Lue keskustelun säännöt.
"Et tiedä todellisesta väsymyksestä mitään, koska sinulla ei ole lapsia."
Ei äiti, mutta väsynyt
05.09.2019 |
Tuossapa lausahdus, joka nostaa verenpainetta joka kerta, kun sattuu nuo sanat kuulemaan.
Ymmärrän, että äiti-ihmiset ovat väsyneitä lapsiperheen arjesta, he ovat varmasti kovilla jaksamisensa kanssa, mutta mielestäni kenelläkään ei ole silti oikeutta tulla vähättelemään muiden ihmisten väsymystä. Monet psyykkiset ja fyysiset seikat vaikuttavat väsymyksen tunteisiin. Läheltä olen seurannut, kuinka esimerkiksi sisäilmaongelmista krooniseen väsymysoireyhtymään sairastunut läheiseni kamppailee arjen tavallisten asioiden kanssa: jopa tiskaaminen voi olla niin rankkaa, että sen jälkeen tarvitsee lepoa. Päässä humisee ja suhisee, olo on jatkuvasti huono. Joka paikkaa koskee. Se väsyttää. Niinpä esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu kohtuuttomalta vähätellä toisen ihmisen väsymystä ja tuntemuksia muutenkin.
Emme me omasta tahdosta riippuen tai riippumatta lapsettomatkaan vähättele teidän äiti-ihmisten väsymystä. Mikä oikeus heillä siis on vähätellä muiden tuntemuksia?
Ja Huom! Kyllä, näitä asioita ei voi yleistää, kaikki eivät toimi samoin. Kaikki äidit eivät vähättele.
Asiallista keskustelua, kiitos!
Kommentit (1165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä kirjoitat asiaa.
-
Työstään voi pitää, mutta olosuhteet voivat olla kauheat... ja palkka kehno.
Siksipä vaihdoin työpaikkaa, kun sattui sopiva eteen.
-
Silti on mielestäni kohtuuullista vaatia, ettei "päiväkodin täti" ilku "paskapikkuprinsessoja" julkisesti, vaikkei hän juuri tuota termiä käyttänytkään, mutta otaksun halunneen käyttää vielä loukaavampia termejä.
Ja on mielestäni myös kohtuullista vaatia hyvää hoitoa, koska siitä maksamme.
Ta itse ainakin maksoin.
Me vanhemmat emme kuitenkaan ole syypäitä resurssien puutteeseen, pk-henkilökunnan huonoon palkkaan emmekä väsymykseen.
Olet otaksunut ihan omiasi. Tuo on ihan naurettavaa, kun lisäsit omasta päästäsi tuon paskan tuohon =D
No se on jotenkin kuvaavaa.
En ole tarhantäti enkä ajatellut mitään niin rumaa kuin sinä.
Oikeasti on ollut erikoinen ketju, mutta nyt on pakko kaikkien alkaa herätä siihen, että täällä on 1 tai 2 selkeästi älyllisesti vajaata äitiä. Siis lähellä kehitysvammaa olevia tai jopa sellaisia.
On tietysti tyhmää, kun terveet ihmiset intoutuvat heidän kanssaan väittelmään.
Niin ymmärrätkö että varhaiskasvattajia voi arvostaa, vaikkei itse ole sellainen?
Poliisikin ja lääkärikin ovat hyvä olla olemassa. Olenko nyt poliisilääkärivarhaiskasvattaja?
Hyvin vakuuttavasti esitit asiasi siten, että sinun luultiin olevan varhaiskasvattaja.
Helpoituksen huokaus, ettet ole, mikäli et nyt sitten vain valehtele hädässä ja paniikissa.
Poliisi tai lääkäri toivottavasti et todellakaan ole.
Vaikka onhan noissakin "jmalasta seuraavissa" hyvin mätiä tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole selvinnyt, että miksi sitä väsymystä tai muutakaan tuntemusta pitää vertailla? Jos itselleni ystävä valittaa väsymystä, niin ei mulle tule mieleenkään avautua esimerkiksi omasta masennuksesta, että mitä valitat, sentään olet terve. Sama pätee tuohon äiti-ihmisten väsymykseen. Miten ihmeessä sinun väsymyksesi ja lapsien aiheuttama lisäväsymys liittyy millään lailla toiseen ihmiseen? Vai onko niin, että nämä kyseiset äiti-ihmiset kokevat, että puheen pitää olla heissä AINA, ovathan he äitejä ja jotenkin parempia ihmisiä (omasta mielestään). En yhtään ihmettele, jos lapsellisten ja lapsettomien ystävyyssuhteet kaatuu, jos äidit ovat sitä mieltä, että puheen pitää olla aina heissä ja heidän kokemuksissaan, eikä koskaan voi ihan vaikka kuunnella myös toista ja mitä hän käy elämässään läpi.
Ai, kyllä minusta tässäkin keskustelussa enemmän väheksytään sitä vauvan tuomaa väsymystä kuin korotetaan äitejä jalustalle. Ihan turha sitä on vähätellä. Jos valvova vauva osuu kohdalle ja vuosia saat nukkua tunnin pätkissä, kyllä se on yksi elämän väsyttävimpiä kokemuksia. Ja siihen vielä päälle jotain muuta murhetta...
Eikä tällä ole tarkoitus sanoa, etteikö elämässä olisi paljon muitakin rankkoja tilanteita. Ja uupuminenkin on hyvin yksilöllistä, joku jaksaa joku ei. Mutta se äitien väsymyksen vähättely, koska "lapsista saa voimaa" ja kaikkea muuta roskaa, on ihan turhaa sekin. Eiköhän vaan yritetä tukea toisiamme sen mitä jaksetaan.
Ja mikäköhän syy kellään voi olla alapeukuttaa tätä? Ettekö usko, että se valvottava vauva on ihan oikeasti rankka asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä hoitoalalla erittäin raskaassa ja kiireisessä työssä. Lisäksi olen kahden lapsen yksinhuoltaja ilman mitään lapsivapaata koskaan (isä ei tapaa ollenkaan). Lasten mummokin on kuollut eli hoitoapua ei ole. Olen mielestäni ihan kohtuu reipas ja yritän tehdä työhommat hyvin ja vielä pyörittää arkea, tähän asti on onnistunut mutta toki joskus voi töissä vähän haukotuttaa. Sellaisina hetkinä olen kuullut monesti kommenttia "sullahan on jo isot lapset, ei kai nyt niissä oo paljoa hommaa" tai jopa "kyllä pitäisi miettiä että jaksaako ne lapset hoitaa, jos niitä hankkii". Samaan aikaan lapsettomat valittavat kun väsyttää esim. juhlimisen jälkeen/pyörälenkin jälkeen ja heille ei kukaan kommentoi mitään syyllistävää. MInusta tämä on aika outoa! Ihan kun nyt joku raskaana ollessaan arvaisi jäävänsä yksinhuoltajaksi... ja onhan lasten arjessa hommaa vaikka olisivat jo isoja. Joka aamu herätään ja ruuat pitää ostaa ja laittaa, harrastuksiin viedä ja vaatettaa ja auttaa läksyissä ym. Näistä asioista eivät lapsettomat tiedä mitään. Mutta silti arvostelevat.
En ymmärrä. Noi sun luettelemat (lasten pukeminen, syöttäminen, ruuan laittaminen) "kamaluudet" ovat ihan normaaleja lapsiperheeseen kuuluvia asoita. Itsestäänselvyyksiä. Myös lapsettomille. Ihanko tosissaan joku vanhempi valittaa tuollaisista normaaleista asioista ja väittää erityisen raskaaksikin?
No, olispas tosi hurmaavan kiva, jos mies auttaa kaikessa. ;)
Yh-äitinä ei paljon naurata, kun ne kaikki "itsestäänselvyydet" pukkaavat päälle yhtä aikaa.
Ja pukemiset, pyykkirumba, ruuanlaitto, syöttäminen ym. LAPSIperheen arki ei todellakaan lapsetonta koske.
ITSESTÄÄNSELVYYKSIÄKÖ? Lapsettomille?
Would you please give me a loooong break.
Siis väitätkö nyt ihan oikeasti, ettet tiennyt ennen kuin sait omia lapsia, että lapsia pitää tosiaan syöttää, kylvettää, pukea jne.? Oikeasti tuli sulle yllärinä ja oletat, että on yllätys muillekin lapsettomille? Juu. No nyt selvisi, miksi olet kokenut niin rankaksi tuon vanhemmuuden...
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei sinällään liity aiheeseen, mutta tahtoisin tietää, että te jotka vänkäätte että äitinä on väsyneempi, niin onko teillä hyvä parisuhde?
Erittäin hyvä kysymys, joka kyllä liittyy aiheeseen.
Kiitos siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä kirjoitat asiaa.
-
Työstään voi pitää, mutta olosuhteet voivat olla kauheat... ja palkka kehno.
Siksipä vaihdoin työpaikkaa, kun sattui sopiva eteen.
-
Silti on mielestäni kohtuuullista vaatia, ettei "päiväkodin täti" ilku "paskapikkuprinsessoja" julkisesti, vaikkei hän juuri tuota termiä käyttänytkään, mutta otaksun halunneen käyttää vielä loukaavampia termejä.
Ja on mielestäni myös kohtuullista vaatia hyvää hoitoa, koska siitä maksamme.
Ta itse ainakin maksoin.
Me vanhemmat emme kuitenkaan ole syypäitä resurssien puutteeseen, pk-henkilökunnan huonoon palkkaan emmekä väsymykseen.
Totta kai saa ilkkua, kunhan tekee sen anonyymisti. Eli ei paljasta tämän pikkuprinsessan henkilöllisyyttä.
Ihan oikeasti, tuossa jos jossain työssä tätyy välillä päästellä höyryjä ja käyttää mustaa huumoria mikäli mielii täyspäisenä selviytyä. Kuulisit mitä esim. potilaista puhutaan ensiavussa...
/12
Meidän pikku neiti muuttui äitylin näppiksellä paskapikkuprinsessaksi ja hän on sitä mieltä, että olen ajatellut vielä rumemmin.
Sinun kuuluisi olla kirjoittamassa sitä gradua, eikä hakemassa voimaa tuollaisesta selkeästi vajaaälyisen ihmisen jauhottamisesta. Minun ei tarvitse tehdä gradua kun olen matalasti koulutettu hönö.
Ymmärrän sinua kuitenkin tosi paljon. On vaikeaa jättää ketju, jossa on selkeästi yksinkertainen ihminen. Siinä tulee olo, että ei ole tehnyt tarpeeksi, auttaakseen tätä tulemaan järkiinsä.
Ja ärsyttää jättää hänet siihen luuloon, että hän on muka oikeassa. Tiedäthän pulut ja shakkilaudat?
Pulut ja shakkilaudat nimeomaan. Tunnustan, vauvapalstalla heikkolahjaisten kanssa vänkääminen on helmasyntini tässä gradunteossa. Jos tätä nyt gradunteoksi voi edes hyvällä tahdolla sanoa. :D Hauskaa viihdettä tämä kyllä on, se täytyy sanoa.
/12
Tee gradu tästä tai sitten siitä 70-luvulla syntyneiden äidit ketjusta. On helppo.
Timanttinen idea. :D Ja gradu edistyisi vauvapalstan keskustelua seuraamalla!
/12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ollut edes väsynyt vaan uneton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä hoitoalalla erittäin raskaassa ja kiireisessä työssä. Lisäksi olen kahden lapsen yksinhuoltaja ilman mitään lapsivapaata koskaan (isä ei tapaa ollenkaan). Lasten mummokin on kuollut eli hoitoapua ei ole. Olen mielestäni ihan kohtuu reipas ja yritän tehdä työhommat hyvin ja vielä pyörittää arkea, tähän asti on onnistunut mutta toki joskus voi töissä vähän haukotuttaa. Sellaisina hetkinä olen kuullut monesti kommenttia "sullahan on jo isot lapset, ei kai nyt niissä oo paljoa hommaa" tai jopa "kyllä pitäisi miettiä että jaksaako ne lapset hoitaa, jos niitä hankkii". Samaan aikaan lapsettomat valittavat kun väsyttää esim. juhlimisen jälkeen/pyörälenkin jälkeen ja heille ei kukaan kommentoi mitään syyllistävää. MInusta tämä on aika outoa! Ihan kun nyt joku raskaana ollessaan arvaisi jäävänsä yksinhuoltajaksi... ja onhan lasten arjessa hommaa vaikka olisivat jo isoja. Joka aamu herätään ja ruuat pitää ostaa ja laittaa, harrastuksiin viedä ja vaatettaa ja auttaa läksyissä ym. Näistä asioista eivät lapsettomat tiedä mitään. Mutta silti arvostelevat.
En ymmärrä. Noi sun luettelemat (lasten pukeminen, syöttäminen, ruuan laittaminen) "kamaluudet" ovat ihan normaaleja lapsiperheeseen kuuluvia asoita. Itsestäänselvyyksiä. Myös lapsettomille. Ihanko tosissaan joku vanhempi valittaa tuollaisista normaaleista asioista ja väittää erityisen raskaaksikin?
No, olispas tosi hurmaavan kiva, jos mies auttaa kaikessa. ;)
Yh-äitinä ei paljon naurata, kun ne kaikki "itsestäänselvyydet" pukkaavat päälle yhtä aikaa.
Ja pukemiset, pyykkirumba, ruuanlaitto, syöttäminen ym. LAPSIperheen arki ei todellakaan lapsetonta koske.
ITSESTÄÄNSELVYYKSIÄKÖ? Lapsettomille?
Would you please give me a loooong break.
Siis väitätkö nyt ihan oikeasti, ettet tiennyt ennen kuin sait omia lapsia, että lapsia pitää tosiaan syöttää, kylvettää, pukea jne.? Oikeasti tuli sulle yllärinä ja oletat, että on yllätys muillekin lapsettomille? Juu. No nyt selvisi, miksi olet kokenut niin rankaksi tuon vanhemmuuden...
Tiedärtkö mitä? Saivartele itseksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole selvinnyt, että miksi sitä väsymystä tai muutakaan tuntemusta pitää vertailla? Jos itselleni ystävä valittaa väsymystä, niin ei mulle tule mieleenkään avautua esimerkiksi omasta masennuksesta, että mitä valitat, sentään olet terve. Sama pätee tuohon äiti-ihmisten väsymykseen. Miten ihmeessä sinun väsymyksesi ja lapsien aiheuttama lisäväsymys liittyy millään lailla toiseen ihmiseen? Vai onko niin, että nämä kyseiset äiti-ihmiset kokevat, että puheen pitää olla heissä AINA, ovathan he äitejä ja jotenkin parempia ihmisiä (omasta mielestään). En yhtään ihmettele, jos lapsellisten ja lapsettomien ystävyyssuhteet kaatuu, jos äidit ovat sitä mieltä, että puheen pitää olla aina heissä ja heidän kokemuksissaan, eikä koskaan voi ihan vaikka kuunnella myös toista ja mitä hän käy elämässään läpi.
Ai, kyllä minusta tässäkin keskustelussa enemmän väheksytään sitä vauvan tuomaa väsymystä kuin korotetaan äitejä jalustalle. Ihan turha sitä on vähätellä. Jos valvova vauva osuu kohdalle ja vuosia saat nukkua tunnin pätkissä, kyllä se on yksi elämän väsyttävimpiä kokemuksia. Ja siihen vielä päälle jotain muuta murhetta...
Eikä tällä ole tarkoitus sanoa, etteikö elämässä olisi paljon muitakin rankkoja tilanteita. Ja uupuminenkin on hyvin yksilöllistä, joku jaksaa joku ei. Mutta se äitien väsymyksen vähättely, koska "lapsista saa voimaa" ja kaikkea muuta roskaa, on ihan turhaa sekin. Eiköhän vaan yritetä tukea toisiamme sen mitä jaksetaan.
Lähinnä siis kommentoin sitä asiaa, että jos lapseton ihminen valittaa väsymystä ja joku äiti sanoo siihen, ettei lapseton tiedä mitään väsymyksestä. Niin että miksi on pakko sanoa niin? Siis ihan oikeassakin elämässä olen kuullut tuolla tavalla sanottavan. Miksi ei voi vaan olla hiljaa siitä omasta väsymyksestä ja yrittää ymmärtää esimerkiksi sen, että jokaisella on oikeus siihen omaan kokemukseen, eikä sitä omaa tilannettaan tarvitse korostaa aina kun joku toinen puhuu tuntemuksistaan ja elämästään. Ei yksinkertaisesti tarvitse verrata. Jos itselleni joku kertoo jostain tilanteessa, niin ei mulla ainakaan ole tapana siirtää keskustelua itseeni, että minäminäminä mulla vasta rankkaa onkin.
Toki toki, kyllähän se on kohteliasta yrittää ymmärtää sitä toista ja kuunnella ja olla läsnä. Mutta itse muistan ainakin silloin aikoinaan, kun vauvaväsymys oli pahimmillaan, että kaikki mahdollinen väsymyksestä valittaminen sai minut niin näkemään punaista. Ei siksi, etteikö se toisen kokemus voisi olla ihan todellinen, vaan siksi että minusta sinänsä jo se, että pienen vauvan äidille valittaa väsymystä on vähän sama kuin että syöpäpotilaalle valittaa flunssasta. Kärsimyksiä ei pidä vertailla, mutta tilannetajua on hyvä olla. Suuntaan jos toiseen, tottakai, ei sen vauvan äidinkään kannata väsymyksestä avautua, jos tietää jollakin olleen vuosien krooninen unettomuus. Vastaanotto voi olla aika kylmä, ja siitä näitä "et tiedä väsymyksestä mitään" ja muita sammakoita varmaan putkahteleekin.
Olen samaa mieltä. Väsyneenä on todella vaikeaa olla empaattinen, oli väsymyksen aihe mikä tahansa.
Jotenkin minä voin vain kauhulla miettiä tuollaista äitiä, joka sitten sanoo noin miehelleen kun miestä väsyttää. Yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo siis toki voi väsynyt olla vaikka ei lapsia olisikaan mutta joku tolkku näihin lapsettomienkin mielipiteisiin. Mun kaverin mielestä hänen arkensa kissojen (3kpl) kanssa on aivan yhtä raskasta ja vaativaa kuin kolmen lapsen kanssa. Hän on siis lapseton. Mulla on ollut kissoja ja nyt kaksi lasta ja voin sanoa että kyllä se vastuu on "ihan pikkuisen" isompi ihmisestä kuin kissasta. Olin niin pyöristynyt että menin aivan sanattomaksi 😐
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä kirjoitat asiaa.
-
Työstään voi pitää, mutta olosuhteet voivat olla kauheat... ja palkka kehno.
Siksipä vaihdoin työpaikkaa, kun sattui sopiva eteen.
-
Silti on mielestäni kohtuuullista vaatia, ettei "päiväkodin täti" ilku "paskapikkuprinsessoja" julkisesti, vaikkei hän juuri tuota termiä käyttänytkään, mutta otaksun halunneen käyttää vielä loukaavampia termejä.
Ja on mielestäni myös kohtuullista vaatia hyvää hoitoa, koska siitä maksamme.
Ta itse ainakin maksoin.
Me vanhemmat emme kuitenkaan ole syypäitä resurssien puutteeseen, pk-henkilökunnan huonoon palkkaan emmekä väsymykseen.
Olet otaksunut ihan omiasi. Tuo on ihan naurettavaa, kun lisäsit omasta päästäsi tuon paskan tuohon =D
No se on jotenkin kuvaavaa.
En ole tarhantäti enkä ajatellut mitään niin rumaa kuin sinä.
Oikeasti on ollut erikoinen ketju, mutta nyt on pakko kaikkien alkaa herätä siihen, että täällä on 1 tai 2 selkeästi älyllisesti vajaata äitiä. Siis lähellä kehitysvammaa olevia tai jopa sellaisia.
On tietysti tyhmää, kun terveet ihmiset intoutuvat heidän kanssaan väittelmään.
Niin ymmärrätkö että varhaiskasvattajia voi arvostaa, vaikkei itse ole sellainen?
Poliisikin ja lääkärikin ovat hyvä olla olemassa. Olenko nyt poliisilääkärivarhaiskasvattaja?
Hyvin vakuuttavasti esitit asiasi siten, että sinun luultiin olevan varhaiskasvattaja.
Helpoituksen huokaus, ettet ole, mikäli et nyt sitten vain valehtele hädässä ja paniikissa.
Poliisi tai lääkäri toivottavasti et todellakaan ole.
Vaikka onhan noissakin "jmalasta seuraavissa" hyvin mätiä tyyppejä.
Puolustin varhaiskasvattajia, koska he tekevät hyvin tärkeää työtä. Heitä pidetään ihan arvottomina kurahousunvaihtajina, ja ei haluttaisi maksaa kunnollista palkkaakaan.
En ikinä pystyisi siihen työhön. Olen tyytyväinen että tässä maassa on ammatti-ihmisiä jotka korjaavat vahinkoja joita huonot vanhemmat tekevät.
Minä en pidä siitä että jokainen saa lisääntyä ihan vapaasti.
Minusta lapset ovat eläviä, tuntevia ja ajattelevia olentoja jotka eivät ole mitään leluja tai nukkeja.
Siksi minussa on paljon vihaa, kun ajattelen kaikkia pieniä lapsia joilla on KYVYTÖN äiti.
Minä olen täysin syytön sinun ongelmiisi. Ja sinun ongelmat eivät ratkea sillä, että äksyilet minulle.
Säälin kaltaistesi lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole selvinnyt, että miksi sitä väsymystä tai muutakaan tuntemusta pitää vertailla? Jos itselleni ystävä valittaa väsymystä, niin ei mulle tule mieleenkään avautua esimerkiksi omasta masennuksesta, että mitä valitat, sentään olet terve. Sama pätee tuohon äiti-ihmisten väsymykseen. Miten ihmeessä sinun väsymyksesi ja lapsien aiheuttama lisäväsymys liittyy millään lailla toiseen ihmiseen? Vai onko niin, että nämä kyseiset äiti-ihmiset kokevat, että puheen pitää olla heissä AINA, ovathan he äitejä ja jotenkin parempia ihmisiä (omasta mielestään). En yhtään ihmettele, jos lapsellisten ja lapsettomien ystävyyssuhteet kaatuu, jos äidit ovat sitä mieltä, että puheen pitää olla aina heissä ja heidän kokemuksissaan, eikä koskaan voi ihan vaikka kuunnella myös toista ja mitä hän käy elämässään läpi.
Ai, kyllä minusta tässäkin keskustelussa enemmän väheksytään sitä vauvan tuomaa väsymystä kuin korotetaan äitejä jalustalle. Ihan turha sitä on vähätellä. Jos valvova vauva osuu kohdalle ja vuosia saat nukkua tunnin pätkissä, kyllä se on yksi elämän väsyttävimpiä kokemuksia. Ja siihen vielä päälle jotain muuta murhetta...
Eikä tällä ole tarkoitus sanoa, etteikö elämässä olisi paljon muitakin rankkoja tilanteita. Ja uupuminenkin on hyvin yksilöllistä, joku jaksaa joku ei. Mutta se äitien väsymyksen vähättely, koska "lapsista saa voimaa" ja kaikkea muuta roskaa, on ihan turhaa sekin. Eiköhän vaan yritetä tukea toisiamme sen mitä jaksetaan.
Lähinnä siis kommentoin sitä asiaa, että jos lapseton ihminen valittaa väsymystä ja joku äiti sanoo siihen, ettei lapseton tiedä mitään väsymyksestä. Niin että miksi on pakko sanoa niin? Siis ihan oikeassakin elämässä olen kuullut tuolla tavalla sanottavan. Miksi ei voi vaan olla hiljaa siitä omasta väsymyksestä ja yrittää ymmärtää esimerkiksi sen, että jokaisella on oikeus siihen omaan kokemukseen, eikä sitä omaa tilannettaan tarvitse korostaa aina kun joku toinen puhuu tuntemuksistaan ja elämästään. Ei yksinkertaisesti tarvitse verrata. Jos itselleni joku kertoo jostain tilanteessa, niin ei mulla ainakaan ole tapana siirtää keskustelua itseeni, että minäminäminä mulla vasta rankkaa onkin.
Toki toki, kyllähän se on kohteliasta yrittää ymmärtää sitä toista ja kuunnella ja olla läsnä. Mutta itse muistan ainakin silloin aikoinaan, kun vauvaväsymys oli pahimmillaan, että kaikki mahdollinen väsymyksestä valittaminen sai minut niin näkemään punaista. Ei siksi, etteikö se toisen kokemus voisi olla ihan todellinen, vaan siksi että minusta sinänsä jo se, että pienen vauvan äidille valittaa väsymystä on vähän sama kuin että syöpäpotilaalle valittaa flunssasta. Kärsimyksiä ei pidä vertailla, mutta tilannetajua on hyvä olla. Suuntaan jos toiseen, tottakai, ei sen vauvan äidinkään kannata väsymyksestä avautua, jos tietää jollakin olleen vuosien krooninen unettomuus. Vastaanotto voi olla aika kylmä, ja siitä näitä "et tiedä väsymyksestä mitään" ja muita sammakoita varmaan putkahteleekin.
Nyt kaiken huippu. Eli muiden pitäisi varoa sanomisiaan siksi, että joku on saanut lapsen ja saattaa olla väsynyt. Tuo on se syy, miksi äitejä ajatellaan joskus itsekkäiksi. Siis muiden pitäisi lopettaa omista asioista puhuminen, ettei vaan äiti-ihminen loukkaannu, mutta sen sijaan äidillä on närkätyessään oikeus arvostella jonkun toisen ihmisen henkilökohtaisia kokemuksia. Jos noin ihon alle menee se, että joku toinen mainitsee omasta väsymyksestään, niin miten ihmeessä te niiden lasten kanssa pärjäätte ylipäätään. Ja ihan näin tiedoksi, ettei lapsen saaminen ole verrattavissa syöpään, ei niin mitenkään päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä kirjoitat asiaa.
-
Työstään voi pitää, mutta olosuhteet voivat olla kauheat... ja palkka kehno.
Siksipä vaihdoin työpaikkaa, kun sattui sopiva eteen.
-
Silti on mielestäni kohtuuullista vaatia, ettei "päiväkodin täti" ilku "paskapikkuprinsessoja" julkisesti, vaikkei hän juuri tuota termiä käyttänytkään, mutta otaksun halunneen käyttää vielä loukaavampia termejä.
Ja on mielestäni myös kohtuullista vaatia hyvää hoitoa, koska siitä maksamme.
Ta itse ainakin maksoin.
Me vanhemmat emme kuitenkaan ole syypäitä resurssien puutteeseen, pk-henkilökunnan huonoon palkkaan emmekä väsymykseen.
Totta kai saa ilkkua, kunhan tekee sen anonyymisti. Eli ei paljasta tämän pikkuprinsessan henkilöllisyyttä.
Ihan oikeasti, tuossa jos jossain työssä tätyy välillä päästellä höyryjä ja käyttää mustaa huumoria mikäli mielii täyspäisenä selviytyä. Kuulisit mitä esim. potilaista puhutaan ensiavussa...
/12
Meidän pikku neiti muuttui äitylin näppiksellä paskapikkuprinsessaksi ja hän on sitä mieltä, että olen ajatellut vielä rumemmin.
Sinun kuuluisi olla kirjoittamassa sitä gradua, eikä hakemassa voimaa tuollaisesta selkeästi vajaaälyisen ihmisen jauhottamisesta. Minun ei tarvitse tehdä gradua kun olen matalasti koulutettu hönö.
Ymmärrän sinua kuitenkin tosi paljon. On vaikeaa jättää ketju, jossa on selkeästi yksinkertainen ihminen. Siinä tulee olo, että ei ole tehnyt tarpeeksi, auttaakseen tätä tulemaan järkiinsä.
Ja ärsyttää jättää hänet siihen luuloon, että hän on muka oikeassa. Tiedäthän pulut ja shakkilaudat?
Pulut ja shakkilaudat nimeomaan. Tunnustan, vauvapalstalla heikkolahjaisten kanssa vänkääminen on helmasyntini tässä gradunteossa. Jos tätä nyt gradunteoksi voi edes hyvällä tahdolla sanoa. :D Hauskaa viihdettä tämä kyllä on, se täytyy sanoa.
/12
Tee gradu tästä tai sitten siitä 70-luvulla syntyneiden äidit ketjusta. On helppo.
Timanttinen idea. :D Ja gradu edistyisi vauvapalstan keskustelua seuraamalla!
/12
Siihen 70-luku ketjuun menee 3 vuorokautta kun luet sen läpi.
On tekemisen arvoinen gradu!
Ja voi motivoida ehkä paremmin jos nykyinen aiheesi ei ole se oikea ja sulle tarpeeksi tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä hoitoalalla erittäin raskaassa ja kiireisessä työssä. Lisäksi olen kahden lapsen yksinhuoltaja ilman mitään lapsivapaata koskaan (isä ei tapaa ollenkaan). Lasten mummokin on kuollut eli hoitoapua ei ole. Olen mielestäni ihan kohtuu reipas ja yritän tehdä työhommat hyvin ja vielä pyörittää arkea, tähän asti on onnistunut mutta toki joskus voi töissä vähän haukotuttaa. Sellaisina hetkinä olen kuullut monesti kommenttia "sullahan on jo isot lapset, ei kai nyt niissä oo paljoa hommaa" tai jopa "kyllä pitäisi miettiä että jaksaako ne lapset hoitaa, jos niitä hankkii". Samaan aikaan lapsettomat valittavat kun väsyttää esim. juhlimisen jälkeen/pyörälenkin jälkeen ja heille ei kukaan kommentoi mitään syyllistävää. MInusta tämä on aika outoa! Ihan kun nyt joku raskaana ollessaan arvaisi jäävänsä yksinhuoltajaksi... ja onhan lasten arjessa hommaa vaikka olisivat jo isoja. Joka aamu herätään ja ruuat pitää ostaa ja laittaa, harrastuksiin viedä ja vaatettaa ja auttaa läksyissä ym. Näistä asioista eivät lapsettomat tiedä mitään. Mutta silti arvostelevat.
En ymmärrä. Noi sun luettelemat (lasten pukeminen, syöttäminen, ruuan laittaminen) "kamaluudet" ovat ihan normaaleja lapsiperheeseen kuuluvia asoita. Itsestäänselvyyksiä. Myös lapsettomille. Ihanko tosissaan joku vanhempi valittaa tuollaisista normaaleista asioista ja väittää erityisen raskaaksikin?
No, olispas tosi hurmaavan kiva, jos mies auttaa kaikessa. ;)
Yh-äitinä ei paljon naurata, kun ne kaikki "itsestäänselvyydet" pukkaavat päälle yhtä aikaa.
Ja pukemiset, pyykkirumba, ruuanlaitto, syöttäminen ym. LAPSIperheen arki ei todellakaan lapsetonta koske.
ITSESTÄÄNSELVYYKSIÄKÖ? Lapsettomille?
Would you please give me a loooong break.
Siis väitätkö nyt ihan oikeasti, ettet tiennyt ennen kuin sait omia lapsia, että lapsia pitää tosiaan syöttää, kylvettää, pukea jne.? Oikeasti tuli sulle yllärinä ja oletat, että on yllätys muillekin lapsettomille? Juu. No nyt selvisi, miksi olet kokenut niin rankaksi tuon vanhemmuuden...
Tiedärtkö mitä? Saivartele itseksesi.
Tiedätkö edes mitä saivartelu tarkoittaa?
Mitä jos vain vastaisit kysymyksiin, etkä kiertelisi niitä lapsellisesti?
Vierailija kirjoitti:
Joo siis toki voi väsynyt olla vaikka ei lapsia olisikaan mutta joku tolkku näihin lapsettomienkin mielipiteisiin. Mun kaverin mielestä hänen arkensa kissojen (3kpl) kanssa on aivan yhtä raskasta ja vaativaa kuin kolmen lapsen kanssa. Hän on siis lapseton. Mulla on ollut kissoja ja nyt kaksi lasta ja voin sanoa että kyllä se vastuu on "ihan pikkuisen" isompi ihmisestä kuin kissasta. Olin niin pyöristynyt että menin aivan sanattomaksi 😐
Tuo voi olla myös totta. Miksi vähättelet ystäväsi kokemuksia? Esim minun arkeni olisi kissojen kanssa paljon raskaampaa kuin lasten. Olen allerginen kissoille, joten tuo olisi vaarallustakin. Onkohan täällä lapsilleen allergisia äitejä? Jospa tuo johtuukin tuosta..🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä hoitoalalla erittäin raskaassa ja kiireisessä työssä. Lisäksi olen kahden lapsen yksinhuoltaja ilman mitään lapsivapaata koskaan (isä ei tapaa ollenkaan). Lasten mummokin on kuollut eli hoitoapua ei ole. Olen mielestäni ihan kohtuu reipas ja yritän tehdä työhommat hyvin ja vielä pyörittää arkea, tähän asti on onnistunut mutta toki joskus voi töissä vähän haukotuttaa. Sellaisina hetkinä olen kuullut monesti kommenttia "sullahan on jo isot lapset, ei kai nyt niissä oo paljoa hommaa" tai jopa "kyllä pitäisi miettiä että jaksaako ne lapset hoitaa, jos niitä hankkii". Samaan aikaan lapsettomat valittavat kun väsyttää esim. juhlimisen jälkeen/pyörälenkin jälkeen ja heille ei kukaan kommentoi mitään syyllistävää. MInusta tämä on aika outoa! Ihan kun nyt joku raskaana ollessaan arvaisi jäävänsä yksinhuoltajaksi... ja onhan lasten arjessa hommaa vaikka olisivat jo isoja. Joka aamu herätään ja ruuat pitää ostaa ja laittaa, harrastuksiin viedä ja vaatettaa ja auttaa läksyissä ym. Näistä asioista eivät lapsettomat tiedä mitään. Mutta silti arvostelevat.
En ymmärrä. Noi sun luettelemat (lasten pukeminen, syöttäminen, ruuan laittaminen) "kamaluudet" ovat ihan normaaleja lapsiperheeseen kuuluvia asoita. Itsestäänselvyyksiä. Myös lapsettomille. Ihanko tosissaan joku vanhempi valittaa tuollaisista normaaleista asioista ja väittää erityisen raskaaksikin?
No, olispas tosi hurmaavan kiva, jos mies auttaa kaikessa. ;)
Yh-äitinä ei paljon naurata, kun ne kaikki "itsestäänselvyydet" pukkaavat päälle yhtä aikaa.
Ja pukemiset, pyykkirumba, ruuanlaitto, syöttäminen ym. LAPSIperheen arki ei todellakaan lapsetonta koske.
ITSESTÄÄNSELVYYKSIÄKÖ? Lapsettomille?
Would you please give me a loooong break.
Siis väitätkö nyt ihan oikeasti, ettet tiennyt ennen kuin sait omia lapsia, että lapsia pitää tosiaan syöttää, kylvettää, pukea jne.? Oikeasti tuli sulle yllärinä ja oletat, että on yllätys muillekin lapsettomille? Juu. No nyt selvisi, miksi olet kokenut niin rankaksi tuon vanhemmuuden...
Tiedärtkö mitä? Saivartele itseksesi.
Mielestäni ihan validi kysymys. Koska kyllähän tietoisuus siitä, kuinka paljon hoitoa se lapsi vaatii vaikuttaa esimerkiksi monen velan valintaan. Tämän ketjun perusteella lapsettomat ovat miettineet paljon tarkempaan, mitä se lapsiperheen todellisuus on kuin nämä äidit, jotka valittavat tavallisesta lapsiperheen arjesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole selvinnyt, että miksi sitä väsymystä tai muutakaan tuntemusta pitää vertailla? Jos itselleni ystävä valittaa väsymystä, niin ei mulle tule mieleenkään avautua esimerkiksi omasta masennuksesta, että mitä valitat, sentään olet terve. Sama pätee tuohon äiti-ihmisten väsymykseen. Miten ihmeessä sinun väsymyksesi ja lapsien aiheuttama lisäväsymys liittyy millään lailla toiseen ihmiseen? Vai onko niin, että nämä kyseiset äiti-ihmiset kokevat, että puheen pitää olla heissä AINA, ovathan he äitejä ja jotenkin parempia ihmisiä (omasta mielestään). En yhtään ihmettele, jos lapsellisten ja lapsettomien ystävyyssuhteet kaatuu, jos äidit ovat sitä mieltä, että puheen pitää olla aina heissä ja heidän kokemuksissaan, eikä koskaan voi ihan vaikka kuunnella myös toista ja mitä hän käy elämässään läpi.
Ai, kyllä minusta tässäkin keskustelussa enemmän väheksytään sitä vauvan tuomaa väsymystä kuin korotetaan äitejä jalustalle. Ihan turha sitä on vähätellä. Jos valvova vauva osuu kohdalle ja vuosia saat nukkua tunnin pätkissä, kyllä se on yksi elämän väsyttävimpiä kokemuksia. Ja siihen vielä päälle jotain muuta murhetta...
Eikä tällä ole tarkoitus sanoa, etteikö elämässä olisi paljon muitakin rankkoja tilanteita. Ja uupuminenkin on hyvin yksilöllistä, joku jaksaa joku ei. Mutta se äitien väsymyksen vähättely, koska "lapsista saa voimaa" ja kaikkea muuta roskaa, on ihan turhaa sekin. Eiköhän vaan yritetä tukea toisiamme sen mitä jaksetaan.
Lähinnä siis kommentoin sitä asiaa, että jos lapseton ihminen valittaa väsymystä ja joku äiti sanoo siihen, ettei lapseton tiedä mitään väsymyksestä. Niin että miksi on pakko sanoa niin? Siis ihan oikeassakin elämässä olen kuullut tuolla tavalla sanottavan. Miksi ei voi vaan olla hiljaa siitä omasta väsymyksestä ja yrittää ymmärtää esimerkiksi sen, että jokaisella on oikeus siihen omaan kokemukseen, eikä sitä omaa tilannettaan tarvitse korostaa aina kun joku toinen puhuu tuntemuksistaan ja elämästään. Ei yksinkertaisesti tarvitse verrata. Jos itselleni joku kertoo jostain tilanteessa, niin ei mulla ainakaan ole tapana siirtää keskustelua itseeni, että minäminäminä mulla vasta rankkaa onkin.
Toki toki, kyllähän se on kohteliasta yrittää ymmärtää sitä toista ja kuunnella ja olla läsnä. Mutta itse muistan ainakin silloin aikoinaan, kun vauvaväsymys oli pahimmillaan, että kaikki mahdollinen väsymyksestä valittaminen sai minut niin näkemään punaista. Ei siksi, etteikö se toisen kokemus voisi olla ihan todellinen, vaan siksi että minusta sinänsä jo se, että pienen vauvan äidille valittaa väsymystä on vähän sama kuin että syöpäpotilaalle valittaa flunssasta. Kärsimyksiä ei pidä vertailla, mutta tilannetajua on hyvä olla. Suuntaan jos toiseen, tottakai, ei sen vauvan äidinkään kannata väsymyksestä avautua, jos tietää jollakin olleen vuosien krooninen unettomuus. Vastaanotto voi olla aika kylmä, ja siitä näitä "et tiedä väsymyksestä mitään" ja muita sammakoita varmaan putkahteleekin.
Nyt kaiken huippu. Eli muiden pitäisi varoa sanomisiaan siksi, että joku on saanut lapsen ja saattaa olla väsynyt. Tuo on se syy, miksi äitejä ajatellaan joskus itsekkäiksi. Siis muiden pitäisi lopettaa omista asioista puhuminen, ettei vaan äiti-ihminen loukkaannu, mutta sen sijaan äidillä on närkätyessään oikeus arvostella jonkun toisen ihmisen henkilökohtaisia kokemuksia. Jos noin ihon alle menee se, että joku toinen mainitsee omasta väsymyksestään, niin miten ihmeessä te niiden lasten kanssa pärjäätte ylipäätään. Ja ihan näin tiedoksi, ettei lapsen saaminen ole verrattavissa syöpään, ei niin mitenkään päin.
Ei niin, itse kummatkin kokeneena lapsi oli huomattavasti fyysisesti väsyttävämpi, kun kolme vuotta nukkui 1-2 tunnin pätkissä. Syöpä oli henkisesti rankempi kyllä, mutta hoitojen välissä yleensä oli ihan suhteellisen jaksavainen olo useimpina päivinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole selvinnyt, että miksi sitä väsymystä tai muutakaan tuntemusta pitää vertailla? Jos itselleni ystävä valittaa väsymystä, niin ei mulle tule mieleenkään avautua esimerkiksi omasta masennuksesta, että mitä valitat, sentään olet terve. Sama pätee tuohon äiti-ihmisten väsymykseen. Miten ihmeessä sinun väsymyksesi ja lapsien aiheuttama lisäväsymys liittyy millään lailla toiseen ihmiseen? Vai onko niin, että nämä kyseiset äiti-ihmiset kokevat, että puheen pitää olla heissä AINA, ovathan he äitejä ja jotenkin parempia ihmisiä (omasta mielestään). En yhtään ihmettele, jos lapsellisten ja lapsettomien ystävyyssuhteet kaatuu, jos äidit ovat sitä mieltä, että puheen pitää olla aina heissä ja heidän kokemuksissaan, eikä koskaan voi ihan vaikka kuunnella myös toista ja mitä hän käy elämässään läpi.
Ai, kyllä minusta tässäkin keskustelussa enemmän väheksytään sitä vauvan tuomaa väsymystä kuin korotetaan äitejä jalustalle. Ihan turha sitä on vähätellä. Jos valvova vauva osuu kohdalle ja vuosia saat nukkua tunnin pätkissä, kyllä se on yksi elämän väsyttävimpiä kokemuksia. Ja siihen vielä päälle jotain muuta murhetta...
Eikä tällä ole tarkoitus sanoa, etteikö elämässä olisi paljon muitakin rankkoja tilanteita. Ja uupuminenkin on hyvin yksilöllistä, joku jaksaa joku ei. Mutta se äitien väsymyksen vähättely, koska "lapsista saa voimaa" ja kaikkea muuta roskaa, on ihan turhaa sekin. Eiköhän vaan yritetä tukea toisiamme sen mitä jaksetaan.
Lähinnä siis kommentoin sitä asiaa, että jos lapseton ihminen valittaa väsymystä ja joku äiti sanoo siihen, ettei lapseton tiedä mitään väsymyksestä. Niin että miksi on pakko sanoa niin? Siis ihan oikeassakin elämässä olen kuullut tuolla tavalla sanottavan. Miksi ei voi vaan olla hiljaa siitä omasta väsymyksestä ja yrittää ymmärtää esimerkiksi sen, että jokaisella on oikeus siihen omaan kokemukseen, eikä sitä omaa tilannettaan tarvitse korostaa aina kun joku toinen puhuu tuntemuksistaan ja elämästään. Ei yksinkertaisesti tarvitse verrata. Jos itselleni joku kertoo jostain tilanteessa, niin ei mulla ainakaan ole tapana siirtää keskustelua itseeni, että minäminäminä mulla vasta rankkaa onkin.
Toki toki, kyllähän se on kohteliasta yrittää ymmärtää sitä toista ja kuunnella ja olla läsnä. Mutta itse muistan ainakin silloin aikoinaan, kun vauvaväsymys oli pahimmillaan, että kaikki mahdollinen väsymyksestä valittaminen sai minut niin näkemään punaista. Ei siksi, etteikö se toisen kokemus voisi olla ihan todellinen, vaan siksi että minusta sinänsä jo se, että pienen vauvan äidille valittaa väsymystä on vähän sama kuin että syöpäpotilaalle valittaa flunssasta. Kärsimyksiä ei pidä vertailla, mutta tilannetajua on hyvä olla. Suuntaan jos toiseen, tottakai, ei sen vauvan äidinkään kannata väsymyksestä avautua, jos tietää jollakin olleen vuosien krooninen unettomuus. Vastaanotto voi olla aika kylmä, ja siitä näitä "et tiedä väsymyksestä mitään" ja muita sammakoita varmaan putkahteleekin.
Nyt kaiken huippu. Eli muiden pitäisi varoa sanomisiaan siksi, että joku on saanut lapsen ja saattaa olla väsynyt. Tuo on se syy, miksi äitejä ajatellaan joskus itsekkäiksi. Siis muiden pitäisi lopettaa omista asioista puhuminen, ettei vaan äiti-ihminen loukkaannu, mutta sen sijaan äidillä on närkätyessään oikeus arvostella jonkun toisen ihmisen henkilökohtaisia kokemuksia. Jos noin ihon alle menee se, että joku toinen mainitsee omasta väsymyksestään, niin miten ihmeessä te niiden lasten kanssa pärjäätte ylipäätään. Ja ihan näin tiedoksi, ettei lapsen saaminen ole verrattavissa syöpään, ei niin mitenkään päin.
Tämä on aivan totta ja nuo sekopäät pilaavat muidenkin äitien maineen. M
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole selvinnyt, että miksi sitä väsymystä tai muutakaan tuntemusta pitää vertailla? Jos itselleni ystävä valittaa väsymystä, niin ei mulle tule mieleenkään avautua esimerkiksi omasta masennuksesta, että mitä valitat, sentään olet terve. Sama pätee tuohon äiti-ihmisten väsymykseen. Miten ihmeessä sinun väsymyksesi ja lapsien aiheuttama lisäväsymys liittyy millään lailla toiseen ihmiseen? Vai onko niin, että nämä kyseiset äiti-ihmiset kokevat, että puheen pitää olla heissä AINA, ovathan he äitejä ja jotenkin parempia ihmisiä (omasta mielestään). En yhtään ihmettele, jos lapsellisten ja lapsettomien ystävyyssuhteet kaatuu, jos äidit ovat sitä mieltä, että puheen pitää olla aina heissä ja heidän kokemuksissaan, eikä koskaan voi ihan vaikka kuunnella myös toista ja mitä hän käy elämässään läpi.
Ai, kyllä minusta tässäkin keskustelussa enemmän väheksytään sitä vauvan tuomaa väsymystä kuin korotetaan äitejä jalustalle. Ihan turha sitä on vähätellä. Jos valvova vauva osuu kohdalle ja vuosia saat nukkua tunnin pätkissä, kyllä se on yksi elämän väsyttävimpiä kokemuksia. Ja siihen vielä päälle jotain muuta murhetta...
Eikä tällä ole tarkoitus sanoa, etteikö elämässä olisi paljon muitakin rankkoja tilanteita. Ja uupuminenkin on hyvin yksilöllistä, joku jaksaa joku ei. Mutta se äitien väsymyksen vähättely, koska "lapsista saa voimaa" ja kaikkea muuta roskaa, on ihan turhaa sekin. Eiköhän vaan yritetä tukea toisiamme sen mitä jaksetaan.
Lähinnä siis kommentoin sitä asiaa, että jos lapseton ihminen valittaa väsymystä ja joku äiti sanoo siihen, ettei lapseton tiedä mitään väsymyksestä. Niin että miksi on pakko sanoa niin? Siis ihan oikeassakin elämässä olen kuullut tuolla tavalla sanottavan. Miksi ei voi vaan olla hiljaa siitä omasta väsymyksestä ja yrittää ymmärtää esimerkiksi sen, että jokaisella on oikeus siihen omaan kokemukseen, eikä sitä omaa tilannettaan tarvitse korostaa aina kun joku toinen puhuu tuntemuksistaan ja elämästään. Ei yksinkertaisesti tarvitse verrata. Jos itselleni joku kertoo jostain tilanteessa, niin ei mulla ainakaan ole tapana siirtää keskustelua itseeni, että minäminäminä mulla vasta rankkaa onkin.
Toki toki, kyllähän se on kohteliasta yrittää ymmärtää sitä toista ja kuunnella ja olla läsnä. Mutta itse muistan ainakin silloin aikoinaan, kun vauvaväsymys oli pahimmillaan, että kaikki mahdollinen väsymyksestä valittaminen sai minut niin näkemään punaista. Ei siksi, etteikö se toisen kokemus voisi olla ihan todellinen, vaan siksi että minusta sinänsä jo se, että pienen vauvan äidille valittaa väsymystä on vähän sama kuin että syöpäpotilaalle valittaa flunssasta. Kärsimyksiä ei pidä vertailla, mutta tilannetajua on hyvä olla. Suuntaan jos toiseen, tottakai, ei sen vauvan äidinkään kannata väsymyksestä avautua, jos tietää jollakin olleen vuosien krooninen unettomuus. Vastaanotto voi olla aika kylmä, ja siitä näitä "et tiedä väsymyksestä mitään" ja muita sammakoita varmaan putkahteleekin.
Nyt kaiken huippu. Eli muiden pitäisi varoa sanomisiaan siksi, että joku on saanut lapsen ja saattaa olla väsynyt. Tuo on se syy, miksi äitejä ajatellaan joskus itsekkäiksi. Siis muiden pitäisi lopettaa omista asioista puhuminen, ettei vaan äiti-ihminen loukkaannu, mutta sen sijaan äidillä on närkätyessään oikeus arvostella jonkun toisen ihmisen henkilökohtaisia kokemuksia. Jos noin ihon alle menee se, että joku toinen mainitsee omasta väsymyksestään, niin miten ihmeessä te niiden lasten kanssa pärjäätte ylipäätään. Ja ihan näin tiedoksi, ettei lapsen saaminen ole verrattavissa syöpään, ei niin mitenkään päin.
Kirjoitin kyllä, että pätee ihan toisinpäin myös. Jos tuore äiti tietää jollakin olleen jatkuvasti syystä tai toisesta pahoja univaikeuksia, ei ole kohteliasta vauvaväsymystä, vaikka molemmat ovat ihan todellisia kokemuksia. Päätit vaan jotenkin ottaa hampaisiisi sen väsyneen äidin, vaikka peräänkuulutan ihan yleistä hienotunteisuutta.
Tee gradu tästä tai sitten siitä 70-luvulla syntyneiden äidit ketjusta. On helppo.