeampi? Ja ei, se ei ole lapsettoman vähättelyä, vaan perheellisen työn ja vastuun mitätöintiä, jos ei sitä voi myöntää. Jos lapset ovat sokea piste, niin vaihda sitten sen äidin tilalle vaikka ihminen, joka on puolisonsa omaishoitaja. Jos ei tätä asiaa kykene ymmärtämään, niin täytyy jo olla jokin psykiatrinen tai neuropsykologinen diagnoosi taustalla.

Mutta jos ajatellaan siten kuin se todellisessa elämässä useimmiten on, ja millaisessa tilanteessa nuo maagiset sanat yleensä lausutaan, lapsellisella ja lapsettomalla ei ole sama tilanne. Heillä on erilainen unentarve, erilaiset mahdollisuudet levätä, erilaiset sairaudet, erilaiset syyt valvoa, molempien unenpuute ei ole jatkunut täsmälleen yhtä kauan, molemmilla ei ole samanlaista univajetta... Ei siinä voi mitenkään väittää, että vain lapsellinen olisi aidosti väsynyt, tai ainakin väsyneempi kuin lapseton.

Niin, no jos listaat erilaisuuksia niin mainitse nyt ihmeessä myös se, että toisella on pieni lapsi/vauva hoidettavanaan, toisella EI ole. Se on aika suuri ero nimittäin. Kuinka vaikeaa se on tajuta, että on aika eri asia levätä/nukkua/toipua sairaudesta/hoitaa itseään, jos ei tarvitse SAMALLA hoitaa pientä lasta? Tää ketjuhan on ihan täynnä idiootteja, jos ei tällaista tajua?

Ja taas sama jankkaus. Kaikki aivosolut töihin nyt! Jos minusta tuntuu joltakin esim väsyneeltä, et voi sanoa kuinka väsyneeltä minusta tuntuu, riippumatta siitä oliko sinulla sata lasta tai ei yhtään. Vain minä voin sanoa kuinka paljon minua väsyttää, etkä sinä saa mitätöidä minun tuntemuksiani. Minäkään en mitätöi sinun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on väsyneempi kuin väsynyt ihminen, vaikka se äiti ei edes kokisi olevansa väsynyt. Sellaisen kuvan minä saan muutamien jutuista.

Niinpä koska hänellä on äitikortti ja sen voi iskeä ihan minkä tahansa korttipinon päälle ja väittää ihan mitä tahansa silloin!

On vahvempi kuin mikään muu kortti maailmassa, vaikka sulla olisi 52 natsikorttia, niin äitikortti voittaa aina.

Ongelmia tulee sitten kun toisillakin on niitä äitikortteja.

Äitikortilliset ihmiset kehittävät niitä sääntöjä siinä pelissä samallalailla kuin Lassissa ja Leevissä se Lassi kun pelasi lassipalloa.

Sitten tulee kehiin

- minullapa on enemmän lapsia kuin sinulla -kortti, jonka päihittää

- minullapa on kaksoset -kortti, jonka päihittää

- minäpä olen yksinhuoltaja -kortti, jonka päihittää

- minullapa on sairas lapsi kortti, jonka päihittää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, on väärin sanoa ettei lapseton ihminen tiedä mitään todellisesta väsymyksestä. Tietysti voi tietää, ja voi olla väsyneempi kuin vaikka joku monenkin lapsen äiti. Mutta jos vertaillaan muuten täysin samaa tilannetta (käytännössä tällaista tietysti harvoin on, mutta teoriassa) kahden ihmisen välillä, jossa toisella on lapsia ja toisella ei, niin mikä siinä tekee niin pahaa myöntää, että se perheellisen tilanne on vaikeampi? Ja ei, se ei ole lapsettoman vähättelyä, vaan perheellisen työn ja vastuun mitätöintiä, jos ei sitä voi myöntää. Jos lapset ovat sokea piste, niin vaihda sitten sen äidin tilalle vaikka ihminen, joka on puolisonsa omaishoitaja. Jos ei tätä asiaa kykene ymmärtämään, niin täytyy jo olla jokin psykiatrinen tai neuropsykologinen diagnoosi taustalla.

Mutta jos ajatellaan siten kuin se todellisessa elämässä useimmiten on, ja millaisessa tilanteessa nuo maagiset sanat yleensä lausutaan, lapsellisella ja lapsettomalla ei ole sama tilanne. Heillä on erilainen unentarve, erilaiset mahdollisuudet levätä, erilaiset sairaudet, erilaiset syyt valvoa, molempien unenpuute ei ole jatkunut täsmälleen yhtä kauan, molemmilla ei ole samanlaista univajetta... Ei siinä voi mitenkään väittää, että vain lapsellinen olisi aidosti väsynyt, tai ainakin väsyneempi kuin lapseton.

Niin, no jos listaat erilaisuuksia niin mainitse nyt ihmeessä myös se, että toisella on pieni lapsi/vauva hoidettavanaan, toisella EI ole. Se on aika suuri ero nimittäin. Kuinka vaikeaa se on tajuta, että on aika eri asia levätä/nukkua/toipua sairaudesta/hoitaa itseään, jos ei tarvitse SAMALLA hoitaa pientä lasta? Tää ketjuhan on ihan täynnä idiootteja, jos ei tällaista tajua?

Entä, jos toisella ei ole mitään muuta kuin lapsen hoito?

Toistetaan: Entä, jos toisella ei ole mitään muuta kuin lapsen hoito?

Miksi ette osaa ottaa huomioon tätä vaihtoehtoa? Ketju totta tosiaan on täynnä idiootteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, on väärin sanoa ettei lapseton ihminen tiedä mitään todellisesta väsymyksestä. Tietysti voi tietää, ja voi olla väsyneempi kuin vaikka joku monenkin lapsen äiti. Mutta jos vertaillaan muuten täysin samaa tilannetta (käytännössä tällaista tietysti harvoin on, mutta teoriassa) kahden ihmisen välillä, jossa toisella on lapsia ja toisella ei, niin mikä siinä tekee niin pahaa myöntää, että se perheellisen tilanne on vaikeampi? Ja ei, se ei ole lapsettoman vähättelyä, vaan perheellisen työn ja vastuun mitätöintiä, jos ei sitä voi myöntää. Jos lapset ovat sokea piste, niin vaihda sitten sen äidin tilalle vaikka ihminen, joka on puolisonsa omaishoitaja. Jos ei tätä asiaa kykene ymmärtämään, niin täytyy jo olla jokin psykiatrinen tai neuropsykologinen diagnoosi taustalla.

Mutta jos ajatellaan siten kuin se todellisessa elämässä useimmiten on, ja millaisessa tilanteessa nuo maagiset sanat yleensä lausutaan, lapsellisella ja lapsettomalla ei ole sama tilanne. Heillä on erilainen unentarve, erilaiset mahdollisuudet levätä, erilaiset sairaudet, erilaiset syyt valvoa, molempien unenpuute ei ole jatkunut täsmälleen yhtä kauan, molemmilla ei ole samanlaista univajetta... Ei siinä voi mitenkään väittää, että vain lapsellinen olisi aidosti väsynyt, tai ainakin väsyneempi kuin lapseton.

Niin, no jos listaat erilaisuuksia niin mainitse nyt ihmeessä myös se, että toisella on pieni lapsi/vauva hoidettavanaan, toisella EI ole. Se on aika suuri ero nimittäin. Kuinka vaikeaa se on tajuta, että on aika eri asia levätä/nukkua/toipua sairaudesta/hoitaa itseään, jos ei tarvitse SAMALLA hoitaa pientä lasta? Tää ketjuhan on ihan täynnä idiootteja, jos ei tällaista tajua?

Ja kuinkahan monella tuon virkkeen sanojalla on oikeasti ollut täysin samanlaiset ongelmat kuin sillä, joka on ollut väsynyt ja jonka väsymys on mitätöity? Jokaikinen äiti, joka on lässyttänyt "mutta kaikkein väsyneimpiä ovat äidit" ovat aina myös pakko-oireisia, masentuneita, omaishoitajia, opiskelijoita, jotka tekevät kahta, kolmea työtä, kroonisesta unettomuudesta vuosikausia kärsineitä, itsemurhaa hautoneita, koko perheensä menettäneitä, kotinsa menettäneitä? Aina ne äidit ovat kokeneet sen toisen ihmisen kaikki murheet ja sitten siihen vielä päälle omat lapset, jotka aiheuttavat suurinta kärsimystä ja väsymystä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, on väärin sanoa ettei lapseton ihminen tiedä mitään todellisesta väsymyksestä. Tietysti voi tietää, ja voi olla väsyneempi kuin vaikka joku monenkin lapsen äiti. Mutta jos vertaillaan muuten täysin samaa tilannetta (käytännössä tällaista tietysti harvoin on, mutta teoriassa) kahden ihmisen välillä, jossa toisella on lapsia ja toisella ei, niin mikä siinä tekee niin pahaa myöntää, että se perheellisen tilanne on vaikeampi? Ja ei, se ei ole lapsettoman vähättelyä, vaan perheellisen työn ja vastuun mitätöintiä, jos ei sitä voi myöntää. Jos lapset ovat sokea piste, niin vaihda sitten sen äidin tilalle vaikka ihminen, joka on puolisonsa omaishoitaja. Jos ei tätä asiaa kykene ymmärtämään, niin täytyy jo olla jokin psykiatrinen tai neuropsykologinen diagnoosi taustalla.

Mutta jos ajatellaan siten kuin se todellisessa elämässä useimmiten on, ja millaisessa tilanteessa nuo maagiset sanat yleensä lausutaan, lapsellisella ja lapsettomalla ei ole sama tilanne. Heillä on erilainen unentarve, erilaiset mahdollisuudet levätä, erilaiset sairaudet, erilaiset syyt valvoa, molempien unenpuute ei ole jatkunut täsmälleen yhtä kauan, molemmilla ei ole samanlaista univajetta... Ei siinä voi mitenkään väittää, että vain lapsellinen olisi aidosti väsynyt, tai ainakin väsyneempi kuin lapseton.

Niin, no jos listaat erilaisuuksia niin mainitse nyt ihmeessä myös se, että toisella on pieni lapsi/vauva hoidettavanaan, toisella EI ole. Se on aika suuri ero nimittäin. Kuinka vaikeaa se on tajuta, että on aika eri asia levätä/nukkua/toipua sairaudesta/hoitaa itseään, jos ei tarvitse SAMALLA hoitaa pientä lasta? Tää ketjuhan on ihan täynnä idiootteja, jos ei tällaista tajua?

Entä, jos toisella ei ole mitään muuta kuin lapsen hoito?

Toistetaan: Entä, jos toisella ei ole mitään muuta kuin lapsen hoito?

Miksi ette osaa ottaa huomioon tätä vaihtoehtoa? Ketju totta tosiaan on täynnä idiootteja.

Ei tarvitse, kun äitikortin tosiaan voi laittaa lapsettoman korttipinon päälle ja kahmaista itselleen ne toisen kortit. Etkö tajua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, on väärin sanoa ettei lapseton ihminen tiedä mitään todellisesta väsymyksestä. Tietysti voi tietää, ja voi olla väsyneempi kuin vaikka joku monenkin lapsen äiti. Mutta jos vertaillaan muuten täysin samaa tilannetta (käytännössä tällaista tietysti harvoin on, mutta teoriassa) kahden ihmisen välillä, jossa toisella on lapsia ja toisella ei, niin mikä siinä tekee niin pahaa myöntää, että se perheellisen tilanne on vaikeampi? Ja ei, se ei ole lapsettoman vähättelyä, vaan perheellisen työn ja vastuun mitätöintiä, jos ei sitä voi myöntää. Jos lapset ovat sokea piste, niin vaihda sitten sen äidin tilalle vaikka ihminen, joka on puolisonsa omaishoitaja. Jos ei tätä asiaa kykene ymmärtämään, niin täytyy jo olla jokin psykiatrinen tai neuropsykologinen diagnoosi taustalla.

Mutta jos ajatellaan siten kuin se todellisessa elämässä useimmiten on, ja millaisessa tilanteessa nuo maagiset sanat yleensä lausutaan, lapsellisella ja lapsettomalla ei ole sama tilanne. Heillä on erilainen unentarve, erilaiset mahdollisuudet levätä, erilaiset sairaudet, erilaiset syyt valvoa, molempien unenpuute ei ole jatkunut täsmälleen yhtä kauan, molemmilla ei ole samanlaista univajetta... Ei siinä voi mitenkään väittää, että vain lapsellinen olisi aidosti väsynyt, tai ainakin väsyneempi kuin lapseton.

Niin, no jos listaat erilaisuuksia niin mainitse nyt ihmeessä myös se, että toisella on pieni lapsi/vauva hoidettavanaan, toisella EI ole. Se on aika suuri ero nimittäin. Kuinka vaikeaa se on tajuta, että on aika eri asia levätä/nukkua/toipua sairaudesta/hoitaa itseään, jos ei tarvitse SAMALLA hoitaa pientä lasta? Tää ketjuhan on ihan täynnä idiootteja, jos ei tällaista tajua?

Ja kuinkahan monella tuon virkkeen sanojalla on oikeasti ollut täysin samanlaiset ongelmat kuin sillä, joka on ollut väsynyt ja jonka väsymys on mitätöity? Jokaikinen äiti, joka on lässyttänyt "mutta kaikkein väsyneimpiä ovat äidit" ovat aina myös pakko-oireisia, masentuneita, omaishoitajia, opiskelijoita, jotka tekevät kahta, kolmea työtä, kroonisesta unettomuudesta vuosikausia kärsineitä, itsemurhaa hautoneita, koko perheensä menettäneitä, kotinsa menettäneitä? Aina ne äidit ovat kokeneet sen toisen ihmisen kaikki murheet ja sitten siihen vielä päälle omat lapset, jotka aiheuttavat suurinta kärsimystä ja väsymystä? 

Onhan se tietysti väsyttävää hoitaa lasta, mutta on se kyllä väsyttävämpää, jos siihen päälle laitetaan lisäksi vielä pakko-oireet.

Et voi tietää väsymyksestä ennen kuin on pakko-oireet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, on väärin sanoa ettei lapseton ihminen tiedä mitään todellisesta väsymyksestä. Tietysti voi tietää, ja voi olla väsyneempi kuin vaikka joku monenkin lapsen äiti. Mutta jos vertaillaan muuten täysin samaa tilannetta (käytännössä tällaista tietysti harvoin on, mutta teoriassa) kahden ihmisen välillä, jossa toisella on lapsia ja toisella ei, niin mikä siinä tekee niin pahaa myöntää, että se perheellisen tilanne on vaikeampi? Ja ei, se ei ole lapsettoman vähättelyä, vaan perheellisen työn ja vastuun mitätöintiä, jos ei sitä voi myöntää. Jos lapset ovat sokea piste, niin vaihda sitten sen äidin tilalle vaikka ihminen, joka on puolisonsa omaishoitaja. Jos ei tätä asiaa kykene ymmärtämään, niin täytyy jo olla jokin psykiatrinen tai neuropsykologinen diagnoosi taustalla.

Mutta jos ajatellaan siten kuin se todellisessa elämässä useimmiten on, ja millaisessa tilanteessa nuo maagiset sanat yleensä lausutaan, lapsellisella ja lapsettomalla ei ole sama tilanne. Heillä on erilainen unentarve, erilaiset mahdollisuudet levätä, erilaiset sairaudet, erilaiset syyt valvoa, molempien unenpuute ei ole jatkunut täsmälleen yhtä kauan, molemmilla ei ole samanlaista univajetta... Ei siinä voi mitenkään väittää, että vain lapsellinen olisi aidosti väsynyt, tai ainakin väsyneempi kuin lapseton.

Niin, no jos listaat erilaisuuksia niin mainitse nyt ihmeessä myös se, että toisella on pieni lapsi/vauva hoidettavanaan, toisella EI ole. Se on aika suuri ero nimittäin. Kuinka vaikeaa se on tajuta, että on aika eri asia levätä/nukkua/toipua sairaudesta/hoitaa itseään, jos ei tarvitse SAMALLA hoitaa pientä lasta? Tää ketjuhan on ihan täynnä idiootteja, jos ei tällaista tajua?

Sillä toisella voi olla hoidettavana jotain muuta, mistä ei pääse väsyneenäkään eroon.

Kyllähän se väsyttää kun lapsi valvottaa, mutta onhan se helpompi valvoa sen lapsen kanssa, jos ei ole syöpään kitumassa samalla.

Vierailija kirjoitti:

Onhan jollain myös muita "hauskoja" kommentteja kuten "et tiedä todellisesta rakkaudesta mitään koska sinulla ei ole lapsia" tai "et ole nainen koska sinulla ei ole lapsia". Harmi ettei se lapsenteko ole tuonut yhtään järkeä näiden tyyppien päähän.

Entäs nämä: "lasten kanssa ei voi harrastaa/matkustaa, seksi loppuu ja elämä on pilalla".

Tai "kaikki äidit lihoo, lopettaa. ulkinäöstään huolehtimisen ja hylkää kaverinsa"

Tai nämä tämän ketjun ylimieliset vela-yleistykset.

Let's face it. Tyhmiä ja pelkästään omaa napaa tuijottavia ihmisiä on olemassa. Lapsettomissa ja vanhemmissa.

Minä voin puhua vain omasta itsestäni. Sain lapseni yli kolmekymppisenä. En ollut - vaikka teen epäsäännöllistä vuorotyötä - ikinä sitä ennen ollut yhtä fyysisesti väsynyt kuin silloin, kun minulla oli kaksivuotias, päiväunet lopettanut esikoinen ja tunnin välein yölläkin imutteleva vauva. Ja lapset sairastuivat perä perää yhä uuteen flunssaan tai mahatautiin - ja minä myös...

Silti voin sanoa, että sellaista, alkukantaisen sisuskaluista lähtevää rakkauttakaan en ole kehenkään tuntenut kuin lapsiini. Vaikka miestänikin rakastan ja olen hänen kanssaan elänyt jo yli 30 vuotta!

Mutta ei, muista en voi mennä sanomaan.

Olisipa tosi kiva kuulla nyt aikuisena, että olemassaoloni on pilannut äidin elämän niin perusteellisesti, ettei mikään maailmassa voita sitä tuskaa.

Äiti: "Lasta ei voi laittaa pois, se väsyttää koko ajan ja muut voi koko ajan levätä!"

Syöpäinen/masentunut/kipuinen ihminen, unettomuudesta kärsivä ja omaishoitaja: "Kiitos tästä oivalluksesta!"

Laspen isä/mummo/ukki/täti/isosisko/tarhantäti: "Kiitos kun arvostat apuani noin paljon!"

Lapsi: "Kiitti mutsi kun et koe minua taakkana!"

Vierailija kirjoitti:

Olisipa tosi kiva kuulla nyt aikuisena, että olemassaoloni on pilannut äidin elämän niin perusteellisesti, ettei mikään maailmassa voita sitä tuskaa.

Minä sain tuta sen jo pienenä lapsena. Ei se tunnu hyvältä, vaan siinä tulee sellainen tosi arvoton olo, plus menettää kunnioituksen sitä äitiä kohtaan, kun oli niin epäjohdonmukainen ja arvaamaton rääkyjä.