Lue keskustelun säännöt.
Miten toimitte ystävän kanssa, joka ei koskaan ota yhteyttä?
04.09.2019 |
a) Jatkatte ystävyyttä niin, että te olette aina se joka ottaa yhteyttä b) Unohdatte tämän ihmisen ja annatte ystävyyden hiipua c) Jotain muuta?
Kommentit (207)
En mitään. Hän pysyy ystävänä, kunnes jompi kumpi ottaa yhteyttä. Harvoin siihen yli kahta vuotta menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan yhteyttä aina kun tekee mieli jutella. Toisilla nyt vaan on enemmän sosiaalisia verkostoja ja kiireistä perhe-elämää, etteivät ehdi kaivata kaikkia ystäviä, mutta ilahtuvat heidän yhteydenotosta.
B. Näin olen ruvennut toimimaan viime vuosina. En pidä elämässäni ihmisiä jotka eivät ”anna mulle mitään”.
?
Mulla on monia hyviä ystäviä joita ei välillä tule nähtyä pitkään aikaan.
Jos ei ole asiaa, ei ole, eikä heillä tai minulla ole aikaa mihinkään sosiaaliseen hieromiseen pelkän sosiaalisuuden vuoksi.
Silti aina kun nähdään on kuin ei koskaan mitään taukoa olisi ollutkaan.
Jos tuntuu yksinäiseltä hanki lisää hyviä ihmisiä ympärillesi äläkä jää odottamaan että yksikään tietty ihminen sinut pelastaisi.
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Hän pysyy ystävänä, kunnes jompi kumpi ottaa yhteyttä. Harvoin siihen yli kahta vuotta menee.
Aika ylimielinen asenne. Ja sinä pidät näistä ihmisistä, joita kohtelet näin? Ei vaikuta siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annan olla omassa rauhassaan. Haluan elämääni sellaisia ihmisiä, joiden kanssa suhde oikeasti toimii.
Otan asian puheeksi. "Minusta olisi hyvä, jos sinäkin soittaisit minulle aina välillä? Sopisiko se. Viimeaikoina yhteydenottaja olen ollut aina minä." Jos haluaa olla edelleen ystävä, jatkan samaan malliin.
Osa ihmisistä ajattelee toisten puolesta, että ei kehtaa ottaa yhteyttä, kun toisella tuntuu olevan niin paljon muita kiireitä. Itsekin olen sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
B. Näin olen ruvennut toimimaan viime vuosina. En pidä elämässäni ihmisiä jotka eivät ”anna mulle mitään”.
Ikävä asenne että ystävän pitäisi "antaa" jotakin ollakseen ystävä.
Itsellä meni masennuksen vuoksi suurin osa ystävistä koska en jaksanut pitää yhteyttä, ja sitten huomasin, että myös minuun ei enää otettu yhteyttä, joka masensi minua vielä enemmän. Olin kuitenkin kertonut muutamalle näistä ystävistä mikä elämäntilanteeni on. En ehkä masennuksen vuoksi ollut parasta mahdollista seuraa, mutta ei kukaan ystävistäni myös yrittänyt mitenkään minua auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Otan asian puheeksi. "Minusta olisi hyvä, jos sinäkin soittaisit minulle aina välillä? Sopisiko se. Viimeaikoina yhteydenottaja olen ollut aina minä." Jos haluaa olla edelleen ystävä, jatkan samaan malliin.
Osa ihmisistä ajattelee toisten puolesta, että ei kehtaa ottaa yhteyttä, kun toisella tuntuu olevan niin paljon muita kiireitä. Itsekin olen sellainen.
Miksi asia pitäisi ottaa puheeksi? Onhan se päivänselvää, jos toinen on aina se joka ottaa yhteyttä. Siis aina. Molemmat kyllä tietävät tämän. Eihän se voi jäädä huomaamatta, jos toinen ei koskaan tee elettäkään. Minusta sellaiset ihmiset ovat itsekkäitä, ja ehkä jossain määrin ylimielisiä. Aito ystävä ottaa kyllä sinuun yhteyttä, jos hän ajattelee sinua välillä. Miksi ei ottaisi yhteyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veni vidi vici kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
B. Näin olen ruvennut toimimaan viime vuosina. En pidä elämässäni ihmisiä jotka eivät ”anna mulle mitään”.
Ikävä asenne että ystävän pitäisi "antaa" jotakin ollakseen ystävä.
Itsellä meni masennuksen vuoksi suurin osa ystävistä koska en jaksanut pitää yhteyttä, ja sitten huomasin, että myös minuun ei enää otettu yhteyttä, joka masensi minua vielä enemmän. Olin kuitenkin kertonut muutamalle näistä ystävistä mikä elämäntilanteeni on. En ehkä masennuksen vuoksi ollut parasta mahdollista seuraa, mutta ei kukaan ystävistäni myös yrittänyt mitenkään minua auttaa.
Millaista apua olisit ystäviltäsi kaivannut ollessasi masentunut?
Vierailija kirjoitti:
Otan asian puheeksi. "Minusta olisi hyvä, jos sinäkin soittaisit minulle aina välillä? Sopisiko se. Viimeaikoina yhteydenottaja olen ollut aina minä." Jos haluaa olla edelleen ystävä, jatkan samaan malliin.
Osa ihmisistä ajattelee toisten puolesta, että ei kehtaa ottaa yhteyttä, kun toisella tuntuu olevan niin paljon muita kiireitä. Itsekin olen sellainen.
Höpsistä. Jos sinua kohdellaan huonosti, ei sitä tarvitse ottaa puheeksi vaan antaa sellaisen ihmisen mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Hän pysyy ystävänä, kunnes jompi kumpi ottaa yhteyttä. Harvoin siihen yli kahta vuotta menee.
Aika ylimielinen asenne. Ja sinä pidät näistä ihmisistä, joita kohtelet näin? Ei vaikuta siltä.
Vastasin ap:n kysymykseen: miten toimin ystävän kanssa, joka ei koskaan ota yhteyttä. Minulla on tällainen ystävä 30 vuoden takaa. Minä aina otin häneen yhteyttä, mutta hän ei minuun.
Minä toimin nykyään tasavertaisesti, samalla tavalla kuin hän. Onko se ylimielistä?
Kyllä se ystävä yleensä vuoden hiljaiselon jälkeen haluaa nähdä, tai sitten se olen minä, joka haluaa nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Hän pysyy ystävänä, kunnes jompi kumpi ottaa yhteyttä. Harvoin siihen yli kahta vuotta menee.
Aika ylimielinen asenne. Ja sinä pidät näistä ihmisistä, joita kohtelet näin? Ei vaikuta siltä.
Vastasin ap:n kysymykseen: miten toimin ystävän kanssa, joka ei koskaan ota yhteyttä. Minulla on tällainen ystävä 30 vuoden takaa. Minä aina otin häneen yhteyttä, mutta hän ei minuun.
Minä toimin nykyään tasavertaisesti, samalla tavalla kuin hän. Onko se ylimielistä?
Kyllä se ystävä yleensä vuoden hiljaiselon jälkeen haluaa nähdä, tai sitten se olen minä, joka haluaa nähdä.
Tuo on tuttava, ei ystävä. Ystävyys on kyllä mielestäni jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Hän pysyy ystävänä, kunnes jompi kumpi ottaa yhteyttä. Harvoin siihen yli kahta vuotta menee.
Aika ylimielinen asenne. Ja sinä pidät näistä ihmisistä, joita kohtelet näin? Ei vaikuta siltä.
Vastasin ap:n kysymykseen: miten toimin ystävän kanssa, joka ei koskaan ota yhteyttä. Minulla on tällainen ystävä 30 vuoden takaa. Minä aina otin häneen yhteyttä, mutta hän ei minuun.
Minä toimin nykyään tasavertaisesti, samalla tavalla kuin hän. Onko se ylimielistä?
Kyllä se ystävä yleensä vuoden hiljaiselon jälkeen haluaa nähdä, tai sitten se olen minä, joka haluaa nähdä.
Tuo on tuttava, ei ystävä. Ystävyys on kyllä mielestäni jotain muuta.
Olen eri mieltä. Ystävä on henkilö, jonka kanssa jatketaan siitä, mihin edellisen kerran jäätiin. Tuttava on ihminen, jonka kanssa puhutaan säästä, uutisista ja lapsista. Tuo henkilö on siis ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan asian puheeksi. "Minusta olisi hyvä, jos sinäkin soittaisit minulle aina välillä? Sopisiko se. Viimeaikoina yhteydenottaja olen ollut aina minä." Jos haluaa olla edelleen ystävä, jatkan samaan malliin.
Osa ihmisistä ajattelee toisten puolesta, että ei kehtaa ottaa yhteyttä, kun toisella tuntuu olevan niin paljon muita kiireitä. Itsekin olen sellainen.Miksi asia pitäisi ottaa puheeksi? Onhan se päivänselvää, jos toinen on aina se joka ottaa yhteyttä. Siis aina. Molemmat kyllä tietävät tämän. Eihän se voi jäädä huomaamatta, jos toinen ei koskaan tee elettäkään. Minusta sellaiset ihmiset ovat itsekkäitä, ja ehkä jossain määrin ylimielisiä. Aito ystävä ottaa kyllä sinuun yhteyttä, jos hän ajattelee sinua välillä. Miksi ei ottaisi yhteyttä?
Osa ihmisistä ei näe vikaa kuin muissa. Aikuisisssa hyvissä ystävyyksissä saattaa mennä pitkiä aikoja ettei olla yhteydessä ja juttu jatkuu siitä mihin jäätiin. Niissä ystävyyksissä sanotaan myös suoraan asioita. Voi huikata puhelun päätteeksi, että soitappa mirkku sinä seuraavan kerran kun kiireiltäsi ehdit.
Eräs ystäväni soitti minulle ollessani vakavasti masentunut. En juuri silloin voinut puhua, mutta lupasin soittaa myöhemmin takaisin. En soittanut, koska unohdin. Koitin sosiaalisessa mediassa kommentoida hänelle, mutta sain kylmää kohtelua. Muut ystävät sen sijaan jaksoivat silloin tällöin soitella, vaikka minusta ei kuulunut ja ystävyys jatkui taas normaalina, kun masennukseni oli lieventynyt.
Masennuksen aikana joiltakin ihmisiltä saa hyvin kylmää kohtelua, jos erehtyy kertomaan tilanteesta toiselle. Kun niin on käynyt jonkun kohdalla, ei halua kokea sitä muiden kohdalla, joten sitä käpertyy vain itseensä ja koittaa selvitä. Kyllä ystävät ovat mielessä, mutta ajattelee heidän parastaan, että voivat viettää aikaa niiden parempien, terveiden ihmisten kanssa.
Minä en kehtaa ottaa masennukseni jälkeen yhteyttä osaan kavereista. Olen sosiaalisessa mediassa kollektiivisesti pyytänyt kavereita kahville kotiini ja osa on ottanut kopin siitä. Se on tuntunut kivalta ja ystävyys on eheytynyt edes vähän.
Masentunut saa itsekkäiden ihmisten vihat ollessaan sairas ja huono ystävä. Antakaa armoa.
Miksi rankaista ihmistä joka ei ole ollut ilkeä, mutta ehkäpä sairas?
Aikuiset osaa kertoa toiveensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Hän pysyy ystävänä, kunnes jompi kumpi ottaa yhteyttä. Harvoin siihen yli kahta vuotta menee.
Aika ylimielinen asenne. Ja sinä pidät näistä ihmisistä, joita kohtelet näin? Ei vaikuta siltä.
Vastasin ap:n kysymykseen: miten toimin ystävän kanssa, joka ei koskaan ota yhteyttä. Minulla on tällainen ystävä 30 vuoden takaa. Minä aina otin häneen yhteyttä, mutta hän ei minuun.
Minä toimin nykyään tasavertaisesti, samalla tavalla kuin hän. Onko se ylimielistä?
Kyllä se ystävä yleensä vuoden hiljaiselon jälkeen haluaa nähdä, tai sitten se olen minä, joka haluaa nähdä.
Tuo on tuttava, ei ystävä. Ystävyys on kyllä mielestäni jotain muuta.
Olen eri mieltä. Ystävä on henkilö, jonka kanssa jatketaan siitä, mihin edellisen kerran jäätiin. Tuttava on ihminen, jonka kanssa puhutaan säästä, uutisista ja lapsista. Tuo henkilö on siis ystävä.
No mihin jäitte edellisellä kerralla 10 vuotta sitten, kun viimeksi olitte yhteydessä? Mitä oikeastaan tarkoitat tällä jatkamisella siitä mihin jäätiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan asian puheeksi. "Minusta olisi hyvä, jos sinäkin soittaisit minulle aina välillä? Sopisiko se. Viimeaikoina yhteydenottaja olen ollut aina minä." Jos haluaa olla edelleen ystävä, jatkan samaan malliin.
Osa ihmisistä ajattelee toisten puolesta, että ei kehtaa ottaa yhteyttä, kun toisella tuntuu olevan niin paljon muita kiireitä. Itsekin olen sellainen.Höpsistä. Jos sinua kohdellaan huonosti, ei sitä tarvitse ottaa puheeksi vaan antaa sellaisen ihmisen mennä.
Kohdellaan huonosti miten? Että on esimerkiksi masentunut, eikä muista ottaa yhteyttä?
Kaltaisesi itsekkäät ihmiset sitten passiivis-aggressiivisesti osoittavat kuinka teidän ylhäisyyttä on kohdeltu huonosti, kun on sairastuttu, eikä muistettu tyydyttää teidän tarpeita.
Usein ihminen ei näe omaa huonoa käytöstä.
Hyvä kaveri avaa sen suunsa ja kertoo mikä tuntuu pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Hän pysyy ystävänä, kunnes jompi kumpi ottaa yhteyttä. Harvoin siihen yli kahta vuotta menee.
Aika ylimielinen asenne. Ja sinä pidät näistä ihmisistä, joita kohtelet näin? Ei vaikuta siltä.
Vastasin ap:n kysymykseen: miten toimin ystävän kanssa, joka ei koskaan ota yhteyttä. Minulla on tällainen ystävä 30 vuoden takaa. Minä aina otin häneen yhteyttä, mutta hän ei minuun.
Minä toimin nykyään tasavertaisesti, samalla tavalla kuin hän. Onko se ylimielistä?
Kyllä se ystävä yleensä vuoden hiljaiselon jälkeen haluaa nähdä, tai sitten se olen minä, joka haluaa nähdä.
Tuo on tuttava, ei ystävä. Ystävyys on kyllä mielestäni jotain muuta.
Olen eri mieltä. Ystävä on henkilö, jonka kanssa jatketaan siitä, mihin edellisen kerran jäätiin. Tuttava on ihminen, jonka kanssa puhutaan säästä, uutisista ja lapsista. Tuo henkilö on siis ystävä.
Tuttava on henkilö, johon ei ole tarvetta pitää yhteyttä. Voidaan silti sattumanvaraisesti tavata esim kerran vuodessa tai miten vaan. Ystävä on henkilö, johon haluaa olla yhteydessä. Haluaa tietää mitä hänelle kuuluu, ja on valmis tekemään ystävyyden eteen jotain, esimerkiksi ottamaan yhteyttä useammin kuin kerran vuodessa. Ei kai se nyt ole ystävyyttä, että kuulet jostain ihmisestä kerran vuodessa tai harvemmin, etkä tiedä pätkääkään mitä hänen elämäänsä kuuluu. Se on etäinen tuttu, tuttava. Ihminen, joka sinua ei niinkään kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Veni vidi vici kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
B. Näin olen ruvennut toimimaan viime vuosina. En pidä elämässäni ihmisiä jotka eivät ”anna mulle mitään”.
Ikävä asenne että ystävän pitäisi "antaa" jotakin ollakseen ystävä.
Itsellä meni masennuksen vuoksi suurin osa ystävistä koska en jaksanut pitää yhteyttä, ja sitten huomasin, että myös minuun ei enää otettu yhteyttä, joka masensi minua vielä enemmän. Olin kuitenkin kertonut muutamalle näistä ystävistä mikä elämäntilanteeni on. En ehkä masennuksen vuoksi ollut parasta mahdollista seuraa, mutta ei kukaan ystävistäni myös yrittänyt mitenkään minua auttaa.
Millaista apua olisit ystäviltäsi kaivannut ollessasi masentunut?
Apu oli ehkä väärä sanavalinta. Ehkä olisin kaivannut siinä vaiheessa ymmärrystä siihen etten ollut masennuksen vuoksi hyvää seuraa, ja ehkä olisin enemmän kaivannut ystäviltä yhteydenottoja ja vaikka itse en masennuksen vuoksi pystynyt antamaan itsestäni mitään, olisin halunnut että joku olisi saanut minut ns. ulos omasta masennuksestani, olisin voinut vaikka kuunnella muiden murheita mieluummin kuin velloa omassa huonossa elämäntilanteessani. Mutta ehkä ihmiset ajattelivat että masennuksen vuoksi minut pitää jättää rauhaan.
C. Laitan viestiä asiast, ja miltä se musta tuntuu. Jos meno menee jonkin ajan päästä samanlaiseksi taas, niin jätän sellaisen ihmieen.
Olen joutuhut pariinkin otteeseen teiemään näin. Ei sellaset todellisia oo, joten ennemmin olen yksin.