Lapset joutuu tekeen vanhempien sairauden vuoksi tosi paljon kotitöitä, meillä vastuu.. Pelkään lasuja, turhaanko?

Aloitus oli vielä uskottava, mutta sitten mentiin Porvooseen ja vauhdilla. 1/5

Toivottavasti sairautenne ei ole perinnöllinen, kun teillä kummallakin on sama sairaus, ja teillä on paljon lapsia.

Vierailija kirjoitti:

vamppivanhemmat kirjoitti:

Suurperhettä ihmetelleet= Uskomme ei suvaitse ehkäisyä. Meille siis iso perhe on lähestulkoon se normi.

No sitten täytyy varmaan lopettaa seksi. Ettehän te nyt voi tuollaiseen tilanteeseen tehdä lisää lapsia.

Tai sitten laittaa 2:een vain. Vaikka kaipa se on Porvoossa kiellettyä?

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti sairautenne ei ole perinnöllinen, kun teillä kummallakin on sama sairaus, ja teillä on paljon lapsia.

Porvoolaisen sairaudet eivät yleensä periydy

Vierailija kirjoitti:

En tiedä yhtäkään monilapsista yhteisöä/uskontokuntaa, jossa ei katsottaisi vähän naapurinkin perään. Kummallista, että ette ole saaneet apua läheisiltänne, koska todennäköisesti molemmilla vanhemmilla on tusinan verran sisaruksia.

Kotitöiden tekeminen ei ole kamala asia, mutta niiden tekeminen perheen aikuisten kyvyttömyyden takia - se on lapsille ja nuorille kohtalokasta etenkin jos uusia vaivanaiheuttajia pusketaan maailmaan tämän tästä. Kummallista, jos ei neuvolassa ole puututtu siihen, että lähes liikuntakyvyttömät vanhemmat ilman tuloja väsäävät lapsia maailmaan.

Tää tyyppi ei halua apua, koska lapset hoitaa.

Silloin kun sossu otti meidät silmätikuksi niin minä sain sellaisen paperinivaskan eteen jossa kysyttiin mitä kukakin tekee meidän perheessä ( olen yh ) ja siellä kysyttiin kuka siivoaa, kuka tiskaa, kuka laittaa ruokaa, kuka käy kaupassa, kuka tekee mitäkin ja minä siihen sitten vastailin että minä, minä, minä, minä niin monta kertaa että aloin epäillä onko epänormaalia huolehtia perheestä. Mutta jokatapauksessa lapset ei huolehdi perheessä pääsääntöisesti mistään, ovat apuna ja oppimassa jos kiinnostaa ja näin pitää ollakin. Lasten vastuulla ei ole omat vanhemmat.

Vanhin siskoni mielenterveys petti ja asuu tällä hetkellä hoivakodissa sairautensa vuoksi. Luulen osasyy olleen, että hän joutui aivan liian nuoresta hoitamaan äidin velvollisuuksia isossa perheessämme. Muistan hänet lapsuuteni ajoilta hoitamassa ja lohduttamassa minua. En muista koskaan olleeni edes äitini sylissä.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi seuraavasta, mutta mun mieleen piirtyy kuva kahdesta liikalihavasta, tupakoivasta, omaan kuplaan jämähtäneestä aikuisesta. Onko teillä nivelrikkoa, diabetestä ja muita omilla elämäntavoilla aiheutettuja kansantauteja? Pakko olla, sillä muuten olisit kirjoittanut cp-vammasta, Ms-taudista yms sontamyrskystä huolimatta.

Eli siellä on kaksi lorvikatarrista kansantautista jotka ovat puhuneet toisensa uskomaan, että lapset pärjää tällaisessakin kodissa ja että elämä kantaa niitä kaikesta huolimatta. Ja jos ei ole provosta kyse, niin kokeillaan vähän anonyymina kepillä jäätä ja ärsytetään ihmisiä omalla elämäntyylillä (koska tiedätte itsekin, ettei tuolla tavalla saa vuoden äiti - palkintoa koskaan).

Minulla on MS-tauti, enkä sen takia pysty tekemään kaikkia kotitöitä ilman apua.

Olen tästä syystä palkannut siivoojan. Kodin siisteys on isolta osalta hänen vastuullaan ja hän saa siitä palkkaa.

Lapset auttavat joskus kotitöissä. Eivät kuitenkaan joka päivä eivätkä joka viikko. Apu on yleensä sellaista, että lapsi auttaa jossain pienessä yksittäisessä asiassa jota itse teen.

En voisi tehdä lapsista avustajia. Heillä pitää olla tilaa tehdä omia juttuja, leikkiä, harrastaa ja käydä koulua.

Mä en nää että olisi ongelma kun kyseessä suurperhe, jossa hommat jakaantuu niin, ettei kukaan koko päivää rehki. Kyllä kakaroille kuuluu kotitöihin osallistua ja jos jokainen hoitaa itse omat sotkunsa, niin eipä sitä päivittäin paljoa jaettavaa jää. Kotiapua on kunnalla velvollisuus järjestää ja sitä voi hakea, jos perhe kokee sen tarpeelliseksi. Esim kerran viikossa ruoanlaittoapua pakkaseen ja viikkosiivousapua. Meillä kersat tienaa viikkorahansa kotitöiden muodossa, eli joka askareelle määritelty hinta eri ikätason mukaan. Silti auttavat mielellään ruuanlaitossa ja muussa ihan oma-aloitteisesti ilman rahallista korvausta. Tylsät hommat ei välillä maistu, esim puiden kanto tai nurmikon leikkuu, mutta eipä ne aina mullekkaan maistu. Yleensä silloin tehdään kaikkibyhdessä naristen ja hyvitetään toinen toisiamme "onkspakkojoseihaluu" -ilmeillä.

Idiootit ne vain lisääntyy vaikkei ole kykyä huolehtia lapsistaan. Ja ehkäisy on tietenkin saatanasta.

Siinä kohtaa rajat ylittyy, jos vanhempi ei selviä perusarjen hoitamisesta ilman lastensa apua. Jos on kyvytön huolehtimaan asioista, on lain mukaan oikeutettu vammaispalvelulainmukaiseen henkilökohtaiseen avustajaan, jonka tehtävänä on toimia avustettavansa käsinä.

Vanhempana en olisi huolissani lasu-ilmoituksesta, vaan siitä miten vanhempien liiallinen tukeutuminen vaikuttaa lapsiin. Joku mainitsi vanhimman lapsen sairastuneen psyykkisesti jouduttuaan äidin rooliin. Siinä perheessä varmaan oltiin huolissaan lasu-ilmoituksesta.

Ota aloittaja yhteyttä vammaispalvelujen ohjaajaan ja selitä tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Mä en nää että olisi ongelma kun kyseessä suurperhe, jossa hommat jakaantuu niin, ettei kukaan koko päivää rehki. Kyllä kakaroille kuuluu kotitöihin osallistua ja jos jokainen hoitaa itse omat sotkunsa, niin eipä sitä päivittäin paljoa jaettavaa jää. Kotiapua on kunnalla velvollisuus järjestää ja sitä voi hakea, jos perhe kokee sen tarpeelliseksi. Esim kerran viikossa ruoanlaittoapua pakkaseen ja viikkosiivousapua. Meillä kersat tienaa viikkorahansa kotitöiden muodossa, eli joka askareelle määritelty hinta eri ikätason mukaan. Silti auttavat mielellään ruuanlaitossa ja muussa ihan oma-aloitteisesti ilman rahallista korvausta. Tylsät hommat ei välillä maistu, esim puiden kanto tai nurmikon leikkuu, mutta eipä ne aina mullekkaan maistu. Yleensä silloin tehdään kaikkibyhdessä naristen ja hyvitetään toinen toisiamme "onkspakkojoseihaluu" -ilmeillä.

Todellisuudessa tuo vaan menee aina niin että vanhimmat tyttäret hoitaa kaiken siivouksen ja kokkaamisen ja pienempien hoidon, ja perheen pojat osallistuu sitten auton renkaiden vaihtoon kaksi kertaa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nää että olisi ongelma kun kyseessä suurperhe, jossa hommat jakaantuu niin, ettei kukaan koko päivää rehki. Kyllä kakaroille kuuluu kotitöihin osallistua ja jos jokainen hoitaa itse omat sotkunsa, niin eipä sitä päivittäin paljoa jaettavaa jää. Kotiapua on kunnalla velvollisuus järjestää ja sitä voi hakea, jos perhe kokee sen tarpeelliseksi. Esim kerran viikossa ruoanlaittoapua pakkaseen ja viikkosiivousapua. Meillä kersat tienaa viikkorahansa kotitöiden muodossa, eli joka askareelle määritelty hinta eri ikätason mukaan. Silti auttavat mielellään ruuanlaitossa ja muussa ihan oma-aloitteisesti ilman rahallista korvausta. Tylsät hommat ei välillä maistu, esim puiden kanto tai nurmikon leikkuu, mutta eipä ne aina mullekkaan maistu. Yleensä silloin tehdään kaikkibyhdessä naristen ja hyvitetään toinen toisiamme "onkspakkojoseihaluu" -ilmeillä.

Todellisuudessa tuo vaan menee aina niin että vanhimmat tyttäret hoitaa kaiken siivouksen ja kokkaamisen ja pienempien hoidon, ja perheen pojat osallistuu sitten auton renkaiden vaihtoon kaksi kertaa vuodessa.

Höpö höpö. Pojat osallistuu toki renkaiden vaihtoon mutta kaikkiin muihinkin autoremontteihin, lumen työntöön, ruohon leikkuuseen, perunamaan kääntöön, polttopuiden tekoon ja pinoamiseen, talon kunnostukseen ja uusien tilojen rakentamiseen. Kyllä sitä hommaa on ihan kummallekin sukupuolelle.

Teillä Porvoossa tietysti ei ole kuin näitä "naisten töitä" siellä Porvoon kerrostalossanne niin jätkät vain makaa ja syljeskelee kattoon. Muilla ihmisillä on kodeissa hyvinkin monenlaista tehtävää.

Meillä lapset pääsevät tekemään osuutensa kotitöistä (ruoanlaitto, siivoaminen, vaatehuolto, pihatyöt) vaikka molemmat vanhemmista täysin terveitä. Erillistä korvausta ei makseta. Kolme alakouluikäistä ja aikuiset pitkää päivää töissä. Koskahan lastensuojelu nuo pelastaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nää että olisi ongelma kun kyseessä suurperhe, jossa hommat jakaantuu niin, ettei kukaan koko päivää rehki. Kyllä kakaroille kuuluu kotitöihin osallistua ja jos jokainen hoitaa itse omat sotkunsa, niin eipä sitä päivittäin paljoa jaettavaa jää. Kotiapua on kunnalla velvollisuus järjestää ja sitä voi hakea, jos perhe kokee sen tarpeelliseksi. Esim kerran viikossa ruoanlaittoapua pakkaseen ja viikkosiivousapua. Meillä kersat tienaa viikkorahansa kotitöiden muodossa, eli joka askareelle määritelty hinta eri ikätason mukaan. Silti auttavat mielellään ruuanlaitossa ja muussa ihan oma-aloitteisesti ilman rahallista korvausta. Tylsät hommat ei välillä maistu, esim puiden kanto tai nurmikon leikkuu, mutta eipä ne aina mullekkaan maistu. Yleensä silloin tehdään kaikkibyhdessä naristen ja hyvitetään toinen toisiamme "onkspakkojoseihaluu" -ilmeillä.

Todellisuudessa tuo vaan menee aina niin että vanhimmat tyttäret hoitaa kaiken siivouksen ja kokkaamisen ja pienempien hoidon, ja perheen pojat osallistuu sitten auton renkaiden vaihtoon kaksi kertaa vuodessa.

Höpö höpö. Pojat osallistuu toki renkaiden vaihtoon mutta kaikkiin muihinkin autoremontteihin, lumen työntöön, ruohon leikkuuseen, perunamaan kääntöön, polttopuiden tekoon ja pinoamiseen, talon kunnostukseen ja uusien tilojen rakentamiseen. Kyllä sitä hommaa on ihan kummallekin sukupuolelle.

Teillä Porvoossa tietysti ei ole kuin näitä "naisten töitä" siellä Porvoon kerrostalossanne niin jätkät vain makaa ja syljeskelee kattoon. Muilla ihmisillä on kodeissa hyvinkin monenlaista tehtävää.

Kyllä, olen niin paljon näitä vakaumuksellisista syistä ehkäisyä käyttämättömiä perheitä nähnyt, että tiedän kyllä työnjaon. Tytöt vain siivoavat, laittavat ruokaa ja hoitavat lapset. Pojat taas tekevät monenlaista arvokasta työtä, kesällä ajavat ruohikon ja talvella tekevät lumitöitä. Jos oikein paljon sataa lunta, tytöt auttavat lumitöissä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset pääsevät tekemään osuutensa kotitöistä (ruoanlaitto, siivoaminen, vaatehuolto, pihatyöt) vaikka molemmat vanhemmista täysin terveitä. Erillistä korvausta ei makseta. Kolme alakouluikäistä ja aikuiset pitkää päivää töissä. Koskahan lastensuojelu nuo pelastaa :D

On eri asia auttaa kotitöissä, kuin joutua tekemään ne kaikki.

Nimimerkillä, jouduin lapsena kantamaan liian isoa vastuuta kotitöistä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ln lojaali vanhemmalleen eikä valita siksi. Kotitöiden teetättäminen lapsilla ei ole oikein.

Kotitöiden teettämine n lapsilma on oikein. Niin pitääkin olla. Mutta kaikkien kotitöiden teettäminen ei ole oikein.

Teillä molemmilla on sama sairaus? Kuitenkin seksi onnistuu ja ilmeisesti raskaana oleminen ja vauvan ja pienen lapsen hoitokin? Kotitöitä ei kuitenkaan pysty tekemään? Nyt ihan äkkiä ei tule mieleen mikä tuollainen sairaus voisi olla. Tunnen ihmisen joka istuu pyörätuolissa, toinen puoli halvaantuneena. Silti esim. tiskaa itse tiskinsä, pesee pyykkiä ja vaihtaa lakanat sänkyyn. Ei siksi ettei hänellä kävisi apua vaan siksi että haluaa itse tehdä kaiken minkä suinkin vaan pystyy.

Toki kotitöissä auttaminen kuuluu myös lapsille,mutta ei niin että lapsilla teetetään aina kaikki kotityöt.

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden teetättäminen lapsilla ei ole oikein.

Näin siis kasvatetaan niitä "miehiä" joista palstalla aina valitetaan.

Itse olen perheestä, jossa molemmat vanhemmat sairaita fyysisesti, äiti oli lapsena myös henkisesti pahan masennuksen kourissa.

Meitä oli onneksi vain kaksi lasta. Kaikki kotityöt kaatui minun niskaani. Kun kysyin, miksei veljeni tarvitse siivota edes omaa huonettaan kun minä hoidan koko omakotitalon, syy oli, että olen tyttö. 

Hoidan äitiäni omaishoitajana nyt aikuisena, mutta muutin alaikäisenä pois kotoa. Hoidan fyysisesti ja älyllisesti täysin reppanaa äitiäni säälistä (ja tietty myös rakkaudesta!). Jos äidilläni olisi yhtään korkeampi ÄO kuin kengänkoko, hylkäisin välittömästi. Olen ihan v***n katkera lapsuudestani, vanhemmilleni ja sukulaisilleni, jotka ummisti silmänsä, vaikka heitä pyydettiin välillä meille oikein erotuomareiksi, kun minä "niskottelin" eli puolustauduin.

Myöskään koulusta, terveydenhoitajalta tai luokanvalvojalta, tai tekaistun masennuksen takia psykologilta herunut apua. Sossua en uskaltanut soittaa vanhempieni pelottelun ja uhkailun takia, vaikka näin jälkeenpäin olisi pitänyt tehdä niin.

Toivottavasti lapsistasi ei tule yhtä vihaisia ja katkeria kuin minusta.