Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Palstan parfyymifanien oma ketju: Mitä tuoksuja käytät? Mitä uutuuksia olet kokeillut ja mitä pidit? jne...
Oletan että palstalla on lukutaitoisia henkilöitä, eli tämä ketju siis heille jotka ovat aina pitäneet parfyymeistä, tuntevat parfyymitaloja ja niiden historiaa, tuoksujen ominaisuuksia ja kokeilevat mielellään uusia tai keräilevät parfyymipulloja kuten minä.
Huom: Jos joku huomionhakuinen yksilö yrittää vielä tunkea sitä omaa tuoksuallergiaasa ketjuun, niin kerrottakoon että parfyymifani EI ole sama asia kuin sellainen joka lotraa sitä litran päällensä päivässä.
Kommentit (19315)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oivaltavaa kysyä täältä neuvoa kirjaa kirjoittaessa. Niinhän kaikki muutkin kysyy eikä niille kettuilla. Tiedä mikä pääsiäismuna on henkästy nenuun mutta kiukuttelua on ketjussa viime aikoina esiintynyt 🤭
Mutta kuten sanottiin pitäisi tietää jotain hlöstä, koska monella on vahvoja mielikuvia erityyppisten tuoksujen käyttäjistä.
Antaa kirjan henkilöstä erilaisen vaikutelman onko Coco Mademoiselle, Delicious, vai Diorissimo. Tai joku Kilian.Onko mielestäsi todellakin oivaltavaa, että kirjoittaja kysyy neuvoa sen sijaan, että pähkäilisi asian itse?
Neuvojen kysyminen on sinänsä ihan ok elämässä, mutta jotain tiedän kirjoittamisesta minäkin. En ikinä pyytäisi tältä palstalta sisällöllisiä neuvoja kirjaani.
Olen eri, jolle vastasit, mutta minustakaan ei ole mitään pahaa kysyä vinkkiä hajuvedestä parfyymiharrastajien ketjusta. En usko, että kyseessä on muuta kuin yksi pieni detalji kirjaan, mihin kirjoittaja toivoi saavansa muutaman ehdotusta, joita voisi harkita, tarkistaa muualta mitä niistä sanotaan ja kenties valita jonkun (tai mahdollisestii keksiä niiden pohjalta jonkun toisen).
Ihan yhtä lailla kirjoittaja olisi voinut kysyä vaikka jostain ruokahifistelijöiden ketjusta, että onko joku teistä sattunut käymään esimerkiksi Itävallassa ja syönyt siellä jotain hyviä paikallisia leivonnaisia.
Jatkuvastihan täällä on kysytty neuvoa esimerkiksi lahjatuoksusta sen-ja-sen tyyppiselle ihmiselle, en näe, miten tämä olennaisesti poikkeaa sellaisista pohdinnoista. Tuskin työstettävän kirjan pointti on tehdä mitään syvä-analyysia hajuvedestä x tai että kirjoittaja olisi toivonut anonyymien & epämääräisten vauvapalstailijoiden tekevän kaiken kirjoitustyön hänen puolestaan.
Mutta myönnettäköön, en ole itse minkään sortin kirjailija, joten mitäpä minä tietäisin, mitkä ovat oikeille kirjailijoille järkeviä tai sallittuja tapoja tehdä taustatutkimusta.
Ulkokohtaista.
Tietysti kirjoittajan pitää itsensä haistaa tuoksu, jonka valitsee sankarittarelleen. Hänhän luo koko hahmon.
Miksi pitäisi haistaa?
Esimerkiksi Fragranticassa on suosituista tuoksuista satoja arvioita, joissa toistuu samoja kokemuksia. Ihan hyvin kirjailija pystyisi niiden perusteella valitsemaan sen, joka sopii hänen luomalleen hahmolle ja kuvailemaan sitä riittävän yksityiskohtaisesti kohtauksen vaatimiin tarpeisiin.
Osaavathan fantasia- ja scifikirjailijatkin kuvailla kokonaisia maailmoja, joissa eivät ole ikinä käyneet ja jotka ovat kirjoitusvaiheessa ainoastaan heidän päänsä sisällä (joten heille ei ole edes tarjolla vaihtoehtoisia näkemyksiä esimerkiksi lohikäärmepihvin mausta).
Niin osaavat, koska he kuvittelevat ja kuvailevat mielikuvitusmaailmat itse. Miksi tuo kirjoittaja ei sitten vain keksi hajuvettä, jota ei oikeasti ole olemassa?
Jos viittaa todellisuuteen, täytyy tietää, mihin viittaa. Jos kirjoittajalla on intohimoa, hän ottaa asioista selvää eikä kysele muilta asioita, jotka voi itsekin selvittää. Toisen käden tietoa käytetään vain, jos ensikäden tietoa ei ole mahdollista saada. Näin siis ammattilainen, joka välittää siitä, mitä tekee.
Uskallan sanoa, että olet väärässä. Toki juoni, hahmot ja kirjan idea tulee kirjailijalta - ja sitä työstetään koko prosessin ajan - mutta usein faktoja tarkistetaan ja taustatietoa haetaan asiantuntijoilta. Otetaan esimerkiksi vaikka jokin murhadekkari (Guccin Guiltyn inspiroimana), aika monen kirjan lopussa on pitkä rivi kiitoksia eri alojen asiantuntijoille. Jos pitää vaikkapa selvittää jotain makaaberia asiaa murhajuttuun liittyen niin kirjailijaparan tarvitse ryhtyä eläinkokeisiin selvittääkseen niitä tai opiskella lääketiedettä. Kyllä silloin kysellään niiltä, jotka tietävät. Ja aiemmin mainittu tieteiskirjallisuus on hyvä esimerkki, kenties muukalaiset planeetalta x käyttävät jotain omaa parfyymia, joka ihmisnenälle olisi kauhistus tai me emme kykenisi haistamaan sitä ja tällaisia fantastisia maailmojahan kirjailija voi luoda niin halutessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oivaltavaa kysyä täältä neuvoa kirjaa kirjoittaessa. Niinhän kaikki muutkin kysyy eikä niille kettuilla. Tiedä mikä pääsiäismuna on henkästy nenuun mutta kiukuttelua on ketjussa viime aikoina esiintynyt 🤭
Mutta kuten sanottiin pitäisi tietää jotain hlöstä, koska monella on vahvoja mielikuvia erityyppisten tuoksujen käyttäjistä.
Antaa kirjan henkilöstä erilaisen vaikutelman onko Coco Mademoiselle, Delicious, vai Diorissimo. Tai joku Kilian.Onko mielestäsi todellakin oivaltavaa, että kirjoittaja kysyy neuvoa sen sijaan, että pähkäilisi asian itse?
Neuvojen kysyminen on sinänsä ihan ok elämässä, mutta jotain tiedän kirjoittamisesta minäkin. En ikinä pyytäisi tältä palstalta sisällöllisiä neuvoja kirjaani.
Olen eri, jolle vastasit, mutta minustakaan ei ole mitään pahaa kysyä vinkkiä hajuvedestä parfyymiharrastajien ketjusta. En usko, että kyseessä on muuta kuin yksi pieni detalji kirjaan, mihin kirjoittaja toivoi saavansa muutaman ehdotusta, joita voisi harkita, tarkistaa muualta mitä niistä sanotaan ja kenties valita jonkun (tai mahdollisestii keksiä niiden pohjalta jonkun toisen).
Ihan yhtä lailla kirjoittaja olisi voinut kysyä vaikka jostain ruokahifistelijöiden ketjusta, että onko joku teistä sattunut käymään esimerkiksi Itävallassa ja syönyt siellä jotain hyviä paikallisia leivonnaisia.
Jatkuvastihan täällä on kysytty neuvoa esimerkiksi lahjatuoksusta sen-ja-sen tyyppiselle ihmiselle, en näe, miten tämä olennaisesti poikkeaa sellaisista pohdinnoista. Tuskin työstettävän kirjan pointti on tehdä mitään syvä-analyysia hajuvedestä x tai että kirjoittaja olisi toivonut anonyymien & epämääräisten vauvapalstailijoiden tekevän kaiken kirjoitustyön hänen puolestaan.
Mutta myönnettäköön, en ole itse minkään sortin kirjailija, joten mitäpä minä tietäisin, mitkä ovat oikeille kirjailijoille järkeviä tai sallittuja tapoja tehdä taustatutkimusta.
Ulkokohtaista.
Tietysti kirjoittajan pitää itsensä haistaa tuoksu, jonka valitsee sankarittarelleen. Hänhän luo koko hahmon.
Miksi pitäisi haistaa?
Esimerkiksi Fragranticassa on suosituista tuoksuista satoja arvioita, joissa toistuu samoja kokemuksia. Ihan hyvin kirjailija pystyisi niiden perusteella valitsemaan sen, joka sopii hänen luomalleen hahmolle ja kuvailemaan sitä riittävän yksityiskohtaisesti kohtauksen vaatimiin tarpeisiin.
Osaavathan fantasia- ja scifikirjailijatkin kuvailla kokonaisia maailmoja, joissa eivät ole ikinä käyneet ja jotka ovat kirjoitusvaiheessa ainoastaan heidän päänsä sisällä (joten heille ei ole edes tarjolla vaihtoehtoisia näkemyksiä esimerkiksi lohikäärmepihvin mausta).
Niin osaavat, koska he kuvittelevat ja kuvailevat mielikuvitusmaailmat itse. Miksi tuo kirjoittaja ei sitten vain keksi hajuvettä, jota ei oikeasti ole olemassa?
Jos viittaa todellisuuteen, täytyy tietää, mihin viittaa. Jos kirjoittajalla on intohimoa, hän ottaa asioista selvää eikä kysele muilta asioita, jotka voi itsekin selvittää. Toisen käden tietoa käytetään vain, jos ensikäden tietoa ei ole mahdollista saada. Näin siis ammattilainen, joka välittää siitä, mitä tekee.
Minusta tuo on vähän liian tiukka suhtautuminen. Ensi käden tieto on toki suositeltavaa silloin kuin se on resurssit huomioiden mahdollista saada, mutta harvassa on varmaan sellainen kirjailija, joka on henkilökohtaisesti maistanut jokaista kirjassa mainitsemaansa ruokalajia, kävellyt jokaisella mainitsemallaan kadulla kaikissa säissä ja vuodenaikoina, sovittanut tai edes tunnustellut jokaista mainitsemaansa vaatekappaletta, jne. jne.
Millä tahansa alalla ammattimaisuus tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että tietää omat resurssinsa (aika, energia, budjetti jne.) ja osaa niiden pohjalta laatia realistisesti toteutettavissa olevan suunnitelman haluttujen tehtävien tekemiseksi.
Jos ottaa lähtökohdaksi sen, että jokainen yksityiskohtakin pitää itse kokea omakohtaisesti ennen kuin siitä voi kirjoittaa, ei luultavasti pääse paljoakaan alkua pidemmälle.
Ostin juuri aqua di gioian. Aivan ihana tuoksu kevääseen! Välimerellinen, raikas, tyylikäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänän korkkasin talvella tilaamastani Armanin minipullocollectionista Aqua di Gioian. Kiva tuoksu, mutta jopa on kehno kestävyys! Aivan uskomattoman onneton.
Olin utelias tuoksun suhteen, täällä kun joku puhui siitä välimerellisenä tuoksuna.
Joo, kyllä ehkä vähän. Raikas, keväinen, "vetinen", kirpsakka. Ehkä aivan aavistuksen unisexahtava, muttei häiritsevästi partavesimäinen. Mitään superlemppariani tästä ei tule, mutta käytän kyllä.
Hei, mulla on sitä, ja se on minusta tosi raikas ja vahva tuoksu, ja säilyy koko päivän iholla. Onkohan se sun minipullo EdT? Mulla EdP, ja on vahva tuoksu todellakin.
Acqua di Gioian pullot muotoiltiin uudelleen pari vuotta sitten. Reformuloitiinko tuoksutkin siihen samaan syssyyn?
Tarvisin vinkkiä hyvästä, raikkaasta sitrustuoksusta. Ei liian tunkkaisesta tai raskaan makeasta?
Vierailija kirjoitti:
Olen keräillyt tuoksuja jo 70 -luvulla ja seurannut tätä ketjua alusta asti. Mutta nyt on tämä sama kiusaamis-nolaamis-kukkoilukulttuuri iskenyt tännekin, niinkuin kaikissa netin keskusteluryhmissä. Poistun täältä nyt kokonaan, sillä en saa enää sitä ihanaa fiilistä, mitä sain aiemmin. Hyvää jatkoa kaikille! N65+.
Harmillista :( Ehkä palaat tauon jälkeen, sillä mielestäni ketju on 99% puhdasta kultaa ja yksi parhaista keskusteluista täällä. Parasta olisi, jos me kaikki nyt vaan palattaisiin takaisin tuoksuvaan hajuvesimaailmaan. Ignoorataan häiriköt, ei välitetä alanuolista, hyväksytään se, et hajuasiat ovat hajuasioita, eikä niistä löydy totuutta. On vain mielipiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oivaltavaa kysyä täältä neuvoa kirjaa kirjoittaessa. Niinhän kaikki muutkin kysyy eikä niille kettuilla. Tiedä mikä pääsiäismuna on henkästy nenuun mutta kiukuttelua on ketjussa viime aikoina esiintynyt 🤭
Mutta kuten sanottiin pitäisi tietää jotain hlöstä, koska monella on vahvoja mielikuvia erityyppisten tuoksujen käyttäjistä.
Antaa kirjan henkilöstä erilaisen vaikutelman onko Coco Mademoiselle, Delicious, vai Diorissimo. Tai joku Kilian.Onko mielestäsi todellakin oivaltavaa, että kirjoittaja kysyy neuvoa sen sijaan, että pähkäilisi asian itse?
Neuvojen kysyminen on sinänsä ihan ok elämässä, mutta jotain tiedän kirjoittamisesta minäkin. En ikinä pyytäisi tältä palstalta sisällöllisiä neuvoja kirjaani.
Olen eri, jolle vastasit, mutta minustakaan ei ole mitään pahaa kysyä vinkkiä hajuvedestä parfyymiharrastajien ketjusta. En usko, että kyseessä on muuta kuin yksi pieni detalji kirjaan, mihin kirjoittaja toivoi saavansa muutaman ehdotusta, joita voisi harkita, tarkistaa muualta mitä niistä sanotaan ja kenties valita jonkun (tai mahdollisestii keksiä niiden pohjalta jonkun toisen).
Ihan yhtä lailla kirjoittaja olisi voinut kysyä vaikka jostain ruokahifistelijöiden ketjusta, että onko joku teistä sattunut käymään esimerkiksi Itävallassa ja syönyt siellä jotain hyviä paikallisia leivonnaisia.
Jatkuvastihan täällä on kysytty neuvoa esimerkiksi lahjatuoksusta sen-ja-sen tyyppiselle ihmiselle, en näe, miten tämä olennaisesti poikkeaa sellaisista pohdinnoista. Tuskin työstettävän kirjan pointti on tehdä mitään syvä-analyysia hajuvedestä x tai että kirjoittaja olisi toivonut anonyymien & epämääräisten vauvapalstailijoiden tekevän kaiken kirjoitustyön hänen puolestaan.
Mutta myönnettäköön, en ole itse minkään sortin kirjailija, joten mitäpä minä tietäisin, mitkä ovat oikeille kirjailijoille järkeviä tai sallittuja tapoja tehdä taustatutkimusta.
Ulkokohtaista.
Tietysti kirjoittajan pitää itsensä haistaa tuoksu, jonka valitsee sankarittarelleen. Hänhän luo koko hahmon.
Miksi pitäisi haistaa?
Esimerkiksi Fragranticassa on suosituista tuoksuista satoja arvioita, joissa toistuu samoja kokemuksia. Ihan hyvin kirjailija pystyisi niiden perusteella valitsemaan sen, joka sopii hänen luomalleen hahmolle ja kuvailemaan sitä riittävän yksityiskohtaisesti kohtauksen vaatimiin tarpeisiin.
Osaavathan fantasia- ja scifikirjailijatkin kuvailla kokonaisia maailmoja, joissa eivät ole ikinä käyneet ja jotka ovat kirjoitusvaiheessa ainoastaan heidän päänsä sisällä (joten heille ei ole edes tarjolla vaihtoehtoisia näkemyksiä esimerkiksi lohikäärmepihvin mausta).
Niin osaavat, koska he kuvittelevat ja kuvailevat mielikuvitusmaailmat itse. Miksi tuo kirjoittaja ei sitten vain keksi hajuvettä, jota ei oikeasti ole olemassa?
Jos viittaa todellisuuteen, täytyy tietää, mihin viittaa. Jos kirjoittajalla on intohimoa, hän ottaa asioista selvää eikä kysele muilta asioita, jotka voi itsekin selvittää. Toisen käden tietoa käytetään vain, jos ensikäden tietoa ei ole mahdollista saada. Näin siis ammattilainen, joka välittää siitä, mitä tekee.
Uskallan sanoa, että olet väärässä. Toki juoni, hahmot ja kirjan idea tulee kirjailijalta - ja sitä työstetään koko prosessin ajan - mutta usein faktoja tarkistetaan ja taustatietoa haetaan asiantuntijoilta. Otetaan esimerkiksi vaikka jokin murhadekkari (Guccin Guiltyn inspiroimana), aika monen kirjan lopussa on pitkä rivi kiitoksia eri alojen asiantuntijoille. Jos pitää vaikkapa selvittää jotain makaaberia asiaa murhajuttuun liittyen niin kirjailijaparan tarvitse ryhtyä eläinkokeisiin selvittääkseen niitä tai opiskella lääketiedettä. Kyllä silloin kysellään niiltä, jotka tietävät. Ja aiemmin mainittu tieteiskirjallisuus on hyvä esimerkki, kenties muukalaiset planeetalta x käyttävät jotain omaa parfyymia, joka ihmisnenälle olisi kauhistus tai me emme kykenisi haistamaan sitä ja tällaisia fantastisia maailmojahan kirjailija voi luoda niin halutessaan.
Kuten sanoin: toisen käden tietoa käytetään tietysti silloin, kun ensi käden tietoa ei ole saatavilla. Eläinkokeita ei amatöörin tarvitse alkaa tehdä. Parfyymin valinnan sen sijaan ei pitäisi olla ylivoimaista, paitsi jos on menettänyt hajuaistinsa.
Toki nykyään on paljon kirjoittelijoita, jotka eivät oikeastaan luo mitään omaa, kunhan jäljittelevät jo kirjoitettuja teoksia. Onko se arvostettavaa - ei ole. Rahaa sillä voi kyllä tahkota. Kyse on bulkkituotannon ja tinkimättömän käsityön erosta. Tinkimätön kirjoittaja luottaa omaan vaistoonsa ja makuunsa.
Olen tätä mieltä eikä se asia muuksi muutu, joten minun puolestani voimme palata ketjun alkuperäiseen aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Tarvisin vinkkiä hyvästä, raikkaasta sitrustuoksusta. Ei liian tunkkaisesta tai raskaan makeasta?
Ihan samaa kyseltiin pari sivua taaksepäin, siellä oli mm. Lanvinin Girl in Capri ja Florisin Limes. Paljon muitakin oli, joten selaa hieman taaksepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oivaltavaa kysyä täältä neuvoa kirjaa kirjoittaessa. Niinhän kaikki muutkin kysyy eikä niille kettuilla. Tiedä mikä pääsiäismuna on henkästy nenuun mutta kiukuttelua on ketjussa viime aikoina esiintynyt 🤭
Mutta kuten sanottiin pitäisi tietää jotain hlöstä, koska monella on vahvoja mielikuvia erityyppisten tuoksujen käyttäjistä.
Antaa kirjan henkilöstä erilaisen vaikutelman onko Coco Mademoiselle, Delicious, vai Diorissimo. Tai joku Kilian.Onko mielestäsi todellakin oivaltavaa, että kirjoittaja kysyy neuvoa sen sijaan, että pähkäilisi asian itse?
Neuvojen kysyminen on sinänsä ihan ok elämässä, mutta jotain tiedän kirjoittamisesta minäkin. En ikinä pyytäisi tältä palstalta sisällöllisiä neuvoja kirjaani.
Olen eri, jolle vastasit, mutta minustakaan ei ole mitään pahaa kysyä vinkkiä hajuvedestä parfyymiharrastajien ketjusta. En usko, että kyseessä on muuta kuin yksi pieni detalji kirjaan, mihin kirjoittaja toivoi saavansa muutaman ehdotusta, joita voisi harkita, tarkistaa muualta mitä niistä sanotaan ja kenties valita jonkun (tai mahdollisestii keksiä niiden pohjalta jonkun toisen).
Ihan yhtä lailla kirjoittaja olisi voinut kysyä vaikka jostain ruokahifistelijöiden ketjusta, että onko joku teistä sattunut käymään esimerkiksi Itävallassa ja syönyt siellä jotain hyviä paikallisia leivonnaisia.
Jatkuvastihan täällä on kysytty neuvoa esimerkiksi lahjatuoksusta sen-ja-sen tyyppiselle ihmiselle, en näe, miten tämä olennaisesti poikkeaa sellaisista pohdinnoista. Tuskin työstettävän kirjan pointti on tehdä mitään syvä-analyysia hajuvedestä x tai että kirjoittaja olisi toivonut anonyymien & epämääräisten vauvapalstailijoiden tekevän kaiken kirjoitustyön hänen puolestaan.
Mutta myönnettäköön, en ole itse minkään sortin kirjailija, joten mitäpä minä tietäisin, mitkä ovat oikeille kirjailijoille järkeviä tai sallittuja tapoja tehdä taustatutkimusta.
Ulkokohtaista.
Tietysti kirjoittajan pitää itsensä haistaa tuoksu, jonka valitsee sankarittarelleen. Hänhän luo koko hahmon.
Miksi pitäisi haistaa?
Esimerkiksi Fragranticassa on suosituista tuoksuista satoja arvioita, joissa toistuu samoja kokemuksia. Ihan hyvin kirjailija pystyisi niiden perusteella valitsemaan sen, joka sopii hänen luomalleen hahmolle ja kuvailemaan sitä riittävän yksityiskohtaisesti kohtauksen vaatimiin tarpeisiin.
Osaavathan fantasia- ja scifikirjailijatkin kuvailla kokonaisia maailmoja, joissa eivät ole ikinä käyneet ja jotka ovat kirjoitusvaiheessa ainoastaan heidän päänsä sisällä (joten heille ei ole edes tarjolla vaihtoehtoisia näkemyksiä esimerkiksi lohikäärmepihvin mausta).
Niin osaavat, koska he kuvittelevat ja kuvailevat mielikuvitusmaailmat itse. Miksi tuo kirjoittaja ei sitten vain keksi hajuvettä, jota ei oikeasti ole olemassa?
Jos viittaa todellisuuteen, täytyy tietää, mihin viittaa. Jos kirjoittajalla on intohimoa, hän ottaa asioista selvää eikä kysele muilta asioita, jotka voi itsekin selvittää. Toisen käden tietoa käytetään vain, jos ensikäden tietoa ei ole mahdollista saada. Näin siis ammattilainen, joka välittää siitä, mitä tekee.
Minusta tuo on vähän liian tiukka suhtautuminen. Ensi käden tieto on toki suositeltavaa silloin kuin se on resurssit huomioiden mahdollista saada, mutta harvassa on varmaan sellainen kirjailija, joka on henkilökohtaisesti maistanut jokaista kirjassa mainitsemaansa ruokalajia, kävellyt jokaisella mainitsemallaan kadulla kaikissa säissä ja vuodenaikoina, sovittanut tai edes tunnustellut jokaista mainitsemaansa vaatekappaletta, jne. jne.
Millä tahansa alalla ammattimaisuus tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että tietää omat resurssinsa (aika, energia, budjetti jne.) ja osaa niiden pohjalta laatia realistisesti toteutettavissa olevan suunnitelman haluttujen tehtävien tekemiseksi.
Jos ottaa lähtökohdaksi sen, että jokainen yksityiskohtakin pitää itse kokea omakohtaisesti ennen kuin siitä voi kirjoittaa, ei luultavasti pääse paljoakaan alkua pidemmälle.
Jos parfyymi on niin merkittävässä roolissa teoksessa, että se pitää mainita nimeltä siinä, niin silloin kirjoittajan on syytä omakohtaisesti tietää, miltä se tuoksuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oivaltavaa kysyä täältä neuvoa kirjaa kirjoittaessa. Niinhän kaikki muutkin kysyy eikä niille kettuilla. Tiedä mikä pääsiäismuna on henkästy nenuun mutta kiukuttelua on ketjussa viime aikoina esiintynyt 🤭
Mutta kuten sanottiin pitäisi tietää jotain hlöstä, koska monella on vahvoja mielikuvia erityyppisten tuoksujen käyttäjistä.
Antaa kirjan henkilöstä erilaisen vaikutelman onko Coco Mademoiselle, Delicious, vai Diorissimo. Tai joku Kilian.Onko mielestäsi todellakin oivaltavaa, että kirjoittaja kysyy neuvoa sen sijaan, että pähkäilisi asian itse?
Neuvojen kysyminen on sinänsä ihan ok elämässä, mutta jotain tiedän kirjoittamisesta minäkin. En ikinä pyytäisi tältä palstalta sisällöllisiä neuvoja kirjaani.
Niin, sinä oletkin parempi ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oivaltavaa kysyä täältä neuvoa kirjaa kirjoittaessa. Niinhän kaikki muutkin kysyy eikä niille kettuilla. Tiedä mikä pääsiäismuna on henkästy nenuun mutta kiukuttelua on ketjussa viime aikoina esiintynyt 🤭
Mutta kuten sanottiin pitäisi tietää jotain hlöstä, koska monella on vahvoja mielikuvia erityyppisten tuoksujen käyttäjistä.
Antaa kirjan henkilöstä erilaisen vaikutelman onko Coco Mademoiselle, Delicious, vai Diorissimo. Tai joku Kilian.Onko mielestäsi todellakin oivaltavaa, että kirjoittaja kysyy neuvoa sen sijaan, että pähkäilisi asian itse?
Neuvojen kysyminen on sinänsä ihan ok elämässä, mutta jotain tiedän kirjoittamisesta minäkin. En ikinä pyytäisi tältä palstalta sisällöllisiä neuvoja kirjaani.
Olen eri, jolle vastasit, mutta minustakaan ei ole mitään pahaa kysyä vinkkiä hajuvedestä parfyymiharrastajien ketjusta. En usko, että kyseessä on muuta kuin yksi pieni detalji kirjaan, mihin kirjoittaja toivoi saavansa muutaman ehdotusta, joita voisi harkita, tarkistaa muualta mitä niistä sanotaan ja kenties valita jonkun (tai mahdollisestii keksiä niiden pohjalta jonkun toisen).
Ihan yhtä lailla kirjoittaja olisi voinut kysyä vaikka jostain ruokahifistelijöiden ketjusta, että onko joku teistä sattunut käymään esimerkiksi Itävallassa ja syönyt siellä jotain hyviä paikallisia leivonnaisia.
Jatkuvastihan täällä on kysytty neuvoa esimerkiksi lahjatuoksusta sen-ja-sen tyyppiselle ihmiselle, en näe, miten tämä olennaisesti poikkeaa sellaisista pohdinnoista. Tuskin työstettävän kirjan pointti on tehdä mitään syvä-analyysia hajuvedestä x tai että kirjoittaja olisi toivonut anonyymien & epämääräisten vauvapalstailijoiden tekevän kaiken kirjoitustyön hänen puolestaan.
Mutta myönnettäköön, en ole itse minkään sortin kirjailija, joten mitäpä minä tietäisin, mitkä ovat oikeille kirjailijoille järkeviä tai sallittuja tapoja tehdä taustatutkimusta.
Ulkokohtaista.
Tietysti kirjoittajan pitää itsensä haistaa tuoksu, jonka valitsee sankarittarelleen. Hänhän luo koko hahmon.
Miksi pitäisi haistaa?
Esimerkiksi Fragranticassa on suosituista tuoksuista satoja arvioita, joissa toistuu samoja kokemuksia. Ihan hyvin kirjailija pystyisi niiden perusteella valitsemaan sen, joka sopii hänen luomalleen hahmolle ja kuvailemaan sitä riittävän yksityiskohtaisesti kohtauksen vaatimiin tarpeisiin.
Osaavathan fantasia- ja scifikirjailijatkin kuvailla kokonaisia maailmoja, joissa eivät ole ikinä käyneet ja jotka ovat kirjoitusvaiheessa ainoastaan heidän päänsä sisällä (joten heille ei ole edes tarjolla vaihtoehtoisia näkemyksiä esimerkiksi lohikäärmepihvin mausta).
Niin osaavat, koska he kuvittelevat ja kuvailevat mielikuvitusmaailmat itse. Miksi tuo kirjoittaja ei sitten vain keksi hajuvettä, jota ei oikeasti ole olemassa?
Jos viittaa todellisuuteen, täytyy tietää, mihin viittaa. Jos kirjoittajalla on intohimoa, hän ottaa asioista selvää eikä kysele muilta asioita, jotka voi itsekin selvittää. Toisen käden tietoa käytetään vain, jos ensikäden tietoa ei ole mahdollista saada. Näin siis ammattilainen, joka välittää siitä, mitä tekee.
Minusta tuo on vähän liian tiukka suhtautuminen. Ensi käden tieto on toki suositeltavaa silloin kuin se on resurssit huomioiden mahdollista saada, mutta harvassa on varmaan sellainen kirjailija, joka on henkilökohtaisesti maistanut jokaista kirjassa mainitsemaansa ruokalajia, kävellyt jokaisella mainitsemallaan kadulla kaikissa säissä ja vuodenaikoina, sovittanut tai edes tunnustellut jokaista mainitsemaansa vaatekappaletta, jne. jne.
Millä tahansa alalla ammattimaisuus tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että tietää omat resurssinsa (aika, energia, budjetti jne.) ja osaa niiden pohjalta laatia realistisesti toteutettavissa olevan suunnitelman haluttujen tehtävien tekemiseksi.
Jos ottaa lähtökohdaksi sen, että jokainen yksityiskohtakin pitää itse kokea omakohtaisesti ennen kuin siitä voi kirjoittaa, ei luultavasti pääse paljoakaan alkua pidemmälle.
Jos parfyymi on niin merkittävässä roolissa teoksessa, että se pitää mainita nimeltä siinä, niin silloin kirjoittajan on syytä omakohtaisesti tietää, miltä se tuoksuu.
Parfyymi voi olla niinkin merkittävässä roolissa, että neljänsadan sivun teoksessa mainitaan sivulla 123 "ilmassa leijui vieno sitruksen tuoksu" ja sitten sivulla 381 "hän näki yöpöydällä vajaan pullollisen Lanvinin Girl in Capria".
Mutta ehkä voimme todeta olevamme eri mieltä siitä, mistä kirjailijalla täytyy ehdottomasti olla omakohtaista kokemusta jotta hän olisi vakavasti otettava ja työstään välittävä ammattimainen taiteilija.
Kuten itsekin sanoit, jatketaan keskustelua itse hajuvesistä tällaisten sivupolkujen sijaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oivaltavaa kysyä täältä neuvoa kirjaa kirjoittaessa. Niinhän kaikki muutkin kysyy eikä niille kettuilla. Tiedä mikä pääsiäismuna on henkästy nenuun mutta kiukuttelua on ketjussa viime aikoina esiintynyt 🤭
Mutta kuten sanottiin pitäisi tietää jotain hlöstä, koska monella on vahvoja mielikuvia erityyppisten tuoksujen käyttäjistä.
Antaa kirjan henkilöstä erilaisen vaikutelman onko Coco Mademoiselle, Delicious, vai Diorissimo. Tai joku Kilian.Onko mielestäsi todellakin oivaltavaa, että kirjoittaja kysyy neuvoa sen sijaan, että pähkäilisi asian itse?
Neuvojen kysyminen on sinänsä ihan ok elämässä, mutta jotain tiedän kirjoittamisesta minäkin. En ikinä pyytäisi tältä palstalta sisällöllisiä neuvoja kirjaani.
Miksi näin negatiivinen asenne? Tsemppiä tuolle kirjailijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mimä myös etsin sitrustuoksia! Onko kukaan kokeillut aqua di elbaa?
Voi kun tällä palstalla olisi vähän paremmat hakutoiminnot ja voisi helposti selata pitkiä ketjuja hyppäämällä tietylle sivulle! Aika epätoivoista esim tätä monen sadan sivun ketjua alkaa kelailla nuolinäppäimellä sivu kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvisin vinkkiä hyvästä, raikkaasta sitrustuoksusta. Ei liian tunkkaisesta tai raskaan makeasta?
Ihan samaa kyseltiin pari sivua taaksepäin, siellä oli mm. Lanvinin Girl in Capri ja Florisin Limes. Paljon muitakin oli, joten selaa hieman taaksepäin.
Tarkemmin sanottuna tämä sitrustuoksu:
Bimbi by Acqua dell Elba
is a Citrus Aromatic fragrance for women and men. (Arvio fragranticasta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko käyttänyt eteerisiä öljyjä? Niistä löytyy ainakin ruusu ja appelsiininkukka. Niitä ei käytetä sellaisinaan vaan sekoitetaan esim tippa kosteusvoiteeseen tai muuhun tuotteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viera9ilija kirjoitti:
Vois myös sanoa että jos makea orvokkituoksu yhtään kiehtoo niin Insolence edp on upea. Musta Guerlain teki Insolencessa orvokille sen mitä Mugler Alienissa jasmiinille, Womanityssa viikunalle ja Aurassa raparperille, pisti steroideihin :)
Suurkiitokset myös sinne! :) Haussa on tuoksu, jossa orvokki kestäisi. Muutamaa nicheversiota olen testannut, ytyä saisi olla lisää, joten steroidiorvokit kuulostavat hyvältä.
Muglerista: muistan kun Angel lanseerattiin...Mugleria pidettiin parfyymimaailman pahana poikana, joka toimi raaka-aineidensa kanssa siihen maailmanaikaan ennakkoluulottomasti, ja monta klassikkoahan sitten syntyikin. Ilmeisesti kaikki hänen tuoksunsa jakavat voimakkaasti mielipiteitä, niitä ei ainakaan ohita olankohautuksella.
Mulla on pari tuoksua joita rakastan kiihkeästi. Orvokki on yksi. Joten tilasin Histories de Parfums, Blanc Violetten. Iso orvokin kuva joka tasolla. Johan on kumma jos ei tuoksu orvokilta!
Tuoksu on kaunis, ihana. Kyllä se muistuttaa orvokkia, mutta ei täysin. Sanon kuten moni muukin: haluaisin rakastaa tätä tuoksua. No rakastanko? En täysin. Se muuttuu keskivaiheilla vieraaksi ja keinotekoiseksi. Vähän pissan hajuiseksi. Jälkituoksu on jälleen parempi. En ole ihan tyytyväinen, mutta on tämä toistaiseksi paras. Ehkä orvokintuoksu on vaikea vangita parfyymiin.
Toinen rakkaus on appelsiininkukka. Keräsin Kreetalla hurmaavasti tuoksuvia valkoisia terälehtiä taskuun. Ne tuoksuivat kotona pienessä kulhossa monta viikkoa. Nyt etsin hajuvettä, jossa olisi mahdollisimman puhdas appelsiininkukka. En ole vielä löytänyt ja otan ideoita vastaan.
Suurin rakkauteni on ruusu. Sitäkään ei ole helppo löytää hajuvetenä. Ruusuun sotketaan usein kaikenlaista, enkä pidä siitä. Haluan puhtaan pysyvän ruusun. On epämuodikasta sanoa pitävänsä ruususta. Se ei kiinnosta minua. Minä pidän ruususta ja mulle on just detsamma onko se muotia vai ei.
Tällainen olen ollut aina ja aion olla vastakin.
Huomenta parfyyminaisille ja -miehille! Päivän tuoksu maanantaina, joka on kuin sunnuntai: Maison Martin Margiela / Lazy Sunday Morning. Pehmeää ruusua ja myskiä. Tämä on kuin minulle paremmin sopiva versio Narciso for her:istä. Rakastin for heriä 'ajatuksena' ja paperilta tuoksutettuna, mutta ihollani se muuttui valitettavan pistäväksi. Yritin oikein kovasti rakastaa sitä - olin innostuksissani ostanut sekä mustan (edt) että pinkin (edp) pullon joltain lentoasemalta, muistatteko, silloin aikoinaan kun vielä matkustettiin.. koska olin lukenut Narcisoista niin monta hurmoksellista kuvausta. Mutta ei. Se jäi aina jotenkin kitkeränä ihon pintaan.
Mutta Lazy Sunday: tunnistan ruusua, kieloa, myskiä, patsulia. Se on on tosiaan laiskan sunnuntainen, pehmeä ja suloinen, sopii hesarin lukemiseen teekupin kanssa ja lapsen kanssa jutusteluun. Aloitin tämän kanssa jo eilen - oikeana sunnuntaina! - joten voin raportoida, että pysyvyys oli itselläni hyvä. En kaipaa isoa pulloa tätä, mutta tulen käyttämään 10 ml putkiloni mielihyvällä.
Ja ehkä palaan myös noihin Narcisoihin ja kokeilen pienellä annostuksella, nyt kun LSM silloittaa nenääni taas ruusun tuoksuun. Onhan tämä suloista.
Vierailija kirjoitti:
Mimä myös etsin sitrustuoksia! Onko kukaan kokeillut aqua di elbaa?
Voi kun tällä palstalla olisi vähän paremmat hakutoiminnot ja voisi helposti selata pitkiä ketjuja hyppäämällä tietylle sivulle! Aika epätoivoista esim tätä monen sadan sivun ketjua alkaa kelailla nuolinäppäimellä sivu kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvisin vinkkiä hyvästä, raikkaasta sitrustuoksusta. Ei liian tunkkaisesta tai raskaan makeasta?
Ihan samaa kyseltiin pari sivua taaksepäin, siellä oli mm. Lanvinin Girl in Capri ja Florisin Limes. Paljon muitakin oli, joten selaa hieman taaksepäin.
Täällä toinen sitrusten ystävä. Elbaa en valitettavasti tunne, mutta odotan parhaillaan kiinnostuksella Notinolta sitruspakettia. Tilasin Eau de Rochasin, jota kehui sekä selvästi asiantunteva tuoksuttelija täällä että koko joukko fragranticalaisia. Ikisuosikkini sitruksista on vanha kunnon Acqua di Parman Colonia - sitruksia, laventelia, rosmariinia, lämmin santeli-ambra-patsulipohja. Tuoksun siltä koko kesän. Se on kuin italianloma nenän alla. Ja mielellään kaikki härpäkkeet, suihkuaineet ja kosteusvoiteet, deodorantit ja saippuahiutaleet mukana - sekä keston lisäämiseksi (vaikka tuonhan toki kuuluu haihtua eikä jäädä koko päiväksi tuntumaan, se on kevyt ja ihana cologne) että tuomaan hitaan hedonistista tunnelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tällä palstalla olisi vähän paremmat hakutoiminnot ja voisi helposti selata pitkiä ketjuja hyppäämällä tietylle sivulle! Aika epätoivoista esim tätä monen sadan sivun ketjua alkaa kelailla nuolinäppäimellä sivu kerrallaan.
Vinkki satojen sivujen selailuun: mä siis meen tohon osoiteriville ja vaihdan siitä sen "page"numeron. Eli heitän hatusta, että siitä ehkä puhuttiin toissapäivänä, eli olisko vaikka sivu 610, ja hakuammun sillä. Siitä sit liikun sivun päivämäärien perusteella eteen tai taakse tai laitan uuden numeron. Mutta todella, kunpa toi hakutoiminto olisi parempi! 😩
SOTD Lancomen Miracle. Minulla on ollut iän kaiken tästä 5 ml näytepullo, en vaan ole saanut aikaiseksi testata, kun moni on sanonut, että muistuttaa tosi paljon Bright Crystalia ja siksi luulin jo tietäväni, millainen tämä on.
Mutta Lancomen Miraclehan on positiivinen yllätys! Paljon pehmoisempi ja"lämpimämpi" tuoksu, vaikka on selkeästi kevät-kesätuoksu. Tässä on aavistus pippuria ja puuterisuutta, mikä tuo mielleyhtymän nuoruuteni signatureen, Lacosten Pour Femmeen. Tässä on myös aavistus "karkkia".
Tuoksu myös muuttuu kauniisti iholla. Tykkään todella!
Katselin netistä tuoksuja ja tilasin muutaman kevät/kesätuoksu-näytteen. En ole ennen pitänyt erityisemmin ”romanttisista” tuoksuista, mutta nyt yhtäkkiä kaipaisin jotain sellaista suht kevyttä (mahdollisesti ruusu?) tuoksua, joka olisi kauniissa pyöreälinjaisessa pullossa. Esimerkiksi Guerlainin Aqua Allegorian tyylinen pullo olisi sopiva. Mielikuvana on häätuoksu. Siis ei välttämättä morsiamen, vaan häävieraan.
Onko kenelläkään tätä samaa, että jokin tuoksu on ensin hyvä, mutta kun lukee muiden arvosteluita Fragranticasta, niin se ei ehkä itsestäkään olekaan enää niin hyvä? Eihän sitä pitäisi miettiä mitä muut ajattelevat, mutta jotenkin se vaikuttaa, jos suurin osa on kirjoittanut Fragranticaan vain pitävänsä tuoksusta, ei rakastavansa sitä.
Olen pyrkinyt nyt pidättäytymään antamasta liikaa painoarvoa muiden arvosteluille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tällä palstalla olisi vähän paremmat hakutoiminnot ja voisi helposti selata pitkiä ketjuja hyppäämällä tietylle sivulle! Aika epätoivoista esim tätä monen sadan sivun ketjua alkaa kelailla nuolinäppäimellä sivu kerrallaan.
Vinkki satojen sivujen selailuun: mä siis meen tohon osoiteriville ja vaihdan siitä sen "page"numeron. Eli heitän hatusta, että siitä ehkä puhuttiin toissapäivänä, eli olisko vaikka sivu 610, ja hakuammun sillä. Siitä sit liikun sivun päivämäärien perusteella eteen tai taakse tai laitan uuden numeron. Mutta todella, kunpa toi hakutoiminto olisi parempi! 😩
SOTD Lancomen Miracle. Minulla on ollut iän kaiken tästä 5 ml näytepullo, en vaan ole saanut aikaiseksi testata, kun moni on sanonut, että muistuttaa tosi paljon Bright Crystalia ja siksi luulin jo tietäväni, millainen tämä on.
Mutta Lancomen Miraclehan on positiivinen yllätys! Paljon pehmoisempi ja"lämpimämpi" tuoksu, vaikka on selkeästi kevät-kesätuoksu. Tässä on aavistus pippuria ja puuterisuutta, mikä tuo mielleyhtymän nuoruuteni signatureen, Lacosten Pour Femmeen. Tässä on myös aavistus "karkkia".
Tuoksu myös muuttuu kauniisti iholla. Tykkään todella!
Kiitos 'page' -vinkistä, toikin auttaa aika lailla!
Alue: Aihe vapaa
Minusta kaikki sosiaaliset mediat ja keskustelupalstat ovat mitä mahtavampia paikkoja ihmissielun tutkailuun. Olen oppinut paljon muista ja itsestäni eri foorumeilta erilaisten ihmisten kertomista tarinoista. Joten todellakin voisin kuvitella, että täällä seikkailee kirjoittajia. Ainakin muutama erittäin taitava sanankäyttäjä, jotka eivät ehkä välttämättä kirjoita kirjoja tai tekstejä.. mutta ehkä heidän pitäisi :)