Tapailemani mies sanoi ettei ole rakastunut minuun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on kyllä jännä ilmiö, että miehet tapailevat naisia joihin eivät ole rakastuneita tai jotka eivät ole ns. ”heidän tyyppiään”. Itsekin olen tämmöisen kohteeksi joutunut. Miksi tuhlata lämpimikseen molempien aikaa jos jo tietää, että asia ei tule etenemään.

Eihän tuo ole mitenkään jännää. Tai ne miehet voivat olla jänniä, tahtovat seksiä.

On se nyt aika jännää, en edelleenkään ymmärrä miksi kukaan haluaisi seksiä naiselta joka ei sytytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen paatunut palstailija, joka ei enää yleensä hetkahda mistään, joten itsekin yllätyin miten suuttumus kuohahti tästä kirjoituksesta. Miten äärimmäisen itsekästä, miten epähienotunteista, miten moukkamaista ja miten kusipäistä. Et huijaa ketään. Sekö muka tekee toiminnastasi hyväksyttävää? Etkö ole koskaan ollut itse rakastunut, koska et ilmeisesti tiedä miten epätoivoinen rakastunut voi olla?

Sinä voit katsella rauhassa muualle josko se oikea löytyy samalla kun sinulla on viihdykettä aina saatavilla. Sinulle se on kätevää, tälle toiselle ihmiselle vankila, jossa hän ei pääse toipumaan onnettomasta rakkaudesta eikä pysty etsimään ketään muutakaan koska pidät hänen rakastumistaan yllä tapailemalla häntä. Etsi hyvä ihmine joku sellainen seksilelu, joka välittää yhtä vähän kuin sinä.

Itse asiassa en minä mitenkään "katsele rauhassa muualle". En usko, että juuri nyt voisin rakastua - tai edes pitkään aikaan. Nimenomaan siksi, että rakastun harvoin ja voimakkaasti - ja jos se menee pieleen, en minä niin vaan "vaihda toiseen" ja ihastu lennosta seuraavaan, kuten iso osa tuntuu tekevän.  Ja kuten sanoin, olemme puhuneet tilanteesta. Ja ei tässä ole kyse pelkästä seksistä, meillä on kyllä myös henkinen ihmissuhde. Minä nyt vaan en ole rakastunut enkä halua parisuhdetta. Tykkään kyllä hänestä muuten. Välitän hänestä - kuten ystävästä.

Minulla samankaltainen tilanne. Paitsi että tämä suhde kestää varmaan loppuelämän. En usko että kumpikaan meistä löytää koskaan ketään parempaa. Miksi meidän molempien pitäisi olla yksin vain siksi, että en ole rakastunut häneen, kun meillä on yhdessä niin valtavan kivaa?

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen = haluaa olla toisen seurassa

Rakastaminen = tekisi lähes mitä vaan toisen takia

Ihastumisen ja rakastamisen välissä on se rakastuminen. Rakastaminen on se vaihe kun alkuvaiheen ihastuminen ja rakastumisen huuma vaihtuu kestävämpään ja vakaampaan vaiheeseen. Silloin on rakastunut kun ei saa syötyä ja nukuttua ja se rakastumisen kohde on koko ajan mielessä.

Jätä heti. Jos mies puhuu noin typeriä ääneen, niin eipä tuosta järki enää kasva.

jotkut miehet kato eivät sano sitäkään kun ravailet korttelissa mölyämäsäs onglemiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on kyllä jännä ilmiö, että miehet tapailevat naisia joihin eivät ole rakastuneita tai jotka eivät ole ns. ”heidän tyyppiään”. Itsekin olen tämmöisen kohteeksi joutunut. Miksi tuhlata lämpimikseen molempien aikaa jos jo tietää, että asia ei tule etenemään.

No, minä olen nainen, mutta minulla on suhde ihmisen kanssa, johon en ole rakastunut. Hän ei myöskään ole minun tyyppiäni. Mutta hän on rakastunut minuun. En saanut sitä, johon olin rakastunut ja jonka olisin halunnut. Ja rakastun todella harvoin. Mutta tämä suhde on hyvä tässä kohtaa - meillä on kivaa yhdessä, hyviä keskusteluja, läheisyyttä, seksiä... Merkityksellinen ihmissuhde, vaikka ei olekaan minun puoleltani sen enempää, ja vaikka tiedänkin ettei se jatku ikuisesti. En kuitenkaan tykkää olla ilman seksiä, ja yhden illan jutut eivät kiinnosta. Ja ilman seksiä tulisi epätoivoinen olo, että "pakko" löytää joku. Nyt voin paremmin keskittyä muihin juttuihin. Ehkä rakastun joskus vielä, ehkä en - aika näyttää. Ja tämä suhde jatkuu jonkin aikaa.

Ja olemme kyllä keskustelleet tilanteesta, eli hän tietää kyllä, mitä ajattelen. En siis huijaa ketään.

Olen paatunut palstailija, joka ei enää yleensä hetkahda mistään, joten itsekin yllätyin miten suuttumus kuohahti tästä kirjoituksesta. Miten äärimmäisen itsekästä, miten epähienotunteista, miten moukkamaista ja miten kusipäistä. Et huijaa ketään. Sekö muka tekee toiminnastasi hyväksyttävää? Etkö ole koskaan ollut itse rakastunut, koska et ilmeisesti tiedä miten epätoivoinen rakastunut voi olla?

Sinä voit katsella rauhassa muualle josko se oikea löytyy samalla kun sinulla on viihdykettä aina saatavilla. Sinulle se on kätevää, tälle toiselle ihmiselle vankila, jossa hän ei pääse toipumaan onnettomasta rakkaudesta eikä pysty etsimään ketään muutakaan koska pidät hänen rakastumistaan yllä tapailemalla häntä. Etsi hyvä ihmine joku sellainen seksilelu, joka välittää yhtä vähän kuin sinä.

Hyvin sanottu, olen täysin samaa mieltä. Edellisen tekstin kirjoittanut nainen ei oikeasti selvästikään ymmärrä tekojensa merkitystä. Minä ymmärrän, koska olen itse ollut rakastuneena jonkilaisessa pano/”ihmissuhteessa” miehen kanssa joka ei välittänyt pskaakaan, vaan piti minua vuosia jonkinlaisena leluna. Vaikka asia oli molempien tiedossa ja hyväksymä tilanne, se lopulta murensi minun sielun ja itsetunnon.

Että herätystä vaan kaikille teille itsekkäille ksipäille, jotka hyväksikäytätte toisten tunteita omiin tarpeisiinne!

Sinä olit koko tuon suhteen ajan vapaa lähtemään siitä. Vai pakottiko tämä mies sinut ase ohimolla olemaan kanssaan? Tuskin. Jos mies valehteli sinulle tunteistaan, niin hän teki väärin ja sen voi katsoa huijaamiseksi ja tunteillasi leikkimiseksi. Mutta jos hän oli rehellinen, kuten tuo aiempi kirjoittaja jota täällä kovasti haukutaan, niin hän ei ole tehnyt mitään väärin.

Aikuiset ihmiset: olette itse vastuussa itsestänne ja elämästänne. Älkää odottako muiden ryhtyvän äidiksenne tai isäksenne, koska heillä ei ole siihen velvollisuutta ja tulette vain pettymään.

Vierailija kirjoitti:

Toi on kyllä jännä ilmiö, että miehet tapailevat naisia joihin eivät ole rakastuneita tai jotka eivät ole ns. ”heidän tyyppiään”. Itsekin olen tämmöisen kohteeksi joutunut. Miksi tuhlata lämpimikseen molempien aikaa jos jo tietää, että asia ei tule etenemään.

Miten rakastua, jos ei tapaile? Minusta tapailu on sitä tutustumista toiseen, jolloin selviää sopiiko yhteen ja herääkö toista kohtaan syvempiä tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on kyllä jännä ilmiö, että miehet tapailevat naisia joihin eivät ole rakastuneita tai jotka eivät ole ns. ”heidän tyyppiään”. Itsekin olen tämmöisen kohteeksi joutunut. Miksi tuhlata lämpimikseen molempien aikaa jos jo tietää, että asia ei tule etenemään.

Miten voi rakastua ihmiseen jota ei vielä tunne juurikaan? Tapailun tarkoituksenahan on tutustua.

Ja niinpä luulin minäkin että on joku tietty "tyyppi" josta kiinnostun ja silti kun ton yhden näin nii se oli menoa. Ihastuin ihmiseen joka on kaukana mun "tyyppisestä." Nyt mä vaan ihmettelen, että olenpa ollut tyhmä kun näin upean otuksen olisin pari vuotta sitten ohittanut melko nopeasti, ja nyt en näe muissa naisissa mitään.

Mikä se sun tyyppi oli?

Kurvikas, vaikka totta puhuen, vain parin kurvikkaan kanssa tullut oltua. Älykyys on loppupeleissä se mikä viehättää. Harmi ettei se välttämättä näy päällepäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen = haluaa olla toisen seurassa

Rakastaminen = tekisi lähes mitä vaan toisen takia

Ihastumisen ja rakastamisen välissä on se rakastuminen. Rakastaminen on se vaihe kun alkuvaiheen ihastuminen ja rakastumisen huuma vaihtuu kestävämpään ja vakaampaan vaiheeseen. Silloin on rakastunut kun ei saa syötyä ja nukuttua ja se rakastumisen kohde on koko ajan mielessä.

Tätä sen pitäisi olla, eikä mitään odottelua josko tunteet ja mielenkiinto heräisivät. Karmeaa, että yhdessäolo perustellaan sillä ettei parempaa kuitenkaan ole odotettavissa kummallekaan. 

Ihastumisen tuntee heti - eli onko vetovoimaa vai ei. Jos alussa ei ole mitään huumaa, miksi ihmeessä jatkaa tapailua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on kyllä jännä ilmiö, että miehet tapailevat naisia joihin eivät ole rakastuneita tai jotka eivät ole ns. ”heidän tyyppiään”. Itsekin olen tämmöisen kohteeksi joutunut. Miksi tuhlata lämpimikseen molempien aikaa jos jo tietää, että asia ei tule etenemään.

No, minä olen nainen, mutta minulla on suhde ihmisen kanssa, johon en ole rakastunut. Hän ei myöskään ole minun tyyppiäni. Mutta hän on rakastunut minuun. En saanut sitä, johon olin rakastunut ja jonka olisin halunnut. Ja rakastun todella harvoin. Mutta tämä suhde on hyvä tässä kohtaa - meillä on kivaa yhdessä, hyviä keskusteluja, läheisyyttä, seksiä... Merkityksellinen ihmissuhde, vaikka ei olekaan minun puoleltani sen enempää, ja vaikka tiedänkin ettei se jatku ikuisesti. En kuitenkaan tykkää olla ilman seksiä, ja yhden illan jutut eivät kiinnosta. Ja ilman seksiä tulisi epätoivoinen olo, että "pakko" löytää joku. Nyt voin paremmin keskittyä muihin juttuihin. Ehkä rakastun joskus vielä, ehkä en - aika näyttää. Ja tämä suhde jatkuu jonkin aikaa.

Ja olemme kyllä keskustelleet tilanteesta, eli hän tietää kyllä, mitä ajattelen. En siis huijaa ketään.

Olen paatunut palstailija, joka ei enää yleensä hetkahda mistään, joten itsekin yllätyin miten suuttumus kuohahti tästä kirjoituksesta. Miten äärimmäisen itsekästä, miten epähienotunteista, miten moukkamaista ja miten kusipäistä. Et huijaa ketään. Sekö muka tekee toiminnastasi hyväksyttävää? Etkö ole koskaan ollut itse rakastunut, koska et ilmeisesti tiedä miten epätoivoinen rakastunut voi olla?

Sinä voit katsella rauhassa muualle josko se oikea löytyy samalla kun sinulla on viihdykettä aina saatavilla. Sinulle se on kätevää, tälle toiselle ihmiselle vankila, jossa hän ei pääse toipumaan onnettomasta rakkaudesta eikä pysty etsimään ketään muutakaan koska pidät hänen rakastumistaan yllä tapailemalla häntä. Etsi hyvä ihmine joku sellainen seksilelu, joka välittää yhtä vähän kuin sinä.

Hyvin sanottu, olen täysin samaa mieltä. Edellisen tekstin kirjoittanut nainen ei oikeasti selvästikään ymmärrä tekojensa merkitystä. Minä ymmärrän, koska olen itse ollut rakastuneena jonkilaisessa pano/”ihmissuhteessa” miehen kanssa joka ei välittänyt pskaakaan, vaan piti minua vuosia jonkinlaisena leluna. Vaikka asia oli molempien tiedossa ja hyväksymä tilanne, se lopulta murensi minun sielun ja itsetunnon.

Että herätystä vaan kaikille teille itsekkäille ksipäille, jotka hyväksikäytätte toisten tunteita omiin tarpeisiinne!

Sinä olit koko tuon suhteen ajan vapaa lähtemään siitä. Vai pakottiko tämä mies sinut ase ohimolla olemaan kanssaan? Tuskin. Jos mies valehteli sinulle tunteistaan, niin hän teki väärin ja sen voi katsoa huijaamiseksi ja tunteillasi leikkimiseksi. Mutta jos hän oli rehellinen, kuten tuo aiempi kirjoittaja jota täällä kovasti haukutaan, niin hän ei ole tehnyt mitään väärin.

Aikuiset ihmiset: olette itse vastuussa itsestänne ja elämästänne. Älkää odottako muiden ryhtyvän äidiksenne tai isäksenne, koska heillä ei ole siihen velvollisuutta ja tulette vain pettymään.

Sori, mutta olen erimieltä. Hyväksikäyttäjällä on yhtäläinen vastuu tilanteessa ja mahdollisuus/velvollisuus kontrolloida omaa käyttäytymistään. Vai meinaatko, että esim. huumeiden myyminen on ok, koska joku haluaa ostaa ja vain narkkaava osapuoli on vastuussa? Rakastuneen hyväksikäytössä on kyse samankaltaisesta asiasta. Huumekauppaan vertaaminen ei ole edes valtavasti liioiteltua, sillä tutkitusti rakastuneen aivokemia on kaukana normaalin ihmisen aivokemiasta. Kuka tahansa ei-rakastunut, jolla on ymmärrystä ja selkärankaa kieltäyy yksipuolisesta suhteesta, palavasti rakastunut ei välttämättä pysty toimimaan itselleen parhaalla tavalla. Hyväksikäyttäjä toki pyrkii oikeuttamaan toimintansa kaikin keinoin ja irtisanoutumaan vastuusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen paatunut palstailija, joka ei enää yleensä hetkahda mistään, joten itsekin yllätyin miten suuttumus kuohahti tästä kirjoituksesta. Miten äärimmäisen itsekästä, miten epähienotunteista, miten moukkamaista ja miten kusipäistä. Et huijaa ketään. Sekö muka tekee toiminnastasi hyväksyttävää? Etkö ole koskaan ollut itse rakastunut, koska et ilmeisesti tiedä miten epätoivoinen rakastunut voi olla?

Sinä voit katsella rauhassa muualle josko se oikea löytyy samalla kun sinulla on viihdykettä aina saatavilla. Sinulle se on kätevää, tälle toiselle ihmiselle vankila, jossa hän ei pääse toipumaan onnettomasta rakkaudesta eikä pysty etsimään ketään muutakaan koska pidät hänen rakastumistaan yllä tapailemalla häntä. Etsi hyvä ihmine joku sellainen seksilelu, joka välittää yhtä vähän kuin sinä.

Itse asiassa en minä mitenkään "katsele rauhassa muualle". En usko, että juuri nyt voisin rakastua - tai edes pitkään aikaan. Nimenomaan siksi, että rakastun harvoin ja voimakkaasti - ja jos se menee pieleen, en minä niin vaan "vaihda toiseen" ja ihastu lennosta seuraavaan, kuten iso osa tuntuu tekevän.  Ja kuten sanoin, olemme puhuneet tilanteesta. Ja ei tässä ole kyse pelkästä seksistä, meillä on kyllä myös henkinen ihmissuhde. Minä nyt vaan en ole rakastunut enkä halua parisuhdetta. Tykkään kyllä hänestä muuten. Välitän hänestä - kuten ystävästä.

Minulla samankaltainen tilanne. Paitsi että tämä suhde kestää varmaan loppuelämän. En usko että kumpikaan meistä löytää koskaan ketään parempaa. Miksi meidän molempien pitäisi olla yksin vain siksi, että en ole rakastunut häneen, kun meillä on yhdessä niin valtavan kivaa?

Tietääkö toinen 100% mitä hänestä ja suhteestanne ajattelet? Jos ei niin sinuna kertoisin. Hän saattaa haluta muuta kuin sinut ja puolivillaisen kiva-suhteenne.

Jokaisen ihmisen moraali ja periaatteet määrittelevät ihmisten. En ikinä voisi roikottaa mukanani minuun rakastunutta ihmistä jos en tuntisi samoin. Minun maailmassa on se on yksiselitteisesti väärin. Toisen ihmisen moraali ja periaatteet oikeuttavat tuollaisen käytöksen. Tuo on jokseenkin tavallinen tapa suhtautua muihin ihmisiin nykypäivänä, kulutusyhteiskunnan kasvattien tapa nähdä maailma. Kaikki on ostettavaa hyödykettä, ihmiset myös objekteja, joita voi kohdella miten haluaa välittämättä siitä, millaista tuhoa toiselle tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on kyllä jännä ilmiö, että miehet tapailevat naisia joihin eivät ole rakastuneita tai jotka eivät ole ns. ”heidän tyyppiään”. Itsekin olen tämmöisen kohteeksi joutunut. Miksi tuhlata lämpimikseen molempien aikaa jos jo tietää, että asia ei tule etenemään.

No, minä olen nainen, mutta minulla on suhde ihmisen kanssa, johon en ole rakastunut. Hän ei myöskään ole minun tyyppiäni. Mutta hän on rakastunut minuun. En saanut sitä, johon olin rakastunut ja jonka olisin halunnut. Ja rakastun todella harvoin. Mutta tämä suhde on hyvä tässä kohtaa - meillä on kivaa yhdessä, hyviä keskusteluja, läheisyyttä, seksiä... Merkityksellinen ihmissuhde, vaikka ei olekaan minun puoleltani sen enempää, ja vaikka tiedänkin ettei se jatku ikuisesti. En kuitenkaan tykkää olla ilman seksiä, ja yhden illan jutut eivät kiinnosta. Ja ilman seksiä tulisi epätoivoinen olo, että "pakko" löytää joku. Nyt voin paremmin keskittyä muihin juttuihin. Ehkä rakastun joskus vielä, ehkä en - aika näyttää. Ja tämä suhde jatkuu jonkin aikaa.

Ja olemme kyllä keskustelleet tilanteesta, eli hän tietää kyllä, mitä ajattelen. En siis huijaa ketään.

Olen paatunut palstailija, joka ei enää yleensä hetkahda mistään, joten itsekin yllätyin miten suuttumus kuohahti tästä kirjoituksesta. Miten äärimmäisen itsekästä, miten epähienotunteista, miten moukkamaista ja miten kusipäistä. Et huijaa ketään. Sekö muka tekee toiminnastasi hyväksyttävää? Etkö ole koskaan ollut itse rakastunut, koska et ilmeisesti tiedä miten epätoivoinen rakastunut voi olla?

Sinä voit katsella rauhassa muualle josko se oikea löytyy samalla kun sinulla on viihdykettä aina saatavilla. Sinulle se on kätevää, tälle toiselle ihmiselle vankila, jossa hän ei pääse toipumaan onnettomasta rakkaudesta eikä pysty etsimään ketään muutakaan koska pidät hänen rakastumistaan yllä tapailemalla häntä. Etsi hyvä ihmine joku sellainen seksilelu, joka välittää yhtä vähän kuin sinä.

Hyvin sanottu, olen täysin samaa mieltä. Edellisen tekstin kirjoittanut nainen ei oikeasti selvästikään ymmärrä tekojensa merkitystä. Minä ymmärrän, koska olen itse ollut rakastuneena jonkilaisessa pano/”ihmissuhteessa” miehen kanssa joka ei välittänyt pskaakaan, vaan piti minua vuosia jonkinlaisena leluna. Vaikka asia oli molempien tiedossa ja hyväksymä tilanne, se lopulta murensi minun sielun ja itsetunnon.

Että herätystä vaan kaikille teille itsekkäille ksipäille, jotka hyväksikäytätte toisten tunteita omiin tarpeisiinne!

Sinä olit koko tuon suhteen ajan vapaa lähtemään siitä. Vai pakottiko tämä mies sinut ase ohimolla olemaan kanssaan? Tuskin. Jos mies valehteli sinulle tunteistaan, niin hän teki väärin ja sen voi katsoa huijaamiseksi ja tunteillasi leikkimiseksi. Mutta jos hän oli rehellinen, kuten tuo aiempi kirjoittaja jota täällä kovasti haukutaan, niin hän ei ole tehnyt mitään väärin.

Aikuiset ihmiset: olette itse vastuussa itsestänne ja elämästänne. Älkää odottako muiden ryhtyvän äidiksenne tai isäksenne, koska heillä ei ole siihen velvollisuutta ja tulette vain pettymään.

Sori, mutta olen erimieltä. Hyväksikäyttäjällä on yhtäläinen vastuu tilanteessa ja mahdollisuus/velvollisuus kontrolloida omaa käyttäytymistään. Vai meinaatko, että esim. huumeiden myyminen on ok, koska joku haluaa ostaa ja vain narkkaava osapuoli on vastuussa? Rakastuneen hyväksikäytössä on kyse samankaltaisesta asiasta. Huumekauppaan vertaaminen ei ole edes valtavasti liioiteltua, sillä tutkitusti rakastuneen aivokemia on kaukana normaalin ihmisen aivokemiasta. Kuka tahansa ei-rakastunut, jolla on ymmärrystä ja selkärankaa kieltäyy yksipuolisesta suhteesta, palavasti rakastunut ei välttämättä pysty toimimaan itselleen parhaalla tavalla. Hyväksikäyttäjä toki pyrkii oikeuttamaan toimintansa kaikin keinoin ja irtisanoutumaan vastuusta.

Tämä "hyväksikäyttävä" osapuoli voi ihan yhtä lailla olla koukussa vaikkapa seksiin. Ei ketään voi vastuuttaa toisen ihmisen onnesta ja elämänvalinnoista, koska jokaisella meillä on ihan tarpeeksi tekemistä omien valintojen ja oman elämän kanssa.

Me aloimme puhumaan rakkaudesta vasta kuukausien päästä. sovimme aluksi että suhteemme on ns. tapailusuhde. Mies oli valmis vakavampaan suhteeseen muutaman kuukauden jälkeen ja puoli vuotta tunnettuamme hän sanoi rakastuneensa minuun. Siitä on nyt sellaiset 15 vuotta.

Jos olisin alkanut utelemaan rakastumisjuttuja tai loukkaantunut siitä että mies haluaa vain tapailla niin se olis ollut soronoo aika nopeasti kun kumpikaan ei ollut asettumassa aloilleen. Hieman aikaa ja tutustumista toisiinsa vaati todellinen rakastuminen. 

Joku joka kysyi alussa että miksi näin niin tavismiehillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Se on joko tyytyminen tai todella pitkä yksinolo.

Itse olen esimerkiksi nyt ollut jo yli 2.5 vuotta yksin kun olen yrittänyt löytää naisen johon en kokisi tyytyväni.

Todennäköisesti jossain vaiheessa kyllästyn ja otan jonkun jonka saan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on kyllä jännä ilmiö, että miehet tapailevat naisia joihin eivät ole rakastuneita tai jotka eivät ole ns. ”heidän tyyppiään”. Itsekin olen tämmöisen kohteeksi joutunut. Miksi tuhlata lämpimikseen molempien aikaa jos jo tietää, että asia ei tule etenemään.

No, minä olen nainen, mutta minulla on suhde ihmisen kanssa, johon en ole rakastunut. Hän ei myöskään ole minun tyyppiäni. Mutta hän on rakastunut minuun. En saanut sitä, johon olin rakastunut ja jonka olisin halunnut. Ja rakastun todella harvoin. Mutta tämä suhde on hyvä tässä kohtaa - meillä on kivaa yhdessä, hyviä keskusteluja, läheisyyttä, seksiä... Merkityksellinen ihmissuhde, vaikka ei olekaan minun puoleltani sen enempää, ja vaikka tiedänkin ettei se jatku ikuisesti. En kuitenkaan tykkää olla ilman seksiä, ja yhden illan jutut eivät kiinnosta. Ja ilman seksiä tulisi epätoivoinen olo, että "pakko" löytää joku. Nyt voin paremmin keskittyä muihin juttuihin. Ehkä rakastun joskus vielä, ehkä en - aika näyttää. Ja tämä suhde jatkuu jonkin aikaa.

Ja olemme kyllä keskustelleet tilanteesta, eli hän tietää kyllä, mitä ajattelen. En siis huijaa ketään.

Olen paatunut palstailija, joka ei enää yleensä hetkahda mistään, joten itsekin yllätyin miten suuttumus kuohahti tästä kirjoituksesta. Miten äärimmäisen itsekästä, miten epähienotunteista, miten moukkamaista ja miten kusipäistä. Et huijaa ketään. Sekö muka tekee toiminnastasi hyväksyttävää? Etkö ole koskaan ollut itse rakastunut, koska et ilmeisesti tiedä miten epätoivoinen rakastunut voi olla?

Sinä voit katsella rauhassa muualle josko se oikea löytyy samalla kun sinulla on viihdykettä aina saatavilla. Sinulle se on kätevää, tälle toiselle ihmiselle vankila, jossa hän ei pääse toipumaan onnettomasta rakkaudesta eikä pysty etsimään ketään muutakaan koska pidät hänen rakastumistaan yllä tapailemalla häntä. Etsi hyvä ihmine joku sellainen seksilelu, joka välittää yhtä vähän kuin sinä.

Hyvin sanottu, olen täysin samaa mieltä. Edellisen tekstin kirjoittanut nainen ei oikeasti selvästikään ymmärrä tekojensa merkitystä. Minä ymmärrän, koska olen itse ollut rakastuneena jonkilaisessa pano/”ihmissuhteessa” miehen kanssa joka ei välittänyt pskaakaan, vaan piti minua vuosia jonkinlaisena leluna. Vaikka asia oli molempien tiedossa ja hyväksymä tilanne, se lopulta murensi minun sielun ja itsetunnon.

Että herätystä vaan kaikille teille itsekkäille ksipäille, jotka hyväksikäytätte toisten tunteita omiin tarpeisiinne!

Sinä olit koko tuon suhteen ajan vapaa lähtemään siitä. Vai pakottiko tämä mies sinut ase ohimolla olemaan kanssaan? Tuskin. Jos mies valehteli sinulle tunteistaan, niin hän teki väärin ja sen voi katsoa huijaamiseksi ja tunteillasi leikkimiseksi. Mutta jos hän oli rehellinen, kuten tuo aiempi kirjoittaja jota täällä kovasti haukutaan, niin hän ei ole tehnyt mitään väärin.

Aikuiset ihmiset: olette itse vastuussa itsestänne ja elämästänne. Älkää odottako muiden ryhtyvän äidiksenne tai isäksenne, koska heillä ei ole siihen velvollisuutta ja tulette vain pettymään.

Sori, mutta olen erimieltä. Hyväksikäyttäjällä on yhtäläinen vastuu tilanteessa ja mahdollisuus/velvollisuus kontrolloida omaa käyttäytymistään. Vai meinaatko, että esim. huumeiden myyminen on ok, koska joku haluaa ostaa ja vain narkkaava osapuoli on vastuussa? Rakastuneen hyväksikäytössä on kyse samankaltaisesta asiasta. Huumekauppaan vertaaminen ei ole edes valtavasti liioiteltua, sillä tutkitusti rakastuneen aivokemia on kaukana normaalin ihmisen aivokemiasta. Kuka tahansa ei-rakastunut, jolla on ymmärrystä ja selkärankaa kieltäyy yksipuolisesta suhteesta, palavasti rakastunut ei välttämättä pysty toimimaan itselleen parhaalla tavalla. Hyväksikäyttäjä toki pyrkii oikeuttamaan toimintansa kaikin keinoin ja irtisanoutumaan vastuusta.

Tämä "hyväksikäyttävä" osapuoli voi ihan yhtä lailla olla koukussa vaikkapa seksiin. Ei ketään voi vastuuttaa toisen ihmisen onnesta ja elämänvalinnoista, koska jokaisella meillä on ihan tarpeeksi tekemistä omien valintojen ja oman elämän kanssa.

Ei voi vastuuttaa toisen onnesta, mutta onnettomuudesta kyllä. Toisen satuttaminen ja hyväksikäyttö tai sen tekemättä jättäminen on moraalinen valinta. Lienee kaikille selvä, että emotionaalisesti tai psyykkisesti sairas ihminen, vaikka nyt seksiriippuvainen, käyttää surutta toisia ihmisiä hyväkseen. Se ei silti tee asiasta hyväksyttävää tai muuta mustaa valkoiseksi.

Kuukauden tapailusuhteessa ei puhuta rakkaudesta. Ei joka treffikumppaniin rakastuta. Kun ihastus on molemminpuolista niin vakiinnutaan seurustelusuhteeksi. Siinä voi alkaa puhumaan jo rakkaudesta, jos tuntuu hyvältä ja ihanalta ja on rakastunut.

Vierailija kirjoitti:

Toi on kyllä jännä ilmiö, että miehet tapailevat naisia joihin eivät ole rakastuneita tai jotka eivät ole ns. ”heidän tyyppiään”. Itsekin olen tämmöisen kohteeksi joutunut. Miksi tuhlata lämpimikseen molempien aikaa jos jo tietää, että asia ei tule etenemään.

 Kuka rakastuu esim viikossa.  Jos tapailemani nainen sanoisi, että rakastan sinua, niin sanoisin ihan varmaan joo rakastat. Kun suhde etenee ja vankalla pohjalla, niin se aito rakkaus nostaa päätään. Mutta tapailuvaheessa ei kukaan rakasta yhtään ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva vielä tapaamisvaiheessa rakastuu. Tykästyminen on tossa vaiheessa hyvä merkki.

Olemme tapailleet tosiaan vasta n. Kuukauden verran. En vaan jotenkin ole tottunut hänenlaiseensa, on ihan eri maata kuin aiemmat tapailemani miehet. Hyvällä tavalla. Siksi varmaan pelkäänkin menettäväni hänet. On kuulemma aiemmissa tapailuissaan edennyt liian nopeasti ja joutunut pettymään. Ehkä hän ei tapailisi minua, ellei sitten oikeasti minusta pitäisi, hän ei nimittäin ole aina edes sänkyyn menemässä heti kun (jommankumman) kotiovesta sisään astutaan, mikä sekin on minulle uutta.

-ap

Vasta kuukauden verran? Jos joku aiempi mies on tuossa ajassa rakastunut niin pahoittelen, ovat hyvin todennäköisesti valehdelleet. Hyvä, että tämä nykyinen kertoi vasta tykästyneensä.

Itse tapailin erästä miestä. Hän sitten alkoi yhtäkkiä puhumaan ”en minä sinuun rakastunut ole, ihastunut korkeintaan ihan vähän vaan.” Itse olin täysin rakastunut, joten se tuntui oikeasti todella pahalta. Oletin, että juttumme päättyy siihen. Koska näin aina miehet ovat sanoneet siinä vaiheessa, kun kiinnostus alkaa lopahtaa.

Esitin, ettei minua olisi hetkauttanut koko asia, vaikka oikeasti vaan yritin olla itkemättä. Vastasin vaan ”okei”. Sitten mies alkoikin hirveästi kyselemään, että milloin nähdään taas seuraavan kerran. Hän siis vaan innostui tuon jälkeen vaan enemmän ja enemmän.

En enää ajattele ymmärtäväni miehiä.