Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelyä suorittajaäiti-keskusteluun liittyen
03.09.2019 |
Teen tästä oman aloituksen, koska ketju on niin pitkä ja yksittäinen kommentti eksyy massaan. Luin tuota keskustelua hämmästyneenä. Vaikka monet olivat kanssani samoilla linjoilla, siellä näytti olevan sitkeästi myös porukkaa, jotka tosissaan tuntuivat ajattelevan, että miehen tekemättömyys/osaamattomuus on naisen vika. Tämä laittoi itseni ajattelemaan.
Joku väitti, että äidit ovat joutuneet samalla tavalla kantapään kautta opettelemaan kaikki asiat. Omalla kohdallani (eikä nopealla pohtimisella kavereidenkaan kohdalla) tämä ainakaan pidä paikkaansa. Esim. viittaus unohtuneisiin luistimiin. Isien pitäisi saada sekoilla rauhassa ja unohtaa ottaa varusteet ja pilata lapsen eskarin luistelukoulu, koska muuten ei voi muka oppia.
Kuinka moni äiti täällä on oppinut asiat niin, että lapsi on ensin laitettu kärsimään, viety ilman varusteita paikalle, jätetty yksin selviämään ja sitten jälkikäteen ihmetelty? Koska omassa tuttavapiirissäni poikkeuksetta kaikki äidit ennen uutta asiaa (esim. sitä luistelukoulua) kyselevät netistä ja tutuilta tietoja, miettivät varusteet, hankkivat sopivan kokoisia luistimia ja kivan näköisiä lapasia ja ties mitä, mistä lapselle tulisi hyvä mieli, jännittävät lapsen kanssa, valmistelevat ja ohjeistavat ja lopuksi pakkaavat niin paljon tavaraa mukaan, että lapsi pärjäisi yksinään viikon eskarin leikkimökissä. En muista ikinä tavanneeni äitiä, joka marssii paikalle ja sitten pällistelee, että "oho, jaa olisko täällä pitänyt olla pipo ja luistimet"
Toinen kohta joka ihmetyttää oli se, että isän pitää kantaa vastuu töppäilyistään, jotta hän voi oppia. Kenen mies oikeasti pyörittää arkea niin paljon, että hän ehtii oikeasti kantaa vastuun?? Toki lapsi voi syödä viikon huonomminkin isän kanssa, kun äiti sitten taas varmistaa, että lapsi syö terveellisesti. Ei ole niin vaarallista, jos läksyt joskun unohtuvat, koska äiti sitten valvoo, että lapsi opiskelee kahta kauheammin kokeisiin ettei arvosanat tipu. Ei ole niin millin päälle, jos ei ole sopivia varusteita, koska kaikki kritiikki annetaan äideille automaattisesti ja jos koulusta soitetaan jollekin lapsen asioista, se on yleensä äiti.
Kuinka paljon lapsen hyvinvoinnista pitää uhrata, että isä saa vapaasti kasvaa normaaliksi vanhemmaksi? Ja kuinka pitkään tuota sekoilua pitää sietää, ennen kuin voi todeta, että vika ei olekaan äidissä, vaan isä on vaan yksinkertaisesti p*ska?
Kommentit (285)
Minä en oikein ymmärrä. Omaa isääni ei voinut vähempää kiinnostaa vanhempainillat tai meidän lasten pakolliset eri tavaroiden myynnit että päästään leirikouluun. Ei juurikaan ollut kiinnostunut jääkaapin sisällöstä, pyykinpesusta tai henkisestä hyvinvoinnista.
Mutta auta armias, jos autosta alkoi kuulua joku epätavallinen kolina. Sitten kyllä monta iltaa selattiin Bilteman varaosaluetteloa, soitettiin siskon miehelle että pääseekö viikonloppuna autotallin montulle vähän koputtelemaan että mikä homma?
Että kyllä ne varmaan osaa, miehet. Niitä ei vain kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin idea siinä on että äidin- ja isänvaistot on erilaisia ja isä ei osaa olla äiti.
Miehetkin ovat kykeneviä ottamaan asioista selvää ja hankkimaan lapsille oikeita varusteita.
Meillä on mies hoitanut lasten harrastukset, sillä hänellä on joustavampi työ.
Ihan on itse osannut ehdottaa harrastuksia ja selvittää mitä varustuksia tarvitaan.
Päiväkotiinkin ymmärsi pakata vaihtovaatteitta mukaan ja metsäretkille oikeanlaiset varustukset.Eivät nämä mitään vaisto-juttuja ole, vaan ihan omasta viitsimisestä kiinni.
Kääntöpuolella on sitten edelleenkin se suorittajaäidin itsekäs omiminen. Lasteni äidin kanssa on niin, että tämä sopii, ilmoittaa, järjestää lapsille harrastusmenot omin päin, edes multa kysymättä, ennenkuin sitten kalenteriin on jo täytetty joka illalle menot ja pitää sumplia, kuka milloinkin kerkeää kuskata. Pahimmillaan hänen äitinsä on omin päin jo sopinut jotain harrastuksia ja ilmoittanut sitten hänelle, ja hän puolestaan ilmoittanut minulle. Mainittakoon, että tämä suorittajuus taitaa kulkea suvun äitilinjassa heillä.
Toki osaisin keksiä harrastuksia lapsille ja hankkia varusteet yms, mutta mut on vaan ulkoistettu siitä prosessista ja mulle hädin tuskin sitten lyödään valmis kuljetusaikataulu eteen, kun tarvitsee hoitaa se logistiikka. Se taas on eri asia, että mun ehdotukset ja ideat harrastuksista tuskin kelpaisivat äidille, kuten ei yleensä ottaen muukaan ehdottamani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on niin tasotonta miesvihan ja sukupuolistereotypioiden tykitystä ettei tähän oikeastaan kannattaisi osallistuakaan. Teen sen silti.
Oli puhe matkatavaroiden pakkaamisesta. Olkoon se hyvä esimerkki. Se ei ole sukupuolikysymys eikä kerro osaamattomuudesta, jos asioihin suhtautuu eri tavoin. Osa on ylihuolehtivia varmistajia, jotka pohtivat kaikki mahdolliset tilanteet ja kriisit ja varautuvat kaikkeen. He pakkaavat mukaan koko lääkekaapin ja kahden päivän varamuonat sekä kolminkertaisen määrän vaatekertoja kaikkiin eri sääolosuhteisiin. Osa on rentoja tilanteenmukaanluovijoita, jotka pakkaavat oikeasti ihan välttämättömimmän ja ottavat varalta rahaa, niin että yllätysten edessä puuttuvat jutut voi ostaa reissun päällä.
Tämä rennompi lähestymistapa voi olla myös opittua kokemusta. Mulla on takana työn puitteissa satoja matkapäiviä ja olen hiljalleen kehittänyt pakkaamisen ja muut lähdön rutiinit aika virtaviivaisiksi. Aiemmin pakkasin kaiken varman päälle ja tuplasti, joten raahasin isoissa laukuissa turhaa tavaraa ympäri maailmaa. Opin vähitellen käsittämään oikeasti tarpeelliset asiat ja tajusin, että on suorastaan vaikeaa päätyä matkoilla sellaisiin paikkoihin, joista ei löydy ruoka- ja vaatekauppaa sekä apteekkia varten säteeltä. Viimeinen silaus ennakkovarautumisen turhuuteen tuli, kun kaikki se huolella pakattu varmuus hävisi lentokenttien syövereihin pariin otteeseen, joten mukanani olikin sitten tasan se, mitä oli ylläni.
Lasten kanssa matkatessakin ne oikeasti välttämättömät asiat on melko vähät. Suurin osa varmisteluista on sellaista mitä voi suunnitellusti täydentää tai yllätyksissä hankkia reissun päällä. Tietty perussetti tarvikkeita on sama normaali kuin kotonakin, joten jos lapsen hoidosta mitään käsittää eli sitä tekee muutenkin, niin samalla kaavalla se menee matkallakin. Toki on hyvä haukkua isiä, jotka eivät ole kotonakaan lastaan koskaan esim täyttä vuorokautta omatoimisesti hoitaneet - mutta syyllistä voi alkaa vilkuilla peilin kautta silloin.
Jos sinä olisit varautunut, niin sinulla olisi ollut mukana käsimatkatavaroissa parin päivän välttämättömät tavarat. Vaihtopaita, sukat ja alusvaatteet ei paljoa paina eikä vie tilaa. Sen lisäksi itse en ainakaan halua raahata keskellä yötä korvakivusta itkevää lasta apteekkiin särkylääkkeen vuoksi vaan laiskana mieluummin kaivelen sitä kassista.
Jep, yhden kerran jälkeen opin tämän. Särkylääkkeen kaltaiset jutut kuuluukin siihen lapsen perussettiin.
Lisäys vielä ap:ltä: yksi opinkappale tässä on sellainen, että vaikka miten huolestuisi ja varautuisi ennalta, niin saattaa silti maailma laittaa nöyräksi ja tehdä kaiken ennakkohuolehtimisen tyhjäksi. Silloin on kuitenkin pärjättävä jotenkin, joten on parempi jos on luonne, joka ei romahda ennakoimattomista vastuksista vaan sopeutuu. On siis joka tapauksessa varauduttava siihen, ettei ole varautunut kaikkeen. Näin ollen taas on kyseenalaista moittia toisenlaatuista ihmistä siitä, että tämä ei osaa/jaksa/ymmärrä varautua kaikkeen, jos kuitenkin on varautunut selviytymään kaikesta. Lopulta kyse on vain erilaisista ihmisistä ja parisuhteessa pitäisi sietää erilaisuutta, ainakin oman puolison suhteen.
Joo! Mutta tässäkin asiassa on joku raja siihen missä menee maalaisjärjen ja hölmöyden raja. Kannattaako lähteä kahta kättä heiluttaen tenavan kanssa reissuun rennolla asenteella ja sitten käyttää aikaa siellä reissussa ostelemalla kaupoista vaihtovaatteita yms. VAI pakkaako aiempaan kokemukseen nojaten tietyt tarvikkeet mukaan ja nauttii sitten reissusta ilman ylimääräisiä kauppa/apteekkikierroksia.
Kyllä ne tietyt tapahtumat lasten kanssa ovat todennäköisiä ja niihin osaa varautua. Elämä tuo kyllä yllätylsiä, pettymyksiä ym. tielle ihan itsestään muutenkin, ei niitä tarvitse vartavasten hakea jättämällä esim. vaihtovaatteet tai vaipat kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin idea siinä on että äidin- ja isänvaistot on erilaisia ja isä ei osaa olla äiti.
Miehetkin ovat kykeneviä ottamaan asioista selvää ja hankkimaan lapsille oikeita varusteita.
Meillä on mies hoitanut lasten harrastukset, sillä hänellä on joustavampi työ.
Ihan on itse osannut ehdottaa harrastuksia ja selvittää mitä varustuksia tarvitaan.
Päiväkotiinkin ymmärsi pakata vaihtovaatteitta mukaan ja metsäretkille oikeanlaiset varustukset.Eivät nämä mitään vaisto-juttuja ole, vaan ihan omasta viitsimisestä kiinni.
Kääntöpuolella on sitten edelleenkin se suorittajaäidin itsekäs omiminen. Lasteni äidin kanssa on niin, että tämä sopii, ilmoittaa, järjestää lapsille harrastusmenot omin päin, edes multa kysymättä, ennenkuin sitten kalenteriin on jo täytetty joka illalle menot ja pitää sumplia, kuka milloinkin kerkeää kuskata. Pahimmillaan hänen äitinsä on omin päin jo sopinut jotain harrastuksia ja ilmoittanut sitten hänelle, ja hän puolestaan ilmoittanut minulle. Mainittakoon, että tämä suorittajuus taitaa kulkea suvun äitilinjassa heillä.
Toki osaisin keksiä harrastuksia lapsille ja hankkia varusteet yms, mutta mut on vaan ulkoistettu siitä prosessista ja mulle hädin tuskin sitten lyödään valmis kuljetusaikataulu eteen, kun tarvitsee hoitaa se logistiikka. Se taas on eri asia, että mun ehdotukset ja ideat harrastuksista tuskin kelpaisivat äidille, kuten ei yleensä ottaen muukaan ehdottamani.
Oletko pysähtnyt miettimään että sinä esität tyhmiä ideoita? Ja siksi käy noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on niin tasotonta miesvihan ja sukupuolistereotypioiden tykitystä ettei tähän oikeastaan kannattaisi osallistuakaan. Teen sen silti.
Oli puhe matkatavaroiden pakkaamisesta. Olkoon se hyvä esimerkki. Se ei ole sukupuolikysymys eikä kerro osaamattomuudesta, jos asioihin suhtautuu eri tavoin. Osa on ylihuolehtivia varmistajia, jotka pohtivat kaikki mahdolliset tilanteet ja kriisit ja varautuvat kaikkeen. He pakkaavat mukaan koko lääkekaapin ja kahden päivän varamuonat sekä kolminkertaisen määrän vaatekertoja kaikkiin eri sääolosuhteisiin. Osa on rentoja tilanteenmukaanluovijoita, jotka pakkaavat oikeasti ihan välttämättömimmän ja ottavat varalta rahaa, niin että yllätysten edessä puuttuvat jutut voi ostaa reissun päällä.
Tämä rennompi lähestymistapa voi olla myös opittua kokemusta. Mulla on takana työn puitteissa satoja matkapäiviä ja olen hiljalleen kehittänyt pakkaamisen ja muut lähdön rutiinit aika virtaviivaisiksi. Aiemmin pakkasin kaiken varman päälle ja tuplasti, joten raahasin isoissa laukuissa turhaa tavaraa ympäri maailmaa. Opin vähitellen käsittämään oikeasti tarpeelliset asiat ja tajusin, että on suorastaan vaikeaa päätyä matkoilla sellaisiin paikkoihin, joista ei löydy ruoka- ja vaatekauppaa sekä apteekkia varten säteeltä. Viimeinen silaus ennakkovarautumisen turhuuteen tuli, kun kaikki se huolella pakattu varmuus hävisi lentokenttien syövereihin pariin otteeseen, joten mukanani olikin sitten tasan se, mitä oli ylläni.
Lasten kanssa matkatessakin ne oikeasti välttämättömät asiat on melko vähät. Suurin osa varmisteluista on sellaista mitä voi suunnitellusti täydentää tai yllätyksissä hankkia reissun päällä. Tietty perussetti tarvikkeita on sama normaali kuin kotonakin, joten jos lapsen hoidosta mitään käsittää eli sitä tekee muutenkin, niin samalla kaavalla se menee matkallakin. Toki on hyvä haukkua isiä, jotka eivät ole kotonakaan lastaan koskaan esim täyttä vuorokautta omatoimisesti hoitaneet - mutta syyllistä voi alkaa vilkuilla peilin kautta silloin.
Jos sinä olisit varautunut, niin sinulla olisi ollut mukana käsimatkatavaroissa parin päivän välttämättömät tavarat. Vaihtopaita, sukat ja alusvaatteet ei paljoa paina eikä vie tilaa. Sen lisäksi itse en ainakaan halua raahata keskellä yötä korvakivusta itkevää lasta apteekkiin särkylääkkeen vuoksi vaan laiskana mieluummin kaivelen sitä kassista.
Jep, yhden kerran jälkeen opin tämän. Särkylääkkeen kaltaiset jutut kuuluukin siihen lapsen perussettiin.
Lisäys vielä ap:ltä: yksi opinkappale tässä on sellainen, että vaikka miten huolestuisi ja varautuisi ennalta, niin saattaa silti maailma laittaa nöyräksi ja tehdä kaiken ennakkohuolehtimisen tyhjäksi. Silloin on kuitenkin pärjättävä jotenkin, joten on parempi jos on luonne, joka ei romahda ennakoimattomista vastuksista vaan sopeutuu. On siis joka tapauksessa varauduttava siihen, ettei ole varautunut kaikkeen. Näin ollen taas on kyseenalaista moittia toisenlaatuista ihmistä siitä, että tämä ei osaa/jaksa/ymmärrä varautua kaikkeen, jos kuitenkin on varautunut selviytymään kaikesta. Lopulta kyse on vain erilaisista ihmisistä ja parisuhteessa pitäisi sietää erilaisuutta, ainakin oman puolison suhteen.
Joo! Mutta tässäkin asiassa on joku raja siihen missä menee maalaisjärjen ja hölmöyden raja. Kannattaako lähteä kahta kättä heiluttaen tenavan kanssa reissuun rennolla asenteella ja sitten käyttää aikaa siellä reissussa ostelemalla kaupoista vaihtovaatteita yms. VAI pakkaako aiempaan kokemukseen nojaten tietyt tarvikkeet mukaan ja nauttii sitten reissusta ilman ylimääräisiä kauppa/apteekkikierroksia.
Kyllä ne tietyt tapahtumat lasten kanssa ovat todennäköisiä ja niihin osaa varautua. Elämä tuo kyllä yllätylsiä, pettymyksiä ym. tielle ihan itsestään muutenkin, ei niitä tarvitse vartavasten hakea jättämällä esim. vaihtovaatteet tai vaipat kotiin.
Niin, sitä koetin sanoa, että tässä on olemassa se kultainen keskitie, toimiva kompromissi ihan kaikkeen varautumisen ja ei mihinkään varautumisen välillä. Se edellyttää jonkinlaista käytännön kokemusta ja näppituntumaa siihen, millaista on reissata lapsen kanssa, tai ensinnäkin millaista on arki lapsen kanssa. Jos tätä kokemusta ei ole suotu, ei tietenkään pysty sitä tuosta vain järkeilemään siinä kohtaa kun kapsäkki on sängyllä avattuna jo. Tarkoitan siis sanoa niille miehensä pakkaamista haukkuneille, että jos ette ole oikeasti jättäneet sitä lasta yksin miehen hoidettavaksi vähintään vuorokaudeksi aiemmin, vaan olette olleet koko ajan päävastuullisena tai vähintäänkin osallistuneet siinä sivussa, hoitaneet hankalimat jutut itse ja lopussakin olan yli vahtineet, niin ei voi edes odottaa että mies yhtäkkiä kokisi valaistumisen lapsenhoidossa.
Tämä keskustelussa vallitseva miehentappolinja on samaa syrjivän ennakkoluuloista roskaa kuin mouhuaminen naisten huonosta autoilutaidosta. Joo, on oikeasti olemassa pariskuntia, jossa nainen on huono kuski ja mies ajaa aina. Siitä saa miettiä syy-yhteyksiä sitten jokainen asenteensa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin idea siinä on että äidin- ja isänvaistot on erilaisia ja isä ei osaa olla äiti.
Miehetkin ovat kykeneviä ottamaan asioista selvää ja hankkimaan lapsille oikeita varusteita.
Meillä on mies hoitanut lasten harrastukset, sillä hänellä on joustavampi työ.
Ihan on itse osannut ehdottaa harrastuksia ja selvittää mitä varustuksia tarvitaan.
Päiväkotiinkin ymmärsi pakata vaihtovaatteitta mukaan ja metsäretkille oikeanlaiset varustukset.Eivät nämä mitään vaisto-juttuja ole, vaan ihan omasta viitsimisestä kiinni.
Kääntöpuolella on sitten edelleenkin se suorittajaäidin itsekäs omiminen. Lasteni äidin kanssa on niin, että tämä sopii, ilmoittaa, järjestää lapsille harrastusmenot omin päin, edes multa kysymättä, ennenkuin sitten kalenteriin on jo täytetty joka illalle menot ja pitää sumplia, kuka milloinkin kerkeää kuskata. Pahimmillaan hänen äitinsä on omin päin jo sopinut jotain harrastuksia ja ilmoittanut sitten hänelle, ja hän puolestaan ilmoittanut minulle. Mainittakoon, että tämä suorittajuus taitaa kulkea suvun äitilinjassa heillä.
Toki osaisin keksiä harrastuksia lapsille ja hankkia varusteet yms, mutta mut on vaan ulkoistettu siitä prosessista ja mulle hädin tuskin sitten lyödään valmis kuljetusaikataulu eteen, kun tarvitsee hoitaa se logistiikka. Se taas on eri asia, että mun ehdotukset ja ideat harrastuksista tuskin kelpaisivat äidille, kuten ei yleensä ottaen muukaan ehdottamani.
Oletko pysähtnyt miettimään että sinä esität tyhmiä ideoita? Ja siksi käy noin.
Niin, tietenkin ideani ovat tyhmiä, koska olen mies.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on niin tasotonta miesvihan ja sukupuolistereotypioiden tykitystä ettei tähän oikeastaan kannattaisi osallistuakaan. Teen sen silti.
Oli puhe matkatavaroiden pakkaamisesta. Olkoon se hyvä esimerkki. Se ei ole sukupuolikysymys eikä kerro osaamattomuudesta, jos asioihin suhtautuu eri tavoin. Osa on ylihuolehtivia varmistajia, jotka pohtivat kaikki mahdolliset tilanteet ja kriisit ja varautuvat kaikkeen. He pakkaavat mukaan koko lääkekaapin ja kahden päivän varamuonat sekä kolminkertaisen määrän vaatekertoja kaikkiin eri sääolosuhteisiin. Osa on rentoja tilanteenmukaanluovijoita, jotka pakkaavat oikeasti ihan välttämättömimmän ja ottavat varalta rahaa, niin että yllätysten edessä puuttuvat jutut voi ostaa reissun päällä.
Tämä rennompi lähestymistapa voi olla myös opittua kokemusta. Mulla on takana työn puitteissa satoja matkapäiviä ja olen hiljalleen kehittänyt pakkaamisen ja muut lähdön rutiinit aika virtaviivaisiksi. Aiemmin pakkasin kaiken varman päälle ja tuplasti, joten raahasin isoissa laukuissa turhaa tavaraa ympäri maailmaa. Opin vähitellen käsittämään oikeasti tarpeelliset asiat ja tajusin, että on suorastaan vaikeaa päätyä matkoilla sellaisiin paikkoihin, joista ei löydy ruoka- ja vaatekauppaa sekä apteekkia varten säteeltä. Viimeinen silaus ennakkovarautumisen turhuuteen tuli, kun kaikki se huolella pakattu varmuus hävisi lentokenttien syövereihin pariin otteeseen, joten mukanani olikin sitten tasan se, mitä oli ylläni.
Lasten kanssa matkatessakin ne oikeasti välttämättömät asiat on melko vähät. Suurin osa varmisteluista on sellaista mitä voi suunnitellusti täydentää tai yllätyksissä hankkia reissun päällä. Tietty perussetti tarvikkeita on sama normaali kuin kotonakin, joten jos lapsen hoidosta mitään käsittää eli sitä tekee muutenkin, niin samalla kaavalla se menee matkallakin. Toki on hyvä haukkua isiä, jotka eivät ole kotonakaan lastaan koskaan esim täyttä vuorokautta omatoimisesti hoitaneet - mutta syyllistä voi alkaa vilkuilla peilin kautta silloin.
Lähdetään viikon etelänlomalle. Ensimmäiseen kolmeen päivään lapset eivät pääse uimaan tai leikkialueelle. Koska varusteita puuttuu.
Neljäs päivä ja viides päivä shoppaillaan niitä varusteita.
Kuudes päivä lomaillaan paitsi että istutaan hotellihuoneessa odottamassa lääkäriä, koska ei ole niitä lääkkeitä.
Seitsemäntenä lähdetään kotiin.
Kotona joka mukulalla on sitten vähän käytettyjä tarvikkeita läjäpäin. Joita äiti sitten lajittelee ja hinnoittelee kirpparille.
Ja viikon päästä tulee 300 euron ylimääräinen lasku tarvikkeista ja vaatteista joita ei olisi tarvinnut ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin idea siinä on että äidin- ja isänvaistot on erilaisia ja isä ei osaa olla äiti.
Miehetkin ovat kykeneviä ottamaan asioista selvää ja hankkimaan lapsille oikeita varusteita.
Meillä on mies hoitanut lasten harrastukset, sillä hänellä on joustavampi työ.
Ihan on itse osannut ehdottaa harrastuksia ja selvittää mitä varustuksia tarvitaan.
Päiväkotiinkin ymmärsi pakata vaihtovaatteitta mukaan ja metsäretkille oikeanlaiset varustukset.Eivät nämä mitään vaisto-juttuja ole, vaan ihan omasta viitsimisestä kiinni.
Kääntöpuolella on sitten edelleenkin se suorittajaäidin itsekäs omiminen. Lasteni äidin kanssa on niin, että tämä sopii, ilmoittaa, järjestää lapsille harrastusmenot omin päin, edes multa kysymättä, ennenkuin sitten kalenteriin on jo täytetty joka illalle menot ja pitää sumplia, kuka milloinkin kerkeää kuskata. Pahimmillaan hänen äitinsä on omin päin jo sopinut jotain harrastuksia ja ilmoittanut sitten hänelle, ja hän puolestaan ilmoittanut minulle. Mainittakoon, että tämä suorittajuus taitaa kulkea suvun äitilinjassa heillä.
Toki osaisin keksiä harrastuksia lapsille ja hankkia varusteet yms, mutta mut on vaan ulkoistettu siitä prosessista ja mulle hädin tuskin sitten lyödään valmis kuljetusaikataulu eteen, kun tarvitsee hoitaa se logistiikka. Se taas on eri asia, että mun ehdotukset ja ideat harrastuksista tuskin kelpaisivat äidille, kuten ei yleensä ottaen muukaan ehdottamani.
Oletko pysähtnyt miettimään että sinä esität tyhmiä ideoita? Ja siksi käy noin.
Niin, tietenkin ideani ovat tyhmiä, koska olen mies.
Ei vaan sinusta niitä ei saa arvioida normaali arvosteluasteikolla, koska sinä olet ennen kaikkea uhri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin idea siinä on että äidin- ja isänvaistot on erilaisia ja isä ei osaa olla äiti.
Miehetkin ovat kykeneviä ottamaan asioista selvää ja hankkimaan lapsille oikeita varusteita.
Meillä on mies hoitanut lasten harrastukset, sillä hänellä on joustavampi työ.
Ihan on itse osannut ehdottaa harrastuksia ja selvittää mitä varustuksia tarvitaan.
Päiväkotiinkin ymmärsi pakata vaihtovaatteitta mukaan ja metsäretkille oikeanlaiset varustukset.Eivät nämä mitään vaisto-juttuja ole, vaan ihan omasta viitsimisestä kiinni.
Kääntöpuolella on sitten edelleenkin se suorittajaäidin itsekäs omiminen. Lasteni äidin kanssa on niin, että tämä sopii, ilmoittaa, järjestää lapsille harrastusmenot omin päin, edes multa kysymättä, ennenkuin sitten kalenteriin on jo täytetty joka illalle menot ja pitää sumplia, kuka milloinkin kerkeää kuskata. Pahimmillaan hänen äitinsä on omin päin jo sopinut jotain harrastuksia ja ilmoittanut sitten hänelle, ja hän puolestaan ilmoittanut minulle. Mainittakoon, että tämä suorittajuus taitaa kulkea suvun äitilinjassa heillä.
Toki osaisin keksiä harrastuksia lapsille ja hankkia varusteet yms, mutta mut on vaan ulkoistettu siitä prosessista ja mulle hädin tuskin sitten lyödään valmis kuljetusaikataulu eteen, kun tarvitsee hoitaa se logistiikka. Se taas on eri asia, että mun ehdotukset ja ideat harrastuksista tuskin kelpaisivat äidille, kuten ei yleensä ottaen muukaan ehdottamani.
No epäilen, että tuo on todella harvinaista, että isovanhempi sopii lasten harrastuksia. Yleisempää taitaa olla, että perheen isä ei hoksaa eväänsä liikauttaa asian suhteen. Meillä lapsilla ei olisi ainuttakaan harrastusta, jos olisin jättänyt miehen varaan. Olen kyllä herätellyt keskustelua aiheesta, mutta häntä ei kiinnosta, ei ota asioita hoitaakseen. Lapset ovat innokkaita moniin harrastuksiin, mutta rajoitan heillä harrastuksia yhteen. Enempään mulla ei taida olla voimavaroja.
Ja aika yleistä tuntuu olevan tämä, mitä meillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo "pärjäisi viikon eskarin leikimökissä" varustelukin nyt ihan pimahtanutta. Ja aivan turhaa. Jos suurinpiirtein on asialliset ulkokamppeet ja ne luistimet mukana, niin sillä pääsee jo pitkälle. Ei se luistelutunti nyt mikään selviytymisleiri ole.
Kyllä meillä on kuluneen 18 vuoden ja kolmen lapsen kanssa unohtunut luistimia, jäänyt lukematta viestejä, palauttamatta lomalaan, on eletty kesällä ruokailun suhteen kuin pellossa (ei tarkkoja ruoka-aikoja jne.). Silti on ihan täyspäisiä ja fiksuja nuoria kasvanut vaikkei hulluna ole suoritettukaan ja jo aika pienenä ovat osanneet ottaa vastuuta mm. harrastusvälineistä.
Ne äidit jotka pimahtavat jo jostain eskarin luistelutunnin varustelusta ovat kyllä hemmetinmoisessa pulassa kun koulu alkaa ja Wilma alkaa tuutata muutosta ja muutoksen muutosta ja vielä korjausta edelliseen muutosviestiin. Huomenna on uintia. Ei sittenkään, onkin luistelua. Eikun sisäliikuntaa (ja vika viesti tulee tietenkin klo 21 edellisenä iltana Wilmaan).
Lapsi ei kyllä mene rikki siitä jos kerran luistimet puuttuu tai kurahanskat on jääneet kotiin. Kyllä siitä selvitään, vaikkei se nyt mukavaa tietty ole kenellekään.
Tottakai se on aivan turhaa! Pointti olikin, että toisin kuin keskustelussa väitettiin, äidit eivät ole opetelleet asioita kämmäilemällä, vaan hankkimalla tietoa itsenäisesti, varautumalla vähän kaikkeen, ja sitten kokemuksen myötä osaavat karsia esim. juuri tuota luistelukassin sisältöä. Äitien ei siis tarvitse missään vaiheessa jättää lapsia itkemään yksin, ilman varusteita, vaan jostain syystä äidit ovat kykeneviä oppimaan myös itsenäisesti tietoa hankkimalla.
Kyllä minullakin asioita unohtuu, mutta ei tulisi mieleenkään uhriutua ja väittää, että se on mieheni vika, kun hän ei ole antanut minulle mahdollisuutta oppia.
Ja omat lapseni ovat jo yläasteella ja lukiossa, joten todellakin tiedän. Miehelläni sen sijaan ei vieläkään ole wilma-tunnuksia, kuten ei monella muullakaan tuttavaperheiden isillä. Joillakin on, mutta he kirjautuvat sinne ehkä kerran kuukaudessa, tai vuodessa.
En yritä aloituksellani keskustella mistään yksittäisestä tapahtumasta, vaan yleisesti ihmetellä niitä asenteita ja odotuksia, mitä isiin ja äiteihin kohdistetaan.
ap
^ tässä näkyy vähän tämän keskustelun pohjaongelma. Minäminäminä=kaikki naiset/äidit ja minun mies=kaikki miehet ja isät.
Teen työtä perheiden parissa ja totta, on miehiä jotka välillä tyyliin unohtaa että niillä edes on lapsia. Mutta ihan vastaavasti näitä naisiakin on, jotka ei todellakaan googlettele yökausia mitä pitää tehdä lapsen kanssa milloinkin, mitä pakata mukaan, yms. Kyllä se vanhemmuus tuntuu isommassa mittakaavassa olevan ihan tasapuolisesti hukassa. Tuttaviani mietin niin joo, on perheitä joissa äidit tuntuu tekevän vähän enemmän mutta sitten taas vastaavasti muutama äiti jotka tuntuu olevan ihan pihalla siitä mitä lapsi voisi tarvita milloinkin. Ei huolehdita harrastuksista, aina herätään liian myöhään että oho, niin pakkasta on ollut jo pari viikkoa, pitäisiköhän tässä kaivaa lapselle talvivaatetta esille kun se tulee isän luota taas pipon ja hanskojen ja paksumman takin kanssa. Ihan kaikki omalla vastuulla olevat lapsen asiat hoidetaan myöhässä, jos hoidetaan. Toinen näistä vielä kovaan ääneen valittaa kuinka hänen on aina hoidettava kaikki ja kuinka on raskasta jajaja vaikka todellisuudessa mitään ei tapahdu ja lapsetkin on pääsääntöisesti isällään joka hoitaa asiat. Ja sitten taas toiset ihmiset tuntee kaveripiirissään niitä perheitä jossa mies lorvii ja nainen kantaa vastuun ihan oikeasti.
Että on surkeita vanhempia, sukupuolesta riippumatta. Mutta sitten on MYÖS näitä suorittajaäitejä, jotka ei anna miehen osallistua ja tekee siitä lapsesta jonkun henk.koht. projektin ja sitten uupuvat sen projektinsa alle. Kaikki eivät ole tälläisiä joten jos olet oikeasti surkean miehen kanssa lisääntynyt etkä ole suorittajavanhempi, miksi yrität kieltää sen että suorittajaäitejä YLIPÄÄTÄÄN on olemassa ja kaikki ongelmat aina ja ikuisesti ohtuu vaan huonoista miehistä?
Tämän suorittajaäiti-keskustelun voisi kääntää siihen että puhutaan työholisteista miehistä jotka valittaa kun kuormittuvat töissä ja pohditaan että niin, voisi varmaan vähentää työntekoa se mies ja jakaa tasa-arvoisemmin tätä asiaa kumppanin kanssa kun kyllä se kumppanikin mielellään menisi töihin ja siellä pärjäisi jos mies vaan antaisi siihen mahdollisuuden eikä itse olisi töissä 24/7. Niin kuulostaako tosi fiksulta jos siihen miehet kuorossa vastaa että eiiii, ei onnistu, ei se nainen kuitenkaan mene töihin, mulla on vähän isompi palkka, nainen saa kuitenkin potkutkin kohta, ei millään nyt pysty, kyllä naisten paikka on kotona. Kuulostaisiko fiksulta? Mitäs hittoa valittavat jos ratkaisuehdotus ei kelpaa?
Ja muuten, ihan yhtä mokailua se on naiselta lastata mukaan hirveä määrä tavaraa "ja sitten pikku hiljaa oppia karsimaan pois se mikä ei olekaan tärkeää kun kokemusta karttuu" kuin se että mies ei heti osaa ottaa kaikkea tarvittavaa mukaan. Ja jos mietitään sitä lapsen kärsimystä niin osasta lapsista voi olla kivempaa se että hanskat jää kotiin kuin se että hän kantaa mukanaan kolmeen vuodenaikaan sopivaa vaatetusta "varmuuden vuoksi". Suorittajaäiti ei siis mitenkään automaattisesti ole parempi vanhempi kuin se vähän huithapeli isä, vaikka se suorittajaäiti niin haluaakin kuvitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on niin tasotonta miesvihan ja sukupuolistereotypioiden tykitystä ettei tähän oikeastaan kannattaisi osallistuakaan. Teen sen silti.
Oli puhe matkatavaroiden pakkaamisesta. Olkoon se hyvä esimerkki. Se ei ole sukupuolikysymys eikä kerro osaamattomuudesta, jos asioihin suhtautuu eri tavoin. Osa on ylihuolehtivia varmistajia, jotka pohtivat kaikki mahdolliset tilanteet ja kriisit ja varautuvat kaikkeen. He pakkaavat mukaan koko lääkekaapin ja kahden päivän varamuonat sekä kolminkertaisen määrän vaatekertoja kaikkiin eri sääolosuhteisiin. Osa on rentoja tilanteenmukaanluovijoita, jotka pakkaavat oikeasti ihan välttämättömimmän ja ottavat varalta rahaa, niin että yllätysten edessä puuttuvat jutut voi ostaa reissun päällä.
Tämä rennompi lähestymistapa voi olla myös opittua kokemusta. Mulla on takana työn puitteissa satoja matkapäiviä ja olen hiljalleen kehittänyt pakkaamisen ja muut lähdön rutiinit aika virtaviivaisiksi. Aiemmin pakkasin kaiken varman päälle ja tuplasti, joten raahasin isoissa laukuissa turhaa tavaraa ympäri maailmaa. Opin vähitellen käsittämään oikeasti tarpeelliset asiat ja tajusin, että on suorastaan vaikeaa päätyä matkoilla sellaisiin paikkoihin, joista ei löydy ruoka- ja vaatekauppaa sekä apteekkia varten säteeltä. Viimeinen silaus ennakkovarautumisen turhuuteen tuli, kun kaikki se huolella pakattu varmuus hävisi lentokenttien syövereihin pariin otteeseen, joten mukanani olikin sitten tasan se, mitä oli ylläni.
Lasten kanssa matkatessakin ne oikeasti välttämättömät asiat on melko vähät. Suurin osa varmisteluista on sellaista mitä voi suunnitellusti täydentää tai yllätyksissä hankkia reissun päällä. Tietty perussetti tarvikkeita on sama normaali kuin kotonakin, joten jos lapsen hoidosta mitään käsittää eli sitä tekee muutenkin, niin samalla kaavalla se menee matkallakin. Toki on hyvä haukkua isiä, jotka eivät ole kotonakaan lastaan koskaan esim täyttä vuorokautta omatoimisesti hoitaneet - mutta syyllistä voi alkaa vilkuilla peilin kautta silloin.
Jos sinä olisit varautunut, niin sinulla olisi ollut mukana käsimatkatavaroissa parin päivän välttämättömät tavarat. Vaihtopaita, sukat ja alusvaatteet ei paljoa paina eikä vie tilaa. Sen lisäksi itse en ainakaan halua raahata keskellä yötä korvakivusta itkevää lasta apteekkiin särkylääkkeen vuoksi vaan laiskana mieluummin kaivelen sitä kassista.
Jep, yhden kerran jälkeen opin tämän. Särkylääkkeen kaltaiset jutut kuuluukin siihen lapsen perussettiin.
Lisäys vielä ap:ltä: yksi opinkappale tässä on sellainen, että vaikka miten huolestuisi ja varautuisi ennalta, niin saattaa silti maailma laittaa nöyräksi ja tehdä kaiken ennakkohuolehtimisen tyhjäksi. Silloin on kuitenkin pärjättävä jotenkin, joten on parempi jos on luonne, joka ei romahda ennakoimattomista vastuksista vaan sopeutuu. On siis joka tapauksessa varauduttava siihen, ettei ole varautunut kaikkeen. Näin ollen taas on kyseenalaista moittia toisenlaatuista ihmistä siitä, että tämä ei osaa/jaksa/ymmärrä varautua kaikkeen, jos kuitenkin on varautunut selviytymään kaikesta. Lopulta kyse on vain erilaisista ihmisistä ja parisuhteessa pitäisi sietää erilaisuutta, ainakin oman puolison suhteen.
Joo! Mutta tässäkin asiassa on joku raja siihen missä menee maalaisjärjen ja hölmöyden raja. Kannattaako lähteä kahta kättä heiluttaen tenavan kanssa reissuun rennolla asenteella ja sitten käyttää aikaa siellä reissussa ostelemalla kaupoista vaihtovaatteita yms. VAI pakkaako aiempaan kokemukseen nojaten tietyt tarvikkeet mukaan ja nauttii sitten reissusta ilman ylimääräisiä kauppa/apteekkikierroksia.
Kyllä ne tietyt tapahtumat lasten kanssa ovat todennäköisiä ja niihin osaa varautua. Elämä tuo kyllä yllätylsiä, pettymyksiä ym. tielle ihan itsestään muutenkin, ei niitä tarvitse vartavasten hakea jättämällä esim. vaihtovaatteet tai vaipat kotiin.
Niin, sitä koetin sanoa, että tässä on olemassa se kultainen keskitie, toimiva kompromissi ihan kaikkeen varautumisen ja ei mihinkään varautumisen välillä. Se edellyttää jonkinlaista käytännön kokemusta ja näppituntumaa siihen, millaista on reissata lapsen kanssa, tai ensinnäkin millaista on arki lapsen kanssa. Jos tätä kokemusta ei ole suotu, ei tietenkään pysty sitä tuosta vain järkeilemään siinä kohtaa kun kapsäkki on sängyllä avattuna jo. Tarkoitan siis sanoa niille miehensä pakkaamista haukkuneille, että jos ette ole oikeasti jättäneet sitä lasta yksin miehen hoidettavaksi vähintään vuorokaudeksi aiemmin, vaan olette olleet koko ajan päävastuullisena tai vähintäänkin osallistuneet siinä sivussa, hoitaneet hankalimat jutut itse ja lopussakin olan yli vahtineet, niin ei voi edes odottaa että mies yhtäkkiä kokisi valaistumisen lapsenhoidossa.
Tämä keskustelussa vallitseva miehentappolinja on samaa syrjivän ennakkoluuloista roskaa kuin mouhuaminen naisten huonosta autoilutaidosta. Joo, on oikeasti olemassa pariskuntia, jossa nainen on huono kuski ja mies ajaa aina. Siitä saa miettiä syy-yhteyksiä sitten jokainen asenteensa mukaan.
Mitä voi sitten tehdä, että se mies alkaisi ottaa sitä kokemusta?? Ei halunnut jäädä vanhempaivapaalle, kun minä palasin töihin (ehdotin kyllä moneen kertaan). Tarjoan sitä vastuunottoa hänelle, työnnän sitä hänelle. Olen jättänyt ruoat tekemättä, kaupassa käymättä, siivoamatta, pyykit pesemättä päiviksi. Olen lähtenyt kotoa päiväksi (enempään ei ole mahdollisuutta). Olen keskystellut vastuunjaosta, yrittänyt kehua ja kannustaa jne jne. Mutta kun mikään ei auta. Jos on ihan pakko, hän tekee vain yhden asian, yhden kerran. Esim. Käy kaupassa, ostaa yhden aterian ruoat, tekee ruoan lapsille ja käy tyytyväisenä sohvalle puhelimen kanssa. Tiskit on keittiössä päiväkausia. Seuraavalla ayerialla sama homma alkaa alusta, jos käsken.
Kyllä minusta vaikuttaa siltä, että hän ei halua ottaa vastuuta. Kivempi olla vaan se apuri, joka tekee jotain tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on niin tasotonta miesvihan ja sukupuolistereotypioiden tykitystä ettei tähän oikeastaan kannattaisi osallistuakaan. Teen sen silti.
Oli puhe matkatavaroiden pakkaamisesta. Olkoon se hyvä esimerkki. Se ei ole sukupuolikysymys eikä kerro osaamattomuudesta, jos asioihin suhtautuu eri tavoin. Osa on ylihuolehtivia varmistajia, jotka pohtivat kaikki mahdolliset tilanteet ja kriisit ja varautuvat kaikkeen. He pakkaavat mukaan koko lääkekaapin ja kahden päivän varamuonat sekä kolminkertaisen määrän vaatekertoja kaikkiin eri sääolosuhteisiin. Osa on rentoja tilanteenmukaanluovijoita, jotka pakkaavat oikeasti ihan välttämättömimmän ja ottavat varalta rahaa, niin että yllätysten edessä puuttuvat jutut voi ostaa reissun päällä.
Tämä rennompi lähestymistapa voi olla myös opittua kokemusta. Mulla on takana työn puitteissa satoja matkapäiviä ja olen hiljalleen kehittänyt pakkaamisen ja muut lähdön rutiinit aika virtaviivaisiksi. Aiemmin pakkasin kaiken varman päälle ja tuplasti, joten raahasin isoissa laukuissa turhaa tavaraa ympäri maailmaa. Opin vähitellen käsittämään oikeasti tarpeelliset asiat ja tajusin, että on suorastaan vaikeaa päätyä matkoilla sellaisiin paikkoihin, joista ei löydy ruoka- ja vaatekauppaa sekä apteekkia varten säteeltä. Viimeinen silaus ennakkovarautumisen turhuuteen tuli, kun kaikki se huolella pakattu varmuus hävisi lentokenttien syövereihin pariin otteeseen, joten mukanani olikin sitten tasan se, mitä oli ylläni.
Lasten kanssa matkatessakin ne oikeasti välttämättömät asiat on melko vähät. Suurin osa varmisteluista on sellaista mitä voi suunnitellusti täydentää tai yllätyksissä hankkia reissun päällä. Tietty perussetti tarvikkeita on sama normaali kuin kotonakin, joten jos lapsen hoidosta mitään käsittää eli sitä tekee muutenkin, niin samalla kaavalla se menee matkallakin. Toki on hyvä haukkua isiä, jotka eivät ole kotonakaan lastaan koskaan esim täyttä vuorokautta omatoimisesti hoitaneet - mutta syyllistä voi alkaa vilkuilla peilin kautta silloin.
Lähdetään viikon etelänlomalle. Ensimmäiseen kolmeen päivään lapset eivät pääse uimaan tai leikkialueelle. Koska varusteita puuttuu.
Neljäs päivä ja viides päivä shoppaillaan niitä varusteita.
Kuudes päivä lomaillaan paitsi että istutaan hotellihuoneessa odottamassa lääkäriä, koska ei ole niitä lääkkeitä.
Seitsemäntenä lähdetään kotiin.
Kotona joka mukulalla on sitten vähän käytettyjä tarvikkeita läjäpäin. Joita äiti sitten lajittelee ja hinnoittelee kirpparille.
Ja viikon päästä tulee 300 euron ylimääräinen lasku tarvikkeista ja vaatteista joita ei olisi tarvinnut ostaa.
Taidat olla hieman idiootti itsekin, jos teillä käy lomareissuilla noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo "pärjäisi viikon eskarin leikimökissä" varustelukin nyt ihan pimahtanutta. Ja aivan turhaa. Jos suurinpiirtein on asialliset ulkokamppeet ja ne luistimet mukana, niin sillä pääsee jo pitkälle. Ei se luistelutunti nyt mikään selviytymisleiri ole.
Kyllä meillä on kuluneen 18 vuoden ja kolmen lapsen kanssa unohtunut luistimia, jäänyt lukematta viestejä, palauttamatta lomalaan, on eletty kesällä ruokailun suhteen kuin pellossa (ei tarkkoja ruoka-aikoja jne.). Silti on ihan täyspäisiä ja fiksuja nuoria kasvanut vaikkei hulluna ole suoritettukaan ja jo aika pienenä ovat osanneet ottaa vastuuta mm. harrastusvälineistä.
Ne äidit jotka pimahtavat jo jostain eskarin luistelutunnin varustelusta ovat kyllä hemmetinmoisessa pulassa kun koulu alkaa ja Wilma alkaa tuutata muutosta ja muutoksen muutosta ja vielä korjausta edelliseen muutosviestiin. Huomenna on uintia. Ei sittenkään, onkin luistelua. Eikun sisäliikuntaa (ja vika viesti tulee tietenkin klo 21 edellisenä iltana Wilmaan).
Lapsi ei kyllä mene rikki siitä jos kerran luistimet puuttuu tai kurahanskat on jääneet kotiin. Kyllä siitä selvitään, vaikkei se nyt mukavaa tietty ole kenellekään.
Tottakai se on aivan turhaa! Pointti olikin, että toisin kuin keskustelussa väitettiin, äidit eivät ole opetelleet asioita kämmäilemällä, vaan hankkimalla tietoa itsenäisesti, varautumalla vähän kaikkeen, ja sitten kokemuksen myötä osaavat karsia esim. juuri tuota luistelukassin sisältöä. Äitien ei siis tarvitse missään vaiheessa jättää lapsia itkemään yksin, ilman varusteita, vaan jostain syystä äidit ovat kykeneviä oppimaan myös itsenäisesti tietoa hankkimalla.
Kyllä minullakin asioita unohtuu, mutta ei tulisi mieleenkään uhriutua ja väittää, että se on mieheni vika, kun hän ei ole antanut minulle mahdollisuutta oppia.
Ja omat lapseni ovat jo yläasteella ja lukiossa, joten todellakin tiedän. Miehelläni sen sijaan ei vieläkään ole wilma-tunnuksia, kuten ei monella muullakaan tuttavaperheiden isillä. Joillakin on, mutta he kirjautuvat sinne ehkä kerran kuukaudessa, tai vuodessa.
En yritä aloituksellani keskustella mistään yksittäisestä tapahtumasta, vaan yleisesti ihmetellä niitä asenteita ja odotuksia, mitä isiin ja äiteihin kohdistetaan.
ap
^ tässä näkyy vähän tämän keskustelun pohjaongelma. Minäminäminä=kaikki naiset/äidit ja minun mies=kaikki miehet ja isät.
Teen työtä perheiden parissa ja totta, on miehiä jotka välillä tyyliin unohtaa että niillä edes on lapsia. Mutta ihan vastaavasti näitä naisiakin on, jotka ei todellakaan googlettele yökausia mitä pitää tehdä lapsen kanssa milloinkin, mitä pakata mukaan, yms. Kyllä se vanhemmuus tuntuu isommassa mittakaavassa olevan ihan tasapuolisesti hukassa. Tuttaviani mietin niin joo, on perheitä joissa äidit tuntuu tekevän vähän enemmän mutta sitten taas vastaavasti muutama äiti jotka tuntuu olevan ihan pihalla siitä mitä lapsi voisi tarvita milloinkin. Ei huolehdita harrastuksista, aina herätään liian myöhään että oho, niin pakkasta on ollut jo pari viikkoa, pitäisiköhän tässä kaivaa lapselle talvivaatetta esille kun se tulee isän luota taas pipon ja hanskojen ja paksumman takin kanssa. Ihan kaikki omalla vastuulla olevat lapsen asiat hoidetaan myöhässä, jos hoidetaan. Toinen näistä vielä kovaan ääneen valittaa kuinka hänen on aina hoidettava kaikki ja kuinka on raskasta jajaja vaikka todellisuudessa mitään ei tapahdu ja lapsetkin on pääsääntöisesti isällään joka hoitaa asiat. Ja sitten taas toiset ihmiset tuntee kaveripiirissään niitä perheitä jossa mies lorvii ja nainen kantaa vastuun ihan oikeasti.
Että on surkeita vanhempia, sukupuolesta riippumatta. Mutta sitten on MYÖS näitä suorittajaäitejä, jotka ei anna miehen osallistua ja tekee siitä lapsesta jonkun henk.koht. projektin ja sitten uupuvat sen projektinsa alle. Kaikki eivät ole tälläisiä joten jos olet oikeasti surkean miehen kanssa lisääntynyt etkä ole suorittajavanhempi, miksi yrität kieltää sen että suorittajaäitejä YLIPÄÄTÄÄN on olemassa ja kaikki ongelmat aina ja ikuisesti ohtuu vaan huonoista miehistä?
Tämän suorittajaäiti-keskustelun voisi kääntää siihen että puhutaan työholisteista miehistä jotka valittaa kun kuormittuvat töissä ja pohditaan että niin, voisi varmaan vähentää työntekoa se mies ja jakaa tasa-arvoisemmin tätä asiaa kumppanin kanssa kun kyllä se kumppanikin mielellään menisi töihin ja siellä pärjäisi jos mies vaan antaisi siihen mahdollisuuden eikä itse olisi töissä 24/7. Niin kuulostaako tosi fiksulta jos siihen miehet kuorossa vastaa että eiiii, ei onnistu, ei se nainen kuitenkaan mene töihin, mulla on vähän isompi palkka, nainen saa kuitenkin potkutkin kohta, ei millään nyt pysty, kyllä naisten paikka on kotona. Kuulostaisiko fiksulta? Mitäs hittoa valittavat jos ratkaisuehdotus ei kelpaa?
Ja muuten, ihan yhtä mokailua se on naiselta lastata mukaan hirveä määrä tavaraa "ja sitten pikku hiljaa oppia karsimaan pois se mikä ei olekaan tärkeää kun kokemusta karttuu" kuin se että mies ei heti osaa ottaa kaikkea tarvittavaa mukaan. Ja jos mietitään sitä lapsen kärsimystä niin osasta lapsista voi olla kivempaa se että hanskat jää kotiin kuin se että hän kantaa mukanaan kolmeen vuodenaikaan sopivaa vaatetusta "varmuuden vuoksi". Suorittajaäiti ei siis mitenkään automaattisesti ole parempi vanhempi kuin se vähän huithapeli isä, vaikka se suorittajaäiti niin haluaakin kuvitella.
Opettajana sanoisin että yhden yhtä Wilma-merkintää ei kyllä tule jos sattuu olemaan varalta jotain. Yleensä ne on tarpeesen esim sen huithapelin isän matkaan lähettäneelle lapselle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin idea siinä on että äidin- ja isänvaistot on erilaisia ja isä ei osaa olla äiti.
Miehetkin ovat kykeneviä ottamaan asioista selvää ja hankkimaan lapsille oikeita varusteita.
Meillä on mies hoitanut lasten harrastukset, sillä hänellä on joustavampi työ.
Ihan on itse osannut ehdottaa harrastuksia ja selvittää mitä varustuksia tarvitaan.
Päiväkotiinkin ymmärsi pakata vaihtovaatteitta mukaan ja metsäretkille oikeanlaiset varustukset.Eivät nämä mitään vaisto-juttuja ole, vaan ihan omasta viitsimisestä kiinni.
Kääntöpuolella on sitten edelleenkin se suorittajaäidin itsekäs omiminen. Lasteni äidin kanssa on niin, että tämä sopii, ilmoittaa, järjestää lapsille harrastusmenot omin päin, edes multa kysymättä, ennenkuin sitten kalenteriin on jo täytetty joka illalle menot ja pitää sumplia, kuka milloinkin kerkeää kuskata. Pahimmillaan hänen äitinsä on omin päin jo sopinut jotain harrastuksia ja ilmoittanut sitten hänelle, ja hän puolestaan ilmoittanut minulle. Mainittakoon, että tämä suorittajuus taitaa kulkea suvun äitilinjassa heillä.
Toki osaisin keksiä harrastuksia lapsille ja hankkia varusteet yms, mutta mut on vaan ulkoistettu siitä prosessista ja mulle hädin tuskin sitten lyödään valmis kuljetusaikataulu eteen, kun tarvitsee hoitaa se logistiikka. Se taas on eri asia, että mun ehdotukset ja ideat harrastuksista tuskin kelpaisivat äidille, kuten ei yleensä ottaen muukaan ehdottamani.
Oletko pysähtnyt miettimään että sinä esität tyhmiä ideoita? Ja siksi käy noin.
Niin, tietenkin ideani ovat tyhmiä, koska olen mies.
Ei vaan sinusta niitä ei saa arvioida normaali arvosteluasteikolla, koska sinä olet ennen kaikkea uhri.
No kerrohan siitä arvosteluasteikostasi sitten ja perustele, miksi ehdotukseni ovat tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on niin tasotonta miesvihan ja sukupuolistereotypioiden tykitystä ettei tähän oikeastaan kannattaisi osallistuakaan. Teen sen silti.
Oli puhe matkatavaroiden pakkaamisesta. Olkoon se hyvä esimerkki. Se ei ole sukupuolikysymys eikä kerro osaamattomuudesta, jos asioihin suhtautuu eri tavoin. Osa on ylihuolehtivia varmistajia, jotka pohtivat kaikki mahdolliset tilanteet ja kriisit ja varautuvat kaikkeen. He pakkaavat mukaan koko lääkekaapin ja kahden päivän varamuonat sekä kolminkertaisen määrän vaatekertoja kaikkiin eri sääolosuhteisiin. Osa on rentoja tilanteenmukaanluovijoita, jotka pakkaavat oikeasti ihan välttämättömimmän ja ottavat varalta rahaa, niin että yllätysten edessä puuttuvat jutut voi ostaa reissun päällä.
Tämä rennompi lähestymistapa voi olla myös opittua kokemusta. Mulla on takana työn puitteissa satoja matkapäiviä ja olen hiljalleen kehittänyt pakkaamisen ja muut lähdön rutiinit aika virtaviivaisiksi. Aiemmin pakkasin kaiken varman päälle ja tuplasti, joten raahasin isoissa laukuissa turhaa tavaraa ympäri maailmaa. Opin vähitellen käsittämään oikeasti tarpeelliset asiat ja tajusin, että on suorastaan vaikeaa päätyä matkoilla sellaisiin paikkoihin, joista ei löydy ruoka- ja vaatekauppaa sekä apteekkia varten säteeltä. Viimeinen silaus ennakkovarautumisen turhuuteen tuli, kun kaikki se huolella pakattu varmuus hävisi lentokenttien syövereihin pariin otteeseen, joten mukanani olikin sitten tasan se, mitä oli ylläni.
Lasten kanssa matkatessakin ne oikeasti välttämättömät asiat on melko vähät. Suurin osa varmisteluista on sellaista mitä voi suunnitellusti täydentää tai yllätyksissä hankkia reissun päällä. Tietty perussetti tarvikkeita on sama normaali kuin kotonakin, joten jos lapsen hoidosta mitään käsittää eli sitä tekee muutenkin, niin samalla kaavalla se menee matkallakin. Toki on hyvä haukkua isiä, jotka eivät ole kotonakaan lastaan koskaan esim täyttä vuorokautta omatoimisesti hoitaneet - mutta syyllistä voi alkaa vilkuilla peilin kautta silloin.
Lähdetään viikon etelänlomalle. Ensimmäiseen kolmeen päivään lapset eivät pääse uimaan tai leikkialueelle. Koska varusteita puuttuu.
Neljäs päivä ja viides päivä shoppaillaan niitä varusteita.
Kuudes päivä lomaillaan paitsi että istutaan hotellihuoneessa odottamassa lääkäriä, koska ei ole niitä lääkkeitä.
Seitsemäntenä lähdetään kotiin.
Kotona joka mukulalla on sitten vähän käytettyjä tarvikkeita läjäpäin. Joita äiti sitten lajittelee ja hinnoittelee kirpparille.
Ja viikon päästä tulee 300 euron ylimääräinen lasku tarvikkeista ja vaatteista joita ei olisi tarvinnut ostaa.
Taidat olla hieman idiootti itsekin, jos teillä käy lomareissuilla noin.
Ei meillä käykään. Koska minä en ole idiootti kuten sinä.😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin idea siinä on että äidin- ja isänvaistot on erilaisia ja isä ei osaa olla äiti.
Miehetkin ovat kykeneviä ottamaan asioista selvää ja hankkimaan lapsille oikeita varusteita.
Meillä on mies hoitanut lasten harrastukset, sillä hänellä on joustavampi työ.
Ihan on itse osannut ehdottaa harrastuksia ja selvittää mitä varustuksia tarvitaan.
Päiväkotiinkin ymmärsi pakata vaihtovaatteitta mukaan ja metsäretkille oikeanlaiset varustukset.Eivät nämä mitään vaisto-juttuja ole, vaan ihan omasta viitsimisestä kiinni.
Kääntöpuolella on sitten edelleenkin se suorittajaäidin itsekäs omiminen. Lasteni äidin kanssa on niin, että tämä sopii, ilmoittaa, järjestää lapsille harrastusmenot omin päin, edes multa kysymättä, ennenkuin sitten kalenteriin on jo täytetty joka illalle menot ja pitää sumplia, kuka milloinkin kerkeää kuskata. Pahimmillaan hänen äitinsä on omin päin jo sopinut jotain harrastuksia ja ilmoittanut sitten hänelle, ja hän puolestaan ilmoittanut minulle. Mainittakoon, että tämä suorittajuus taitaa kulkea suvun äitilinjassa heillä.
Toki osaisin keksiä harrastuksia lapsille ja hankkia varusteet yms, mutta mut on vaan ulkoistettu siitä prosessista ja mulle hädin tuskin sitten lyödään valmis kuljetusaikataulu eteen, kun tarvitsee hoitaa se logistiikka. Se taas on eri asia, että mun ehdotukset ja ideat harrastuksista tuskin kelpaisivat äidille, kuten ei yleensä ottaen muukaan ehdottamani.
Oletko pysähtnyt miettimään että sinä esität tyhmiä ideoita? Ja siksi käy noin.
Niin, tietenkin ideani ovat tyhmiä, koska olen mies.
Ei vaan sinusta niitä ei saa arvioida normaali arvosteluasteikolla, koska sinä olet ennen kaikkea uhri.
No kerrohan siitä arvosteluasteikostasi sitten ja perustele, miksi ehdotukseni ovat tyhmiä.
Voit päätellä sen siitä että niitä ei toteuteta. Huonot ideat yleensä jää sinne hylkypuolelle. Voit toki itse mielssäsi pohtia miksi teet surkeita ehdotuksia. Jos ehdit kaikelta marinalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on niin tasotonta miesvihan ja sukupuolistereotypioiden tykitystä ettei tähän oikeastaan kannattaisi osallistuakaan. Teen sen silti.
Oli puhe matkatavaroiden pakkaamisesta. Olkoon se hyvä esimerkki. Se ei ole sukupuolikysymys eikä kerro osaamattomuudesta, jos asioihin suhtautuu eri tavoin. Osa on ylihuolehtivia varmistajia, jotka pohtivat kaikki mahdolliset tilanteet ja kriisit ja varautuvat kaikkeen. He pakkaavat mukaan koko lääkekaapin ja kahden päivän varamuonat sekä kolminkertaisen määrän vaatekertoja kaikkiin eri sääolosuhteisiin. Osa on rentoja tilanteenmukaanluovijoita, jotka pakkaavat oikeasti ihan välttämättömimmän ja ottavat varalta rahaa, niin että yllätysten edessä puuttuvat jutut voi ostaa reissun päällä.
Tämä rennompi lähestymistapa voi olla myös opittua kokemusta. Mulla on takana työn puitteissa satoja matkapäiviä ja olen hiljalleen kehittänyt pakkaamisen ja muut lähdön rutiinit aika virtaviivaisiksi. Aiemmin pakkasin kaiken varman päälle ja tuplasti, joten raahasin isoissa laukuissa turhaa tavaraa ympäri maailmaa. Opin vähitellen käsittämään oikeasti tarpeelliset asiat ja tajusin, että on suorastaan vaikeaa päätyä matkoilla sellaisiin paikkoihin, joista ei löydy ruoka- ja vaatekauppaa sekä apteekkia varten säteeltä. Viimeinen silaus ennakkovarautumisen turhuuteen tuli, kun kaikki se huolella pakattu varmuus hävisi lentokenttien syövereihin pariin otteeseen, joten mukanani olikin sitten tasan se, mitä oli ylläni.
Lasten kanssa matkatessakin ne oikeasti välttämättömät asiat on melko vähät. Suurin osa varmisteluista on sellaista mitä voi suunnitellusti täydentää tai yllätyksissä hankkia reissun päällä. Tietty perussetti tarvikkeita on sama normaali kuin kotonakin, joten jos lapsen hoidosta mitään käsittää eli sitä tekee muutenkin, niin samalla kaavalla se menee matkallakin. Toki on hyvä haukkua isiä, jotka eivät ole kotonakaan lastaan koskaan esim täyttä vuorokautta omatoimisesti hoitaneet - mutta syyllistä voi alkaa vilkuilla peilin kautta silloin.
Jos sinä olisit varautunut, niin sinulla olisi ollut mukana käsimatkatavaroissa parin päivän välttämättömät tavarat. Vaihtopaita, sukat ja alusvaatteet ei paljoa paina eikä vie tilaa. Sen lisäksi itse en ainakaan halua raahata keskellä yötä korvakivusta itkevää lasta apteekkiin särkylääkkeen vuoksi vaan laiskana mieluummin kaivelen sitä kassista.
Jep, yhden kerran jälkeen opin tämän. Särkylääkkeen kaltaiset jutut kuuluukin siihen lapsen perussettiin.
Lisäys vielä ap:ltä: yksi opinkappale tässä on sellainen, että vaikka miten huolestuisi ja varautuisi ennalta, niin saattaa silti maailma laittaa nöyräksi ja tehdä kaiken ennakkohuolehtimisen tyhjäksi. Silloin on kuitenkin pärjättävä jotenkin, joten on parempi jos on luonne, joka ei romahda ennakoimattomista vastuksista vaan sopeutuu. On siis joka tapauksessa varauduttava siihen, ettei ole varautunut kaikkeen. Näin ollen taas on kyseenalaista moittia toisenlaatuista ihmistä siitä, että tämä ei osaa/jaksa/ymmärrä varautua kaikkeen, jos kuitenkin on varautunut selviytymään kaikesta. Lopulta kyse on vain erilaisista ihmisistä ja parisuhteessa pitäisi sietää erilaisuutta, ainakin oman puolison suhteen.
Amen!
Tässä oli syvää viisautta miehenkin mielestä!
Nämä varautumiskysymykset on juuri tälläisiä. Ensin touhotetaan ja hermoillaan ja pakataan ja varaudutaan ja suunnitellaan viisi viikkoa ennen matkaa ja hermoillaan vähän lisää siitä, että toinen osapuoli (ei väliä, nainen tai mies) ei osallistu.
Sitten kun jotain meneekin sattuman oikusta vi*uiksi, niin se viisi viikkoa hössöttänyt romahtaa, kun ei mikään mennytkään suunnitelmien mukaan, mutta usein se "vetelämpi" osapuoli, joka ei juuri ole korviaan lotkauttanut siihen mennessä, osaa taikoa hatustaan kaniinin B, jonka avulla tilanne saadaan pelastettua.
Yhteispeliä se parisuhde kuitenkin on, niinkuin lastenkasvatuskin. Molemmilla osapuolilla on siihen erilaista annettavaa, kunhan sitä vain osataan arvostaa ja nähdä monenlaiset toimintatavat rikkautena, eikä jumiteta siihen "vain tämä on oikeaoppinen tapa toimia"-kuvioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin idea siinä on että äidin- ja isänvaistot on erilaisia ja isä ei osaa olla äiti.
Miehetkin ovat kykeneviä ottamaan asioista selvää ja hankkimaan lapsille oikeita varusteita.
Meillä on mies hoitanut lasten harrastukset, sillä hänellä on joustavampi työ.
Ihan on itse osannut ehdottaa harrastuksia ja selvittää mitä varustuksia tarvitaan.
Päiväkotiinkin ymmärsi pakata vaihtovaatteitta mukaan ja metsäretkille oikeanlaiset varustukset.Eivät nämä mitään vaisto-juttuja ole, vaan ihan omasta viitsimisestä kiinni.
Kääntöpuolella on sitten edelleenkin se suorittajaäidin itsekäs omiminen. Lasteni äidin kanssa on niin, että tämä sopii, ilmoittaa, järjestää lapsille harrastusmenot omin päin, edes multa kysymättä, ennenkuin sitten kalenteriin on jo täytetty joka illalle menot ja pitää sumplia, kuka milloinkin kerkeää kuskata. Pahimmillaan hänen äitinsä on omin päin jo sopinut jotain harrastuksia ja ilmoittanut sitten hänelle, ja hän puolestaan ilmoittanut minulle. Mainittakoon, että tämä suorittajuus taitaa kulkea suvun äitilinjassa heillä.
Toki osaisin keksiä harrastuksia lapsille ja hankkia varusteet yms, mutta mut on vaan ulkoistettu siitä prosessista ja mulle hädin tuskin sitten lyödään valmis kuljetusaikataulu eteen, kun tarvitsee hoitaa se logistiikka. Se taas on eri asia, että mun ehdotukset ja ideat harrastuksista tuskin kelpaisivat äidille, kuten ei yleensä ottaen muukaan ehdottamani.
Oletko pysähtnyt miettimään että sinä esität tyhmiä ideoita? Ja siksi käy noin.
Niin, tietenkin ideani ovat tyhmiä, koska olen mies.
Ei vaan sinusta niitä ei saa arvioida normaali arvosteluasteikolla, koska sinä olet ennen kaikkea uhri.
No kerrohan siitä arvosteluasteikostasi sitten ja perustele, miksi ehdotukseni ovat tyhmiä.
Voit päätellä sen siitä että niitä ei toteuteta. Huonot ideat yleensä jää sinne hylkypuolelle. Voit toki itse mielssäsi pohtia miksi teet surkeita ehdotuksia. Jos ehdit kaikelta marinalta.
Et sitten osannutkaan perustella mitään. Kannattaisi pysyä hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on niin tasotonta miesvihan ja sukupuolistereotypioiden tykitystä ettei tähän oikeastaan kannattaisi osallistuakaan. Teen sen silti.
Oli puhe matkatavaroiden pakkaamisesta. Olkoon se hyvä esimerkki. Se ei ole sukupuolikysymys eikä kerro osaamattomuudesta, jos asioihin suhtautuu eri tavoin. Osa on ylihuolehtivia varmistajia, jotka pohtivat kaikki mahdolliset tilanteet ja kriisit ja varautuvat kaikkeen. He pakkaavat mukaan koko lääkekaapin ja kahden päivän varamuonat sekä kolminkertaisen määrän vaatekertoja kaikkiin eri sääolosuhteisiin. Osa on rentoja tilanteenmukaanluovijoita, jotka pakkaavat oikeasti ihan välttämättömimmän ja ottavat varalta rahaa, niin että yllätysten edessä puuttuvat jutut voi ostaa reissun päällä.
Tämä rennompi lähestymistapa voi olla myös opittua kokemusta. Mulla on takana työn puitteissa satoja matkapäiviä ja olen hiljalleen kehittänyt pakkaamisen ja muut lähdön rutiinit aika virtaviivaisiksi. Aiemmin pakkasin kaiken varman päälle ja tuplasti, joten raahasin isoissa laukuissa turhaa tavaraa ympäri maailmaa. Opin vähitellen käsittämään oikeasti tarpeelliset asiat ja tajusin, että on suorastaan vaikeaa päätyä matkoilla sellaisiin paikkoihin, joista ei löydy ruoka- ja vaatekauppaa sekä apteekkia varten säteeltä. Viimeinen silaus ennakkovarautumisen turhuuteen tuli, kun kaikki se huolella pakattu varmuus hävisi lentokenttien syövereihin pariin otteeseen, joten mukanani olikin sitten tasan se, mitä oli ylläni.
Lasten kanssa matkatessakin ne oikeasti välttämättömät asiat on melko vähät. Suurin osa varmisteluista on sellaista mitä voi suunnitellusti täydentää tai yllätyksissä hankkia reissun päällä. Tietty perussetti tarvikkeita on sama normaali kuin kotonakin, joten jos lapsen hoidosta mitään käsittää eli sitä tekee muutenkin, niin samalla kaavalla se menee matkallakin. Toki on hyvä haukkua isiä, jotka eivät ole kotonakaan lastaan koskaan esim täyttä vuorokautta omatoimisesti hoitaneet - mutta syyllistä voi alkaa vilkuilla peilin kautta silloin.
Lähdetään viikon etelänlomalle. Ensimmäiseen kolmeen päivään lapset eivät pääse uimaan tai leikkialueelle. Koska varusteita puuttuu.
Neljäs päivä ja viides päivä shoppaillaan niitä varusteita.
Kuudes päivä lomaillaan paitsi että istutaan hotellihuoneessa odottamassa lääkäriä, koska ei ole niitä lääkkeitä.
Seitsemäntenä lähdetään kotiin.
Kotona joka mukulalla on sitten vähän käytettyjä tarvikkeita läjäpäin. Joita äiti sitten lajittelee ja hinnoittelee kirpparille.
Ja viikon päästä tulee 300 euron ylimääräinen lasku tarvikkeista ja vaatteista joita ei olisi tarvinnut ostaa.
Taidat olla hieman idiootti itsekin, jos teillä käy lomareissuilla noin.
Ei meillä käykään. Koska minä en ole idiootti kuten sinä.😂
Tuon tason kommentointi kertoo kyllä kaiken tarvittavan idioottiutesi määrästä. Ei pahalla, sori vaan.
Alue: Aihe vapaa
Miehetkin ovat kykeneviä ottamaan asioista selvää ja hankkimaan lapsille oikeita varusteita.
Meillä on mies hoitanut lasten harrastukset, sillä hänellä on joustavampi työ.
Ihan on itse osannut ehdottaa harrastuksia ja selvittää mitä varustuksia tarvitaan.
Päiväkotiinkin ymmärsi pakata vaihtovaatteitta mukaan ja metsäretkille oikeanlaiset varustukset.
Eivät nämä mitään vaisto-juttuja ole, vaan ihan omasta viitsimisestä kiinni.