Kun mies ei pärjää vauvan kanssa.. (itku tulee :( )
Meillä on maailman ihanin " vahinkolapsi" , 8kk. Vieläkään mies ja vauva eivät näytä löytävän yhteistä säveltä. Miehellä on todella huonot hermot, saa laakeja ihan pikkuasioista ja hermostuu vauvan kanssa tosi pienestä. Jos vaikka vauva rimpuilee vaipan vaihdossa tai ei suostu syömään, miehellä palaa pinna samantien. Ei huuda lapselle, mutta kiroilee ja joskus paiskoo kamoja ja tottakai lapsi vaistoaa sen kireyden ja alkaa kiukuttelemaan... noidankehä valmis. Tänään mies sanoi että haluaa koko ajan vaan vähemmän olla vauvan kanssa, koska mikään, mitä tekevät yhdessä ei onnistu. Aina vauva on tyytymätön. Ja se on oikeastaan ihan totta, tuntuu että poika aina kitisee isänsä seurassa.
ja kyllä, olen antanut heidän tehdä yhdessä juttuja puuttumatta niihin, mutta aina kun tulen takaisin kotiin, on joku show päällä. Tää on tosi masentavaa enkä voi olla miettimättä että minua rangaistaan siitä että päätin aikoinaan tämän lapsen pitää, vaikka mies olisi halunnut aborttia. Voi itku on paha mieli pojan takia :(
Kommentit (85)
" sääliksi käy vauvaa" ???
Tämä vauva on parasta mitä minulla on ikinä ollut. Kyllä tuollaiset kommentit saavat vedet silmiin.
ap
kyllä nyt vain kuullostaa, ette ole ottanut lasta ihan niin kuin vastuullinen äiti ottaa. Miksi et hoida itse vauvaa jos miehen käytös saa vauvan itkemään ja pelkäämään? Kiroilu ja tavaroiden heittely ON väkivaltiasta käytöstä!
Hakekeaa apua jos olette aikuisia! Itku ei nyt auta.
T. 44
Missä kohtaa olen sanonut että vauva itkee ja pelkää?? minä se olen joka täällä itkee, eikä tollaiset kommentit todellakaan auta asiaa!
Hae ap apua vanhemmuuteen ei tuossa itkut auta! Et säälitä ainakaan minua yhtään, sinä olet aikuinen ja vastuussa lapsesi hyvinvoinnista! Hakekaa apua!!!
T. 44
Nimimerkin suojista on hauska kettuilla jos itsellä on huono päivä. Se kun yksinkertaisesti on niin että kaikki ihmiset eivät ole vauvaihmisiä. Meidän tilanne on tämä: ollaan uusioperhe, mies puuhastelee isomman pojan kanssa päivittäin, ja tämä poika EI ole hänen omansa. Mutta omaa vauvaansa ei jaksaisi hoitaa, vaipan vaihtaa pakotettuna. Mutten ole huolissani, koska näen että osaa olla paremmin isomman lapsen kanssa, vaikkei tämä ole edes oma.
Toivottavasti miehesi oppii nauttimaan vauva-ajastakin, mutta kuten sanottua, luulen, että kovin suurta vahinkoa ei tapahdu, jos sinulla on päävastuu lapsen hoitamisesta nyt, toivottavasti miehestä on iloa muissa asioissa.
Mulla on yh:n näkökulma asioihin ja olen usein sitä mieltä, että vauva-aikana miehen pääasiallinen tehtävä olisi huolehtia äidistä, jotta äiti jaksaisi huolehtia vauvasta. Ilmankin tätä tukea nainen pärjää, mutta jos mies on läsnä eikä tee minkään suhteen mitään, se aiheuttaa yleensä ongelmia naisen sietokyvyssä, eikä ihme. Tätä näkemystä ei tietenkään jaa ne perheet, joissa koetaan miehen voivan huolehtia lapsesta tasaveroisesti.
8 kk on ihan viaton - miehen pitäisi todellakin skarpata.
Tsemppiä sulle!!!!
Mikään ihmisen kehitysvaihe ei ole niin tärkeä kuin ihmisen eka vuosi. Jos sen elää pelossa ja kireässä ja turvattomassa ilmapiirissä niin hyvää se ei ihmisen kehitykselle tee. Ja jos ap olisi vastuullinen ei antaisi tuollaisen heikkohermisen isän hoitaa vauvaa, mutta antaa ja jopa mahdollisesti vaatii vastahakoista isää hoitamaan. Mikä idea siinä on?
Kyllä tällä palstalla saa tukea myös huonot ja epäkypsät vanhemmat ratkaisulilleen, mutta totuus on se ap, että tilanteenne kuullostaa pahalle!
T. 44
Miehesi pitäisi todellakin kasvaa aikuiseksi. Vaikuttaa aika itsekkäältä tyypiltä...ja totta kai vauva kitisee isänsä kanssa, kun vaistoaa vastenmielisyyden. Olen pahoillani puolestasi, tekisi mieleni sanoa JSSAP!
kertoisitko jotain omasta elämäntilanteestasi?
Mutta eipä ole ihme että miehesi käyttäytyy noin kun vielä on abortin kannallakin ollut. Ei siis tietenkään ole hyväksyttävää käytöstä mutta jotkut miehet ovat niitä ikuisia kakaroita, jotka eivät vain kykene käytöksensä kontrollointiin. Vallankaan jos kokevat joutuneensa " pakkorakoon" .
Meillä aikanaan nimenomaan mies enemmän vauvakuumeili ja silti on ihan hermokimppu lapsen kanssa (nyt jo taapero ja uhmaikäinen). Omalla miehelläni kai ihan luonnekysymys eli paha mennä siihen puuttumaankaan, toki yritän vaivihkaa saada häntä ottamaan asiat rennommin. Ja on joskus ollutt ihan pakko sanoakin...
Ei se vauva ainakaan ton kirjoituksen mukaan pelossa elä!!! Onko kaikki uhmaikäisten isosisarusten perheissä elävät vauvat häiriintyneitä?
Nimim. Uhmaikäisen ja vauvan äiti
Tuo on todella ikävä tilanne kaikille, mutta varmasti yhteiselämä alkaa sujumaan paremmin kunhan aikaa kuluu. Lapsen ekat 1-3 vuotta ovat aina raskasta aikaa vanhemmille, oli lapsi sitten vahinko tai vuosia toivottu. Tuona aikana ei kannata tehdä mitään radikaaleja päätöksiä, vaan yrittää jaksaa arkea.
Ehkä miehellä on huono omatunto siitä, että tahtoi abortoida vauvanne ja vauva vaistoaa sen miehen käytöksestä?
Jos vauva viihtyy paremmin sinun kanssasi, puuhailkaa paljon yhdessä koko perhe! Kun mies vaihtaa vaippaa, leikitä sinä samalla vauvaa ja syöttäkää ja vaunuilkaa yhdessä. Vauva tottuu isään, isä tottuu vauvaan ja koko perhe viettää huomaamattaan laatuaikaa yhdessä.
Tsemppiä, varmasti kaikki kääntyy hyväksi! :)
Mä olisin huolestunut jo siitä tavaroiden paiskomisesta, entäs jos hermot menee vauva sylissä?
kiroileva, tavaroita paiskoja isä ei kuulu lapsen 8kk lähelle ja piste.
Ap yrittää esittää uhria, jota ei ole. Lapsi on. Ap tulisi kantaa vastuu " vahingostaan" eli LAPSESTAAN. Minun sympatioita ap ei saa, enkä ole varmasti ainut.
Tällä palstalla vaan on uskomattoman paljon huonon itsetunnon omaavia keskenkasvuisia " äitejä" jotka selvästi eivät ole vielä vastuutaan omaksuneet. Joten en ihmettele, että ap saa vertaitukea, mutta normaali, lapselle paras elinymräsitö ei ole kiukuttelva isä, itkevä ja avuton äiti!
T. 44 nainen joille lapset on etusijalla ja sitten vasta mies ( vauvalle kiukuttelevaa miestä en katsoisi päivää pidempää)
jos ei kerran homma mieheltä ollenkaan suju. Eihän se kai ole fiksua, kun miehenkin pitäisi oppia kantamaan vastuu, mutta toisaalta onko se sitten kivaa, että koko ajan on kotona kireä tunnelma. Monesti yksinhuoltajan näkökulmasta vaikuttaa, että perheiden riidat johtuu just näistä työnjako-ja tasa-arvokysymyksistä, kyse on yleensä enemmän periaatteesta, kuin siitä, että valittava osapuoli välttämättä oikeasti tarvitsisi apua.
Ehkä mies voisi sitten ottaa isomman vastuun muista kodin töistä ja sinä päävastuun lapsen hoitamisesta. Pidä kuitenkin huoli, että saat itsekin tarvittaessa vaihtelua - tosin sitä ei välttämättä kaipaakaan kovin paljon, tai ei ainakaan kannata alkaa laskea ja vertailla kummalla on enemmän vapaa-aikaa. Lapsi on ilosi, kuten itsekin sanoit, nauti siitä ja jos miehesi ei osaa nauttia, sehän on hänen häpeänsä. yritä olla masentumatta siitä liikaa. En tiedä helpottiko yhtään, olen surullinen sun puolesta.
Se on niin yksinkertaista, että on miehen asia ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa kiukuttelu. Mitä enemmän mies lapsen kanssa tekee mukavia asioita, sitä vähemmän lapsi kiukuttelee ihan vaan kiukuttelun vuoksi. Ja tietysti lapset aina välillä on hankalia.
Miehesi on myös syytä tajuta, ettei hän voi vaan päättää olla vähemmän lapsen kanssa, koska se ei ole kivaa!!! Lapsi ei ole tavara, jonka voi palauttaa kauppaan, jos siltä tuntuu!!
Vierailija:
6: Ensinnäkin, en pakottanut miestä isäksi. molemmat vastuuttomasti touhuilimme, tulin raskaaksi, mietin kaikkia vaihtoehtoja, eikä abortti tuntunut oikealta. mies sai valita jääkö vai lähteekö ja päätti jäädä. mitä minä tätä vaivaudun sulle ees selittämään...
Kiitos kannustuksesta teille jotka olette rohkaisevia.. itsekin jaksan uskoa että tilanne helpottaa kunhan lapsi kasvaa ja me molemmat kasvamme enemmän tähän vanhemmuuteen.
ap
Ap:n viesteistä huokuu selvästi se, että vauva on syyllinen miehen käytökseen ja olisi saanut olla syntymättä. Sääliksi käy vauvaa!
Kyllä abortti monesti vain on se PARAS ja vastuullisin vaihtoehto!