Lue keskustelun säännöt.
En taida koskaan löytää puolisoa
04.09.2019 |
En ymmärrä miten ihmiset päätyvät suhteisiinsa. Minä haluaisin vain sen yhden. Sellaisen, joka olisi sopiva. Olen pitkästä aikaa ihastunut, mutta ihastuksen kohde on työpaikalla, enkä ole varma onko varattu. Olen melko varma että on. Olen jo 35v. Ei tässä iässä taida enää löytyä ketään sopivaa. Haluaisin jakaa arkea ja elämää jonkun kanssa. Ei vaan ikinä tärppää. Tuntuu että niin moni ottaa vaan jonkun, ja sitten heillä onkin kumppaneita koko ajan.
Ei tässä ollut mitään pointtia, halusin vaan purkaa mieltäni.
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma. Hauska miten sitä nuorena ajatteli että kyllä se kumppani löytyy ja sitten saa oman perheen, niinhän se maailma toimii. Paitsi ei tosiaan toimi jokaisen kohdalla.
-ikisinkku 32v
Sama täällä, tosin ilman perhettä. Lapsena jo mietin, että joskus olen naimisissa ja on aviomies ja oma koti hänen kanssaan. Hirveä syntymäsukunimikin vaihtuu samalla miehen sukunimeen.
37 vuotta mittarissa. Ei miestä, ei avioliittoa, ei edes toista tai kolmatta kierrosta menossa. Pari deittiä on ollut, mutta ei koskaan mitään vakavaa. Sellaista siis, jossa puhuttaisiin tulevaisuuden suunnitelmista, mietittäisiin yhteistä kotia jne.
Tässä iässä jotkut ovat jo kolmannella kierroksella. Minä odotan edelleen ensimmäistä puolisoa elämääni.
Omalla kohdalla "ongelmana" lienee se, etten tyydy huonoihin tai ihan OK suhteisiin. Jos parisuhde ei tee elämästäni parempaa, olen mieluummin yksin. Paljon kuulee pariskunnilta valitusta suhteen huonosta laadusta, puolisosta, osa on yhdessä ihan sairaissakin kuvioissa.
Jos olisi kyky vain tyytyä johonkin, olisin varmaan minäkin nyt toisella tai kolmannella kierroksella.
Minua ärsyttää, että tässä ketjussa sinä ja pari muutakin kirjoitatte tyytymisestä johonkuhun. Elämä ei vain aina mene niin kuin haluaisi. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat. Harvempi kai menee parisuhteeseen vain parisuhteen vuoksi, vaan ihastutaan ja rakastutaan. Joskus se rakkaus voi kuitenkin loppua,syystä tai toisesta. Se, että on ”toisella tai kolmannella kierroksella” ei tee ihmisestä yhtään huonompaa. Se, että sinulla on vieläkin 37-vuotiaana noin naiivit ajatukset parisuhteesta, on hassua.
Omasta puolestani voin sanoa haluavani vain sellaisen joka on kanssani puhtaasti rakkaudesta eikä velvollisuuden tunnosta. Mikäli eroaisin nykyisestä puolisostani niin en enää todennäköisesti ottaisi uutta, koska olen oppinut arvostamaan kosketusta sekä puhdasta rakkautta. Tyytyjät saavat minun puolestani jäädä nuolemaan näppejään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma. Hauska miten sitä nuorena ajatteli että kyllä se kumppani löytyy ja sitten saa oman perheen, niinhän se maailma toimii. Paitsi ei tosiaan toimi jokaisen kohdalla.
-ikisinkku 32v
Sama täällä, tosin ilman perhettä. Lapsena jo mietin, että joskus olen naimisissa ja on aviomies ja oma koti hänen kanssaan. Hirveä syntymäsukunimikin vaihtuu samalla miehen sukunimeen.
37 vuotta mittarissa. Ei miestä, ei avioliittoa, ei edes toista tai kolmatta kierrosta menossa. Pari deittiä on ollut, mutta ei koskaan mitään vakavaa. Sellaista siis, jossa puhuttaisiin tulevaisuuden suunnitelmista, mietittäisiin yhteistä kotia jne.
Tässä iässä jotkut ovat jo kolmannella kierroksella. Minä odotan edelleen ensimmäistä puolisoa elämääni.
Omalla kohdalla "ongelmana" lienee se, etten tyydy huonoihin tai ihan OK suhteisiin. Jos parisuhde ei tee elämästäni parempaa, olen mieluummin yksin. Paljon kuulee pariskunnilta valitusta suhteen huonosta laadusta, puolisosta, osa on yhdessä ihan sairaissakin kuvioissa.
Jos olisi kyky vain tyytyä johonkin, olisin varmaan minäkin nyt toisella tai kolmannella kierroksella.
Minua ärsyttää, että tässä ketjussa sinä ja pari muutakin kirjoitatte tyytymisestä johonkuhun. Elämä ei vain aina mene niin kuin haluaisi. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat. Harvempi kai menee parisuhteeseen vain parisuhteen vuoksi, vaan ihastutaan ja rakastutaan. Joskus se rakkaus voi kuitenkin loppua,syystä tai toisesta. Se, että on ”toisella tai kolmannella kierroksella” ei tee ihmisestä yhtään huonompaa. Se, että sinulla on vieläkin 37-vuotiaana noin naiivit ajatukset parisuhteesta, on hassua.
Omasta puolestani voin sanoa haluavani vain sellaisen joka on kanssani puhtaasti rakkaudesta eikä velvollisuuden tunnosta. Mikäli eroaisin nykyisestä puolisostani niin en enää todennäköisesti ottaisi uutta, koska olen oppinut arvostamaan kosketusta sekä puhdasta rakkautta. Tyytyjät saavat minun puolestani jäädä nuolemaan näppejään.
Onneksi olet niin ihmeellinen ihminen, että miehesi rakastui sinuun ennenkuin tutustui. Ja toki tunnistit miehesi rakastuneen sinuun vain vilkaisemalla. Sori jos on vähän katkeran kuuloista tekstiä, mutta eikö rakkaus kasva pikkuhiljaa kun viettää aikaansa toisen kanssa, siis kasvaa jos kasvaa.
Ei se jos suhteen alussa tyytyy, tarkoita sitä ettei voisi myöhemmin rakastaa toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma. Hauska miten sitä nuorena ajatteli että kyllä se kumppani löytyy ja sitten saa oman perheen, niinhän se maailma toimii. Paitsi ei tosiaan toimi jokaisen kohdalla.
-ikisinkku 32v
Sama täällä, tosin ilman perhettä. Lapsena jo mietin, että joskus olen naimisissa ja on aviomies ja oma koti hänen kanssaan. Hirveä syntymäsukunimikin vaihtuu samalla miehen sukunimeen.
37 vuotta mittarissa. Ei miestä, ei avioliittoa, ei edes toista tai kolmatta kierrosta menossa. Pari deittiä on ollut, mutta ei koskaan mitään vakavaa. Sellaista siis, jossa puhuttaisiin tulevaisuuden suunnitelmista, mietittäisiin yhteistä kotia jne.
Tässä iässä jotkut ovat jo kolmannella kierroksella. Minä odotan edelleen ensimmäistä puolisoa elämääni.
Omalla kohdalla "ongelmana" lienee se, etten tyydy huonoihin tai ihan OK suhteisiin. Jos parisuhde ei tee elämästäni parempaa, olen mieluummin yksin. Paljon kuulee pariskunnilta valitusta suhteen huonosta laadusta, puolisosta, osa on yhdessä ihan sairaissakin kuvioissa.
Jos olisi kyky vain tyytyä johonkin, olisin varmaan minäkin nyt toisella tai kolmannella kierroksella.
Minua ärsyttää, että tässä ketjussa sinä ja pari muutakin kirjoitatte tyytymisestä johonkuhun. Elämä ei vain aina mene niin kuin haluaisi. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat. Harvempi kai menee parisuhteeseen vain parisuhteen vuoksi, vaan ihastutaan ja rakastutaan. Joskus se rakkaus voi kuitenkin loppua,syystä tai toisesta. Se, että on ”toisella tai kolmannella kierroksella” ei tee ihmisestä yhtään huonompaa. Se, että sinulla on vieläkin 37-vuotiaana noin naiivit ajatukset parisuhteesta, on hassua.
Omasta puolestani voin sanoa haluavani vain sellaisen joka on kanssani puhtaasti rakkaudesta eikä velvollisuuden tunnosta. Mikäli eroaisin nykyisestä puolisostani niin en enää todennäköisesti ottaisi uutta, koska olen oppinut arvostamaan kosketusta sekä puhdasta rakkautta. Tyytyjät saavat minun puolestani jäädä nuolemaan näppejään.
Onneksi olet niin ihmeellinen ihminen, että miehesi rakastui sinuun ennenkuin tutustui. Ja toki tunnistit miehesi rakastuneen sinuun vain vilkaisemalla. Sori jos on vähän katkeran kuuloista tekstiä, mutta eikö rakkaus kasva pikkuhiljaa kun viettää aikaansa toisen kanssa, siis kasvaa jos kasvaa.
Ei se jos suhteen alussa tyytyy, tarkoita sitä ettei voisi myöhemmin rakastaa toista.
Hän on sanonut suoraan tietäneensä halunneensa juuri minut ja ajattelin itsekin samoin jo ennen kuin päädyimme lopullisesti yhteen. Yhteiseloa meillä on takanamme jo 12 vuotta joten tiedän kyllä miltä rakkauden pitäisi tuntua. Miksi tyytyisin tällaisen puolison jälkeen johonkin sellaiseen joka on valmis ottamaan aivan kenet tahansa? Yleensä tämän tyyppiset ihmiset katkeroituvat ajan saatossa tai päätyvät lopulta pettämään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen myös, miten toiset muodostavat parisuhteita niin helposti. Itsellä on tosi vaikea löytää ihmistä, jonka kanssa voisin ajatella mitään suhteen tapaistakaan. Ihastun tosi harvoin ja sitten jos niin käy, jokin este asian etenemiselle kuitenkin on.
Itse olin ennen tuollainen suhteesta suhteeseen menijä, oli pitkiä suhteita, mutta pisin sinkku kauteni taisi olla 1kk ikävupsina 14-27. Sitten kun eronsin viimeisimmästä halusin selvittää missä mättää, miksi suhteet toistavat samaa ei hyvää kaavaa, aloin myös nauttia siitä vapauden tunteesta, koska aikaisemmat puolisot ovat olleet hyvin kontroloivia ja vaativia.
Nyt kun se parisuhde voisikin olla mahdollista niin koen jatkuvasti sitä että sopivaa ei löydy, en halua enää toistaa samaa kuviota, joten kriteerit olen laittanut ja niissä olen ehdoton, toisaalta jos potentiaalinen olisikin sattunut kohdalle niin peräännyn, koska koen että en itse olisi riittävä hyvä tai eheä toiselle.
Terapiaan se on mentävä, ei auta muu tai sitten vain hyväksyttävä ettei minusta enää ole parisuhteeseen mikä ei toisaalta sekään ole maailmanloppu.
En minäkään. Tinderistä/baareista/kavereiden kautta tuli tutustuttua noin 40 mieheen vuosina 2015-2017; yksikään mies ei halunnut kanssani suhdetta. Yhdenkään kanssa en ole enää tänä päivänä tekemisissä. Mussa on jotain todella pahasti vialla kun kukaan ei ole koskaan kiinnostunut. Eniten vtuttaa se, että kaverini kun tapaa jonkun, se on BOOM ja suhde, muutto yhteen, kihlat, lapsi. Niinku mitä aktuaalista? Miten??? Sitten kun tulee ero, äkkiä uus mies kehiin ja taas suhde. En tule koskaan ymmärtämään mitä teen niin pahasti väärin ettei kukaan kiinnostu. Enää en käy yöelämässä, en ole Tinderissä enkä tapaa ketään koskaan. Antaa olla. T. 30 v vanhapiika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään. Tinderistä/baareista/kavereiden kautta tuli tutustuttua noin 40 mieheen vuosina 2015-2017; yksikään mies ei halunnut kanssani suhdetta. Yhdenkään kanssa en ole enää tänä päivänä tekemisissä. Mussa on jotain todella pahasti vialla kun kukaan ei ole koskaan kiinnostunut. Eniten vtuttaa se, että kaverini kun tapaa jonkun, se on BOOM ja suhde, muutto yhteen, kihlat, lapsi. Niinku mitä aktuaalista? Miten??? Sitten kun tulee ero, äkkiä uus mies kehiin ja taas suhde. En tule koskaan ymmärtämään mitä teen niin pahasti väärin ettei kukaan kiinnostu. Enää en käy yöelämässä, en ole Tinderissä enkä tapaa ketään koskaan. Antaa olla. T. 30 v vanhapiika
Oletko ajatellut että jos tapailet vääränlaisia miehiä?
Alitajuisesti ehkä saavuttamattomia, itse olen huomannut tekeväni tätä, että jos ihastun niin se yleensä on sellainen ketä ei ole mahdollista saada, vaikkapa varattu, en tosin tee asialle mitään, mutta kaipa se on jonkinlainen itse tai tunteidensuojelu keino?
Jos mietin aikaisempia suhteitani niin ne ovat aina olleet puoleltani sellaisia enemmän kaverillisia tunteita, en ole koskaan ollut suhteessa ihmisen kanssa kehen olen rakastunut ja kyllä olen ollut rakastunut mutta en puolisooni.
Toki läheisriippuvuus on saanut tietyn tyyppiset miehet minuun ihastumaan ja koska en itse ole ollut kovin ihastunut, niin suhteisiin on ollut helppo "turvallinen" jäädä.
Tämä siis aiemmin, nyt kun tämän havainnon olen tehnyt niin en ole yli muutamaan vuoteen suhteessa ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, tulipa mukavia vastauksia. En yleensä harmittele asiaa enkä ns. etsi aktiivisesti. Mutta välillä iskee se ajatus että olenko koko loppuelämän ilman kumppania. Nuorena sitä ajatteli että tottakai siinä tai tässä iässä jo olisi löytänyt.
No olet sentään vasta 35v. Itse olen jo 40v mies. Kyllä mä olin ajatellut olevani jo tässä vaiheessa perheellinen. Nyt alan olla siirtynyt epätoivon tuolle puolen. Kun alan olla liian vanha isäksi. Pelottaa joudunko olemaan loppuikäni yksin. Tunnen että yksin ollessa elämä valuu hukkaa. Ainakin tahdon uskoa sen olevan parisuhteessa rikkaampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään. Tinderistä/baareista/kavereiden kautta tuli tutustuttua noin 40 mieheen vuosina 2015-2017; yksikään mies ei halunnut kanssani suhdetta. Yhdenkään kanssa en ole enää tänä päivänä tekemisissä. Mussa on jotain todella pahasti vialla kun kukaan ei ole koskaan kiinnostunut. Eniten vtuttaa se, että kaverini kun tapaa jonkun, se on BOOM ja suhde, muutto yhteen, kihlat, lapsi. Niinku mitä aktuaalista? Miten??? Sitten kun tulee ero, äkkiä uus mies kehiin ja taas suhde. En tule koskaan ymmärtämään mitä teen niin pahasti väärin ettei kukaan kiinnostu. Enää en käy yöelämässä, en ole Tinderissä enkä tapaa ketään koskaan. Antaa olla. T. 30 v vanhapiika
Olen käynyt treffeillä tinderin sekä suomi24 treffien kautta noin 50 naisen kanssa 7 vuoden aikana. Kaksi kertaa olen ihastunut ihan tosissaan ja nainenkin vaikutti ihastuneelta. No toisia treffejä ei sitten tullut. Pettymys oli melkoinen niin kai joku oli minussa liikahtanut. Jossain välissä mietin onko minussa jotain vikaa kun en ihastu kehenkään. En tiedä mikä minussa on vikana kun en ole onnistunut saamaan oikeaa suhdetta yhdenkään naisen kanssa. Mikä mussa on niin luotaantyötävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään. Tinderistä/baareista/kavereiden kautta tuli tutustuttua noin 40 mieheen vuosina 2015-2017; yksikään mies ei halunnut kanssani suhdetta. Yhdenkään kanssa en ole enää tänä päivänä tekemisissä. Mussa on jotain todella pahasti vialla kun kukaan ei ole koskaan kiinnostunut. Eniten vtuttaa se, että kaverini kun tapaa jonkun, se on BOOM ja suhde, muutto yhteen, kihlat, lapsi. Niinku mitä aktuaalista? Miten??? Sitten kun tulee ero, äkkiä uus mies kehiin ja taas suhde. En tule koskaan ymmärtämään mitä teen niin pahasti väärin ettei kukaan kiinnostu. Enää en käy yöelämässä, en ole Tinderissä enkä tapaa ketään koskaan. Antaa olla. T. 30 v vanhapiika
Olen käynyt treffeillä tinderin sekä suomi24 treffien kautta noin 50 naisen kanssa 7 vuoden aikana. Kaksi kertaa olen ihastunut ihan tosissaan ja nainenkin vaikutti ihastuneelta. No toisia treffejä ei sitten tullut. Pettymys oli melkoinen niin kai joku oli minussa liikahtanut. Jossain välissä mietin onko minussa jotain vikaa kun en ihastu kehenkään. En tiedä mikä minussa on vikana kun en ole onnistunut saamaan oikeaa suhdetta yhdenkään naisen kanssa. Mikä mussa on niin luotaantyötävää.
Oliko tää jollain lailla vttuilua ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään. Tinderistä/baareista/kavereiden kautta tuli tutustuttua noin 40 mieheen vuosina 2015-2017; yksikään mies ei halunnut kanssani suhdetta. Yhdenkään kanssa en ole enää tänä päivänä tekemisissä. Mussa on jotain todella pahasti vialla kun kukaan ei ole koskaan kiinnostunut. Eniten vtuttaa se, että kaverini kun tapaa jonkun, se on BOOM ja suhde, muutto yhteen, kihlat, lapsi. Niinku mitä aktuaalista? Miten??? Sitten kun tulee ero, äkkiä uus mies kehiin ja taas suhde. En tule koskaan ymmärtämään mitä teen niin pahasti väärin ettei kukaan kiinnostu. Enää en käy yöelämässä, en ole Tinderissä enkä tapaa ketään koskaan. Antaa olla. T. 30 v vanhapiika
Oletko ajatellut että jos tapailet vääränlaisia miehiä?
Alitajuisesti ehkä saavuttamattomia, itse olen huomannut tekeväni tätä, että jos ihastun niin se yleensä on sellainen ketä ei ole mahdollista saada, vaikkapa varattu, en tosin tee asialle mitään, mutta kaipa se on jonkinlainen itse tai tunteidensuojelu keino?
Jos mietin aikaisempia suhteitani niin ne ovat aina olleet puoleltani sellaisia enemmän kaverillisia tunteita, en ole koskaan ollut suhteessa ihmisen kanssa kehen olen rakastunut ja kyllä olen ollut rakastunut mutta en puolisooni.
Toki läheisriippuvuus on saanut tietyn tyyppiset miehet minuun ihastumaan ja koska en itse ole ollut kovin ihastunut, niin suhteisiin on ollut helppo "turvallinen" jäädä.
Tämä siis aiemmin, nyt kun tämän havainnon olen tehnyt niin en ole yli muutamaan vuoteen suhteessa ollutkaan.
En kyllä osaa ajatella niin että 40 miehessä oli vikaa ja mussa ei. Kyllä sen vian on oltava minussa. Ikäluokiltaankin olivat 22-35-vuotiaita. Eivät millään tavalla samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään. Tinderistä/baareista/kavereiden kautta tuli tutustuttua noin 40 mieheen vuosina 2015-2017; yksikään mies ei halunnut kanssani suhdetta. Yhdenkään kanssa en ole enää tänä päivänä tekemisissä. Mussa on jotain todella pahasti vialla kun kukaan ei ole koskaan kiinnostunut. Eniten vtuttaa se, että kaverini kun tapaa jonkun, se on BOOM ja suhde, muutto yhteen, kihlat, lapsi. Niinku mitä aktuaalista? Miten??? Sitten kun tulee ero, äkkiä uus mies kehiin ja taas suhde. En tule koskaan ymmärtämään mitä teen niin pahasti väärin ettei kukaan kiinnostu. Enää en käy yöelämässä, en ole Tinderissä enkä tapaa ketään koskaan. Antaa olla. T. 30 v vanhapiika
Eli mitä sitten teet sen kumppanin löytääksesi? Jossainhan sinun olisi edes näihin vastakkaisen sukupuolen edustajiin tutustuttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään. Tinderistä/baareista/kavereiden kautta tuli tutustuttua noin 40 mieheen vuosina 2015-2017; yksikään mies ei halunnut kanssani suhdetta. Yhdenkään kanssa en ole enää tänä päivänä tekemisissä. Mussa on jotain todella pahasti vialla kun kukaan ei ole koskaan kiinnostunut. Eniten vtuttaa se, että kaverini kun tapaa jonkun, se on BOOM ja suhde, muutto yhteen, kihlat, lapsi. Niinku mitä aktuaalista? Miten??? Sitten kun tulee ero, äkkiä uus mies kehiin ja taas suhde. En tule koskaan ymmärtämään mitä teen niin pahasti väärin ettei kukaan kiinnostu. Enää en käy yöelämässä, en ole Tinderissä enkä tapaa ketään koskaan. Antaa olla. T. 30 v vanhapiika
Eli mitä sitten teet sen kumppanin löytääksesi? Jossainhan sinun olisi edes näihin vastakkaisen sukupuolen edustajiin tutustuttava.
Kuten sanottu, 2015-2017 tuli tavattua vaikka kuinka monta miestä. Enää en vaivaudu kun ei niistä mtään tule. En jaksa pettymyksiä enää
Puolison löytämisen ongelma on siinä, että ensteeks kyseinen hlö pitää hukata, jotta sen voi löytää. Eli oletko kadottanut hänet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään. Tinderistä/baareista/kavereiden kautta tuli tutustuttua noin 40 mieheen vuosina 2015-2017; yksikään mies ei halunnut kanssani suhdetta. Yhdenkään kanssa en ole enää tänä päivänä tekemisissä. Mussa on jotain todella pahasti vialla kun kukaan ei ole koskaan kiinnostunut. Eniten vtuttaa se, että kaverini kun tapaa jonkun, se on BOOM ja suhde, muutto yhteen, kihlat, lapsi. Niinku mitä aktuaalista? Miten??? Sitten kun tulee ero, äkkiä uus mies kehiin ja taas suhde. En tule koskaan ymmärtämään mitä teen niin pahasti väärin ettei kukaan kiinnostu. Enää en käy yöelämässä, en ole Tinderissä enkä tapaa ketään koskaan. Antaa olla. T. 30 v vanhapiika
Olen käynyt treffeillä tinderin sekä suomi24 treffien kautta noin 50 naisen kanssa 7 vuoden aikana. Kaksi kertaa olen ihastunut ihan tosissaan ja nainenkin vaikutti ihastuneelta. No toisia treffejä ei sitten tullut. Pettymys oli melkoinen niin kai joku oli minussa liikahtanut. Jossain välissä mietin onko minussa jotain vikaa kun en ihastu kehenkään. En tiedä mikä minussa on vikana kun en ole onnistunut saamaan oikeaa suhdetta yhdenkään naisen kanssa. Mikä mussa on niin luotaantyötävää.
Oliko tää jollain lailla vttuilua ?
Valitettavasti ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään. Tinderistä/baareista/kavereiden kautta tuli tutustuttua noin 40 mieheen vuosina 2015-2017; yksikään mies ei halunnut kanssani suhdetta. Yhdenkään kanssa en ole enää tänä päivänä tekemisissä. Mussa on jotain todella pahasti vialla kun kukaan ei ole koskaan kiinnostunut. Eniten vtuttaa se, että kaverini kun tapaa jonkun, se on BOOM ja suhde, muutto yhteen, kihlat, lapsi. Niinku mitä aktuaalista? Miten??? Sitten kun tulee ero, äkkiä uus mies kehiin ja taas suhde. En tule koskaan ymmärtämään mitä teen niin pahasti väärin ettei kukaan kiinnostu. Enää en käy yöelämässä, en ole Tinderissä enkä tapaa ketään koskaan. Antaa olla. T. 30 v vanhapiika
Oletko ajatellut että jos tapailet vääränlaisia miehiä?
Alitajuisesti ehkä saavuttamattomia, itse olen huomannut tekeväni tätä, että jos ihastun niin se yleensä on sellainen ketä ei ole mahdollista saada, vaikkapa varattu, en tosin tee asialle mitään, mutta kaipa se on jonkinlainen itse tai tunteidensuojelu keino?
Jos mietin aikaisempia suhteitani niin ne ovat aina olleet puoleltani sellaisia enemmän kaverillisia tunteita, en ole koskaan ollut suhteessa ihmisen kanssa kehen olen rakastunut ja kyllä olen ollut rakastunut mutta en puolisooni.
Toki läheisriippuvuus on saanut tietyn tyyppiset miehet minuun ihastumaan ja koska en itse ole ollut kovin ihastunut, niin suhteisiin on ollut helppo "turvallinen" jäädä.
Tämä siis aiemmin, nyt kun tämän havainnon olen tehnyt niin en ole yli muutamaan vuoteen suhteessa ollutkaan.
En kyllä osaa ajatella niin että 40 miehessä oli vikaa ja mussa ei. Kyllä sen vian on oltava minussa. Ikäluokiltaankin olivat 22-35-vuotiaita. Eivät millään tavalla samanlaisia.
Olen miettinyt tismalleen samaa asiaa. Tilastollisen todennäköisyyden mukaankin luulisi jo löytyneen. M40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään. Tinderistä/baareista/kavereiden kautta tuli tutustuttua noin 40 mieheen vuosina 2015-2017; yksikään mies ei halunnut kanssani suhdetta. Yhdenkään kanssa en ole enää tänä päivänä tekemisissä. Mussa on jotain todella pahasti vialla kun kukaan ei ole koskaan kiinnostunut. Eniten vtuttaa se, että kaverini kun tapaa jonkun, se on BOOM ja suhde, muutto yhteen, kihlat, lapsi. Niinku mitä aktuaalista? Miten??? Sitten kun tulee ero, äkkiä uus mies kehiin ja taas suhde. En tule koskaan ymmärtämään mitä teen niin pahasti väärin ettei kukaan kiinnostu. Enää en käy yöelämässä, en ole Tinderissä enkä tapaa ketään koskaan. Antaa olla. T. 30 v vanhapiika
Olen käynyt treffeillä tinderin sekä suomi24 treffien kautta noin 50 naisen kanssa 7 vuoden aikana. Kaksi kertaa olen ihastunut ihan tosissaan ja nainenkin vaikutti ihastuneelta. No toisia treffejä ei sitten tullut. Pettymys oli melkoinen niin kai joku oli minussa liikahtanut. Jossain välissä mietin onko minussa jotain vikaa kun en ihastu kehenkään. En tiedä mikä minussa on vikana kun en ole onnistunut saamaan oikeaa suhdetta yhdenkään naisen kanssa. Mikä mussa on niin luotaantyötävää.
Tuohan se tässä ei-vapaaehtoisessa sinkkuudessa on, että kokee itsessään olevan jotain niin perustavaa laatua olevaa vikaa, kaveritkin ehkä tsemppaavat että hyvä tyyppi olet, ja on se nyt ihme ettet löydä seurustelukumppania, ja kokemus on että vastakkainen sukupuoli juoksee suurinpiirtein karkuun. Se saa kyllä kuovuttamaan.
Oma tilanne on nyt pikkuisen parempi, näen yhtä naista, joka ei halua seurustella minun kanssani, mutta sanoi jännästi, että "jos jompikumpi alkaisi seurustella." Ja kun sanojaan kommentoin, sanoi ettei pelkästä kohteliaisuudesta. Lämmitti mieltä hiukan, vaikkei varsinaisesti innostanut tinder profiilia tekemään saati muutenkaan alkaa aktivoitua seuraa etsimään.
En tahdo ajatella, että kukaan olisi oikeasti, niin luotaantyöntävä, ettei voisi kumppania löytää. Tai luonteeltaan niin vaikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään. Tinderistä/baareista/kavereiden kautta tuli tutustuttua noin 40 mieheen vuosina 2015-2017; yksikään mies ei halunnut kanssani suhdetta. Yhdenkään kanssa en ole enää tänä päivänä tekemisissä. Mussa on jotain todella pahasti vialla kun kukaan ei ole koskaan kiinnostunut. Eniten vtuttaa se, että kaverini kun tapaa jonkun, se on BOOM ja suhde, muutto yhteen, kihlat, lapsi. Niinku mitä aktuaalista? Miten??? Sitten kun tulee ero, äkkiä uus mies kehiin ja taas suhde. En tule koskaan ymmärtämään mitä teen niin pahasti väärin ettei kukaan kiinnostu. Enää en käy yöelämässä, en ole Tinderissä enkä tapaa ketään koskaan. Antaa olla. T. 30 v vanhapiika
Eli mitä sitten teet sen kumppanin löytääksesi? Jossainhan sinun olisi edes näihin vastakkaisen sukupuolen edustajiin tutustuttava.
Kuten sanottu, 2015-2017 tuli tavattua vaikka kuinka monta miestä. Enää en vaivaudu kun ei niistä mtään tule. En jaksa pettymyksiä enää
Ehkä sinun pitäisi sitten olla aktiivisempi ihan siinä tavallisessa elämässäsi eikä hakea sitä suhdetta deittien avulla. Tutustua muuten ihmisiin töissä, harrastuksissa jne. Pyytää kavereita ehdottamaan omia sinkku tuttaviaan jne. Nykyäänkin kummaikin niin hän suurin osa pareista tapaa toisensa perinteisillä menetelmillä vaikka nettideitit ovatkin yleistyneet.
Parisuhdetta etsivän pitää uskaltaa avata itsensä toiselle. Jollei avaudu tarpeeksi - tai avautuu liikaa - voi aiheutta toiselle pakorefleksin. Omalla kohdallani se olikin pitkään jarruna, en uskaltanut, enkä halunnut avautua, koska pettymyksiä oli niin paljon. Nyt olen siitä jarrusta päässyt.
Viesti 100
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdetta etsivän pitää uskaltaa avata itsensä toiselle. Jollei avaudu tarpeeksi - tai avautuu liikaa - voi aiheutta toiselle pakorefleksin. Omalla kohdallani se olikin pitkään jarruna, en uskaltanut, enkä halunnut avautua, koska pettymyksiä oli niin paljon. Nyt olen siitä jarrusta päässyt.
Viesti 100
Olen miettinyt etten osaa ilmaista pitäväni toisesta. Vaikutan varmasti etäiseltä ja varmaan kylmältäkin. Pelkään myös jos sanoisin suoraan pitäväni toisesta ajavani tämän pois. Avaudun kyllä kertomalla elämästäni.
Minua ärsyttää, että tässä ketjussa sinä ja pari muutakin kirjoitatte tyytymisestä johonkuhun. Elämä ei vain aina mene niin kuin haluaisi. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat. Harvempi kai menee parisuhteeseen vain parisuhteen vuoksi, vaan ihastutaan ja rakastutaan. Joskus se rakkaus voi kuitenkin loppua,syystä tai toisesta. Se, että on ”toisella tai kolmannella kierroksella” ei tee ihmisestä yhtään huonompaa. Se, että sinulla on vieläkin 37-vuotiaana noin naiivit ajatukset parisuhteesta, on hassua.