Miten ennen nettiä tutustuttiin vastakkaiseen sukupuoleen ja sovittiin treffeistä yms?
Tietysti soittamalla tms. mutta miten soittaa jollekin uppo-oudolle tyypille jota ei ole koskaan tavannutkaan? Tai jollain kirjeellä, mutta niillähän kestää tai ainakin ennen vanhaan kesti ikuisuus saapua perille.
Kommentit (62)
Ihan naamatusten tutustuttiin koulussa, koulun ulkopuolella, kavereiden kautta, bussissa jne. Siinä näki heti miellyttikö vai ei ja jos miellytti, niin suuta auki vain. Helppoa. Ei se kyllä ole nytkään sen vaikeampaa, mutta jotkut haluavat tehdä kaiken niin vaikeaksi.
Ei ennen (nettiä) tietenkään uppo-oudoille soiteltu vaan heidät oli sitä ennen tavattu jossain. Esim. juhlissa, ravintolassa, harrastuksessa, opiskelussa jne. Sitten pyydettiin puhelinnumeroa ja jos se saatiin niin sitten soitettiin tai sovittiin treffeistä muuten vain jo heti.
Eli siis nykykielellä tavattiin heti IRL
Senssipalstat, kirjeenvaihtoilmoitukset ja teksti-tv, jos uppo-oudot kiinosti.
Tutustuttiin ihmisiin livenä ja sovittiin treffeistä joko puhuen livenä tai soittamalla puhelimella.
Omat vanhempani ovat tutustuneet 60-luvulla kirjeenvaihtoilmoituksen avulla. Näin on ollut myös yhden ystäväni ja hänen tuttavaperheen kanssa. Isäni muutti nuorena miehenä töiden perässä kauas kotiseudultaan, joten hän laittoi paikallislehteen kirjeenvaihtoilmoituksen. Oli saanut paljon kirjeitä, joista valitsi sitten äitini lähettämän.
Tansseissa käyminen oli yleinen tapa tutustua.
Lehdissä oli niitä kirjeenvaihtopalstoja. Kirjoiteltiin muutama kirje, ja jos toinen tuntui kiinnostavalta niin ehdotettiin että tavattaisko. Mitä se haittaa että kirjeeltä vei päivän kulkea paikasta toiseen? (Posti muuten kulkikin nopeammin kuin ennen berneröintiään.)
Työpaikalla saattoi myös tutustua. Töissä ei ollut mikään jumalaton kiire, hyvin ehti heittää läppääkin hetken.
Tietysti oli harrastuksiakin. Uskikset, jotka eivät tansseissa käyneet, tutustuivat omissa raamattupiireissään.
Eikä aina tutustuttu johonkuhun uppo-outoon. Ihmiset liikkuivat vähemmän paikkakunnalta toiselle kun esim. opiskelun takia ei niin moni muuttanut kuin nykyään. Ruvettiin seukkailemaan sen naapurin Heikin tai Marjatan kanssa, joka oli tunnettu lapsesta pitäen.
Ihan niin kuin nykyäänkin. Itse tapasin mieheni bussipysäkillä. Kun joka aamu oltiin siinä samaan aikaan, niin jossain vaiheessa alettiin juttelemaan. Ja edelleenkin jutellaan.
Tyttäremme muutti opiskelija-asuntoon. Naapuriasunnon nuori mies auttoi palmun kantamisessa. Nyt seurustelevat.
Kuten tuolla joku mainitsi, IRL. Ihan naamatusten, missä sattui toisen kiinnostavan ihmisen näkemään. Mä bongasin mieheni keästyöpaikasta, itse ihan opiskelujen aikana siellä, mies vakihommissa.
Mun poika bongasi avovaimonsa koulusta, toinen työpaikalta. Ihan vaan naamatusten. Nämä olivat aikoja ennen nettiä..
Tapasin treffikumppaneita mm. koulussa, diskossa, baarissa, harrastuksessa, yliopistolla, yhteiskunnallisessa harrastuksessa, opiskelijatapahtumassa, terassilla jne. Useimmiten baarissa tai diskossa tms.
Niiden uppo-outojen ihmisten nimiä saatettiin kysellä joltain, joka tietäisi. Tai mentiin hengaamaan uudelleen samaan paikkaan toiveissa törmätä.
Kirjeenvaihtoilmoitukset olivat aikansa deittipalsta. Muutoin ja yleisemmin ihmisiä tavattiin oikeassa elämässä. Kouluissa, työpaikoilla, harrastuksissa ja niin edelleen, mutta erityisesti seuraelämässä vapaa-ajalla. Kauan sitten lavatanssit olivat suosittuja sosiaalisen kokoontumisen tapahtumia, joita järjestettiin usein ja sinne seurankipeä nuoriso sankoin joukoin hakeutui. Sittemmin lähinnä anniskelun vapautumisen myötä keskeisemmäksi muotoutuivat baarit ja ravintolat. Aina on tietysti tavattu kaikenmoisissa itse järjestetyissä juhlissa. Kaikki tämä on edelleenkin ihan normaalia elämää ja suurelle osalle ihmisistä luonteva tapa tavata kiinnostavia ihmisiä. Hyvin harva on niin sosiaalisesti rajoittunut ja eristäytynyt, että netti ja sen varta vasten tehdyt deittipalvelut olisivat ainut väylä.
Vanhempani tapasivat baarissa -87. Isä oli kuulemma mennyt pahasti lukkoon soittaessaan ensimmäistä kertaa äidille, joka asui vielä kotona eikä ollut muistanut mainita että kotona asuu myös sisko..
1800-luvulla nuoret pitivät tansseja kotona ja siellä tutustui kaverien kavereihin.
Sitten esim häissä tutustuttiin.
Aika nuorena ja melko nopeasti mentiin naimisiin ja yleensä ei erottu.
Suunnilleen 65-vuotisana kuoltiin. Harva eli kovin vanhaksi. Nämä tiedot oman sukuni tutkimuksista. Kaupungissa asuivat.
Äitini tutustui isääni aikanaan kun asuivat samassa kerrostalossa, vastakkaisissa huoneistoissa. Äitini oli leiponut ässäpipareita (näitä, jos joku ei tiedä: https://www.google.fi/search?q=%C3%A4ss%C3%A4pipari&source=lnms&tbm=isc…:
Törmäsivät rapussa ja isäni kehui että tuleepa jostain hyvä tuoksu. Äiti pyysi hänet kahville ja ässäpiparille ja siitä se sitten lähti :) Ovat jo yli 80-vuotiaita ja edelleen erottamattomia.
Eikö vielä nykyäänkin tavata ja tutustuta koulussa, opiskelujen aikana, harrastuksissa ja töissä? Nettipalvelut on sitten niille, joille pariutuminen on syystä tai toisesta haasteellista.
Vierailija kirjoitti:
Tai jollain kirjeellä, mutta niillähän kestää tai ainakin ennen vanhaan kesti ikuisuus saapua perille.
Tässä oli sellainen aika, jolloin kirjeet menivät perille yhdessä arkipäivässä. Ei se ihan ikuisuus mielestäni ole. Nythän postin kulkun onkin taas paljon hitaampaa ja epävarmempaa.
Kun kirjeitä kirjoiteltiin, siihen pistettiin sitten kerralla vähän enemmän juttua, puhuttiin useammasta asiasta. Ei se ollut mitään chattailytyylistä.
Isovanhempani tapasivat ollessaan maatalousharjoittelussa samalla tilalla. Vanhempani, kun kulkivat työmatkaa samalla bussilla, vaikka eri työpaikoissa olivatkin. Omalla työpaikallani on toisensa löytänyt useampikin pariskunta, vaikka Internet-aikaa jo eletään. Samalla tavoin on käynyt aiemminkin. Ja kun nuoriso on hengaillut yhdessä, on voinut tutustua johonkin kaverin kaveriin ja kiinnostus herätä sitä kautta.
Enemmän ehkä ennen olikin sitä, että oltiin porukassa ja heila löytyi sitä kautta. Ei ehkä niin paljon ollut sitä, että tuntemattomien keskuudesta yrittää etsiä. Tietysti oli ne kirjeenvaihtopalstat, se oli aikansa Tinder, ja samaa niistä valitettiin kuin nyt Tinderistä, eli että ei se sitten livenä ollutkaan sellainen kuin antoi ymmärtää olevansa...
Vierailija kirjoitti:
Eikö vielä nykyäänkin tavata ja tutustuta koulussa, opiskelujen aikana, harrastuksissa ja töissä? Nettipalvelut on sitten niille, joille pariutuminen on syystä tai toisesta haasteellista.
Juuri näin! En tiedä ketään, joka olisi käyttänyt nettiä puolison hakuun. Otaniemessä syntyi kymmeniä pareja ihan viime vuonnakin.
No en tiedä kuinka "ennen vanhaan" tarkoitat, mutta joitain vuosia sitten kirjeet saapuivat pääsääntöisesti perille kyllä seuraavana arkipäivänä, eli tämä postin kulun kestäminen on nykyajan juttu...