Lapset joutuu tekeen vanhempien sairauden vuoksi tosi paljon kotitöitä, meillä vastuu.. Pelkään lasuja, turhaanko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nää että olisi ongelma kun kyseessä suurperhe, jossa hommat jakaantuu niin, ettei kukaan koko päivää rehki. Kyllä kakaroille kuuluu kotitöihin osallistua ja jos jokainen hoitaa itse omat sotkunsa, niin eipä sitä päivittäin paljoa jaettavaa jää. Kotiapua on kunnalla velvollisuus järjestää ja sitä voi hakea, jos perhe kokee sen tarpeelliseksi. Esim kerran viikossa ruoanlaittoapua pakkaseen ja viikkosiivousapua. Meillä kersat tienaa viikkorahansa kotitöiden muodossa, eli joka askareelle määritelty hinta eri ikätason mukaan. Silti auttavat mielellään ruuanlaitossa ja muussa ihan oma-aloitteisesti ilman rahallista korvausta. Tylsät hommat ei välillä maistu, esim puiden kanto tai nurmikon leikkuu, mutta eipä ne aina mullekkaan maistu. Yleensä silloin tehdään kaikkibyhdessä naristen ja hyvitetään toinen toisiamme "onkspakkojoseihaluu" -ilmeillä.

Todellisuudessa tuo vaan menee aina niin että vanhimmat tyttäret hoitaa kaiken siivouksen ja kokkaamisen ja pienempien hoidon, ja perheen pojat osallistuu sitten auton renkaiden vaihtoon kaksi kertaa vuodessa.

Höpö höpö. Pojat osallistuu toki renkaiden vaihtoon mutta kaikkiin muihinkin autoremontteihin, lumen työntöön, ruohon leikkuuseen, perunamaan kääntöön, polttopuiden tekoon ja pinoamiseen, talon kunnostukseen ja uusien tilojen rakentamiseen. Kyllä sitä hommaa on ihan kummallekin sukupuolelle.

Teillä Porvoossa tietysti ei ole kuin näitä "naisten töitä" siellä Porvoon kerrostalossanne niin jätkät vain makaa ja syljeskelee kattoon. Muilla ihmisillä on kodeissa hyvinkin monenlaista tehtävää.

No mitenkähän se siellä teillä 1800-luvulla sitten menisi, kun minä ihan naisena tykkään noista ulkohommista. Ovat oikein parasta viihdettä. Sen sijaan ruoanlaitto ja siivoaminen ei ole yhtään kivaa. Onko siinä mahdollista yhtään vaihdella noita rooleja, vai tuleeko se jalkovälin mukaan se tehtävä väkisin?

vamppivanhemmat kirjoitti:

Suurperhettä ihmetelleet= Uskomme ei suvaitse ehkäisyä. Meille siis iso perhe on lähestulkoon se normi.

Eiköhän se kumminkin salli sen perinteisen asperiinin polvien välissä.

Jos ei kykene edes kotitöitä tekemään eikä ehkäistä saa, sitten ei pane. Hyvin yksinkertaista.

Miten muka olette selvinneet lasten vauva-ajasta? Tuskin kukaan lapsista on syntynyt teininä ja auttamiskykyisenä...

Provo haisee Jupiteriin saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nää että olisi ongelma kun kyseessä suurperhe, jossa hommat jakaantuu niin, ettei kukaan koko päivää rehki. Kyllä kakaroille kuuluu kotitöihin osallistua ja jos jokainen hoitaa itse omat sotkunsa, niin eipä sitä päivittäin paljoa jaettavaa jää. Kotiapua on kunnalla velvollisuus järjestää ja sitä voi hakea, jos perhe kokee sen tarpeelliseksi. Esim kerran viikossa ruoanlaittoapua pakkaseen ja viikkosiivousapua. Meillä kersat tienaa viikkorahansa kotitöiden muodossa, eli joka askareelle määritelty hinta eri ikätason mukaan. Silti auttavat mielellään ruuanlaitossa ja muussa ihan oma-aloitteisesti ilman rahallista korvausta. Tylsät hommat ei välillä maistu, esim puiden kanto tai nurmikon leikkuu, mutta eipä ne aina mullekkaan maistu. Yleensä silloin tehdään kaikkibyhdessä naristen ja hyvitetään toinen toisiamme "onkspakkojoseihaluu" -ilmeillä.

Todellisuudessa tuo vaan menee aina niin että vanhimmat tyttäret hoitaa kaiken siivouksen ja kokkaamisen ja pienempien hoidon, ja perheen pojat osallistuu sitten auton renkaiden vaihtoon kaksi kertaa vuodessa.

Höpö höpö. Pojat osallistuu toki renkaiden vaihtoon mutta kaikkiin muihinkin autoremontteihin, lumen työntöön, ruohon leikkuuseen, perunamaan kääntöön, polttopuiden tekoon ja pinoamiseen, talon kunnostukseen ja uusien tilojen rakentamiseen. Kyllä sitä hommaa on ihan kummallekin sukupuolelle.

Teillä Porvoossa tietysti ei ole kuin näitä "naisten töitä" siellä Porvoon kerrostalossanne niin jätkät vain makaa ja syljeskelee kattoon. Muilla ihmisillä on kodeissa hyvinkin monenlaista tehtävää.

Eli pojat saa tehdä kaikkea hauskaa ja tytöt pestä vessoja. Tosi reilua.

Kaikkien pitäisi vähintäänkin sitten saada tehdä kaikkea. Itse ainakin kolaisin lunta paljon mieluummin kun vaikkapa imuroisin.

Murkkuikäiseltä voi odottaa jo omatoimista osallistumista kotitöihin kohtuullisesti ja samalla hän opettelee itsenäistymisen taitoja. Tällaista voisi olla esim. oman huoneen siivous viikoittain, lemmikin ulkoiluttaminen vaikka kerran päivässä ja tiskivuoro kerran viikossa. Mikäli hommia olisi enemmän, antaisin nuorelle mahdollisuuden tienata töillään esim. lastenhoidosta tulisi tietty tuntipalkka jne. Sitten se olisi reilua ja nuoren itsensä päätettävissä miten haluaa ja ehtii osallistua.

Olen suurperheestä ja meillä oli jokaisella iänmukaisesti perusjutut, jotka piti hoitaa mukisematta. Sen lisäksi tehtiin palkallisia töitä kuten juurikin lastenhoitoa, siivousta, metsän istutusta, peltotöitä ja navettavuoroja jne. Rahat sai jokainen käyttää kuten halusi. Vanhemmat myös pitivät huolen siitä, ettei esim. navettavuoroja tehty niin, että olisi ollut koulussa väsynyt tai kokeisiin ei ehditty lukea. Kotoa ei juuri muutoin tullut käyttörahaa. Herkkuja kyllä saatiin joka lauantai toiveiden mukaan.

Jälkikäteen olen tajunnut että vanhempamme samalla opettivat arvostamaan omaa työtä ja siitä saatavaa tuloa. Vanhemmat siis maksoivat sellaisesta työstä, josta heille itselleen oli selvä taloudellinen hyöty.

Jos lapsi joutuu jatkuvasti toimimaan vanhemman käsinä tai tämä puolesta, hankkisin henkilökohtaisen avustajan. Se ei ole lapsen tehtävä ja jos olisikin hänelle kuuluisi siitä myös palkka.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset pääsevät tekemään osuutensa kotitöistä (ruoanlaitto, siivoaminen, vaatehuolto, pihatyöt) vaikka molemmat vanhemmista täysin terveitä. Erillistä korvausta ei makseta. Kolme alakouluikäistä ja aikuiset pitkää päivää töissä. Koskahan lastensuojelu nuo pelastaa :D

Meillä lapset tekee ikätasoisesti osansa kyllä kotitöistä mutta tuo pihatöiden teettäminen on kyllä mun mielestä vähän kyseenalaista. Meillä ainakin me vanhemmat ollaan päätetty asumismuoto ja kannetaan siitä vastuu, eli ne pihatyöt kuuluu meille. Lapset toki tykkää osallistua ja lisäksi jos ihan töitätöitä pihalla tekevät (puutyöt ym.) niin siitä saavat palkkaa. Jotain marjoja ei ole pakko kerätä mutta sitten taas vastaavasti jos ei viinimarjapensaaseen vääntäydy marjoja keräämään (edelleen ikätasoisesti), ei myöskään nauti toisten työn tuloksista eli marjapiirakat ym. menee ohi suun ;) Muutenkin osallistuvat niihin ulkotöihin joista sitten "nauttivatkin" työnsä tuloksista eli fillarien huoltoon, pelaavat jalista nurmikentällä ja tästä ajavat nurmikon että on hyvä pelata ym.

Mä olen itse ollut paljon sairastelleiden vanhempien vanhin lapsi ok-talossa ja en kyllä muistele lapsuutta ja sitä liiallista vastuuta koti- ja pihatöistä lämmöllä. Siinä ei auta sitä lasta tippaakaan että aikuinen muka kantaa jonkun ihme henkisen vastuun hommista jos aikuinen kuitenkin toimii vaan jonain työnjohtajana ja vastuu työn tekemisestä on lapsella. Tästä syystä mun lapset opetetaan kyllä siihen että jokaisen tulee osallistua niihin kotitöihin mutta aikuisella niitä hommia nyt vaan on eniten (aikuisten vastuu ja näin päin pois...) ja jos tosiaan aikuiset valitsee asumismuodoksi omakotitalon tai valitsee ottaa lemmikkejä tms. niin kyllä se aikuinen on se, joka noista asioista vastaa. Ihan liikaa näkee nykyisin sitäkin että jotkut pikkukoululaiset laitetaan koiran ulkoiluttamisesta vastuuseen. Siinä sitä on lapselle vastuuta ja traumaa loppuelämäksi kun joku iso koira käy sen lapsen ulkoiluttaman koiran kimppuun tai koira pääsee lapselta karkuun ja sattuu jotain... Sama kotitöissä, jokainen osallistuu yhteisiin juttuihin ja kantaa päävastuun omien sotkujensa siivoamisesta mutta ei meillä kukaan ole missään piian roolissa. Vaikka aikuiset painaa pitkää päivää niin samoinhan ne tekee lapsetkin. Nykykoulu on hälinältään ja melutasoltaan sen verran raskas että käy kyllä lapsilta ihan työstä...

Vierailija kirjoitti:

Mitenkä sitten kun se teidän palvelusväki kasvaa isoksi ja muuttaa pois? Tai osa muuttaa ja pienemmille jää koko ajan enemmän ja enemmän hommaa. Sitten lopuksi teillä on siellä enää kuopus Tuhkimona raatamassa.

*Palvelusväki*? Hirveän rumasti puhut meidän lapsista ja perheestä. Ensinnäkin meillä on lapset hyvin pienellä ikäerolla. Lisäksi aina me perheenä pärjäämme, tuli mitä tuli. Tietysti toivomme lastemme löytävän aikoinaan omat kumppanit ja tekevän omat perheensä. Tämä on itsenstäänselvyys.

Myöskin kotitöitä kauhistelleille= Ihan jokainen hyvä vanhempi teettää jonkin verran kotitöitä lapsillaan. Se kasvattaa kurinalaisuutta ja pitää myös poissa pahanteosta. Lisäksi meillä on lapsia sen verran ettei tosiaan yksikään joudu yksinään hoitamaan hirveää määrää kotitöitä! Toki varmasti vähän tavallista enemmän muttei mitään *taakan alle naapertumista* lähelläkään.

Meillä kans lapset painoi niskalimassa töitä ja vastasivat toisistaan kun isä oli töissä ja äiti makasi masentuneena sängynpohjalla. Ei ollut viikkorahoja eikä kiitoksen sanaa. Monta kertaa lähdin sydän sykkyrässä kouluun, kun pohdin miten nuorimmat kotona pärjäävät äidin kanssa. Joskus jäin tekosyyllä kotiin, kun olin liian huolissani äidin voinnista.

Mitäs tästä opin? En ainakaan, että hyvin tehdystä työstä seuraa kiitos, palkka ja hyvä mieli. Sen sijaan opin, että teen mitä tahansa niin mikään ei riitä ja muiden tarpeet on aina laitettava omien edelle.

Lapselle on todella turvatonta tajuta, ettei vanhempi pärjää ilman hänen apuaan. Siinä roolit ja vastuut kääntyvät ylösalaisin. Ap voi ihan yksinään horista jostain henkisestä vastuusta. Lapsi sen vastuun tuntee ja kantaa mielessään.

vamppivanhemmat kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkä sitten kun se teidän palvelusväki kasvaa isoksi ja muuttaa pois? Tai osa muuttaa ja pienemmille jää koko ajan enemmän ja enemmän hommaa. Sitten lopuksi teillä on siellä enää kuopus Tuhkimona raatamassa.

*Palvelusväki*? Hirveän rumasti puhut meidän lapsista ja perheestä. Ensinnäkin meillä on lapset hyvin pienellä ikäerolla. Lisäksi aina me perheenä pärjäämme, tuli mitä tuli. Tietysti toivomme lastemme löytävän aikoinaan omat kumppanit ja tekevän omat perheensä. Tämä on itsenstäänselvyys.

Myöskin kotitöitä kauhistelleille= Ihan jokainen hyvä vanhempi teettää jonkin verran kotitöitä lapsillaan. Se kasvattaa kurinalaisuutta ja pitää myös poissa pahanteosta. Lisäksi meillä on lapsia sen verran ettei tosiaan yksikään joudu yksinään hoitamaan hirveää määrää kotitöitä! Toki varmasti vähän tavallista enemmän muttei mitään *taakan alle naapertumista* lähelläkään.

Miten pärjäätte, kun jokainen on muuttanut pois? Kuka tekee kotityöt?

Niinhän se Britannian vauvatehtailija perheenkin 11 vuotias tyttö kertoi haastattelussa olevansa stressaantunut joutuessaan vahtimaan nuorempia sisaruksiaan. Mutta vanhempien halujen mukaan mentävä, ei auta kuin hammasta purren hoitaa velvollisuutensa, kun vanhemmat eivät ota lisääntymisestään mitään vastuuta.

Minä jouduin lapsena tekemään paljon kotitöitä ja kantamaan vanhemmilta vuotavaa vastuuta sisaruksista. Kun muutin omilleni monen sadan kilometrin päähän, podin valtavaa syyllisyyttä siitä, että pääsin niin vähällä ja nautin elämästäni. Tuntui käsittämättömältä, että joudun vastaamaan vain itsestäni, pienestä yksiöstäni sekä koulunkäynnistä ja minulla oli myös aikaa harrastaa. Elämä muuttui keveämmäksi kertaheitolla.

Vierailija kirjoitti:

Minä jouduin lapsena tekemään paljon kotitöitä ja kantamaan vanhemmilta vuotavaa vastuuta sisaruksista. Kun muutin omilleni monen sadan kilometrin päähän, podin valtavaa syyllisyyttä siitä, että pääsin niin vähällä ja nautin elämästäni. Tuntui käsittämättömältä, että joudun vastaamaan vain itsestäni, pienestä yksiöstäni sekä koulunkäynnistä ja minulla oli myös aikaa harrastaa. Elämä muuttui keveämmäksi kertaheitolla.

No miten, onko tullut hinku hankkia suurperhe? Tätä kai ap omilta lapsiltaan odottaa. Että jossain vaiheessa hoitavat sitten omat kymmenen lasta jokainen ja siihen lisäksi vetämättömät vanhempansa. Ei passaa yli 2 km päähän lapsuuden kotoa kyllä muuttaa, kun tulee raskasta kulkemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Kun olin vuodenvaihteessa leikkauksessa ja siitä tuli lähes 2kk nostelu/kotitöidenteko kielto, meillä työt teki mies, ei lapset. Kaikki. En saanut edes vauvaamme nostaa. Jos kumpikaan ei pysty kotitöitä tekemään, ei niitä kuulu lapsille vastuuttaa. Se painaa varmasti. Tarvitsette kodinhoitoapua ulkopuolelta. Aikuista apua.

Kunhan se ei tule yhteiskunnalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jouduin lapsena tekemään paljon kotitöitä ja kantamaan vanhemmilta vuotavaa vastuuta sisaruksista. Kun muutin omilleni monen sadan kilometrin päähän, podin valtavaa syyllisyyttä siitä, että pääsin niin vähällä ja nautin elämästäni. Tuntui käsittämättömältä, että joudun vastaamaan vain itsestäni, pienestä yksiöstäni sekä koulunkäynnistä ja minulla oli myös aikaa harrastaa. Elämä muuttui keveämmäksi kertaheitolla.

No miten, onko tullut hinku hankkia suurperhe? Tätä kai ap omilta lapsiltaan odottaa. Että jossain vaiheessa hoitavat sitten omat kymmenen lasta jokainen ja siihen lisäksi vetämättömät vanhempansa. Ei passaa yli 2 km päähän lapsuuden kotoa kyllä muuttaa, kun tulee raskasta kulkemisesta.

Totta puhuen olen vapaaehtoisesti lapseton. Parisuhteessa kylläkin. Minulla on toistakymmentä kummilasta. Haluan antaa heille ja muillekin sukuni lapsille esimerkin siitä, miten elämässä voi tehdä myös toisenlaisia valintoja.

Kuka teitä auttoi ekojen lasten vauva-aikana? Kuka silloin teki kotityöt?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ln lojaali vanhemmalleen eikä valita siksi. Kotitöiden teetättäminen lapsilla ei ole oikein.

Mitäköhän vapaan kasvatuksen ihmisiä täällä on. Lapsen pitää oppia kotitöitä ja ne on parasta oppia jo kotona, eikä vasta siinä vaiheessa kun muuttaa pois kotoa. Siivous, vaatehuolto ja ruoanlaitto ovat taitoja, jotka pitää oppia. Hyvä, että lapsi tekee edes vähän kotitöitä, se on ihan ok. Yli 13-vuotias pystyy esim. hoitamaan täysin itse vaatteidensa pesun ilman vanhempia ja se on ihan normaalia.