Lue keskustelun säännöt.
Palstan parfyymifanien oma ketju: Mitä tuoksuja käytät? Mitä uutuuksia olet kokeillut ja mitä pidit? jne...
Oletan että palstalla on lukutaitoisia henkilöitä, eli tämä ketju siis heille jotka ovat aina pitäneet parfyymeistä, tuntevat parfyymitaloja ja niiden historiaa, tuoksujen ominaisuuksia ja kokeilevat mielellään uusia tai keräilevät parfyymipulloja kuten minä.
Huom: Jos joku huomionhakuinen yksilö yrittää vielä tunkea sitä omaa tuoksuallergiaasa ketjuun, niin kerrottakoon että parfyymifani EI ole sama asia kuin sellainen joka lotraa sitä litran päällensä päivässä.
Kommentit (19317)
Vierailija kirjoitti:
Huomenta! Viime viikon nelipäiväinen työviikko tuntui otolliselta ajalta arvioida Kurkdjian-näytteet, jotka olin jokunen aika sitten saanut ja säästänyt keväisemmille päiville. Tilasin Kurkdjianin omilta sivuilta, ja ne tulivat juuri sellaisella systeemillä kuin mitä Frederic Mallellta oltaisiin taannoin toivottu: 14 E / 4 näytettä, ei postikuluja, kuoressa kortti jossa Eiffel-torni ja Pariisin-terveiset :).
Petit Matin: 'kuin sitrus, mutta täydellinen'. Kuten myöhemmin viikolla tulin huomaamaan, tämä taitaa olla Kurkjdianin puumerkki: hän ottaa jonkun hyvin tutun genren, ja tekee sen, noh, täydellisesti. Ei moitteen sijaa. Kevyt, ihana sitruuna. Ei pesuaineinen. Keskittymiseen. Heti aamun ensisuihkauksen jälkeen tajusin, että kun tämä haihtuu, haluan ilman muuta jatkaa sillä, joten näytepullo sujahti takin taskussa työhuoneelle. Eli tällainen ihme kuin koukuttavan kaunis sitruuna. Lisäsin lounaan jälkeen eli hän haihtuu kyllä kuten sitrukset aina, mutta ei erityisen nopeasti.
Acqua Celestia: vihreyttä ja mimosaa, ei sokeria. Mimosan opin nyt tunnistamaan ensimmäisen kerran, kun tutkailin, mitä vihreyden takaa löytyy. Miellyttävä tuttavuus. Täytyy pitää limestä, jotta tätä tahtoo käyttää, koska sitä (ja minttua) oli ainakin ensimmäisen tunnin ajan runsaasti. Sama täydellisyyden henkäys kuin Petit Matinissa, vaikka puhutaan hyvin kevyestä ja hennosta, vihreästä tuoksusta.
Gentle Fluidity Gold: yllätys, edellisten päivien sitrusten jälkeen tuli vaniljaa. Meh, vaniljaa, ajattelin ensin, mutta sitten jouduin toteamaan: täydellinen vanilja. Täydellinen vanilja oli konseptinakin yllättävä - olen valinnut vaniljan enemmän kotituoksuksi, kun olen vähän taantuneella ja sokerisella tuulella. Mutta tämä on sellainen vanilja, jonka kanssa kulkee julkisilla paikoilla pystypäin: se on syvä, kaunis, ambrainen, puinen. Se tuntui lisäävän onnellisuutta.
Viimeinen eli perjantain tuoksu: kuuluisa Baccarat Rouge 540. Näytteiden tullessa potiluukusta olin kuvitellut, että tämä oli pilaantunut matkalla - suihkaisin silloin lyhyesti, ja BR tuoksui vain pölyiseltä seetriltä. Olin pettynyt, koska olin halunnut päästä tuota kokeilemaan. Näyte oli kuitenkin viikkojen säilytyksessä toennut, ja nyt se oli kaunis. Ambraa ja kukkaisuutta. pihkaisuutta. Mielellään sitä kaytti, mutta en riennä hankkimaan omaksi - minulla on yksi Lähi-Idän tuoksu, josta tulee niin sama fiilis, että BR ei olisi minulle investoinnin väärti.
Kaikki näytteet olivat hövelisti mitattuja 2-millisiä, joten niistä jäi lisäkokeiluihinkin. Näissä eristyshuuruissa syntyi tällainen fantasia: jos lähtisin pienelle lomaselle - sanotaan vaikka Eurooppaan sijoittuvalle kongressimatkalle alle viikoksi - ottaisin tämän sopivasti käsimatkatavaroihin menevän nelikon mukaani ja tuoksuisin hyvältä koko matkan. Ja arvelisin, että ne lisäisivät itsevarmuuttani - näissä tosiaan laatu tuoksuu, vastaansanomattomasti. Toistan vielä sen, mihin Petit Matinin kohdalla viittasin: nämä ovat eau de perfektionismia. Kurkdjian ei (ainakaan tämän otannan perusteella) ole villien kokeilujen ihminen, vaan hän nimenomaan ottaa tutun idean ja 'näyttää, miten se tehdään'.
Tilasin joskus tuon neljän näytteen setin ja Petit Matin oli ainoa josta pidin. Sitä tuoksua on vaikea kuvailla mutta jotain samanlaista puhtautta ja raikkautta kuin Jo Malonen Sea salt & Sagessa. Loput näytteet BR540 ja Silk sekä Satin moodit olivat mielestäni turhan maskuliinisia.
Tuo Acqua Celestia voisi olla kiinnostava....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivän tuoksuna Guerlainin Aqua Allegoria Herba Fresca. Tämä on kesäinen aamupäivä, kaunis ja erittäin minttuinen tuoksu. Minttu on keskinuoteissa, mutta minun nenässäni se on mukana aloituksessa, keskellä ja lopussa.
Minulla olisi haussa minttuinen mutta naisellinen tuoksu. Tuo ”kesäinen aamupäivä” voisi olla juuri se mitä tavoittelen. Miten unisex tämä on mielestäsi? Onko miehekästä vivahdetta ?
Olen huono sukupuolittamaan tuoksuja ja varsinkin tällainen enimmäkseen yrttinen tuoksu on juuri siinä keskellä l. unisex. Tuoksu ei ole kovin, mutta ei myöskään miehinen. Tuntien aikana minttuisuus vähenee ja teenuotti nousee enemmän esille.
Kiitoksia vastauksesta. Teen tuoksu toimii itselläni yleensä hyvin. Pakko päästää testaamaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenta! Viime viikon nelipäiväinen työviikko tuntui otolliselta ajalta arvioida Kurkdjian-näytteet, jotka olin jokunen aika sitten saanut ja säästänyt keväisemmille päiville. Tilasin Kurkdjianin omilta sivuilta, ja ne tulivat juuri sellaisella systeemillä kuin mitä Frederic Mallellta oltaisiin taannoin toivottu: 14 E / 4 näytettä, ei postikuluja, kuoressa kortti jossa Eiffel-torni ja Pariisin-terveiset :).
Petit Matin: 'kuin sitrus, mutta täydellinen'. Kuten myöhemmin viikolla tulin huomaamaan, tämä taitaa olla Kurkjdianin puumerkki: hän ottaa jonkun hyvin tutun genren, ja tekee sen, noh, täydellisesti. Ei moitteen sijaa. Kevyt, ihana sitruuna. Ei pesuaineinen. Keskittymiseen. Heti aamun ensisuihkauksen jälkeen tajusin, että kun tämä haihtuu, haluan ilman muuta jatkaa sillä, joten näytepullo sujahti takin taskussa työhuoneelle. Eli tällainen ihme kuin koukuttavan kaunis sitruuna. Lisäsin lounaan jälkeen eli hän haihtuu kyllä kuten sitrukset aina, mutta ei erityisen nopeasti.
Acqua Celestia: vihreyttä ja mimosaa, ei sokeria. Mimosan opin nyt tunnistamaan ensimmäisen kerran, kun tutkailin, mitä vihreyden takaa löytyy. Miellyttävä tuttavuus. Täytyy pitää limestä, jotta tätä tahtoo käyttää, koska sitä (ja minttua) oli ainakin ensimmäisen tunnin ajan runsaasti. Sama täydellisyyden henkäys kuin Petit Matinissa, vaikka puhutaan hyvin kevyestä ja hennosta, vihreästä tuoksusta.
Gentle Fluidity Gold: yllätys, edellisten päivien sitrusten jälkeen tuli vaniljaa. Meh, vaniljaa, ajattelin ensin, mutta sitten jouduin toteamaan: täydellinen vanilja. Täydellinen vanilja oli konseptinakin yllättävä - olen valinnut vaniljan enemmän kotituoksuksi, kun olen vähän taantuneella ja sokerisella tuulella. Mutta tämä on sellainen vanilja, jonka kanssa kulkee julkisilla paikoilla pystypäin: se on syvä, kaunis, ambrainen, puinen. Se tuntui lisäävän onnellisuutta.
Viimeinen eli perjantain tuoksu: kuuluisa Baccarat Rouge 540. Näytteiden tullessa potiluukusta olin kuvitellut, että tämä oli pilaantunut matkalla - suihkaisin silloin lyhyesti, ja BR tuoksui vain pölyiseltä seetriltä. Olin pettynyt, koska olin halunnut päästä tuota kokeilemaan. Näyte oli kuitenkin viikkojen säilytyksessä toennut, ja nyt se oli kaunis. Ambraa ja kukkaisuutta. pihkaisuutta. Mielellään sitä kaytti, mutta en riennä hankkimaan omaksi - minulla on yksi Lähi-Idän tuoksu, josta tulee niin sama fiilis, että BR ei olisi minulle investoinnin väärti.
Kaikki näytteet olivat hövelisti mitattuja 2-millisiä, joten niistä jäi lisäkokeiluihinkin. Näissä eristyshuuruissa syntyi tällainen fantasia: jos lähtisin pienelle lomaselle - sanotaan vaikka Eurooppaan sijoittuvalle kongressimatkalle alle viikoksi - ottaisin tämän sopivasti käsimatkatavaroihin menevän nelikon mukaani ja tuoksuisin hyvältä koko matkan. Ja arvelisin, että ne lisäisivät itsevarmuuttani - näissä tosiaan laatu tuoksuu, vastaansanomattomasti. Toistan vielä sen, mihin Petit Matinin kohdalla viittasin: nämä ovat eau de perfektionismia. Kurkdjian ei (ainakaan tämän otannan perusteella) ole villien kokeilujen ihminen, vaan hän nimenomaan ottaa tutun idean ja 'näyttää, miten se tehdään'.
Tilasin joskus tuon neljän näytteen setin ja Petit Matin oli ainoa josta pidin. Sitä tuoksua on vaikea kuvailla mutta jotain samanlaista puhtautta ja raikkautta kuin Jo Malonen Sea salt & Sagessa. Loput näytteet BR540 ja Silk sekä Satin moodit olivat mielestäni turhan maskuliinisia.
Tuo Acqua Celestia voisi olla kiinnostava....
MInulla maskuliiniset taas toimii - ihoni muokkaa ne naisellisemmiksi. Itse en tyytynyt vielä näihinkään näytteisiin, vaan kävin äsken tilaamassa lisää - Aqua Universalis, Aqua Vitae forte, Grand Soir ja Oud satin mood Extrait de parfum ovat toivottavasti pian matkalla tänne päin. Yritin taas tilata toisistaan erottuvia tuoksuja, aamuun ja iltaan. Kurkdjianin elegantti täydellisyydentavoittelu näköjään vetoaa nenääni.
Tänään testissä Barutin Chai, toivoin mausteista ja kermaista teetuoksua, sain yrttisen ja vähän pistävän, jotenkin lääkemäisen tuoksun, teestä ei tietoakaan. Se on tosin monesti häilyvä minun iholla muutenkin. Sääli, ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenta! Viime viikon nelipäiväinen työviikko tuntui otolliselta ajalta arvioida Kurkdjian-näytteet, jotka olin jokunen aika sitten saanut ja säästänyt keväisemmille päiville. Tilasin Kurkdjianin omilta sivuilta, ja ne tulivat juuri sellaisella systeemillä kuin mitä Frederic Mallellta oltaisiin taannoin toivottu: 14 E / 4 näytettä, ei postikuluja, kuoressa kortti jossa Eiffel-torni ja Pariisin-terveiset :).
Petit Matin: 'kuin sitrus, mutta täydellinen'. Kuten myöhemmin viikolla tulin huomaamaan, tämä taitaa olla Kurkjdianin puumerkki: hän ottaa jonkun hyvin tutun genren, ja tekee sen, noh, täydellisesti. Ei moitteen sijaa. Kevyt, ihana sitruuna. Ei pesuaineinen. Keskittymiseen. Heti aamun ensisuihkauksen jälkeen tajusin, että kun tämä haihtuu, haluan ilman muuta jatkaa sillä, joten näytepullo sujahti takin taskussa työhuoneelle. Eli tällainen ihme kuin koukuttavan kaunis sitruuna. Lisäsin lounaan jälkeen eli hän haihtuu kyllä kuten sitrukset aina, mutta ei erityisen nopeasti.
Acqua Celestia: vihreyttä ja mimosaa, ei sokeria. Mimosan opin nyt tunnistamaan ensimmäisen kerran, kun tutkailin, mitä vihreyden takaa löytyy. Miellyttävä tuttavuus. Täytyy pitää limestä, jotta tätä tahtoo käyttää, koska sitä (ja minttua) oli ainakin ensimmäisen tunnin ajan runsaasti. Sama täydellisyyden henkäys kuin Petit Matinissa, vaikka puhutaan hyvin kevyestä ja hennosta, vihreästä tuoksusta.
Gentle Fluidity Gold: yllätys, edellisten päivien sitrusten jälkeen tuli vaniljaa. Meh, vaniljaa, ajattelin ensin, mutta sitten jouduin toteamaan: täydellinen vanilja. Täydellinen vanilja oli konseptinakin yllättävä - olen valinnut vaniljan enemmän kotituoksuksi, kun olen vähän taantuneella ja sokerisella tuulella. Mutta tämä on sellainen vanilja, jonka kanssa kulkee julkisilla paikoilla pystypäin: se on syvä, kaunis, ambrainen, puinen. Se tuntui lisäävän onnellisuutta.
Viimeinen eli perjantain tuoksu: kuuluisa Baccarat Rouge 540. Näytteiden tullessa potiluukusta olin kuvitellut, että tämä oli pilaantunut matkalla - suihkaisin silloin lyhyesti, ja BR tuoksui vain pölyiseltä seetriltä. Olin pettynyt, koska olin halunnut päästä tuota kokeilemaan. Näyte oli kuitenkin viikkojen säilytyksessä toennut, ja nyt se oli kaunis. Ambraa ja kukkaisuutta. pihkaisuutta. Mielellään sitä kaytti, mutta en riennä hankkimaan omaksi - minulla on yksi Lähi-Idän tuoksu, josta tulee niin sama fiilis, että BR ei olisi minulle investoinnin väärti.
Kaikki näytteet olivat hövelisti mitattuja 2-millisiä, joten niistä jäi lisäkokeiluihinkin. Näissä eristyshuuruissa syntyi tällainen fantasia: jos lähtisin pienelle lomaselle - sanotaan vaikka Eurooppaan sijoittuvalle kongressimatkalle alle viikoksi - ottaisin tämän sopivasti käsimatkatavaroihin menevän nelikon mukaani ja tuoksuisin hyvältä koko matkan. Ja arvelisin, että ne lisäisivät itsevarmuuttani - näissä tosiaan laatu tuoksuu, vastaansanomattomasti. Toistan vielä sen, mihin Petit Matinin kohdalla viittasin: nämä ovat eau de perfektionismia. Kurkdjian ei (ainakaan tämän otannan perusteella) ole villien kokeilujen ihminen, vaan hän nimenomaan ottaa tutun idean ja 'näyttää, miten se tehdään'.
Hyvä analyysi, punnittua puhetta. Näitä on ilo lukea. Mäkin opettelen tekemään ton lihavoinnin, se auttaa lukijaa.
Suurkiitokset vaivannäöstäsi 🌹🌿
Kirjoitin ylläolevan. Näen kaksi alapeukkua. Noin ihan uteliaisuudesta tiedustelen, mikä kommentissani suututti?
Olen toki tottunut vauvan yleiseen negatiivisuuteen. Sitä paitsi näen 9 peukkua, ja keskityn niihin: valtaosa lukijoista siis piti kommentistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amouaget testissä:
😐Amouage: Sunshine (manteli, mustaherukka, artemisia; Osmanthus, Vanilja, magnolia, jasmin; tupakankukka, kataja, papyrus, patsuli) Juu ei. Alussa: "No ei tää mitenkään paha ole." Se on parasta mitä tästä voin sanoa. Se ei kehity miksikään, ei avaudu. Mieto käsisaippuakin on täräyttävämpi elämys.
😃Amouage: Dia (syklaami, aldehydi, bergamotti, fig, rakuuna, muscatsalvia, orvokki; orris, pioni, ruusu, appelsiininkukka, "peach blossom"; v myski, vanilja, suitsuke, heliotrooppi, seetri, santelipuu, guaiac) -Joo-o, kyllä. Raikas, syklaami kantaa hyvin. Muutkin kukat nousevat kauniisti. Tälle tuoksuu ihan mielellään. Voisin vaikka hankkia tämän, mutta en näillä hinnoilla. Sitä paitsi nyt kun pulloja jo on, en osta hajuvettä, joka on vain miellyttävä; haluan langeta loveen.
Niin muuten: Dian suitsuke ei häiritse, se ei kalauta uhrilta tajua kankaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenta! Viime viikon nelipäiväinen työviikko tuntui otolliselta ajalta arvioida Kurkdjian-näytteet, jotka olin jokunen aika sitten saanut ja säästänyt keväisemmille päiville. Tilasin Kurkdjianin omilta sivuilta, ja ne tulivat juuri sellaisella systeemillä kuin mitä Frederic Mallellta oltaisiin taannoin toivottu: 14 E / 4 näytettä, ei postikuluja, kuoressa kortti jossa Eiffel-torni ja Pariisin-terveiset :).
Petit Matin: 'kuin sitrus, mutta täydellinen'. Kuten myöhemmin viikolla tulin huomaamaan, tämä taitaa olla Kurkjdianin puumerkki: hän ottaa jonkun hyvin tutun genren, ja tekee sen, noh, täydellisesti. Ei moitteen sijaa. Kevyt, ihana sitruuna. Ei pesuaineinen. Keskittymiseen. Heti aamun ensisuihkauksen jälkeen tajusin, että kun tämä haihtuu, haluan ilman muuta jatkaa sillä, joten näytepullo sujahti takin taskussa työhuoneelle. Eli tällainen ihme kuin koukuttavan kaunis sitruuna. Lisäsin lounaan jälkeen eli hän haihtuu kyllä kuten sitrukset aina, mutta ei erityisen nopeasti.
Acqua Celestia: vihreyttä ja mimosaa, ei sokeria. Mimosan opin nyt tunnistamaan ensimmäisen kerran, kun tutkailin, mitä vihreyden takaa löytyy. Miellyttävä tuttavuus. Täytyy pitää limestä, jotta tätä tahtoo käyttää, koska sitä (ja minttua) oli ainakin ensimmäisen tunnin ajan runsaasti. Sama täydellisyyden henkäys kuin Petit Matinissa, vaikka puhutaan hyvin kevyestä ja hennosta, vihreästä tuoksusta.
Gentle Fluidity Gold: yllätys, edellisten päivien sitrusten jälkeen tuli vaniljaa. Meh, vaniljaa, ajattelin ensin, mutta sitten jouduin toteamaan: täydellinen vanilja. Täydellinen vanilja oli konseptinakin yllättävä - olen valinnut vaniljan enemmän kotituoksuksi, kun olen vähän taantuneella ja sokerisella tuulella. Mutta tämä on sellainen vanilja, jonka kanssa kulkee julkisilla paikoilla pystypäin: se on syvä, kaunis, ambrainen, puinen. Se tuntui lisäävän onnellisuutta.
Viimeinen eli perjantain tuoksu: kuuluisa Baccarat Rouge 540. Näytteiden tullessa potiluukusta olin kuvitellut, että tämä oli pilaantunut matkalla - suihkaisin silloin lyhyesti, ja BR tuoksui vain pölyiseltä seetriltä. Olin pettynyt, koska olin halunnut päästä tuota kokeilemaan. Näyte oli kuitenkin viikkojen säilytyksessä toennut, ja nyt se oli kaunis. Ambraa ja kukkaisuutta. pihkaisuutta. Mielellään sitä kaytti, mutta en riennä hankkimaan omaksi - minulla on yksi Lähi-Idän tuoksu, josta tulee niin sama fiilis, että BR ei olisi minulle investoinnin väärti.
Kaikki näytteet olivat hövelisti mitattuja 2-millisiä, joten niistä jäi lisäkokeiluihinkin. Näissä eristyshuuruissa syntyi tällainen fantasia: jos lähtisin pienelle lomaselle - sanotaan vaikka Eurooppaan sijoittuvalle kongressimatkalle alle viikoksi - ottaisin tämän sopivasti käsimatkatavaroihin menevän nelikon mukaani ja tuoksuisin hyvältä koko matkan. Ja arvelisin, että ne lisäisivät itsevarmuuttani - näissä tosiaan laatu tuoksuu, vastaansanomattomasti. Toistan vielä sen, mihin Petit Matinin kohdalla viittasin: nämä ovat eau de perfektionismia. Kurkdjian ei (ainakaan tämän otannan perusteella) ole villien kokeilujen ihminen, vaan hän nimenomaan ottaa tutun idean ja 'näyttää, miten se tehdään'.
Hyvä analyysi, punnittua puhetta. Näitä on ilo lukea. Mäkin opettelen tekemään ton lihavoinnin, se auttaa lukijaa.
Suurkiitokset vaivannäöstäsi 🌹🌿Kirjoitin ylläolevan. Näen kaksi alapeukkua. Noin ihan uteliaisuudesta tiedustelen, mikä kommentissani suututti?
Olen toki tottunut vauvan yleiseen negatiivisuuteen. Sitä paitsi näen 9 peukkua, ja keskityn niihin: valtaosa lukijoista siis piti kommentistani.
..peukutin, ja kiitos kauniista palautteestasi! Ehkä jotakuta vaan ärsyttää oma päivänsä, tai mikä vain. - kommentoimasi tekstin kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun teksteissäni on alapeukkuja. Olen itsekin joskus niitä antanut, mutta lähinnä jos en ole pitänyt viestistä (se on loukkaava, asiaton, ei liity aiheeseen tai solvaa toista keskustelijaa tms). Olen kuitenkin huomannut, että näitä alapeikkuja tulee säännöllisesti ihan tavallisiin postauksiin. Esim. joku arvioi tuoksua tai kertoo päivän tuoksusta, rips raps, alapeukku tai pari.
Kuvittelen silloin, että kyseinen peukuttaja ei pidä tai arvosta näitä kyseisiä tuoksuja tai merkkejä. Tai (mikä on outo ajatus) että hän on mielestään kirjoittanut juuri jotain parempaa, ja alapeukuttaa 'kilpailijoita'. Tai hän ei pidä arvostelun tyylistä, sanoista tai ties mistä. Ehkä tähdet ovat huonossa asennossa ;)
Aina se vähän kirpaisee. Joten veikkaan vielä, että joskus joku kimpaantuu omista saamistaan alanuolista ja antaa koston palaa ja tökkii niitä muillekin.
Siinäpä sitä tavoitetta, että hermot pysyisivät yhtä hyvin kuin tuoksu!
Vierailija kirjoitti:
Minun teksteissäni on alapeukkuja. Olen itsekin joskus niitä antanut, mutta lähinnä jos en ole pitänyt viestistä (se on loukkaava, asiaton, ei liity aiheeseen tai solvaa toista keskustelijaa tms). Olen kuitenkin huomannut, että näitä alapeikkuja tulee säännöllisesti ihan tavallisiin postauksiin. Esim. joku arvioi tuoksua tai kertoo päivän tuoksusta, rips raps, alapeukku tai pari.
Kuvittelen silloin, että kyseinen peukuttaja ei pidä tai arvosta näitä kyseisiä tuoksuja tai merkkejä. Tai (mikä on outo ajatus) että hän on mielestään kirjoittanut juuri jotain parempaa, ja alapeukuttaa 'kilpailijoita'. Tai hän ei pidä arvostelun tyylistä, sanoista tai ties mistä. Ehkä tähdet ovat huonossa asennossa ;)
Aina se vähän kirpaisee. Joten veikkaan vielä, että joskus joku kimpaantuu omista saamistaan alanuolista ja antaa koston palaa ja tökkii niitä muillekin.
Siinäpä sitä tavoitetta, että hermot pysyisivät yhtä hyvin kuin tuoksu!
Mä olen ajatellut niitä yksinkertaisimmillaan samaa mieltä/eri mieltä -jakona, vailla mitään draamaa. Oppia ikä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyisiköhän keskuudestamme luova huumorkirjoittaja? Joku sellainen, joka kuvaisi parfymomanian - korona-ajan yleinen mutta harmiton lieveilmiö, jolla ihmiset pyrkivät saamaan iloa ja antoisaa puuhaa tyhjiin päiviin - kehittymisen vaikkapa asteikolla yhdestä kymmeneen.
Alussa on lievästi kiinnostunut noviisi. Hän selailee ehkä fragranticaa, löytää nettikaupan ja rohkaistuu tilaamaan ensimmäiset näyteputkilonsa. Lopussa tutiseva maanikko. Hän istuu pullojensa keskellä. Mies on häipynyt ajat sitten. Maanikolla ei ole enää hajuakaan mitä kaikkea hän omistaa. Keittiön kaapeissa ei ole ruokaa vaan hajuvesipulloja. Maanikko harkitsee muuttamista isompaan asuntoon, koska pullot eivät mahdu enää mihinkään. Ei hänellä toisaalta ole rahaakaan. Se kuluu hajuvesiin.
Mitkä olisivat vaiheet 2-8?
Tarttuuko joku haasteeseen, vai tartutaanko kaikki? Tästä voisi tulla hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun teksteissäni on alapeukkuja. Olen itsekin joskus niitä antanut, mutta lähinnä jos en ole pitänyt viestistä (se on loukkaava, asiaton, ei liity aiheeseen tai solvaa toista keskustelijaa tms). Olen kuitenkin huomannut, että näitä alapeikkuja tulee säännöllisesti ihan tavallisiin postauksiin. Esim. joku arvioi tuoksua tai kertoo päivän tuoksusta, rips raps, alapeukku tai pari.
Kuvittelen silloin, että kyseinen peukuttaja ei pidä tai arvosta näitä kyseisiä tuoksuja tai merkkejä. Tai (mikä on outo ajatus) että hän on mielestään kirjoittanut juuri jotain parempaa, ja alapeukuttaa 'kilpailijoita'. Tai hän ei pidä arvostelun tyylistä, sanoista tai ties mistä. Ehkä tähdet ovat huonossa asennossa ;)
Aina se vähän kirpaisee. Joten veikkaan vielä, että joskus joku kimpaantuu omista saamistaan alanuolista ja antaa koston palaa ja tökkii niitä muillekin.
Siinäpä sitä tavoitetta, että hermot pysyisivät yhtä hyvin kuin tuoksu!
Mä olen ajatellut niitä yksinkertaisimmillaan samaa mieltä/eri mieltä -jakona, vailla mitään draamaa. Oppia ikä kaikki.
Ai miten ärsyttävän yksinkertainen ja selkeä spekulaatio ;)
Toisaalta, jos minä arvioin tuoksua x epäonnistuneeksi tekeleeksi ja se on sinun elämäsi (tai ainakin nenäsi) rakkaus, niin annatko silloin siis alanuolen? Jotenkin se on mielestäni epäloogista. Olemme eri mieltä tuoksusta, joten miten se on alanuolen arvoista?
Mun täytyy tunnustaa, että käytän paljon Jodelia. Voi olla, että olen alkanut ajatella täälläkin alanuolia samaan tapaan eli "en pidä tästä viestistä, alanuoli" mikä ei ehkä ole ihan palstan tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Löytyisiköhän keskuudestamme luova huumorkirjoittaja? Joku sellainen, joka kuvaisi parfymomanian - korona-ajan yleinen mutta harmiton lieveilmiö, jolla ihmiset pyrkivät saamaan iloa ja antoisaa puuhaa tyhjiin päiviin - kehittymisen vaikkapa asteikolla yhdestä kymmeneen.
Alussa on lievästi kiinnostunut noviisi. Hän selailee ehkä fragranticaa, löytää nettikaupan ja rohkaistuu tilaamaan ensimmäiset näyteputkilonsa. Lopussa tutiseva maanikko. Hän istuu pullojensa keskellä. Mies on häipynyt ajat sitten. Maanikolla ei ole enää hajuakaan mitä kaikkea hän omistaa. Keittiön kaapeissa ei ole ruokaa vaan hajuvesipulloja. Maanikko harkitsee muuttamista isompaan asuntoon, koska pullot eivät mahdu enää mihinkään. Ei hänellä toisaalta ole rahaakaan. Se kuluu hajuvesiin.Mitkä olisivat vaiheet 2-8?
Tarttuuko joku haasteeseen, vai tartutaanko kaikki? Tästä voisi tulla hauskaa.
Anna palaa sinä itse :)
Tosin en sanoisi tätä korona-ajan hulluudeksi. Sanoisin, että jossain DNA-rihmoissa tämä on, geeneissä.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti testerit kierrätykseen! Lempparituoksun miniversio on kätevä reissussa/työpaikalla/käsilaukussa. Ja vaikka testerit ovat monen mielestä halpoja (muutama euro/kpl) niin jollekin sekin voi olla liikaa, ihmiset ovat tiukoilla. Itse ainakin mielelläni mahdollistan jonkun testihetket ihan ilmaiseksi, mieluimmin kuin heitän roskiin.
Mä en kauheasti lähde näihin väittelyihin. Tähänkin sanon vain tän yhden kommentin.
Huomattava osa kavereistani ei käytä hajuvesiä ollenkaan. Lopuilla on oma vakiotuoksu. Omasta puolestani mulla ei ole intoa eikä voimia lähteä etsiä kontakteja jostain torista tai nettikirppiksistä joita en edes itse käytä, ja lähteä lahjoittelemaan saati myyskentelemään puoliksi käytettyä hajuvesinäytettä. Ja tämä on täysin oma asiani. Henkilökohtaisesti en tunne ainuttakaan hajuvesientusiastia, joka olisi kiinnostunut näytteistä. Juttelin hiljattain yhden ystävän kanssa aiheesta. Hän oli muun nettitilauksen mukana saanut lahjana pari tuoksunäytettä, nuuhkaissut niitä ja heittänyt roskiin. Ei käytä hajuvesiä, tulee päänsärkyä.
Eläinihmiset käyttävät harvoin parfyymeja; eläimet aivastelevat moisille myrkyille, ja arvostavat että oma ihminen tuoksuu itselleen.
Tee sinä kuten sulle sopii. Mutta harkitse, voitko pitää kriittiset näkemyksesi niistä jotka menettelevät toisin, omana tietonasi. Heillä on omat syynsä, joita sinä et tiedä. Lisäksi heillä on yhtäläinen oikeus - kuten sinullakin - toimia kuten parhaaksi näkevät.
Moitiskelusta ja sormi pystyssä kasvattamisesta ei tunnelma parane, eikä sillä myöskään muuteta toisten käyttäytymistapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun teksteissäni on alapeukkuja. Olen itsekin joskus niitä antanut, mutta lähinnä jos en ole pitänyt viestistä (se on loukkaava, asiaton, ei liity aiheeseen tai solvaa toista keskustelijaa tms). Olen kuitenkin huomannut, että näitä alapeikkuja tulee säännöllisesti ihan tavallisiin postauksiin. Esim. joku arvioi tuoksua tai kertoo päivän tuoksusta, rips raps, alapeukku tai pari.
Kuvittelen silloin, että kyseinen peukuttaja ei pidä tai arvosta näitä kyseisiä tuoksuja tai merkkejä. Tai (mikä on outo ajatus) että hän on mielestään kirjoittanut juuri jotain parempaa, ja alapeukuttaa 'kilpailijoita'. Tai hän ei pidä arvostelun tyylistä, sanoista tai ties mistä. Ehkä tähdet ovat huonossa asennossa ;)
Aina se vähän kirpaisee. Joten veikkaan vielä, että joskus joku kimpaantuu omista saamistaan alanuolista ja antaa koston palaa ja tökkii niitä muillekin.
Siinäpä sitä tavoitetta, että hermot pysyisivät yhtä hyvin kuin tuoksu!
Mä olen ajatellut niitä yksinkertaisimmillaan samaa mieltä/eri mieltä -jakona, vailla mitään draamaa. Oppia ikä kaikki.
Ai miten ärsyttävän yksinkertainen ja selkeä spekulaatio ;)
Toisaalta, jos minä arvioin tuoksua x epäonnistuneeksi tekeleeksi ja se on sinun elämäsi (tai ainakin nenäsi) rakkaus, niin annatko silloin siis alanuolen? Jotenkin se on mielestäni epäloogista. Olemme eri mieltä tuoksusta, joten miten se on alanuolen arvoista?
Mun täytyy tunnustaa, että käytän paljon Jodelia. Voi olla, että olen alkanut ajatella täälläkin alanuolia samaan tapaan eli "en pidä tästä viestistä, alanuoli" mikä ei ehkä ole ihan palstan tapa.
Voisin varmaan antaa? En tiedä, en harrasta muuta somea kuin tätä palstaa, joten käytännöt ovat outoja. Ei minua millään lailla harmita, jos et pidä rakastamastani tuoksusta, nämähän ovat hajuasioita. Monet suosikeistani jakavat rajusti mielipiteitä (The Tuoksu on Squid...) En tiedä, onko kaikkien mieleen -tuoksua edes olemassa, sellainen kuulostaa kamalan tylsältä. Fragrantican kategoria "meh". :D
(Ohispohdintaa, sorry.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti testerit kierrätykseen! Lempparituoksun miniversio on kätevä reissussa/työpaikalla/käsilaukussa. Ja vaikka testerit ovat monen mielestä halpoja (muutama euro/kpl) niin jollekin sekin voi olla liikaa, ihmiset ovat tiukoilla. Itse ainakin mielelläni mahdollistan jonkun testihetket ihan ilmaiseksi, mieluimmin kuin heitän roskiin.
Mä en kauheasti lähde näihin väittelyihin. Tähänkin sanon vain tän yhden kommentin.
Huomattava osa kavereistani ei käytä hajuvesiä ollenkaan. Lopuilla on oma vakiotuoksu. Omasta puolestani mulla ei ole intoa eikä voimia lähteä etsiä kontakteja jostain torista tai nettikirppiksistä joita en edes itse käytä, ja lähteä lahjoittelemaan saati myyskentelemään puoliksi käytettyä hajuvesinäytettä. Ja tämä on täysin oma asiani. Henkilökohtaisesti en tunne ainuttakaan hajuvesientusiastia, joka olisi kiinnostunut näytteistä. Juttelin hiljattain yhden ystävän kanssa aiheesta. Hän oli muun nettitilauksen mukana saanut lahjana pari tuoksunäytettä, nuuhkaissut niitä ja heittänyt roskiin. Ei käytä hajuvesiä, tulee päänsärkyä.
Eläinihmiset käyttävät harvoin parfyymeja; eläimet aivastelevat moisille myrkyille, ja arvostavat että oma ihminen tuoksuu itselleen.Tee sinä kuten sulle sopii. Mutta harkitse, voitko pitää kriittiset näkemyksesi niistä jotka menettelevät toisin, omana tietonasi. Heillä on omat syynsä, joita sinä et tiedä. Lisäksi heillä on yhtäläinen oikeus - kuten sinullakin - toimia kuten parhaaksi näkevät.
Moitiskelusta ja sormi pystyssä kasvattamisesta ei tunnelma parane, eikä sillä myöskään muuteta toisten käyttäytymistapoja.
Täällä on yksi näyte-entusiasti. :) En kai sentään ainoa lajissani?
...mutta en sitten taas kiinnostunut ihmisistä, joten hävitän surutta ne muutamat näytteet, joita en käytä loppuun. Eipä niitä montaa milliä vuodessa tule.
Vierailija kirjoitti:
Huomenta! Viime viikon nelipäiväinen työviikko tuntui otolliselta ajalta arvioida Kurkdjian-näytteet, jotka olin jokunen aika sitten saanut ja säästänyt keväisemmille päiville. Tilasin Kurkdjianin omilta sivuilta, ja ne tulivat juuri sellaisella systeemillä kuin mitä Frederic Mallellta oltaisiin taannoin toivottu: 14 E / 4 näytettä, ei postikuluja, kuoressa kortti jossa Eiffel-torni ja Pariisin-terveiset :).
Petit Matin: 'kuin sitrus, mutta täydellinen'. Kuten myöhemmin viikolla tulin huomaamaan, tämä taitaa olla Kurkjdianin puumerkki: hän ottaa jonkun hyvin tutun genren, ja tekee sen, noh, täydellisesti. Ei moitteen sijaa. Kevyt, ihana sitruuna. Ei pesuaineinen. Keskittymiseen. Heti aamun ensisuihkauksen jälkeen tajusin, että kun tämä haihtuu, haluan ilman muuta jatkaa sillä, joten näytepullo sujahti takin taskussa työhuoneelle. Eli tällainen ihme kuin koukuttavan kaunis sitruuna. Lisäsin lounaan jälkeen eli hän haihtuu kyllä kuten sitrukset aina, mutta ei erityisen nopeasti.
Acqua Celestia: vihreyttä ja mimosaa, ei sokeria. Mimosan opin nyt tunnistamaan ensimmäisen kerran, kun tutkailin, mitä vihreyden takaa löytyy. Miellyttävä tuttavuus. Täytyy pitää limestä, jotta tätä tahtoo käyttää, koska sitä (ja minttua) oli ainakin ensimmäisen tunnin ajan runsaasti. Sama täydellisyyden henkäys kuin Petit Matinissa, vaikka puhutaan hyvin kevyestä ja hennosta, vihreästä tuoksusta.
Gentle Fluidity Gold: yllätys, edellisten päivien sitrusten jälkeen tuli vaniljaa. Meh, vaniljaa, ajattelin ensin, mutta sitten jouduin toteamaan: täydellinen vanilja. Täydellinen vanilja oli konseptinakin yllättävä - olen valinnut vaniljan enemmän kotituoksuksi, kun olen vähän taantuneella ja sokerisella tuulella. Mutta tämä on sellainen vanilja, jonka kanssa kulkee julkisilla paikoilla pystypäin: se on syvä, kaunis, ambrainen, puinen. Se tuntui lisäävän onnellisuutta.
Viimeinen eli perjantain tuoksu: kuuluisa Baccarat Rouge 540. Näytteiden tullessa potiluukusta olin kuvitellut, että tämä oli pilaantunut matkalla - suihkaisin silloin lyhyesti, ja BR tuoksui vain pölyiseltä seetriltä. Olin pettynyt, koska olin halunnut päästä tuota kokeilemaan. Näyte oli kuitenkin viikkojen säilytyksessä toennut, ja nyt se oli kaunis. Ambraa ja kukkaisuutta. pihkaisuutta. Mielellään sitä kaytti, mutta en riennä hankkimaan omaksi - minulla on yksi Lähi-Idän tuoksu, josta tulee niin sama fiilis, että BR ei olisi minulle investoinnin väärti.
Kaikki näytteet olivat hövelisti mitattuja 2-millisiä, joten niistä jäi lisäkokeiluihinkin. Näissä eristyshuuruissa syntyi tällainen fantasia: jos lähtisin pienelle lomaselle - sanotaan vaikka Eurooppaan sijoittuvalle kongressimatkalle alle viikoksi - ottaisin tämän sopivasti käsimatkatavaroihin menevän nelikon mukaani ja tuoksuisin hyvältä koko matkan. Ja arvelisin, että ne lisäisivät itsevarmuuttani - näissä tosiaan laatu tuoksuu, vastaansanomattomasti. Toistan vielä sen, mihin Petit Matinin kohdalla viittasin: nämä ovat eau de perfektionismia. Kurkdjian ei (ainakaan tämän otannan perusteella) ole villien kokeilujen ihminen, vaan hän nimenomaan ottaa tutun idean ja 'näyttää, miten se tehdään'.
Mukava lukea näitä kuvauksia. Minäkin pidin Gentle fluidity goldista. Vaniljainen tuoksu, mutta mielenkiintoinen sellainen. (Monen ylistämä Tihota tuoksui minun nenääni ainoastaan vanilliinisokerilta tai vaniljakastikkeelta). Näytteessä on vielä jäljellä, joten kokeilen sitä vielä uudestaan. Nyt ei oikein ole sen aika.
Baccarat rougea olen kokeillut vain kerran, enkä tykännyt yhtään. Vähän samankaltaiset vaikutelmat kuin sinulla. Täytyy ehkä antaa sille toinen mahdollisuus.
Petit matinia en ole päässyt kokeilemaan, kuulostaa kyllä miellyttävältä. N50
Vierailija kirjoitti:
Amouaget testissä:
😐Amouage: Sunshine (manteli, mustaherukka, artemisia; Osmanthus, Vanilja, magnolia, jasmin; tupakankukka, kataja, papyrus, patsuli) Juu ei. Alussa: "No ei tää mitenkään paha ole." Se on parasta mitä tästä voin sanoa. Se ei kehity miksikään, ei avaudu. Mieto käsisaippuakin on täräyttävämpi elämys.
😃Amouage: Dia (syklaami, aldehydi, bergamotti, fig, rakuuna, muscatsalvia, orvokki; orris, pioni, ruusu, appelsiininkukka, "peach blossom"; v myski, vanilja, suitsuke, heliotrooppi, seetri, santelipuu, guaiac) -Joo-o, kyllä. Raikas, syklaami kantaa hyvin. Muutkin kukat nousevat kauniisti. Tälle tuoksuu ihan mielellään. Voisin vaikka hankkia tämän, mutta en näillä hinnoilla. Sitä paitsi nyt kun pulloja jo on, en osta hajuvettä, joka on vain miellyttävä; haluan langeta loveen.
Niin muuten: Dian suitsuke ei häiritse, se ei kalauta uhrilta tajua kankaalle.
Näin ne maut eroavat. Minusta taas Sunshine on tosi kiva, oikea yllättäjä. Mietin jopa ostamista mutta käytän sentään ensin näytteen loppuun. Kirjoitinkin siitä jotkut 100 sivua taaksepäin...
Diasta pidän paljonkin, mutta viimeaikaisista Amouageista suosikkini on Beloved. Siinä on jotakin... Pidän myös Ashoresta. N50
p.s. Googlailin tuota eläinasiaa, ja ilmeisesti Amouage ei käytä epäeettisiä ainesosia. Joku mainitsikin, että synteettiset ovat halvempia, ja Amouage on aika iso talo. Toimii ymmärtääkseni ihan IFRA:n ja EU:n vaatimusten puitteissa, vaikka tuotanto onkin EU:n ulkopuolella.
p.s. Käytin tänään loppuun näytteeni Serge Lutensin Santal majusculesta. En muista, olenko aikaisemmin kirjoittanut siitä. Nyt alkaa olla jo väärä vuodenaika tälle tuoksulle, mutta iso peukku tälle noin objektiivisesti arvoiden. Erinomaisen hyvin blendattu, laadukas ja epätavallinen tuoksu. Odotin lähinnä santelipuuta, mutta sainkin ruusua ja kaakaota (ja sitä santelipuuta). Tästä tulee rauhallinen olo. Sopiva talven kotoiluun. Ei vain ole ihan just mun tyyliseni tuoksu. N50
p.s. Sergen Santal de Mysore on omaan nenääni taas pelkkää puuta. Liian yksioikoinen. Santelipuun ystävät tykkäävät kyllä molemmista.
Vierailija kirjoitti:
Amouaget testissä:
😐Amouage: Sunshine (manteli, mustaherukka, artemisia; Osmanthus, Vanilja, magnolia, jasmin; tupakankukka, kataja, papyrus, patsuli) Juu ei. Alussa: "No ei tää mitenkään paha ole." Se on parasta mitä tästä voin sanoa. Se ei kehity miksikään, ei avaudu. Mieto käsisaippuakin on täräyttävämpi elämys.
😃Amouage: Dia (syklaami, aldehydi, bergamotti, fig, rakuuna, muscatsalvia, orvokki; orris, pioni, ruusu, appelsiininkukka, "peach blossom"; v myski, vanilja, suitsuke, heliotrooppi, seetri, santelipuu, guaiac) -Joo-o, kyllä. Raikas, syklaami kantaa hyvin. Muutkin kukat nousevat kauniisti. Tälle tuoksuu ihan mielellään. Voisin vaikka hankkia tämän, mutta en näillä hinnoilla. Sitä paitsi nyt kun pulloja jo on, en osta hajuvettä, joka on vain miellyttävä; haluan langeta loveen.
Niin muuten: Dian suitsuke ei häiritse, se ei kalauta uhrilta tajua kankaalle.
Taas sain huomata olleeni hätähousu.
Olisi pitänyt antaa tuoksujen kehittyä monta tuntia ennen kritiikin kirjoittamista.
Sunshine: On kehittynyt lempeäksi, makeahkoksi, harmoniseksi tuoksuksi. Sen kanssa on hyvä olla. Haistan heliotroopin, yksi suosikeistani, vaikkei sitä ole mainittu. Musta oli jännää tilata Sunshine kun siinä on papyrusta. Mutta en mä tiedä miltä se tuoksuu.
Kävikin niin, että mulle tämä tuoksu sittenkin sopii. Käytän sen hyvillä mielillä loppuu.
Dia: Se on edelleen raikas. Pidän sen kukista, ylipäänsä pidän kukista. Diassa ei ole raskaita loppuelementtejä. Vain puita. Siksi sen keveys ja ilmavuus säilyy.
SOTD Filippo Sorcinelli/UNUM: Symphonie Passion. Kaikkien kukkaistestiretkien jälkeen vihreä, aavistuksen pölyinen vetiver on paluu mukavuusalueelle. Kevät ei taida olla vuodenaikani sen enempää parfyymeissa kuin muutenkaan: nyt kun katsoo kevättestien arvioita, ei ole montaa ihanuutta. Melankolia, myrskyt ja lintujen syysmuutto pullotettuna ovat minun genreni, johon UNUMeista on löytynyt monta sopivaa.
Tämä on kuitenkin aavistuksen pettymys, neljä suihkaisua (tätä ei tapahdu ikinä), ennen kuin olen saanut tämän pysymään, ja nytkin paidassa eikä iholla, luulen. Epäilin anosmiaa, mutta ks-mies ei vaita yliannostuksesta, se teoria on kumottu.
Sorcinelli on myös urkuri, ja urut (urkuteos) ovat myös tämän tuoksun inspiraatio. Tämän kanssa saa kyllä kiinni pölyisestä kivikirkosta ja lakatusta puusta. Ah <3. Frantic vertaa Laliquen Encre Noireen, siitä en osaa sanoa, en tunne.