Lue keskustelun säännöt.
Olen 16v 158cm pitkä ja en nää itseöni minkään arvoisena.
16vmiehrnalku
28.08.2019 |
Vihaan itaeäni 158cm pätkä. Vielä pienestä pohjoissuomen kaupungista. Toivoton olo. Lääkärin mukaan kasvan vileä 20 vuotiaaakssi itse en usko
Kommentit (184)
Aloittaja kirjoitti:
Muisyaakseni minulle on tarjottu lääkärissä kasvuhormonia, mutta äitini kieltäytyi eikä halunnut minun syövän niitä.
Hakeudu nyt itse asian tiimoilta lääkäriin jos olet halukas kokeilemaan tälläisiä ylimääräisiä hormoneja. 16 vuotiaana sinä pystyt itse enemmän huolehtimaan omat lääkäriasiat. Esimerkiksi oma kannasta vanhempasi eivät enää näe terveystietojasi 16v eteenpäin. Pystyt siis käydä lääkärissä ilman, että vanhemmat edes tietää.
Kuitenkin ensisijaisesti ehdottaisin keskustelua vanhempiesi kanssa ja yrittäisit vakuuttaa heidät siitä kuinka iso ja tärkeä asia tämä sinulle on.
Lisäksi haluan sanoa, että pituus ei ole kaikki kaikessa. Yrittäisit irtautua tuosta ajatuksesta. Monesti ihminen luo itselleen melkein pakkomielteen jostain ominaisuudestaan ja turhaan halveksii itseään.
Minun isäni esimerkiksi on 168cm pitkä, komea miehekäs mies. Aina treenannut lihaksistoaan ja kuntoa pitää yllä kävelyillä ja remonttihommilla kotona. Hänellä ei ollut koskaan vaikeuksia saada naista. Suurimmaksi osaksi varmasti siksi, että on sinut itsensä kanssa kaikin puolin ja lisäksi iloinen, positiivinen luonne.
Toivon todella, että opit katsomaan itseäsi hieman armeliaammin ja löydät itsestäsi piirteitä joita arvostat ja sitä kautta opit näkemään itsesi eritavalla. Aloituksesi kosketti kovasti koska oma 13 vuotiaani dissaa itseään koska on laiha ja mielestään myös liian lyhyt kavereihin nähden. Se tuntuu todella pahalta eikä nuori miehen alku usko vaikka kuinka moni sanoo, että massaa ja pituutta tulee iän kanssa. Nyt käydään yhdessä punttisalilla ja se on lievittänyt hänellä itseinhoa. Ehkä sinäkin voisit saada hyvää oloa puntilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joskus 50 vuotta sitten kun oli ravinto huonompaa ja terveydenhuolto niin pituuskasvu loppui 20 vuotiaana, mutta nykyisin tytöt ja pojat kehittyy fyysisesti vuosia aiemmin. Meillä on kolme poikaa. Isä 174cm ja äiti 175cm ja pojat on 2m, 187cm ja nyt tätä nuorinta ihmetellään kun on lyhyt. 13 vuotiaana vain 154cm ja selkeästi jo kärsii siitä. Hänen veljensä oli tuossa iässä kumpikin reippaasti yli 170cm. En tiedä minkä mittainen hänen isänsä on ollut tuossa iässä mutta minä ainakin olin 12 vuotiaana jo 172cm. Jos poika haluaa kasvuhormonia ja tarvitsee sitä niin tottakai sellaista saa. Miehen elämässä on muitakin vaikeita asioita ihan tarpeeksi että pitäisi tietentahtoen jäädä lyhytkasvuiseksi. Niin kuin joku sanoikin niin pitää olla täysi psykopaatti vanhemman jos haluaa lapsensa jäävän lyhyeksi ja yhtä höperöjä on nämä tsempparit joista lyhytkasvuisuus on ok ja siitä pitää vaan tsempata itsensä yli ja koko loppuelämänsä käyttää neuroottisesti lyhytkasvuisuutensa kompensoimiseen. Me eletään aikakautta kun ulkonäkö on lähes kaikki kaikessa. Pitkät ihmiset saa enemmän palkkaa, helpommin töitä ja menestyy paremmin elämässä. Se on tutkittu fakta.
Hmmm.... Mun tuttavapiirissä on kuitenkin useampi lyhyt mies, jotka ovat perheellisiä, menestyneitä työssään, mukavia ihmisiä. Oikeastiko he sinun silmissäsi kompensoivat neuroottisesti lyhytkasvuisuuttaan? Jotenkin hirveän vaikea uskoa.
Missasit kyseisen kirjoittajan pointin totaalisesti. Pointti on siinä että jos voi valita tuleeko pojasta 150cm vai 185cm niin vain täysin mielenvikainen vanhempi valitsisi edellämainitun.
Ja nykyään jos tulee tuollainen geenivirhe, se ON lääketietellisesti korjattavissa vielä kun hän on noin nuori.
Aivan turha on länkyttää jostain persoonasta ja "omasta itsestä olemisesta" tällaisessa loppuelämään vaikuttavassa asiassa.
Kyseinen kirjoittaja kirjoitti viestissään, millaista lyhyen miehen elämä on, otin siihen kantaa. Vai säkö nyt osaat sanoa, että ei hän sitä mitenkään tarkoittanut?
Ei voi valita, tuleeko pojasta 150 vai 185 cm. Niitä kasvuun vaikuttavia hormoneja kyllä voi käyttää, mutta ei niillä välttämättä ihan hirveää määrää senttejä tule. Esim. pikkuveljeni kaveri sairastaa peussairautta (en nyt kerro sairauden nimeä, koska se on niin harvinainen), jonka takia hänen murrosikänsä viivästyi. Poika (nykään mies) sai näitä kasvuun vaikuttavia hormoneita, ja kyllä hän kasvoikin, mutta ei hänestä pitkää tullut. Ja varmasti hän on sitten tuollainen neuroottinen lyhyt mies, joka kompensoi potuuttaan, mutta oli hänellä kyllä ensimmäinen tyttöystävä jo lukioiässä (vaikka oli alle 10 cm pitkä), ja nykyään on opiskelut opiskeltu, kiva työpaikka ja nätti avovaimo.
alle 170 cm, varmasti monta hassunhauskaa vitsiä voi nyt sitten tästä keksiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä aloitus nyt on totta (tällä palstalla on pari erittäin tuotteliasta miesulisijaa, joiden vakioaiheisiin miesten lyhyys kuuluu), niin tämä on asia, josta sun pitää päästä yli. Miehen lyhyys ei tee hänestä epäviehättävää, vaikka varmasti on ihmisiä, jotka haluavat niin sulle uskotella (ja ehkä itsekin haluat). Mä oon 40, enkä edes nuorempana tajunnut, että pituus on joidenkin mielestä jollain tavalla hirveän merkittävää, ja mä sentään tajuan aika paljon asioita.
Oon n. 170 cm pitkä, ja olen aina katsellut ennemmin lyhyitä kuin pitkiä miehiä. Tai ehkä tuo on väärin sanottu, mun mielestä jokainen ihminen on kokonaistaideteos, ja jossakussa pituus saattaa olla todella viehättävä ominaisuus, mutta jossakussa toisessa lyhyys. Kun muistelen miehiä, joita olen pitänyt elämäni aikana viehättävänä, mulle nousee mieleen enemmän lyhyitä kuin pitkiä miehiä mieleen. En voi olla ainoa näin ajatteleva.
Sinä olet kokonaistaideteos. Omista se, mitä olet, älä anna ulkopuolisten, ehkä kuvitteellistenkin ihmisten määritellä jotakin kummallista markkina-arvoa pituudellesi. Jos tunnet, että senttien määrä jollain tavalla syö miehuuttasi, suosittelen salilla käymistä. Ei tarvitse pumpata, mutta lihaskuntoharjoittelulla saat tuotua kehon hyviä puolia esiin. Varmasti on naisia, joita et viehätä siksi, että olet lyhyt, mutta ei sun tarvitse kaikkia naisia miellyttää. Vaikka olisit pitkä, et siinäkään tapauksessa viehättäisi kaikkia. Opettele tykkäämään itsestäsi, niin löydät jonkun, joka tykkää susta.
Minulle naiset ovat ainakin kettuilleet lyhyydestä, haukkuneet hobitiksi jne. ja olen 19v mies. Pituuteni on 166cm.
Kukaan mies ei ole minua ikinä haukkunut.
Niin? Mikä on pointtisi? Haluatko, että yksityiskohtaisesti kerron, miten miehet ovat eri tavoin haukkuneet ulkonäköäni elämäni aikana?
Pointti on siinä että kyllä sillä vaan on väliä. Olisin mennyt Thaimaahan operaatioon jolla sitä voi korjata n. 5 senttiä ylöspäin (sääriluun pidennys) mutta vanhemmat eivät halunneet antaa rahaa koska se olisi ollut hyvin kallis leikkaus ja kuntoutusjakso.
Olet nainen joten saat aina kuitenkin seuraa, et siis ymmärrä millaista tuskaa se tuottaa nuorelle miehelle jolle naiset v_ttuilevat asiasta jolle ei voi itse tehdä yhtään mitään (toisin kuin esim. ylipainolle).
Vaikka olisit 5 cm pidempi, et miellyttäisi kaikkia. Ulkonäössäsi tai persoonassasi olisi joku toinen juttu, joka ei miellyttäisi, ja josta tarpeeksi kusipäiset ihmiset keksisivät haukkua sinua.
Voin nyt ainakin suoralta kädeltä sanoa, mikä sinussa vaikuttaa epämiellyttävältä, ja se on se, että katkerasti syyttelet naisia ja vingut, että naiset saavat aina seuraa. Joo, kyllähän sitä seuraa varmasti voisi jossain tilanteessa aina saadakin, jos kelpuuttaisi vaikkapa puliukot, mutta et kai sinäkään olisi innoissasi, jos joku puliakka tarjoutuisi seuraksesi?
En minäkään voinut rintojeni koolle mitään (ja nykyään en haluaisikaan voida, mielestäni ne ovat täydelliset), mutta niin vain luokkani pojat haukkuivat mua laudaksi yläasteella.
Voit nyt sitten ryhtyä katkeraksi 19-vuotiaana, tai sitten voit jättää sen katkeruuden ja muiden syyttelemisen, ja ennen kaikkea pituuteesi keskittymisen. Katkeruus ei ole kenestäkään viehättävää, etkä saavuta mitään sillä, että uliset jollain nettipalstalla siitä, että kuvittelet, että 166 cm pitkänä et voi ikinä saada ketään naista. 19-vuotiaana! Sähän olet käytännössä lapsi! Todella monet tytöt ja pojat eivät ole koskaan vielä tuossa iässä seurustelleet.
Jokaikinen ikäiseni jonka tunnen lukiosta tai entisestä koulusta joka on seurustellut on ollut 180cm tai enemmän. Puhun siis 16-20v.
Omassa tuttavapiirissäni ei ole kuin pari yli 180 pitkää, 168-175 väliltä tulee heti mieleen 6 miestä. Nämä kaikki hyvissä parisuhteissa ja seurustelusuhteita oli jo yläasteella.
Oma poikanikin yläasteella ja 158cm pitkä, tyttöystäviä on ollut eikä hän ole "hylkiö" millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joskus 50 vuotta sitten kun oli ravinto huonompaa ja terveydenhuolto niin pituuskasvu loppui 20 vuotiaana, mutta nykyisin tytöt ja pojat kehittyy fyysisesti vuosia aiemmin. Meillä on kolme poikaa. Isä 174cm ja äiti 175cm ja pojat on 2m, 187cm ja nyt tätä nuorinta ihmetellään kun on lyhyt. 13 vuotiaana vain 154cm ja selkeästi jo kärsii siitä. Hänen veljensä oli tuossa iässä kumpikin reippaasti yli 170cm. En tiedä minkä mittainen hänen isänsä on ollut tuossa iässä mutta minä ainakin olin 12 vuotiaana jo 172cm. Jos poika haluaa kasvuhormonia ja tarvitsee sitä niin tottakai sellaista saa. Miehen elämässä on muitakin vaikeita asioita ihan tarpeeksi että pitäisi tietentahtoen jäädä lyhytkasvuiseksi. Niin kuin joku sanoikin niin pitää olla täysi psykopaatti vanhemman jos haluaa lapsensa jäävän lyhyeksi ja yhtä höperöjä on nämä tsempparit joista lyhytkasvuisuus on ok ja siitä pitää vaan tsempata itsensä yli ja koko loppuelämänsä käyttää neuroottisesti lyhytkasvuisuutensa kompensoimiseen. Me eletään aikakautta kun ulkonäkö on lähes kaikki kaikessa. Pitkät ihmiset saa enemmän palkkaa, helpommin töitä ja menestyy paremmin elämässä. Se on tutkittu fakta.
Hmmm.... Mun tuttavapiirissä on kuitenkin useampi lyhyt mies, jotka ovat perheellisiä, menestyneitä työssään, mukavia ihmisiä. Oikeastiko he sinun silmissäsi kompensoivat neuroottisesti lyhytkasvuisuuttaan? Jotenkin hirveän vaikea uskoa.
Missasit kyseisen kirjoittajan pointin totaalisesti. Pointti on siinä että jos voi valita tuleeko pojasta 150cm vai 185cm niin vain täysin mielenvikainen vanhempi valitsisi edellämainitun.
Ja nykyään jos tulee tuollainen geenivirhe, se ON lääketietellisesti korjattavissa vielä kun hän on noin nuori.
Aivan turha on länkyttää jostain persoonasta ja "omasta itsestä olemisesta" tällaisessa loppuelämään vaikuttavassa asiassa.
Kyseinen kirjoittaja kirjoitti viestissään, millaista lyhyen miehen elämä on, otin siihen kantaa. Vai säkö nyt osaat sanoa, että ei hän sitä mitenkään tarkoittanut?
Ei voi valita, tuleeko pojasta 150 vai 185 cm. Niitä kasvuun vaikuttavia hormoneja kyllä voi käyttää, mutta ei niillä välttämättä ihan hirveää määrää senttejä tule. Esim. pikkuveljeni kaveri sairastaa peussairautta (en nyt kerro sairauden nimeä, koska se on niin harvinainen), jonka takia hänen murrosikänsä viivästyi.
Parempi silti yrittää kuin jäädä laakereille lepäämään. Kyse on hänen tulevaisuudestaan. Tämä on niin pinnallinen maailma että tässä ei mikään kehopositiivisuus toimi.
Ei ne ole mitään 50 vuoden takaisia juttuja, että jotkut kasvaa myöhään. Oma -02 syntynyt poikani aloitti kasvunsa vasta rippileirin jälkeen ja pituutta tulee koko ajan sentti per kk keskimäärin. Näin on kasvanut kaikki miehet suvussani ainakin 4 sukupolven ajan ja suurimman osan loppupituus ollut yli 190 cm.
Aloittajaa neuvon silti menemään lääkäriin. Jos kiellät äitiäsi saamasta tietojasi, hän ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Muisyaakseni minulle on tarjottu lääkärissä kasvuhormonia, mutta äitini kieltäytyi eikä halunnut minun syövän niitä.
Hakeudu nyt itse asian tiimoilta lääkäriin jos olet halukas kokeilemaan tälläisiä ylimääräisiä hormoneja. 16 vuotiaana sinä pystyt itse enemmän huolehtimaan omat lääkäriasiat. Esimerkiksi oma kannasta vanhempasi eivät enää näe terveystietojasi 16v eteenpäin. Pystyt siis käydä lääkärissä ilman, että vanhemmat edes tietää.
Kuitenkin ensisijaisesti ehdottaisin keskustelua vanhempiesi kanssa ja yrittäisit vakuuttaa heidät siitä kuinka iso ja tärkeä asia tämä sinulle on.Lisäksi haluan sanoa, että pituus ei ole kaikki kaikessa. Yrittäisit irtautua tuosta ajatuksesta. Monesti ihminen luo itselleen melkein pakkomielteen jostain ominaisuudestaan ja turhaan halveksii itseään.
Minun isäni esimerkiksi on 168cm pitkä, komea miehekäs mies. Aina treenannut lihaksistoaan ja kuntoa pitää yllä kävelyillä ja remonttihommilla kotona. Hänellä ei ollut koskaan vaikeuksia saada naista. Suurimmaksi osaksi varmasti siksi, että on sinut itsensä kanssa kaikin puolin ja lisäksi iloinen, positiivinen luonne.Toivon todella, että opit katsomaan itseäsi hieman armeliaammin ja löydät itsestäsi piirteitä joita arvostat ja sitä kautta opit näkemään itsesi eritavalla. Aloituksesi kosketti kovasti koska oma 13 vuotiaani dissaa itseään koska on laiha ja mielestään myös liian lyhyt kavereihin nähden. Se tuntuu todella pahalta eikä nuori miehen alku usko vaikka kuinka moni sanoo, että massaa ja pituutta tulee iän kanssa. Nyt käydään yhdessä punttisalilla ja se on lievittänyt hänellä itseinhoa. Ehkä sinäkin voisit saada hyvää oloa puntilta?
Lopettakaa nyt oikeasti tuo "hei kyl sä oot hyvä just tollasena" sekoilu. Tämä toimii naisiin, ei miehiin. Se ei toimi tällä tavoin nuoren miehen elämässä.
Paras keino AP:n ongelmaan on nimenomaan lääkärille meneminen. En ymmärrä mikä agenda teillä on estää tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joskus 50 vuotta sitten kun oli ravinto huonompaa ja terveydenhuolto niin pituuskasvu loppui 20 vuotiaana, mutta nykyisin tytöt ja pojat kehittyy fyysisesti vuosia aiemmin. Meillä on kolme poikaa. Isä 174cm ja äiti 175cm ja pojat on 2m, 187cm ja nyt tätä nuorinta ihmetellään kun on lyhyt. 13 vuotiaana vain 154cm ja selkeästi jo kärsii siitä. Hänen veljensä oli tuossa iässä kumpikin reippaasti yli 170cm. En tiedä minkä mittainen hänen isänsä on ollut tuossa iässä mutta minä ainakin olin 12 vuotiaana jo 172cm. Jos poika haluaa kasvuhormonia ja tarvitsee sitä niin tottakai sellaista saa. Miehen elämässä on muitakin vaikeita asioita ihan tarpeeksi että pitäisi tietentahtoen jäädä lyhytkasvuiseksi. Niin kuin joku sanoikin niin pitää olla täysi psykopaatti vanhemman jos haluaa lapsensa jäävän lyhyeksi ja yhtä höperöjä on nämä tsempparit joista lyhytkasvuisuus on ok ja siitä pitää vaan tsempata itsensä yli ja koko loppuelämänsä käyttää neuroottisesti lyhytkasvuisuutensa kompensoimiseen. Me eletään aikakautta kun ulkonäkö on lähes kaikki kaikessa. Pitkät ihmiset saa enemmän palkkaa, helpommin töitä ja menestyy paremmin elämässä. Se on tutkittu fakta.
Hmmm.... Mun tuttavapiirissä on kuitenkin useampi lyhyt mies, jotka ovat perheellisiä, menestyneitä työssään, mukavia ihmisiä. Oikeastiko he sinun silmissäsi kompensoivat neuroottisesti lyhytkasvuisuuttaan? Jotenkin hirveän vaikea uskoa.
Missasit kyseisen kirjoittajan pointin totaalisesti. Pointti on siinä että jos voi valita tuleeko pojasta 150cm vai 185cm niin vain täysin mielenvikainen vanhempi valitsisi edellämainitun.
Ja nykyään jos tulee tuollainen geenivirhe, se ON lääketietellisesti korjattavissa vielä kun hän on noin nuori.
Aivan turha on länkyttää jostain persoonasta ja "omasta itsestä olemisesta" tällaisessa loppuelämään vaikuttavassa asiassa.
Kyseinen kirjoittaja kirjoitti viestissään, millaista lyhyen miehen elämä on, otin siihen kantaa. Vai säkö nyt osaat sanoa, että ei hän sitä mitenkään tarkoittanut?
Ei voi valita, tuleeko pojasta 150 vai 185 cm. Niitä kasvuun vaikuttavia hormoneja kyllä voi käyttää, mutta ei niillä välttämättä ihan hirveää määrää senttejä tule. Esim. pikkuveljeni kaveri sairastaa peussairautta (en nyt kerro sairauden nimeä, koska se on niin harvinainen), jonka takia hänen murrosikänsä viivästyi.
Parempi silti yrittää kuin jäädä laakereille lepäämään. Kyse on hänen tulevaisuudestaan. Tämä on niin pinnallinen maailma että tässä ei mikään kehopositiivisuus toimi.
Joo, en sitä sanonut, mutta jos kuvittelee, että hormonien avulla automaattisesti kasvaa todella pitkäksi, tai että pitkänä jotenkin automaattisesti menestyy elämässä ja ihmissuhteissa, niin pettymys voi olla aika paha, kun totuus valkenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissäni ei ole kuin pari yli 180 pitkää, 168-175 väliltä tulee heti mieleen 6 miestä.
175 on täysin normaali pituus.
Luitko ollenkaan aloitusviestiä, katsoitko minkä pituuden kanssa aloittaja tuskailee? Hänellä on oikea ongelma joka ei katoa päähäntaputtelulla vaan kasvuhormonilla, kun hän vielä on 16-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Muisyaakseni minulle on tarjottu lääkärissä kasvuhormonia, mutta äitini kieltäytyi eikä halunnut minun syövän niitä.
Hakeudu nyt itse asian tiimoilta lääkäriin jos olet halukas kokeilemaan tälläisiä ylimääräisiä hormoneja. 16 vuotiaana sinä pystyt itse enemmän huolehtimaan omat lääkäriasiat. Esimerkiksi oma kannasta vanhempasi eivät enää näe terveystietojasi 16v eteenpäin. Pystyt siis käydä lääkärissä ilman, että vanhemmat edes tietää.
Kuitenkin ensisijaisesti ehdottaisin keskustelua vanhempiesi kanssa ja yrittäisit vakuuttaa heidät siitä kuinka iso ja tärkeä asia tämä sinulle on.Lisäksi haluan sanoa, että pituus ei ole kaikki kaikessa. Yrittäisit irtautua tuosta ajatuksesta. Monesti ihminen luo itselleen melkein pakkomielteen jostain ominaisuudestaan ja turhaan halveksii itseään.
Minun isäni esimerkiksi on 168cm pitkä, komea miehekäs mies. Aina treenannut lihaksistoaan ja kuntoa pitää yllä kävelyillä ja remonttihommilla kotona. Hänellä ei ollut koskaan vaikeuksia saada naista. Suurimmaksi osaksi varmasti siksi, että on sinut itsensä kanssa kaikin puolin ja lisäksi iloinen, positiivinen luonne.Toivon todella, että opit katsomaan itseäsi hieman armeliaammin ja löydät itsestäsi piirteitä joita arvostat ja sitä kautta opit näkemään itsesi eritavalla. Aloituksesi kosketti kovasti koska oma 13 vuotiaani dissaa itseään koska on laiha ja mielestään myös liian lyhyt kavereihin nähden. Se tuntuu todella pahalta eikä nuori miehen alku usko vaikka kuinka moni sanoo, että massaa ja pituutta tulee iän kanssa. Nyt käydään yhdessä punttisalilla ja se on lievittänyt hänellä itseinhoa. Ehkä sinäkin voisit saada hyvää oloa puntilta?
Lopettakaa nyt oikeasti tuo "hei kyl sä oot hyvä just tollasena" sekoilu. Tämä toimii naisiin, ei miehiin. Se ei toimi tällä tavoin nuoren miehen elämässä.
Paras keino AP:n ongelmaan on nimenomaan lääkärille meneminen. En ymmärrä mikä agenda teillä on estää tätä.
Aloittaja voi mennä ihan rauhassa lääkäriin ja hankkia niitä hormoneja, mutta:
1) Hormonit eivät takaa sitä, että hänestä tulee pitkä
2) Pituus ei takaa sitä, että hän saa tyttöystäviä
3) On harhaista väittää, että lyhyys olisi muka joku este parisuhteen löytämiselle ja kivalle elämälle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joskus 50 vuotta sitten kun oli ravinto huonompaa ja terveydenhuolto niin pituuskasvu loppui 20 vuotiaana, mutta nykyisin tytöt ja pojat kehittyy fyysisesti vuosia aiemmin. Meillä on kolme poikaa. Isä 174cm ja äiti 175cm ja pojat on 2m, 187cm ja nyt tätä nuorinta ihmetellään kun on lyhyt. 13 vuotiaana vain 154cm ja selkeästi jo kärsii siitä. Hänen veljensä oli tuossa iässä kumpikin reippaasti yli 170cm. En tiedä minkä mittainen hänen isänsä on ollut tuossa iässä mutta minä ainakin olin 12 vuotiaana jo 172cm. Jos poika haluaa kasvuhormonia ja tarvitsee sitä niin tottakai sellaista saa. Miehen elämässä on muitakin vaikeita asioita ihan tarpeeksi että pitäisi tietentahtoen jäädä lyhytkasvuiseksi. Niin kuin joku sanoikin niin pitää olla täysi psykopaatti vanhemman jos haluaa lapsensa jäävän lyhyeksi ja yhtä höperöjä on nämä tsempparit joista lyhytkasvuisuus on ok ja siitä pitää vaan tsempata itsensä yli ja koko loppuelämänsä käyttää neuroottisesti lyhytkasvuisuutensa kompensoimiseen. Me eletään aikakautta kun ulkonäkö on lähes kaikki kaikessa. Pitkät ihmiset saa enemmän palkkaa, helpommin töitä ja menestyy paremmin elämässä. Se on tutkittu fakta.
Hmmm.... Mun tuttavapiirissä on kuitenkin useampi lyhyt mies, jotka ovat perheellisiä, menestyneitä työssään, mukavia ihmisiä. Oikeastiko he sinun silmissäsi kompensoivat neuroottisesti lyhytkasvuisuuttaan? Jotenkin hirveän vaikea uskoa.
Missasit kyseisen kirjoittajan pointin totaalisesti. Pointti on siinä että jos voi valita tuleeko pojasta 150cm vai 185cm niin vain täysin mielenvikainen vanhempi valitsisi edellämainitun.
Ja nykyään jos tulee tuollainen geenivirhe, se ON lääketietellisesti korjattavissa vielä kun hän on noin nuori.
Aivan turha on länkyttää jostain persoonasta ja "omasta itsestä olemisesta" tällaisessa loppuelämään vaikuttavassa asiassa.
Kyseinen kirjoittaja kirjoitti viestissään, millaista lyhyen miehen elämä on, otin siihen kantaa. Vai säkö nyt osaat sanoa, että ei hän sitä mitenkään tarkoittanut?
Ei voi valita, tuleeko pojasta 150 vai 185 cm. Niitä kasvuun vaikuttavia hormoneja kyllä voi käyttää, mutta ei niillä välttämättä ihan hirveää määrää senttejä tule. Esim. pikkuveljeni kaveri sairastaa peussairautta (en nyt kerro sairauden nimeä, koska se on niin harvinainen), jonka takia hänen murrosikänsä viivästyi.
Parempi silti yrittää kuin jäädä laakereille lepäämään. Kyse on hänen tulevaisuudestaan. Tämä on niin pinnallinen maailma että tässä ei mikään kehopositiivisuus toimi.
Joo, en sitä sanonut, mutta jos kuvittelee, että hormonien avulla automaattisesti kasvaa todella pitkäksi, tai että pitkänä jotenkin automaattisesti menestyy elämässä ja ihmissuhteissa, niin pettymys voi olla aika paha, kun totuus valkenee.
Mikään ei ole automaattista elämässä, mutta vain hyvin hölmö laittaa lapselleen jo alkumetreistä tuollaisen "handicapin" joka näkyy päälle päin kilometrin päähän, joka vaikuttaa niin moneen asiaan elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joskus 50 vuotta sitten kun oli ravinto huonompaa ja terveydenhuolto niin pituuskasvu loppui 20 vuotiaana, mutta nykyisin tytöt ja pojat kehittyy fyysisesti vuosia aiemmin. Meillä on kolme poikaa. Isä 174cm ja äiti 175cm ja pojat on 2m, 187cm ja nyt tätä nuorinta ihmetellään kun on lyhyt. 13 vuotiaana vain 154cm ja selkeästi jo kärsii siitä. Hänen veljensä oli tuossa iässä kumpikin reippaasti yli 170cm. En tiedä minkä mittainen hänen isänsä on ollut tuossa iässä mutta minä ainakin olin 12 vuotiaana jo 172cm. Jos poika haluaa kasvuhormonia ja tarvitsee sitä niin tottakai sellaista saa. Miehen elämässä on muitakin vaikeita asioita ihan tarpeeksi että pitäisi tietentahtoen jäädä lyhytkasvuiseksi. Niin kuin joku sanoikin niin pitää olla täysi psykopaatti vanhemman jos haluaa lapsensa jäävän lyhyeksi ja yhtä höperöjä on nämä tsempparit joista lyhytkasvuisuus on ok ja siitä pitää vaan tsempata itsensä yli ja koko loppuelämänsä käyttää neuroottisesti lyhytkasvuisuutensa kompensoimiseen. Me eletään aikakautta kun ulkonäkö on lähes kaikki kaikessa. Pitkät ihmiset saa enemmän palkkaa, helpommin töitä ja menestyy paremmin elämässä. Se on tutkittu fakta.
Hmmm.... Mun tuttavapiirissä on kuitenkin useampi lyhyt mies, jotka ovat perheellisiä, menestyneitä työssään, mukavia ihmisiä. Oikeastiko he sinun silmissäsi kompensoivat neuroottisesti lyhytkasvuisuuttaan? Jotenkin hirveän vaikea uskoa.
Missasit kyseisen kirjoittajan pointin totaalisesti. Pointti on siinä että jos voi valita tuleeko pojasta 150cm vai 185cm niin vain täysin mielenvikainen vanhempi valitsisi edellämainitun.
Ja nykyään jos tulee tuollainen geenivirhe, se ON lääketietellisesti korjattavissa vielä kun hän on noin nuori.
Aivan turha on länkyttää jostain persoonasta ja "omasta itsestä olemisesta" tällaisessa loppuelämään vaikuttavassa asiassa.
Kyseinen kirjoittaja kirjoitti viestissään, millaista lyhyen miehen elämä on, otin siihen kantaa. Vai säkö nyt osaat sanoa, että ei hän sitä mitenkään tarkoittanut?
Ei voi valita, tuleeko pojasta 150 vai 185 cm. Niitä kasvuun vaikuttavia hormoneja kyllä voi käyttää, mutta ei niillä välttämättä ihan hirveää määrää senttejä tule. Esim. pikkuveljeni kaveri sairastaa peussairautta (en nyt kerro sairauden nimeä, koska se on niin harvinainen), jonka takia hänen murrosikänsä viivästyi.
Parempi silti yrittää kuin jäädä laakereille lepäämään. Kyse on hänen tulevaisuudestaan. Tämä on niin pinnallinen maailma että tässä ei mikään kehopositiivisuus toimi.
Joo, en sitä sanonut, mutta jos kuvittelee, että hormonien avulla automaattisesti kasvaa todella pitkäksi, tai että pitkänä jotenkin automaattisesti menestyy elämässä ja ihmissuhteissa, niin pettymys voi olla aika paha, kun totuus valkenee.
Mikään ei ole automaattista elämässä, mutta vain hyvin hölmö laittaa lapselleen jo alkumetreistä tuollaisen "handicapin" joka näkyy päälle päin kilometrin päähän, joka vaikuttaa niin moneen asiaan elämässä.
En tiedä, miksi sun pitää vakuutella tuota mulle, kun en ole missään vaiheessa sanonut, että ei kannata niitä hormoneja syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Muisyaakseni minulle on tarjottu lääkärissä kasvuhormonia, mutta äitini kieltäytyi eikä halunnut minun syövän niitä.
Hakeudu nyt itse asian tiimoilta lääkäriin jos olet halukas kokeilemaan tälläisiä ylimääräisiä hormoneja. 16 vuotiaana sinä pystyt itse enemmän huolehtimaan omat lääkäriasiat. Esimerkiksi oma kannasta vanhempasi eivät enää näe terveystietojasi 16v eteenpäin. Pystyt siis käydä lääkärissä ilman, että vanhemmat edes tietää.
Kuitenkin ensisijaisesti ehdottaisin keskustelua vanhempiesi kanssa ja yrittäisit vakuuttaa heidät siitä kuinka iso ja tärkeä asia tämä sinulle on.Lisäksi haluan sanoa, että pituus ei ole kaikki kaikessa. Yrittäisit irtautua tuosta ajatuksesta. Monesti ihminen luo itselleen melkein pakkomielteen jostain ominaisuudestaan ja turhaan halveksii itseään.
Minun isäni esimerkiksi on 168cm pitkä, komea miehekäs mies. Aina treenannut lihaksistoaan ja kuntoa pitää yllä kävelyillä ja remonttihommilla kotona. Hänellä ei ollut koskaan vaikeuksia saada naista. Suurimmaksi osaksi varmasti siksi, että on sinut itsensä kanssa kaikin puolin ja lisäksi iloinen, positiivinen luonne.Toivon todella, että opit katsomaan itseäsi hieman armeliaammin ja löydät itsestäsi piirteitä joita arvostat ja sitä kautta opit näkemään itsesi eritavalla. Aloituksesi kosketti kovasti koska oma 13 vuotiaani dissaa itseään koska on laiha ja mielestään myös liian lyhyt kavereihin nähden. Se tuntuu todella pahalta eikä nuori miehen alku usko vaikka kuinka moni sanoo, että massaa ja pituutta tulee iän kanssa. Nyt käydään yhdessä punttisalilla ja se on lievittänyt hänellä itseinhoa. Ehkä sinäkin voisit saada hyvää oloa puntilta?
Lopettakaa nyt oikeasti tuo "hei kyl sä oot hyvä just tollasena" sekoilu. Tämä toimii naisiin, ei miehiin. Se ei toimi tällä tavoin nuoren miehen elämässä.
Paras keino AP:n ongelmaan on nimenomaan lääkärille meneminen. En ymmärrä mikä agenda teillä on estää tätä.
Aloittaja voi mennä ihan rauhassa lääkäriin ja hankkia niitä hormoneja, mutta:
1) Hormonit eivät takaa sitä, että hänestä tulee pitkä
2) Pituus ei takaa sitä, että hän saa tyttöystäviä
3) On harhaista väittää, että lyhyys olisi muka joku este parisuhteen löytämiselle ja kivalle elämälle
Alan oikeasti epäillä että olet häirikkö joka yrittää pitää AP:n lyhyenä.
Älä kuuntele näitä kusipäitä. Varaa se lääkäriaika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Muisyaakseni minulle on tarjottu lääkärissä kasvuhormonia, mutta äitini kieltäytyi eikä halunnut minun syövän niitä.
Hakeudu nyt itse asian tiimoilta lääkäriin jos olet halukas kokeilemaan tälläisiä ylimääräisiä hormoneja. 16 vuotiaana sinä pystyt itse enemmän huolehtimaan omat lääkäriasiat. Esimerkiksi oma kannasta vanhempasi eivät enää näe terveystietojasi 16v eteenpäin. Pystyt siis käydä lääkärissä ilman, että vanhemmat edes tietää.
Kuitenkin ensisijaisesti ehdottaisin keskustelua vanhempiesi kanssa ja yrittäisit vakuuttaa heidät siitä kuinka iso ja tärkeä asia tämä sinulle on.Lisäksi haluan sanoa, että pituus ei ole kaikki kaikessa. Yrittäisit irtautua tuosta ajatuksesta. Monesti ihminen luo itselleen melkein pakkomielteen jostain ominaisuudestaan ja turhaan halveksii itseään.
Minun isäni esimerkiksi on 168cm pitkä, komea miehekäs mies. Aina treenannut lihaksistoaan ja kuntoa pitää yllä kävelyillä ja remonttihommilla kotona. Hänellä ei ollut koskaan vaikeuksia saada naista. Suurimmaksi osaksi varmasti siksi, että on sinut itsensä kanssa kaikin puolin ja lisäksi iloinen, positiivinen luonne.Toivon todella, että opit katsomaan itseäsi hieman armeliaammin ja löydät itsestäsi piirteitä joita arvostat ja sitä kautta opit näkemään itsesi eritavalla. Aloituksesi kosketti kovasti koska oma 13 vuotiaani dissaa itseään koska on laiha ja mielestään myös liian lyhyt kavereihin nähden. Se tuntuu todella pahalta eikä nuori miehen alku usko vaikka kuinka moni sanoo, että massaa ja pituutta tulee iän kanssa. Nyt käydään yhdessä punttisalilla ja se on lievittänyt hänellä itseinhoa. Ehkä sinäkin voisit saada hyvää oloa puntilta?
Lopettakaa nyt oikeasti tuo "hei kyl sä oot hyvä just tollasena" sekoilu. Tämä toimii naisiin, ei miehiin. Se ei toimi tällä tavoin nuoren miehen elämässä.
Paras keino AP:n ongelmaan on nimenomaan lääkärille meneminen. En ymmärrä mikä agenda teillä on estää tätä.
Aloittaja voi mennä ihan rauhassa lääkäriin ja hankkia niitä hormoneja, mutta:
1) Hormonit eivät takaa sitä, että hänestä tulee pitkä
2) Pituus ei takaa sitä, että hän saa tyttöystäviä
3) On harhaista väittää, että lyhyys olisi muka joku este parisuhteen löytämiselle ja kivalle elämälle
Alan oikeasti epäillä että olet häirikkö joka yrittää pitää AP:n lyhyenä.
Älä kuuntele näitä kusipäitä. Varaa se lääkäriaika.
Missä mä sanoin, että ei kannata mennä lääkäriin? Etkö sä hyvä ihminen osaa lukea vai onko sulla muunlaisia kognitiivisia vaikeuksia? En sanonut missään, että ei kannata mennä lääkäriin ja hankkia hormoneja, sanoin, ettei kannata kuvitella, että hormonit ratkaisevat kaikki ongelmat. Sellaista kuvittelua (yritätkö itse pitää sitä yllä?) ei seuraa kuin iso pettymys.
Lopeta kommentointi, jos et kykene ymmärtämään, mitä sulle kirjoitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Muisyaakseni minulle on tarjottu lääkärissä kasvuhormonia, mutta äitini kieltäytyi eikä halunnut minun syövän niitä.
Hakeudu nyt itse asian tiimoilta lääkäriin jos olet halukas kokeilemaan tälläisiä ylimääräisiä hormoneja. 16 vuotiaana sinä pystyt itse enemmän huolehtimaan omat lääkäriasiat. Esimerkiksi oma kannasta vanhempasi eivät enää näe terveystietojasi 16v eteenpäin. Pystyt siis käydä lääkärissä ilman, että vanhemmat edes tietää.
Kuitenkin ensisijaisesti ehdottaisin keskustelua vanhempiesi kanssa ja yrittäisit vakuuttaa heidät siitä kuinka iso ja tärkeä asia tämä sinulle on.Lisäksi haluan sanoa, että pituus ei ole kaikki kaikessa. Yrittäisit irtautua tuosta ajatuksesta. Monesti ihminen luo itselleen melkein pakkomielteen jostain ominaisuudestaan ja turhaan halveksii itseään.
Minun isäni esimerkiksi on 168cm pitkä, komea miehekäs mies. Aina treenannut lihaksistoaan ja kuntoa pitää yllä kävelyillä ja remonttihommilla kotona. Hänellä ei ollut koskaan vaikeuksia saada naista. Suurimmaksi osaksi varmasti siksi, että on sinut itsensä kanssa kaikin puolin ja lisäksi iloinen, positiivinen luonne.Toivon todella, että opit katsomaan itseäsi hieman armeliaammin ja löydät itsestäsi piirteitä joita arvostat ja sitä kautta opit näkemään itsesi eritavalla. Aloituksesi kosketti kovasti koska oma 13 vuotiaani dissaa itseään koska on laiha ja mielestään myös liian lyhyt kavereihin nähden. Se tuntuu todella pahalta eikä nuori miehen alku usko vaikka kuinka moni sanoo, että massaa ja pituutta tulee iän kanssa. Nyt käydään yhdessä punttisalilla ja se on lievittänyt hänellä itseinhoa. Ehkä sinäkin voisit saada hyvää oloa puntilta?
Lopettakaa nyt oikeasti tuo "hei kyl sä oot hyvä just tollasena" sekoilu. Tämä toimii naisiin, ei miehiin. Se ei toimi tällä tavoin nuoren miehen elämässä.
Paras keino AP:n ongelmaan on nimenomaan lääkärille meneminen. En ymmärrä mikä agenda teillä on estää tätä.
Aloittaja voi mennä ihan rauhassa lääkäriin ja hankkia niitä hormoneja, mutta:
1) Hormonit eivät takaa sitä, että hänestä tulee pitkä
2) Pituus ei takaa sitä, että hän saa tyttöystäviä
3) On harhaista väittää, että lyhyys olisi muka joku este parisuhteen löytämiselle ja kivalle elämälle
Alan oikeasti epäillä että olet häirikkö joka yrittää pitää AP:n lyhyenä.
Älä kuuntele näitä kusipäitä. Varaa se lääkäriaika.
Missä mä sanoin, että ei kannata mennä lääkäriin? Etkö sä hyvä ihminen osaa lukea vai onko sulla muunlaisia kognitiivisia vaikeuksia? En sanonut missään, että ei kannata mennä lääkäriin ja hankkia hormoneja, sanoin, ettei kannata kuvitella, että hormonit ratkaisevat kaikki ongelmat. Sellaista kuvittelua (yritätkö itse pitää sitä yllä?) ei seuraa kuin iso pettymys.
Lopeta kommentointi, jos et kykene ymmärtämään, mitä sulle kirjoitetaan.
Kukaan ei vapaaehtoisesti valitsisi lastaan lyhyeksi jos nämä attribuutit tulisi valita. Tämä tekee sinusta häirikön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Muisyaakseni minulle on tarjottu lääkärissä kasvuhormonia, mutta äitini kieltäytyi eikä halunnut minun syövän niitä.
Hakeudu nyt itse asian tiimoilta lääkäriin jos olet halukas kokeilemaan tälläisiä ylimääräisiä hormoneja. 16 vuotiaana sinä pystyt itse enemmän huolehtimaan omat lääkäriasiat. Esimerkiksi oma kannasta vanhempasi eivät enää näe terveystietojasi 16v eteenpäin. Pystyt siis käydä lääkärissä ilman, että vanhemmat edes tietää.
Kuitenkin ensisijaisesti ehdottaisin keskustelua vanhempiesi kanssa ja yrittäisit vakuuttaa heidät siitä kuinka iso ja tärkeä asia tämä sinulle on.Lisäksi haluan sanoa, että pituus ei ole kaikki kaikessa. Yrittäisit irtautua tuosta ajatuksesta. Monesti ihminen luo itselleen melkein pakkomielteen jostain ominaisuudestaan ja turhaan halveksii itseään.
Minun isäni esimerkiksi on 168cm pitkä, komea miehekäs mies. Aina treenannut lihaksistoaan ja kuntoa pitää yllä kävelyillä ja remonttihommilla kotona. Hänellä ei ollut koskaan vaikeuksia saada naista. Suurimmaksi osaksi varmasti siksi, että on sinut itsensä kanssa kaikin puolin ja lisäksi iloinen, positiivinen luonne.Toivon todella, että opit katsomaan itseäsi hieman armeliaammin ja löydät itsestäsi piirteitä joita arvostat ja sitä kautta opit näkemään itsesi eritavalla. Aloituksesi kosketti kovasti koska oma 13 vuotiaani dissaa itseään koska on laiha ja mielestään myös liian lyhyt kavereihin nähden. Se tuntuu todella pahalta eikä nuori miehen alku usko vaikka kuinka moni sanoo, että massaa ja pituutta tulee iän kanssa. Nyt käydään yhdessä punttisalilla ja se on lievittänyt hänellä itseinhoa. Ehkä sinäkin voisit saada hyvää oloa puntilta?
Lopettakaa nyt oikeasti tuo "hei kyl sä oot hyvä just tollasena" sekoilu. Tämä toimii naisiin, ei miehiin. Se ei toimi tällä tavoin nuoren miehen elämässä.
Paras keino AP:n ongelmaan on nimenomaan lääkärille meneminen. En ymmärrä mikä agenda teillä on estää tätä.
Aloittaja voi mennä ihan rauhassa lääkäriin ja hankkia niitä hormoneja, mutta:
1) Hormonit eivät takaa sitä, että hänestä tulee pitkä
2) Pituus ei takaa sitä, että hän saa tyttöystäviä
3) On harhaista väittää, että lyhyys olisi muka joku este parisuhteen löytämiselle ja kivalle elämälle
Alan oikeasti epäillä että olet häirikkö joka yrittää pitää AP:n lyhyenä.
Älä kuuntele näitä kusipäitä. Varaa se lääkäriaika.
Missä mä sanoin, että ei kannata mennä lääkäriin? Etkö sä hyvä ihminen osaa lukea vai onko sulla muunlaisia kognitiivisia vaikeuksia? En sanonut missään, että ei kannata mennä lääkäriin ja hankkia hormoneja, sanoin, ettei kannata kuvitella, että hormonit ratkaisevat kaikki ongelmat. Sellaista kuvittelua (yritätkö itse pitää sitä yllä?) ei seuraa kuin iso pettymys.
Lopeta kommentointi, jos et kykene ymmärtämään, mitä sulle kirjoitetaan.
Kukaan ei vapaaehtoisesti valitsisi lastaan lyhyeksi jos nämä attribuutit tulisi valita. Tämä tekee sinusta häirikön.
Sä et ilmeisesti lue ollenkaan viestejä, johon vastaat, vaan valitset jostain satunnaisgeneraattorista kummallista jankutusta vastaamisen sijaan. Ilmeisesti osaat lukea mekaanisesti, mutta luettu teksti ei mene perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä aloitus nyt on totta (tällä palstalla on pari erittäin tuotteliasta miesulisijaa, joiden vakioaiheisiin miesten lyhyys kuuluu), niin tämä on asia, josta sun pitää päästä yli. Miehen lyhyys ei tee hänestä epäviehättävää, vaikka varmasti on ihmisiä, jotka haluavat niin sulle uskotella (ja ehkä itsekin haluat). Mä oon 40, enkä edes nuorempana tajunnut, että pituus on joidenkin mielestä jollain tavalla hirveän merkittävää, ja mä sentään tajuan aika paljon asioita.
Oon n. 170 cm pitkä, ja olen aina katsellut ennemmin lyhyitä kuin pitkiä miehiä. Tai ehkä tuo on väärin sanottu, mun mielestä jokainen ihminen on kokonaistaideteos, ja jossakussa pituus saattaa olla todella viehättävä ominaisuus, mutta jossakussa toisessa lyhyys. Kun muistelen miehiä, joita olen pitänyt elämäni aikana viehättävänä, mulle nousee mieleen enemmän lyhyitä kuin pitkiä miehiä mieleen. En voi olla ainoa näin ajatteleva.
Sinä olet kokonaistaideteos. Omista se, mitä olet, älä anna ulkopuolisten, ehkä kuvitteellistenkin ihmisten määritellä jotakin kummallista markkina-arvoa pituudellesi. Jos tunnet, että senttien määrä jollain tavalla syö miehuuttasi, suosittelen salilla käymistä. Ei tarvitse pumpata, mutta lihaskuntoharjoittelulla saat tuotua kehon hyviä puolia esiin. Varmasti on naisia, joita et viehätä siksi, että olet lyhyt, mutta ei sun tarvitse kaikkia naisia miellyttää. Vaikka olisit pitkä, et siinäkään tapauksessa viehättäisi kaikkia. Opettele tykkäämään itsestäsi, niin löydät jonkun, joka tykkää susta.
Minulle naiset ovat ainakin kettuilleet lyhyydestä, haukkuneet hobitiksi jne. ja olen 19v mies. Pituuteni on 166cm.
Kukaan mies ei ole minua ikinä haukkunut.
Niin? Mikä on pointtisi? Haluatko, että yksityiskohtaisesti kerron, miten miehet ovat eri tavoin haukkuneet ulkonäköäni elämäni aikana?
Pointti on siinä että kyllä sillä vaan on väliä. Olisin mennyt Thaimaahan operaatioon jolla sitä voi korjata n. 5 senttiä ylöspäin (sääriluun pidennys) mutta vanhemmat eivät halunneet antaa rahaa koska se olisi ollut hyvin kallis leikkaus ja kuntoutusjakso.
Olet nainen joten saat aina kuitenkin seuraa, et siis ymmärrä millaista tuskaa se tuottaa nuorelle miehelle jolle naiset v_ttuilevat asiasta jolle ei voi itse tehdä yhtään mitään (toisin kuin esim. ylipainolle).
Vaikka olisit 5 cm pidempi, et miellyttäisi kaikkia. Ulkonäössäsi tai persoonassasi olisi joku toinen juttu, joka ei miellyttäisi, ja josta tarpeeksi kusipäiset ihmiset keksisivät haukkua sinua.
Voin nyt ainakin suoralta kädeltä sanoa, mikä sinussa vaikuttaa epämiellyttävältä, ja se on se, että katkerasti syyttelet naisia ja vingut, että naiset saavat aina seuraa. Joo, kyllähän sitä seuraa varmasti voisi jossain tilanteessa aina saadakin, jos kelpuuttaisi vaikkapa puliukot, mutta et kai sinäkään olisi innoissasi, jos joku puliakka tarjoutuisi seuraksesi?
En minäkään voinut rintojeni koolle mitään (ja nykyään en haluaisikaan voida, mielestäni ne ovat täydelliset), mutta niin vain luokkani pojat haukkuivat mua laudaksi yläasteella.
Voit nyt sitten ryhtyä katkeraksi 19-vuotiaana, tai sitten voit jättää sen katkeruuden ja muiden syyttelemisen, ja ennen kaikkea pituuteesi keskittymisen. Katkeruus ei ole kenestäkään viehättävää, etkä saavuta mitään sillä, että uliset jollain nettipalstalla siitä, että kuvittelet, että 166 cm pitkänä et voi ikinä saada ketään naista. 19-vuotiaana! Sähän olet käytännössä lapsi! Todella monet tytöt ja pojat eivät ole koskaan vielä tuossa iässä seurustelleet.
Jokaikinen ikäiseni jonka tunnen lukiosta tai entisestä koulusta joka on seurustellut on ollut 180cm tai enemmän. Puhun siis 16-20v.
Mä en todellakaan usko tuota. Vaikka olen vanha käpy, tunnen harrastukseni kautta paljon nuoria (lukioikäisiä), ja vähemmistö heistä seurustelee. Seurusteluksi ei lasketa sitä, että ollaan yläasteella oltu viikko kimpassa jonkun kanssa. Sama silloin, kun olin itse lukioikäinen: monellakaan ei ollut vielä lukioiässä ollut seurustelusuhteita. Että joko teidän lukionne on aivan poikkeuksellisen aktiivinen seurustelun suhteen, tai sitten valehtelet.
En sanonut että kaikki seurustelee, vaan ne jotka seurustelee on minua kaikki n. päätä pidempiä. Ehkä n. 30% seurustelee.
Niin, ja mun lukioajan ikäluokasta varmasti suurin osa on nyt parisuhteessa, sekä pitkät että lyhyet. Äsken sanoit, miten helppoa naisilla (tai tässä yhteydessä tytöillä) on saada sitä seuraa, mutta silti nämä mun harrastuskaverini ja -tuttavani ovat enimmäkseen sinkkuja. Miten voi olla, kun kerran naiset (tytöt) sitä seuraa saavat ihan milloin haluavat?
Sä oot nyt itse tehnyt tuosta pituudestasi ison numeron. Voit joko jatkaa katkeroitumista, tai sitten voit ajatella muutakin kuin pituutta. 19-vuotiaana sulla on koko elämä edessäsi. Kun lukio loppuu, lähdet kotipaikkakunnaltasi opiskelemaan, ja kohtaat uusia ihmisiä. Haluatko, että nämä uudet ihmiset tapaavat katkeran tyypin, joka syyttää epäonnista elämäänsä pituudestaan, ja ehkä naisia siinä sivussa? Vai millainen haluat olla? Millainen tyyppi sinusta parhaiten löytää seuraa?
En ole katkera, vaan sanoin että useat naiset ovat nimitelleet minua, vaikken edes ole ollut missään puheväleissä heihin tai tuntenut heitä. Miten se tekee minusta katkeran? Miten voin muuttua näkymättömäksi oppilaitoksessa tai julkisella paikalla?
Esittelit sitä katkeruutta kirjoituksessasi. Kerroit, että naiset haukkuvat, että vituttaa, kun naiset saavat aina seuraa (mikä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa) ja että pitemmät vain seurustelevat.
Miksi sinun pitäisi muuttua näkymättömäksi?
Asettelet sanojani tahallaan väärin, sanoin vain että ne jotka lukiossani ja kaveripiirissäni seurustelivat olivat kaikki 180-senttisiä tai sitä pidempiä. Puhuin vain omasta ikäluokastani ja siitä maailmasta jossa olen itse elänyt.
Minun ikäisten lyhyiden poikien/miesten kanssa ei seurustella vaan vältellään tai jopa nauretaan (kuten minun tapauksessa).
Niin, ja samalla, kun puhut siitä omasta ikäluokastasi ja maailmastasi, kehität itsellesi säännön, että et voi 166 cm:n pituisena naisia kiinnostaa ja että naiset saavat aina seuraa, kun vaan haluavat.
Kirjoitat passiivissa, että lyhyiden poikien kanssa ei seurustella ja heitä vältellään ja heille nauretaan. Ihanko kaikki tytöt toimivat näin? Vai mahtaisiko sinunkin ikäluokassasi olla sellaisia tyttöjä, joiden mielipiteitä et voi tietää? Ja ehkä ikäluokassasi on myös tyttöjä, joiden kanssa sinä et haluaisi seurustella, ja ehkä ne yli 180 cm pitkät pojat eivät myöskään haluaisi seusutella heidän kanssaan?
Näin se menee. On sellaisia tyttöjä, poikia, miehiä ja naisia, jotka löytävät seuraa tuosta vain (eikä muuten heidän valttikorttinaan ole aina ulkoiset avut, vaan usein herra ties mikä), ja sitten on niitä, jotka eivät löydä seuraa helposti. Monella voi kestää pitkäänkin, että seurustelukumppani löytyy. Esim. mun ystäväni, joka on kaikilla mittareilla kaunis ja sopusuhtainen, seurusteli ensimmäisen kerran 21-vuotiaana. Ei siis löytänyt aina halutessaan seuraa.
Mutta älä 19-vuotiaana kuvittele, että nykyinen tilanne määrittää koko elämäsi, tai että pituus olisi nyt juuri se kynnyskysymys sinun pariutumisessasi. Miksi haluat kuunnella juuri sellaisten ihmisten mielipiteitä, jotka ovat niin typeriä, että he pilkkaavat toisten ulkonäköä? Et kai sellaisen kanssa haluaisi seurustella? Minä en ainakaan.
Muistuttaisin, että suhteellisesti huono-osaisemmat eivät voi määritellä niitä sääntöjä, joilla hyväosaisten maailmassa pelataan. Aivan samoin, kuin köyhätkään eivät voi säätää niitä lakeja, joilla yhteiskunnalle kerätään verotuloja.
Lyhyellä miehellä on lopultakin aika vähän valtaa määritellä, miten lyhyisiin miehiin suhtaudutaan pariutumiskumppaneina. Vaihtoehdoksi jäänee jonkinlainen sopeutuminen ja oman ristinsä mahdollisimman hyväntuulinen kantaminen, ettei ainakaan antaisi enää kus*päisempää kuvaa viiteryhmästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Muisyaakseni minulle on tarjottu lääkärissä kasvuhormonia, mutta äitini kieltäytyi eikä halunnut minun syövän niitä.
Hakeudu nyt itse asian tiimoilta lääkäriin jos olet halukas kokeilemaan tälläisiä ylimääräisiä hormoneja. 16 vuotiaana sinä pystyt itse enemmän huolehtimaan omat lääkäriasiat. Esimerkiksi oma kannasta vanhempasi eivät enää näe terveystietojasi 16v eteenpäin. Pystyt siis käydä lääkärissä ilman, että vanhemmat edes tietää.
Kuitenkin ensisijaisesti ehdottaisin keskustelua vanhempiesi kanssa ja yrittäisit vakuuttaa heidät siitä kuinka iso ja tärkeä asia tämä sinulle on.Lisäksi haluan sanoa, että pituus ei ole kaikki kaikessa. Yrittäisit irtautua tuosta ajatuksesta. Monesti ihminen luo itselleen melkein pakkomielteen jostain ominaisuudestaan ja turhaan halveksii itseään.
Minun isäni esimerkiksi on 168cm pitkä, komea miehekäs mies. Aina treenannut lihaksistoaan ja kuntoa pitää yllä kävelyillä ja remonttihommilla kotona. Hänellä ei ollut koskaan vaikeuksia saada naista. Suurimmaksi osaksi varmasti siksi, että on sinut itsensä kanssa kaikin puolin ja lisäksi iloinen, positiivinen luonne.Toivon todella, että opit katsomaan itseäsi hieman armeliaammin ja löydät itsestäsi piirteitä joita arvostat ja sitä kautta opit näkemään itsesi eritavalla. Aloituksesi kosketti kovasti koska oma 13 vuotiaani dissaa itseään koska on laiha ja mielestään myös liian lyhyt kavereihin nähden. Se tuntuu todella pahalta eikä nuori miehen alku usko vaikka kuinka moni sanoo, että massaa ja pituutta tulee iän kanssa. Nyt käydään yhdessä punttisalilla ja se on lievittänyt hänellä itseinhoa. Ehkä sinäkin voisit saada hyvää oloa puntilta?
Lopettakaa nyt oikeasti tuo "hei kyl sä oot hyvä just tollasena" sekoilu. Tämä toimii naisiin, ei miehiin. Se ei toimi tällä tavoin nuoren miehen elämässä.
Paras keino AP:n ongelmaan on nimenomaan lääkärille meneminen. En ymmärrä mikä agenda teillä on estää tätä.
Aloittaja voi mennä ihan rauhassa lääkäriin ja hankkia niitä hormoneja, mutta:
1) Hormonit eivät takaa sitä, että hänestä tulee pitkä
2) Pituus ei takaa sitä, että hän saa tyttöystäviä
3) On harhaista väittää, että lyhyys olisi muka joku este parisuhteen löytämiselle ja kivalle elämälle
Alan oikeasti epäillä että olet häirikkö joka yrittää pitää AP:n lyhyenä.
Älä kuuntele näitä kusipäitä. Varaa se lääkäriaika.
Missä mä sanoin, että ei kannata mennä lääkäriin? Etkö sä hyvä ihminen osaa lukea vai onko sulla muunlaisia kognitiivisia vaikeuksia? En sanonut missään, että ei kannata mennä lääkäriin ja hankkia hormoneja, sanoin, ettei kannata kuvitella, että hormonit ratkaisevat kaikki ongelmat. Sellaista kuvittelua (yritätkö itse pitää sitä yllä?) ei seuraa kuin iso pettymys.
Lopeta kommentointi, jos et kykene ymmärtämään, mitä sulle kirjoitetaan.
Kukaan ei vapaaehtoisesti valitsisi lastaan lyhyeksi jos nämä attribuutit tulisi valita. Tämä tekee sinusta häirikön.
Sä et ilmeisesti lue ollenkaan viestejä, johon vastaat, vaan valitset jostain satunnaisgeneraattorista kummallista jankutusta vastaamisen sijaan. Ilmeisesti osaat lukea mekaanisesti, mutta luettu teksti ei mene perille.
Tuntuu siltä, että ÄO:si on noin 80.
Jos voi valita syntyykö lapsi cp-vammaisena vai terveenä, kumman valitset?
Jos voi valita tuleeko lapsesta 153cm vai 183cm, kumman valitset?
Jos voi valita saako lapsi syntyessään miljoonan euron rahaston vai 0€, kumman valitset?
Lyhyys on hidaste eikä positiivinen ominaisuus. Jos vanhemmat huomaavat pojassa lyhytkasvuisuutta, totta kai heidän pitää itse olla aloitteellisia asiassa ja tuoda aihe lääkärin huomioon.
Muista aina, että tärkeintä on, että jalat ovat maassa, kuin pää pilvissä.
Vierailija kirjoitti:
Muista aina, että tärkeintä on, että jalat ovat maassa, kuin pää pilvissä.
Ei helkkari, olet oikein ajatusten Tonava.
Kyseinen kirjoittaja kirjoitti viestissään, millaista lyhyen miehen elämä on, otin siihen kantaa. Vai säkö nyt osaat sanoa, että ei hän sitä mitenkään tarkoittanut?
Ei voi valita, tuleeko pojasta 150 vai 185 cm. Niitä kasvuun vaikuttavia hormoneja kyllä voi käyttää, mutta ei niillä välttämättä ihan hirveää määrää senttejä tule. Esim. pikkuveljeni kaveri sairastaa peussairautta (en nyt kerro sairauden nimeä, koska se on niin harvinainen), jonka takia hänen murrosikänsä viivästyi. Poika (nykään mies) sai näitä kasvuun vaikuttavia hormoneita, ja kyllä hän kasvoikin, mutta ei hänestä pitkää tullut. Ja varmasti hän on sitten tuollainen neuroottinen lyhyt mies, joka kompensoi potuuttaan, mutta oli hänellä kyllä ensimmäinen tyttöystävä jo lukioiässä (vaikka oli alle 10 cm pitkä), ja nykyään on opiskelut opiskeltu, kiva työpaikka ja nätti avovaimo.