Lue keskustelun säännöt.
Mieheni löysi töistä uuden naispuolisen ystävän jonka kanssa viettää välillä vapaa-aikaa. Nyt hän valittaa, miksi en hyväksy naispuolisia ystäviä.
01.09.2019 |
Minun siis pitäisi hyväksyä hänen ja tämän uuden naisen tiivis ystävyys, sillä nykyään kuulemma monilla miehillä on naispuolisia ystäviä vaimon lisäksi ja tämän pitäisi olla kaikille osapuolille ok. Jokainen saa tottakai valita ystävänsä, olenko julma jos kiellän häneltä tämän uuden ystävän...
Kommentit (327)
Minä en ole koskaan tavannut heteromiestä, joka haluaisi olla "vain kaveri". Varsinkin, jos nainen on nätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tavannut heteromiestä, joka haluaisi olla "vain kaveri". Varsinkin, jos nainen on nätti.
Sellaista ei ole 😁 Nauran kuollakseni tälle libidovetoiselle selittelyketjulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä niiden mielestä ketkä eivät itse pysty olemaan "vain" kavereita vastakkaisen sukupuolen kanssa, eivät hyväksy sitä muiltakaan, tai vähintään olettaa että molemmat kuitenkin haluis panna, muttei vaan uskalla.
Kyllä mulla on muutama naiskaverikin, enkä ole pannut (eikä ole himojakaan) heistä ketään. Eivät ole mikään ongelma kihlatullenikaan, kun hänkin on nuoresta asti pyörinyt enemmän poikaporukoissa kuin naisten kanssa. Se on ihan normaalia nykyään kuten miehesi sanoikin. Tosin se ei tarkoita, etteikö miehelläi silti voisi olla romanttisia tunteita työkaveriinsa.
Hankala tilanne. Tapaa tämä työkaveri ja menkää johonkin vaikka kolmistaan ja arvioi tilanne sen perusteella mitä näet ja tunnet sen jälkeen. Kyllä miehesi kehonkieli kertoo sinulle kaiken oleellisen jos tunnet miehesi hyvin.Tämä on hyvä pointti - maailman näkee sellaisena kuin itse on. Itse olen sinkkunainen, mutta kaverit ovat vain kavereita. En ole koskaan edes halunnut intiimimpää kanssakäymistä miespuolisen kaverin kanssa, ja niinpä sellaista ei ole koskaan käynyt. Jos (tai kun) joku miehistä on sitä miettinyt, niin sehän on hänen ongelmansa eikä hän ole koskaan asiaa minulle ilmaissut, saati sitten tehnyt aloitetta siihen suuntaan. Ovat myös pariutuneet tahoillaan ja olemme silti joskus nähneet kahdestaan kahvilla, eikä sittenkään asiassa ole ollut mitään outoa. Puolisot tietävät minusta ja ovat tavanneet minut, tapaamme julkisella paikalla ja puoliso voi koska tahansa liittyä seuraan.
Koska tämä on minulle itsestäänselvää - että mies ja nainen voivat olla kavereita eikä tapaamiset todellakaan lipsahda panemiseksi (naurettava ajatuskin) - niin näen myös muiden ystävyyksissä mahdollisuuden aitoon ystävyyteen. Mutta jos taas itse ei pysty olemaan pelkkä kaveri, ja on sellainen "hups se vain tapahtui" -tyyppinen ihminen, niin varmasti epäilee kumppaniaan ja muita samasta.
Ei ole totta. Minä olen aina kyenny olemaan kaveri kaikkien kanssa sukupuolesta riippumatta. Olen saanut tästä syystä kärsiä monet itkut, kun ympärillä olevat mieskaverit ovat jättäneet kun en olekaan ollut heistä sillä tavalla kiinnostunut. Mieheni on samanlainen kuin minä, mutta olemme eläneet jo niin kauan, että tiedämme mitä muuta meistä haluavat, eli vaikka itse haluamme vain kavereita, niin nämä kaveriehdokkaat voivat silti olla toista mieltä, ja vain esittää ensin kaveria.
Niin eli mikä ei ole totta? Sekö että mies voisi haluta olla pelkkä kaveri, koska sinulle he ovat sitten lopulta ehdotelleet? Varmasti moni mies (ja nainen) on sellainen ja "esittää kaveria", kuten sinä sen ilmaiset. Omalla kohdallani näin ei kuitenkaan ole ollut. Jos 10 vuotta tuntemani omalla tahollaan parisuhteessa oleva mieskaveri "esittää" kaveriani, en minä sille mitään voi. Hän on vastuussa omista teoistaan, minä omistani. Jos hän haluaisi jotain muuta muttei sano tai tee mitään, mitä väliä sillä on mitä hän mielessään ajattelee? Enhän voi tietää kenenkään naisenkaan salaisia motiiveja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en sitten taas oikein ymmärrä näitä, jotka haluavat kieltää puolisoltaan uudet ystävät tms. Ajattelen, että jos kumppanini minua pettää, niin silloin ei oo mun arvoiseni ja joutaa mennä. Miksi yrittäisin väkisin elämässäni sellaista ihmistä pitää, joka ei rakasta eikä arvosta minua? Ihmistä, joka ei petä minua vain siksi, että minä sen saan jotenkin estettyä? Ei mitään järkeä. Pitäköön ystävänsä, uudet ja vanhat, mutta jos pettää niin meidän juttu on sitten siinä.
Joo, se elinten hinkkaus on se pahin juttu. Mitäpä siitä, että puolisosi platonisesti rakastaisi toista, ja inhoaisi sinua. Suhun voi kuitenkin kassit joutessaan tyhjentää.
Logiikka tuokin:
Mistäköhän ihmeestä repäisit tuon johtopäätöksesi? Sanoinko jossain kohtaa, että seksi toisen kanssa on se piste, jonka jälkeen en enää katsele toista? Puhuin pettämisestä, toki en kertonut missään kohtaa että mikä on mun mielestä pettämistä. Kun asia sua nyt noin paljon vaivaa, voin sanoa että kyllä, myös rakastuminen toiseen lasketaan pettämiseksi, jos sen takia haluaa tämän rakkautensa kohteen kanssa olla tekemisissä. Samoin jos kumppanini mua inhoaa, pettää sitten tai ei, niin mitä ihmeen järkeä sellaisessa suhteessa sitten enää on? Mähän nimenomaan sanoin, että jos kumppani ei rakasta eikä kunnioita minua, niin suhde saa jäädä sitten siihen.
Se että inhoaa puolisoaan, ei minusta kyllä ole rakkauden ja kunnioituksen merkki.
Sun logiikalla on sitten ihan ok olla sellaisen kumppanin kanssa, joka inhoaa sinua ja olisi altis rakastumaan muihin, kunhan sä vaan saat estettyä kumppanisi teot toisen osapuolen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä niiden mielestä ketkä eivät itse pysty olemaan "vain" kavereita vastakkaisen sukupuolen kanssa, eivät hyväksy sitä muiltakaan, tai vähintään olettaa että molemmat kuitenkin haluis panna, muttei vaan uskalla.
Kyllä mulla on muutama naiskaverikin, enkä ole pannut (eikä ole himojakaan) heistä ketään. Eivät ole mikään ongelma kihlatullenikaan, kun hänkin on nuoresta asti pyörinyt enemmän poikaporukoissa kuin naisten kanssa. Se on ihan normaalia nykyään kuten miehesi sanoikin. Tosin se ei tarkoita, etteikö miehelläi silti voisi olla romanttisia tunteita työkaveriinsa.
Hankala tilanne. Tapaa tämä työkaveri ja menkää johonkin vaikka kolmistaan ja arvioi tilanne sen perusteella mitä näet ja tunnet sen jälkeen. Kyllä miehesi kehonkieli kertoo sinulle kaiken oleellisen jos tunnet miehesi hyvin.Tämä on hyvä pointti - maailman näkee sellaisena kuin itse on. Itse olen sinkkunainen, mutta kaverit ovat vain kavereita. En ole koskaan edes halunnut intiimimpää kanssakäymistä miespuolisen kaverin kanssa, ja niinpä sellaista ei ole koskaan käynyt. Jos (tai kun) joku miehistä on sitä miettinyt, niin sehän on hänen ongelmansa eikä hän ole koskaan asiaa minulle ilmaissut, saati sitten tehnyt aloitetta siihen suuntaan. Ovat myös pariutuneet tahoillaan ja olemme silti joskus nähneet kahdestaan kahvilla, eikä sittenkään asiassa ole ollut mitään outoa. Puolisot tietävät minusta ja ovat tavanneet minut, tapaamme julkisella paikalla ja puoliso voi koska tahansa liittyä seuraan.
Koska tämä on minulle itsestäänselvää - että mies ja nainen voivat olla kavereita eikä tapaamiset todellakaan lipsahda panemiseksi (naurettava ajatuskin) - niin näen myös muiden ystävyyksissä mahdollisuuden aitoon ystävyyteen. Mutta jos taas itse ei pysty olemaan pelkkä kaveri, ja on sellainen "hups se vain tapahtui" -tyyppinen ihminen, niin varmasti epäilee kumppaniaan ja muita samasta.
Ei ole totta. Minä olen aina kyenny olemaan kaveri kaikkien kanssa sukupuolesta riippumatta. Olen saanut tästä syystä kärsiä monet itkut, kun ympärillä olevat mieskaverit ovat jättäneet kun en olekaan ollut heistä sillä tavalla kiinnostunut. Mieheni on samanlainen kuin minä, mutta olemme eläneet jo niin kauan, että tiedämme mitä muuta meistä haluavat, eli vaikka itse haluamme vain kavereita, niin nämä kaveriehdokkaat voivat silti olla toista mieltä, ja vain esittää ensin kaveria.
Niin eli mikä ei ole totta? Sekö että mies voisi haluta olla pelkkä kaveri, koska sinulle he ovat sitten lopulta ehdotelleet? Varmasti moni mies (ja nainen) on sellainen ja "esittää kaveria", kuten sinä sen ilmaiset. Omalla kohdallani näin ei kuitenkaan ole ollut. Jos 10 vuotta tuntemani omalla tahollaan parisuhteessa oleva mieskaveri "esittää" kaveriani, en minä sille mitään voi. Hän on vastuussa omista teoistaan, minä omistani. Jos hän haluaisi jotain muuta muttei sano tai tee mitään, mitä väliä sillä on mitä hän mielessään ajattelee? Enhän voi tietää kenenkään naisenkaan salaisia motiiveja.
”Minä en sille mitään voi!” Likaisen toisen naisen kootut selitykset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en sitten taas oikein ymmärrä näitä, jotka haluavat kieltää puolisoltaan uudet ystävät tms. Ajattelen, että jos kumppanini minua pettää, niin silloin ei oo mun arvoiseni ja joutaa mennä. Miksi yrittäisin väkisin elämässäni sellaista ihmistä pitää, joka ei rakasta eikä arvosta minua? Ihmistä, joka ei petä minua vain siksi, että minä sen saan jotenkin estettyä? Ei mitään järkeä. Pitäköön ystävänsä, uudet ja vanhat, mutta jos pettää niin meidän juttu on sitten siinä.
Joo, se elinten hinkkaus on se pahin juttu. Mitäpä siitä, että puolisosi platonisesti rakastaisi toista, ja inhoaisi sinua. Suhun voi kuitenkin kassit joutessaan tyhjentää.
Logiikka tuokin:
Mistäköhän ihmeestä repäisit tuon johtopäätöksesi? Sanoinko jossain kohtaa, että seksi toisen kanssa on se piste, jonka jälkeen en enää katsele toista? Puhuin pettämisestä, toki en kertonut missään kohtaa että mikä on mun mielestä pettämistä. Kun asia sua nyt noin paljon vaivaa, voin sanoa että kyllä, myös rakastuminen toiseen lasketaan pettämiseksi, jos sen takia haluaa tämän rakkautensa kohteen kanssa olla tekemisissä. Samoin jos kumppanini mua inhoaa, pettää sitten tai ei, niin mitä ihmeen järkeä sellaisessa suhteessa sitten enää on? Mähän nimenomaan sanoin, että jos kumppani ei rakasta eikä kunnioita minua, niin suhde saa jäädä sitten siihen.
Se että inhoaa puolisoaan, ei minusta kyllä ole rakkauden ja kunnioituksen merkki.
Sun logiikalla on sitten ihan ok olla sellaisen kumppanin kanssa, joka inhoaa sinua ja olisi altis rakastumaan muihin, kunhan sä vaan saat estettyä kumppanisi teot toisen osapuolen kanssa?
Joo sanoit.
”Pitäköön ystävänsä, uudet ja vanhat, mutta jos pettää niin meidän juttu on sitten siinä!”
Äläkä selitä. Juna meni jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tuplastandardeillaan taas huutelee täällä.
Miehen TULEE SALLIA naisen ihanat mies"ystävät", jotka toivovat aina 100% ajasta seksiä tämän "ystävänsä" kanssa.
Mutta miehellä ei saa olla naisystäviä, koska nainen tuntee naisen luonnon ja tietää että naiset haluavat varattuja miehiä ja se nainen tulee viettelemään miehen.
Naiset tuntee naiset. Siksi naiset vihaavat naisia.
Nainen tietää itse parhaiten sen, että naiset ovat käärmeitä.
Eipä siinä tarvitse ihmetellä, miksi naisten keskuudessa on suurin naisviha. Siksipä jotkut naiset fiksusti kieltääkin mieheltään kaiken muun naiskontaktin, jos siis haluaa että mies on monogamiassa hänen kanssaan.
Eli jos vaimolle tulee yllättäen läheinen miesystävä kuvioihin, niin suurin osa miehistä on ihan ok tämän asian kanssa, miehethän ovat luotettavia eivätkä yrittäisi harrastaa seksiä toisen miehen naisen kanssa?
Jos mies luottaa vaimoonsa niin on OK. Jos ei luota niin miksi olla yhdessä?
Kysymys on myös siitä minne ihminen asettaa itsensä. Omia erheitä ihmetellään monesti itsekin, eikä nähdä että tie hevlettiin on kivetty hyvillä aikeilla, eli toisin sanoen tehdään pieneltä tuntuvia tekoja ja ajatuksia jotka johtavat lopulta ennalta-arvaamattomaan lopputulokseen. Yleensä tämä ennalta-arvaamattomuus on ainoastaan omassa päässä, koska kaikki muut ovat kyllä nähneet miten siinä tule käymään, vain tämä yksi hölmö ihmettelee.
Minä näkisin, että kysymys on siitä, mitä ihminen haluaa. Olen itse ollut tilanteessa, että olen ollut kahdestaan yöllä hereillä miehen kanssa, jonka kanssa oli voimakkaita ihastumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Koska kumpikin oli kuitenkin tahollaan parisuhteessa, ja rakasti puolisoaan, mitään ei tapahtunut. Asiasta keskusteltiin myöhemminkin, ja molemmilla oli sama ajatus; mitään ei VOI tapahtua, koska kumpikaan ei halua loukata puolisoaan puuhailemalla tämän selän takana mitään. Myöhemmin tuo alkuajan ihastuminen laantuikin, ja nykyään ollaan hädin tuskin tekemisissä. Kyllä ihminen VOI kontrolloida tekemisiään, vaikka kuinka olisi mahdollisuus pettää. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, mitä oikeasti haluaa. Kukaan täällä ei ole lehti tuulen vietävänä, vaan jokainen ihan itse aktiivisesti päättää, mihin saakka haluaa missäkin tilanteessa ja kenenkin kanssa edetä. Pettämistä ei ”vain tapahdu”.
Tuosta edellämainitusta syystä olen samaa mieltä kuin joku aiempi kirjoittaja; jos mies pettää, saa lähteä. Minä en vahtaa enkä kontrolloi. Mies on täysivaltainen aikuinen ja yksin vastuussa omista teoistaan. Minun ei tarvitse häntä holhota. Itse koen, että en voisi rakkauttani osoittaa vahvemmin, kuin antamalla miehen itse päättää omasta elämästään. Minä aktiivisesti valitsen joka ikinen päivä, että pysyn mieheni rinnalla. Minua ei kukaan sitä vaadi eikä pakota tekemään. Tämän saman vapauden haluan miehelleni suoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas tämä ikuisuusaihe.
Vaikka sivusuhde alkaa lähes aina kaveruudesta, ei se silti tarkoita, että jokaisesta kaverisuhteesta alkaa sivusuhde. Tämän varmaan kummatkin puolet voivat allekirjoittaa.
Tuntuisi tietysti loogiselta kieltää "varmuuden vuoksi" kaikki ne kaveruussuhteet, joista voi alkaa sivusuhde, ja näin estää sivusuhteen syntyminen. Tässä on kaksi ongelmaa: collatelar-damage, suurin osa suhteista, jotka kielletään ovat ihan tavanomaisia ja toinen, kaveruussuhde voi alkaa, vaikka toinen olisi sen erikseen kieltänytkin.
On myös olemassa hurja määrä ihmisiä, jotka eivät ole niin uusien ystävien kaipuisia, että heidän täytyy kaveerata vastakkaisen sukupuolen kanssa aina kun sellaiseen tutustuu jotain kautta. Sellaisia, jotka eivät kiellä toiselta mitään, eikä toinen heiltä, mutta molemmat pitävät sitä omaa parsiuhdetta kaikkein tärkeimpänä, eivätkä halua tieten tahtoen aiheuttaa skismaa siihen kaikkein tärkeimpään ihmissuhteeseen. itse en edes haluaisi ystäväksi jotain random miestä joka nyt vain on tosi mukava, ja sillä on vaimo kotona ihmettelmässä kun mies pyörii minun kanssani. Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tuplastandardeillaan taas huutelee täällä.
Miehen TULEE SALLIA naisen ihanat mies"ystävät", jotka toivovat aina 100% ajasta seksiä tämän "ystävänsä" kanssa.
Mutta miehellä ei saa olla naisystäviä, koska nainen tuntee naisen luonnon ja tietää että naiset haluavat varattuja miehiä ja se nainen tulee viettelemään miehen.
Naiset tuntee naiset. Siksi naiset vihaavat naisia.
Itse naisena en koe tarvitsevani miespuolisia ystäviä, mulla on paras ystävä ja se on mieheni. Naisystäviä mulla kyllä on.
Miksi sitten koet tarvitsevasi niitä naisystäviäsi? Perustuuko monenkin ystävyys ensisijaisesti sukupuoleen? Minulla on ystäviä ihan laidasta laitaan, enkä ole ikinä ajatellut että minun pitäisi ajatella että, ei, en voi olla Anjan ystävä koska Anja on 75-vuotias, tai ei, en voi olla Kallen ystävä koska hänellähän on KIKKELI!
Olisitko Kikkelikallen ystävä siinäkin tapauksessa että hän haluaisi syventää ystävyyttänne kikkelöimällä? Tai ilmaisisi haluavasa sinusta muutakin kuin kaverin? Tästähän tässä aloituksessa on kyse.
Eihän ollut. Vaan oletuksesta että mies pettää koska kaveri on nainen. Paras ystäväni todennäköisesti pitää minua seksuaalisesti haluttavana, mutta mitäs sitten? Ei hän pettäisi vaimoaan.
Pidän aivan kestämättömänä ajatusta että seksuaalisesti haluttavan ihmisen kanssa oletuksena maataan?? Minä näen päivittäin seksuaalisesti haluttavia vieraita miehiä, eikä tulisi pieneen mieleenkään alkaa seksisuhteeseen heidän kanssaan. Olen puolisoni VALINNUT, en tyytynyt. Ja toivon että niin muutkin, mutta näemmä ei :(
Minäkin olen valinnut mieheni, ja h'än minut, emmekä jatkuvasti ajattele vieraista ihmisistä seksuaalisia juttuja. Tuo on jänyt jonnekin teini-ikään tuo tommoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tuplastandardeillaan taas huutelee täällä.
Miehen TULEE SALLIA naisen ihanat mies"ystävät", jotka toivovat aina 100% ajasta seksiä tämän "ystävänsä" kanssa.
Mutta miehellä ei saa olla naisystäviä, koska nainen tuntee naisen luonnon ja tietää että naiset haluavat varattuja miehiä ja se nainen tulee viettelemään miehen.
Naiset tuntee naiset. Siksi naiset vihaavat naisia.
Nainen tietää itse parhaiten sen, että naiset ovat käärmeitä.
Eipä siinä tarvitse ihmetellä, miksi naisten keskuudessa on suurin naisviha. Siksipä jotkut naiset fiksusti kieltääkin mieheltään kaiken muun naiskontaktin, jos siis haluaa että mies on monogamiassa hänen kanssaan.
Eli jos vaimolle tulee yllättäen läheinen miesystävä kuvioihin, niin suurin osa miehistä on ihan ok tämän asian kanssa, miehethän ovat luotettavia eivätkä yrittäisi harrastaa seksiä toisen miehen naisen kanssa?
Jos mies luottaa vaimoonsa niin on OK. Jos ei luota niin miksi olla yhdessä?
Kysymys on myös siitä minne ihminen asettaa itsensä. Omia erheitä ihmetellään monesti itsekin, eikä nähdä että tie hevlettiin on kivetty hyvillä aikeilla, eli toisin sanoen tehdään pieneltä tuntuvia tekoja ja ajatuksia jotka johtavat lopulta ennalta-arvaamattomaan lopputulokseen. Yleensä tämä ennalta-arvaamattomuus on ainoastaan omassa päässä, koska kaikki muut ovat kyllä nähneet miten siinä tule käymään, vain tämä yksi hölmö ihmettelee.
Minä näkisin, että kysymys on siitä, mitä ihminen haluaa. Olen itse ollut tilanteessa, että olen ollut kahdestaan yöllä hereillä miehen kanssa, jonka kanssa oli voimakkaita ihastumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Koska kumpikin oli kuitenkin tahollaan parisuhteessa, ja rakasti puolisoaan, mitään ei tapahtunut. Asiasta keskusteltiin myöhemminkin, ja molemmilla oli sama ajatus; mitään ei VOI tapahtua, koska kumpikaan ei halua loukata puolisoaan puuhailemalla tämän selän takana mitään. Myöhemmin tuo alkuajan ihastuminen laantuikin, ja nykyään ollaan hädin tuskin tekemisissä. Kyllä ihminen VOI kontrolloida tekemisiään, vaikka kuinka olisi mahdollisuus pettää. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, mitä oikeasti haluaa. Kukaan täällä ei ole lehti tuulen vietävänä, vaan jokainen ihan itse aktiivisesti päättää, mihin saakka haluaa missäkin tilanteessa ja kenenkin kanssa edetä. Pettämistä ei ”vain tapahdu”.
Tuosta edellämainitusta syystä olen samaa mieltä kuin joku aiempi kirjoittaja; jos mies pettää, saa lähteä. Minä en vahtaa enkä kontrolloi. Mies on täysivaltainen aikuinen ja yksin vastuussa omista teoistaan. Minun ei tarvitse häntä holhota. Itse koen, että en voisi rakkauttani osoittaa vahvemmin, kuin antamalla miehen itse päättää omasta elämästään. Minä aktiivisesti valitsen joka ikinen päivä, että pysyn mieheni rinnalla. Minua ei kukaan sitä vaadi eikä pakota tekemään. Tämän saman vapauden haluan miehelleni suoda.
Tässä on malliesimerkki siitä, kun kaikki kyökkipsykologiset klisheet on nielty pureksimatta, ja niitä toistellaan mantran tavoin. Ja juuri tästä - ja tämän luomasta suhdeasennemaailmasta- johtuen avioerotilastot ovat mitä ovat.
Vapaus ja valinta ei ole rakkaudessa valttia. Se on hirveä, valheellinen illuusio.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tavannut heteromiestä, joka haluaisi olla "vain kaveri". Varsinkin, jos nainen on nätti.
Eri juttu, jos ollaan samalla porukalla kuljettu sieltä teini-iästä lähtien, mutta jos yllättäen nyt jostain työpaikalta heteromies löytää naispuolisen ystävän ja tämä ystävä on vielä kaunis, niin eipä tarvitse miettiä mitä hän haluaa. Naiset kyllä pystyvät eritavalla kaverisuhteisiin miesten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut kieltää mieheltäni kaikki muut ihmissuhteet. En voi antaa hänen olla ystävä naisten kanssa, koska mitä jos hän ihastuu ja rakastuu ja jättää? Mutta en voi antaa hänen olle miestenkään kanssa, koska mitä jos hän huomaakin olevansa biseksuaalinen jonkun erityisen miellyttävän miehen tavattuaan? Ei, kyllä parasta lienee kahlita hänet patteriin ja pitää huoli, ettei hän enää koskaan näe ketään muuta ihmistä.
En henkilökohtaisesti ymmärrä, mitä hyvää kontrolloinnilla ja epäluottamuksella saa parisuhteessa aikaan. Voisiko joku selittää?
Mä taas en ymmärrä sitä miksi kukaan haluaisi tieten tahtoen aiheuttaa epäluottamusta, kun omia kavereita ja ystäviä on jo ihan tarpeeksi. Kuulostaa ihan joltain ihmissuhderiippuvaiselta, jonka on pakko koluta ja haalia kaikki "kavereiksi".
Minun avovaimolla uusi miespuolinen ystävä. Viettävät paljon aikaa yhdessä. Käyvät pelaamassa sulkapalloa, katsomassa elokuvia, kahvittelevat keskenään ym. Luotan silti avovaimooni. En usko että pettää. Olenko sinisilmäinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin ketään voi kieltää, mutta jos mieheni alkaisi viettää paljon aikaa kahdestaan uuden naispuolisen ystävänsä kanssa, kertoisin hänelle, että se tuntuu minusta pahalle. Ihan kaikesta kunnioituksesta minua kohtaan toivoisin hänen vähentävän naisen kanssa viettämäänsä aikaa ja palautuvan takaisin ihan vain kaverilinjalle. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että silloin tällöin käy lenkillä tai kahvilla jonkun naisen kanssa, mutta läheinen ystävyys ahdistaisi.
Ehkä osittain johtuu siitä, että en koe itse voivani olla hyvä ystävä miesten kanssa. Minulla on vain muutama läheinen ystävä, sillä olen aikamoinen erakko. Jos kiinnostuisin ystävyydestä jonkun miehen kanssa, minun pitäisi hänen lähellään olla turvallinen, hyvä ja rento olo. Se on itselleni ainakin aika varma tie siihen, että toiseen myös ihastuu.
Ihan tosi ihmiset, tää on nyt jotain tosi tyhmää jargonia mitä täällä heitetään.
Mulla oli 2 naispuoleista kaveria jotka halusi olla kaveri. Ja jotka hetken perästä paljastuivat kaapista ulos tulleiksi le sp oiksi. Ta bi sitten kun molemmilla lapset aviomiesten kera.
Kyllä se joka haluaa jotain muuta kuin kaveruutta tekee sen tavalla tai toisella kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Minun avovaimolla uusi miespuolinen ystävä. Viettävät paljon aikaa yhdessä. Käyvät pelaamassa sulkapalloa, katsomassa elokuvia, kahvittelevat keskenään ym. Luotan silti avovaimooni. En usko että pettää. Olenko sinisilmäinen?
Se on sinun ongelmasi. Ainakaan et kovin rakastunut jos ei tunnu missään. Tuolla joku jo sanoikin: vapaus ei ole valttia muuta kuin illuusioissa.
Vierailija kirjoitti:
Minun avovaimolla uusi miespuolinen ystävä. Viettävät paljon aikaa yhdessä. Käyvät pelaamassa sulkapalloa, katsomassa elokuvia, kahvittelevat keskenään ym. Luotan silti avovaimooni. En usko että pettää. Olenko sinisilmäinen?
Onko mies hetero? Onko naisesi kaunis? Onko mies komea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan oikeasti yhtään sellaista ystävyyttä kahden heteromiehen ja -naisen välillä, joka olisi alkanut yhtäkkiä toisen (tai molempien) ollessa parisuhteessa eikä esim. pariskunnan yhteinen kaveri, joka ei olisi päättynyt lopulta siihen että se uusi ystävä on muuttunut uudeksi puolisoksi.
On. Minulla (sinkkunaisella) on muutama miespuolinen ystävä, jotka ovat ja ovat olleet parisuhteessa kun olemme ystävystyneet. En ole juurikaan heidän puolisoihinsa tutustunut, mutta tavannut olen, enkä ole ollut mikään salaisuus. Yhdenkään miehen kanssa ei ole tullut sutinaa, eikä kukaan heistä ole ilmaissut haluavansa jotain ystävyyttä enemmän kanssani.
Millaista elämä oikein on teille, joille jokainen (mukava) ihminen on panokumppani? Miten ihmeessä asiat menevät teillä aina siihen, kun itselläni ei vielä 36. ikävuoteen mennessä ole koskaan käynyt näin vahingossa? [/quote
Tätä itse ihmettelen myös. Pitäisin kovin surullisena sellaista elämää, jossa minun täytyisi rajoittaa ihmisten tapaamista, kohtaamista, ystävystymistä siitä pelosta, että en mahdakaan tilanteelle mitään vaan ihan vaan tahtomattani joudunkin makaamaan jonkun kanssa.
Jos ystävämies alkaa ehdottelemaan seksiä, hän on hyvin pian entinen ystävä. Tälläinen ehdottelu kun olisi kaikkea muuta kuin ystävyyttä. Ihan samalla tavalla jos ystävä (nainen tai mies) ehdottelisi minulle, että varastaisin hänen puolestaan jotain, pitäisin törkeänä ehdotuksena, että pettäisin miestäni. Ei tälläistä ystävät tee toisilleen.
Toinen juttu on tietysti se, että en minä, aikuinen ihminen, kenenkään ystäväni kanssa vietä useita iltoja viikossa, aivan sukupuolesta riippumatta paitsi erityisessä tilanteessa (esim. ystävä on sairas ja käyn auttamassa häntä tms.). Eli totta kai siinä on joka tapauksessa jotain omituista, jos elämään astelee uusi ystävä, jonka kanssa halutaan viettää useat illat viikossa.
En myös ole mieheni pään sisällön omistaja, eli hänellä on oikeus puhua aivan mistä hyvänsä kenen kanssa tahansa. Jos hän kokee jonkun kanssa tarvetta puhua jostakin asiasta, en ole vielä havainnut tämän olevan pois minulta. Kyllä hän ihan kaikesta puhuu minunkin kanssani, mutta minä olen vain yksi ihminen, jolla on oma rajoitettu kapasiteettini käsitellä asioita. Joku muu voi antaa toisenlaisia näkökantoja. En ymmärrä, miksi minun pitäisi loukkaantua siitä, että tämä joku muu on nainen.
Miehet, jotka ovat sosiaalisesta lahjakkaita, puhuvat ihmisten kanssa. Ei sen mikään uhka pitäisi olla.
Lisäksi olemme miehen kanssa aivan eri aloilla, joten kumpikin meistä luonnollisesti joskus tahtoo puhua työstään sellaisen ihmisen kanssa, joka siitä syvällisemmin jotain ymmärtää. Jälleen kerran, kummalta nämä keskustelut ovat sitten jotain poissa?
Mä taas en ymmärrä tuollaista kertakäyttökaveruutta,, vaan ystävät tulee jäädäkseen. Tästä syystä minun ystävyyksiini ei sovi se että meihet rakastuvat minuun,, ja sitten ovatkin jo entisiä ystäviä.
Aloittajalle: juokse. Reikää pidetään pyöreänä ja sinua kusetetaan ja hyväksikäytetään. Mikä teitä naisia vaivaa kun alennutte lattiaräteiksi rumille mätisäkeille jonkun kikkelin vuoksi? Sairasta!