Lue keskustelun säännöt.
Lapset joutuu tekeen vanhempien sairauden vuoksi tosi paljon kotitöitä, meillä vastuu.. Pelkään lasuja, turhaanko?
vamppivanhemmat
29.08.2019 |
Meillä vanhemmilla sama sairaus, jota en nyt tunnistamissyistä kerro tarkemmin. Ei kreettisesti pystytä tekemään moniakaan juttuja. Älyllisesti olemme normaaleja. Meillä on lapsia useampi, suurperhe. Eli kenelläkään lapsella ei siis yksinään ole mitään isoa taakkaa. Juttuja myös vuorotellaan. Eli ketään ei ole määrätty olemaan mikään pyykki- tai keittiövastaava. Toki vähän sukupuolten mukaan jutut määrittyvät ja se on luonnollisesti mennyt niin. Tytöt tykkää eniten auttaa äitiä ja pojat isiä.
Me vahdimme lapsia AINA kuin haukatjoten vastuu on meillä, ei lapsilla. Silti pelkään meidän järjestelyistä kertomista kenellekään ystävällekään. Ettei vaan alkaisi sadella niitä lasuja..Tämä järjestely meillä on ollut aina, joten lapset ovat kasvaneet siihen, eivätkä joutuneet siihen yllättäen. Ihan kävelemään opittua lapset on otettu hoitamaan ensin omia jälkiään ja vähän myöhemmin yhteisiä kotitöitä. Pitäisikö vaan uskaltaa olla avoimempi? Pelätäänkö turhaan niitä lasuja?
Kommentit (75)
Tarkoitan, että mitä pelkäät lasussa? Eikö se ole vain hyvä, jos katsotaan että pärjäättehän varmasti vai tarvitsetteko jotakin tukitoimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm.. Kun olin vuodenvaihteessa leikkauksessa ja siitä tuli lähes 2kk nostelu/kotitöidenteko kielto, meillä työt teki mies, ei lapset. Kaikki. En saanut edes vauvaamme nostaa. Jos kumpikaan ei pysty kotitöitä tekemään, ei niitä kuulu lapsille vastuuttaa. Se painaa varmasti. Tarvitsette kodinhoitoapua ulkopuolelta. Aikuista apua.
Vaikea kommentoida kun ei tiedä mitä töitä, kuinka usein ja kuinka paljon lapset tekevät.
Pieni määrä kotitöitä on ihan hyvä juttu, mutta liika on liikaa.
Ystävä on yksi suuren perheen vanhimmista tytöistä, ja puhuu usein hyvin katkeraan sävyyn siitä kuinka joutui tekemään paljon kotitöitä perheen koon ja oman sukupuolensa takia.
Joutui usein olemaan pois koulusta hoitaessaan pienempiä sisaruksia. Sanoo, että ei todellakaan halua omia lapsia, sillä on joutunut hoitamaan sisaruksiaan niin paljon.
Eikö teillä ole avustajia?
Kannattaa ihmeessä palkata avustaja kummallekin eikä käyttää lapsia avustajina.
Miksi olette hommanneet monta lasta jos ette pysty hoitamaan kotiasioita? Vai onko nuo sairaudet puhjenneet yhtäkkiä kun on ne lapset pukattu ulos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko hieman vinkata, mistä on kyse? Puuttuuko teiltä molemmilta kädet vai kärsittekö masennuksesta? Hieman suuntaa??
Aivan sairasta. Lapset eivät ole mitään palvelusväkeä jota voitte käyttää kun ette itse selviä asioista. Ja vielä suurperhe, mitä helvettiä. Miten voi olla ihmiset näin itsekkäitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan sairasta. Lapset eivät ole mitään palvelusväkeä jota voitte käyttää kun ette itse selviä asioista. Ja vielä suurperhe, mitä helvettiä. Miten voi olla ihmiset näin itsekkäitä?
Niinpä. Tuli mieleen, että vanhemmat työnjohtajina valvoo sohvalla, että tuleeko nyt kunnolla tehdyksi.
Olisiko mahdollista pyytää kunnalta aikuista apua. Lapsihan tekee, kun on lojaali vanhemmilleen, mutta eivät pysty välttämättä erittelemään, mikä on liikaa. Väsymys voi kostautua myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin suosittelisin avoimuutta. Jos mietin mitä kaikkea taloudenpitoon kuuluu (ja varsinkin suurperheellä) niin epäilen että vaikka lapset eivät kärsi/näytä kärsivän/osaa kertoa kärsivänsä siitä, että he joutuvat tekemään suurimman osan myös vanhempien töistä, niin heille ei voi jäädä oikeudenmukaista määrää aikaa ystävien, koulunkäynnin ja harrastusten parissa.
Ja kyllä he voivat siitä ainakin jossain vaiheessa todellakin katkeroitua teitä kohtaan.
Miksi pelkäätte sitä, että saisitte hoitoapua yhteiskunnalta ? Jos lapsille on muuten kelvollinen ja turvallinen koti, ei heitä teiltä pois viedä. Valitettavasti tässä maassa riittää niitä aidosti kaötoinkohdeltuka kiireellisesti huostaan otettavia ihan joka päivälle 😕
Tulee vähän mieleen se yksi supernanny-jakso, missä perheen äiti siskoineen vaan makasi sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen sellainen, että lapset voivat jonakin päivänä olla kovinkin katkeria teille. Pyytäkää apua. Se ei ole heikkouden merkki.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan, että mitä pelkäät lasussa? Eikö se ole vain hyvä, jos katsotaan että pärjäättehän varmasti vai tarvitsetteko jotakin tukitoimia.
Miks täysin turhaan kuormittaa jo muutenkin taatusti ylityöllistettyjä tukitoimia? Me pärjätään yhdessä perheenä loistavasti. Osa lapsista jo teinejä eikä yksikään ole valittanut heiltä vaadittavan liikoja. Meillä on fiksut ja rakastavat lapset. Ymmärtävät kun kerrotaan että miksi joku meistä vanhemmista tai lapsista ei pysty tekemään jotain. Aina on apua tarjottu sitä pyytävälle. Olen niin ylpeä meidän lapsista. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin on huolenaihetta, olihan se yksikin täysin sokea yksinhuoltaja joka keinohedelmöityksen kautta hankkiutui paksuksi pariinkin otteeseen, eikä siltäkään ole lapsia otettu pois.
En ole lukenutkaan mutta ihana juttu! :-) Me pystytään tietty vahtimaan lapsia ja kantamaan se vastuu päätöksistä ja tekemisistä, se sokea varmaan taas on fyysisesti meitä kyvykkäämpi. Tuo juuri meidän perheessä niin hienoa onkin että kaikki lapset vuorollaan haluavat toimia isin ja äidin käsinä tarpeen ollessa.
Miten ette jo ole tukitoimien piirissä? Jos molemmat vanhemmat on oikeasti niin sairaita, ettei edes kotityöt suju, niin kyllä se tuen tarve on kartoitettu ja tukitoimet mukana alusta asti. Jos ei ole, niin vanhemmat vain kätevästi keksityillä sairauksilla lusmuilee ja siirtää vastuun lapsille.
No me EI TODELLAKAAN maata missään sohvalla vaan hengitetään niskaan ja ollaan henkisenä aputukena jokaisessa hetkessä! Taisi olla virhe kertoa meidän perheestä yhtään mitään täällä, kun vaikuttaa hyeenoita olevan osa täällä. Meillä on FYYSISIÄ, EI HENKISIÄ rajoitteita. Mielestäni sanoin tämän jo aloituksessa.
Osa lapsista myös on jo lähes täysi-ikäisiä joista saamme vanhempina olla ylpeitä. Heidän elämänsä on mennyt juuri sellaisia uria myöten kuin ollaan toivottukin. Ei siis ole mitään "kouluista reputtamista liiallisten kotitöiden vuoksi" tmv sontaa. Meillä ei ole ikinä ollut mitään palkallisia avustajia eikä tod,näk. tulekaan ellei pakoteta. Me pärjätään YHDESSÄ perheenä. Eikä kaivata jalkoihimme mitään ylimääräistä pyörää nuuskimaan nurkkiin ja mahdollisesti jopa varastamaankin. Kotihoito kävi miehen leikkauksen jälkeen hetken ja siinäkin oli hoitajia riittämiin. Me tahdomme olla normaali perhe niin paljon kuin pystymme.
vamppivanhemmat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin on huolenaihetta, olihan se yksikin täysin sokea yksinhuoltaja joka keinohedelmöityksen kautta hankkiutui paksuksi pariinkin otteeseen, eikä siltäkään ole lapsia otettu pois.
En ole lukenutkaan mutta ihana juttu! :-) Me pystytään tietty vahtimaan lapsia ja kantamaan se vastuu päätöksistä ja tekemisistä, se sokea varmaan taas on fyysisesti meitä kyvykkäämpi. Tuo juuri meidän perheessä niin hienoa onkin että kaikki lapset vuorollaan haluavat toimia isin ja äidin käsinä tarpeen ollessa.
Tästä on tietysti vaikea sen tarkemmin mitään sanoa kun ei tiedä mikä teidän vanhempien fyysinen kunto on. Lakisääteisesti teillä on kuitenkin molemmilla oikeus avustajaan ainakin jollakin tuntimäärällä viikossa, jos teidän molempien toimintakyky on vahvasti alentunut.
Itselläni on neljä lasta, olemme puolison kanssa molemmat terveitä ja toimintakykyisiä. Me teetämme lapsilla kotitöitä (siivous, tiskit, roskien vieminen, kierrätystavaroiden vieminen, pihatyöt) mutta toki itse autamme/ teemme mukana sekä neuvomme.
Jos nyt ajattelen tuollaista tilannetta että teillä on lapsia esim yhtä paljon kuin meillä tai enemmän, ettekä te pysty tekemään yhtään mitään muuta kuin sanallisesti ohjaamaan, niin silloin kotitöitä on kyllä lapsille liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten ette jo ole tukitoimien piirissä? Jos molemmat vanhemmat on oikeasti niin sairaita, ettei edes kotityöt suju, niin kyllä se tuen tarve on kartoitettu ja tukitoimet mukana alusta asti. Jos ei ole, niin vanhemmat vain kätevästi keksityillä sairauksilla lusmuilee ja siirtää vastuun lapsille.
Luuletko, että e. vammaispalvelu tulee tekemään täysin omasta päätöksestään jotain kartoituskäyntejä väkisin? Ehkä nämä asiat sitten ovat terveille täysin vieraita, mutta voin siis paljastaa, että eivät todellakaan tule. Voidaan mielestäni verrata vammaispaveluita Kelan toimintaan. IHAN KAIKKEA pitää hakea ja anoa monin erilaisin todistuksin. Ei mitään tuoda kysymättä, ei edes lapsille.
Lapsi ln lojaali vanhemmalleen eikä valita siksi. Kotitöiden teetättäminen lapsilla ei ole oikein.
Tuskin on huolenaihetta, olihan se yksikin täysin sokea yksinhuoltaja joka keinohedelmöityksen kautta hankkiutui paksuksi pariinkin otteeseen, eikä siltäkään ole lapsia otettu pois.