Psykopaattien aivot eroavat jo sikiöaikana. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Eikö näitä voisi seuloa jo raskausaikana niin vialliset olisi helppo abortoida?

Psykopaatteja tarvitaan. Esim. yritysjohtajina korvaamattomia, pystyvät ilman tunnonvaivoja irtisanomaan tuottamattomia työntekijöitä. Samoin kenraalina sodassa eivät turhia tuskaile, kun pitää uhrata pataljoonallinen nuoria miehiä tykinruoaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö näitä voisi seuloa jo raskausaikana niin vialliset olisi helppo abortoida?

Psykopaatteja tarvitaan. Esim. yritysjohtajina korvaamattomia, pystyvät ilman tunnonvaivoja irtisanomaan tuottamattomia työntekijöitä. Samoin kenraalina sodassa eivät turhia tuskaile, kun pitää uhrata pataljoonallinen nuoria miehiä tykinruoaksi.

Upeaa.

Jos saisin psykopaatin lapsen, en varmaan rakastaisi tätä lasta.

Luulen monen äidin ajattelevan samoin. Siksi psykopaatti lapset saavat aika kielteisen kasvatuksen ja heistä voi tulla pahiksia.

Miten voi rakastaa toista, jollei saa vastarakkautta. (voisin vielä ymmärtää, että rakastaa vaikka vammautunutta, mutta en, että terveen oloista muutoin)

Ovatko psykopaatteja ne, jotka eivät käy vanhempiaan katsomassa vanhainhoivapaikoissa.

Muulenpa, että normaali kävisi katsomassa, vaikka vanhempi olisi ollut vähän ikäväkin, mutta psykopaatti ei välitä, ellei itse hyödy jotenkin.

Pystyisittekö te rakastamaan psykopaattia, jos se olisi oma lapsenne.

Se ei antaisi teille minkäänlaista vastarakkautta. Sitten se jäisi kiinni vaikka siilin tappamisesta rautanauloilla. Selittäisitte, että niin ei saa tehdä. Kohta se löytyy leikkaamasta perhosilta siipiä.

Tekee pahojaan pikkusisarunsilleen (koska kokee, että ne on saaneet enemmän leluja)

Lyö nyrkillä ekaluolalla jotain "itkupilliä", kun se on ärsyttävä.

Miten pystyisitte rakastamaan tällaista. Lujille ottaisi ainakin minulla.

Jos noille psykopaateille pistettäis jo lapsena tatuointi otsaan, että muut osaavat varoa?

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin psykopaatin lapsen, en varmaan rakastaisi tätä lasta.

Luulen monen äidin ajattelevan samoin. Siksi psykopaatti lapset saavat aika kielteisen kasvatuksen ja heistä voi tulla pahiksia.

Miten voi rakastaa toista, jollei saa vastarakkautta. (voisin vielä ymmärtää, että rakastaa vaikka vammautunutta, mutta en, että terveen oloista muutoin)

Vanhemmuus on sitä, että rakastaa lastaan joka tapauksessa. Ihan pieni lapsi on aina tavallaan narsisti; hän katselee asioita vain omalta kannaltaan. Ei häntä kiinnosta se, sattuiko Kalleen kun hän löi mielestään oikeutetusti Kallea. Häntä kiinnostaa se, millaisena häntä pidetään, kun hän on lyönyt Kallea.

Eli loputtomilla toistolla, kehuen ja sosiaalistaen, se kasvatus tapahtuu joka tapauksessa. Jos lapsen empatiantaju on heikko, vanhemman täytyy vain vedota tämän järkeen: "Kukaan ei leiki lapsen kanssa, joka repii kärpäseltä siivet." Jos lapselle onnistuu tarjoamaan riittävästi hyviä kokemuksia ihmisyhteisöstä, hän toivottavasti haluaa olla aikuisena sen arvostettu jäsen.

Vierailija kirjoitti:

Pitkään on puhuttu siitä että empatiakyky on synnynnäistä, lapset ovat syntyjään erilaisia. Nyt siitä on solutason todistekin. Sääli niitä vanhempia jotka psykopaattilapsen saa ja turhaan etsivät vikaa itsestään. Toivottavasti tuo lääkehoito onnistuu tulevaisuudessa.

Mutta on hyvä muistaa, että on myös paljon tutkimuksia, jotka osoittavat että varhaisvuosiem hoivan puute ja/tai heikkous johtaa vakaviin häiriöihin tunne-elämässä. Esimerkkinä romanialaiset lastenkodit, joissa vauvoja on hoidettu "mekaanisesti" ilman mahdollisuutta kiintyä tiettyyn hoitajaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin psykopaatin lapsen, en varmaan rakastaisi tätä lasta.

Luulen monen äidin ajattelevan samoin. Siksi psykopaatti lapset saavat aika kielteisen kasvatuksen ja heistä voi tulla pahiksia.

Miten voi rakastaa toista, jollei saa vastarakkautta. (voisin vielä ymmärtää, että rakastaa vaikka vammautunutta, mutta en, että terveen oloista muutoin)

Onkohan sinulla psykopaatin aivot ainakin osittain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa oli jo kehitteillä lääkehoitoa. Mutta psykopaatit jutun mukaan kieltäytyvät hoidosta.

Onko ihmiselle mukavampaa elää ilman tunteita? Vai onko kyse tottumuksesta.

Tuossa sanottiin, että hoidot voitaisiin aloittaa lääkkeillä jo lapsena. Mutta suostuuko vanhemmat siihen. (etenkin kun toinen vanhemmista on itsekin psykopaatti)

Saataisiinko tällä tavalla koulukiusaaminen loppumaan vihdoin ja vankiluvut pienemmäksi. Kun lapsena aloitettaisiin lääkehoito.

Mutta eikös Itä hoitoa pitäisi jatkaa koko elämän ajan? Ehkä henkilöt lopettavat lääkityksensä vanhemmiten.

Itsekin psykopaattiset vanhemmat eivät suostu käyttämään lääkitystä eivätkä lääkitsemään lastaan koska se estää häikäilemättömän oman edun tavoittelun. Ei psykopaatti pysty näkemään lääkkeen hyötyjä vaikka empaattinen ihminen valitsisi tunteet tunteettomuuden sijaan.

Siitä en ole varma ovatko kaikki psykopaattien vanhemmatkin psykopaatteja. Juurihan oli juttua, että se saattaa olla autismin muoto. Eiväthän kaikki autistienkaan vanhemmat ole itse artisteja vaikka sitä olisi suvussa.

Tuota autismiyhteyttä on epäilty ennenkin. Välillä se julistettiin humpuukiksi.

Christer Pettersson oli autistinen sosiopaatti. Ts. hän ei ollut täysin paha, vaan kotioloissa maailman mukavin mies, mutta vihamielinen ulkomaailmaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin psykopaatin lapsen, en varmaan rakastaisi tätä lasta.

Luulen monen äidin ajattelevan samoin. Siksi psykopaatti lapset saavat aika kielteisen kasvatuksen ja heistä voi tulla pahiksia.

Miten voi rakastaa toista, jollei saa vastarakkautta. (voisin vielä ymmärtää, että rakastaa vaikka vammautunutta, mutta en, että terveen oloista muutoin)

Vanhemmuus on sitä, että rakastaa lastaan joka tapauksessa. Ihan pieni lapsi on aina tavallaan narsisti; hän katselee asioita vain omalta kannaltaan. Ei häntä kiinnosta se, sattuiko Kalleen kun hän löi mielestään oikeutetusti Kallea. Häntä kiinnostaa se, millaisena häntä pidetään, kun hän on lyönyt Kallea.

Eli loputtomilla toistolla, kehuen ja sosiaalistaen, se kasvatus tapahtuu joka tapauksessa. Jos lapsen empatiantaju on heikko, vanhemman täytyy vain vedota tämän järkeen: "Kukaan ei leiki lapsen kanssa, joka repii kärpäseltä siivet." Jos lapselle onnistuu tarjoamaan riittävästi hyviä kokemuksia ihmisyhteisöstä, hän toivottavasti haluaa olla aikuisena sen arvostettu jäsen.

Tietysti pienellä lapsella on empatia. Tuo yleinen väittämä, ettei toisen tuskaa ymmärrä kuin isompi, on ihan roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin psykopaatin lapsen, en varmaan rakastaisi tätä lasta.

Luulen monen äidin ajattelevan samoin. Siksi psykopaatti lapset saavat aika kielteisen kasvatuksen ja heistä voi tulla pahiksia.

Miten voi rakastaa toista, jollei saa vastarakkautta. (voisin vielä ymmärtää, että rakastaa vaikka vammautunutta, mutta en, että terveen oloista muutoin)

Onkohan sinulla psykopaatin aivot ainakin osittain?

En usko. Olen jopa yliempaattinen.

Mutta siksi juuri en siedä tunteettomia lainkaan.

Vaikea tietty varmaan sanoa, mutta luulen, että en rakastaisi psykopaattilasta, jos sellainen mulla olisi.

Vierailija kirjoitti:

Jos noille psykopaateille pistettäis jo lapsena tatuointi otsaan, että muut osaavat varoa?

Jos kaikille psykopaateille ilmestyisi yhtäkkiä leima otsaan, olisi hauska seurata, miten poliitikot selittelisivät leimojaan.

Huh. Miettikääpä, että adoptioiden kautta voi juuri tulla psykopaattinen lapsi. Perustelen sillä, että he ovat usein esim r*iskausten seurauksia ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö näitä voisi seuloa jo raskausaikana niin vialliset olisi helppo abortoida?

Minusta nimenomaan pitäisi tosiaan noin tehdä. Ennemmin jopa psykopaatin abortoisi kuin vaikka downin.

Entä jos vanhemmat eivät halua aborttia?

Kummasti psykopattiset käytökset ovat vähentyneet sen jälkeen, kun sotaveteraanit vaipuivat mullan alle. He kasvattivat viinan huuruisena hakatut jälkeläisensä, nykyisen polven,  josta tuli narsistisia persoonallisuushäiriöisiä. Näiden lapset taas ovat tuuliajoilla. Suuri ikäluokka omii kaiken ja itkee, ettei pääse liitymään "mummo/isoisä"-facebook ryhmän, kun lapsen lapsia tule.

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin psykopaatin lapsen, en varmaan rakastaisi tätä lasta.

Luulen monen äidin ajattelevan samoin. Siksi psykopaatti lapset saavat aika kielteisen kasvatuksen ja heistä voi tulla pahiksia.

Miten voi rakastaa toista, jollei saa vastarakkautta. (voisin vielä ymmärtää, että rakastaa vaikka vammautunutta, mutta en, että terveen oloista muutoin)

Psykopaatit usein oppii matkimaan tunteita jopa niin hyvin että ovat erityisen pidettyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin psykopaatin lapsen, en varmaan rakastaisi tätä lasta.

Luulen monen äidin ajattelevan samoin. Siksi psykopaatti lapset saavat aika kielteisen kasvatuksen ja heistä voi tulla pahiksia.

Miten voi rakastaa toista, jollei saa vastarakkautta. (voisin vielä ymmärtää, että rakastaa vaikka vammautunutta, mutta en, että terveen oloista muutoin)

Vanhemmuus on sitä, että rakastaa lastaan joka tapauksessa. Ihan pieni lapsi on aina tavallaan narsisti; hän katselee asioita vain omalta kannaltaan. Ei häntä kiinnosta se, sattuiko Kalleen kun hän löi mielestään oikeutetusti Kallea. Häntä kiinnostaa se, millaisena häntä pidetään, kun hän on lyönyt Kallea.

Eli loputtomilla toistolla, kehuen ja sosiaalistaen, se kasvatus tapahtuu joka tapauksessa. Jos lapsen empatiantaju on heikko, vanhemman täytyy vain vedota tämän järkeen: "Kukaan ei leiki lapsen kanssa, joka repii kärpäseltä siivet." Jos lapselle onnistuu tarjoamaan riittävästi hyviä kokemuksia ihmisyhteisöstä, hän toivottavasti haluaa olla aikuisena sen arvostettu jäsen.

Tietysti pienellä lapsella on empatia. Tuo yleinen väittämä, ettei toisen tuskaa ymmärrä kuin isompi, on ihan roskaa.

Edelleenkään: kun se empatia ei ole joko-tai-asia. Osalla sitä on enemmän luonnostaan, ja osalle sitä täytyy kasvattaa. Kasvatus on vanhemman työtä.

T. Se, joka on huomannut lapsissaan jo vauvaiässä eroja hellyyden osoittamisessa ja vastavuoroisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin psykopaatin lapsen, en varmaan rakastaisi tätä lasta.

Luulen monen äidin ajattelevan samoin. Siksi psykopaatti lapset saavat aika kielteisen kasvatuksen ja heistä voi tulla pahiksia.

Miten voi rakastaa toista, jollei saa vastarakkautta. (voisin vielä ymmärtää, että rakastaa vaikka vammautunutta, mutta en, että terveen oloista muutoin)

Onkohan sinulla psykopaatin aivot ainakin osittain?

En usko. Olen jopa yliempaattinen.

Mutta siksi juuri en siedä tunteettomia lainkaan.

Vaikea tietty varmaan sanoa, mutta luulen, että en rakastaisi psykopaattilasta, jos sellainen mulla olisi.

Ei tarvitse olla yliempaattinen rakastaakseen ehdoitta omaa lastaan. Pikemminkin täytyy olla empatiajanan köyhemmässä päässä, jos oma lapsi ei herätä rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin psykopaatin lapsen, en varmaan rakastaisi tätä lasta.

Luulen monen äidin ajattelevan samoin. Siksi psykopaatti lapset saavat aika kielteisen kasvatuksen ja heistä voi tulla pahiksia.

Miten voi rakastaa toista, jollei saa vastarakkautta. (voisin vielä ymmärtää, että rakastaa vaikka vammautunutta, mutta en, että terveen oloista muutoin)

Onkohan sinulla psykopaatin aivot ainakin osittain?

En usko. Olen jopa yliempaattinen.

Mutta siksi juuri en siedä tunteettomia lainkaan.

Vaikea tietty varmaan sanoa, mutta luulen, että en rakastaisi psykopaattilasta, jos sellainen mulla olisi.

Kyllä tuo lausahdus "en siedä jne..." kertoo ihan muusta kuin (yli)empaattisuudesta. Empatiakyky on kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää, mitä hän kokee. Jos sinulla olisi sitä, sanoisit tuon sijaan "voin (yrittää) ymmärtää hänen kokemuksensa jne".

Ihmisellä voi mennä kyky tuntea emootioita monista syistä (mm. aivoihin kohdistuvan vamman, leikkauksen jne) vuoksi. Minusta se on surullista ja traagista. Sinusta heistä on tullut sietämättömiä.