Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Palstan parfyymifanien oma ketju: Mitä tuoksuja käytät? Mitä uutuuksia olet kokeillut ja mitä pidit? jne...
Oletan että palstalla on lukutaitoisia henkilöitä, eli tämä ketju siis heille jotka ovat aina pitäneet parfyymeistä, tuntevat parfyymitaloja ja niiden historiaa, tuoksujen ominaisuuksia ja kokeilevat mielellään uusia tai keräilevät parfyymipulloja kuten minä.
Huom: Jos joku huomionhakuinen yksilö yrittää vielä tunkea sitä omaa tuoksuallergiaasa ketjuun, niin kerrottakoon että parfyymifani EI ole sama asia kuin sellainen joka lotraa sitä litran päällensä päivässä.
Kommentit (19315)
Vierailija kirjoitti:
SOTD Guerlain Rosa Pop
Tea rose -tyyppinen ruusu, punaiset kovat hedelmäkarkit, alla vähän iiristä ja vähän puuterisuutta. Viiskymppisen karkkituoksu. Pirteä herkku muttei infantiili.
Sopisi muuten sille joka edellisellä sivulla kyseli romanttista ehkä ruusutuoksua joka sopisi vaikka häävieraalle. Tämä on juurikin Aqua Allegoria Rosa Pop. Siellä on myös Rosa Rossa, sekin kävis. Samoin L'Occitanen ruusutuoksut, niistä jokainen vastaisi tuohon kaipuuseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
SOTD Guerlain Rosa Pop
Tea rose -tyyppinen ruusu, punaiset kovat hedelmäkarkit, alla vähän iiristä ja vähän puuterisuutta. Viiskymppisen karkkituoksu. Pirteä herkku muttei infantiili.
Tämä on ihastuttava, piristävä tuoksu. Ripaus orvokkia tuo vähän meikkimäisen tuoksuvivahteen.
Juu orvokkihan se olikin eikä iiris, tuossa Rosa Popissa. Orvokin ja ruusun yhdistelmä on toiminut mulle usein, tuovat sopivasti ulottuvuutta toinen toisiinsa.
Ehkä off topic puhua markkinoilta poistuneista, mutta Rochasin Byzancen kosteusvoide oli upein tuoksu ikinä. Enää sitä ei saa. Surku!!
Guerlainin Champs Élysées on ihana.
Armanin Light di Gioia
Mark Jacobsin Daisy, Eau so fresh
Laura Biagiottin Laurasta tykkäsin myös
Cacharel: Noa
Tämä on kiva ketju - tuoksujen löytäminen on haastavaa. :)
Palasin eilen illalla pääsiäisreissusta kotiin. Nyt ehkä vähän sellainen melankolinen tunnelma, aurinkoiset säät muuttuneet tänään räntäsateeksi, vika vapaapäivä, huomenna taas työkiireisiin, kaiken lisäksi vielä tietty aika kuukaudesta. Tuoksuna näihin tunnelmiin kotoilupäivänä lämmin, mausteinen, lohduttava Calvin Kleinin Secret Obsession. Tämä paransi selvästi mielialaa, nyt on kiva makoilla viltin alla ja kuunnella kun tuuli ulvoo, katsoa räntäsadetta ja nauttia kiireettömästä, rentouttavasta päivästä lämpimässä tuoksupilvessä teekupin kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman kerran olen tilannut Notinon uutiskirjeen eli mainokset. Mutta perun tilauksen aina parin päivän sisällä.
Notino suoltaa mainoksia monta vuorokaudessa ja sisällöt ovat ärsyttäviä.
"Viisi tuntia aikaa, tilaa nyt, ei postikuluja!".
Kuvassa kello havainnollistamassa kiirettä.
Ja tänään: "Tilaa nyt lempimerkkisi". Perässä seuraa kuva jossa litania värikkäitä pulloja. Kuvassa olevat merkit ovat hikisiä flankertehtaita.
Notino luo hajuvesiä tilaavasta ihmisestä kuvan neuroottisena pakko-ostajana, joka nyhjää pläräämässä kauppojen mainoksia yön hiljaisina tunteina punertavat silmät soikeina. Mitä mä voisin tilata seuraavaksi? Pakko-ostaja toimii kuin Pavlovin koira. Lähetä sille kuva kiiltävistä houkuttelevista pulloista, puhuttele etunimellä, korosta että tarjous on voimassa vain sinulle, vain vähän aikaa, ja pakko-ostaja räpsäyttää uuden tilauksen matkaan.
Kuva on yhtä tylsä ja tympeä kuin Lancomen uusin Tresor-flankeri.
Poistan Notinon uutiskirjeen viimeisen kerran.
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran olen tilannut Notinon uutiskirjeen eli mainokset. Mutta perun tilauksen aina parin päivän sisällä.
Notino suoltaa mainoksia monta vuorokaudessa ja sisällöt ovat ärsyttäviä.
"Viisi tuntia aikaa, tilaa nyt, ei postikuluja!".
Kuvassa kello havainnollistamassa kiirettä.
Ja tänään: "Tilaa nyt lempimerkkisi". Perässä seuraa kuva jossa litania värikkäitä pulloja. Kuvassa olevat merkit ovat hikisiä flankertehtaita.Notino luo hajuvesiä tilaavasta ihmisestä kuvan neuroottisena pakko-ostajana, joka nyhjää pläräämässä kauppojen mainoksia yön hiljaisina tunteina punertavat silmät soikeina. Mitä mä voisin tilata seuraavaksi? Pakko-ostaja toimii kuin Pavlovin koira. Lähetä sille kuva kiiltävistä houkuttelevista pulloista, puhuttele etunimellä, korosta että tarjous on voimassa vain sinulle, vain vähän aikaa, ja pakko-ostaja räpsäyttää uuden tilauksen matkaan.
Kuva on yhtä tylsä ja tympeä kuin Lancomen uusin Tresor-flankeri.
Poistan Notinon uutiskirjeen viimeisen kerran.
On sulla murheet! 😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oivaltavaa kysyä täältä neuvoa kirjaa kirjoittaessa. Niinhän kaikki muutkin kysyy eikä niille kettuilla. Tiedä mikä pääsiäismuna on henkästy nenuun mutta kiukuttelua on ketjussa viime aikoina esiintynyt 🤭
Mutta kuten sanottiin pitäisi tietää jotain hlöstä, koska monella on vahvoja mielikuvia erityyppisten tuoksujen käyttäjistä.
Antaa kirjan henkilöstä erilaisen vaikutelman onko Coco Mademoiselle, Delicious, vai Diorissimo. Tai joku Kilian.Onko mielestäsi todellakin oivaltavaa, että kirjoittaja kysyy neuvoa sen sijaan, että pähkäilisi asian itse?
Neuvojen kysyminen on sinänsä ihan ok elämässä, mutta jotain tiedän kirjoittamisesta minäkin. En ikinä pyytäisi tältä palstalta sisällöllisiä neuvoja kirjaani.
Olen eri, jolle vastasit, mutta minustakaan ei ole mitään pahaa kysyä vinkkiä hajuvedestä parfyymiharrastajien ketjusta. En usko, että kyseessä on muuta kuin yksi pieni detalji kirjaan, mihin kirjoittaja toivoi saavansa muutaman ehdotusta, joita voisi harkita, tarkistaa muualta mitä niistä sanotaan ja kenties valita jonkun (tai mahdollisestii keksiä niiden pohjalta jonkun toisen).
Ihan yhtä lailla kirjoittaja olisi voinut kysyä vaikka jostain ruokahifistelijöiden ketjusta, että onko joku teistä sattunut käymään esimerkiksi Itävallassa ja syönyt siellä jotain hyviä paikallisia leivonnaisia.
Jatkuvastihan täällä on kysytty neuvoa esimerkiksi lahjatuoksusta sen-ja-sen tyyppiselle ihmiselle, en näe, miten tämä olennaisesti poikkeaa sellaisista pohdinnoista. Tuskin työstettävän kirjan pointti on tehdä mitään syvä-analyysia hajuvedestä x tai että kirjoittaja olisi toivonut anonyymien & epämääräisten vauvapalstailijoiden tekevän kaiken kirjoitustyön hänen puolestaan.
Mutta myönnettäköön, en ole itse minkään sortin kirjailija, joten mitäpä minä tietäisin, mitkä ovat oikeille kirjailijoille järkeviä tai sallittuja tapoja tehdä taustatutkimusta.
Ulkokohtaista.
Tietysti kirjoittajan pitää itsensä haistaa tuoksu, jonka valitsee sankarittarelleen. Hänhän luo koko hahmon.
Sankarittarelleen...😂
Olihan tämä ironiaa?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä off topic puhua markkinoilta poistuneista, mutta Rochasin Byzancen kosteusvoide oli upein tuoksu ikinä. Enää sitä ei saa. Surku!!
Guerlainin Champs Élysées on ihana.
Armanin Light di Gioia
Mark Jacobsin Daisy, Eau so fresh
Laura Biagiottin Laurasta tykkäsin myös
Cacharel: Noa
Tämä on kiva ketju - tuoksujen löytäminen on haastavaa. :)
Ei kai Laura mihinkään ole kadonnut?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on edp ja mielestäni se on todella vahva kun sitä laittaa, yritän painaa ihan vähän vaan kun suihkaisen iholle mutta silti perhe kommentoi aina tuoksupilveä. Toisaalta seuraavana päivänä voin hyvin laittaa jotain muuta tuoksua, vuorokaudessa (tai oikeastaan puolessa) haihtuu lähes kokonaan vaikka ei kävisi suihkussa. Moni muu jää iholle pidemmäksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänän korkkasin talvella tilaamastani Armanin minipullocollectionista Aqua di Gioian. Kiva tuoksu, mutta jopa on kehno kestävyys! Aivan uskomattoman onneton.
Olin utelias tuoksun suhteen, täällä kun joku puhui siitä välimerellisenä tuoksuna.
Joo, kyllä ehkä vähän. Raikas, keväinen, "vetinen", kirpsakka. Ehkä aivan aavistuksen unisexahtava, muttei häiritsevästi partavesimäinen. Mitään superlemppariani tästä ei tule, mutta käytän kyllä.
Hei, mulla on sitä, ja se on minusta tosi raikas ja vahva tuoksu, ja säilyy koko päivän iholla. Onkohan se sun minipullo EdT? Mulla EdP, ja on vahva tuoksu todellakin.
Oi, täälläkin yksi kasariteini, käytin todella vahvoja tuoksuja 80-luvulla, poison ja opium olivat ehdottomia suosikkeja! Meni monta pulloa! Voi nostalgia! Ja Stockan turkismummot ihan tuttu juttu, omakin mummoni pyöri Stockalla minkkiturkissaan.
Nykyisin käytän paljon kevyempiä tuoksuja, onkohan maku muuttunut niin vai onko ’tuoksumuoti’ vaan erilainen? Tykkään vesituoksuista ja raikkaista tuoksuista.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin 50+ kasariteini, ja kasari on todellakin tuttu sana. Muistan ikuisesti, kun Poison tuli uutena ja kävin sitä testaamassa ranteeseeni ennen pitkää bussimatkaa. Voin pahoin koko matkan!
Silloin kasarilla tuoksut olivat vahvoja: Balahe, Bal A Versailles, Nahema, Samsara,..
Ja Stockan turkisdaamit olivat todellisuutta: usein ruotsinkielisiä tai sellaista teeskenteleviä varakkaiden miesten kotirouvia, jotka etuilivat hisseihin ja tuokuina Chanel 5 tai L'Air du Temps ja muut sellaiset, joita en voisi kuvitellakaan käyttäväni.
Mulla oli nuorena aikuisena Nahemaa, mutta jossain vaiheessa tajusin, että pidän kevyemmistä ja raikkaammista tuoksuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SOTD Guerlain Rosa Pop
Tea rose -tyyppinen ruusu, punaiset kovat hedelmäkarkit, alla vähän iiristä ja vähän puuterisuutta. Viiskymppisen karkkituoksu. Pirteä herkku muttei infantiili.
Sopisi muuten sille joka edellisellä sivulla kyseli romanttista ehkä ruusutuoksua joka sopisi vaikka häävieraalle. Tämä on juurikin Aqua Allegoria Rosa Pop. Siellä on myös Rosa Rossa, sekin kävis. Samoin L'Occitanen ruusutuoksut, niistä jokainen vastaisi tuohon kaipuuseen.
Kiitos! Täytyy kokeilla tuota Rosa Popia. Ja Rosa Rossaa. Joskus ilmestyttyään muutama vuosi sitten testasin tuon Rosa Popin, mutta en enää muista kunnolla miksi en silloin niin ihastunut siihen. Mutta nyt voi olla eri juttu, kun tuoksumaku hieman muuttunut. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oivaltavaa kysyä täältä neuvoa kirjaa kirjoittaessa. Niinhän kaikki muutkin kysyy eikä niille kettuilla. Tiedä mikä pääsiäismuna on henkästy nenuun mutta kiukuttelua on ketjussa viime aikoina esiintynyt 🤭
Mutta kuten sanottiin pitäisi tietää jotain hlöstä, koska monella on vahvoja mielikuvia erityyppisten tuoksujen käyttäjistä.
Antaa kirjan henkilöstä erilaisen vaikutelman onko Coco Mademoiselle, Delicious, vai Diorissimo. Tai joku Kilian.Onko mielestäsi todellakin oivaltavaa, että kirjoittaja kysyy neuvoa sen sijaan, että pähkäilisi asian itse?
Neuvojen kysyminen on sinänsä ihan ok elämässä, mutta jotain tiedän kirjoittamisesta minäkin. En ikinä pyytäisi tältä palstalta sisällöllisiä neuvoja kirjaani.
Olen eri, jolle vastasit, mutta minustakaan ei ole mitään pahaa kysyä vinkkiä hajuvedestä parfyymiharrastajien ketjusta. En usko, että kyseessä on muuta kuin yksi pieni detalji kirjaan, mihin kirjoittaja toivoi saavansa muutaman ehdotusta, joita voisi harkita, tarkistaa muualta mitä niistä sanotaan ja kenties valita jonkun (tai mahdollisestii keksiä niiden pohjalta jonkun toisen).
Ihan yhtä lailla kirjoittaja olisi voinut kysyä vaikka jostain ruokahifistelijöiden ketjusta, että onko joku teistä sattunut käymään esimerkiksi Itävallassa ja syönyt siellä jotain hyviä paikallisia leivonnaisia.
Jatkuvastihan täällä on kysytty neuvoa esimerkiksi lahjatuoksusta sen-ja-sen tyyppiselle ihmiselle, en näe, miten tämä olennaisesti poikkeaa sellaisista pohdinnoista. Tuskin työstettävän kirjan pointti on tehdä mitään syvä-analyysia hajuvedestä x tai että kirjoittaja olisi toivonut anonyymien & epämääräisten vauvapalstailijoiden tekevän kaiken kirjoitustyön hänen puolestaan.
Mutta myönnettäköön, en ole itse minkään sortin kirjailija, joten mitäpä minä tietäisin, mitkä ovat oikeille kirjailijoille järkeviä tai sallittuja tapoja tehdä taustatutkimusta.
Ulkokohtaista.
Tietysti kirjoittajan pitää itsensä haistaa tuoksu, jonka valitsee sankarittarelleen. Hänhän luo koko hahmon.
Miksi pitäisi haistaa?
Esimerkiksi Fragranticassa on suosituista tuoksuista satoja arvioita, joissa toistuu samoja kokemuksia. Ihan hyvin kirjailija pystyisi niiden perusteella valitsemaan sen, joka sopii hänen luomalleen hahmolle ja kuvailemaan sitä riittävän yksityiskohtaisesti kohtauksen vaatimiin tarpeisiin.
Osaavathan fantasia- ja scifikirjailijatkin kuvailla kokonaisia maailmoja, joissa eivät ole ikinä käyneet ja jotka ovat kirjoitusvaiheessa ainoastaan heidän päänsä sisällä (joten heille ei ole edes tarjolla vaihtoehtoisia näkemyksiä esimerkiksi lohikäärmepihvin mausta).
Niin osaavat, koska he kuvittelevat ja kuvailevat mielikuvitusmaailmat itse. Miksi tuo kirjoittaja ei sitten vain keksi hajuvettä, jota ei oikeasti ole olemassa?
Jos viittaa todellisuuteen, täytyy tietää, mihin viittaa. Jos kirjoittajalla on intohimoa, hän ottaa asioista selvää eikä kysele muilta asioita, jotka voi itsekin selvittää. Toisen käden tietoa käytetään vain, jos ensikäden tietoa ei ole mahdollista saada. Näin siis ammattilainen, joka välittää siitä, mitä tekee.
Minusta tuo on vähän liian tiukka suhtautuminen. Ensi käden tieto on toki suositeltavaa silloin kuin se on resurssit huomioiden mahdollista saada, mutta harvassa on varmaan sellainen kirjailija, joka on henkilökohtaisesti maistanut jokaista kirjassa mainitsemaansa ruokalajia, kävellyt jokaisella mainitsemallaan kadulla kaikissa säissä ja vuodenaikoina, sovittanut tai edes tunnustellut jokaista mainitsemaansa vaatekappaletta, jne. jne.
Millä tahansa alalla ammattimaisuus tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että tietää omat resurssinsa (aika, energia, budjetti jne.) ja osaa niiden pohjalta laatia realistisesti toteutettavissa olevan suunnitelman haluttujen tehtävien tekemiseksi.
Jos ottaa lähtökohdaksi sen, että jokainen yksityiskohtakin pitää itse kokea omakohtaisesti ennen kuin siitä voi kirjoittaa, ei luultavasti pääse paljoakaan alkua pidemmälle.
Jos parfyymi on niin merkittävässä roolissa teoksessa, että se pitää mainita nimeltä siinä, niin silloin kirjoittajan on syytä omakohtaisesti tietää, miltä se tuoksuu.
Plop. Unohtunut muisto menneisyydestä.
Ex-mies löysi vanhat öljyvärini kellarista.
Hän päätti ryhtyä taidemaalariksi.Näin se meni.
Ex-mies kiikutti nähtäväkseni aikaansaannokseni.- Onks tää susta hyvä?
- Mikä se on?
- Miltä se susta näyttää?
- Ei se musta näytä oikein miltään. Mitä se esittää?
- Ei kun sano nyt vaan onko se susta hyvä?
- No en mä voi tietää onko toteutus hyvä, kun en tiedä mihin olet pyrkinyt. Mitä sulla oli mielessä kun maalasit tämän?
- Ei mulla mitään ollut silleen mitään mielessä. Mä vaan maalasin jotain ja ajattelin että katotaan mitä siitä tulee. Kato tota kulmaa tossa. Toihan vois näyttää vaikka vähän koiralta.
Näyttääkö se susta koiralta?
- Ai toi punertava läntti tuolla? Musta se näyttää punertavalta läntiltä keltaisella pohjalla.
- Niin mutta tuoko se sulle mieleen koiran? Voisko se olla vaikka koira?
- No kai se voisi jonkun mielestä olla koirakin.
En mä saa selvää.
- Mut jos sä katot vielä tarkkaan niin voisko se susta olla koiran hahmo? Kato nyt.Alan hiiltyä ja etsin katseellani pakotietä.
Keskustelu on ajautunut umpikujaan ja toivon että se loppuisi. Se loppuu, mutta wannabe-taiteilija ei saa kiristettyä multa vastausta jonka haluaa. Sanon sen mitä ei saisi sanoa.- Ei kiinnostavaa maalausta synny sattumalta.
Jos sä otat pensselin käteen ja heilutat sitä kangasta vasten, siihen ei tule sattumalta Särestöniemen piilokuvia. Siihen tulee erivärisiä väriläiskiä valkoisella pohjalla.
Sun asia on tietää mitä sä yrität sanoa. Jos sulla ei ollut mitään ajatusta eikä näin ollen mitään pyrkimystä kun maalasit tämän kuvan, niin en minä siihen rupea väkisin keksimään mitä se VOISI ESITTÄÄ!Taidenäyttelyissä käyminen noudatti jotakuinkin samaa kaavaa.
- Tuu kattomaan tätä taulua. Mitä sanot?
- Siinä näyttää olevan tommonen harmaa talvipäivä. Jotain taloja pellon reunassa.
- Onko se susta hyvä?
- No onhan ne taloja...
- Musta tää on aika hyvä.
- Joo no onhan se. Yritän lähteä pois.
- Tosta lähtee tommonen varjo.
- Ai mistä? Ai toi tummanvihreä viiva. Ai jaa. Mä luulin että se on puu.
- No eikä ole! Sehän on varjo. Kato sitä nyt uudelleen.
- Mä olen nähnyt tän jo. En mä jaksais enempää ihmetellä tätä. Yhdentekevä kuva jossa on epämääräisiä taloja.
- Mut onhan tää tunnelma aika jännä jos sä nyt katot sitä. Kato nyt vielä.
- Musta siinä on harmaa talvinen kuva. Ei mua huvita nyt tuijottaa tätä enempää. Jos se on susta varjo niin okei. Musta se on puu. Missä se kahvila oli, mä menen sinne odottamaan sua.
*aikaansaannoksenSA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oivaltavaa kysyä täältä neuvoa kirjaa kirjoittaessa. Niinhän kaikki muutkin kysyy eikä niille kettuilla. Tiedä mikä pääsiäismuna on henkästy nenuun mutta kiukuttelua on ketjussa viime aikoina esiintynyt 🤭
Mutta kuten sanottiin pitäisi tietää jotain hlöstä, koska monella on vahvoja mielikuvia erityyppisten tuoksujen käyttäjistä.
Antaa kirjan henkilöstä erilaisen vaikutelman onko Coco Mademoiselle, Delicious, vai Diorissimo. Tai joku Kilian.Onko mielestäsi todellakin oivaltavaa, että kirjoittaja kysyy neuvoa sen sijaan, että pähkäilisi asian itse?
Neuvojen kysyminen on sinänsä ihan ok elämässä, mutta jotain tiedän kirjoittamisesta minäkin. En ikinä pyytäisi tältä palstalta sisällöllisiä neuvoja kirjaani.
Olen eri, jolle vastasit, mutta minustakaan ei ole mitään pahaa kysyä vinkkiä hajuvedestä parfyymiharrastajien ketjusta. En usko, että kyseessä on muuta kuin yksi pieni detalji kirjaan, mihin kirjoittaja toivoi saavansa muutaman ehdotusta, joita voisi harkita, tarkistaa muualta mitä niistä sanotaan ja kenties valita jonkun (tai mahdollisestii keksiä niiden pohjalta jonkun toisen).
Ihan yhtä lailla kirjoittaja olisi voinut kysyä vaikka jostain ruokahifistelijöiden ketjusta, että onko joku teistä sattunut käymään esimerkiksi Itävallassa ja syönyt siellä jotain hyviä paikallisia leivonnaisia.
Jatkuvastihan täällä on kysytty neuvoa esimerkiksi lahjatuoksusta sen-ja-sen tyyppiselle ihmiselle, en näe, miten tämä olennaisesti poikkeaa sellaisista pohdinnoista. Tuskin työstettävän kirjan pointti on tehdä mitään syvä-analyysia hajuvedestä x tai että kirjoittaja olisi toivonut anonyymien & epämääräisten vauvapalstailijoiden tekevän kaiken kirjoitustyön hänen puolestaan.
Mutta myönnettäköön, en ole itse minkään sortin kirjailija, joten mitäpä minä tietäisin, mitkä ovat oikeille kirjailijoille järkeviä tai sallittuja tapoja tehdä taustatutkimusta.
Ulkokohtaista.
Tietysti kirjoittajan pitää itsensä haistaa tuoksu, jonka valitsee sankarittarelleen. Hänhän luo koko hahmon.
Sankarittarelleen...😂
Olihan tämä ironiaa?
Ei ole. Tuntuuko pahaltakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tällä palstalla olisi vähän paremmat hakutoiminnot ja voisi helposti selata pitkiä ketjuja hyppäämällä tietylle sivulle! Aika epätoivoista esim tätä monen sadan sivun ketjua alkaa kelailla nuolinäppäimellä sivu kerrallaan.
Vinkki satojen sivujen selailuun: mä siis meen tohon osoiteriville ja vaihdan siitä sen "page"numeron. Eli heitän hatusta, että siitä ehkä puhuttiin toissapäivänä, eli olisko vaikka sivu 610, ja hakuammun sillä. Siitä sit liikun sivun päivämäärien perusteella eteen tai taakse tai laitan uuden numeron. Mutta todella, kunpa toi hakutoiminto olisi parempi! 😩
SOTD Lancomen Miracle. Minulla on ollut iän kaiken tästä 5 ml näytepullo, en vaan ole saanut aikaiseksi testata, kun moni on sanonut, että muistuttaa tosi paljon Bright Crystalia ja siksi luulin jo tietäväni, millainen tämä on.
Mutta Lancomen Miraclehan on positiivinen yllätys! Paljon pehmoisempi ja"lämpimämpi" tuoksu, vaikka on selkeästi kevät-kesätuoksu. Tässä on aavistus pippuria ja puuterisuutta, mikä tuo mielleyhtymän nuoruuteni signatureen, Lacosten Pour Femmeen. Tässä on myös aavistus "karkkia".
Tuoksu myös muuttuu kauniisti iholla. Tykkään todella!
Kiitos 'page' -vinkistä, toikin auttaa aika lailla!
Missä tämmönen on? Toimiiko se vaan tietokoneella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oivaltavaa kysyä täältä neuvoa kirjaa kirjoittaessa. Niinhän kaikki muutkin kysyy eikä niille kettuilla. Tiedä mikä pääsiäismuna on henkästy nenuun mutta kiukuttelua on ketjussa viime aikoina esiintynyt 🤭
Mutta kuten sanottiin pitäisi tietää jotain hlöstä, koska monella on vahvoja mielikuvia erityyppisten tuoksujen käyttäjistä.
Antaa kirjan henkilöstä erilaisen vaikutelman onko Coco Mademoiselle, Delicious, vai Diorissimo. Tai joku Kilian.Onko mielestäsi todellakin oivaltavaa, että kirjoittaja kysyy neuvoa sen sijaan, että pähkäilisi asian itse?
Neuvojen kysyminen on sinänsä ihan ok elämässä, mutta jotain tiedän kirjoittamisesta minäkin. En ikinä pyytäisi tältä palstalta sisällöllisiä neuvoja kirjaani.
Olen eri, jolle vastasit, mutta minustakaan ei ole mitään pahaa kysyä vinkkiä hajuvedestä parfyymiharrastajien ketjusta. En usko, että kyseessä on muuta kuin yksi pieni detalji kirjaan, mihin kirjoittaja toivoi saavansa muutaman ehdotusta, joita voisi harkita, tarkistaa muualta mitä niistä sanotaan ja kenties valita jonkun (tai mahdollisestii keksiä niiden pohjalta jonkun toisen).
Ihan yhtä lailla kirjoittaja olisi voinut kysyä vaikka jostain ruokahifistelijöiden ketjusta, että onko joku teistä sattunut käymään esimerkiksi Itävallassa ja syönyt siellä jotain hyviä paikallisia leivonnaisia.
Jatkuvastihan täällä on kysytty neuvoa esimerkiksi lahjatuoksusta sen-ja-sen tyyppiselle ihmiselle, en näe, miten tämä olennaisesti poikkeaa sellaisista pohdinnoista. Tuskin työstettävän kirjan pointti on tehdä mitään syvä-analyysia hajuvedestä x tai että kirjoittaja olisi toivonut anonyymien & epämääräisten vauvapalstailijoiden tekevän kaiken kirjoitustyön hänen puolestaan.
Mutta myönnettäköön, en ole itse minkään sortin kirjailija, joten mitäpä minä tietäisin, mitkä ovat oikeille kirjailijoille järkeviä tai sallittuja tapoja tehdä taustatutkimusta.
Ulkokohtaista.
Tietysti kirjoittajan pitää itsensä haistaa tuoksu, jonka valitsee sankarittarelleen. Hänhän luo koko hahmon.
Sankarittarelleen...😂
Olihan tämä ironiaa?Ei ole. Tuntuuko pahaltakin?
Katsos nykyään kaikki vanhanaikainen, sukupuolet erotteleva, uskonnollinen, pyhä tai muuten arvokkaaksi koettu on luettava ironisesti. Sellaisille asioille pitää nauraa ja ne täytyy häpäistä, niin ollaan hienosti kriittisiä ja ironisia ja kultivoituneita.
....ja taas ollaan linkitettynä Ilta-Sanomien etusivulla. Palailen kun offtopic-kiukuttelu lakkaa, jos vielä päästään takaisin tuoksuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oivaltavaa kysyä täältä neuvoa kirjaa kirjoittaessa. Niinhän kaikki muutkin kysyy eikä niille kettuilla. Tiedä mikä pääsiäismuna on henkästy nenuun mutta kiukuttelua on ketjussa viime aikoina esiintynyt 🤭
Mutta kuten sanottiin pitäisi tietää jotain hlöstä, koska monella on vahvoja mielikuvia erityyppisten tuoksujen käyttäjistä.
Antaa kirjan henkilöstä erilaisen vaikutelman onko Coco Mademoiselle, Delicious, vai Diorissimo. Tai joku Kilian.Onko mielestäsi todellakin oivaltavaa, että kirjoittaja kysyy neuvoa sen sijaan, että pähkäilisi asian itse?
Neuvojen kysyminen on sinänsä ihan ok elämässä, mutta jotain tiedän kirjoittamisesta minäkin. En ikinä pyytäisi tältä palstalta sisällöllisiä neuvoja kirjaani.
Olen eri, jolle vastasit, mutta minustakaan ei ole mitään pahaa kysyä vinkkiä hajuvedestä parfyymiharrastajien ketjusta. En usko, että kyseessä on muuta kuin yksi pieni detalji kirjaan, mihin kirjoittaja toivoi saavansa muutaman ehdotusta, joita voisi harkita, tarkistaa muualta mitä niistä sanotaan ja kenties valita jonkun (tai mahdollisestii keksiä niiden pohjalta jonkun toisen).
Ihan yhtä lailla kirjoittaja olisi voinut kysyä vaikka jostain ruokahifistelijöiden ketjusta, että onko joku teistä sattunut käymään esimerkiksi Itävallassa ja syönyt siellä jotain hyviä paikallisia leivonnaisia.
Jatkuvastihan täällä on kysytty neuvoa esimerkiksi lahjatuoksusta sen-ja-sen tyyppiselle ihmiselle, en näe, miten tämä olennaisesti poikkeaa sellaisista pohdinnoista. Tuskin työstettävän kirjan pointti on tehdä mitään syvä-analyysia hajuvedestä x tai että kirjoittaja olisi toivonut anonyymien & epämääräisten vauvapalstailijoiden tekevän kaiken kirjoitustyön hänen puolestaan.
Mutta myönnettäköön, en ole itse minkään sortin kirjailija, joten mitäpä minä tietäisin, mitkä ovat oikeille kirjailijoille järkeviä tai sallittuja tapoja tehdä taustatutkimusta.
Ulkokohtaista.
Tietysti kirjoittajan pitää itsensä haistaa tuoksu, jonka valitsee sankarittarelleen. Hänhän luo koko hahmon.
Sankarittarelleen...😂
Olihan tämä ironiaa?Ei ole. Tuntuuko pahaltakin?
Katsos nykyään kaikki vanhanaikainen, sukupuolet erotteleva, uskonnollinen, pyhä tai muuten arvokkaaksi koettu on luettava ironisesti. Sellaisille asioille pitää nauraa ja ne täytyy häpäistä, niin ollaan hienosti kriittisiä ja ironisia ja kultivoituneita.
Ironia on tavallinen tehokeino. Ei siinä ole mitään häpeällistä eikä erityisen kultivoitunuttakaan. Mutta joskus ei ole varma onko kirjoittaja ironinen vai tulkitsenko väärin. Silloin mielellään kysyy, eikä siinäkään ole mitään häpäisevää.
Alue: Aihe vapaa
SOTD Guerlain Rosa Pop
Tea rose -tyyppinen ruusu, punaiset kovat hedelmäkarkit, alla vähän iiristä ja vähän puuterisuutta. Viiskymppisen karkkituoksu. Pirteä herkku muttei infantiili.