Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyttöystävän ulkonäkö häiritsee
Tyytyjä?
04.09.2019 |
Olen yli kolmekymppinen mies. Olen seurustellut nykyisen naisystäväni kanssa jo useamman vuoden säännöllisen epäsäännöllisesti.
Rakastan häntä, mutta hänen ulkonäkönsä ei miellytä minua. Tulemme toimeen äärimmäisen hyvin ja hänen kanssaan on mukava viettää aikaa. Koen myös, että hän olisi varmasti ihana äiti lapsille, joita myös toivoisin.
Olen yrittänyt kaikkeni, että ymmärtäisin tunteitani ja pääsisin yli moisesta pinnallisesti ongelmasta. Tottakai myös häpeän näitä tunteitani, enkä ikinä haluaisi näitä ajatuksiani hänelle kertoa. Hänen muut ominaisuutensa ovat niin hyviä, että olen jotenkin jämähtänyt nykyiseen tilanteeseen.
En myöskään mahda sille mitään, että haluaisin häntä kauniimman puolison. On minulla sellaisia myöskin aiemmin ollut, mutta näiden naikkosten kanssa suhteet eivät ole vaan toimineet.
Tiedostan että en ole enää nuorikaan mies ja myöskin sen, että nykymaailmassa on suuri riski siihen, että jää lopulta yksineläjäksi ja lapsettomaksi. Nykyään ihmisille on hyvin vaikea muodostaa pitkäkestoista suhdetta.
Kertokaa nyt oikeasti miten te muut, jotka olette "tyytyneet", olette päässeet yli siihen liittyvistä negatiivisista tunteista?
Tiedostan ettei elämässä saa kaikkea mitä haluaa.
Kommentit (269)
Aika karuja kommentteja mielestäni etteikö voisi rakastaa vaikkei ulkonäkö niin miellyttäisi.
Mun mies ei ole mikään komea ja rehellisyyden nimessä tiedän, että olisin saanut komeamman.
Mulla oli nuorena komeita seurustelukumppaneita, mutta homma aina kosahti johonkin.
Nykyisessä miehessä ihastuin ensiksi hyvään vartaloon ja olemukseen. Tykkään miehen tyylistä.
Mutta ehdottomasti tärkein on miehen luonne.
Me nauretaan joka päivä yhdessä ja on muutenkin ihana luonteeltaan.
Joskus kun näen oikein komean miehen, saattaa iskeä sellainen haikea tunne, että mullakin voisi olla.
Mutta se menee nopeasti ohi, enkä miestä lähtisi vaihtamaan. Yhdessä ollaan kuljettu 13 vuotta.
Ajattelen, että ei ajatukset niin vaarallisia ole, ne voi käsitellä monella tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tärkeämpää kuin tyttiksen varsinaiset ulkonäköpiirteet on se, kuinka hän suhtautuu kauneuteen. Yrittääkö hän siis lisätä kauneutta ympäristössään? Miettiikö hän, miten saisi omat ulkonäkövirheensä peitetyksi ja korostaako hyviä puoliaan? Osaako/viitsiikö hän meikata? Onko hiukset hoidetut? Onko henkilökohtainen hygienia kunnossa?
Välinpitämättömyys on pahempi turn-off kuin varsinainen rumuus.
Ole sinä onnellinen, jos "ongelmasi" on, ettei lähi-ihmisesi ulkonäkö ole sinun täydellisissä sinisilmissäsi täydellinen. Vaiva menee ohi - aika kuluu kuin hujaus, ja olette äkkiä kumpainenkin samanlaisia ruttukasoja kremppoinenne ulkoisesti. Mun ongelmani on tietää, että maailmaan mahtuu miljoonia ja taas miljoonia urpoja kuten sä. Teitä on paljon. Tästä päästään esitykseesi, että yksinjäämisen mahdollisuus olisi kauhea ja kertakaikkisen ei-toivottava tulevaisuudenkuvana. Meitäkin on, jotka haluavat olla ja elää yksin, aidosti onnellisina, tiedostaen - aiemmin koetun perusteella - kuinka suuri on vaara että johonkuhun syvemmin tutustuessaan tulee haaskanneeksi aikaansa ja energiaansa johonkuhun urpoon. Sellaiseen kuin sä. Ei pitäisi maalata kuvaa, jota joka tuutissa maalataan; yksin oleminen EI ole kaikille erakkosieluille ongelma. Ongelmallista on joutua tekemisiin urpojen kanssa. Sellaisten kuin sä.
Haloo ? missä se kaikista tärkein on nimittäin rakkaus ?
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa !
Onko jotenkin tabu, että omasta puolisosta ei saa ajatella ”rumasti”. Ei kumppanin tarvitse olla täydellinen ulkonäöllisesti jos muut asiat kolahtaa.
Eikö tuo ole aika suuri merkki rakkaudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua hyvin, ap. Olen ollut pitkään mieheni kanssa ja minulla on ollut vähän sama ongelma... Rakastan miestäni, mutta ulkonäössä on asioita, jotka etenkin nuorempana häiritsivät. Iän myötä ihminen kuitenkin muuttuu ja nykyisin mieheni on itse asiassa omasta mielestäni paremman näköinen, kuin nuorempana.
Eiköhän monellakin ole tämä sama ongelma. Kumppanin toivoisi olevan jotenkin erilainen: laihempi, lihaksikkaampi, povekkaampi, isomunaisempi, pidempi/lyhempi, tai vähän eri tyylinen hiuksiltaan yms. Täydellistä kumppania ei löydy. Itsekin tiedän, että mieheni tykkäsi minun meikkaavan enemmän ja pitävän enemmän hameita ja korkkareita. Ehkä on myös muita juttuja, jotka minussa mieluusti ulkonäöllisesti vaihtaisi. Hyväksyn tämän.
Älä vaihda hyvää suhdetta ulkonäön vuoksi ellei ole ylitsepääsemätön ongelma. Vaihtamalla löydät toisen, jolla tulee olemaan myös omat puutteensa.
N36
Maksa hänen kauneusleikkauksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esteettisyys on ihan hyvä asia siinä missä kaikki muukin. Hirveän moni muukin asia tulee synnyinlahjana, kuten äly ja luonnonlahjat, mutta jostain syystä niillä ei ole samanlaista aivotonta sosiaalista stigmaa kuin ulkonäöllä. Toisaalta pidän vähän ärsyttävänä sitä, että et pidä itseäsi nuorena miehenä, mutta se ei ole minun ongelmani. Sinulla on ihan hyvin vielä aikaa löytää sellainen kumppani, joka oikeasti vastaa toiveitasi.
Ongelma tuossa logiikassasi on se, että kauneus on katsojan silmässä, toisin kuin äly tai luonnonlahjat.
Olet väärässä. Ihmiset pitävät älynä ja lahjona asioita ihan yhtä subjektiivisesti kuin kauneuttakin. Kaikki viime kädessä heijastuu siihen katsojan silmään. Esimerkiksi keskinkertaisesti lahjakkaat tuskin tunnistavat hyvin lahjakasta. Hyvin lahjakkaat tietävät tämän ja kärsivät siitä paljon. Se on kuilu jota ei voi ylittää. Tunnetumpi muoto tästä dilemmasta on "älä koskaan väittele idioottien kanssa".
Vierailija kirjoitti:
No ei se tarkoita ettei voi rakastaa jos jokin toisen ulkonäössä häiritsee :D
Häiritsee minuakin välillä mieheni pienikokoisuus koska itse olen harteikas. Rakastan silti häntä ihan mielettömän paljon ja meillä on paljon kemiaa. Loistava seksielämä.
Mutta häiritsee se että hän on melko hintelä. En sitä hänelle sano eikä ole iso asia elämässä, missään nimessä en halua erota ihanasta rakkaastani, mutta en minä feikkaa etteikö se toisinaan hieman haittaisi.
Ei asiat ole niin hirvittävän joko tai :D
Niin paitsi av maailmassa :D
Rakastat ehkä mitä hän sulle edustaa, et häntä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liberaaliutilitarismin mukaan on olemassa korkeampia ja matalampia nautintoja. Korkeampiin nautintoihin kuuluvat henkiset nautinnot ja matalampiin nautintoihin esimerkiksi aistinautinnot.
Tilanteessasi selkeästi ovat vastakkain kaksi arvoa: esteettisyys ja rakkaus/kiintymys. Näistä esteettisyys on aistinautinto ja rakkaus taas henkinen nautinto. Niinpä liberaaliutilitarismin mukaan voimme päätellä rakkauden olevan tärkeämpää kuin koetun esteettisyyden, eli sinun ei tulisi jättää tyttöystävääsi vain, koska hänen ulkonäkönsä ei miellytä sinua.
T. Lukion tokaluokkalinen, jonka filosofian kakkoskurssin opettaja yllytti vastaamaan tähän
Pyritkö sinä tokaluokkalainen kohti henkisiä nautintoja.?
Emme ole henkiolentoja..ainoat nautinnot mitä on ovat fyysisiä..kehollisia.
Olet yksin ajatustesi kanssa.
Ei voi pakottaa rakastamaan rumaa..vaikka tuo ylempi nautinto olisikin.
Ehdotan että menet auttamaan alkoholisteja ja syrjäytyneitä...NAUTI!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsi mieheni ulkonäkö suhteen alussa aika kauankin. En erityisemmin pitänyt hänen ulkonäöstään enkä kokenut häntä fyysisesti kovin viehättäväksi. Vähitellen vuosien myötä se muuttui, vaikka edelleenkään en mitenkään voi sanoa häntä komeaksi tai viehättäväksi. Hänen luonteensa on kuitenkin mahtava, hänen älykkyytensä on seksikästä ja lisäksi hän saa minut nauramaan. Hänessä on paljon ihania yksityiskohtia, kuten kauniit kädet, kaunis iho, mukava kävelytyyli jne. Nyt vanhemmiten en myöskään enää jaksa olla niin pinnallinen, että välittäisin ulkonäöstä.
Minun onkin ollut vaikea ymmärtää, miksi niin paljon puhutaan kemiasta tai fyysisestä viehättävyydestä. Itsestä tuntuu, että meillä suhteen kulmakivi on ollut ystävyys, yhteiset arvot ja kumppanuus. En ole helposti syttyvä ihminen muutenkaan, enkä oikein koskaan törmää ihmiseen, jonka ulkonäkö viehättäisi erityisen paljon.
Ehkä ap:n kannattaa erota, jos hän kokee ulkonäön tärkeäksi. Jos sillä ei ole väliä, eoäviehättävyyden kyllä pystyy sietämään ja siitä voi päästä ylitse.
Koen myös näin omasta miehestäni. Hän ei ole mikään komistus ja lisäksi aika paljon vanhempi minua. En kuitenkaan yleensä rakastu kaikkein komeimpiin miehiin, toki heitä voin katsella sillä silmällä. Mutta aina kun olen oikeasti rakastunut niin mies ei ole mikään erityisen komea ollut. Tosin komea minun silmissäni, niinhän siinä käy kun rakastaa toista.
Mutta luulen että tässä asiassa miehet ja naiset eroaa toisistaan. Miehille ulkonäkö on tärkeämpää, koska miehet on visuaalisempia. Ja toki tämä on yksilöllistä, mutta väitän että sukupuolella on iso merkitys. Ap:na kyllä miettisin eroa, koska jos ulkonäkö ei miellytä et luultavasti rakasta oikeasti. Mieheni joskus sanoi hienosti ”jokainen rakastunut mies rakastaa maailman kauneinta naista”.
Tartun tähän iän ikuiseen "miehet ovat visuaalisempia" -hokemaan. En ole ikinä pitänyt tätä kovin uskottavana. Jos miehet olisivat visuaalisempia, miksi he eivät ole innokkaampia sisustajia? Miksi he ostelevat naisia vähemmän vaatteita? Miksi keskivertomies ei edes muista, että minkä värinen paita sinulla oli eilen päällä?
Väittäisin kyllä, että naiset ovat visuaalisempia, jos pitää kärjistää.
No miksi miehet katsovat enemmän pornoa kuin naiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jotenkin tabu, että omasta puolisosta ei saa ajatella ”rumasti”. Ei kumppanin tarvitse olla täydellinen ulkonäöllisesti jos muut asiat kolahtaa.
Eikö tuo ole aika suuri merkki rakkaudesta?
Minä en ole täydellinen ulkoisesti eikä ole kumppanikaan, mutta ei me käsittääkseni kumpikaan anneta sille asialle mitään painoarvoa. Hän ei näytä epämiellyttävältä ja pukeutuu hyvin. Hänen ilmeensä kuvastavat hyvää luonnetta, älykkyyttä ja itsevarmuutta.
Yks asia kannattaa pitää mielessä. Oli sun naises minkälainen tahansa, niin se saa aina uuden äijän, mutta sinä et välttämättä saa uutta muijaa. Se on miesten ja naisten ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se ihan tieteellisesti tutkittu, että miehille kumppanin ulkonäkö on tärkeämpää kuin naisille.
Miehet katsovat myös pornoa enemmän kuin naiset, koska miehet ovat visuaalisempia.
Vierailija kirjoitti:
Niin.. ei se rakkautta ole jos koet noin hänen ulkonäkönsä. Joku toinen joka olisi rakastunut häneen ja rakastaisi häntä romanttisesti, voi pitää häntä maailman söpöimpänä ja kauneimpana! Sitä rakkaus tekee. Sinäkin ansaitset rakkautta. Pelkäät ehkä olla yksin tai ettet enää löydä ketään ja olet jäänyt suhteeseen. Molemmat voitte löytää vielä sen oman vakkanne, etsikää sitä. Ulkonäkö ei aina miellytä, mutta kasvot on tärkeä asia. Jos toista rakastaa, kasvot näkee kauniina ja ihanana.
Toi on totta. Olin kerran rakastunut naiseen joka ei täytä ns. klassisia kaunuesihanteita. Tuo nainen oli minulle kuitenkin silloin maailman kaunein. Mutta punnitse asiaa tarkkaan. Pidät naisesta ja hän haluaa olla kanssasi. Mieti ripustaudutko mielessäsi johonkin mielikuvituksessasi luomaasi ideaaliin jota ei ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kallistuisin sille kannalle, ettei ap nyt kummoisestikaan tyttöystäväänsä rakasta. Kun toista ihmistä rakastaa, hän alkaa näyttää omiin silmiin kauniilta (tai komealta). Ja kun pitkään ollaan yhdessä niin että ajan hammas alkaa puolisossa näkyä, niin ei hän silti rumaksi muutu. Omaa rakasta katsoo lempein silmin, kasvanut vatsakumpu ja orastava kalju ei haittaa mitään. Siinä omassa rakkaassaan näkee silti sen nuoren miehen johon aikanaan rakastui.
Niin. On vaan hellyttävää huomata että oma rakas mies alkaa pikkuisen kaljuuntua tms.
Tietysti vaikka kuinka rakastaisi, ei Kati Outista näe Jennifer Lawrencena. Mutta sillä ei ole väliä. Minä esimerkiksi en ole mikään kaunotar eikä mieheni minua sellaisena näe, koska ei elä denialissa. Mutta rumakin ihminen voi olla viehättävä ja haluttava rakastavissa silmissä.
Mulle on käynyt kaikkien mieheni kohdalla niin, että olen rakastunut heihin ulkonäöstään huolimatta. Kukaan ei ole ollut nk. komea, vaan tavallisia ja siistejä miehiä ovat olleet, ei ylipainoa tai huonoa hygieniaa. Eron jälkeen olen palautunut maan pinnalle ja nähnyt heidät hyvin realistisessa valossa.
Kukaan ei säväytä mitenkään fyysisesti, mutta rakastuneena on sokea. Kirjaimellisesti.
Nyt deittailen miestä, joka on ulkoisesti ensimmäinen komea mies mulla, mutta en sitten tiedä kehkeytyykö tästä kestävää rakkautta. En rakastu ulkokuoreen ja miehessä on joitain itsekkäitä piirteitä, jotka voivat johtua pitkästä sinkkuajasta (useita vuosia). Silti, vaikkei tästä tulisi mitään, tulee tämä mies olemaan silti silmissäni aina komea. Komeus ei kuitenkaan ole missään tärkeässä roolissa, se on vaan pieni bonus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kallistuisin sille kannalle, ettei ap nyt kummoisestikaan tyttöystäväänsä rakasta. Kun toista ihmistä rakastaa, hän alkaa näyttää omiin silmiin kauniilta (tai komealta). Ja kun pitkään ollaan yhdessä niin että ajan hammas alkaa puolisossa näkyä, niin ei hän silti rumaksi muutu. Omaa rakasta katsoo lempein silmin, kasvanut vatsakumpu ja orastava kalju ei haittaa mitään. Siinä omassa rakkaassaan näkee silti sen nuoren miehen johon aikanaan rakastui.
Niin. On vaan hellyttävää huomata että oma rakas mies alkaa pikkuisen kaljuuntua tms.
Tietysti vaikka kuinka rakastaisi, ei Kati Outista näe Jennifer Lawrencena. Mutta sillä ei ole väliä. Minä esimerkiksi en ole mikään kaunotar eikä mieheni minua sellaisena näe, koska ei elä denialissa. Mutta rumakin ihminen voi olla viehättävä ja haluttava rakastavissa silmissä.
Mulla on tää sama. Miehen pieni vatsakumpu on hellyyttävä, etenkin kun silti on ne ihanat leveät hartiat ja lihaksikkaat kädet, jotenki niin söpöä kun se napostelee lakuja sohvalla ja sillä on se hellyyttävä pömppis. <3 En tietty kerro tätä miehelle, ihailen vaan kun on niin haluttava näky.
Alue: Aihe vapaa
Yhteensopivuuskin on osa sitä kokeeko toisen viehättäväksi vai ei. Kyllähän sinäkin rakastuit mieheen ja pidät häntä nykyään viehättävänä. Hän vaan onnistui hurmaamaan sinut muun kuin ulkonäkönsä avulla. Miehellä nyt yleisesti ottaen onkin paljon tärkeämpää luonne, menestys, karisma jne. Kun taas naisessa tärkeintä miehille on ulkonäkö. Mutta sekään ei tarkoita ettei ruma nainen voisi onnistua saamaan miestä. Häneltä se vaan vaatii enemmän sitten muita avuja.