Tyttöystävän ulkonäkö häiritsee
Olen yli kolmekymppinen mies. Olen seurustellut nykyisen naisystäväni kanssa jo useamman vuoden säännöllisen epäsäännöllisesti.
Rakastan häntä, mutta hänen ulkonäkönsä ei miellytä minua. Tulemme toimeen äärimmäisen hyvin ja hänen kanssaan on mukava viettää aikaa. Koen myös, että hän olisi varmasti ihana äiti lapsille, joita myös toivoisin.
Olen yrittänyt kaikkeni, että ymmärtäisin tunteitani ja pääsisin yli moisesta pinnallisesti ongelmasta. Tottakai myös häpeän näitä tunteitani, enkä ikinä haluaisi näitä ajatuksiani hänelle kertoa. Hänen muut ominaisuutensa ovat niin hyviä, että olen jotenkin jämähtänyt nykyiseen tilanteeseen.
En myöskään mahda sille mitään, että haluaisin häntä kauniimman puolison. On minulla sellaisia myöskin aiemmin ollut, mutta näiden naikkosten kanssa suhteet eivät ole vaan toimineet.
Tiedostan että en ole enää nuorikaan mies ja myöskin sen, että nykymaailmassa on suuri riski siihen, että jää lopulta yksineläjäksi ja lapsettomaksi. Nykyään ihmisille on hyvin vaikea muodostaa pitkäkestoista suhdetta.
Kertokaa nyt oikeasti miten te muut, jotka olette "tyytyneet", olette päässeet yli siihen liittyvistä negatiivisista tunteista?
Tiedostan ettei elämässä saa kaikkea mitä haluaa.
Kommentit (269)
Kyllä monesti kaunis pysyy kauniina vanhanakin.
Yli 30 vuotta naimisissa olleena naisena sanoisin samaan kuin muutkin. Et rakasta tyttöystävääsi. Jos jo suhteen alussa pitää toisessa jotakin epämiellyttävänä, varsinkin ulkonäköä, ei se ainakaan paranna tilannetta, kun ikää tulee lisää. Valitettavasti seksuaalinen kiinnostus toiseen perustuu pitkälti ulkonäköön, joten sillä puolella ongelmia luvassa. Uskoisin muutenkin, että nainen vaistoaa ajatuksesi. Tee palvelus teille molemmille ja lopeta suhde.
Vierailija kirjoitti:
Mahtava ketju, sillä kuitenkin toisaalla mammat sanovat että sukkien tulee pyöriä jaloissa. Jotenkin kaksinaamaista, ei mitään uutta.
Onko me siis luettu eri ketjua vai mikä kommentti toi nyt on? Nimenomaan naiset on hokenneet täällä, että kun rakastaa, toinen näyttää kauniilta. Silloin ne sukat pyörii jaloissa. Niin minäkin tunnen, kun olen rakastunut. Mies on silmissäni kuuma ja ihana, vaikka objektiivisesti pystyn ymmärtämään, että kaikki eivät ehkä ole samaa mieltä eikä hän ole ns. komea. MINULLE hän on upea, hyvännäköinen, KUUMA. Niinkuin vaikka tuo nykyiseni. Uuh. En tiennyt tykkääväni tuon näköisistä, mutta olen aivan kuumana. (Jos kiinnostaa, niin mm. hoikka ja lyhyt.)
Eli kommentoija, voitko avata? Sukat eivät pyöri, tyttis ei näytä kauniilta, ap ei rakasta häntä ---> kannattaisi lopettaa. N50+
Olen ruma nainen. Ap:n kumppanina toivoisin suhteen loppumista. Ap:n kumppani ansaitsee parempaa ja voi oikeasti sitä saada, vaikka ap varmaankin luulee olevansa jonkin sortin lottovoitto kumppanilleen.
Miten olette päätyneet yhteen, ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtava ketju, sillä kuitenkin toisaalla mammat sanovat että sukkien tulee pyöriä jaloissa. Jotenkin kaksinaamaista, ei mitään uutta.
Onko me siis luettu eri ketjua vai mikä kommentti toi nyt on? Nimenomaan naiset on hokenneet täällä, että kun rakastaa, toinen näyttää kauniilta. Silloin ne sukat pyörii jaloissa. Niin minäkin tunnen, kun olen rakastunut. Mies on silmissäni kuuma ja ihana, vaikka objektiivisesti pystyn ymmärtämään, että kaikki eivät ehkä ole samaa mieltä eikä hän ole ns. komea. MINULLE hän on upea, hyvännäköinen, KUUMA. Niinkuin vaikka tuo nykyiseni. Uuh. En tiennyt tykkääväni tuon näköisistä, mutta olen aivan kuumana. (Jos kiinnostaa, niin mm. hoikka ja lyhyt.)
Eli kommentoija, voitko avata? Sukat eivät pyöri, tyttis ei näytä kauniilta, ap ei rakasta häntä ---> kannattaisi lopettaa. N50+
Toisaalla painotetaan että halutaan silmänruokaakin, eikä tapailla sellaisia mikä ei ULKONÄÖLLISESTI sytytä. Ihmettelen että yhtään näistä ei nyt kommentoi, onkohan kyse apn sukupuolesta.. kumppani on kuitenkin aina kompromissi, sen kanssahan ap tässä tuskailee. Minä olen hitaasti syttyvää tyyppiä ja olen itse sitä mieltä että äly on parisuhteen tärkein aines, mutta ulkonäkö on taas tapaamisen ja tutustumisen kannalta merkittävämpi ominaisuus. Ei nämä ole aina niin mustavalkoisia asioita.
Muita ei voi muuttaa, vain itseään voi muuttaa.
Tavallaan voin kertoa että oma tyttöystävä oli kuin malli nuorena ja vielä nelikymppisenäkin.
Kyllä me ihmiset vain rupsahdetaan jossain vaiheessa ja tärkeintä on se henkilökemia.
Minäkin rupsahdan ehkä kymmenen vuoden päästä sitten, mutta ei tulisi mieleenkään jättää rakasta lasteni äitiä ja ihanaa ihmistä jota rakastan.
Ehkä nuorena saatoin olla hölmö että jos on vähän läskiä ihmisellä niin hän ei voi olla ihana.
Totuus on että se luonne ratkaisee ja kiloja tulee ja menee itse kullekin.
Asiaa ei oikein voi siirtää kenenkään tajuntaan, mutta sen vain tajuaa kun ikää tulee myöhemmin että ei se ulkonäkö ole se juttu parisuhteessa.
T: 42v kettune
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että suurin osa miehistä joutuu tyytymään siihen mitä saa. Harva voi valita.
Mahtaiskohan olla niin että suurimalla osalla miehistä on epärealistiset haavet naisten suhten. Suurin osa joutuu todella tyytymään jos on niin, että suurin osa haaveilee bikinimalleista ja kuvittelee että heillä olisi ”oikeus” saada sellainen itselleen.
rupsahdetaan rauhassa rakkaani mun kirjoitti:
Tavallaan voin kertoa että oma tyttöystävä oli kuin malli nuorena ja vielä nelikymppisenäkin.
Kyllä me ihmiset vain rupsahdetaan jossain vaiheessa ja tärkeintä on se henkilökemia.
Minäkin rupsahdan ehkä kymmenen vuoden päästä sitten, mutta ei tulisi mieleenkään jättää rakasta lasteni äitiä ja ihanaa ihmistä jota rakastan.
Ehkä nuorena saatoin olla hölmö että jos on vähän läskiä ihmisellä niin hän ei voi olla ihana.
Totuus on että se luonne ratkaisee ja kiloja tulee ja menee itse kullekin.
Asiaa ei oikein voi siirtää kenenkään tajuntaan, mutta sen vain tajuaa kun ikää tulee myöhemmin että ei se ulkonäkö ole se juttu parisuhteessa.
T: 42v kettune
Näinhän se on, ja tuotahan ap rivienvälissä kysyykin.
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että suurin osa miehistä joutuu tyytymään siihen mitä saa. Harva voi valita.
Täällähän uli:t on sitä mieltä että naiset on s'*t*nan nirsoja kun eivät tyydy kaikkiin Yrjö-Pettereihin vaan haluavat "laatikkoleukaisia lentäjälääkäripalomies jännikksiä" ( oikeasti normaaleja, ei vauvapalstalla vinkuvia uli miehiä, jotka mieltävät itsensä kunnollisiksi ja kilteiksi kun eivät lyö kököh...) Ja sitten taas miehet tyytyvät vaikka p**kaan säkissä, koska eivät osaa olla yksin ja sitten valittavat kun kotoa se pihtaava hirviö löytyykin, eikä sitä passaavaa kaunotarta joka hänelle ehdottomasti kuuluisi!
Että voi kun on rankka ja kamala elämä.
Minäkin ajattelin noin nuorempana. Nyt kun ikää on ja kaljuunnuin 33-vuotiaana, niin olen ollut hölmö ja pinnallinen mies.
Ap:n kannattaa vain kypsyttää tunteitaan ja kasvaa ihmisenä.
Aika monta hyvää parisuhdetta meni tuon pinnallisuuteni takia ohi. Kun myöhemmin olen nähnyt niitä naisia, niin ovat kyllä aika hyvännäköisiä ikäluokassaan, vaikka silloin tuntui että "ansaitsen parempaa".
Olin niin hölmöläinenja nyt olen sen lisäksi kaljukin.
Voi minua hölmöläistä :/ Älä tee samaa virhettä hyvä mies!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että suurin osa miehistä joutuu tyytymään siihen mitä saa. Harva voi valita.
Mahtaiskohan olla niin että suurimalla osalla miehistä on epärealistiset haavet naisten suhten. Suurin osa joutuu todella tyytymään jos on niin, että suurin osa haaveilee bikinimalleista ja kuvittelee että heillä olisi ”oikeus” saada sellainen itselleen.
Haaveet ovat eri asioita. Suurin osa miehistä EI pidä oikeutena saada haaveittensa bikinimallia. Haaveet ja todellisuus ei kohtaa, eikä niiden tarvitsekkaan kohdata. Moniko unelmoi lottovoitosta, ja vielä jörjen vastaisesti yrittää sitä, tuossa on paljon isompi ihmettelyn aihe, mutta kun tämä koskeekin myös naisia, niin asia on normaali.
Vierailija kirjoitti:
Aika lailla provolta kuulostaa, juurikin koska kun rakastaa, näkee toisen kauniina vaikka tajuaa, että muut voivat olla eri mieltä.
Oli niin kulahtanut aloitus, ettei oikein ottanut vettä myllyyn.
Minäpä heitän toisin päin, ja tämä on vieläpä totta: minulla on suhde nuoremman miehen kanssa, joka rakastaa luonnettani, mutta ulkonäköni ei kiihota häntä. Olen hänen mielestään liian lihava. Hän pitää siroista, hoikista, teinin näköisistä naisista. Minä olen keski-ikäinen, muodokas ja ylipainoinen. Niinpä hän fantasioi muista kun ollaan silleen.
Ei olla ns vakavissaan että muutettaisiin yhteen, mentäisiin naimisiin tms mutta vietetään paljon aikaa yhdessä. Meillä on tosi kivaa. Hellyyttä ja suudelmia äärettömän paljon. Hän on hellä, huomaavainen, kiltti ja tosiaan rakastaa luonnettani, persoonallisuuttani, sieluani, miten sen sanoisi.
Siroa ja petiteä minusta ei saa.
Mitäs tekisitte?
Toistaiseksi olen jatkanut. Yritin kerran lopettaa, mutta hän murtui kun ei halua menettää minua. Mutta olen siis väärässä paketissa.
Toki nyt yritän hiukan laihduttaa, koska olen OMASTA mielestäni tällä hetkellä ylipainoinen myös. Kuitenkin upea nainen, moni mies olisi onnellinen saadessaan tällaisen vuoteeseen. Olen siis keski-ikäinen nainen.
Kuulostaa aika epävarmalta moinen mies. Ei halua sinua kokonaan, mutta murtuu kun menettää sinut? En jatkaisi noilla pelimerkeillä, mutta minä olenkin vahvasti parisuhdeihminen, ja tiedän vahvasti että haluan joko koko paketin (rakkautta ja loppuelämän kestävä - tai ainakin siihen tähtäävä - suhde) tai sitten ei mitään. En haluaisi tuhlata aikaa ja mahdollisuuksia roikkumalla miehessä, jolle en kuitenkaan kelpaa. En myöskään itse kelpuuttaisi tuollaista miestä vakavaan suhteeseen.
Jos sinua ei häiritse heittää aikaa hukkaan, ja/tai etsit aktiivisesti kunnon parisuhdetta vaikka tuon miehen kanssa nyt oletkin, niin ei kai siinä mitään.
Valitettavasti luulen, että tää aloitus on provo eli naisen kirjoittama. Vain nainen voi ajatella ja vatvoa noin monimutkaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että suurin osa miehistä joutuu tyytymään siihen mitä saa. Harva voi valita.
Täällähän uli:t on sitä mieltä että naiset on s'*t*nan nirsoja kun eivät tyydy kaikkiin Yrjö-Pettereihin vaan haluavat "laatikkoleukaisia lentäjälääkäripalomies jännikksiä" ( oikeasti normaaleja, ei vauvapalstalla vinkuvia uli miehiä, jotka mieltävät itsensä kunnollisiksi ja kilteiksi kun eivät lyö kököh...) Ja sitten taas miehet tyytyvät vaikka p**kaan säkissä, koska eivät osaa olla yksin ja sitten valittavat kun kotoa se pihtaava hirviö löytyykin, eikä sitä passaavaa kaunotarta joka hänelle ehdottomasti kuuluisi!
Että voi kun on rankka ja kamala elämä.
Et ole ulipekkaa parempi. Opettelisitko ensin keskustelemaan, niin voisit päästä sieltä ulitasolta ylös?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että suurin osa miehistä joutuu tyytymään siihen mitä saa. Harva voi valita.
Mahtaiskohan olla niin että suurimalla osalla miehistä on epärealistiset haavet naisten suhten. Suurin osa joutuu todella tyytymään jos on niin, että suurin osa haaveilee bikinimalleista ja kuvittelee että heillä olisi ”oikeus” saada sellainen itselleen.
Haaveet ovat eri asioita. Suurin osa miehistä EI pidä oikeutena saada haaveittensa bikinimallia. Haaveet ja todellisuus ei kohtaa, eikä niiden tarvitsekkaan kohdata. Moniko unelmoi lottovoitosta, ja vielä jörjen vastaisesti yrittää sitä, tuossa on paljon isompi ihmettelyn aihe, mutta kun tämä koskeekin myös naisia, niin asia on normaali.
Ilmeisesti aika moni unelmoi ”lottovoitosta” koska täällä jatkuvasti koetaan, että miehet joutuvat tyytymään.. ihan tavalliseen naiseen.
Ap:lle: varaudu siihen, että sukupuolipuuhia et varmaan enää jaksa pitkään, jos ne eivät ole jo loppuneet. Siihen pari tenavaa, niin ne tenavat häiritsevät loppujen lopuksi paljon enemmän kuin muiden ulkonäkö. Homma bueno, elämä pulkassa.
Ap ei ole tainnut käydä kommentoimassa avausviestin jälkeen? (Kuinka "yllättävää".)
Totuus on että suurin osa miehistä joutuu tyytymään siihen mitä saa. Harva voi valita.