Missä paikassa tunnet olevasi kotona, vaikka et olekaan fyysisesti kodissasi?

Töissä kaupassa. Lontoon Piccadilly Circusilla istuskellessa. Lähikaupassa kun ihastus hyllyttää vieressä tavaraa. Näissä olen turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Kuiva kangasmetsä. Mäntyä, sammalmättäitä, varpuja, muurahaisia. Siellä on koti.

Olen kotoisin Kainuusta, nykyään asun Helsingissä. Ikävä on.

Oi, terveiset täältä Kainuusta. Justiin käväisin iltapalamustikat semmoisesta metsästä.

Mutta totuuden nimissä on sanottava, että täällä hakataan metsiä ihan hirveästi ja yhä useammin sen kotoisan metsän paikalla on iso hakkuuaukea.

Jossain veden äärellä tai metsässä, kaukana ihmisistä. Siellä on minun ihan hyvä olla.

Terveisin Naispelko26

Viime kesänä kävin ekaa kertaa elämässä Kilpisjärvellä. Pikku Mallan rinteellä Norjaan päin katsellessani tunsin olevani kotona. 

Virossa (en ole syntynyt siellä...). Ulkosaaristossa & Ahvenanmaalla (no juu, syntyny Turus...). Missä tahansa kirjastossa! :)

Vierailija kirjoitti:

Jostain oudosta syystä Tampereella. Syntynyt ja asunut koko ikäni Helsingissä.

Mulla sama! Aina siellä käydessä tulee jotenkin "kodikas" olo. Ihme juttu. Käyn Treella pari kertaa vuodessa. 

En missään.

Kirjasto tai kirjakauppa

Nuotion ääressä istuskellen, eväitä syöden, kahvipannu tulella tuoksuu ...

Välimeren maat ja etenkin Italia ja Kreikka. Meri, vuoristo, lämmin ilmasto, luonto, kaunis vanha arkkitehtuuri, historia, ruoka, tietynlainen maaperä ja ihmiset. Suomessa en ole tuntenut oloani kotoisaksi, varsinkaan kaupungeissa. Korkeintaan kesäaika maaseudulla niin lämpenen enemmän.

Töissä. Siitä romuelektroniikan määrästä pöydillä ja nurkissa tulee ihan lapsuudenkoti mieleen kun ei voinut syödä ikinä ruokapöydän ääressä koska siinä oli aina jokin laite levällään. Palaneen elektroniikan haju on myös ihanan kotoisa.

Olen asunut aina Hgissä, mutta olen aivan kotonani maaseudulla pellon pientareella kävellessä lämpimänä kesäpäivänä vain lehmät seuranani ja lannan tuoksu ilmassa. 😍No lapsena tuli vietettyä aikaa isäni kotitilalla, joten sieltä se varmaan kumpuaa...tosin joskus mietin, että onko sillä merkitystä, että olen ”puoliksi maalainen” perimältäni. Kaupungissa asun kuitenkin tyytyväisenä enkä osaa kuvitella muuttavani pois, mutta silloin harvoin kun nykyään maaseudulle pääsen tuo lämmin ja kotoisa olo valtaa minut täysin.

Sevillassa. Kyllä olisi mahtavaa asua siellä. Suomessa Länsirannikko, etelästä pohjoiseen saakka on kotoisaa seutua. Seurakunta on kuin toinen koti myös.

Oman poikani kotona, tunnen oloni hyväksi. Olen tosiaan joskus siellä viikon jos heillä on vaikka työmatkoja. Oli myös ennen mummola , jossa muutkin viihtyivät kuin kotonaan. Suvulla on myös kakkoskoti, jossa olemme joskus isommalla porukalla.

Vuonna 1993 Berkeleyssa, Kaliforniassa. Silloin oli vielä joitain alkuperäisiä hippejäkin, katumuusikot soitti ja oli semmoinen kotoisa yliopistomeininki. Ite olin just täyttänyt 18 ja olin niin ulkopuolinen niistä kuvioista kuin vain voin ja tunsin oloni heti kotoisaksi.