Lue keskustelun säännöt.
En taida koskaan löytää puolisoa
04.09.2019 |
En ymmärrä miten ihmiset päätyvät suhteisiinsa. Minä haluaisin vain sen yhden. Sellaisen, joka olisi sopiva. Olen pitkästä aikaa ihastunut, mutta ihastuksen kohde on työpaikalla, enkä ole varma onko varattu. Olen melko varma että on. Olen jo 35v. Ei tässä iässä taida enää löytyä ketään sopivaa. Haluaisin jakaa arkea ja elämää jonkun kanssa. Ei vaan ikinä tärppää. Tuntuu että niin moni ottaa vaan jonkun, ja sitten heillä onkin kumppaneita koko ajan.
Ei tässä ollut mitään pointtia, halusin vaan purkaa mieltäni.
Kommentit (144)
Nykyisin on vaikka minkälaiset tavat löytää kumppani, mutta ei ne välttämättä toimi.
On myös ihmisiä, jotka eivät kehtaa tyrkyttää itseään julkisesti eikä muutenkaan.
Ennen vanhaa ihmiset löysivät tanssipaikoilla itselleen kumppanin. Silloin näki heti päällisinpuolin, minkälainen, minkä näköinen henkilö on.
Nytkin voisi porukat mennä vaikkapa tanssikursseille ja alkaa harrastamaan lavatansseja. Olen ymmärtänyt, että miehistä kursseilla on pulaa. Se on tosi kiva harrastus ja seuraa/kavereita löytyy luontevasti. Ei tarvitse yksinään kyhjöttää kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, tulipa mukavia vastauksia. En yleensä harmittele asiaa enkä ns. etsi aktiivisesti. Mutta välillä iskee se ajatus että olenko koko loppuelämän ilman kumppania. Nuorena sitä ajatteli että tottakai siinä tai tässä iässä jo olisi löytänyt.
No olet sentään vasta 35v. Itse olen jo 40v mies. Kyllä mä olin ajatellut olevani jo tässä vaiheessa perheellinen. Nyt alan olla siirtynyt epätoivon tuolle puolen. Kun alan olla liian vanha isäksi. Pelottaa joudunko olemaan loppuikäni yksin. Tunnen että yksin ollessa elämä valuu hukkaa. Ainakin tahdon uskoa sen olevan parisuhteessa rikkaampaa.
Mua koskettaa syvästi nämä viestit. En tosiaankaan tiedä, enkä ymmärrä, miksi jotkut selvästi ja oikeasti hyvät tyypit eivät meinaa löytää sitä oikeaa. Varmasti voi aina ajatella, että pitäisi tehdä jotain enemmän, mennä enemmän paikkoihin ja juttusille ja mitä tätä on, mutta kun kaikille ei vaan sekään toimi.
Tuurilla on niin iso osuus näissä (kuten muissakin) asioissa, ikävä kyllä. En tiedä, voiko muuta tehdä kuin ajatella, että vielä se joskus eteen tulee itsellekin, se oikea.
Ja jos itselle ei ole ominaista olla vaan jonkun kanssa, niin se ei ainakaan kannata, koska silloinhan hyvä, uskollinen tyyppi varmasti kävelee onnensa ohi, kun on jo varattu jonkun ei-sopivamman kanssa.
Totta varmasti, ainakin puoliksi, voihan sitä toisaalta nirsoilullakin päästää sen hyvän tyypin menemään ohitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdetta etsivän pitää uskaltaa avata itsensä toiselle. Jollei avaudu tarpeeksi - tai avautuu liikaa - voi aiheutta toiselle pakorefleksin. Omalla kohdallani se olikin pitkään jarruna, en uskaltanut, enkä halunnut avautua, koska pettymyksiä oli niin paljon. Nyt olen siitä jarrusta päässyt.
Viesti 100
Olen miettinyt etten osaa ilmaista pitäväni toisesta. Vaikutan varmasti etäiseltä ja varmaan kylmältäkin. Pelkään myös jos sanoisin suoraan pitäväni toisesta ajavani tämän pois. Avaudun kyllä kertomalla elämästäni.
R- alkuisia sanoja välttäisin itse, mutta muuten pyrin kertomaan toiselle, jos hän minua miellyttää.
Mun "vikani" on se, että olen uskossa. Puolison maailmankuvan pitää olla samanlainen. Ja toista ei saa alistaa eikä typistää, saa olla oma persoonansa. Tästä en tingi. Muuten kelpaisi pitkä, pätkä, koulutettu, duunari, työtön, jopa aktiivinen eläkeläinen.
Vierailija kirjoitti:
Oletko yrittänyt oikeasti? Siis suhdetta sellaisen kanssa joka on vapaa ja tuntuu melko sopivalta. Se että ihastuu johonkuhun ja ajattelee tämän olevan sopiva, johtaa todennäköisesti siihen että tavoittelee varattua. Ihmiset, joilla on parisuhde tai jotka ovat onnellisessa parisuhteessa ovat niitä, joihin ihastutaan. Ilman parisuhdetta olevat ovat outoja ja muuttuvat koko ajan oudommiksi ja siten menettävät markkina-arvoaan parisuhdemarkkinoilla. Jospa siis sinun kannattaisi yrittää suhdetta jonkun vähän oudomman kanssa kuin ihastuksesi. Saattaisitte molemmat saada siitä suhteesta energiaa ja lämpöä jolla löytää jonkun niistä oikeista jos ei se suhde osoittaudu oikeaksi.
Mielestäni sangen erikoisia ovat ne ihmiset, jotka ottavat kenet tahansa kunhan olisi joku. Se että tuomitset noin jyrkästi yksin eläviä, kertoo sinusta kaiken oleellisen. Minussa ei ole mitään outoa, ja mitä helvettiä sekin kenellekin tarkoittaa? Kyseessä täysin subjektiivinen näkemys. Olen tavallinen ihminen tavallisine ominaisuuksineni, en huonompi tai parempi kuin muut. Tuollainen ihmisten kategorisointi/luokittelu kertoo yksinkertaisesta mielenlaadusta. Sinkkuna 10 000x mieluummin kuin väkivaltaisessa tai muulla tavalla onnettomassa suhteessa. En kadehdi näitä tyytyjiä tippakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdetta etsivän pitää uskaltaa avata itsensä toiselle. Jollei avaudu tarpeeksi - tai avautuu liikaa - voi aiheutta toiselle pakorefleksin. Omalla kohdallani se olikin pitkään jarruna, en uskaltanut, enkä halunnut avautua, koska pettymyksiä oli niin paljon. Nyt olen siitä jarrusta päässyt.
Viesti 100
Olen miettinyt etten osaa ilmaista pitäväni toisesta. Vaikutan varmasti etäiseltä ja varmaan kylmältäkin. Pelkään myös jos sanoisin suoraan pitäväni toisesta ajavani tämän pois. Avaudun kyllä kertomalla elämästäni.
R- alkuisia sanoja välttäisin itse, mutta muuten pyrin kertomaan toiselle, jos hän minua miellyttää.
Meidän kulttuurissa on yleensäkin aika vaikeaa antaa positiivista palautetta, että ei kuulosta mielistelyltä tai imelältä tai nololta tai joltain.
Voisiko alkaa kehumalla jotakin, mitä toinen tekee, kuten vaikka, että olipa kivaa, kun tulit vastaan, olipa kiva nähdä sut alaovella, tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, tulipa mukavia vastauksia. En yleensä harmittele asiaa enkä ns. etsi aktiivisesti. Mutta välillä iskee se ajatus että olenko koko loppuelämän ilman kumppania. Nuorena sitä ajatteli että tottakai siinä tai tässä iässä jo olisi löytänyt.
No olet sentään vasta 35v. Itse olen jo 40v mies. Kyllä mä olin ajatellut olevani jo tässä vaiheessa perheellinen. Nyt alan olla siirtynyt epätoivon tuolle puolen. Kun alan olla liian vanha isäksi. Pelottaa joudunko olemaan loppuikäni yksin. Tunnen että yksin ollessa elämä valuu hukkaa. Ainakin tahdon uskoa sen olevan parisuhteessa rikkaampaa.
Mua koskettaa syvästi nämä viestit. En tosiaankaan tiedä, enkä ymmärrä, miksi jotkut selvästi ja oikeasti hyvät tyypit eivät meinaa löytää sitä oikeaa. Varmasti voi aina ajatella, että pitäisi tehdä jotain enemmän, mennä enemmän paikkoihin ja juttusille ja mitä tätä on, mutta kun kaikille ei vaan sekään toimi.
Tuurilla on niin iso osuus näissä (kuten muissakin) asioissa, ikävä kyllä. En tiedä, voiko muuta tehdä kuin ajatella, että vielä se joskus eteen tulee itsellekin, se oikea.
Ja jos itselle ei ole ominaista olla vaan jonkun kanssa, niin se ei ainakaan kannata, koska silloinhan hyvä, uskollinen tyyppi varmasti kävelee onnensa ohi, kun on jo varattu jonkun ei-sopivamman kanssa.
Totta varmasti, ainakin puoliksi, voihan sitä toisaalta nirsoilullakin päästää sen hyvän tyypin menemään ohitse.
Musta on vähän ikävää, että nämä laitetaan ikään kuin automaattisesti toistensa vastapuoliksi: ei halua olla kenen kanssa vain > nirsoilee.
Tuntuu, että on vähän vaikeaa ymmärtää, että huolimatta siitä, että joku on hyvä tyyppi, ei nirppanokka nirsoilija, ei naama norsunsillä, jne niin siitä huolimatta vain ei ole tullut se vastaan, jonka kanssa oman perheen saisi. Että vaikka itse kuinka olisi ottavainen, toinen ei kiinnostu, esim.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, surullista on täälläkin, samassa tilanteessa kuin ap mutta ikää jo 40. Näin se elämä meni ohitse. Ei oo miehet olleet ikinä kiinnostuneita suhteeseen, varmaan sitten luonteessa jotain vikaa. Pelimiehiä vain riittää.
Jotkut löytävät puolison vasta vanhempana. Jotkut eivät koskaan, ja elävät silti omasta mielestäänkin hyvää ja onnellista elämää.
Tuon ymmärrän hyvin, että ei halua vain "ottaa jotakuta", kunhan vain saisi parisuhteen. On tosin sellaisiakin tapauksia kuulemma, että ollaan vain menty yhteen perheen perustamisen takia tai koska ei ole haluttu elää yksin, ja sitten kiintymyksen myötä rakkaus onkin kasvanut.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoisia vastauksia.
Olen 37vuotias sinkku nainen Turusta. Ollut sinkkuna kohta kaksi vuotta. Takana surkeita sarja suhteita.
Edellinen suhde oli niin sairas että vierelle on vaikea enää päästää ketään. Se luottamus ja valheet.. niitä rikottiin niin pahasti että usko miehiin meni.
Joskus silti kaipaan rinnalle toista. Sitä miestä johon voisi nojata ja joka auttaisi vaikka sulakkeiden vaihdossa. Tasapainoista yhteistä arkea.
Vihaan riitoja mutta jostain syystä miehet elämässäni on ollut niitä ketkä sekoilee ja huutaa.
Miksi parisuhteet ovat niin hankalia tämä päivänä? Minulla EI ole rimaa korkealla. Fiksu, siisti kiva rehellinen duunari olisi minulle ihan lottovoitto. . Mutta ei. Kaikki ovat varattuja. Jotenkin olen jo asennoitunut siihen että vaikka käyn aktiivisesti ulkona kulttuuri jutuissa niin silti. Ei ketään. Olen varmaan sitten ihan susi ruma. .
Noh.. nämä ovat minun ajatuksia.
Jon hengailette tällä palstalla 24/7 -periaatteella, parisuhdetta ei synny. Tosin ei tule eroja, tappeluja, rahanmenetyksiä, pettymyksiä eikä sukupuolitautejakaan. Eikä anoppia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia vastauksia.
Olen 37vuotias sinkku nainen Turusta. Ollut sinkkuna kohta kaksi vuotta. Takana surkeita sarja suhteita.
Edellinen suhde oli niin sairas että vierelle on vaikea enää päästää ketään. Se luottamus ja valheet.. niitä rikottiin niin pahasti että usko miehiin meni.
Joskus silti kaipaan rinnalle toista. Sitä miestä johon voisi nojata ja joka auttaisi vaikka sulakkeiden vaihdossa. Tasapainoista yhteistä arkea.
Vihaan riitoja mutta jostain syystä miehet elämässäni on ollut niitä ketkä sekoilee ja huutaa.Miksi parisuhteet ovat niin hankalia tämä päivänä? Minulla EI ole rimaa korkealla. Fiksu, siisti kiva rehellinen duunari olisi minulle ihan lottovoitto. . Mutta ei. Kaikki ovat varattuja. Jotenkin olen jo asennoitunut siihen että vaikka käyn aktiivisesti ulkona kulttuuri jutuissa niin silti. Ei ketään. Olen varmaan sitten ihan susi ruma. .
Noh.. nämä ovat minun ajatuksia.
Minäkin vihaan riitoja. Lapsuudessa tuli katseltua riitelyä vanhempien osalta tarpeeksi joten tein teininä päätöksen että en riitele. Ei tainnut olla hyvä vaihtoehto. Ennen kuin exä lähti kävelemään toisen matkaan oli ehtinyt avautua minun äitille että ei saa minua edes riitelemään.
Saattais olla seuraavassa suhteessa, pitäisi alkaa harjoittelemaan (jos sellainen tulee vielä). Mutta aika hankalaa näin 25v jälkeen. 🤔
Tulipahan vaan mieleen kirjoituksestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen myös, miten toiset muodostavat parisuhteita niin helposti. Itsellä on tosi vaikea löytää ihmistä, jonka kanssa voisin ajatella mitään suhteen tapaistakaan. Ihastun tosi harvoin ja sitten jos niin käy, jokin este asian etenemiselle kuitenkin on.
Tälle on englanninkielinen termi "chadsexual". Eli olet kiinnostunut ainoastaan niistä erittäin kuumista uroksista, muut eivät aiheuta värinää. Valitettavasti niitä kuumimpia ei vain riitä kaikille, joten ole sitten yksin.
Vedät mutkia suoriksi taas. Tuskin se minulle sopivin puoliso on se kaikkien mielestä kuumin tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen myös, miten toiset muodostavat parisuhteita niin helposti. Itsellä on tosi vaikea löytää ihmistä, jonka kanssa voisin ajatella mitään suhteen tapaistakaan. Ihastun tosi harvoin ja sitten jos niin käy, jokin este asian etenemiselle kuitenkin on.
Tälle on englanninkielinen termi "chadsexual". Eli olet kiinnostunut ainoastaan niistä erittäin kuumista uroksista, muut eivät aiheuta värinää. Valitettavasti niitä kuumimpia ei vain riitä kaikille, joten ole sitten yksin.
Ja entäpä miehet, jotka ovat vielä nelissäkympissä yksin? Mikä on diagnoosisi heille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehissä onkin jo näitä jotka elävä muutoin sinkkuina, mutta käyvät kerran tai kolmekin kuussa jollakin escortilla. En tiedä mikä on miesescortien tilanne täällä Suomessa. Ainakin UK:ssa, Amerikassa ja Turkissa noita on ollut jos nyt oikein kova hellyyden kaipuu iskee.
Tällaisen kanssako sitä sitten lapsetkin tehdään?
Jos on tarkoitus elää täyttä elämää niin siihen ei lapset kuulu.
😂 niin että ennemmin kuuluu joku joka on sinun kanssa vaan rahasta. Varmaan todellinen henkinen yhteys.
Onhan täällä niitä miehiä jotka joutuvat elättämään vaimoaan. Osa saa ihan pelätä ettei tämä jätä jos maksut jäävät saamatta.
Jotain enemmän he siitä saa, kuin sinä niiltä escorteiltasi, kun kerran niin elävät. Mietippä sitä.
Jännä miten asiaa hävetään ja koetetaan sievistellä. Jos harrastaa maksullisen kanssa seksiä , silloin käy huo@rissa. Escort on pelkkä seuralainen.
Millä nimellä kutsut sitten näitä puolisoita joiden sukua pitää elättää ja vaimo vaatii kuukausittaista korvausta? Tiettyihin kulttuureihin meinaa kuuluu tuo rahan pyytäminen sekä elatus.
Entäs niitä puolisoita, jotka vaativat , että kotityöt tehdää heidän määräysten mukaan?
Nirsot jää aina yksin.Se totuus pitää.Toiset 3 kymppiset naiset ajattelee että olen sitten yksin kun ei löydy kympin miestä.Thats fine.Onneksi miehille kelpaa se 7 nainenkin👌Ennen ihmiset ei olleet noin pinnallisia kuin nykyään..Siksi parisuhteet toimi,eikä kengät vaikuttaneet läheisyyteen.Muistan viime vuonna viereisestä pöydästä erään naisen sanoneen,: wow mikä mies,meni puoli minuuttia: ei onnaa,kato sen kenkiä..miettikääpä oikeasti tuota tilannetta.Jos näen kauniin naisen ja ihastun, sitten: oh no ,sillä vanha takki,ei onnaa!! Pinnallisia Ritz bitchejä!
Vaatii omaa panostusta ja etsintää. Itse otin miehenetsinnän vakavasti. Olin useilla eri treffisivustoilla ja tiesin tarkkaan, mitä olin hakemassa. Sellainen lopulta löytyikin reilun puolen vuoden aktiivisen työn tuloksena. n47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehissä onkin jo näitä jotka elävä muutoin sinkkuina, mutta käyvät kerran tai kolmekin kuussa jollakin escortilla. En tiedä mikä on miesescortien tilanne täällä Suomessa. Ainakin UK:ssa, Amerikassa ja Turkissa noita on ollut jos nyt oikein kova hellyyden kaipuu iskee.
Tällaisen kanssako sitä sitten lapsetkin tehdään?
Jos on tarkoitus elää täyttä elämää niin siihen ei lapset kuulu.
Nämä säälittävät tyypit ei täydestä elämästä mitään tiedä. Mutta jokainen tyylillään.
Sinä tiedät varmaksi mikä toisille ihmisille sopii?
M kirjoitti:
Ei kannata alkaa mihinkään suhteeseen, aina tulee pas*aa näpeille.
Jotain "piluhommia" välillä, se riittää että saa kassit tyhjäksi.
Parisuhteet ym. naisten kanssa kannattaa kiertää kaukaa. Rajansa pettymyksilläkin :-(
Mua koskettaa syvästi nämä viestit. En tosiaankaan tiedä, enkä ymmärrä, miksi jotkut selvästi ja oikeasti hyvät tyypit eivät meinaa löytää sitä oikeaa. Varmasti voi aina ajatella, että pitäisi tehdä jotain enemmän, mennä enemmän paikkoihin ja juttusille ja mitä tätä on, mutta kun kaikille ei vaan sekään toimi.
Tuurilla on niin iso osuus näissä (kuten muissakin) asioissa, ikävä kyllä. En tiedä, voiko muuta tehdä kuin ajatella, että vielä se joskus eteen tulee itsellekin, se oikea.
Ja jos itselle ei ole ominaista olla vaan jonkun kanssa, niin se ei ainakaan kannata, koska silloinhan hyvä, uskollinen tyyppi varmasti kävelee onnensa ohi, kun on jo varattu jonkun ei-sopivamman kanssa.