Onko kellään miestä joka osallistuu lasten ja talouden hoitoon täysin tasapuolisesti kanssasi?

Täällä myös. Molemmat hoidamme kotia ja lapsia suunnilleen saman verran.

Lisäksi tienaamme suunnilleen samam verran ja olemme myös lähes saman pituisia. Ihan huvittavaa :)

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on, en kai muuhun tyytyisikään.

Jakoa toki on hommissa: mies tekee voimaa ja katolla kiipeilyä vaativat duunit, mä hoidan tietotekniikkaa kaipaavat asiat. Kumpikin pystyy pitämään talon ojennuksessa ja lapsen hoidettuna ihan yksinäänkin.

Sama. Molemmat reissaa työssään myös joten homman pitää olla hallussa. En voisi edes kuvitella että asiasta pitäisi nalkuttaa tai neuvotella.

Meillä lapset jo isoja teinejä, mutta tasapuolisesti on hoidettu lapsia ja kotihommia. Siinä vaiheessa kun menin kahden lapsen ja kahden vuoden kotona olon jälkeen töihin, oli jonkin verran hankausta ja aikamoiset keskustelut ennen kuin saatiin homma toimimaan. Mutta saatiin kuitenkin.

Kyllä, mies hoitaa lapsia jopa enemmän. Salaisuus on se hoitovapaa, mies ollut jokaisesta lapsesta puoli vuotta - vuoden hoitovapaöla.

Mulla on ”perempi” ura eli vaativa työ ja olen palkon paremmin palkatti, joten mies ottaa kotona vastuuta paljon ja hoitaa ihan reippaasti lasten oikomishoidot ja puheterapiat ja lajkat kaverisynttäreille.

Ei kannata ottaa ”jännistä”, niistä ei tule kunnon perhekeskeisiä isiä koskaan.

Minulla on, ja kaikilla tuttavapiirissäni. Vain palstamammoilla on jotain selkärangattomia vastuuntunnottomia miehiä. Kannattaa ottaa sivistynyt, älykäs, koulutettu, vastuuntuntoinen ja empaattinen mies, niin ei tule noita kodin/lapsenhoito-ongelmia.

Koti ja lapset hoituu, sillä ei ole väliä kumpi on puikoissa. Hän on luotettava ja yhteiselomme on täydellisen tasavertaista. Mieheni on aarre, kenenkään muun kanssa en olisi lapsia suostunut tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla ainakaan 😅

Ihanasti hän kyllä jaksaa yrittää ja välillä myös onnistuu.

Olipa alentuvasti sanottu.

Mies hoitaa enemmän. Minä lähinnä huolehdin että kaikki tulee hoidettua ja annan aamupalan jos mies nukkuu. Ehkä kerran kuussa teen ruuan. Mies on välillä ärtynyt kun hän on ainoa joka siivoaa, minä korkeintaan pesen pyykkejä. Astioita pesen myös kerran kuussa. Vastineeksi koetan sitten maksaa enemmän lasten menoista ja lomamatkoista koska minulla on parempi palkka.

Ei. Kuormitus menee kyllä varmaan aika tasan, mutta työnjako ei. Minä hoidan enemmän lapsia (ovat vielä pieniä), mies tietenkin osallistuu sen mukaan miten töiltä ehtii. Aika paljon kuitenkin. Ja mies tienaa enemmän, tavatessamme olimme molemmat toimettomia teinejä. Nykyään mies siis kustantaa ememmän. Meillä on nykyään kyllä niin onnellinen tilanne, että omaisuutta karttuu enemmän kuin kuluihin uppoaa. Enkä minäkään tässä uhraa itseäni vaikkei eläkettä kerry samoin, ei ole avioehtoa.

Minua kiinnostaa miten tuo TÄYSI TASAPUOLISUUS käytännössä onnistuu? Pystyttekö kommunikoimaan jatkuvasti puolisonne kanssa reaaliajassa, jotta voitte aina sopia asioista? Vai onko täysin sovittu etukäteen mitä kukin tekee? Mitä jos muut eivät noudata tuota sopimusta/tiedä sopimuksesta (eli että esim. päiväkodista aina soitetaan äidille tai aina sanotaan vain äidille mitä pitää tuoda, vaikka olette kovasti sanoneet että vuoropäivinä myös isälle) ?

Sanotaan, että jaettua johtajuutta ei ole. Joko tehdään kaksinkertaista työtä, tilanne on sekava tai joka ikisestä asiasta pitää sopia erikseen.

Onko teillä siis sovittuna vaikka isä hoitaa Tiinan Wilma-viestinnän ja äiti Tepon? Tai että jos tänä vuonna äiti hoitaa harrastuksiin ilmoittautumiset ja ensi vuonna isä? Äiti ostaa kesävaatteet ja isä talvi? Vai sanotteko heti mitä olette hoitaneet tai kysyttekö molemmat joka kerta toiselta, että oletko käynyt kuittaamassa Wilman perustiedot, oletko sopinut soittotuntiajasta, oletko katsonut sopivatko Mirkun saappaat yhä? Ja siis tosiaan niin että kysely on tasapuolista, ei niin että äiti kyselee tai toteaa että on tehnyt tai sanoo että sun vuoro tehdä.

Kyllä on. Omassa lapsuudenkodissani äiti passasi ja passaa edelleen isälleni keitonkin pöytään, joten en omassa puolisossani tod. siedä moista käytöstä. Minä olen puoliso ja meillä on yhteinen koti, en ole mikään mieheni huoltaja.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa miten tuo TÄYSI TASAPUOLISUUS käytännössä onnistuu? Pystyttekö kommunikoimaan jatkuvasti puolisonne kanssa reaaliajassa, jotta voitte aina sopia asioista? Vai onko täysin sovittu etukäteen mitä kukin tekee? Mitä jos muut eivät noudata tuota sopimusta/tiedä sopimuksesta (eli että esim. päiväkodista aina soitetaan äidille tai aina sanotaan vain äidille mitä pitää tuoda, vaikka olette kovasti sanoneet että vuoropäivinä myös isälle) ?

Sanotaan, että jaettua johtajuutta ei ole. Joko tehdään kaksinkertaista työtä, tilanne on sekava tai joka ikisestä asiasta pitää sopia erikseen.

Onko teillä siis sovittuna vaikka isä hoitaa Tiinan Wilma-viestinnän ja äiti Tepon? Tai että jos tänä vuonna äiti hoitaa harrastuksiin ilmoittautumiset ja ensi vuonna isä? Äiti ostaa kesävaatteet ja isä talvi? Vai sanotteko heti mitä olette hoitaneet tai kysyttekö molemmat joka kerta toiselta, että oletko käynyt kuittaamassa Wilman perustiedot, oletko sopinut soittotuntiajasta, oletko katsonut sopivatko Mirkun saappaat yhä? Ja siis tosiaan niin että kysely on tasapuolista, ei niin että äiti kyselee tai toteaa että on tehnyt tai sanoo että sun vuoro tehdä.

MMinä en ole koskaan ymmörtänyt ihmisiä jotka tekevät KAIKESTA vaikeaa ja mahdotonta. Nuo kotitöiden laskijat kannattaa kiertää kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa miten tuo TÄYSI TASAPUOLISUUS käytännössä onnistuu? Pystyttekö kommunikoimaan jatkuvasti puolisonne kanssa reaaliajassa, jotta voitte aina sopia asioista? Vai onko täysin sovittu etukäteen mitä kukin tekee? Mitä jos muut eivät noudata tuota sopimusta/tiedä sopimuksesta (eli että esim. päiväkodista aina soitetaan äidille tai aina sanotaan vain äidille mitä pitää tuoda, vaikka olette kovasti sanoneet että vuoropäivinä myös isälle) ?

Sanotaan, että jaettua johtajuutta ei ole. Joko tehdään kaksinkertaista työtä, tilanne on sekava tai joka ikisestä asiasta pitää sopia erikseen.

Onko teillä siis sovittuna vaikka isä hoitaa Tiinan Wilma-viestinnän ja äiti Tepon? Tai että jos tänä vuonna äiti hoitaa harrastuksiin ilmoittautumiset ja ensi vuonna isä? Äiti ostaa kesävaatteet ja isä talvi? Vai sanotteko heti mitä olette hoitaneet tai kysyttekö molemmat joka kerta toiselta, että oletko käynyt kuittaamassa Wilman perustiedot, oletko sopinut soittotuntiajasta, oletko katsonut sopivatko Mirkun saappaat yhä? Ja siis tosiaan niin että kysely on tasapuolista, ei niin että äiti kyselee tai toteaa että on tehnyt tai sanoo että sun vuoro tehdä.

MMinä en ole koskaan ymmörtänyt ihmisiä jotka tekevät KAIKESTA vaikeaa ja mahdotonta. Nuo kotitöiden laskijat kannattaa kiertää kaukaa.

Kotitöiden laskemisen vielä ymmärrän. Esim. kauppareissut puoliksi, ruoanlaittovuorot puoliksi, yksi hoitaa imuroinnin ja toinen pölyjen pyyhinnän. Ihan ok. Kaiken sopiminen, suunnittelu ja hallinnassapito on minusta vaikeaa puoliksi. No, ehkä se onnistuu jos kummallakin on tosi hyvä muisti, todella selkeä työnjako ja tietenkin täydellistä luottamusta se vaatii. Ehkä tuo luotto meiltä puuttuisi. Jos sopisimme, että vaikka harrastusilmoittautumiset tehdään vuorovuosin, niin en pystyisi pidättelemään itseäni kysymästä, että olethan katsonut milloin ilmoittautuminen alkaa. Kun joissskin harrastuksissa pitää oikeasti olla sillä sekunnilla ilmoittautumassa kun lomake avautuu, 15 min jälkeen on jo myöhäistä. Ja tämä ilmoittautumispäivä voi olla jo maaliskuussa koskien syyskuussa alkavaa ryhmää. No, tuo on minun luotto-ongelmani. Ehkä muilla on toisenlaista.

T.30

Meillä vaimo paasaa noista kotitöistä, kun ne pitää tehdä puoliksi, hän ei kuitenkaan leikkaa nurmikkoa, tee lunitöitä, puhdista kattoa ja tyhjennä sadevesikouruja ym, mitä tässä hänen unelmiensa talossa asuminen nyt vaatii. Olen ehdottanut näihin vuoroja, mutta ei ota onkeensa, että on muitakin töitä kuin ne perinteiset kotityöt. Olen huomannut että täällä moni ajattelee samalla tavalla, jos jotakin vaatii, on oltava valmis myös astumaan sen toisen osapuolen saappaisiin. Jos tekisin kaikki kotityöt, niin minulle jäisi siltikin puolet enemmän vapaa-aikaa ja olen myös tätä ehdottanut, mutta ei. Harkinnassa on potkia tuo vätys takaisin kerrostaloon, koska ei (puheista ja lupauksista huolimatta) muuallakaa pysty asumaan.

Kyllä on. Olemme olleet yhdessä jo 33 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaimo paasaa noista kotitöistä, kun ne pitää tehdä puoliksi, hän ei kuitenkaan leikkaa nurmikkoa, tee lunitöitä, puhdista kattoa ja tyhjennä sadevesikouruja ym, mitä tässä hänen unelmiensa talossa asuminen nyt vaatii. Olen ehdottanut näihin vuoroja, mutta ei ota onkeensa, että on muitakin töitä kuin ne perinteiset kotityöt. Olen huomannut että täällä moni ajattelee samalla tavalla, jos jotakin vaatii, on oltava valmis myös astumaan sen toisen osapuolen saappaisiin. Jos tekisin kaikki kotityöt, niin minulle jäisi siltikin puolet enemmän vapaa-aikaa ja olen myös tätä ehdottanut, mutta ei. Harkinnassa on potkia tuo vätys takaisin kerrostaloon, koska ei (puheista ja lupauksista huolimatta) muuallakaa pysty asumaan.

Ymmärräthän itsekin, että noita luettelemiasi asioita tehdään kovin harvoin verrattuna niihin jatkuviin päivittäisiin kotihommiin.

Kotitöiden laskeminen on ärsyttävää, koska miten niitä voi laskea. Jos mies rakentaa autotallia, niin eikö sekin lasketa kotityöksi. Entä jos omasta mielestäni kaupassa käynti on tosi kivaa laatuaikaa lasten kanssa, lasketaanko se vähemmän arvokkaaksi kotityöksi.

Mutta omasta mielestäni meillä työt kodin eteen (myös ne raksahommat ja auton pesut) menevät tasan ja koska pitkä parisuhde takana, hommat ovat niin vakiintuneet ettei niistä riitojakaan saa.

Lapsien asioiden kohdalta voisi ehkä sanoa, että minä hoidan enemmän tätä paperinpyöritystä, wilman, vanhempainvartin jne. Mutta toisaalta en korjaa heidän polkupyöriä tai hoida aamurutiineja ja läksytkin tehdään mieluummin isän kanssa. Aikoinaan myös pikkulapsiajan iltatoimet olivat miehen rutiineja... hirvittävän vaikea tätäkin on miettiä meneekö kaikki tasan.

Mutta jos kaikki ovat tyytyväisiä jakoon, niin eikö silloin homma ole ok.

Tiedän kyllä miehiä, jotka oikeasti eivät tee kotitöitä ja lapsikin on täysin äidin vastuulla, mutta äkkiä näissä suhteissa se ero on tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaimo paasaa noista kotitöistä, kun ne pitää tehdä puoliksi, hän ei kuitenkaan leikkaa nurmikkoa, tee lunitöitä, puhdista kattoa ja tyhjennä sadevesikouruja ym, mitä tässä hänen unelmiensa talossa asuminen nyt vaatii. Olen ehdottanut näihin vuoroja, mutta ei ota onkeensa, että on muitakin töitä kuin ne perinteiset kotityöt. Olen huomannut että täällä moni ajattelee samalla tavalla, jos jotakin vaatii, on oltava valmis myös astumaan sen toisen osapuolen saappaisiin. Jos tekisin kaikki kotityöt, niin minulle jäisi siltikin puolet enemmän vapaa-aikaa ja olen myös tätä ehdottanut, mutta ei. Harkinnassa on potkia tuo vätys takaisin kerrostaloon, koska ei (puheista ja lupauksista huolimatta) muuallakaa pysty asumaan.

Ymmärräthän itsekin, että noita luettelemiasi asioita tehdään kovin harvoin verrattuna niihin jatkuviin päivittäisiin kotihommiin.

Eihän tuolla ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Ihmeellistä samaa vänkäystä sinulta kuin vaimoltani. Nuo olivat myös vain esimerkkejä tekemistä on paljon enemmän. Kyse on siitä että vaimo ei suostu, että kaikki tässä talossa asumista koskevat työt jaetaan puoliksi. Naisilla on hirveä tarve määritellä mitä jaetaan ja mitä ei. Jos mennään sille linjalle että jaetaan, niin sitten jaetaan kaikki tasapuolisesti.

No minulla on mies joka tuo ihan sikana rahaa kaiken maksamiseen. Että me molemmat ollaan kyllä sitä mieltä, että sinä olet ihan hanurista.

Ei todellakaan. Hoitaa talouden melkein kokonaan kun itselläni ei ole koskaan rahaa. Hoitaa myös lastamme pääasiallisesti.