Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, on väärin sanoa ettei lapseton ihminen tiedä mitään todellisesta väsymyksestä. Tietysti voi tietää, ja voi olla väsyneempi kuin vaikka joku monenkin lapsen äiti. Mutta jos vertaillaan muuten täysin samaa tilannetta (käytännössä tällaista tietysti harvoin on, mutta teoriassa) kahden ihmisen välillä, jossa toisella on lapsia ja toisella ei, niin mikä siinä tekee niin pahaa myöntää, että se perheellisen tilanne on vaikeampi? Ja ei, se ei ole lapsettoman vähättelyä, vaan perheellisen työn ja vastuun mitätöintiä, jos ei sitä voi myöntää. Jos lapset ovat sokea piste, niin vaihda sitten sen äidin tilalle vaikka ihminen, joka on puolisonsa omaishoitaja. Jos ei tätä asiaa kykene ymmärtämään, niin täytyy jo olla jokin psykiatrinen tai neuropsykologinen diagnoosi taustalla.
Mitäpä jos ei verrattaisi noin, että on tismalleen sama tilanne ja toisella vielä lapset? Siinä ei nimittäin ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä todellisesta levosta mitään, sillä minulla on lapsia.
Miksi hankit lapsia, jos kaikki aika heidän kanssaan on niin kamalaa?
Eihän niitä tyhmiä kysymyksiä ole, joten yritän vastata väärään päättelyysi, että eihän tuossa omassa lauseessani mainita, että kaikki aika heidän kanssaan on kamalaa. Mietin aloituksen väitettä toisesta suunnasta ja käänsin sen väitteen kohteesta itseeni.
"Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele."
Sinä kuitenkin yleistit väittämällä, että lapsettomat eivät vähättele äitien väsymystä. Puhutko 100 % kaikkien lapsettomien suulla? Tällä palstalla on välillä todella halveksuvia kommentteja sekä äitejä että lapsia kohtaan ja niiden mielipiteiden kirjoittajat oikein ylpeilevät asenteillaan. Eiköhän ole selvää, että heidän joukostaan löytyy useitakin vähättelijöitä.
t. lapseton vanhapiikatäti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä todellisesta levosta mitään, sillä minulla on lapsia.
Miksi hankit lapsia, jos kaikki aika heidän kanssaan on niin kamalaa?
Eihän niitä tyhmiä kysymyksiä ole, joten yritän vastata väärään päättelyysi, että eihän tuossa omassa lauseessani mainita, että kaikki aika heidän kanssaan on kamalaa. Mietin aloituksen väitettä toisesta suunnasta ja käänsin sen väitteen kohteesta itseeni.
Niin sä vain koet kaiken ajan heidän kanssaan väsymykseksi. Sillä ethän ymmärrä enää levosta heidän takiaan yhtään mitään. Juu, kuulostaa siltä, että ei ole kamalaa. Eiku...
Vierailija kirjoitti:
"Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele."Sinä kuitenkin yleistit väittämällä, että lapsettomat eivät vähättele äitien väsymystä. Puhutko 100 % kaikkien lapsettomien suulla? Tällä palstalla on välillä todella halveksuvia kommentteja sekä äitejä että lapsia kohtaan ja niiden mielipiteiden kirjoittajat oikein ylpeilevät asenteillaan. Eiköhän ole selvää, että heidän joukostaan löytyy useitakin vähättelijöitä.
t. lapseton vanhapiikatäti
Joo, tuo oli väärin tehty. Kyse ei kuitenkaan ole nyt kun tuosta. Voimme keskittyä niihin sitten toisaalla. Paljon pahaa ja loukkauksia mahtuu maailmaan, mutta tämä ketjukin pursuilee jo yhdestä, joten ei oteta tähän toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä todellisesta levosta mitään, sillä minulla on lapsia.
Miksi hankit lapsia, jos kaikki aika heidän kanssaan on niin kamalaa?
Eihän niitä tyhmiä kysymyksiä ole, joten yritän vastata väärään päättelyysi, että eihän tuossa omassa lauseessani mainita, että kaikki aika heidän kanssaan on kamalaa. Mietin aloituksen väitettä toisesta suunnasta ja käänsin sen väitteen kohteesta itseeni.
Niin sä vain koet kaiken ajan heidän kanssaan väsymykseksi. Sillä ethän ymmärrä enää levosta heidän takiaan yhtään mitään. Juu, kuulostaa siltä, että ei ole kamalaa. Eiku...
Eipäs vähätellä. Kirjoitin todellisesta levosta, enkä vain levosta.
Ei kukaan osta autoa jos ei pysty sitä huollattaan ja maksamaan muita maksuja, sama lasten kohdalla.
Miksi sairaat hankkivat lapsia ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä todellisesta levosta mitään, sillä minulla on lapsia.
Miksi hankit lapsia, jos kaikki aika heidän kanssaan on niin kamalaa?
Eihän niitä tyhmiä kysymyksiä ole, joten yritän vastata väärään päättelyysi, että eihän tuossa omassa lauseessani mainita, että kaikki aika heidän kanssaan on kamalaa. Mietin aloituksen väitettä toisesta suunnasta ja käänsin sen väitteen kohteesta itseeni.
Niin sä vain koet kaiken ajan heidän kanssaan väsymykseksi. Sillä ethän ymmärrä enää levosta heidän takiaan yhtään mitään. Juu, kuulostaa siltä, että ei ole kamalaa. Eiku...
Eipäs vähätellä. Kirjoitin todellisesta levosta, enkä vain levosta.
En vähättele. Vaan otan tosissani sen mitä sanoit eli ettet koe muuta kuin väsymystä lastesi kanssa, koska aitoa, todellista lepoa et enää ikinä heidän takiaan saa kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tuon perusteella tiedäkään, mitä väsymys on. Vain viikon huonot/vähäiset unet eivät ole verrattavissa kuukausia tai vuosia jatkuvaan valvomiseen. Valvomisesta johtuvat neurologiset ja fyysiset oireetkin ovat tuolloin vielä varsin pieniä. Se voi sanoa, että tyhmästi teit, kun yöllä tenttiin luit - tuskin siitä mitään hyötyä oli.
Ilmeisesti tämä oli minulle tarkoitettu kommentti, vaikka unohdit lainauksen.
Minä siis luin, ja luen pääasiassa edelleen tentteihin öisin. Muulloin ei ole aikaa, sillä teen kahta työtä ja käyn luennoilla. Ei toki vuoden jokaikisenä viikkona ole tällaista, mutta ajoittain kyllä. Ihan hyvin olen tenteissä pärjännyt, eli kyllä siitä lukemisesta vaan on hyötyä. Tekee sen sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Ja tuo viikon valvominen oli siis esimerkki, se oli tilanne silloin kun ystäväni sanoi nuo maagiset äitylisanat. Sinun väsymyksesi ei ole mitään, minun on. Olen toki valvonut elämässäni muidenkin syiden vuoksi ja pidempään. Esim. muutama vuosi sitten kärsin 3 kk unettomuudesta. Pari vuotta sitä ennen nukuin vuoden pienissä pätkissä selittämättömän ihosairauden vuoksi. Eivät auttaneet edes nukahtamislääkkeet, muista lääkkeistä puhumattakaan. Silti kävin töissä ja koulussa. Olin niin loppu että nukahdin samantien kun istuin alas, töissäkin. Öisin en saanut nukuttua kun kutitti, jos nukahdin niin pian heräsin siihen että sääret olivat tulessa ja lakanat veressä. Että kyllä minä tiedän mitä valvominen on.
Lisäksi on sanottava, kuten aiemminkin mainitsin, että tällä ystävälläni joka kommentin heitti, oli erittäin hyväuninen vauva. Mainosti tätä siis itse myöhemmin. Lisäksi hänellä oli kuvioissa ekstraosallistuva isä joka käytännössä omi vauvan itselleen aina työpäivien jälkeen, joten päikkäritkin onnistuivat tältä kyseiseltä äityliltä mainiosti. Silti, silti minun väsymykseni ei ollut totta. Vaikka olin valvonut sen viikon.
Kommenttini kuulostaa nyt typerältä jahnaukselta siitä, että minä olen valvonut enemmän ja minun ihosairauteni ja tenttini ja blaablaa. Kirjoitin tämän, koska monet ovat tarttuneet tuohon viikon valvomiseen. Kyse ei ole siitä kuka on valvonut minkä verran ja mistä syystä, vaan siitä, että on äityleitä jotka vähättelevät toisten kokemuksia. Se on itsekästä, epäkohteliasta ja suoraan sanottuna vi.t.t.umainen käytösmalli, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Siis mikäli haluaa pitää ystävät lähellään jatkossakin.
Nyt olen puhunut. Jätän graduilut huomiselle ja avaan siiderin, lapseton hunsvotti kun olen. Vapaa viikonloppu, pitkästä aikaa!
Kiitos keskustelusta ja hauskaa viikonloppua kaikille.
/12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tuon perusteella tiedäkään, mitä väsymys on. Vain viikon huonot/vähäiset unet eivät ole verrattavissa kuukausia tai vuosia jatkuvaan valvomiseen. Valvomisesta johtuvat neurologiset ja fyysiset oireetkin ovat tuolloin vielä varsin pieniä. Se voi sanoa, että tyhmästi teit, kun yöllä tenttiin luit - tuskin siitä mitään hyötyä oli.
Ilmeisesti tämä oli minulle tarkoitettu kommentti, vaikka unohdit lainauksen.
Minä siis luin, ja luen pääasiassa edelleen tentteihin öisin. Muulloin ei ole aikaa, sillä teen kahta työtä ja käyn luennoilla. Ei toki vuoden jokaikisenä viikkona ole tällaista, mutta ajoittain kyllä. Ihan hyvin olen tenteissä pärjännyt, eli kyllä siitä lukemisesta vaan on hyötyä. Tekee sen sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Ja tuo viikon valvominen oli siis esimerkki, se oli tilanne silloin kun ystäväni sanoi nuo maagiset äitylisanat. Sinun väsymyksesi ei ole mitään, minun on. Olen toki valvonut elämässäni muidenkin syiden vuoksi ja pidempään. Esim. muutama vuosi sitten kärsin 3 kk unettomuudesta. Pari vuotta sitä ennen nukuin vuoden pienissä pätkissä selittämättömän ihosairauden vuoksi. Eivät auttaneet edes nukahtamislääkkeet, muista lääkkeistä puhumattakaan. Silti kävin töissä ja koulussa. Olin niin loppu että nukahdin samantien kun istuin alas, töissäkin. Öisin en saanut nukuttua kun kutitti, jos nukahdin niin pian heräsin siihen että sääret olivat tulessa ja lakanat veressä. Että kyllä minä tiedän mitä valvominen on.
Lisäksi on sanottava, kuten aiemminkin mainitsin, että tällä ystävälläni joka kommentin heitti, oli erittäin hyväuninen vauva. Mainosti tätä siis itse myöhemmin. Lisäksi hänellä oli kuvioissa ekstraosallistuva isä joka käytännössä omi vauvan itselleen aina työpäivien jälkeen, joten päikkäritkin onnistuivat tältä kyseiseltä äityliltä mainiosti. Silti, silti minun väsymykseni ei ollut totta. Vaikka olin valvonut sen viikon.
Kommenttini kuulostaa nyt typerältä jahnaukselta siitä, että minä olen valvonut enemmän ja minun ihosairauteni ja tenttini ja blaablaa. Kirjoitin tämän, koska monet ovat tarttuneet tuohon viikon valvomiseen. Kyse ei ole siitä kuka on valvonut minkä verran ja mistä syystä, vaan siitä, että on äityleitä jotka vähättelevät toisten kokemuksia. Se on itsekästä, epäkohteliasta ja suoraan sanottuna vi.t.t.umainen käytösmalli, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Siis mikäli haluaa pitää ystävät lähellään jatkossakin.
Nyt olen puhunut. Jätän graduilut huomiselle ja avaan siiderin, lapseton hunsvotti kun olen. Vapaa viikonloppu, pitkästä aikaa!
Kiitos keskustelusta ja hauskaa viikonloppua kaikille.
/12
Otan ensimmäistä kertaa osaa tähän keskusteluun, en väheksy sinun väsymyksen kokemuksiasi, vaikka sinua lainaankin, enkä kenenkään muunkaan, enkä ikinä ole sanonut kenellekään noin kuten aloituksessa, MUTTA kuvittele itsellesi pieni lapsi huolehdittavaksi tuolle ajalle, kun esimerkiksi kärsit tuosta ihottumasta.
Aamulla itsesi lisäksi huolehdit lapsen aamutoimista. 12 vuoden kokemuksella uskallan väittää, ettei sellaista aamua ole, että kaikki sujuisi kuin käsikirjoitettu, aina on jotain känkkäränkkää: lapsi (tai lapset) haluaisi jatkaa unia, vaippa on vuotanut ja sänky on märkä, aamupala ei maistu, aamupala on "väärää", muki on "väärä", maito kaatuu, puurot kaatuu, lapsi ei halua pukea tai tulla puetuksi, sukan saumat hiertää varpaita, joku vaatekappale on hukassa vaikka mielestäsi katsoit kaiken illalla valmiiksi, lapsi on itkuinen, lapsi on nuhainen ja yrität tehdä pika-arvion onko tarpeeksi hyvässä kunnossa lähtemään hoitoon, lapsi rimpuilee vastaan turvaistuimen vöitä laittaessa, lapsi takertuu kiinni kuin takiainen päiväkodin eteisessä ja joudut jättämään itkevän lapsen jälkeesi, koska töihin on pakko mennä. Töiden jälkeen et voi nukahtaa istuallesi vaan aloitat lapsen ruokkimisen ja viihdyttämisen, huollat lapsen ulkovaatteet että ovat seuraavana päivänä kurattomat ja kuivat. Ja vaikka oikoisit kuinka kotitöissä lapsen takia pyykkiä on pestävä useammin, tiskiä tulee enemmän ja ruokaakin täytyy vähän miettiä. Olet käytännössä 24/7 hälytysvalmiudessa, olet saattanut juuri saada kivuiltasi nukahdettua ensimmäisen kerran koko yönä ja juuri silloin lapsi näkee painajaista ja itkee sängyssään tai kömpii viereen tai on saanut vatsataudin ja oksentaa tai tai tai tai. Ja se jatkuva syyllisyyden tunne, kun tiedät, että väsymyksesi takia vedät koko ajan sieltä mistä aita on matalin ja haluaisit antaa lapselle enemmän mutta kun et vaan jaksa, ja vaikka et jaksaisi, silti on jaksettava olla koko ajan vähän valppaana ettei lapsi tee mitään vahingollista, sun pitää jaksaa kuunnella ja vastailla ja katsoa, sun pitää jaksaa ottaa vastaan kiukut, sun pitää jaksaa nukuttaa lapsi joka voi pahimmillaan parikin tuntia temppuilla nukkumaan käyntiä. Ja vaikka se isä olisikin apuna, et pysty sulkemaan itseäsi kaiken tuon ulkopuolelle.
Ja sitten se lapsettoman todellisuus: tulet hiljaiseen kotiin, jossa on (korkeintaan) puoliso ja koira/kissa. Saat huoletta nukahtaa istuallesi, hommaat jossain kohtaa itsellesi syötävää, syöt hiljaisuudessa, et joudu pyyhkimään kenenkään takapuolta kesken syönnin, kukaan ei kiukkua, saat olla rauhassa väsynyt, poissaoleva zombie, voit hoitaa iltatoimet omalla aikataululla ja käydä nukkumaan omalla aikataululla, ei tarvitse miettiä kuin omat asiat kuntoon seuraavaksi aamuksi. Ystäville ja sukulaisille ja muille velvollisuuksille voit sanoa ettet nyt jaksa tai vaikka keksiä jonkun valkoisen valheen.
En vähättele kenenkään väsymystä, mutta onhan siinä ihan hitosti eroa, elätkö sen väsymyksen kanssa lapsettomana vai lapsellisena. Luulen, että juuri tästä niissä meidän äityleiden aivopieruissa on kyse: lapseton elää vain itselleen (ja sille mahdolliselle itsestään huolehtimaan kykenevälle aikuiselle puolisolle), mutta äiti on vastuussa myös siitä avuttomasta jälkikasvustaan, jolle ei voi sanoa, että sori, nyt ei jaksa.
Eivät asiat ole aina näin. Esim. minä olen vakavasti sairaan vaimoni omaishoitaja.
Siinä on kuitenkin se ero, että pääset halutessasi omaishoitajuudesta eroon. Vanhemmuus on jo pysyy.
En käytännössä pääse. Et selvästikään edes halua ymmärtää asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tuon perusteella tiedäkään, mitä väsymys on. Vain viikon huonot/vähäiset unet eivät ole verrattavissa kuukausia tai vuosia jatkuvaan valvomiseen. Valvomisesta johtuvat neurologiset ja fyysiset oireetkin ovat tuolloin vielä varsin pieniä. Se voi sanoa, että tyhmästi teit, kun yöllä tenttiin luit - tuskin siitä mitään hyötyä oli.
Ilmeisesti tämä oli minulle tarkoitettu kommentti, vaikka unohdit lainauksen.
Minä siis luin, ja luen pääasiassa edelleen tentteihin öisin. Muulloin ei ole aikaa, sillä teen kahta työtä ja käyn luennoilla. Ei toki vuoden jokaikisenä viikkona ole tällaista, mutta ajoittain kyllä. Ihan hyvin olen tenteissä pärjännyt, eli kyllä siitä lukemisesta vaan on hyötyä. Tekee sen sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Ja tuo viikon valvominen oli siis esimerkki, se oli tilanne silloin kun ystäväni sanoi nuo maagiset äitylisanat. Sinun väsymyksesi ei ole mitään, minun on. Olen toki valvonut elämässäni muidenkin syiden vuoksi ja pidempään. Esim. muutama vuosi sitten kärsin 3 kk unettomuudesta. Pari vuotta sitä ennen nukuin vuoden pienissä pätkissä selittämättömän ihosairauden vuoksi. Eivät auttaneet edes nukahtamislääkkeet, muista lääkkeistä puhumattakaan. Silti kävin töissä ja koulussa. Olin niin loppu että nukahdin samantien kun istuin alas, töissäkin. Öisin en saanut nukuttua kun kutitti, jos nukahdin niin pian heräsin siihen että sääret olivat tulessa ja lakanat veressä. Että kyllä minä tiedän mitä valvominen on.
Lisäksi on sanottava, kuten aiemminkin mainitsin, että tällä ystävälläni joka kommentin heitti, oli erittäin hyväuninen vauva. Mainosti tätä siis itse myöhemmin. Lisäksi hänellä oli kuvioissa ekstraosallistuva isä joka käytännössä omi vauvan itselleen aina työpäivien jälkeen, joten päikkäritkin onnistuivat tältä kyseiseltä äityliltä mainiosti. Silti, silti minun väsymykseni ei ollut totta. Vaikka olin valvonut sen viikon.
Kommenttini kuulostaa nyt typerältä jahnaukselta siitä, että minä olen valvonut enemmän ja minun ihosairauteni ja tenttini ja blaablaa. Kirjoitin tämän, koska monet ovat tarttuneet tuohon viikon valvomiseen. Kyse ei ole siitä kuka on valvonut minkä verran ja mistä syystä, vaan siitä, että on äityleitä jotka vähättelevät toisten kokemuksia. Se on itsekästä, epäkohteliasta ja suoraan sanottuna vi.t.t.umainen käytösmalli, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Siis mikäli haluaa pitää ystävät lähellään jatkossakin.
Nyt olen puhunut. Jätän graduilut huomiselle ja avaan siiderin, lapseton hunsvotti kun olen. Vapaa viikonloppu, pitkästä aikaa!
Kiitos keskustelusta ja hauskaa viikonloppua kaikille.
/12
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tuon perusteella tiedäkään, mitä väsymys on. Vain viikon huonot/vähäiset unet eivät ole verrattavissa kuukausia tai vuosia jatkuvaan valvomiseen. Valvomisesta johtuvat neurologiset ja fyysiset oireetkin ovat tuolloin vielä varsin pieniä. Se voi sanoa, että tyhmästi teit, kun yöllä tenttiin luit - tuskin siitä mitään hyötyä oli.
Ilmeisesti tämä oli minulle tarkoitettu kommentti, vaikka unohdit lainauksen.
Minä siis luin, ja luen pääasiassa edelleen tentteihin öisin. Muulloin ei ole aikaa, sillä teen kahta työtä ja käyn luennoilla. Ei toki vuoden jokaikisenä viikkona ole tällaista, mutta ajoittain kyllä. Ihan hyvin olen tenteissä pärjännyt, eli kyllä siitä lukemisesta vaan on hyötyä. Tekee sen sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Ja tuo viikon valvominen oli siis esimerkki, se oli tilanne silloin kun ystäväni sanoi nuo maagiset äitylisanat. Sinun väsymyksesi ei ole mitään, minun on. Olen toki valvonut elämässäni muidenkin syiden vuoksi ja pidempään. Esim. muutama vuosi sitten kärsin 3 kk unettomuudesta. Pari vuotta sitä ennen nukuin vuoden pienissä pätkissä selittämättömän ihosairauden vuoksi. Eivät auttaneet edes nukahtamislääkkeet, muista lääkkeistä puhumattakaan. Silti kävin töissä ja koulussa. Olin niin loppu että nukahdin samantien kun istuin alas, töissäkin. Öisin en saanut nukuttua kun kutitti, jos nukahdin niin pian heräsin siihen että sääret olivat tulessa ja lakanat veressä. Että kyllä minä tiedän mitä valvominen on.
Lisäksi on sanottava, kuten aiemminkin mainitsin, että tällä ystävälläni joka kommentin heitti, oli erittäin hyväuninen vauva. Mainosti tätä siis itse myöhemmin. Lisäksi hänellä oli kuvioissa ekstraosallistuva isä joka käytännössä omi vauvan itselleen aina työpäivien jälkeen, joten päikkäritkin onnistuivat tältä kyseiseltä äityliltä mainiosti. Silti, silti minun väsymykseni ei ollut totta. Vaikka olin valvonut sen viikon.
Kommenttini kuulostaa nyt typerältä jahnaukselta siitä, että minä olen valvonut enemmän ja minun ihosairauteni ja tenttini ja blaablaa. Kirjoitin tämän, koska monet ovat tarttuneet tuohon viikon valvomiseen. Kyse ei ole siitä kuka on valvonut minkä verran ja mistä syystä, vaan siitä, että on äityleitä jotka vähättelevät toisten kokemuksia. Se on itsekästä, epäkohteliasta ja suoraan sanottuna vi.t.t.umainen käytösmalli, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Siis mikäli haluaa pitää ystävät lähellään jatkossakin.
Nyt olen puhunut. Jätän graduilut huomiselle ja avaan siiderin, lapseton hunsvotti kun olen. Vapaa viikonloppu, pitkästä aikaa!
Kiitos keskustelusta ja hauskaa viikonloppua kaikille.
/12
Otan ensimmäistä kertaa osaa tähän keskusteluun, en väheksy sinun väsymyksen kokemuksiasi, vaikka sinua lainaankin, enkä kenenkään muunkaan, enkä ikinä ole sanonut kenellekään noin kuten aloituksessa, MUTTA kuvittele itsellesi pieni lapsi huolehdittavaksi tuolle ajalle, kun esimerkiksi kärsit tuosta ihottumasta.
Aamulla itsesi lisäksi huolehdit lapsen aamutoimista. 12 vuoden kokemuksella uskallan väittää, ettei sellaista aamua ole, että kaikki sujuisi kuin käsikirjoitettu, aina on jotain känkkäränkkää: lapsi (tai lapset) haluaisi jatkaa unia, vaippa on vuotanut ja sänky on märkä, aamupala ei maistu, aamupala on "väärää", muki on "väärä", maito kaatuu, puurot kaatuu, lapsi ei halua pukea tai tulla puetuksi, sukan saumat hiertää varpaita, joku vaatekappale on hukassa vaikka mielestäsi katsoit kaiken illalla valmiiksi, lapsi on itkuinen, lapsi on nuhainen ja yrität tehdä pika-arvion onko tarpeeksi hyvässä kunnossa lähtemään hoitoon, lapsi rimpuilee vastaan turvaistuimen vöitä laittaessa, lapsi takertuu kiinni kuin takiainen päiväkodin eteisessä ja joudut jättämään itkevän lapsen jälkeesi, koska töihin on pakko mennä. Töiden jälkeen et voi nukahtaa istuallesi vaan aloitat lapsen ruokkimisen ja viihdyttämisen, huollat lapsen ulkovaatteet että ovat seuraavana päivänä kurattomat ja kuivat. Ja vaikka oikoisit kuinka kotitöissä lapsen takia pyykkiä on pestävä useammin, tiskiä tulee enemmän ja ruokaakin täytyy vähän miettiä. Olet käytännössä 24/7 hälytysvalmiudessa, olet saattanut juuri saada kivuiltasi nukahdettua ensimmäisen kerran koko yönä ja juuri silloin lapsi näkee painajaista ja itkee sängyssään tai kömpii viereen tai on saanut vatsataudin ja oksentaa tai tai tai tai. Ja se jatkuva syyllisyyden tunne, kun tiedät, että väsymyksesi takia vedät koko ajan sieltä mistä aita on matalin ja haluaisit antaa lapselle enemmän mutta kun et vaan jaksa, ja vaikka et jaksaisi, silti on jaksettava olla koko ajan vähän valppaana ettei lapsi tee mitään vahingollista, sun pitää jaksaa kuunnella ja vastailla ja katsoa, sun pitää jaksaa ottaa vastaan kiukut, sun pitää jaksaa nukuttaa lapsi joka voi pahimmillaan parikin tuntia temppuilla nukkumaan käyntiä. Ja vaikka se isä olisikin apuna, et pysty sulkemaan itseäsi kaiken tuon ulkopuolelle.
Ja sitten se lapsettoman todellisuus: tulet hiljaiseen kotiin, jossa on (korkeintaan) puoliso ja koira/kissa. Saat huoletta nukahtaa istuallesi, hommaat jossain kohtaa itsellesi syötävää, syöt hiljaisuudessa, et joudu pyyhkimään kenenkään takapuolta kesken syönnin, kukaan ei kiukkua, saat olla rauhassa väsynyt, poissaoleva zombie, voit hoitaa iltatoimet omalla aikataululla ja käydä nukkumaan omalla aikataululla, ei tarvitse miettiä kuin omat asiat kuntoon seuraavaksi aamuksi. Ystäville ja sukulaisille ja muille velvollisuuksille voit sanoa ettet nyt jaksa tai vaikka keksiä jonkun valkoisen valheen.
En vähättele kenenkään väsymystä, mutta onhan siinä ihan hitosti eroa, elätkö sen väsymyksen kanssa lapsettomana vai lapsellisena. Luulen, että juuri tästä niissä meidän äityleiden aivopieruissa on kyse: lapseton elää vain itselleen (ja sille mahdolliselle itsestään huolehtimaan kykenevälle aikuiselle puolisolle), mutta äiti on vastuussa myös siitä avuttomasta jälkikasvustaan, jolle ei voi sanoa, että sori, nyt ei jaksa.
Eivät asiat ole aina näin. Esim. minä olen vakavasti sairaan vaimoni omaishoitaja.
Siinä on kuitenkin se ero, että pääset halutessasi omaishoitajuudesta eroon. Vanhemmuus on jo pysyy.
Vanhemmuudesta ei ehkä pääsekään eroon, mutta huoltajuudesta pääsee.
Sant eivät riitä enää kuvailemaan tätä ketjua. Kenelle on epäselvää, että äiti ei saa vähätellä muiden väsymystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä on kuitenkin se ero, että pääset halutessasi omaishoitajuudesta eroon. Vanhemmuus on jo pysyy.
Laittamalla rakkaan puolison laitokseen, niinkö? Voithan sinäkin tehdä saman lapsillesi, kukaan ei estä.
Vänkääjä-äiti voisi nyt vain uskoa ettei ole millään jalustalla, vaan ihan tavallinen pulliainen, mitä täällä nyt elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä asiaa ihmettelen. Nimittäin miten tämä vääntö ei ole vielä päätynyt Iltasanomiin?
Vierailija kirjoitti:
Mutta pointti on nyt nimenomaan se, että et voi vähätellä toisen kipuja, koska et toisen kropassa kulje. Piste.
Edes vaginastaan keilapallon työntäneet eivät ole tähän oikeutettuja.
Tämä tökkäsi hieman silmään. Selkeästi tässä on vihamielisesti äiteihin suhtautuvan velan aggressiivinen tuuttaus.
Jokaisella on omat kroppansa ja kipunsa, henkiset ja fyysiset, mutta kyllä se valitettavan totta on, että jotkut ihmiset eivät kestä juuri mitään ja toiset taas kestävät hämmästyttävän paljon.
Vierailija kirjoitti:
tämä keskustelu on lopullisesti vahvistanut minmun ajatuksen että toivottavasti tulevaisuudessa jollain pillerillä estetään lapsen tekemiset, kunnes on selvitetty tulot ja terveys yms. ja sitten lupaa anotaan .
ja sille joka kirjoitti että lapsen saanti oli tunne-asia ja perheen saaminen, minulla on ollut jo 20 vuotta tunne että haluan avoauton, mutta ei ole toista autopaikkaa , joten en ole ostanut.
No se lienee jörjestelykysymys. Jos sen oikeasti olisit halunnut niin sinulla olisi se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen: miksi vain lasten aiheuttama väsymys on todellista?
Tähän jos saisi vastauksen?
En ole tuota mieltä, että VAIN lapsen aiheuttama väsymys on todellista, mutta lapsen aiheuttama väsymys on hyvin, hyvin konkreettista, jos huono tuuri käy.
Konkretia perustuu väitteelle, jota tässä nyt on ehkä satakunta kerta hoettu: lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan.
Jos lapsettomana pyörit sängyssä unta saamatta, pyörit, mutta sinun ei tarvitse nousta itkuun, imettämään, paijaamaan jne.
Jos pyörit unettomana ja sinulla on pieni lapsi, sinun on vain noustava, kun tilanne sitä vaatii.
"lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan"
Ei jumalauta. Syövänkö voi myydä tai pistää off-tilaan? Masennuksen voi myydä tai pistää off-tilaan? Dementoituneen vanhemman voi myydä tai pistää off-tilaan?
Vttu te olette sekaisin.
Dementoituneen vanhemman voi laittaa off-tilaan ja on syytä laittaa. Oman isäni toimitin laitoshoitoon siinä vaiheessa, kun ei kotona pärjännyt. En alkanut uhriutumaan, en alkanut omaishoitajaksi. Aika pitkään isäni kotona oli, mutta jossain vaiheessa laitoshoito on ainoa vaihtoehto. Ja ennen loan heittoa, kävin isääni laitoksessa katsomassa vähintään kerran viikossa, ulkoilutin häntä. Muun ajan isäni oli off-tilassa minulle. En halunnut polttaa itseäni loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa puhuttu ollenkaan niinkin yksinkertaisesta, mutta perustavanlaatuisesta asiasta kuin luontainen unentarve? Sehän on todella yksilöllistä, ja ihan riippumatta mistään kivuista, kuormituksista, traumoista, tragedioista ja herkkyyksistä jne.
Joku pärjää loistavasti 4-5 h yöunilla, joku toinen tarvitsee vähintään sen 8 h, mielellän jopa enemmän. Tiedän ihmisiä, jotka ovat aika lailla kuutamolla, jos joutuvat vaikka viikon olemaan 4-5 tunnin yöunilla, toisilla se tuntuu pikkuväsymyksenä, joka ei vaikuta toimintakykyyn juuri mitenkään. Kaipa tällä asialla on merkitystä äitiydenkin kannalta?
Tällä on vaikutusta ei mitään. Kokemus on silti se mikä se on. Sitä ei voi verrata toisen, varsinkaan eri paikassa, eri ajassa, koettuun kokemukseen. Kaikki ovat yhtä arvokkaita ja päteviä. Ei mennä nyt päihteisiin, eikä mt-ongelmiin.
Toisaalta, jos jokainen kokemus on todellinen ja yhtä arvokas jne, silloin senkin kokemus, joka ajattelee ettei ole todellista väsymystä ilman lapsia on myös totta.
Kokemukset itse asiassa eivät ole tasavertaisia. Meillä on valemuistoja, meillä on taipumusta liioitteluun, oman kokemuksensa voi manipuloida myös suuremmaksi tai pienemmäksi kuin se onkaan.
Kokemus ei siis aina ole totuus.
Luepa uudestaan, mitä kirjoitit.
Jos ajattelee, että jokainen on kokemus on yhtä todellinen ja yhtä arvokas, niin se EI johda siihen, että mitätöi kaikkien muiden kokemuksen ja pitää vain omaansa todellisena. Silloin tarvetta toisten väsymyksen mitätöimiseen ja vähättelyyn nimenomaan ei ole.
Jos sen sijaan ajattelee, että kenenkään muun kokemus ei ole todellinen ja arvokas (vain se oma ja muiden minunkaltaistteni), niin tällainen ajattelu kyllä johtaa tuohon asenteeseen, että vain lapset voivat saada ihmisen todella väsyneeksi.
Silti, jos todella jokainen kokemus on yhtä arvokas, tällöin sekin kokemus että "ei tiedä väsymyksestä mitään ennen lapsia" on ihan yhtä arvokas, vaikka se mitätöisi jonkun muun kokemuksen. Koska jokainen kokemus on yhtä arvokas. Eivät kaikki kokemukset ole sellaisia, että ne arvostavat ja pyrkivät ymmärtämään muita. Ihan yhtä lailla, jos alkaa tuohon selittää, että tiedänpäs, koska minulla on kroonista unettomuutta, syöpä ja väkivaltainen mies, on sitten sen toisen mitätöintiä (vaikka se voi olla täysin oikea ja todellinen kokemus, mutta se silti mitätöi sen toisen kokemaa).
Jokainen kokemus ei yksinkertaisesti ole yhtä arvokas tai oikeutettu. Osa on täysin virheellisiä, omassa kuplassa vellomisia jopa. Tästä voi keksiä tuhansia ja tuhansia esimerkkejä ihan tosielämästä.
Nyt ymmärrät sanan kokemus väärin. Esimerkissäsi on kyse mielipiteestä. Kokemus on jotain, joka rajoittuu omiin aisteihin ja henkilökohtaisiin kokemuksiin. Kukaan ei voi kokea toisen puolesta, vaikka mielipiteitä toisen tilanteesta voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen: miksi vain lasten aiheuttama väsymys on todellista?
Tähän jos saisi vastauksen?
En ole tuota mieltä, että VAIN lapsen aiheuttama väsymys on todellista, mutta lapsen aiheuttama väsymys on hyvin, hyvin konkreettista, jos huono tuuri käy.
Konkretia perustuu väitteelle, jota tässä nyt on ehkä satakunta kerta hoettu: lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan.
Jos lapsettomana pyörit sängyssä unta saamatta, pyörit, mutta sinun ei tarvitse nousta itkuun, imettämään, paijaamaan jne.
Jos pyörit unettomana ja sinulla on pieni lapsi, sinun on vain noustava, kun tilanne sitä vaatii.
"lasta et voi myydä, lasta et voi pistää off-tilaan"
Ei jumalauta. Syövänkö voi myydä tai pistää off-tilaan? Masennuksen voi myydä tai pistää off-tilaan? Dementoituneen vanhemman voi myydä tai pistää off-tilaan?
Vttu te olette sekaisin.Dementoituneen vanhemman voi laittaa off-tilaan ja on syytä laittaa. Oman isäni toimitin laitoshoitoon siinä vaiheessa, kun ei kotona pärjännyt. En alkanut uhriutumaan, en alkanut omaishoitajaksi. Aika pitkään isäni kotona oli, mutta jossain vaiheessa laitoshoito on ainoa vaihtoehto. Ja ennen loan heittoa, kävin isääni laitoksessa katsomassa vähintään kerran viikossa, ulkoilutin häntä. Muun ajan isäni oli off-tilassa minulle. En halunnut polttaa itseäni loppuun.
ja lapset voidaan sijoittaa lastenkotiin tai toiseen perheeseen, jos ei kiinnosta enää huolehtia.
Alue: Aihe vapaa
Kai sä muistat kertoa lapsillesikin saman asian?
"Ei äiti tiedä levosta mitään teidän takia. Äitillä on asiat huonoiten tässä maailmassa. Muut saavat sentäs joskus levätä, mutta minä en teidän takia saa ikinä enää levätä."