Tyttöystävän ulkonäkö häiritsee
Olen yli kolmekymppinen mies. Olen seurustellut nykyisen naisystäväni kanssa jo useamman vuoden säännöllisen epäsäännöllisesti.
Rakastan häntä, mutta hänen ulkonäkönsä ei miellytä minua. Tulemme toimeen äärimmäisen hyvin ja hänen kanssaan on mukava viettää aikaa. Koen myös, että hän olisi varmasti ihana äiti lapsille, joita myös toivoisin.
Olen yrittänyt kaikkeni, että ymmärtäisin tunteitani ja pääsisin yli moisesta pinnallisesti ongelmasta. Tottakai myös häpeän näitä tunteitani, enkä ikinä haluaisi näitä ajatuksiani hänelle kertoa. Hänen muut ominaisuutensa ovat niin hyviä, että olen jotenkin jämähtänyt nykyiseen tilanteeseen.
En myöskään mahda sille mitään, että haluaisin häntä kauniimman puolison. On minulla sellaisia myöskin aiemmin ollut, mutta näiden naikkosten kanssa suhteet eivät ole vaan toimineet.
Tiedostan että en ole enää nuorikaan mies ja myöskin sen, että nykymaailmassa on suuri riski siihen, että jää lopulta yksineläjäksi ja lapsettomaksi. Nykyään ihmisille on hyvin vaikea muodostaa pitkäkestoista suhdetta.
Kertokaa nyt oikeasti miten te muut, jotka olette "tyytyneet", olette päässeet yli siihen liittyvistä negatiivisista tunteista?
Tiedostan ettei elämässä saa kaikkea mitä haluaa.
Kommentit (269)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että suurin osa miehistä joutuu tyytymään siihen mitä saa. Harva voi valita.
Mahtaiskohan olla niin että suurimalla osalla miehistä on epärealistiset haavet naisten suhten. Suurin osa joutuu todella tyytymään jos on niin, että suurin osa haaveilee bikinimalleista ja kuvittelee että heillä olisi ”oikeus” saada sellainen itselleen.
Haaveet ovat eri asioita. Suurin osa miehistä EI pidä oikeutena saada haaveittensa bikinimallia. Haaveet ja todellisuus ei kohtaa, eikä niiden tarvitsekkaan kohdata. Moniko unelmoi lottovoitosta, ja vielä jörjen vastaisesti yrittää sitä, tuossa on paljon isompi ihmettelyn aihe, mutta kun tämä koskeekin myös naisia, niin asia on normaali.
Ilmeisesti aika moni unelmoi ”lottovoitosta” koska täällä jatkuvasti koetaan, että miehet joutuvat tyytymään.. ihan tavalliseen naiseen.
Joo, usein joutuu tyytymään, kun ei täydellisiä ole ollut vielä olemassa. Edelleen se unelma on eri asia, vaikka vitsiniekkana koitatkin heittää hyvää huumoria. Tavallisella naisella on ongelmana se että he eivät kestä kritiikkiä.
Sinä joudut tyytymään, koska et itsekään ole mikään hääppöinen. Täydellinen nainen hymähtäisi epäuskoisesti vokotteluyrityksillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että suurin osa miehistä joutuu tyytymään siihen mitä saa. Harva voi valita.
Mahtaiskohan olla niin että suurimalla osalla miehistä on epärealistiset haavet naisten suhten. Suurin osa joutuu todella tyytymään jos on niin, että suurin osa haaveilee bikinimalleista ja kuvittelee että heillä olisi ”oikeus” saada sellainen itselleen.
Haaveet ovat eri asioita. Suurin osa miehistä EI pidä oikeutena saada haaveittensa bikinimallia. Haaveet ja todellisuus ei kohtaa, eikä niiden tarvitsekkaan kohdata. Moniko unelmoi lottovoitosta, ja vielä jörjen vastaisesti yrittää sitä, tuossa on paljon isompi ihmettelyn aihe, mutta kun tämä koskeekin myös naisia, niin asia on normaali.
Ilmeisesti aika moni unelmoi ”lottovoitosta” koska täällä jatkuvasti koetaan, että miehet joutuvat tyytymään.. ihan tavalliseen naiseen.
Joo, usein joutuu tyytymään, kun ei täydellisiä ole ollut vielä olemassa. Edelleen se unelma on eri asia, vaikka vitsiniekkana koitatkin heittää hyvää huumoria. Tavallisella naisella on ongelmana se että he eivät kestä kritiikkiä.
Tavalliset naiset nyt eivät muuta osakseen saakaan kuin krittiikkiä. Toiset eivät kestä ja toiset turtuvat ja lakkaavat välittämästä.
Ei saa mitään muuta? Etuoikeutettu nainen, äiti, tabu.
Tyhmä, l ä ski, ruma, pih tari, nalkuttaja, lompakkol oinen, heikko, pienipalkkalainen, sosiaaliyhteiskunnan elätti .. jne ? Millä tavalla etuoikeutettu? Avaatko vähän?
Lain silmissä etuoikeutettu, tabu. Palkka on valintakysymys. Mikään ei vain kelpaa. Kritiikkiä ei siedetä, koska etuoikeutetun ego ei sitä kestä.
Miten lain silmissä etuoikeutettu ja tabu? Anna esimerkkejä.
Mikä ei kelpaa?
Mitä kritiikkiä naisten tulisi sietää? Miksi? Anna esimerkkejä.
En edes anna, koska keskustelen niin kuin mammoilla on tapana. Jätän tämän nyt vain tähän ilmoille 😀😀😀
Lapsellinen perustelu lapsellisen typerälle argumentoinnille.
Voi hemmetti Mika sika olet. Just tuollaisten takia mielummin yksin kuin vain suhteessa kunhan on vaan joku.
T lapseton ja yksinäinen
Siis eihän tästä saisi puhua koska ihmisen persoonallisuushan se tärkein kriteeri puolison valinnassa, mutta sitten kun aletaan puhumaan ulkonäöstä se on monelle tulenarka aihe. Voi olla joku piirre josta joku ei pidä esim. iso kyömy nenä, neliskanttinen ja iso pää, isoluinen ruumiinrakenne jota ei saa edes treenillä kiinteytymään, muodot väärissä paikoissa, huono meikaamistyyli joka vanhentaa jne.. mutta tosiasiassa noita ei katso pahalla jos ihminen itsessään on ihana persoonana ja se että hänellä on hyvä itsetunto.
Ulkonäköön ihastuu, persoonaan rakastuu. Ulkonäköä on vaikea muuttaa ellei sitten mene kauneusleikkauksiin jos on joku piirre joka merkittävästi ärsyttää ja vaikuttaa itsetuntoon. On minunkin ulkonäköäni kritisoitu mutta en välitä, hymyilen vain ja sanon vain että se on ulkonäöllinen piirteeni, tämän kanssa mennään ja en ainakaan ole mikään wannabe Kardansian.
Kauneus ja rumuus on katsojan silmissä. Moni vastaus täällä kertoo siitä. Kuitenkin, jos naisesi ulkonäkö häiritsee se tulee häiritsemään myös jatkossakin.
Parisuhde ei ole vain romanttista läpinää ja kiihkeä toisen ihailua onpa millainen tyyppi kyseessä, vaan kyllä siinä saa järjenkin kanssa tunteitaan ja asenteitaan pohtia. Niin minäkin pohdin yhden mieskaverini ulkonäköä ja totesin sen todella rumaksi. Sillä oli vaikutusta siihen, miten minuakin kohdeltiin hänen seurassaan. Mies oli tavallinen duunari ja jolla ei ollut pukea menestyvän, koulutetun miehen "pikkutakkia"ylleen. Pyrin kaiken aikaa olemaan häntä sivistyneempi ja parempi ulkoisesti, joten eihän se toista kohtaan oikein ollut. Onneksi mies löysi sopivamman naisen ja heillä on nyt hyvä yhdessä, luulisin.
Minä en jäisi suhteeseen, jos toinen ei kokonaisuudessaan miellyttäisi minua. Se tuntuu julmalta, mutta se ei sulje pois sitä etteikö löytäisi uutta rakkautta ja joka ei sen kummempi ulkoisesti ole hänkään. Kemioiden täytyy mennä yhteen.
tuttu oli tollanen, vaimo ei mielyttänyt ulkonäöllä eikä muutenkaan ollut sellainen hillitty, rauhallinen joka oli hänen "unelmakumppani"... eipä ole sen mikäään suhde kestänyt puolvuotta kauempaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsi mieheni ulkonäkö suhteen alussa aika kauankin. En erityisemmin pitänyt hänen ulkonäöstään enkä kokenut häntä fyysisesti kovin viehättäväksi. Vähitellen vuosien myötä se muuttui, vaikka edelleenkään en mitenkään voi sanoa häntä komeaksi tai viehättäväksi. Hänen luonteensa on kuitenkin mahtava, hänen älykkyytensä on seksikästä ja lisäksi hän saa minut nauramaan. Hänessä on paljon ihania yksityiskohtia, kuten kauniit kädet, kaunis iho, mukava kävelytyyli jne. Nyt vanhemmiten en myöskään enää jaksa olla niin pinnallinen, että välittäisin ulkonäöstä.
Minun onkin ollut vaikea ymmärtää, miksi niin paljon puhutaan kemiasta tai fyysisestä viehättävyydestä. Itsestä tuntuu, että meillä suhteen kulmakivi on ollut ystävyys, yhteiset arvot ja kumppanuus. En ole helposti syttyvä ihminen muutenkaan, enkä oikein koskaan törmää ihmiseen, jonka ulkonäkö viehättäisi erityisen paljon.
Ehkä ap:n kannattaa erota, jos hän kokee ulkonäön tärkeäksi. Jos sillä ei ole väliä, eoäviehättävyyden kyllä pystyy sietämään ja siitä voi päästä ylitse.
Koen myös näin omasta miehestäni. Hän ei ole mikään komistus ja lisäksi aika paljon vanhempi minua. En kuitenkaan yleensä rakastu kaikkein komeimpiin miehiin, toki heitä voin katsella sillä silmällä. Mutta aina kun olen oikeasti rakastunut niin mies ei ole mikään erityisen komea ollut. Tosin komea minun silmissäni, niinhän siinä käy kun rakastaa toista.
Mutta luulen että tässä asiassa miehet ja naiset eroaa toisistaan. Miehille ulkonäkö on tärkeämpää, koska miehet on visuaalisempia. Ja toki tämä on yksilöllistä, mutta väitän että sukupuolella on iso merkitys. Ap:na kyllä miettisin eroa, koska jos ulkonäkö ei miellytä et luultavasti rakasta oikeasti. Mieheni joskus sanoi hienosti ”jokainen rakastunut mies rakastaa maailman kauneinta naista”.
Tartun tähän iän ikuiseen "miehet ovat visuaalisempia" -hokemaan. En ole ikinä pitänyt tätä kovin uskottavana. Jos miehet olisivat visuaalisempia, miksi he eivät ole innokkaampia sisustajia? Miksi he ostelevat naisia vähemmän vaatteita? Miksi keskivertomies ei edes muista, että minkä värinen paita sinulla oli eilen päällä?
Väittäisin kyllä, että naiset ovat visuaalisempia, jos pitää kärjistää.
Tietysti tartut eikä ole sinusta uskottava hokema, koska et vain ymmärrä mitään asiasta.
Kyse on lisääntymisestä jalajin jatkumisesta.
Se on ihmiselukan määräävin vietti siinä missä millä tahansa muulla elukalla.
No kerro nyt ap mikä siinä tyttöystävän ulkonäössä mättää? Eikun täähän on selvä provo.
Elkää ainakaan lapsia rupea tekemään, kun lapsistakin tulisi yhtä rumia! Etkä kestäisi katsella niitäkään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että suurin osa miehistä joutuu tyytymään siihen mitä saa. Harva voi valita.
Täällähän uli:t on sitä mieltä että naiset on s'*t*nan nirsoja kun eivät tyydy kaikkiin Yrjö-Pettereihin vaan haluavat "laatikkoleukaisia lentäjälääkäripalomies jännikksiä" ( oikeasti normaaleja, ei vauvapalstalla vinkuvia uli miehiä, jotka mieltävät itsensä kunnollisiksi ja kilteiksi kun eivät lyö kököh...) Ja sitten taas miehet tyytyvät vaikka p**kaan säkissä, koska eivät osaa olla yksin ja sitten valittavat kun kotoa se pihtaava hirviö löytyykin, eikä sitä passaavaa kaunotarta joka hänelle ehdottomasti kuuluisi!
Että voi kun on rankka ja kamala elämä.
Aika kamalan rankkaa ja kamalaa elämä varmaan onkin sillä miehellä, joka tuollaisen uli-ä-++m-m-ä---n,.
kanssa joutuu olemaan.
Kun rakastuin, aloin nähdä miehen mielettömän komeana, ja vieläkin. Ihan alussa olin mietteliäs ja epäröin. Nyt ne tunteet hävettää mua, koska on paras mies ikinä, ja on se komeakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsi mieheni ulkonäkö suhteen alussa aika kauankin. En erityisemmin pitänyt hänen ulkonäöstään enkä kokenut häntä fyysisesti kovin viehättäväksi. Vähitellen vuosien myötä se muuttui, vaikka edelleenkään en mitenkään voi sanoa häntä komeaksi tai viehättäväksi. Hänen luonteensa on kuitenkin mahtava, hänen älykkyytensä on seksikästä ja lisäksi hän saa minut nauramaan. Hänessä on paljon ihania yksityiskohtia, kuten kauniit kädet, kaunis iho, mukava kävelytyyli jne. Nyt vanhemmiten en myöskään enää jaksa olla niin pinnallinen, että välittäisin ulkonäöstä.
Minun onkin ollut vaikea ymmärtää, miksi niin paljon puhutaan kemiasta tai fyysisestä viehättävyydestä. Itsestä tuntuu, että meillä suhteen kulmakivi on ollut ystävyys, yhteiset arvot ja kumppanuus. En ole helposti syttyvä ihminen muutenkaan, enkä oikein koskaan törmää ihmiseen, jonka ulkonäkö viehättäisi erityisen paljon.
Ehkä ap:n kannattaa erota, jos hän kokee ulkonäön tärkeäksi. Jos sillä ei ole väliä, eoäviehättävyyden kyllä pystyy sietämään ja siitä voi päästä ylitse.
Koen myös näin omasta miehestäni. Hän ei ole mikään komistus ja lisäksi aika paljon vanhempi minua. En kuitenkaan yleensä rakastu kaikkein komeimpiin miehiin, toki heitä voin katsella sillä silmällä. Mutta aina kun olen oikeasti rakastunut niin mies ei ole mikään erityisen komea ollut. Tosin komea minun silmissäni, niinhän siinä käy kun rakastaa toista.
Mutta luulen että tässä asiassa miehet ja naiset eroaa toisistaan. Miehille ulkonäkö on tärkeämpää, koska miehet on visuaalisempia. Ja toki tämä on yksilöllistä, mutta väitän että sukupuolella on iso merkitys. Ap:na kyllä miettisin eroa, koska jos ulkonäkö ei miellytä et luultavasti rakasta oikeasti. Mieheni joskus sanoi hienosti ”jokainen rakastunut mies rakastaa maailman kauneinta naista”.
Tartun tähän iän ikuiseen "miehet ovat visuaalisempia" -hokemaan. En ole ikinä pitänyt tätä kovin uskottavana. Jos miehet olisivat visuaalisempia, miksi he eivät ole innokkaampia sisustajia? Miksi he ostelevat naisia vähemmän vaatteita? Miksi keskivertomies ei edes muista, että minkä värinen paita sinulla oli eilen päällä?
Väittäisin kyllä, että naiset ovat visuaalisempia, jos pitää kärjistää.
Tietysti tartut eikä ole sinusta uskottava hokema, koska et vain ymmärrä mitään asiasta.
Kyse on lisääntymisestä jalajin jatkumisesta.
Se on ihmiselukan määräävin vietti siinä missä millä tahansa muulla elukalla.
Olisi fiksua perustella väitteensä. Miksei tämä "mies on visuaalisempi" -väite näy missään muussa kuin siinä, että miehet pitävät hyvännäköisistä naisista? Naiset taas ovat keskimäärin enemmän kiinnostuneista visuaalisuutta vaativista asioista.
Naikkonen -sanan käyttö jo kuvastaa aloittajan sivistyksen tasoa. Narsisti, joka luulee olevansa komea body builder, vaikka on ruipelo nyhverö tai ylipainoinen pullero, joka ei juurikaan saa naisilta huomiota. Sääli tyttöystävää, että sortui b-luokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka säälittävä miehen täytyy olla, että kirjoittaa tuollaisen aloituksen vauvapalstalle?
Mihin se pitäs kirjoittaa? Nimettömänä helpompi puhua mikä vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on syntiä haluta hyvännäköinen kumppani?
Ei ole synti haluta hyvännäköistä. On synti roikuttaa siinä paremman puutteessa tyytymättömänä valheellisesti ei-hyvännäköistä, jonka lemppaisi heti kun parempi astuu näköpiiriin.
Ap lemppaa nyt vaan sen ei-hyvännäköisen ja jää sitten yksin jos ei nappaakaan, teet niin väärin tyttöystävää kohtaan kuin vain voit.Kyllä minäkin ajan vanhalla autolla niin pitkää ennen kuin pystyn vaihtamaan uuteen ja tyylikkäämpään. Samoin teen tyttöystävän kanssa. Onko syntiä olla taviksen näköisen naisen kanssa ennen kuin löytää helmen?
On synti.
NAL(sinkut palsta) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 30 vuotta naimisissa olleena naisena sanoisin samaan kuin muutkin. Et rakasta tyttöystävääsi. Jos jo suhteen alussa pitää toisessa jotakin epämiellyttävänä, varsinkin ulkonäköä, ei se ainakaan paranna tilannetta, kun ikää tulee lisää. Valitettavasti seksuaalinen kiinnostus toiseen perustuu pitkälti ulkonäköön, joten sillä puolella ongelmia luvassa. Uskoisin muutenkin, että nainen vaistoaa ajatuksesi. Tee palvelus teille molemmille ja lopeta suhde.
Oletko tyhmä? Vanha kurttu sinä jo olet eli se ulkonäkösi on mennyttä eikä miehesi ilmeisesti ole sinua silti jättänyt ja mies voi panna rumaakin naista jos tarpeeksi panettaa eli seksuaalinen kiinnostus ei perustu ulkonäköön, ei puolin eikä toisin. Kun ikää tulee lisää niin nainen on ruma joka tapauksessa.
Tässä asiaa. Vain nuoruus on kaunista. Tosin monet eivät ole sitä nuorenakaan.Ihmiset rupsahtavat -valitettavasti myös miehet-ja vanhana ei kukaan ole kaunis ilman onnistunutta plastiikkakirurgiaa.
Sanoisin kyllä että seksuaalinen kiinnostus perustuu pelkästään ulkonäköön. En minä ainakaan voisi naida ruman miehen kanssa. Ehkä miehillä on eri asia, kuten tässä sanotaankin.
Minä kylläkin 16v ihastuin poikaan, joka ei ollut hyvännäköinen. Ihmettelin itsekin miten sen näköiseen ihastuin, mutta sitten pari kuukautta ehkä kerran viikossa kun tavattiin niin ihastus loppui tähän ulkonäön puutteeseen.
Ei auttanut vaikka hän kuinka itkien sanoi rakastavansa minua. Ei vaan ulkonäkö sytyttänyt.
Kaikki rupsahtaa. Kauniitkin.
Jos jätät tyttöystäväsi, niin mieti tarkkaan. Hän saattaa olla vuosien kuluttua niitä priima-yksilöitä, jotka ovat säilyneet paremmin kuin muut.
Mutta pettämään älä rupia. Ennemmin jätät rehellisesti.
Niin ja peiliin kannattaa katsoa, oletko itsekään se huoneen kuumin kundi. Moni ei ole. Useilmat ovat keskivertotasoa.
Ja jos kyse on tosirakkaudesta, ei ulkonäöllä ole mitään väliä. Tiedän tämän, koska olen itse "en mikään missi" ja muhun rakastui semmoinen kaikkien tavoittelema kiiltokuvamies kerran. :) Ei haitannut meitä, hän piti mua ilmeisesti jopa nättinä. Rakkaus tekee toisesta ihmisestä kauniin. Muista se.
Tartun tähän iän ikuiseen "miehet ovat visuaalisempia" -hokemaan. En ole ikinä pitänyt tätä kovin uskottavana. Jos miehet olisivat visuaalisempia, miksi he eivät ole innokkaampia sisustajia? Miksi he ostelevat naisia vähemmän vaatteita? Miksi keskivertomies ei edes muista, että minkä värinen paita sinulla oli eilen päällä?
Väittäisin kyllä, että naiset ovat visuaalisempia, jos pitää kärjistää.