Lue keskustelun säännöt.
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Vierailija kirjoitti:
Totta. Jos/Kun sinulla on joskus lapsi niin ymmärrät sitten.
Jos sinulla on joskus järkeä, niin ymmärrät sitten kuinka typerä nyt olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kukaan, joka itsekin tietää millaista on olla todella väsynyt, KEHTAA kyseenalaistaa toisen väsymyksen?
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on oikein marttyyriäitien kokoontumisajot. Mielenkiintoista seurata tosiaan, miten ihmisellä voi ollakin tiukasti katse ainoastaan omassa navassa, vaikka kovasti toisaalta kehutaan kuinka lasten hankinta tekee epäitsekkääksi. Ristiriitaista, taitaakin mennä juuri toisinpäin.
Se on varmaan sellaisten jo aluperin itsekkäitten ihmisten juttu korottaa itseään sillä äitiydellä ja kuinka se tekee muka epäitsekkääksi. Ovat ensimmäisen kerran elämässään joutuneet huomioimaan jonkun muun kuin itsensä, niin luulevat että kaikilla muillakin on sama juttu kuin heillä, muutkin muka olisivat lähtökohtaisesti yhtä itsekkäitä kuin he.
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran ei kaikki äidit ole väsyneitä eikä kaikki äidit kuvittele, että se oma väsymys on pahin. Toisaalta voi olla, että väsymys koetaan hyvin erilaisena. Työkaverini tuli kerran töihin silminnnähden väsyneenä ja kertoi, että on menossa lääkäriin, kun ei ole saanut nukuttua. Olin tosi myötätuntoinen siihen saakka, että hän kertoi nukkuneensa vain 6 tuntia yössä nyt jo kolmatta päivää, kun normaalisti hän tarvitsee 10 tunnin yöunet. Ensin tuli suuttumus, kun itse en saanut nukkua edes sitä kuutta tuntia putkeen yhden lapsen kauhukohtauksien takia ja toisen yökastelun takia ja tätä oli jatkunut jo neljä vuotta.
Sitten tajusin ottaa vähän etäisyyttä asiaan. Olin hengissä, kävin töissä väsyneenä mutta en ollut edes harkinnut lääkäriä. Työkaverini oli aivan hysteerinen vähäunisuudestaan, sai unilääkkeet ja väsymyksensä hoidettua. Hänen kokemuksensa - joka minulle olisi ollut ihan normaalia - oli aivan yhtä tärkeä kuin kenen tahansa muun, vaikka joku toinen hänen asemassaan olisi pysynyt ihan toimintakuntoisena. Työkaverini kuvaili asiaa niin, että hänestä tuntui, että hän oli tulossa hulluksi. Se avasi ainakin minun silmiäni vähän laajemmin. Ei ole olemassa tiettyä unimäärää, jonka jälkeen saa sanoa olevansa väsynyt. On olemassa vain se tunne, että en enää pärjää, ja silloin on aivan sama, onko nukkunut 10 tuntia, kuusi tuntia vai muutaman tunnin pienissä pätkissä.
Väsymys on yksilöllinen kokemus eikä siinä ole mitään järkeä, että kokemuksia vertaillaan. Tällä hetkellä itse nukun 12-13 tuntia vuorokaudessa ja olen erittäin uupunut ihan fyysisestikin. Kärsin anemiasta. Tiedän, että moni pikkuvauvan äiti vihaa valitustani pyhästi, mutta olen oikeutettu tuntemuksiini ja saan sanoa olevani väsynyt aivan yhtä hyvin kuin työkaverini aikanaan kuuden tunnin yöunistaan.
Niin kun väsymystä ei voi mitata siten, että laskee niitä nukuttuja tunteja lähipäiviltä. Ei se mene oikeasti niin, että voisi matemaattisesti todistaa olevansa väsyneempi kuin toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta pointti on nyt nimenomaan se, että et voi vähätellä toisen kipuja, koska et toisen kropassa kulje. Piste.
Edes vaginastaan keilapallon työntäneet eivät ole tähän oikeutettuja.Tämä tökkäsi hieman silmään. Selkeästi tässä on vihamielisesti äiteihin suhtautuvan velan aggressiivinen tuuttaus.
Jokaisella on omat kroppansa ja kipunsa, henkiset ja fyysiset, mutta kyllä se valitettavan totta on, että jotkut ihmiset eivät kestä juuri mitään ja toiset taas kestävät hämmästyttävän paljon.
Ja taas sama asia. Ei muuta kokemusta. Ihan empaattisesti jos ajattelet, niin tuo joka ei kestä kipua, kokee siis jopa enemmän kipua. Esim erityisherkät. Emme tietenkään voi säätää mitään lakeja ihmisen kokemukseen perusteella, joten nämä matalan kipukynnyksen omaavat, tai erityisherkät, ovat vähän oman onnensa nojassa. Minuakin ärsyttää tuo ainainen valitus, mutta ehkä se on sitä että jotkut ei nyt vaan kestä niin paljon kun toiset. Eli vähän ymmärrystä, ja sitten vähän vähemmän sitä valitusta 😘
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen: miksi vain lasten aiheuttama väsymys on todellista?
Tähän jos saisi vastauksen?
En ole tuota mieltä, että VAIN lapsen aiheuttama väsymys on todellista, mutta lapsen aiheuttama väsymys on hyvin, hyvin konkreettista, jos huono tuuri käy.
Konkretia perustuu väitteelle, jota tässä nyt on ehkä satakunta kerta hoettu: lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan.
Jos lapsettomana pyörit sängyssä unta saamatta, pyörit, mutta sinun ei tarvitse nousta itkuun, imettämään, paijaamaan jne.
Jos pyörit unettomana ja sinulla on pieni lapsi, sinun on vain noustava, kun tilanne sitä vaatii.
"lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan"
Ei jumalauta. Syövänkö voi myydä tai pistää off-tilaan? Masennuksen voi myydä tai pistää off-tilaan? Dementoituneen vanhemman voi myydä tai pistää off-tilaan?
Vttu te olette sekaisin.Dementoituneen vanhemman voi laittaa off-tilaan ja on syytä laittaa. Oman isäni toimitin laitoshoitoon siinä vaiheessa, kun ei kotona pärjännyt. En alkanut uhriutumaan, en alkanut omaishoitajaksi. Aika pitkään isäni kotona oli, mutta jossain vaiheessa laitoshoito on ainoa vaihtoehto. Ja ennen loan heittoa, kävin isääni laitoksessa katsomassa vähintään kerran viikossa, ulkoilutin häntä. Muun ajan isäni oli off-tilassa minulle. En halunnut polttaa itseäni loppuun.
ja lapset voidaan sijoittaa lastenkotiin tai toiseen perheeseen, jos ei kiinnosta enää huolehtia.
Et varmaankaan koskaan ole joutunut muistisairaiden kanssa tekemisiin? Näitä ei voi verrata. Siinä missä lapsi kehittyy, muistisairas taantuu. Monesti etsin isääni, kun hän karkasi ja monesti poliisien kanssa. Monesti jouduin kutsumaan apuvoimia, kun hän kaatui eikä päässyt ylös. Myös vaipan vaihto on aika raskasta aikuiselle. Häntä joutui myös syöttämään. Ota 1-vuotias lapsi aikuisen miehen kokoisena. Lapseni olen hoitanut, huomattavasti helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, on väärin sanoa ettei lapseton ihminen tiedä mitään todellisesta väsymyksestä. Tietysti voi tietää, ja voi olla väsyneempi kuin vaikka joku monenkin lapsen äiti. Mutta jos vertaillaan muuten täysin samaa tilannetta (käytännössä tällaista tietysti harvoin on, mutta teoriassa) kahden ihmisen välillä, jossa toisella on lapsia ja toisella ei, niin mikä siinä tekee niin pahaa myöntää, että se perheellisen tilanne on vaikeampi? Ja ei, se ei ole lapsettoman vähättelyä, vaan perheellisen työn ja vastuun mitätöintiä, jos ei sitä voi myöntää. Jos lapset ovat sokea piste, niin vaihda sitten sen äidin tilalle vaikka ihminen, joka on puolisonsa omaishoitaja. Jos ei tätä asiaa kykene ymmärtämään, niin täytyy jo olla jokin psykiatrinen tai neuropsykologinen diagnoosi taustalla.
Ensin, huomenta vaan kaikille, täällä ollaankin jo hyvässö vauhdissa, joten hyppään sekaan. Hei taliaivo! Kokemuksia ei voi vertailla keskenään. Perheelisen työn ja vastuun mitätöinti, nyt on eri asia, se on oma valinta, siitä ei saa siltikään kruunua. Mitä jos isä hoitaa lapset niin että äiti saa olla rauhassa. Et voi tietää tätä, joten se tuo lapsekkuus ei ole mikään kärsimysautomaatti, jolla on vösymyksessö ja kurjuudessa jotenkin maagisesti eritasolla kuin muut. Huhhuh, kylläpä herätti, täytyy tästä nousta laittaan lapsille aamiaset pöytään.
Niin, tässähän nimenomaan puhuttiin teoreettisesta tilanteesta, jossa kahden ihmisen tilanne olisi muuten täysin sama, mutta toisella olisi vielä ne lapset siihen päälle. Minun näkökulmasta yrität nyt väittää, että 1 + 1 = 1 eikä 2.
Jos kyseessä on ihminen, joka on halunnut lapsia ja rakastaa lapsiaan, niin silloin lasten luulisi tuovan hänelle positiivisia asioita elämään, joka vähentää hänen kokonaisvaltaista kärsimystään.
Ymmärsitköhän nyt itsekään, mitä tulit kirjoittaneeksi? Eli jos äiti tai vaikka puolisonsa omaishoitaja uupuu, se niin merkitsee sitä, että hän ei vain rakasta tarpeeksi syvästi sitä hoidettavaansa?
En. Väitän, että uupunutkin äiti silti haluaa ne lapsensa uupumuksesta huolimatta eikä koe, että he ovat hänelle taakka, joka tekee hänen elämästään kaikkein suurimman kärsimysnäytelmän. Voi olla raskasta, mutta silti tietää, että halusi lapsensa ja rakastaa heitä. Ei valitsisi toisin.
Niin. Minusta se äiti kirjoitti asiaa, joka puhui, että lapsista johtuvaa väsymystä on helpompi kestää henkisesti, koska on eri asia olla väsynyt ja uupunut asioista, joka ei tuo mitään iloa vaan pelkkää negatiivista kuin sellaisista, jotka on itse elämäänsä toivonut ja halunnut ja kokee sen (väliaikaisen) uupumuksen arvoisiksi. Lastenhoito voi olla todella rankkaa joillekin (ei kaikille), mutta kyllä ne lapset myös iloa ja onnea tuo. En tiedä, kuinka moni itsemurhaa hautova tai vakavasti pakko-oireinen esim. ajattelee, että kyllä tämä kannattaa, koska tässä saa nämä positiiviset asiat kylkiäisenä myös...
Tätäkään emme voi vertailla yksilötasolla.
Niin mutta se on kumma kun jotkut äidit katsovat asian olevan niin että he voivat AINA vertailla yksilötasolla toisia itseensä siten, että jos toinen (lapseton) on väsynyt (pakko-oireistaan, omaishoitajuuksistaan, syövästään, työstressistään ja opiskelustressisstään) niin, hän on aina vähemmän, koska siitä puuttuu ne lapset.
Äiti tekee tuossa todella tyhmästi, kun nostaa äitien väsymyksen isoimmaksi tuossa, vaikka äidillä ei välttämättä ole niitä pakko-oireita, omaishoitajuuksia, syöpiä ja työstressiä.
Äiti laskee toisen KAIKKI väsymyksen aiheet automaattisesti myös kaikkien äitien väsymyksen aiheiksi ja plussaa siihen vielä ne lapset.
Oikeasti ei NOIN VOI TEHDÄ.
Äidin pitää vähentää itseltään ne väsymyksen aiheet mitä toisella on.
Eihän kukaan lapseton ole niin moukka, että menee vauvojensa imettäjälle sanomaan: "Ajattele ja kuvittele jos sulla ois vielä pakko-oireinen häiriö ja syöpä, kuvittele hei kuvittelpa nyt vielä nämä syövän oireet itsellesi..." ja sitten seikka peräisesti cancersplainaisi ne sille äidille. Kuvittele!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa puhuttu ollenkaan niinkin yksinkertaisesta, mutta perustavanlaatuisesta asiasta kuin luontainen unentarve? Sehän on todella yksilöllistä, ja ihan riippumatta mistään kivuista, kuormituksista, traumoista, tragedioista ja herkkyyksistä jne.
Joku pärjää loistavasti 4-5 h yöunilla, joku toinen tarvitsee vähintään sen 8 h, mielellän jopa enemmän. Tiedän ihmisiä, jotka ovat aika lailla kuutamolla, jos joutuvat vaikka viikon olemaan 4-5 tunnin yöunilla, toisilla se tuntuu pikkuväsymyksenä, joka ei vaikuta toimintakykyyn juuri mitenkään. Kaipa tällä asialla on merkitystä äitiydenkin kannalta?
Tällä on vaikutusta ei mitään. Kokemus on silti se mikä se on. Sitä ei voi verrata toisen, varsinkaan eri paikassa, eri ajassa, koettuun kokemukseen. Kaikki ovat yhtä arvokkaita ja päteviä. Ei mennä nyt päihteisiin, eikä mt-ongelmiin.
Toisaalta, jos jokainen kokemus on todellinen ja yhtä arvokas jne, silloin senkin kokemus, joka ajattelee ettei ole todellista väsymystä ilman lapsia on myös totta.
Kokemukset itse asiassa eivät ole tasavertaisia. Meillä on valemuistoja, meillä on taipumusta liioitteluun, oman kokemuksensa voi manipuloida myös suuremmaksi tai pienemmäksi kuin se onkaan.
Kokemus ei siis aina ole totuus.
Luepa uudestaan, mitä kirjoitit.
Jos ajattelee, että jokainen on kokemus on yhtä todellinen ja yhtä arvokas, niin se EI johda siihen, että mitätöi kaikkien muiden kokemuksen ja pitää vain omaansa todellisena. Silloin tarvetta toisten väsymyksen mitätöimiseen ja vähättelyyn nimenomaan ei ole.
Jos sen sijaan ajattelee, että kenenkään muun kokemus ei ole todellinen ja arvokas (vain se oma ja muiden minunkaltaistteni), niin tällainen ajattelu kyllä johtaa tuohon asenteeseen, että vain lapset voivat saada ihmisen todella väsyneeksi.
Silti, jos todella jokainen kokemus on yhtä arvokas, tällöin sekin kokemus että "ei tiedä väsymyksestä mitään ennen lapsia" on ihan yhtä arvokas, vaikka se mitätöisi jonkun muun kokemuksen. Koska jokainen kokemus on yhtä arvokas. Eivät kaikki kokemukset ole sellaisia, että ne arvostavat ja pyrkivät ymmärtämään muita. Ihan yhtä lailla, jos alkaa tuohon selittää, että tiedänpäs, koska minulla on kroonista unettomuutta, syöpä ja väkivaltainen mies, on sitten sen toisen mitätöintiä (vaikka se voi olla täysin oikea ja todellinen kokemus, mutta se silti mitätöi sen toisen kokemaa).
Jokainen kokemus ei yksinkertaisesti ole yhtä arvokas tai oikeutettu. Osa on täysin virheellisiä, omassa kuplassa vellomisia jopa. Tästä voi keksiä tuhansia ja tuhansia esimerkkejä ihan tosielämästä.
Eivät kaikki pyrikään ymmärtämään muita. Eivätkä pystykään. Mutta nyt puhe olikin siitä, että ajatteleeko muiden kokemusten olevan yhtä arvokkaita kuin omansa. Ei siitä pyrkiikö ymmärtään niitä. Jos kokee kaikki kokemukset arvokkaiksi, niin et sä silloin pyri mitätöimään muiden kokemuksia. Voit myöntää, ettet täysin ymmärrä, koska se ei vastaa omaasi mutta uskot, että toisen väsymys on silti todellista. Eli edelleenkään tuo äiti, joka toitottaa, että muut eivät tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, ei arvosta toisten väsymyksen kokemuksia. Tuo on vain yksinkertaisesti täysin ristiriidassa sen kanssa, että hyväksyy muiden kokemukset todellisiksi ja arvokkaiksi ja SILTI haluaa mitätöidä ne, koska ne eivät ole samanlaisia kuin hänen kokemuksensa.
No meneepä nyt taas halkomiseksi, mutta yritän nyt vielä. Väsyneen äidin kokemus väsymyksestä on todellinen. Hänen kokemuksensa siitä, että on universumin väsynein jne ei ole, se on virheellinen kokemus. Kaikki kokemukset eivät ole yhtä arvokkaita.
Jos hymyilen sinulle ystävällisesti bussissa ja sinä koet että pilkkaan vaikka ulkonäköäsi, se on virhekokemus. Se ei ole yhtä todellinen ja arvokas kuin se, että olen hyvällä tuulella ja haluan jakaa hyvää mieltä hymyilemällä.
Kokemukset eivät ole samanarvoisia, se on vain asia joka kannattaa myöntää. Se on myös iso askel, että oppii oikeasti ymmärtämään omia reaktioitaan ja mistä ne todellisuudessa kumpuavat. Esimerkiksi sinä voisit kokea sen hymyilyn ilkeilynä, koska itselläsi on joku epävarma kohta ulkonäössäsi ja se on taas se ns todellinen ja arvokas kokemus (kuvitteellinen esimerkki, älä takerru siihen liikaa).
On myös mahdollista, että se pieni palleroinen menehtyy ja äiti vajoaa surun väsymyksen suohon. Voi olla, että kokee taas itsensä maailman väsyneimmäksi, mutta eri tavalla kuin ennen.
Ei häntä silloin kiinnosta enää se kuka on väsynein, vaan kuka voi tietää "oikeasta" surusta jotain, ja se ei ole lapseton sitten.
Marttyyriäitien logiikalla voisi aina sanoa jokaiselle väsyneelle äidille, että et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, ennen kuin sinulla on syöpä/pakko-oireet/masennus/sellainen ja tällainen asia.
Se pitäisi äidin aina kuvitella siihen äitiyden lisäksi. Ja se voi olla ihan mikä tahansa väsymyksen aihe, jota äidillä ei vielä ole.
Jos äidillä ei ole ollut syöpää, niin vain syöpäinen tietäisi, jos äidillä ei ole ollut masennusta, niin masennuskortilla voittaisi, kun eihän niistä voi tietää ennen kuin kokee, ja ne tulee siihen toisen kortin päälle aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksen äiti huijaa tuossa pelissä ja rankasti. Toisen pöydällä voi olla iso pino kortteja, ja äidillä vain pari, mutta äitikortin voi lyödä toisen pelaajan pinon päälle ja varastaa siltä toiselta ne KAIKKI sen toisen hlö-kohtaiset kortit.
Ei mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen äiti huijaa tuossa pelissä ja rankasti. Toisen pöydällä voi olla iso pino kortteja, ja äidillä vain pari, mutta äitikortin voi lyödä toisen pelaajan pinon päälle ja varastaa siltä toiselta ne KAIKKI sen toisen hlö-kohtaiset kortit.
Ei mitään järkeä.
Voiko tyhmempää peliä olla. Äitikortilla varastaa toisen korttipino itselleen ja sillä todistaa, että äiti on aina kaikkein väsyinen? Siitähän tässä ketjussa on ollut koko ajan kyse, mutta vasta tämä korttipelivertaus näytti kuinka typerää tuollainen ajattelu on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä todellisesta levosta mitään, sillä minulla on lapsia.
Miksi hankit lapsia, jos kaikki aika heidän kanssaan on niin kamalaa?
Eihän niitä tyhmiä kysymyksiä ole, joten yritän vastata väärään päättelyysi, että eihän tuossa omassa lauseessani mainita, että kaikki aika heidän kanssaan on kamalaa. Mietin aloituksen väitettä toisesta suunnasta ja käänsin sen väitteen kohteesta itseeni.
Niin sä vain koet kaiken ajan heidän kanssaan väsymykseksi. Sillä ethän ymmärrä enää levosta heidän takiaan yhtään mitään. Juu, kuulostaa siltä, että ei ole kamalaa. Eiku...
Eipäs vähätellä. Kirjoitin todellisesta levosta, enkä vain levosta.
En vähättele. Vaan otan tosissani sen mitä sanoit eli ettet koe muuta kuin väsymystä lastesi kanssa, koska aitoa, todellista lepoa et enää ikinä heidän takiaan saa kokea.
Sähän merkillisen tosissasi väännät omalla päättelylläsi mun kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa puhuttu ollenkaan niinkin yksinkertaisesta, mutta perustavanlaatuisesta asiasta kuin luontainen unentarve? Sehän on todella yksilöllistä, ja ihan riippumatta mistään kivuista, kuormituksista, traumoista, tragedioista ja herkkyyksistä jne.
Joku pärjää loistavasti 4-5 h yöunilla, joku toinen tarvitsee vähintään sen 8 h, mielellän jopa enemmän. Tiedän ihmisiä, jotka ovat aika lailla kuutamolla, jos joutuvat vaikka viikon olemaan 4-5 tunnin yöunilla, toisilla se tuntuu pikkuväsymyksenä, joka ei vaikuta toimintakykyyn juuri mitenkään. Kaipa tällä asialla on merkitystä äitiydenkin kannalta?
Tällä on vaikutusta ei mitään. Kokemus on silti se mikä se on. Sitä ei voi verrata toisen, varsinkaan eri paikassa, eri ajassa, koettuun kokemukseen. Kaikki ovat yhtä arvokkaita ja päteviä. Ei mennä nyt päihteisiin, eikä mt-ongelmiin.
Toisaalta, jos jokainen kokemus on todellinen ja yhtä arvokas jne, silloin senkin kokemus, joka ajattelee ettei ole todellista väsymystä ilman lapsia on myös totta.
Kokemukset itse asiassa eivät ole tasavertaisia. Meillä on valemuistoja, meillä on taipumusta liioitteluun, oman kokemuksensa voi manipuloida myös suuremmaksi tai pienemmäksi kuin se onkaan.
Kokemus ei siis aina ole totuus.
Luepa uudestaan, mitä kirjoitit.
Jos ajattelee, että jokainen on kokemus on yhtä todellinen ja yhtä arvokas, niin se EI johda siihen, että mitätöi kaikkien muiden kokemuksen ja pitää vain omaansa todellisena. Silloin tarvetta toisten väsymyksen mitätöimiseen ja vähättelyyn nimenomaan ei ole.
Jos sen sijaan ajattelee, että kenenkään muun kokemus ei ole todellinen ja arvokas (vain se oma ja muiden minunkaltaistteni), niin tällainen ajattelu kyllä johtaa tuohon asenteeseen, että vain lapset voivat saada ihmisen todella väsyneeksi.
Silti, jos todella jokainen kokemus on yhtä arvokas, tällöin sekin kokemus että "ei tiedä väsymyksestä mitään ennen lapsia" on ihan yhtä arvokas, vaikka se mitätöisi jonkun muun kokemuksen. Koska jokainen kokemus on yhtä arvokas. Eivät kaikki kokemukset ole sellaisia, että ne arvostavat ja pyrkivät ymmärtämään muita. Ihan yhtä lailla, jos alkaa tuohon selittää, että tiedänpäs, koska minulla on kroonista unettomuutta, syöpä ja väkivaltainen mies, on sitten sen toisen mitätöintiä (vaikka se voi olla täysin oikea ja todellinen kokemus, mutta se silti mitätöi sen toisen kokemaa).
Jokainen kokemus ei yksinkertaisesti ole yhtä arvokas tai oikeutettu. Osa on täysin virheellisiä, omassa kuplassa vellomisia jopa. Tästä voi keksiä tuhansia ja tuhansia esimerkkejä ihan tosielämästä.
Nyt ymmärrät sanan kokemus väärin. Esimerkissäsi on kyse mielipiteestä. Kokemus on jotain, joka rajoittuu omiin aisteihin ja henkilökohtaisiin kokemuksiin. Kukaan ei voi kokea toisen puolesta, vaikka mielipiteitä toisen tilanteesta voi olla.
Höpsis, kokemuksia ovat monet asiat. Vaikka se bussitilanne, minkä joku aiemmin esitti. A hymyilee B:lle bussissa ystävällisesti, B kokee että A kettuilee hänelle. Silloin B yksinkertaisesti kokee väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on väsyneempi kuin väsynyt ihminen, vaikka se äiti ei edes kokisi olevansa väsynyt. Sellaisen kuvan minä saan muutamien jutuista.
Vierailija kirjoitti:
Äiti on väsyneempi kuin väsynyt ihminen, vaikka se äiti ei edes kokisi olevansa väsynyt. Sellaisen kuvan minä saan muutamien jutuista.
Niinno, sulle ei selkeästi ole loogista päättelykykyä kauhalla annettu, joten sikäli ymmärrettävää, että päädyit tuollaiseen tulkintaan.
Vierailija kirjoitti:
Äiti on väsyneempi kuin väsynyt ihminen, vaikka se äiti ei edes kokisi olevansa väsynyt. Sellaisen kuvan minä saan muutamien jutuista.
Niinpä koska hänellä on äitikortti ja sen voi iskeä ihan minkä tahansa korttipinon päälle ja väittää ihan mitä tahansa silloin!
On vahvempi kuin mikään muu kortti maailmassa, vaikka sulla olisi 52 natsikorttia, niin äitikortti voittaa aina.
Ongelmia tulee sitten kun toisillakin on niitä äitikortteja.
Äitikortilliset ihmiset kehittävät niitä sääntöjä siinä pelissä samallalailla kuin Lassissa ja Leevissä se Lassi kun pelasi lassipalloa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, on väärin sanoa ettei lapseton ihminen tiedä mitään todellisesta väsymyksestä. Tietysti voi tietää, ja voi olla väsyneempi kuin vaikka joku monenkin lapsen äiti. Mutta jos vertaillaan muuten täysin samaa tilannetta (käytännössä tällaista tietysti harvoin on, mutta teoriassa) kahden ihmisen välillä, jossa toisella on lapsia ja toisella ei, niin mikä siinä tekee niin pahaa myöntää, että se perheellisen tilanne on vaikeampi? Ja ei, se ei ole lapsettoman vähättelyä, vaan perheellisen työn ja vastuun mitätöintiä, jos ei sitä voi myöntää. Jos lapset ovat sokea piste, niin vaihda sitten sen äidin tilalle vaikka ihminen, joka on puolisonsa omaishoitaja. Jos ei tätä asiaa kykene ymmärtämään, niin täytyy jo olla jokin psykiatrinen tai neuropsykologinen diagnoosi taustalla.
Samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti on väsyneempi kuin väsynyt ihminen, vaikka se äiti ei edes kokisi olevansa väsynyt. Sellaisen kuvan minä saan muutamien jutuista.
Niinno, sulle ei selkeästi ole loogista päättelykykyä kauhalla annettu, joten sikäli ymmärrettävää, että päädyit tuollaiseen tulkintaan.
Niinno, sulle ei selkeästi ole annettu tietoa mikä ad hominem on. Mieti tuota korttipelivertausta niin ymmärrät, mikäli sulla se looginen päättelykyky kerran on.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen: miksi vain lasten aiheuttama väsymys on todellista?
Tähän jos saisi vastauksen?
En ole tuota mieltä, että VAIN lapsen aiheuttama väsymys on todellista, mutta lapsen aiheuttama väsymys on hyvin, hyvin konkreettista, jos huono tuuri käy.
Konkretia perustuu väitteelle, jota tässä nyt on ehkä satakunta kerta hoettu: lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan.
Jos lapsettomana pyörit sängyssä unta saamatta, pyörit, mutta sinun ei tarvitse nousta itkuun, imettämään, paijaamaan jne.
Jos pyörit unettomana ja sinulla on pieni lapsi, sinun on vain noustava, kun tilanne sitä vaatii.
"lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan"
Ei jumalauta. Syövänkö voi myydä tai pistää off-tilaan? Masennuksen voi myydä tai pistää off-tilaan? Dementoituneen vanhemman voi myydä tai pistää off-tilaan?
Vttu te olette sekaisin.Dementoituneen vanhemman voi laittaa off-tilaan ja on syytä laittaa. Oman isäni toimitin laitoshoitoon siinä vaiheessa, kun ei kotona pärjännyt. En alkanut uhriutumaan, en alkanut omaishoitajaksi. Aika pitkään isäni kotona oli, mutta jossain vaiheessa laitoshoito on ainoa vaihtoehto. Ja ennen loan heittoa, kävin isääni laitoksessa katsomassa vähintään kerran viikossa, ulkoilutin häntä. Muun ajan isäni oli off-tilassa minulle. En halunnut polttaa itseäni loppuun.
ja lapset voidaan sijoittaa lastenkotiin tai toiseen perheeseen, jos ei kiinnosta enää huolehtia.
Et varmaankaan koskaan ole joutunut muistisairaiden kanssa tekemisiin? Näitä ei voi verrata. Siinä missä lapsi kehittyy, muistisairas taantuu. Monesti etsin isääni, kun hän karkasi ja monesti poliisien kanssa. Monesti jouduin kutsumaan apuvoimia, kun hän kaatui eikä päässyt ylös. Myös vaipan vaihto on aika raskasta aikuiselle. Häntä joutui myös syöttämään. Ota 1-vuotias lapsi aikuisen miehen kokoisena. Lapseni olen hoitanut, huomattavasti helpompaa.
Uskon, vaikka marttyyriäidit eivät uskokaan, että mikään voisi olla raskaampaa kuin lapsen hoitaminen. Mutta jos heillekin käy liian raskaaksi, niin lapset voidaan tosiaan sijoittaa muualle.
Totta. Jos/Kun sinulla on joskus lapsi niin ymmärrät sitten.