Lue keskustelun säännöt.
Missä vika - kasvatuksessa vai aivotoiminnassa - kun 5-vuotias ei usko sääntöjä ja vänkää aikuista vastaan rajoista joka asiasta?
04.09.2019 |
Alkaa jo väsyttää, kun lapsi olisi koko ajan päättämässä asioista, jotka eivät ole lapsen päätettävissä, mm. nukkumaanmenoajasta, ulosmenosta, syömisistä ja yhteisistä säännöistä. Rajojen asettaminen aiheuttaa valtataistelua ja vastarintaa ja loputtomia selittelyjä. Missä tässä on kyse ja miten asettaa rajoja niin, ettei se aiheuttaisi jatkuvaa tuntienkin vääntöä yksinkertaisimmistakin asioista. Lapsi haluaisi itse määritellä mitä sääntöjä noudattaa ja mitä ei, vaikka niitä vaaditaan johdonmukaisesti arjessa. Onko kyse kasvatuksesta, lapsen temperamentista tai voiko asiaan kenties vaikuttaa jokin muu aivotoimintaan liittyvä piirre tai ominaisuus?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiva kurinpito ei ole sitä, että vanhempi vaan loputtomiin selittää vastaan jankkaavalle lapselle, vaikka kyseinen "keskustelu" lapsen kanssa selvästi on täysin hedelmätöntä. Sillä keinolla vaan pilaa oman auktoriteettinsa.
Jos haluat saada homman toimimaan, niin siirry siihen, että käsket kerran ja samalla kuuntelet mahdolliset lapsen asialliset vastaväitteet. Toista kertaa ei enää pidä käskeä vaan silloin pakotetaan lapsi tottelemaan jos lapsi ei ole siihen mennessä halunnut totella. Pelkkä asioiden "vaatiminen" ei siis auta, lasta on voitava myös pakottaa jotta vaatimus ei ole tosiasiassa pelkkä suositus.
En ole aloittaja, mutta kerro ihan konkreettisia esimerkkejä tuosta pakottamisesta ja niistä tavoista, joilla lasta pakotetaan. Ihan vaihe vaiheelta.
Etkö osaa pakottaa lasta esimerkiksi nukkumaan tai ulos?
En kysynyt ylläolevaa, mutta olen nro 5.
Minä yritin pakottaa tämän pojan kerran nukkumaan. Hän oli päättänyt, että ei nuku. Valvoi sängyssä monta tuntia, ennenkuin nukahti.
Se oli yksi niistä kerroista kun ymmärsin, että pakottaminen lisää vain uhmaa, ja se on lyhyt tie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiva kurinpito ei ole sitä, että vanhempi vaan loputtomiin selittää vastaan jankkaavalle lapselle, vaikka kyseinen "keskustelu" lapsen kanssa selvästi on täysin hedelmätöntä. Sillä keinolla vaan pilaa oman auktoriteettinsa.
Jos haluat saada homman toimimaan, niin siirry siihen, että käsket kerran ja samalla kuuntelet mahdolliset lapsen asialliset vastaväitteet. Toista kertaa ei enää pidä käskeä vaan silloin pakotetaan lapsi tottelemaan jos lapsi ei ole siihen mennessä halunnut totella. Pelkkä asioiden "vaatiminen" ei siis auta, lasta on voitava myös pakottaa jotta vaatimus ei ole tosiasiassa pelkkä suositus.
En ole aloittaja, mutta kerro ihan konkreettisia esimerkkejä tuosta pakottamisesta ja niistä tavoista, joilla lasta pakotetaan. Ihan vaihe vaiheelta.
Etkö osaa pakottaa lasta esimerkiksi nukkumaan tai ulos?
Isii, ei mua väsytä, mä mietin et miks muut saa kotoota lahjoja koulussa ja mä en ikinä?
Jos et kohta nuku, niin saat kantaa kaljaa mulle koko yön!
—> nukkuu kuin tukki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku a-alkuinen häiriö? ADD, ADHD, autismi, asperger...?
Normaalilla hyvin kohdellulla lapsella on luontainen halu totella aikuisia.
sinä et ole koskaan tavannut kovapäistä lasta... he ovat ihan omaa luokkaansa.
Yksikään lapsi ei synny "kovapäisenä", vaan se taito opitaan, kun vanhemmat eivät ole alusta asti olleet tilanteen tasalla ja lapselle ei ole ollut sääntöjä, ei kielletty ja vaadittu noudattamaan.
-Kaverin lapsi hyvä esimerkki tällaisesta, eivät koskaan kieltäneet poikaa missään, ei mitään sääntöjä, no nyt lapsi toisella kymmenellä ja lapsenkodissa, koska kasvatusta ei ollut ja lapsi ajautui varastelemaan, polttamaan, mustautui naapurin kotiin, teki seksuaalisia tekoja toiselle lapselle, jne.
-Ja kaikki vain, koska vanhempien mielestä lapsen "käskyttäminen" on väärin ja perustelut olivat "mutta hän on lapsi".
Voi että mitä höpöhöpöä! Eivät lapset synny ominaisuuksia vailla, vaan ovat jo syntyessään omia persoonallisuuksiaan. Geenit vaikuttavat ihmisen temperamentin kehittymiseen huomattavasti enemmän kuin kasvatus.
Ihmisten persoonallisuus on 50% geeniperimää, eli temperamenttia ja tuollaisia ja 50% ympäristöstä tulleita vaikutuksia. Että sellasta.
Joidenkin tutkimusten mukaan 80 % on synnynnäistä.
Joistakin asioista voi neuvotella, mutta sinä päätät. Ei sinun tarvitse mitenkään perustella, jos asia on itsestäänselvä. Jaksamista!
Temperamentti eli lapsen tapa reagoida asioihin - esim. kuinka nopeasti ja millä kiihkeydellä ja sinnikyydellä - nimenomaan on synnynnäinen ominaisuus! Vauvat ovat tässä jo kohdussa ollessaan erilaisia ja varsinkin kun ovat syntyneet. Ympäristö (kasvatus, ihmissuhteet...) sitten muovaa näiden ominaisuuksien ilmenemistä, mutta mitään radikaaleja muutoksia niihin ei muodostu, koska niillä on hermostollinen ja fysiologinen perusta. Toki kiintymyssuhteen tyyli vaikuttaa jossain määrin esim. stressivasteeseen, mutta ei se tasaa nopeasti ärtyvästä ja nopeasti reagoivasta vauvasta/lapsesta lupsakkaa ja kärsivällistä, vaikka jonkin verran siihen suuntaan lapsi voikin kehittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siihen "tempperamenttiin" voi vaikuttaa, esim itse ala-asteela häirikkö kun ei rajoja ja kun jouduin ylä-asteella kokemaan todellisuuden ja vastaamaan teoistani, tuli minusta lopulta insinööri, joka on erittäin rauhallinen ja analyyttinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku a-alkuinen häiriö? ADD, ADHD, autismi, asperger...?
Normaalilla hyvin kohdellulla lapsella on luontainen halu totella aikuisia.
sinä et ole koskaan tavannut kovapäistä lasta... he ovat ihan omaa luokkaansa.
Yksikään lapsi ei synny "kovapäisenä", vaan se taito opitaan, kun vanhemmat eivät ole alusta asti olleet tilanteen tasalla ja lapselle ei ole ollut sääntöjä, ei kielletty ja vaadittu noudattamaan.
-Kaverin lapsi hyvä esimerkki tällaisesta, eivät koskaan kieltäneet poikaa missään, ei mitään sääntöjä, no nyt lapsi toisella kymmenellä ja lapsenkodissa, koska kasvatusta ei ollut ja lapsi ajautui varastelemaan, polttamaan, mustautui naapurin kotiin, teki seksuaalisia tekoja toiselle lapselle, jne.
-Ja kaikki vain, koska vanhempien mielestä lapsen "käskyttäminen" on väärin ja perustelut olivat "mutta hän on lapsi".
Voi että mitä höpöhöpöä! Eivät lapset synny ominaisuuksia vailla, vaan ovat jo syntyessään omia persoonallisuuksiaan. Geenit vaikuttavat ihmisen temperamentin kehittymiseen huomattavasti enemmän kuin kasvatus.
Ihmisten persoonallisuus on 50% geeniperimää, eli temperamenttia ja tuollaisia ja 50% ympäristöstä tulleita vaikutuksia. Että sellasta.
Joidenkin tutkimusten mukaan 80 % on synnynnäistä.
Linkitätkö nämä tutkimukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku a-alkuinen häiriö? ADD, ADHD, autismi, asperger...?
Normaalilla hyvin kohdellulla lapsella on luontainen halu totella aikuisia.
sinä et ole koskaan tavannut kovapäistä lasta... he ovat ihan omaa luokkaansa.
Yksikään lapsi ei synny "kovapäisenä", vaan se taito opitaan, kun vanhemmat eivät ole alusta asti olleet tilanteen tasalla ja lapselle ei ole ollut sääntöjä, ei kielletty ja vaadittu noudattamaan.
-Kaverin lapsi hyvä esimerkki tällaisesta, eivät koskaan kieltäneet poikaa missään, ei mitään sääntöjä, no nyt lapsi toisella kymmenellä ja lapsenkodissa, koska kasvatusta ei ollut ja lapsi ajautui varastelemaan, polttamaan, mustautui naapurin kotiin, teki seksuaalisia tekoja toiselle lapselle, jne.
-Ja kaikki vain, koska vanhempien mielestä lapsen "käskyttäminen" on väärin ja perustelut olivat "mutta hän on lapsi".
Höpöhöpö. Temperamentit ovat synnynnäisiä. Koirapentueesta sen huomaa selkeemmin. Niillä on sama äiti, mutta ensisekunneilla joku pennuista on todella rohkea, uppiniskainen, joku pahnanpohjimmainen.
Hyvä että mainitsit koirat, koirat hyvä esimerkki kasvatuksen voimasta, ensin purevat, paskantavat sisälle, mutta KASVATUKSELLA haitallinen ja ei-toivottu toiminta poistetaan.
Sama lapsilla.
Koirista (susista) on poistettu epätoivottavat piirteet ensisijaisesti jalostamalla. Ihmisiä ei jalosteta.
Koiralta KOULUTETAAN epätoivottu käytös pois, esim paskantaminen sisälle ja pureminen.
-Niitä ei ole jalostamalla poistettu, vaan joka ainoalle koiralle ne pitää henk koht opettaa.
Sama lapsilla, jonkun ne on opetettava tavoille ja ihmisyyteen, sinä et siihen pysty.
PS Etkö todellakaan ymmärrä lukemaasi?
Koirissa lisäännytetään niitä muovattavia persoonia, tottelevia koiria. Tottelemattomat ei lisäänny eikä niitä pyritä kasvattamaan vaan siirrytään "optimaaliseen" pentuun. Esim. Avustajakoirakoulutukseen valitaan vain temperamentiltaan erittäin totteleva pentu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiva kurinpito ei ole sitä, että vanhempi vaan loputtomiin selittää vastaan jankkaavalle lapselle, vaikka kyseinen "keskustelu" lapsen kanssa selvästi on täysin hedelmätöntä. Sillä keinolla vaan pilaa oman auktoriteettinsa.
Jos haluat saada homman toimimaan, niin siirry siihen, että käsket kerran ja samalla kuuntelet mahdolliset lapsen asialliset vastaväitteet. Toista kertaa ei enää pidä käskeä vaan silloin pakotetaan lapsi tottelemaan jos lapsi ei ole siihen mennessä halunnut totella. Pelkkä asioiden "vaatiminen" ei siis auta, lasta on voitava myös pakottaa jotta vaatimus ei ole tosiasiassa pelkkä suositus.
En ole aloittaja, mutta kerro ihan konkreettisia esimerkkejä tuosta pakottamisesta ja niistä tavoista, joilla lasta pakotetaan. Ihan vaihe vaiheelta.
Etkö osaa pakottaa lasta esimerkiksi nukkumaan tai ulos?
En kysynyt ylläolevaa, mutta olen nro 5.
Minä yritin pakottaa tämän pojan kerran nukkumaan. Hän oli päättänyt, että ei nuku. Valvoi sängyssä monta tuntia, ennenkuin nukahti.
Se oli yksi niistä kerroista kun ymmärsin, että pakottaminen lisää vain uhmaa, ja se on lyhyt tie.
Moni tajuaa ehkä vasta parikymppisenä, että ei kannata olla liian vähäisillä yöunilla. Jos koko lapsuusajan annetaan mennä liian vähäisillä yöunilla siksi, koska "pakottaminen lisää uhmaa", niin eipä siitä seuraa muuta kuin katastrofi.
Tosin todellisuus ei ole mitenkään niin yksinkertainen, että pakottaminen lisäisi uhmaa. Joskus se toki voi lisätä uhmaa, mutta monesti se enemmänkin vähentää uhmaa tai luo lapselle turvallisuuden tunnetta, kun lapsi ymmärtää, ettei sääntöjen noudattaminen ole vapaaehtoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku a-alkuinen häiriö? ADD, ADHD, autismi, asperger...?
Normaalilla hyvin kohdellulla lapsella on luontainen halu totella aikuisia.
sinä et ole koskaan tavannut kovapäistä lasta... he ovat ihan omaa luokkaansa.
Yksikään lapsi ei synny "kovapäisenä", vaan se taito opitaan, kun vanhemmat eivät ole alusta asti olleet tilanteen tasalla ja lapselle ei ole ollut sääntöjä, ei kielletty ja vaadittu noudattamaan.
-Kaverin lapsi hyvä esimerkki tällaisesta, eivät koskaan kieltäneet poikaa missään, ei mitään sääntöjä, no nyt lapsi toisella kymmenellä ja lapsenkodissa, koska kasvatusta ei ollut ja lapsi ajautui varastelemaan, polttamaan, mustautui naapurin kotiin, teki seksuaalisia tekoja toiselle lapselle, jne.
-Ja kaikki vain, koska vanhempien mielestä lapsen "käskyttäminen" on väärin ja perustelut olivat "mutta hän on lapsi".
Voi että mitä höpöhöpöä! Eivät lapset synny ominaisuuksia vailla, vaan ovat jo syntyessään omia persoonallisuuksiaan. Geenit vaikuttavat ihmisen temperamentin kehittymiseen huomattavasti enemmän kuin kasvatus.
Ihmisten persoonallisuus on 50% geeniperimää, eli temperamenttia ja tuollaisia ja 50% ympäristöstä tulleita vaikutuksia. Että sellasta.
Joidenkin tutkimusten mukaan 80 % on synnynnäistä.
Linkitätkö nämä tutkimukset
Tässä puhutaan joistain tutkimuksista: https://www.hs.fi/tiede/art-2000006206819.html
Temperamentti on eri asia kuin rajattomuus ja käyttäytymisen ongelmat (viitaten ylläkirjoittavaan insinööriin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiva kurinpito ei ole sitä, että vanhempi vaan loputtomiin selittää vastaan jankkaavalle lapselle, vaikka kyseinen "keskustelu" lapsen kanssa selvästi on täysin hedelmätöntä. Sillä keinolla vaan pilaa oman auktoriteettinsa.
Jos haluat saada homman toimimaan, niin siirry siihen, että käsket kerran ja samalla kuuntelet mahdolliset lapsen asialliset vastaväitteet. Toista kertaa ei enää pidä käskeä vaan silloin pakotetaan lapsi tottelemaan jos lapsi ei ole siihen mennessä halunnut totella. Pelkkä asioiden "vaatiminen" ei siis auta, lasta on voitava myös pakottaa jotta vaatimus ei ole tosiasiassa pelkkä suositus.
En ole aloittaja, mutta kerro ihan konkreettisia esimerkkejä tuosta pakottamisesta ja niistä tavoista, joilla lasta pakotetaan. Ihan vaihe vaiheelta.
Etkö osaa pakottaa lasta esimerkiksi nukkumaan tai ulos?
En kysynyt ylläolevaa, mutta olen nro 5.
Minä yritin pakottaa tämän pojan kerran nukkumaan. Hän oli päättänyt, että ei nuku. Valvoi sängyssä monta tuntia, ennenkuin nukahti.
Se oli yksi niistä kerroista kun ymmärsin, että pakottaminen lisää vain uhmaa, ja se on lyhyt tie.
Moni tajuaa ehkä vasta parikymppisenä, että ei kannata olla liian vähäisillä yöunilla. Jos koko lapsuusajan annetaan mennä liian vähäisillä yöunilla siksi, koska "pakottaminen lisää uhmaa", niin eipä siitä seuraa muuta kuin katastrofi.
Tosin todellisuus ei ole mitenkään niin yksinkertainen, että pakottaminen lisäisi uhmaa. Joskus se toki voi lisätä uhmaa, mutta monesti se enemmänkin vähentää uhmaa tai luo lapselle turvallisuuden tunnetta, kun lapsi ymmärtää, ettei sääntöjen noudattaminen ole vapaaehtoista.
Siis onko sun ajatus, että ihan normaalit rutiinit ovat tätä pakottamista? Mun ajatuksissa pakottaminen on jotain ihan muuta.
Oletteko oikeastim noin pihalla, että "temperamentti" (joka tarkoittaa, että ihminen ei hallitse tunteitaan ja tekojaa) olsi muka vauvalla määrätty aikuiseksi asti?
-Nyt valoja päälle!
Vauva on tyhjä kangas joka osaa itkeä, tarttua ja katsoa, ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiva kurinpito ei ole sitä, että vanhempi vaan loputtomiin selittää vastaan jankkaavalle lapselle, vaikka kyseinen "keskustelu" lapsen kanssa selvästi on täysin hedelmätöntä. Sillä keinolla vaan pilaa oman auktoriteettinsa.
Jos haluat saada homman toimimaan, niin siirry siihen, että käsket kerran ja samalla kuuntelet mahdolliset lapsen asialliset vastaväitteet. Toista kertaa ei enää pidä käskeä vaan silloin pakotetaan lapsi tottelemaan jos lapsi ei ole siihen mennessä halunnut totella. Pelkkä asioiden "vaatiminen" ei siis auta, lasta on voitava myös pakottaa jotta vaatimus ei ole tosiasiassa pelkkä suositus.
En ole aloittaja, mutta kerro ihan konkreettisia esimerkkejä tuosta pakottamisesta ja niistä tavoista, joilla lasta pakotetaan. Ihan vaihe vaiheelta.
Etkö osaa pakottaa lasta esimerkiksi nukkumaan tai ulos?
En kysynyt ylläolevaa, mutta olen nro 5.
Minä yritin pakottaa tämän pojan kerran nukkumaan. Hän oli päättänyt, että ei nuku. Valvoi sängyssä monta tuntia, ennenkuin nukahti.
Se oli yksi niistä kerroista kun ymmärsin, että pakottaminen lisää vain uhmaa, ja se on lyhyt tie.
Moni tajuaa ehkä vasta parikymppisenä, että ei kannata olla liian vähäisillä yöunilla. Jos koko lapsuusajan annetaan mennä liian vähäisillä yöunilla siksi, koska "pakottaminen lisää uhmaa", niin eipä siitä seuraa muuta kuin katastrofi.
Tosin todellisuus ei ole mitenkään niin yksinkertainen, että pakottaminen lisäisi uhmaa. Joskus se toki voi lisätä uhmaa, mutta monesti se enemmänkin vähentää uhmaa tai luo lapselle turvallisuuden tunnetta, kun lapsi ymmärtää, ettei sääntöjen noudattaminen ole vapaaehtoista.
Et tunnu ymmärtävän millaisesta ihmistyypistä puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku a-alkuinen häiriö? ADD, ADHD, autismi, asperger...?
Normaalilla hyvin kohdellulla lapsella on luontainen halu totella aikuisia.
sinä et ole koskaan tavannut kovapäistä lasta... he ovat ihan omaa luokkaansa.
Yksikään lapsi ei synny "kovapäisenä", vaan se taito opitaan, kun vanhemmat eivät ole alusta asti olleet tilanteen tasalla ja lapselle ei ole ollut sääntöjä, ei kielletty ja vaadittu noudattamaan.
-Kaverin lapsi hyvä esimerkki tällaisesta, eivät koskaan kieltäneet poikaa missään, ei mitään sääntöjä, no nyt lapsi toisella kymmenellä ja lapsenkodissa, koska kasvatusta ei ollut ja lapsi ajautui varastelemaan, polttamaan, mustautui naapurin kotiin, teki seksuaalisia tekoja toiselle lapselle, jne.
-Ja kaikki vain, koska vanhempien mielestä lapsen "käskyttäminen" on väärin ja perustelut olivat "mutta hän on lapsi".
Voi että mitä höpöhöpöä! Eivät lapset synny ominaisuuksia vailla, vaan ovat jo syntyessään omia persoonallisuuksiaan. Geenit vaikuttavat ihmisen temperamentin kehittymiseen huomattavasti enemmän kuin kasvatus.
Ihmisten persoonallisuus on 50% geeniperimää, eli temperamenttia ja tuollaisia ja 50% ympäristöstä tulleita vaikutuksia. Että sellasta.
Joidenkin tutkimusten mukaan 80 % on synnynnäistä.
Linkitätkö nämä tutkimukset
Tässä puhutaan joistain tutkimuksista: https://www.hs.fi/tiede/art-2000006206819.html
Tuota ei pääse lukemaan
Vierailija kirjoitti:
Oletteko oikeastim noin pihalla, että "temperamentti" (joka tarkoittaa, että ihminen ei hallitse tunteitaan ja tekojaa) olsi muka vauvalla määrätty aikuiseksi asti?
-Nyt valoja päälle!
Vauva on tyhjä kangas joka osaa itkeä, tarttua ja katsoa, ei muuta.
Olisiko sulla jotain lähdettä, jossa kerrottaisiin näin, vai olisiko kuitenkin niin, ettet ole koskaan lukenut mitään ihmisen neurologisesta kehityksestä tai juuri mistään muustakaan, ja juuri siksi kirjoittelet tuollaisia viestejä? Tai sitten vain provoilet.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko oikeastim noin pihalla, että "temperamentti" (joka tarkoittaa, että ihminen ei hallitse tunteitaan ja tekojaa) olsi muka vauvalla määrätty aikuiseksi asti?
-Nyt valoja päälle!
Vauva on tyhjä kangas joka osaa itkeä, tarttua ja katsoa, ei muuta.
Temperamentti on kylläkin miten ihminen reagoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku a-alkuinen häiriö? ADD, ADHD, autismi, asperger...?
Normaalilla hyvin kohdellulla lapsella on luontainen halu totella aikuisia.
sinä et ole koskaan tavannut kovapäistä lasta... he ovat ihan omaa luokkaansa.
Yksikään lapsi ei synny "kovapäisenä", vaan se taito opitaan, kun vanhemmat eivät ole alusta asti olleet tilanteen tasalla ja lapselle ei ole ollut sääntöjä, ei kielletty ja vaadittu noudattamaan.
-Kaverin lapsi hyvä esimerkki tällaisesta, eivät koskaan kieltäneet poikaa missään, ei mitään sääntöjä, no nyt lapsi toisella kymmenellä ja lapsenkodissa, koska kasvatusta ei ollut ja lapsi ajautui varastelemaan, polttamaan, mustautui naapurin kotiin, teki seksuaalisia tekoja toiselle lapselle, jne.
-Ja kaikki vain, koska vanhempien mielestä lapsen "käskyttäminen" on väärin ja perustelut olivat "mutta hän on lapsi".
Höpöhöpö. Temperamentit ovat synnynnäisiä. Koirapentueesta sen huomaa selkeemmin. Niillä on sama äiti, mutta ensisekunneilla joku pennuista on todella rohkea, uppiniskainen, joku pahnanpohjimmainen.
Hyvä että mainitsit koirat, koirat hyvä esimerkki kasvatuksen voimasta, ensin purevat, paskantavat sisälle, mutta KASVATUKSELLA haitallinen ja ei-toivottu toiminta poistetaan.
Sama lapsilla.
Koirista (susista) on poistettu epätoivottavat piirteet ensisijaisesti jalostamalla. Ihmisiä ei jalosteta.
Koiralta KOULUTETAAN epätoivottu käytös pois, esim paskantaminen sisälle ja pureminen.
-Niitä ei ole jalostamalla poistettu, vaan joka ainoalle koiralle ne pitää henk koht opettaa.
Sama lapsilla, jonkun ne on opetettava tavoille ja ihmisyyteen, sinä et siihen pysty.
PS Etkö todellakaan ymmärrä lukemaasi?
Ok, yritäpä kouluttaa sutta. Käytännössä sama eläin. Mutta ei-optimaalisella temperamentilla. Tuu sit kertomaan kuinka oli helppoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku a-alkuinen häiriö? ADD, ADHD, autismi, asperger...?
Normaalilla hyvin kohdellulla lapsella on luontainen halu totella aikuisia.
sinä et ole koskaan tavannut kovapäistä lasta... he ovat ihan omaa luokkaansa.
Yksikään lapsi ei synny "kovapäisenä", vaan se taito opitaan, kun vanhemmat eivät ole alusta asti olleet tilanteen tasalla ja lapselle ei ole ollut sääntöjä, ei kielletty ja vaadittu noudattamaan.
-Kaverin lapsi hyvä esimerkki tällaisesta, eivät koskaan kieltäneet poikaa missään, ei mitään sääntöjä, no nyt lapsi toisella kymmenellä ja lapsenkodissa, koska kasvatusta ei ollut ja lapsi ajautui varastelemaan, polttamaan, mustautui naapurin kotiin, teki seksuaalisia tekoja toiselle lapselle, jne.
-Ja kaikki vain, koska vanhempien mielestä lapsen "käskyttäminen" on väärin ja perustelut olivat "mutta hän on lapsi".
Voi että mitä höpöhöpöä! Eivät lapset synny ominaisuuksia vailla, vaan ovat jo syntyessään omia persoonallisuuksiaan. Geenit vaikuttavat ihmisen temperamentin kehittymiseen huomattavasti enemmän kuin kasvatus.
Ihmisten persoonallisuus on 50% geeniperimää, eli temperamenttia ja tuollaisia ja 50% ympäristöstä tulleita vaikutuksia. Että sellasta.
Joidenkin tutkimusten mukaan 80 % on synnynnäistä.
Linkitätkö nämä tutkimukset
Tässä puhutaan joistain tutkimuksista: https://www.hs.fi/tiede/art-2000006206819.html
Tuota ei pääse lukemaan
Tässä alku:
"USKO kasvatuksen ja kotiolojen suureen rooliin ihmisen elämässä horjuu pahan kerran, kun lukee käyttäytymisgenetiikan kaksos- ja adoptiotutkimuksien tuloksista.
Monia näistä tutkimuksista on tehnyt jo vuosikymmenien ajan yhdysvaltalainen Robert Plomin. Lontoossa King’s Collegen professorina nykyisin toimiva Plomin julkaisi viime vuonna kirjan Blueprint, joka sanoo vanhemmat irti kasvattajan ikiaikaisesta tehtävästä.
Plominin pääsanoma on, että vain geenit muotoilevat järjestelmällisesti elämämme. Kotiympäristön vaikutus useimpiin psykologisiin tai käyttäytymisen piirteisiin on olematon tai korkeintaan melko vähäinen.
Vanhemmille Plominin viesti on aika leppoisa. Heidän tehtävänsä ei ole valmentaa lapsiaan. Lapsen ja vanhemman suhde on tärkeä ihmissuhde, jossa ollaan sen itsensä vuoksi. Ei siksi että muokattaisiin toista johonkin suuntaan.
”Suhteemme lapsiimme pitäisi perustua olemiseen heidän kanssaan, ei heidän muuttamiseensa”, Plomin kirjoittaa."
olen eri, mutta jo minuutti sitten syntyneillä lapsilla on geneettisesti erilaiset temperamentit. Jotkut lapset itkevät enemmän ja herkemmin kuin toiset, nukkuvat huonommin jne.. Nämä ovat asioita, mitä he eivät ole oppineet muilta joten se on tottakai on syntyperäistä..
...mutta pelkät geenit eivät todellakaan ohjaa ihmisiä, ja persoonallisuus muodostuu vahvasti niin geeneistä, mutta myös ympäristöstä. Tempperamenttisuuteen ei välttämättä kykene vaikuttamaan, mutta kuitenkin käyttäytymiseen voi.