Missä paikassa tunnet olevasi kotona, vaikka et olekaan fyysisesti kodissasi?

Kuiva kangasmetsä. Mäntyä, sammalmättäitä, varpuja, muurahaisia. Siellä on koti.

Olen kotoisin Kainuusta, nykyään asun Helsingissä. Ikävä on.

Töissä, tiettyjen ihmisten kanssa. En ole enää samassa työpaikassa, enkä voi palata. Yksi kanssaolijoistakin on kuollut.

Mainaun arboretumissa Saksassa tuli tunne, että en halua lähteä koskaan pois.

Töissä.

Etelä-Virossa. Minulla ei tietääkseni ole juuria siellä.

Graniittisella rantakalliolla.

Pantheonin aukiolla Roomassa.

Auto, juna, lentokone.

Metsä, varsikin keväisin ja kesäisin. Metsä on minusta turvallinen, harmoninen paikka. Puut ovat vanhoja ja "viisaita", suojaa antavia, lempeitä. Metsän tuoksu ja äänet tuovat toivoa ja iloa. Metsä on toinen kotini.

Ihmisten rakentamista paikoista tykkään kirjastoista.

Jossain vaiheessa retkeilyharrastusta olin onnellisimmillani oman teltan sisällä siinä vanhassa luotettavassa makuupussissa. Ne olivat kodikkaita ja lohdullisia hetkiä.

Nykyään pääsen lähimmäs tuota tunnetta auton ratissa. Ei häiriötekijöitä, selkeä tehtävä, sopivasti tehtävää... Ja nykytutkimuksen mukaan autokyydissä on sellainen tekijä että se auton pieni tärinä välittyy tasapainoelimeen ja rauhoittaa samaan tyyliin kuin kehdon keinutus, vaikkakaan ei toki nukuttavasti.

Aikanaan kun olin masennuksen takia ryhmäterapiassa, piti tehdä mielikuvaharjoitus jossa heti alussa pyydettiin ajattelemaan sitä paikkaa/tilaa/tilannetta jossa itse kullakin on turvallinen olo... Olisi tehnyt mieli nostaa käsi pystyyn ja sanoa että opettaja opettaja, mullei oo sellasta.

Kreetalla.

Jenkeissä.

Töissä tunnen olevani enemmän kotona kuin kotona. Johtuu siitä että olen aina töissä. En tosin pidä siitä lainkaan, viihtyisin kotonakin joskus.

Kesätyöpaikka 😍 Se on mun kesäkoti 🥰

En missään. Hyviä fiiliksiä kyllä tulee matkoilla, omassa autossa, ja tiettyä joukkuepeliä pelatessa, mutta vain omassa kodissani olen täysin rento.

Meren rannalla, saaristossa, merellä (ikinä ei ole ollut omaa venettä). Käy sekä Turun saaristo, Meksikon lahti yms, mutta Jäämeri paras. Turkulainen olen.

Pohjoisen vuoret. Siellä tulee fiilis että on kotonaan täällä maapallolla. Ehkä joskus voin esitellä tuota kumppanillekkin, jahka sellainen itsekseen onnellinen löytyy :)

Mökillä

Jostain oudosta syystä Tampereella. Syntynyt ja asunut koko ikäni Helsingissä.

en tunne olevani aidosti kotona missään muualla kuin jenkeissä. valitettavasti asun suomessa ja jenkeissä käyn vain kerran vuodessa.

Linnat kuten vaikkapa Turun linna.

Kalliolla ja lämpimässä merenrannalla.

Meren rannalla, etenkin Suomessa mutta myös muualla maailmassa rakastan merenrantaa. Ei tarvitse olla mikään aurinkoinen rantaloma, mutta meri ei saa olla jäässä. Saaristo syysmyrskyssä on myös ihanaa.