Tyttölasten äidit pääsevät helpommalla?

Riippuu pahuksesti perustemperamentista. Kolmen jo ison tytön isänä voin sanoa, että murrosikä voi olla tyttöjen kohdalla aika haastava.

Vanhimmalla tytöllä tuo aika meni nopeasti ohi. 5-7 luokat olivat myrskyistä aikaa. Yläasteen lopun ja lukion ajan hän oli jo ihan ihmisen kirjoissa.

Keskimmäisen tytön kohdalla vääntö alkoi viidennellä luokalla ja jatkui lähes täysi-ikäiseksi tuloon asti. Lukion toisella alkoi kai jo itseäänkin draamailu kyllästyttää.

Nuorin taas on ollut hyvin helppo tapaus aina ja mitään varsinaista murrosikää en ole pystynyt erottelemaan. Joskus on vähän ollut mieli mustana esim sydänsuruista tms, mutta haastavaa konfliktinhakuisuutta ei ole näkynyt.

Taistelut on siis pääosin käyty kotona, ne mitä käyty on, sillä koulu on kaikilta pääpiirteissään sujunut hyvästä erinomaiseen. Kavereita heillä on paljon ja miesmakukin näyttäisi olevan järkevä.

Itse kuitenkin miehenä, eli entisenä poikana kiitän onneani, että on vain tyttölapsia. Voin vakuuttaa, että aiheutin enemmän harmaita hiuksia vanhemmilleni, kuin kolme tyttöäni ovat aiheuttaneet yhteensä. Enkä minäkään kuitenkaan mikään pahinta laatua oleva poika ollut, mutta teini-ikä meni aika vauhdikkaissa merkeissä.

Tosin nykynuorten huvituksetkin ovat rauhallisempia ja raju päihteiden käyttö sekä päämäärätön notkuminen ovat vaihtuneet valtavirrasta marginaaliin. Minun lukioaikoinani suurin osa luokkalaisistanikin pyöri viikonloppuisin kännissä runtsalla, tuhansien muiden mukana, mutta nykyisin siellä ei perjantai- ja lauantai-iltaisin juuri ketään näy.

Kummasta tarvitsee teini-iässä olla enemmän huolissaan? Pojasta vai tytöstä? Mitä luulet?

Kummalla on kiemuraisemmat kaverisuhteet?

Tyttölapsien perheet hajoavat avioeroon paljon helpommin kuin poikalastan.

Joku vika niissä tytöissä on.

tottakai tytöt kuormittaa äitin enemmän. vähemmän omaakin aikaa.pojat sen sijaan isän kans enemmän ja saavat heiltä vastauksensa kysymyksiin ja samoja harrastuksia.olettaen että.molemmat vanhemmat osallistuvat talouden pyöritykseen ja kasvatukseen.ero vielä kasvaa jos lapsia vain toista sukupuolta useampi.

Meillä on molempia ja täytyy sanoa että pienempien lasten osalta varmaan pitää paikkaansa (toki poikkeuksia on) mutta nyt kun teinejä ovat niin pojat on ollut helpompia.

Meillä asui joku tuntematon raivotar ikävuosina 12-16. Tyttöjen kielellinen lahjakkuus tuli hyvin selväksi. Tämän kanssa oli ihme, ettei puristunut paineessa timantiksi. Pojista ei kokemusta.

Mitä ovat persevaatteet?

Molempia on.

Poikien kanssa on aluksi vaikeampaa, koska ovat vilkkaampia ja eivät ehkä niin vastuuntuntoisia, hävittävät tavaroita jatkuvasti. Eivät oikein keksi mitään rauhallisia leikkejä vaan koko ajan väsyttävä meno päällä kun taas tyttö saattoi leikkiä kaverin kanssa huoneessa tuntikausia.

Teininä tyttö on ollut vaikeampi. Pojat on ollut rauhallisia ja tyytyväisiä kun vaan on ruokaa jääkapissa, mutta tyttö katselee halveksuvasti meitä vanhempia kun ollaan noloja ja heittelee viiltäviä kommentteja meistä ja meidän tekemisistä ja suutahtaa melkein mistä tahansa.

Toki kaikki on persoonasta kiinni :)

Täällä yksi vannoo, että pojat ovat vaikeita, jos oma poika on ollut haastava ja toinen sanoo, että tytöt ne vasta osaavatkin olla vaikeita ja jälleen oman lapsen perusteella. Nämä lapset eivät kuitenkaan edusta koko sukupuoltaan. Omani ovat kaikki olleet perushelppoja, sukupuolesta riippumatta ja olen siitä kiitollinen. Mitään tyhmää eivät teineinä keksineet, eivät puhuneet rumasti meille vanhemmille ja olemme oikein hyvissä väleissä nytkin kun ovat aikuisia. En silti heidän perusteellaan voi sanoa sitä enkä tätä tytöistä tai pojista yleensä. Persoona kai sen ratkaisee millainen kukin on, ei sukupuoli.

Av-mammojen miesten johdolla pojat ojentavat siskojaan perheen pään komennosta, etteivät tytöt loukkaisi perheen kunniaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kiltti melissavanessa 11 onkin kahden vuoden päästä

Juomassa ja turveperseenhakijoiden kopeloitavana ja netissä esillä hutsumaisia kuvia.

Mutta sinähän et sitä tiedä koska sä elät hyvässä luulossa.

Oikeasti noin huonosti menee vain murto-osalla tytöistä, ja melkein etukäteen sossut osaa kertoa, missä perheissä tulee menemään näin. 

Nykynuoret juo todella paljon vähemmän kuin me -80-luvulla. Suurella osalla menee entistä tasapainoisemmin.

Huumeita kuitenkin käytetään enemmän, joten päihteiden käyttö ei ole vähentynyt kokonaisuudessaan. 

Vierailija kirjoitti:

Av-mammojen miesten johdolla pojat ojentavat siskojaan perheen pään komennosta, etteivät tytöt loukkaisi perheen kunniaa.

Eivät meillä uskaltaisi. Tyttö on mustan vyön taekwondoka. Se voisi tulla silmille, jos sitä ojentaisi. 

Gonamies kirjoitti:

Riippuu pahuksesti perustemperamentista. Kolmen jo ison tytön isänä voin sanoa, että murrosikä voi olla tyttöjen kohdalla aika haastava.

Vanhimmalla tytöllä tuo aika meni nopeasti ohi. 5-7 luokat olivat myrskyistä aikaa. Yläasteen lopun ja lukion ajan hän oli jo ihan ihmisen kirjoissa.

Keskimmäisen tytön kohdalla vääntö alkoi viidennellä luokalla ja jatkui lähes täysi-ikäiseksi tuloon asti. Lukion toisella alkoi kai jo itseäänkin draamailu kyllästyttää.

Nuorin taas on ollut hyvin helppo tapaus aina ja mitään varsinaista murrosikää en ole pystynyt erottelemaan. Joskus on vähän ollut mieli mustana esim sydänsuruista tms, mutta haastavaa konfliktinhakuisuutta ei ole näkynyt.

Taistelut on siis pääosin käyty kotona, ne mitä käyty on, sillä koulu on kaikilta pääpiirteissään sujunut hyvästä erinomaiseen. Kavereita heillä on paljon ja miesmakukin näyttäisi olevan järkevä.

Itse kuitenkin miehenä, eli entisenä poikana kiitän onneani, että on vain tyttölapsia. Voin vakuuttaa, että aiheutin enemmän harmaita hiuksia vanhemmilleni, kuin kolme tyttöäni ovat aiheuttaneet yhteensä. Enkä minäkään kuitenkaan mikään pahinta laatua oleva poika ollut, mutta teini-ikä meni aika vauhdikkaissa merkeissä.

Tosin nykynuorten huvituksetkin ovat rauhallisempia ja raju päihteiden käyttö sekä päämäärätön notkuminen ovat vaihtuneet valtavirrasta marginaaliin. Minun lukioaikoinani suurin osa luokkalaisistanikin pyöri viikonloppuisin kännissä runtsalla, tuhansien muiden mukana, mutta nykyisin siellä ei perjantai- ja lauantai-iltaisin juuri ketään näy.

Ne teidän kaupunkilaisten lapset ovat tulleet käyttämään alkoholia ja huumeitaan tänne maaseudulle. 

Olen lukenut joskus, että pojilla on pahempi uhmaikä 2-3-vuotiaana kuin tytöillä, siis keskimäärin. Mutta eivötköhän tytötkin anna uhmasta osansa ajan myötä.

Veljeni oli hyvätapainen enkeli, minä taas temperamenttinen draamakuningatar taaperosta saakka. Veljellä suunnaton kärsivällisyys kanssani, arvostan! Luojan kiitos olen nyt aikuisena rauhoittunut. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Av-mammojen miesten johdolla pojat ojentavat siskojaan perheen pään komennosta, etteivät tytöt loukkaisi perheen kunniaa.

Eivät meillä uskaltaisi. Tyttö on mustan vyön taekwondoka. Se voisi tulla silmille, jos sitä ojentaisi. 

No kyllä kun isä ja pojat sitä yhtä tyttöä ojentavat niin kyllä siitä porukalla tulee jotain.

Vierailija kirjoitti:

Poikasikiön kasvatus kohdussa kuormittaa enemmän, mutta syntymän jälkeen kaikki on luonteesta ja asenteista kiinni.

Vaikuttaa, että suurinta osaa pojista/miehistä ei ole kasvatettu mitenkään, eli ei ole kovin työlästä ollut.

No juu ei ole ihan näinkään. Kyllä tyttöjen ja poikien välillä on ihan aikuisten oikeestikin eroja, tutkitusti. Toki kasvatuksella on merkitystä!

Kyllä sen huomaa itsekin esim kaverisynttäreillä, kun on tytön juhlat vrt pojan juhliin. Pojat ovat huomattavasti rauhattomampia ja enemmän fyysistä painia ja remuamista, vaikka tytötkin osaavat villiintyä, niin on se ainakin erilaista.

Vierailija kirjoitti:

Molempia on.

Poikien kanssa on aluksi vaikeampaa, koska ovat vilkkaampia ja eivät ehkä niin vastuuntuntoisia, hävittävät tavaroita jatkuvasti. Eivät oikein keksi mitään rauhallisia leikkejä vaan koko ajan väsyttävä meno päällä kun taas tyttö saattoi leikkiä kaverin kanssa huoneessa tuntikausia.

Teininä tyttö on ollut vaikeampi. Pojat on ollut rauhallisia ja tyytyväisiä kun vaan on ruokaa jääkapissa, mutta tyttö katselee halveksuvasti meitä vanhempia kun ollaan noloja ja heittelee viiltäviä kommentteja meistä ja meidän tekemisistä ja suutahtaa melkein mistä tahansa.

Toki kaikki on persoonasta kiinni :)

Voisin allekirjoittaa tämän

Minusta tuntuu, että tyttöjä kasvatetaan huomaamatta hiukan hellemmällä otteella, jolloin heistä tulee helpommin haastellisia. En tunne lähipiiristäni yhtään poikaa, joka vielä koulikäisenä saisi itkuraivareita. Tytöt taas ovat järjestään tällaisia draamailijoita ja siihen päälle vielä komentavat muita. Ja sille komentamiselle vielä nauretaan hyväntahtoisesti, että "Nella se osaa jo näyttää kaapin paikan".

Odota vain että juoksut alkavat.