Tyttöystävän ulkonäkö häiritsee

Seksitaidot on yhdyssana🆗

vähemmän yllättäen ap olikin homo :DDDD

Vierailija kirjoitti:

Ihan höpöhöpöpuhetta että rakkaansa näkisi aina kauniina tai jopa kauneimpana. Ihan rehellisesti voin sanoa että mieheni ei ole ulkonäöltään mikään komistus. Ihastuin ihan muihin seikkoihin.

No hänen ulkonäkönsä ei ilmeisestikään kuitenkaan sinua häiritse, etkä mieti eroa sen takia. Tuskin näet rakastasi kuitenkaan rumana ja vastenmieisenä, vai kuinka, vaikka tiedotatkin ettei hän ole objektiivisesti takasteltuna ehkä niin hyvännäköinen tai komea. 

Kyllä minulla kuitenkin, kuten ilmeisesti monella muullakin, tuo rakastuminen vaikuttaa kuitenkin aika vahvastikin siihen, miten toisen näkee. Ehkäpä kaikilla ei niin sitten käy, ainakaan niin voimakkaasti. Esim. itse en oikeastaan kovinkaan pitänyt erään miehen ulkonäöstä ensin, ihastuin ja rakastuin sitten muihin seikkoihin hänessä ja kyllä hän alkoi silmissäni näyttää miellyttävältä ja viehättävältä enemmän myös ulkonäöllisesti. Suhteessa tuli jonkun ajan päästä kuitenkin todella ikäviä ongelmia ja hänestä tuli esille esille hyvin satuttavaa käytöstä, suhde loppui ja rakkauteni häneen myös loppui. Ja niin kävi, että mies alkoi näyttää myös ulkonäöisesti silmissäni noh, aika rumalta.

Itse siis allekirjoitan aika pitkälle tuon sanonnan, että kauneus on katsojan silmässä. Oma suhtautuminen ja tunteet vaikuttavat tähän asiaan monella hyvinkin paljon. Ehkä näin ei sitten ole niin voimakkaasti ainakaan kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kallistuisin sille kannalle, ettei ap nyt kummoisestikaan tyttöystäväänsä rakasta. Kun toista ihmistä rakastaa, hän alkaa näyttää omiin silmiin kauniilta (tai komealta). Ja kun pitkään ollaan yhdessä niin että ajan hammas alkaa puolisossa näkyä, niin ei hän silti rumaksi muutu. Omaa rakasta katsoo lempein silmin, kasvanut vatsakumpu ja orastava kalju ei haittaa mitään. Siinä omassa rakkaassaan näkee silti sen nuoren miehen johon aikanaan rakastui.

Tämä. 

Ja itse ainakin pidän puolisoani todella hyvännäköisenä.

Mutta ei se ulkonäkö pelkästään, vaan luonne ja koko paketti.

Mutta jos ap:lle ulkonäkö on tärkeää, niin..

Jätä se lehmä.

Olen nelikymppinen nainen, jolla on samanikäinen poikaystävä. Poikaystävä on melko tavallisen näköinen, vähän vatsakas ja kaljuuntunut. Ei ollenkaan niin komea kuin eksäni. Tiedostan tämän. Maailman ihanin ihminen on silti ja maailman kauneimmat silmät, vaikkei siinä ympärillä kaikki ehkä niin miellytä. En ole enää minäkään nelikymppisenä kaunotar, jos olen ollutkin sinne päin joskus aikoinaan. Elämän jäljet näkyvät itse kussakin. Esteettisellä arvostuksella ja rakkaudella on todella vähän tekemistä keskenään. 

Koska ap on noin nuori, niin kumpikin päätös on perusteltavissa.

Se nyt on vaan ap:n päätettävä.

Pitääkö naisen olla joku teinin näköinen petite tai sitten ääripää et mallin mitoissa? Ja kaikki naiset siltä väliltä on sitten ne keitä kehen tyydytään ja  ja mies jättää naisen hoitaan kodin ja lapset ja seläntakana haikailee muiden perään? Sen kuvan tältä palstalta saa. Onneksi oma ukko on  tyytyväinen vaikka kiloja suhteen aikana tullut paljon tai sitten osaa piilottaa tyytymättömyytensä hyvin.

Onko ap joku huonotuurinen Turhapuro joka ottanut rikkaan naisen muttei löytänyt vaa kaunista sellasta ja nyt huomannu ettei raha tuokkaan onnea ku sitä eukkoa pitäs jyystääkki, vai rupsahtiko eukko eli parasta ennen päivä menny. 

Absoluuttisen kaunis ulkonäkö ei ole se juttu vaan seksuaalinen, keskinäinen vetovoima. Jos sitä ei ole, toisen piirteet alkavat ärsyttää.