Surkein KIRJA jonka olet koskaan lukenut

Vierailija kirjoitti:

Veijo Meren Manillaköysi. En ehkä vain ymmärtänyt kyseisen teoksen symboliikkaa ja huumoria lukioikäisenä. Tuntemattomasta sotilaasta puolestaan pidin kovasti.

Toinen inhokki on Coelhon Alkemisti. Pelkkiä naiiveja latteuksia, vaikka monet pitävät mestariteoksena.

Tismalleen samaa mieltä noista kaikista! Joskus ihastuin Petri Tammisen kirjoihin ja hänelle Meri on ollut esikuva, mutta en käsittänyt Manillaköydestä mitään. Sittemmin luin Tammisen Enon opetukset ja se oli minusta ihan umpisurkea. Juotiin ja oltiin äijiä. Olen jättänyt molemmat sikseen.

Alkemisti oli minustakin lattea. Oikein halolla lyödään päähän, että "etsi oma polkusi elämässä" ja tämä oli sitten Suuri Oivallus. Samaa teemaa voisi käsitellä paljon tyylikkäämmin.

En ole ymmärtänyt myöskään Taru sormusten herrasta -sarjaa. Matkataan paikasta a paikkaan b ja KAIKKI on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Stephen Kingin vika osa Bill Hodges -sarjassa, englanniksi End of Watch.

Kun tuo äijä osaa kirjoittaa ihan hyviäkin kirjoja, en tajua miksi aivan KAIKKI hänen tekeleensä pitää julkaista. Tuo oli niin kukkua alusta loppuun että muutamaan otteeseen jo mietin, kirjoittaako joku näitä hänen puolestaan - ehkä joku villiintynyt apinalauma. :D 

Mersumiehen jatko-osa? Mersumies oli  erinomainen, mutta sitten se seuraava osa jossa tyyppi makoili koomassa ja sai paranormaaleja kykyjä.. jätin kesken muutaman sivun jälkeen. Ei vaan pystynyt. Sen lisäksi että  lajittyyppi muuttui kirja oli huonosti kirjoitettu,

Vierailija kirjoitti:

Sieppari ruispellossa. Oli pakko lukea seiskalla, ja ope vielä ihmetteli, kun haukuin ko. opuksen maanrakoon.

Pidin Siepparista ruispellossa, mutta se oli ihan erilainen kuin etukäteen ajattelin. Tiesin kirjan herättäneen kohua aikoinaan ja siksi luulin, että se olisi jotenkin rankkaa kamaa... No aika kesyä oli ainakin nykyajan mittapuulla.

Jos joku on lukenut kirjan vanhana käännöksenä, niin on voinut olla raskas lukukokemus Saarikosken käyttämän slangin takia.

Seitsemän veljestä. Ihan järkyttävän puuduttava kirja. Häräntappoase hyvä kakkonen, molemmat koulusaa suosittuja.

Ehdottomasti J. K. Rowlingin Paikka Vapaana. Ymmärrän että hän halusi tehdä jotain erityylistä kuin Potterit, mutta tuo kirja oli pelkästään ahdistava ja puistattava enkä löytänyt siitä mitään lämpöä tai huumoria mistään kohtaa,vaikka sitä mainostettiin mustana komediana.

11-vuotiaana kyläreissulla erehdyin lukemaan Tuulen viemää. En eläessäni ollut kohdannut niiiin tylsää kirjaa! Jotain aikuisten epäkypsää nahinointia, teeskentelyä, ripsenräpsytystä ja valtapeliä. Ei ensimmäistäkään oikeasti jännittävää hetkeä, huumorista tai romantiikasta puhumattakaan. Puoliväliin sinnittelin ja sitten onneksi pääsi kotiin kunnon kirjojen pariin.

En ikinä ole muuttanut yhtä radikaalisti mielipidettäni kirjasta, kun kymmenen vuotta isompana luin Tuulen viemän uudestaan. Ei se nyt ihan kaikkien aikojen paras ollut mutta aika lähellä kärkeä. Joten tiedä vaikka sen James Joycen Odysseuksenkin pisteet nousisivat, jos me kaikki nyt vanhempina ja viisaampina annettais sille uusi mahdollisuus :)

Vierailija kirjoitti:

11-vuotiaana kyläreissulla erehdyin lukemaan Tuulen viemää. En eläessäni ollut kohdannut niiiin tylsää kirjaa! Jotain aikuisten epäkypsää nahinointia, teeskentelyä, ripsenräpsytystä ja valtapeliä. Ei ensimmäistäkään oikeasti jännittävää hetkeä, huumorista tai romantiikasta puhumattakaan. Puoliväliin sinnittelin ja sitten onneksi pääsi kotiin kunnon kirjojen pariin.

En ikinä ole muuttanut yhtä radikaalisti mielipidettäni kirjasta, kun kymmenen vuotta isompana luin Tuulen viemän uudestaan. Ei se nyt ihan kaikkien aikojen paras ollut mutta aika lähellä kärkeä. Joten tiedä vaikka sen James Joycen Odysseuksenkin pisteet nousisivat, jos me kaikki nyt vanhempina ja viisaampina annettais sille uusi mahdollisuus :)

Ketjussa mainitut Sinuhe ja Sadan vuoden yksinäisyys olivat mielestäni todella hyviä kirjoja kun luin ne joskus teininä, nyt 20 vuotta myöhemmin molemmat jäivät kesken. Että voi se mennä näinkin päin. 

Surkeimman kirjan tekijää ja nimeä en enää muista, kyseessä oli joku dekkariksi naamioitu uskonnollinen höpötys. Todellinen pettymys kun kansi ei antanut viitteitä sisällöstä. Kirjoja joista olisi pitänyt kai tykätä koska tekijät selvästi osaava kirjoittaa tulee näin äkkiä mieleen ainakin Oneiron ja Amerikkalainen Pastoraali. Kesken jäivät nekin.

Jorma Salkosalo: Raiskaaja.

Kirjoittaja on eläkkeelle jäänyt poliisi, joka on kyhännyt kirjan urallaan sattuneesta tapauksesta, jossa joku heppu ensin murtautui ruumishuoneelle raiskaamaan naisvainajan, sitten pökki navetassa lehmiä.

Mutta ei korni aihe kirjasta huonoa tee, vaan olemattomat kirjailijan lahjat. Puisevat paperinmakuiset dialogit, epäluontevasti sinne tänne ripoteltu isänmaan- ja kotiseuturakkaus, ym.

Alakoulussa pakkoluetettu Tirlittan, jota opettaja sitten kirjallisesti/suullisesti/näytelmän keinoin kuulusteli.

.

M 45

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pakkoluetut kirjat eivät lainkaan kuulu tähän sarjaan.

(Parempi olisi jos koululaisia kiellettäisiin lukemasta Seitsemää veljestä ym. klassikoita.)

miksei kuulu, Itsellä juuri kaksi koulussa pakkoluettua, Golding tai jotain sinnepäin kirjailijan nimi, kirja "Kärpästen herra" ja toinen "Sieppari ruispellossa." Viime mainittu on ainakin aika tunnettu, mutta tosi pitkäveteinen mielestäni ja ekaksi mainittu omituinen, sairaalla tavalla. 

Harold Robbins: Tycoon. Kävi selväksi, millainen peräaukkofetissi kirjan päähenkilöllä (kirjailijalla?) on.

Vierailija kirjoitti:

Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys

Maasta taivaaseen kehuttu ja melkein kaikilla "nämä kirjat sinun on luetava" listoilla, mutta minusta yksi tylsimmistä kirjoista, joita olen koskaan lukenut. Luen todella paljon monilla kielillä ja lukenut lähes viisikymmentä vuotta, mutta tämän jouduin alottamaan kolme kertaa, kunnes viimein pääsin loppuun.

En jaksa muuten arvostella, mutta löysin erään artikkelin, jossa tätä oli mielestäni luonnehdittu hyvin:

"Like trying to get to grips with seven generations of your Colombian exchange student’s family tree."

Not the 50 books you must read before you die by Iain Hollingshead

https://www.telegraph.co.uk/culture/books/8408894/Not-the-50-books-you-must-read-before-you-die.html[/quote]

Ihan samaa mieltä, en ymmärtänyt sitä.  Tilasin sen vielä aikoinaan kirjakerhosta  mihin kuuluin joskus. Se hävisi jonnekin tai lainasin sen jollekulle. kuka ei sitä palauttanut, ei mitään väliä että hävisi.

Joo, Fifty Shades of Gray. 40 sivua jaksoin, en enempää. Ja Juoppohullun päiväkirjaa yritin kuunnella, ihan järkyttävää skeidaa! Marie Kondon yhden kirjan luin valmiiksi vain ymmärtääkseni mistä siinä on kysymys, olipa ärsyttävä ja lapsellinen.

Hävettää myöntää, mutta olen lukenut paljon Nora Robertsin kirjoja. Nora Robertsin dystopiakirja Ensimmäinen vuosi eroaa kuitenkin paljon kirjailijan muusta tuotannosta. Olisi ollut ihan kiinnostavakin pelkkänä dystopiana, johon verrattavaa on oikeastikin tapahtunut, mutta tarinaan sekoitettu yliluonnollisuus pilaa koko kirjan. Jatko-osaa ei  huvita lukea. Ei tuo nyt huonoin lukemani kirja ole ollut, mutta suuri pettymys kuitenkin. Tuo poikkeaminen niin selkeästi muista lukemistani kirjailijan kirjoista vain yllätti niin paljon. Yleensä siis kirjoittaa lähinnä romantiikaa, johon sekoitettu ihan perinteistä luonnollisista tekijöistä peräisin olevaa jännitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jari Tervo on niitä harvoja kotimaisia kertojia, joiden tarinoita en viitsi lukea. Joskus nuorena aloitin lukea hänen hyvin epämääräistä tarinointiaan joistakin rovaniemeläisistä puliukoista ja pikkurikollisista; se oli täynnä jtkn mukasukkeluuksia - ei päätä eikä häntää.

Toinen, jonka hengentuotteita en jaksa lukea, on Sofi Oksanen. Puhdistus jäi muutamaan sivuun...

(Toimin lukion äidinkielenopettajana, joten kirjallisuus on luonteva harrastukseni.)

"Aloitin lukea" ei ihan ole äidinkielen opettajan näppikseltä. Hyvä yritys.

???

https://www.kotus.fi/nyt/kotus-blogi/satunnaisesti_kirjoittava_kotuslai…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jari Tervo on niitä harvoja kotimaisia kertojia, joiden tarinoita en viitsi lukea. Joskus nuorena aloitin lukea hänen hyvin epämääräistä tarinointiaan joistakin rovaniemeläisistä puliukoista ja pikkurikollisista; se oli täynnä jtkn mukasukkeluuksia - ei päätä eikä häntää.

Toinen, jonka hengentuotteita en jaksa lukea, on Sofi Oksanen. Puhdistus jäi muutamaan sivuun...

(Toimin lukion äidinkielenopettajana, joten kirjallisuus on luonteva harrastukseni.)

"Aloitin lukea" ei ihan ole äidinkielen opettajan näppikseltä. Hyvä yritys.

???

https://www.kotus.fi/nyt/kotus-blogi/satunnaisesti_kirjoittava_kotuslai…

Aloittaa on vähän eri verbi kuin alkaa.

Jonkun australialaisen omakustannekirjailijan "historiallinen jännäri", jossa lähdettiin Egyptistä ja oltiin selvittävinään mysteeriä. Vähintään puolet kirjasta oli historian tapahtumia huonosti kopioituna ja vielä huonommin "tyyliteltynä". Kirjan vauhti oli niin hurja, että aina välillä meinasi jäädä se juonikin kertomatta. En edes muista kirjan nimeä tai tekijää enää, mutta lukemista yrittäneet kyllä tietävät mistä puhutaan. Se oli siis ihan suomennettu.

Agnes Martin-Lugandin Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia vaikutti täydelliseltä hömppäkirjalta, jota on ihanaa lukea viikonloppuna sohvalla ja unohtaa kaikki huolet. Lainasinpa samalla kirjan jatko-osankin, kun niitä molempia niin hehkutettiin. Kirja oli alun perin ilmestynyt omakustanteena, ja kirjabloggarit olivat ihastuneet siihen. Olisi pitänyt arvata, että tämä ei lupaa hyvää.

Kirja oli raivostuttavan huonosti kirjoitettu, välillä saattoi olla melkein sivun verran pelkkiä päälauseita tyyliin: "Ulkona satoi. Minua itketti. Keitin kahvia. En jaksanut juoda sitä. Raivostutti. Väsytti, mutta en saanut unta." En ymmärtänyt päähenkilöä tai hänen inhoaan erästä toista hahmoa kohtaan. Selailin kirjan läpi todetakseni, että se oli loppuun asti ihan yhtä älytön. Älkää tuhlatko aikaanne siihen.

Vierailija kirjoitti:

Harold Robbins: Tycoon. Kävi selväksi, millainen peräaukkofetissi kirjan päähenkilöllä (kirjailijalla?) on.

Ja sikarifetissi niinikään. Erehdyin tuon lukemaan ja vanhan miehen (kirjailijan) seksifantasioita täynnä. Tähdeksi pyrkiviä neitosia hyväksikäytetään urakalla.

Jari Tervo Myyrä, yritin lukea joskus kun luulin että ollakseen fiksu on pakko lukea Finlandia-voittaja. Jäi kamalat traumat.