Lue keskustelun säännöt.
Missä vika - kasvatuksessa vai aivotoiminnassa - kun 5-vuotias ei usko sääntöjä ja vänkää aikuista vastaan rajoista joka asiasta?
04.09.2019 |
Alkaa jo väsyttää, kun lapsi olisi koko ajan päättämässä asioista, jotka eivät ole lapsen päätettävissä, mm. nukkumaanmenoajasta, ulosmenosta, syömisistä ja yhteisistä säännöistä. Rajojen asettaminen aiheuttaa valtataistelua ja vastarintaa ja loputtomia selittelyjä. Missä tässä on kyse ja miten asettaa rajoja niin, ettei se aiheuttaisi jatkuvaa tuntienkin vääntöä yksinkertaisimmistakin asioista. Lapsi haluaisi itse määritellä mitä sääntöjä noudattaa ja mitä ei, vaikka niitä vaaditaan johdonmukaisesti arjessa. Onko kyse kasvatuksesta, lapsen temperamentista tai voiko asiaan kenties vaikuttaa jokin muu aivotoimintaan liittyvä piirre tai ominaisuus?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku a-alkuinen häiriö? ADD, ADHD, autismi, asperger...?
Normaalilla hyvin kohdellulla lapsella on luontainen halu totella aikuisia.
sinä et ole koskaan tavannut kovapäistä lasta... he ovat ihan omaa luokkaansa.
Yksikään lapsi ei synny "kovapäisenä", vaan se taito opitaan, kun vanhemmat eivät ole alusta asti olleet tilanteen tasalla ja lapselle ei ole ollut sääntöjä, ei kielletty ja vaadittu noudattamaan.
-Kaverin lapsi hyvä esimerkki tällaisesta, eivät koskaan kieltäneet poikaa missään, ei mitään sääntöjä, no nyt lapsi toisella kymmenellä ja lapsenkodissa, koska kasvatusta ei ollut ja lapsi ajautui varastelemaan, polttamaan, mustautui naapurin kotiin, teki seksuaalisia tekoja toiselle lapselle, jne.
-Ja kaikki vain, koska vanhempien mielestä lapsen "käskyttäminen" on väärin ja perustelut olivat "mutta hän on lapsi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rangaistukset tosiaan tutkitusti lisäävät uhmakkuutta, mutta seuraamukset ovat eri asia - jos teet tietyllä tavalla, siitä seuraa tiettyjä asioita (jotka ovat yhteydessä toisiinsa, eivät mielivaltaisia tai ylimitoitettuja seuraamuksia). Eli jos vänkäät vastaan etkä tee jotain mitä tulee tehdä ja mikä on aikuisen päätettävä asia, niin siitä on jotain haitallista seurausta, kuten jonkin edun menettämistä. Tietysti toivottavaa, että seuraus on lapselle niin tärkeä, että sen menettäminen kirpaisee. Menetys ei voi olla keskinäiseen ihmissuhteeseen liittyvä menetys, kuten yksinjääminen tai tylyys. Mutta ihan hyvä tottua, että sillä mitä tekee, on seurauksia eikä voi tehdä mitä tahansa haluaa.
Jestas. Tuo sun "edun menettäminen" on sama kuin rangaistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku a-alkuinen häiriö? ADD, ADHD, autismi, asperger...?
Normaalilla hyvin kohdellulla lapsella on luontainen halu totella aikuisia.
sinä et ole koskaan tavannut kovapäistä lasta... he ovat ihan omaa luokkaansa.
Yksikään lapsi ei synny "kovapäisenä", vaan se taito opitaan, kun vanhemmat eivät ole alusta asti olleet tilanteen tasalla ja lapselle ei ole ollut sääntöjä, ei kielletty ja vaadittu noudattamaan.
-Kaverin lapsi hyvä esimerkki tällaisesta, eivät koskaan kieltäneet poikaa missään, ei mitään sääntöjä, no nyt lapsi toisella kymmenellä ja lapsenkodissa, koska kasvatusta ei ollut ja lapsi ajautui varastelemaan, polttamaan, mustautui naapurin kotiin, teki seksuaalisia tekoja toiselle lapselle, jne.
-Ja kaikki vain, koska vanhempien mielestä lapsen "käskyttäminen" on väärin ja perustelut olivat "mutta hän on lapsi".
Höpöhöpö. Temperamentit ovat synnynnäisiä. Koirapentueesta sen huomaa selkeemmin. Niillä on sama äiti, mutta ensisekunneilla joku pennuista on todella rohkea, uppiniskainen, joku pahnanpohjimmainen.
Vierailija kirjoitti:
Rangaistukset tosiaan tutkitusti lisäävät uhmakkuutta, mutta seuraamukset ovat eri asia - jos teet tietyllä tavalla, siitä seuraa tiettyjä asioita (jotka ovat yhteydessä toisiinsa, eivät mielivaltaisia tai ylimitoitettuja seuraamuksia). Eli jos vänkäät vastaan etkä tee jotain mitä tulee tehdä ja mikä on aikuisen päätettävä asia, niin siitä on jotain haitallista seurausta, kuten jonkin edun menettämistä. Tietysti toivottavaa, että seuraus on lapselle niin tärkeä, että sen menettäminen kirpaisee. Menetys ei voi olla keskinäiseen ihmissuhteeseen liittyvä menetys, kuten yksinjääminen tai tylyys. Mutta ihan hyvä tottua, että sillä mitä tekee, on seurauksia eikä voi tehdä mitä tahansa haluaa.
Ei kaikkeen pysty keksimään mitään järkevää ja toimivaa "seuraamusta" vaan usein on pakko käyttää jotain yleispätevämpää rangaistusta. Tutkimuksia taas on joka suuntaan olemassa kaikenlaisia enkä laittaisi niille kauheasti painoarvoa. Parempi luottaa omiin silmiinsä kuin johonkin ideologiseen tutkimukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiva kurinpito ei ole sitä, että vanhempi vaan loputtomiin selittää vastaan jankkaavalle lapselle, vaikka kyseinen "keskustelu" lapsen kanssa selvästi on täysin hedelmätöntä. Sillä keinolla vaan pilaa oman auktoriteettinsa.
Jos haluat saada homman toimimaan, niin siirry siihen, että käsket kerran ja samalla kuuntelet mahdolliset lapsen asialliset vastaväitteet. Toista kertaa ei enää pidä käskeä vaan silloin pakotetaan lapsi tottelemaan jos lapsi ei ole siihen mennessä halunnut totella. Pelkkä asioiden "vaatiminen" ei siis auta, lasta on voitava myös pakottaa jotta vaatimus ei ole tosiasiassa pelkkä suositus.
En ole aloittaja, mutta kerro ihan konkreettisia esimerkkejä tuosta pakottamisesta ja niistä tavoista, joilla lasta pakotetaan. Ihan vaihe vaiheelta.
Etkö osaa pakottaa lasta esimerkiksi nukkumaan tai ulos?
On asioita, joihin voi pakottaa, ja sitten on sellaisia, joihin ei voi pakottaa. Pakottaminen ei ole minusta ollut kauhean hedelmällista, eikä siitä ole koskaan seurannut mitään hyvää, vaikka siihen aina joskus joutuu. Mutta tuollainen löysä neuvo käskeä pakottamaan ei kuulosta kovin hyvältä, ei varsinkaan silloin, kun ei edes itse osaa kertoa sitä, mitä konkreettisesti tarkoittaa, vaan kääntää kysymykseksi. Toki voit vieläkin kertoa, mutta jos aiot taas vastata kiertelemällä, suosittelisin jättämään väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toimiva kurinpito ei ole sitä, että vanhempi vaan loputtomiin selittää vastaan jankkaavalle lapselle, vaikka kyseinen "keskustelu" lapsen kanssa selvästi on täysin hedelmätöntä. Sillä keinolla vaan pilaa oman auktoriteettinsa.
Jos haluat saada homman toimimaan, niin siirry siihen, että käsket kerran ja samalla kuuntelet mahdolliset lapsen asialliset vastaväitteet. Toista kertaa ei enää pidä käskeä vaan silloin pakotetaan lapsi tottelemaan jos lapsi ei ole siihen mennessä halunnut totella. Pelkkä asioiden "vaatiminen" ei siis auta, lasta on voitava myös pakottaa jotta vaatimus ei ole tosiasiassa pelkkä suositus.
Noniin janipetteri. Haepas isille kalja!
No enmäky mun mielestä sä juot niin paljon ja me joudutaan aina häpeämään...
Nyt janipetteri!
*hakee vyön*
Lapsi on kuin rauta, sitä on taottava kuumana.
Vierailija kirjoitti:
Rangaistukset tosiaan tutkitusti lisäävät uhmakkuutta, mutta seuraamukset ovat eri asia - jos teet tietyllä tavalla, siitä seuraa tiettyjä asioita (jotka ovat yhteydessä toisiinsa, eivät mielivaltaisia tai ylimitoitettuja seuraamuksia). Eli jos vänkäät vastaan etkä tee jotain mitä tulee tehdä ja mikä on aikuisen päätettävä asia, niin siitä on jotain haitallista seurausta, kuten jonkin edun menettämistä. Tietysti toivottavaa, että seuraus on lapselle niin tärkeä, että sen menettäminen kirpaisee. Menetys ei voi olla keskinäiseen ihmissuhteeseen liittyvä menetys, kuten yksinjääminen tai tylyys. Mutta ihan hyvä tottua, että sillä mitä tekee, on seurauksia eikä voi tehdä mitä tahansa haluaa.
Jo on aikoihin eletty, ettei lapselle edes yksin jäämistä tai tylsyyttä saa aiheuttaa ilman, että lapsi menee särölle ja saa trauman ja ties mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku a-alkuinen häiriö? ADD, ADHD, autismi, asperger...?
Normaalilla hyvin kohdellulla lapsella on luontainen halu totella aikuisia.
sinä et ole koskaan tavannut kovapäistä lasta... he ovat ihan omaa luokkaansa.
Yksikään lapsi ei synny "kovapäisenä", vaan se taito opitaan, kun vanhemmat eivät ole alusta asti olleet tilanteen tasalla ja lapselle ei ole ollut sääntöjä, ei kielletty ja vaadittu noudattamaan.
-Kaverin lapsi hyvä esimerkki tällaisesta, eivät koskaan kieltäneet poikaa missään, ei mitään sääntöjä, no nyt lapsi toisella kymmenellä ja lapsenkodissa, koska kasvatusta ei ollut ja lapsi ajautui varastelemaan, polttamaan, mustautui naapurin kotiin, teki seksuaalisia tekoja toiselle lapselle, jne.
-Ja kaikki vain, koska vanhempien mielestä lapsen "käskyttäminen" on väärin ja perustelut olivat "mutta hän on lapsi".
Höpöhöpö. Temperamentit ovat synnynnäisiä. Koirapentueesta sen huomaa selkeemmin. Niillä on sama äiti, mutta ensisekunneilla joku pennuista on todella rohkea, uppiniskainen, joku pahnanpohjimmainen.
Hyvä että mainitsit koirat, koirat hyvä esimerkki kasvatuksen voimasta, ensin purevat, paskantavat sisälle, mutta KASVATUKSELLA haitallinen ja ei-toivottu toiminta poistetaan.
Sama lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku a-alkuinen häiriö? ADD, ADHD, autismi, asperger...?
Normaalilla hyvin kohdellulla lapsella on luontainen halu totella aikuisia.
sinä et ole koskaan tavannut kovapäistä lasta... he ovat ihan omaa luokkaansa.
Yksikään lapsi ei synny "kovapäisenä", vaan se taito opitaan, kun vanhemmat eivät ole alusta asti olleet tilanteen tasalla ja lapselle ei ole ollut sääntöjä, ei kielletty ja vaadittu noudattamaan.
-Kaverin lapsi hyvä esimerkki tällaisesta, eivät koskaan kieltäneet poikaa missään, ei mitään sääntöjä, no nyt lapsi toisella kymmenellä ja lapsenkodissa, koska kasvatusta ei ollut ja lapsi ajautui varastelemaan, polttamaan, mustautui naapurin kotiin, teki seksuaalisia tekoja toiselle lapselle, jne.
-Ja kaikki vain, koska vanhempien mielestä lapsen "käskyttäminen" on väärin ja perustelut olivat "mutta hän on lapsi".
Voi että mitä höpöhöpöä! Eivät lapset synny ominaisuuksia vailla, vaan ovat jo syntyessään omia persoonallisuuksiaan. Geenit vaikuttavat ihmisen temperamentin kehittymiseen huomattavasti enemmän kuin kasvatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsen pitää mennä ulos, kun äidin mielestä lapsen pitää mennä ulos? Inhosin tuota lapsena, inhoan sitä edelleen!
On asioita, jotka on tehtävä eli herätys, hammaspesu, vaatteet päälle ja hoitoon. Näin tehdään, koska äidin pitää mennä töihin, että saadaan rahaa ruokaan. Tuossa ei ole tilaa ällittelylle.
Mutta jos minä äiti keksin klo 18, että lapsen pitää mennä ulos, niin miksi ihmeessä lapsen tulisi niin tehdä? Minusta terve lapsi pistää hanttiin: hänellä on muuta tekemistä, jota ei halua keskeyttää.
Liian moni vanhempi luulee, että kasvatus on omien oikkujen esittämistä lapselle. Nyt menet ulos, nyt tulet sieltä sisään, nyt puet siniset housut, nyt piirrät jne. Vanhempi kuvittelee, että hänen keksimänsä hyvä tarkoitus pyhittää sen, että lapsi pitää saada tottelemaan ihan järjettömiä asioita (lapsen kannalta katsottuna).
Ei, meillä 5v:n ei tarvitse koko ajan pistää hanttiin, koska komentelun sijaan meillä on keskitytty kasvatukseen. Ulkoillaan yhdessä, tehdään kaikenlaista kivaa - mutta ei siksi, että minä saan komennella kesken askartelun, että nyt sinä lapsi menet nukkumaan. Siis juuri nyt ja siksi, että minä sanon, ei siksi, että olisit väsynyt.
Puhut kuin minun suullani ap. Sana mahdoton kuvaa muutamaa vuotta vanhempaa lastani. Kun ei halua tehdä jotain niin maailmassa ei ole sellaista mahtia joka tuon saisi tottelemaan. Vänkää tarvittaessa asiasta kuin asiasta, voi käyttää ihan loputtoman kauan asian vänkäämisessä ja hidastelussa sen sijaan että tekisi parissa minuutissa sen homman. Pätee myös tilanteissa joissa on tiedossa itselle kivaa, esim. kaverin synttäreille lähtö. Juuri siirtymätilanteet ovat pahimpia.
Olen ollut jo monta vuotta sitä mieltä että on neurologista, ainakin osittain aspergeria, tms. autismin kirjoon kuuluvaa. Itselleensäkin olen sanonut että omaa samoja ärsyttäviä piirteitä kuin Rillit huurussa - sarjan Sheldon.
Toki syytän itseäni, mut sisaruksensa ovat normaaleja, myös nk. vaikeimmillaan, ei mitään tähän verrattavissaolevaa, siksi ei voi olla normaalia. Voimia meille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku a-alkuinen häiriö? ADD, ADHD, autismi, asperger...?
Normaalilla hyvin kohdellulla lapsella on luontainen halu totella aikuisia.
sinä et ole koskaan tavannut kovapäistä lasta... he ovat ihan omaa luokkaansa.
Yksikään lapsi ei synny "kovapäisenä", vaan se taito opitaan, kun vanhemmat eivät ole alusta asti olleet tilanteen tasalla ja lapselle ei ole ollut sääntöjä, ei kielletty ja vaadittu noudattamaan.
-Kaverin lapsi hyvä esimerkki tällaisesta, eivät koskaan kieltäneet poikaa missään, ei mitään sääntöjä, no nyt lapsi toisella kymmenellä ja lapsenkodissa, koska kasvatusta ei ollut ja lapsi ajautui varastelemaan, polttamaan, mustautui naapurin kotiin, teki seksuaalisia tekoja toiselle lapselle, jne.
-Ja kaikki vain, koska vanhempien mielestä lapsen "käskyttäminen" on väärin ja perustelut olivat "mutta hän on lapsi".
Voi että mitä höpöhöpöä! Eivät lapset synny ominaisuuksia vailla, vaan ovat jo syntyessään omia persoonallisuuksiaan. Geenit vaikuttavat ihmisen temperamentin kehittymiseen huomattavasti enemmän kuin kasvatus.
Ihmisten persoonallisuus on 50% geeniperimää, eli temperamenttia ja tuollaisia ja 50% ympäristöstä tulleita vaikutuksia. Että sellasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku a-alkuinen häiriö? ADD, ADHD, autismi, asperger...?
Normaalilla hyvin kohdellulla lapsella on luontainen halu totella aikuisia.
sinä et ole koskaan tavannut kovapäistä lasta... he ovat ihan omaa luokkaansa.
Yksikään lapsi ei synny "kovapäisenä", vaan se taito opitaan, kun vanhemmat eivät ole alusta asti olleet tilanteen tasalla ja lapselle ei ole ollut sääntöjä, ei kielletty ja vaadittu noudattamaan.
-Kaverin lapsi hyvä esimerkki tällaisesta, eivät koskaan kieltäneet poikaa missään, ei mitään sääntöjä, no nyt lapsi toisella kymmenellä ja lapsenkodissa, koska kasvatusta ei ollut ja lapsi ajautui varastelemaan, polttamaan, mustautui naapurin kotiin, teki seksuaalisia tekoja toiselle lapselle, jne.
-Ja kaikki vain, koska vanhempien mielestä lapsen "käskyttäminen" on väärin ja perustelut olivat "mutta hän on lapsi".
Höpöhöpö. Temperamentit ovat synnynnäisiä. Koirapentueesta sen huomaa selkeemmin. Niillä on sama äiti, mutta ensisekunneilla joku pennuista on todella rohkea, uppiniskainen, joku pahnanpohjimmainen.
Hyvä että mainitsit koirat, koirat hyvä esimerkki kasvatuksen voimasta, ensin purevat, paskantavat sisälle, mutta KASVATUKSELLA haitallinen ja ei-toivottu toiminta poistetaan.
Sama lapsilla.
Koirista (susista) on poistettu epätoivottavat piirteet ensisijaisesti jalostamalla. Ihmisiä ei jalosteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku a-alkuinen häiriö? ADD, ADHD, autismi, asperger...?
Normaalilla hyvin kohdellulla lapsella on luontainen halu totella aikuisia.
sinä et ole koskaan tavannut kovapäistä lasta... he ovat ihan omaa luokkaansa.
Yksikään lapsi ei synny "kovapäisenä", vaan se taito opitaan, kun vanhemmat eivät ole alusta asti olleet tilanteen tasalla ja lapselle ei ole ollut sääntöjä, ei kielletty ja vaadittu noudattamaan.
-Kaverin lapsi hyvä esimerkki tällaisesta, eivät koskaan kieltäneet poikaa missään, ei mitään sääntöjä, no nyt lapsi toisella kymmenellä ja lapsenkodissa, koska kasvatusta ei ollut ja lapsi ajautui varastelemaan, polttamaan, mustautui naapurin kotiin, teki seksuaalisia tekoja toiselle lapselle, jne.
-Ja kaikki vain, koska vanhempien mielestä lapsen "käskyttäminen" on väärin ja perustelut olivat "mutta hän on lapsi".
Voi että mitä höpöhöpöä! Eivät lapset synny ominaisuuksia vailla, vaan ovat jo syntyessään omia persoonallisuuksiaan. Geenit vaikuttavat ihmisen temperamentin kehittymiseen huomattavasti enemmän kuin kasvatus.
Oletko oikeasti noin idíootti-pelle?
-Väität tosissasi, että minuutti sitten syntyneellä lapsella, joka ei ole nähnyt kuin synnytyslaitoksen katon, on koko mieli jo muodostunut ja tempperamentti ja tavat, kuten aikuisella ja näihin ominaisuuksiin ei voi muka vaikuttaa?
Mieti nyt vähän tarkemmin, olet ihan pihalla, toivon, ettei sulla ole lapsia, et ole itsekään vielä aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku a-alkuinen häiriö? ADD, ADHD, autismi, asperger...?
Normaalilla hyvin kohdellulla lapsella on luontainen halu totella aikuisia.
sinä et ole koskaan tavannut kovapäistä lasta... he ovat ihan omaa luokkaansa.
Yksikään lapsi ei synny "kovapäisenä", vaan se taito opitaan, kun vanhemmat eivät ole alusta asti olleet tilanteen tasalla ja lapselle ei ole ollut sääntöjä, ei kielletty ja vaadittu noudattamaan.
-Kaverin lapsi hyvä esimerkki tällaisesta, eivät koskaan kieltäneet poikaa missään, ei mitään sääntöjä, no nyt lapsi toisella kymmenellä ja lapsenkodissa, koska kasvatusta ei ollut ja lapsi ajautui varastelemaan, polttamaan, mustautui naapurin kotiin, teki seksuaalisia tekoja toiselle lapselle, jne.
-Ja kaikki vain, koska vanhempien mielestä lapsen "käskyttäminen" on väärin ja perustelut olivat "mutta hän on lapsi".
Höpöhöpö. Temperamentit ovat synnynnäisiä. Koirapentueesta sen huomaa selkeemmin. Niillä on sama äiti, mutta ensisekunneilla joku pennuista on todella rohkea, uppiniskainen, joku pahnanpohjimmainen.
Hyvä että mainitsit koirat, koirat hyvä esimerkki kasvatuksen voimasta, ensin purevat, paskantavat sisälle, mutta KASVATUKSELLA haitallinen ja ei-toivottu toiminta poistetaan.
Sama lapsilla.
Koiranpennun pureminen ja sisälle paskantaminen eivät ole haitallista käytöstä, vaan luonnollinen vaihe koiran kehitystä. Koira lopettaa puremisen itsellään, kun se vaihe menee ohi (yleensä hampaiden vaihtumisen jälkeen pureminen loppuu) ja sisällä paskaaminenkin loppuu, kun koira oppii pidättämään.
Jos et tiedä koirien tai lasten kasvattamisesta mitään, ei kannata kauhean suureen ääneen niistä puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku a-alkuinen häiriö? ADD, ADHD, autismi, asperger...?
Normaalilla hyvin kohdellulla lapsella on luontainen halu totella aikuisia.
sinä et ole koskaan tavannut kovapäistä lasta... he ovat ihan omaa luokkaansa.
Yksikään lapsi ei synny "kovapäisenä", vaan se taito opitaan, kun vanhemmat eivät ole alusta asti olleet tilanteen tasalla ja lapselle ei ole ollut sääntöjä, ei kielletty ja vaadittu noudattamaan.
-Kaverin lapsi hyvä esimerkki tällaisesta, eivät koskaan kieltäneet poikaa missään, ei mitään sääntöjä, no nyt lapsi toisella kymmenellä ja lapsenkodissa, koska kasvatusta ei ollut ja lapsi ajautui varastelemaan, polttamaan, mustautui naapurin kotiin, teki seksuaalisia tekoja toiselle lapselle, jne.
-Ja kaikki vain, koska vanhempien mielestä lapsen "käskyttäminen" on väärin ja perustelut olivat "mutta hän on lapsi".
Voi että mitä höpöhöpöä! Eivät lapset synny ominaisuuksia vailla, vaan ovat jo syntyessään omia persoonallisuuksiaan. Geenit vaikuttavat ihmisen temperamentin kehittymiseen huomattavasti enemmän kuin kasvatus.
Oletko oikeasti noin idíootti-pelle?
-Väität tosissasi, että minuutti sitten syntyneellä lapsella, joka ei ole nähnyt kuin synnytyslaitoksen katon, on koko mieli jo muodostunut ja tempperamentti ja tavat, kuten aikuisella ja näihin ominaisuuksiin ei voi muka vaikuttaa?
Mieti nyt vähän tarkemmin, olet ihan pihalla, toivon, ettei sulla ole lapsia, et ole itsekään vielä aikuinen.
On muodostunut temperamentti. Kyllä mun vauvat ovat olleet heti aivan erilaisia ja reagoineet asioihin eri tavoilla. EN puhunut tavoista yhtään mitään, vedit vain ne siihen mukaan, koska et ymmärrä, mistä puhut.
Kun vauva syntyy, se ei ole mikään tabula rasa, vaan suurin osa ominaisuuksista on jo valmiina. En perusta tätä käsitystäni mutuun, vaan tieteelliselle pohjalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiva kurinpito ei ole sitä, että vanhempi vaan loputtomiin selittää vastaan jankkaavalle lapselle, vaikka kyseinen "keskustelu" lapsen kanssa selvästi on täysin hedelmätöntä. Sillä keinolla vaan pilaa oman auktoriteettinsa.
Jos haluat saada homman toimimaan, niin siirry siihen, että käsket kerran ja samalla kuuntelet mahdolliset lapsen asialliset vastaväitteet. Toista kertaa ei enää pidä käskeä vaan silloin pakotetaan lapsi tottelemaan jos lapsi ei ole siihen mennessä halunnut totella. Pelkkä asioiden "vaatiminen" ei siis auta, lasta on voitava myös pakottaa jotta vaatimus ei ole tosiasiassa pelkkä suositus.
En ole aloittaja, mutta kerro ihan konkreettisia esimerkkejä tuosta pakottamisesta ja niistä tavoista, joilla lasta pakotetaan. Ihan vaihe vaiheelta.
Etkö osaa pakottaa lasta esimerkiksi nukkumaan tai ulos?
On asioita, joihin voi pakottaa, ja sitten on sellaisia, joihin ei voi pakottaa. Pakottaminen ei ole minusta ollut kauhean hedelmällista, eikä siitä ole koskaan seurannut mitään hyvää, vaikka siihen aina joskus joutuu. Mutta tuollainen löysä neuvo käskeä pakottamaan ei kuulosta kovin hyvältä, ei varsinkaan silloin, kun ei edes itse osaa kertoa sitä, mitä konkreettisesti tarkoittaa, vaan kääntää kysymykseksi. Toki voit vieläkin kertoa, mutta jos aiot taas vastata kiertelemällä, suosittelisin jättämään väliin.
No enpä jaksa sinulle kirjoittaa mitään pakottamisopasta koska siitä tulisi pitkä kuin nälkävuosi.
Mutta. Maalaisjärkeä voi käyttää vaikkapa sen suhteen, että miten aikuinen saa 5v:n pysymään sängyssä hiljaa ja pää tyynyssä silloinkin, kun se 5v ei halua. Aikuinen voi hyödyntää fyysistä ja psyykkistä ylivoimaansa monin tavoin.
Ai ulosmeno on vapaavalintainen, lapsen päätettävissä oleva asia? Meillä ainakin lähdetään kauppaan ja ulos ja kyllä sinne pitää kaikkien alle kouluikäisten lähteä mukaan, halusi tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku a-alkuinen häiriö? ADD, ADHD, autismi, asperger...?
Normaalilla hyvin kohdellulla lapsella on luontainen halu totella aikuisia.
sinä et ole koskaan tavannut kovapäistä lasta... he ovat ihan omaa luokkaansa.
Yksikään lapsi ei synny "kovapäisenä", vaan se taito opitaan, kun vanhemmat eivät ole alusta asti olleet tilanteen tasalla ja lapselle ei ole ollut sääntöjä, ei kielletty ja vaadittu noudattamaan.
-Kaverin lapsi hyvä esimerkki tällaisesta, eivät koskaan kieltäneet poikaa missään, ei mitään sääntöjä, no nyt lapsi toisella kymmenellä ja lapsenkodissa, koska kasvatusta ei ollut ja lapsi ajautui varastelemaan, polttamaan, mustautui naapurin kotiin, teki seksuaalisia tekoja toiselle lapselle, jne.
-Ja kaikki vain, koska vanhempien mielestä lapsen "käskyttäminen" on väärin ja perustelut olivat "mutta hän on lapsi".
Höpöhöpö. Temperamentit ovat synnynnäisiä. Koirapentueesta sen huomaa selkeemmin. Niillä on sama äiti, mutta ensisekunneilla joku pennuista on todella rohkea, uppiniskainen, joku pahnanpohjimmainen.
Hyvä että mainitsit koirat, koirat hyvä esimerkki kasvatuksen voimasta, ensin purevat, paskantavat sisälle, mutta KASVATUKSELLA haitallinen ja ei-toivottu toiminta poistetaan.
Sama lapsilla.
Koirista (susista) on poistettu epätoivottavat piirteet ensisijaisesti jalostamalla. Ihmisiä ei jalosteta.
Koiralta KOULUTETAAN epätoivottu käytös pois, esim paskantaminen sisälle ja pureminen.
-Niitä ei ole jalostamalla poistettu, vaan joka ainoalle koiralle ne pitää henk koht opettaa.
Sama lapsilla, jonkun ne on opetettava tavoille ja ihmisyyteen, sinä et siihen pysty.
PS Etkö todellakaan ymmärrä lukemaasi?
Rangaistukset tosiaan tutkitusti lisäävät uhmakkuutta, mutta seuraamukset ovat eri asia - jos teet tietyllä tavalla, siitä seuraa tiettyjä asioita (jotka ovat yhteydessä toisiinsa, eivät mielivaltaisia tai ylimitoitettuja seuraamuksia). Eli jos vänkäät vastaan etkä tee jotain mitä tulee tehdä ja mikä on aikuisen päätettävä asia, niin siitä on jotain haitallista seurausta, kuten jonkin edun menettämistä. Tietysti toivottavaa, että seuraus on lapselle niin tärkeä, että sen menettäminen kirpaisee. Menetys ei voi olla keskinäiseen ihmissuhteeseen liittyvä menetys, kuten yksinjääminen tai tylyys. Mutta ihan hyvä tottua, että sillä mitä tekee, on seurauksia eikä voi tehdä mitä tahansa haluaa.