Lue keskustelun säännöt.
Olen 16v 158cm pitkä ja en nää itseöni minkään arvoisena.
16vmiehrnalku
28.08.2019 |
Vihaan itaeäni 158cm pätkä. Vielä pienestä pohjoissuomen kaupungista. Toivoton olo. Lääkärin mukaan kasvan vileä 20 vuotiaaakssi itse en usko
Kommentit (184)
Seurustelin pitkään 198cm pitkän miehen kanssa ja olin onnellinen kun suhde viimein loppui; ei sovittu toisillemme yhtään. Nyt olen ollut yhdessä miehen kanssa, jonka pituus on 168cm. Olemme onnellisia yhdessä. Minäkään en ole pitkä, 157cm. Pointtini tässä on se, että luonne ratkaisee lopulta kaikkein eniten. Voit olla miten pitkä tahansa mutta ei se autuaaksi välttämättä tee ja sama lyhyidenkin miesten kanssa.
N21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin vain otsikon, ap. Oen aikuinen nainen, 172 cm, ja rakastuin mieheen, joka on 158 cm.
Toki jonkin verran itselläni jo elettyä elämää ja kertynyttä viisautta.
Tarkoitan tätä tosissani: voisitko harkita muuttaa joksikin aikaa koulun käytyäsi vaikka maahan, jonka asukkaat ovat keskimitaltaan lyhyitä? Esim Kaakkois-Aasiaan? Sinun iässäsi voisi olla tärkeä kokea, että et poikkea muista.
Radikaali ehdotus, ja pahoittelen, jos se kuulostaa kamalalta, mutta se voisi ihan aidosti vaikuttaa itsetuntoon kohottavasti.
t. Lämmöllä
Itse olen 27 vuotias ja vain 153 cm pitkä. Mutta olen tyytynyt osaani lyhyenä ja löytänyt lyhyyden hyvät puolet. Toki olet nuori vielä ja voit kasvaa.
Aloittaja kirjoitti:
Siiis vanhempani ovat noin isä 190cm ja äiti 175cm eli pitkiä. Vanhempani itseasiassa näkevät tietoni. Anosivat erityislupaa nähdä tietoni. Heitä ei kiinnosta pituuteni ja sanovat vain että ei sillä väliä. On sillä väliä haluisin joskus tunttea itseni miehekkääksi enkä aina..
Joka tapauksessa en millään pääse mihinkään lääkäriin vanhempiani ei kiinnosta ja näkevät kaikki tiedot missä olen käynyt. Enkä haluisi käydä aian äitin kanssa kaikilla lääkäri reisuuilla. Hän on niin ahdistava kun aina mukana.
Tuota sinulla on lääketieteellinen ongelma, ei mikään vanhempien mielipidekysymys ja ikää sinulla on sen verran että voit mennä ja kieltää tietojesi luovuttamisen kellekään muulle kuin hoitavalle lääkärille. Sinun vanhemmat ei joudu elämään kääpiönä, mutta sinä joudut jos nyt et tee jotain. Varaat ajan ja et kerro vanhemmillesi mitään, se on alle 18v vielä ilmaista käydä lääkärissä.
Opettele uusia asioita ja tee itsestäsi monipuolinen. Naiset tykkää kun mies taitaa yhtä ja toista. Kielet, remontit, kitaran soitto, luonto, ruokalaitto.... Ja varsinkin keskustelutaito vaikuttaa parinvalintaan. Opettele ja opiskele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä aloitus nyt on totta (tällä palstalla on pari erittäin tuotteliasta miesulisijaa, joiden vakioaiheisiin miesten lyhyys kuuluu), niin tämä on asia, josta sun pitää päästä yli. Miehen lyhyys ei tee hänestä epäviehättävää, vaikka varmasti on ihmisiä, jotka haluavat niin sulle uskotella (ja ehkä itsekin haluat). Mä oon 40, enkä edes nuorempana tajunnut, että pituus on joidenkin mielestä jollain tavalla hirveän merkittävää, ja mä sentään tajuan aika paljon asioita.
Oon n. 170 cm pitkä, ja olen aina katsellut ennemmin lyhyitä kuin pitkiä miehiä. Tai ehkä tuo on väärin sanottu, mun mielestä jokainen ihminen on kokonaistaideteos, ja jossakussa pituus saattaa olla todella viehättävä ominaisuus, mutta jossakussa toisessa lyhyys. Kun muistelen miehiä, joita olen pitänyt elämäni aikana viehättävänä, mulle nousee mieleen enemmän lyhyitä kuin pitkiä miehiä mieleen. En voi olla ainoa näin ajatteleva.
Sinä olet kokonaistaideteos. Omista se, mitä olet, älä anna ulkopuolisten, ehkä kuvitteellistenkin ihmisten määritellä jotakin kummallista markkina-arvoa pituudellesi. Jos tunnet, että senttien määrä jollain tavalla syö miehuuttasi, suosittelen salilla käymistä. Ei tarvitse pumpata, mutta lihaskuntoharjoittelulla saat tuotua kehon hyviä puolia esiin. Varmasti on naisia, joita et viehätä siksi, että olet lyhyt, mutta ei sun tarvitse kaikkia naisia miellyttää. Vaikka olisit pitkä, et siinäkään tapauksessa viehättäisi kaikkia. Opettele tykkäämään itsestäsi, niin löydät jonkun, joka tykkää susta.
Minulle naiset ovat ainakin kettuilleet lyhyydestä, haukkuneet hobitiksi jne. ja olen 19v mies. Pituuteni on 166cm.
Kukaan mies ei ole minua ikinä haukkunut.
Niin? Mikä on pointtisi? Haluatko, että yksityiskohtaisesti kerron, miten miehet ovat eri tavoin haukkuneet ulkonäköäni elämäni aikana?
Pointti on siinä että kyllä sillä vaan on väliä. Olisin mennyt Thaimaahan operaatioon jolla sitä voi korjata n. 5 senttiä ylöspäin (sääriluun pidennys) mutta vanhemmat eivät halunneet antaa rahaa koska se olisi ollut hyvin kallis leikkaus ja kuntoutusjakso.
Olet nainen joten saat aina kuitenkin seuraa, et siis ymmärrä millaista tuskaa se tuottaa nuorelle miehelle jolle naiset v_ttuilevat asiasta jolle ei voi itse tehdä yhtään mitään (toisin kuin esim. ylipainolle).
Vaikka olisit 5 cm pidempi, et miellyttäisi kaikkia. Ulkonäössäsi tai persoonassasi olisi joku toinen juttu, joka ei miellyttäisi, ja josta tarpeeksi kusipäiset ihmiset keksisivät haukkua sinua.
Voin nyt ainakin suoralta kädeltä sanoa, mikä sinussa vaikuttaa epämiellyttävältä, ja se on se, että katkerasti syyttelet naisia ja vingut, että naiset saavat aina seuraa. Joo, kyllähän sitä seuraa varmasti voisi jossain tilanteessa aina saadakin, jos kelpuuttaisi vaikkapa puliukot, mutta et kai sinäkään olisi innoissasi, jos joku puliakka tarjoutuisi seuraksesi?
En minäkään voinut rintojeni koolle mitään (ja nykyään en haluaisikaan voida, mielestäni ne ovat täydelliset), mutta niin vain luokkani pojat haukkuivat mua laudaksi yläasteella.
Voit nyt sitten ryhtyä katkeraksi 19-vuotiaana, tai sitten voit jättää sen katkeruuden ja muiden syyttelemisen, ja ennen kaikkea pituuteesi keskittymisen. Katkeruus ei ole kenestäkään viehättävää, etkä saavuta mitään sillä, että uliset jollain nettipalstalla siitä, että kuvittelet, että 166 cm pitkänä et voi ikinä saada ketään naista. 19-vuotiaana! Sähän olet käytännössä lapsi! Todella monet tytöt ja pojat eivät ole koskaan vielä tuossa iässä seurustelleet.
Jokaikinen ikäiseni jonka tunnen lukiosta tai entisestä koulusta joka on seurustellut on ollut 180cm tai enemmän. Puhun siis 16-20v.
Mä en todellakaan usko tuota. Vaikka olen vanha käpy, tunnen harrastukseni kautta paljon nuoria (lukioikäisiä), ja vähemmistö heistä seurustelee. Seurusteluksi ei lasketa sitä, että ollaan yläasteella oltu viikko kimpassa jonkun kanssa. Sama silloin, kun olin itse lukioikäinen: monellakaan ei ollut vielä lukioiässä ollut seurustelusuhteita. Että joko teidän lukionne on aivan poikkeuksellisen aktiivinen seurustelun suhteen, tai sitten valehtelet.
En sanonut että kaikki seurustelee, vaan ne jotka seurustelee on minua kaikki n. päätä pidempiä. Ehkä n. 30% seurustelee.
Niin, ja mun lukioajan ikäluokasta varmasti suurin osa on nyt parisuhteessa, sekä pitkät että lyhyet. Äsken sanoit, miten helppoa naisilla (tai tässä yhteydessä tytöillä) on saada sitä seuraa, mutta silti nämä mun harrastuskaverini ja -tuttavani ovat enimmäkseen sinkkuja. Miten voi olla, kun kerran naiset (tytöt) sitä seuraa saavat ihan milloin haluavat?
Sä oot nyt itse tehnyt tuosta pituudestasi ison numeron. Voit joko jatkaa katkeroitumista, tai sitten voit ajatella muutakin kuin pituutta. 19-vuotiaana sulla on koko elämä edessäsi. Kun lukio loppuu, lähdet kotipaikkakunnaltasi opiskelemaan, ja kohtaat uusia ihmisiä. Haluatko, että nämä uudet ihmiset tapaavat katkeran tyypin, joka syyttää epäonnista elämäänsä pituudestaan, ja ehkä naisia siinä sivussa? Vai millainen haluat olla? Millainen tyyppi sinusta parhaiten löytää seuraa?
En ole katkera, vaan sanoin että useat naiset ovat nimitelleet minua, vaikken edes ole ollut missään puheväleissä heihin tai tuntenut heitä. Miten se tekee minusta katkeran? Miten voin muuttua näkymättömäksi oppilaitoksessa tai julkisella paikalla?
Hei ei hätää, miehet voivat kasvaa jopa juurikin 20-vuotiaiksi saakka. Joillakin tulee raju loppupyrähdys. Lisäksi pituudella ei ole hirveästi merkitystä. Naisten keskipituus on Suomessa 167, joten kyllä about samanpituisia ja lyhkäsempiä riittää, jos sen kokee tärkeäksi (pari)suhteen muodostamisessa. Ehkä sun ulkonäköön liittyvää itsetuntoa voisi nostaa vaikkapa lihasmassan hankkiminen? Joka tapauksessa kannattaa keskittyä kehittämään muita puolia itsessäsi, kuten sosiaalisia taitoja ja viettää aikaa omien mielenkiinnon kohteiden parissa.
Terveisin 185cm nainen, joka seurustelee itseään 15cm lyhyemmän miehen kanssa onnellisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin vain otsikon, ap. Oen aikuinen nainen, 172 cm, ja rakastuin mieheen, joka on 158 cm.
Toki jonkin verran itselläni jo elettyä elämää ja kertynyttä viisautta.
Tarkoitan tätä tosissani: voisitko harkita muuttaa joksikin aikaa koulun käytyäsi vaikka maahan, jonka asukkaat ovat keskimitaltaan lyhyitä? Esim Kaakkois-Aasiaan? Sinun iässäsi voisi olla tärkeä kokea, että et poikkea muista.
Radikaali ehdotus, ja pahoittelen, jos se kuulostaa kamalalta, mutta se voisi ihan aidosti vaikuttaa itsetuntoon kohottavasti.
t. Lämmöllä
Aika ruma ehdotus että pitää aasiaan mennä tuon takia "vaimonhakuun".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä aloitus nyt on totta (tällä palstalla on pari erittäin tuotteliasta miesulisijaa, joiden vakioaiheisiin miesten lyhyys kuuluu), niin tämä on asia, josta sun pitää päästä yli. Miehen lyhyys ei tee hänestä epäviehättävää, vaikka varmasti on ihmisiä, jotka haluavat niin sulle uskotella (ja ehkä itsekin haluat). Mä oon 40, enkä edes nuorempana tajunnut, että pituus on joidenkin mielestä jollain tavalla hirveän merkittävää, ja mä sentään tajuan aika paljon asioita.
Oon n. 170 cm pitkä, ja olen aina katsellut ennemmin lyhyitä kuin pitkiä miehiä. Tai ehkä tuo on väärin sanottu, mun mielestä jokainen ihminen on kokonaistaideteos, ja jossakussa pituus saattaa olla todella viehättävä ominaisuus, mutta jossakussa toisessa lyhyys. Kun muistelen miehiä, joita olen pitänyt elämäni aikana viehättävänä, mulle nousee mieleen enemmän lyhyitä kuin pitkiä miehiä mieleen. En voi olla ainoa näin ajatteleva.
Sinä olet kokonaistaideteos. Omista se, mitä olet, älä anna ulkopuolisten, ehkä kuvitteellistenkin ihmisten määritellä jotakin kummallista markkina-arvoa pituudellesi. Jos tunnet, että senttien määrä jollain tavalla syö miehuuttasi, suosittelen salilla käymistä. Ei tarvitse pumpata, mutta lihaskuntoharjoittelulla saat tuotua kehon hyviä puolia esiin. Varmasti on naisia, joita et viehätä siksi, että olet lyhyt, mutta ei sun tarvitse kaikkia naisia miellyttää. Vaikka olisit pitkä, et siinäkään tapauksessa viehättäisi kaikkia. Opettele tykkäämään itsestäsi, niin löydät jonkun, joka tykkää susta.
Minulle naiset ovat ainakin kettuilleet lyhyydestä, haukkuneet hobitiksi jne. ja olen 19v mies. Pituuteni on 166cm.
Kukaan mies ei ole minua ikinä haukkunut.
Niin? Mikä on pointtisi? Haluatko, että yksityiskohtaisesti kerron, miten miehet ovat eri tavoin haukkuneet ulkonäköäni elämäni aikana?
Olipa rumasti kirjoitettu.
Kusipäiset ihmiset haukkuvat toisia ihmisiä. Mulle palautui viime yönä mieleen yksi yläasteen luokkani poika, joka kiusasi ihan kaikkia, joita vain pystyi. Hänellä oli itsellään akne, mutta hän kiusasi toista luokkamme poikaa - aknesta. (Kiusasi hän muakin, mutta ei siitä sen enempää tässä.)
Ei varmasti ole sellaista ihmistä, jota ei olisi joskus haukuttu jostain. Mutta jos alkaa muodostaa kaikista ihmisistä (tai vaikka sukupuolesta) kuvan sen perusteella, mitä joku keksii sanoa ulkonäöstä, niin ansaitseekin tylyn vastauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin pitkään 198cm pitkän miehen kanssa ja olin onnellinen kun suhde viimein loppui; ei sovittu toisillemme yhtään. Nyt olen ollut yhdessä miehen kanssa, jonka pituus on 168cm. Olemme onnellisia yhdessä. Minäkään en ole pitkä, 157cm. Pointtini tässä on se, että luonne ratkaisee lopulta kaikkein eniten. Voit olla miten pitkä tahansa mutta ei se autuaaksi välttämättä tee ja sama lyhyidenkin miesten kanssa.
N21
Ei millään pahalla mutta joku naiskääpiö ei voi tajuta miten hirveää on olla lyhyt mies. Naisille se on olevinaan joku meriitti olla heikko ja hyödytön, mutta mies haluaa olla pitkä ja vahva.
Jokainen äiti ja isä jonka mielestä on ok että poika on 160-165cm on psykopaatti jota ei kiinnosta pojan henkinen hyvinvointi. Etenkin nykyajan pinnallisessa somemaailmassa tuo on täysin perseestä.
Mikäli teini-ikä ja kasvupyrähdys ei ole ohi, tuohon on saatavilla hormonivalmisteita. Puhu lääkärille välittömästi. Äidin ei ole pakko olla mukana kun menet varatulle ajalle selittämään ongelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä aloitus nyt on totta (tällä palstalla on pari erittäin tuotteliasta miesulisijaa, joiden vakioaiheisiin miesten lyhyys kuuluu), niin tämä on asia, josta sun pitää päästä yli. Miehen lyhyys ei tee hänestä epäviehättävää, vaikka varmasti on ihmisiä, jotka haluavat niin sulle uskotella (ja ehkä itsekin haluat). Mä oon 40, enkä edes nuorempana tajunnut, että pituus on joidenkin mielestä jollain tavalla hirveän merkittävää, ja mä sentään tajuan aika paljon asioita.
Oon n. 170 cm pitkä, ja olen aina katsellut ennemmin lyhyitä kuin pitkiä miehiä. Tai ehkä tuo on väärin sanottu, mun mielestä jokainen ihminen on kokonaistaideteos, ja jossakussa pituus saattaa olla todella viehättävä ominaisuus, mutta jossakussa toisessa lyhyys. Kun muistelen miehiä, joita olen pitänyt elämäni aikana viehättävänä, mulle nousee mieleen enemmän lyhyitä kuin pitkiä miehiä mieleen. En voi olla ainoa näin ajatteleva.
Sinä olet kokonaistaideteos. Omista se, mitä olet, älä anna ulkopuolisten, ehkä kuvitteellistenkin ihmisten määritellä jotakin kummallista markkina-arvoa pituudellesi. Jos tunnet, että senttien määrä jollain tavalla syö miehuuttasi, suosittelen salilla käymistä. Ei tarvitse pumpata, mutta lihaskuntoharjoittelulla saat tuotua kehon hyviä puolia esiin. Varmasti on naisia, joita et viehätä siksi, että olet lyhyt, mutta ei sun tarvitse kaikkia naisia miellyttää. Vaikka olisit pitkä, et siinäkään tapauksessa viehättäisi kaikkia. Opettele tykkäämään itsestäsi, niin löydät jonkun, joka tykkää susta.
Minulle naiset ovat ainakin kettuilleet lyhyydestä, haukkuneet hobitiksi jne. ja olen 19v mies. Pituuteni on 166cm.
Kukaan mies ei ole minua ikinä haukkunut.
Niin? Mikä on pointtisi? Haluatko, että yksityiskohtaisesti kerron, miten miehet ovat eri tavoin haukkuneet ulkonäköäni elämäni aikana?
Pointti on siinä että kyllä sillä vaan on väliä. Olisin mennyt Thaimaahan operaatioon jolla sitä voi korjata n. 5 senttiä ylöspäin (sääriluun pidennys) mutta vanhemmat eivät halunneet antaa rahaa koska se olisi ollut hyvin kallis leikkaus ja kuntoutusjakso.
Olet nainen joten saat aina kuitenkin seuraa, et siis ymmärrä millaista tuskaa se tuottaa nuorelle miehelle jolle naiset v_ttuilevat asiasta jolle ei voi itse tehdä yhtään mitään (toisin kuin esim. ylipainolle).
Vaikka olisit 5 cm pidempi, et miellyttäisi kaikkia. Ulkonäössäsi tai persoonassasi olisi joku toinen juttu, joka ei miellyttäisi, ja josta tarpeeksi kusipäiset ihmiset keksisivät haukkua sinua.
Voin nyt ainakin suoralta kädeltä sanoa, mikä sinussa vaikuttaa epämiellyttävältä, ja se on se, että katkerasti syyttelet naisia ja vingut, että naiset saavat aina seuraa. Joo, kyllähän sitä seuraa varmasti voisi jossain tilanteessa aina saadakin, jos kelpuuttaisi vaikkapa puliukot, mutta et kai sinäkään olisi innoissasi, jos joku puliakka tarjoutuisi seuraksesi?
En minäkään voinut rintojeni koolle mitään (ja nykyään en haluaisikaan voida, mielestäni ne ovat täydelliset), mutta niin vain luokkani pojat haukkuivat mua laudaksi yläasteella.
Voit nyt sitten ryhtyä katkeraksi 19-vuotiaana, tai sitten voit jättää sen katkeruuden ja muiden syyttelemisen, ja ennen kaikkea pituuteesi keskittymisen. Katkeruus ei ole kenestäkään viehättävää, etkä saavuta mitään sillä, että uliset jollain nettipalstalla siitä, että kuvittelet, että 166 cm pitkänä et voi ikinä saada ketään naista. 19-vuotiaana! Sähän olet käytännössä lapsi! Todella monet tytöt ja pojat eivät ole koskaan vielä tuossa iässä seurustelleet.
Jokaikinen ikäiseni jonka tunnen lukiosta tai entisestä koulusta joka on seurustellut on ollut 180cm tai enemmän. Puhun siis 16-20v.
Mä en todellakaan usko tuota. Vaikka olen vanha käpy, tunnen harrastukseni kautta paljon nuoria (lukioikäisiä), ja vähemmistö heistä seurustelee. Seurusteluksi ei lasketa sitä, että ollaan yläasteella oltu viikko kimpassa jonkun kanssa. Sama silloin, kun olin itse lukioikäinen: monellakaan ei ollut vielä lukioiässä ollut seurustelusuhteita. Että joko teidän lukionne on aivan poikkeuksellisen aktiivinen seurustelun suhteen, tai sitten valehtelet.
En sanonut että kaikki seurustelee, vaan ne jotka seurustelee on minua kaikki n. päätä pidempiä. Ehkä n. 30% seurustelee.
Niin, ja mun lukioajan ikäluokasta varmasti suurin osa on nyt parisuhteessa, sekä pitkät että lyhyet. Äsken sanoit, miten helppoa naisilla (tai tässä yhteydessä tytöillä) on saada sitä seuraa, mutta silti nämä mun harrastuskaverini ja -tuttavani ovat enimmäkseen sinkkuja. Miten voi olla, kun kerran naiset (tytöt) sitä seuraa saavat ihan milloin haluavat?
Sä oot nyt itse tehnyt tuosta pituudestasi ison numeron. Voit joko jatkaa katkeroitumista, tai sitten voit ajatella muutakin kuin pituutta. 19-vuotiaana sulla on koko elämä edessäsi. Kun lukio loppuu, lähdet kotipaikkakunnaltasi opiskelemaan, ja kohtaat uusia ihmisiä. Haluatko, että nämä uudet ihmiset tapaavat katkeran tyypin, joka syyttää epäonnista elämäänsä pituudestaan, ja ehkä naisia siinä sivussa? Vai millainen haluat olla? Millainen tyyppi sinusta parhaiten löytää seuraa?
En ole katkera, vaan sanoin että useat naiset ovat nimitelleet minua, vaikken edes ole ollut missään puheväleissä heihin tai tuntenut heitä. Miten se tekee minusta katkeran? Miten voin muuttua näkymättömäksi oppilaitoksessa tai julkisella paikalla?
Esittelit sitä katkeruutta kirjoituksessasi. Kerroit, että naiset haukkuvat, että vituttaa, kun naiset saavat aina seuraa (mikä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa) ja että pitemmät vain seurustelevat.
Miksi sinun pitäisi muuttua näkymättömäksi?
Vierailija kirjoitti:
Opettele uusia asioita ja tee itsestäsi monipuolinen. Naiset tykkää kun mies taitaa yhtä ja toista. Kielet, remontit, kitaran soitto, luonto, ruokalaitto.... Ja varsinkin keskustelutaito vaikuttaa parinvalintaan. Opettele ja opiskele.
Ei se kyllä oikeasti auta. Siitä vain tulee sellanen "hyvä mies jollekulle toiselle"-tyyppi ja kaikki naiset jäävät kavereiksi. Yliopistolla näitä miehiä on paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vain otsikon, ap. Oen aikuinen nainen, 172 cm, ja rakastuin mieheen, joka on 158 cm.
Toki jonkin verran itselläni jo elettyä elämää ja kertynyttä viisautta.
Tarkoitan tätä tosissani: voisitko harkita muuttaa joksikin aikaa koulun käytyäsi vaikka maahan, jonka asukkaat ovat keskimitaltaan lyhyitä? Esim Kaakkois-Aasiaan? Sinun iässäsi voisi olla tärkeä kokea, että et poikkea muista.
Radikaali ehdotus, ja pahoittelen, jos se kuulostaa kamalalta, mutta se voisi ihan aidosti vaikuttaa itsetuntoon kohottavasti.
t. Lämmöllä
Aika ruma ehdotus että pitää aasiaan mennä tuon takia "vaimonhakuun".
Siinä ei ole mitään rumaa jos vaimo on eri kansallisuutta, ihme rasisteja täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele uusia asioita ja tee itsestäsi monipuolinen. Naiset tykkää kun mies taitaa yhtä ja toista. Kielet, remontit, kitaran soitto, luonto, ruokalaitto.... Ja varsinkin keskustelutaito vaikuttaa parinvalintaan. Opettele ja opiskele.
Ei se kyllä oikeasti auta. Siitä vain tulee sellanen "hyvä mies jollekulle toiselle"-tyyppi ja kaikki naiset jäävät kavereiksi. Yliopistolla näitä miehiä on paljon
No, jos mikään ei auta, niin sitten pitää vain elää sen mukaan. Olet nyt selittänyt seikkaperäisesti, että parisuhdemarkkinoille ei millään voi kelvata. Sitten pitää keksiä jotain muuta sisältöä elämään. Kannattaa lopettaa yrittäminen kokonaan, kun selvästi parisuhde on yksinkertaisesti mahdottomuus. Turha siis valittaa, kun kyseessä tuntuu olevan joku luonnonlakimainen välttämättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä aloitus nyt on totta (tällä palstalla on pari erittäin tuotteliasta miesulisijaa, joiden vakioaiheisiin miesten lyhyys kuuluu), niin tämä on asia, josta sun pitää päästä yli. Miehen lyhyys ei tee hänestä epäviehättävää, vaikka varmasti on ihmisiä, jotka haluavat niin sulle uskotella (ja ehkä itsekin haluat). Mä oon 40, enkä edes nuorempana tajunnut, että pituus on joidenkin mielestä jollain tavalla hirveän merkittävää, ja mä sentään tajuan aika paljon asioita.
Oon n. 170 cm pitkä, ja olen aina katsellut ennemmin lyhyitä kuin pitkiä miehiä. Tai ehkä tuo on väärin sanottu, mun mielestä jokainen ihminen on kokonaistaideteos, ja jossakussa pituus saattaa olla todella viehättävä ominaisuus, mutta jossakussa toisessa lyhyys. Kun muistelen miehiä, joita olen pitänyt elämäni aikana viehättävänä, mulle nousee mieleen enemmän lyhyitä kuin pitkiä miehiä mieleen. En voi olla ainoa näin ajatteleva.
Sinä olet kokonaistaideteos. Omista se, mitä olet, älä anna ulkopuolisten, ehkä kuvitteellistenkin ihmisten määritellä jotakin kummallista markkina-arvoa pituudellesi. Jos tunnet, että senttien määrä jollain tavalla syö miehuuttasi, suosittelen salilla käymistä. Ei tarvitse pumpata, mutta lihaskuntoharjoittelulla saat tuotua kehon hyviä puolia esiin. Varmasti on naisia, joita et viehätä siksi, että olet lyhyt, mutta ei sun tarvitse kaikkia naisia miellyttää. Vaikka olisit pitkä, et siinäkään tapauksessa viehättäisi kaikkia. Opettele tykkäämään itsestäsi, niin löydät jonkun, joka tykkää susta.
Minulle naiset ovat ainakin kettuilleet lyhyydestä, haukkuneet hobitiksi jne. ja olen 19v mies. Pituuteni on 166cm.
Kukaan mies ei ole minua ikinä haukkunut.
Niin? Mikä on pointtisi? Haluatko, että yksityiskohtaisesti kerron, miten miehet ovat eri tavoin haukkuneet ulkonäköäni elämäni aikana?
Pointti on siinä että kyllä sillä vaan on väliä. Olisin mennyt Thaimaahan operaatioon jolla sitä voi korjata n. 5 senttiä ylöspäin (sääriluun pidennys) mutta vanhemmat eivät halunneet antaa rahaa koska se olisi ollut hyvin kallis leikkaus ja kuntoutusjakso.
Olet nainen joten saat aina kuitenkin seuraa, et siis ymmärrä millaista tuskaa se tuottaa nuorelle miehelle jolle naiset v_ttuilevat asiasta jolle ei voi itse tehdä yhtään mitään (toisin kuin esim. ylipainolle).
Vaikka olisit 5 cm pidempi, et miellyttäisi kaikkia. Ulkonäössäsi tai persoonassasi olisi joku toinen juttu, joka ei miellyttäisi, ja josta tarpeeksi kusipäiset ihmiset keksisivät haukkua sinua.
Voin nyt ainakin suoralta kädeltä sanoa, mikä sinussa vaikuttaa epämiellyttävältä, ja se on se, että katkerasti syyttelet naisia ja vingut, että naiset saavat aina seuraa. Joo, kyllähän sitä seuraa varmasti voisi jossain tilanteessa aina saadakin, jos kelpuuttaisi vaikkapa puliukot, mutta et kai sinäkään olisi innoissasi, jos joku puliakka tarjoutuisi seuraksesi?
En minäkään voinut rintojeni koolle mitään (ja nykyään en haluaisikaan voida, mielestäni ne ovat täydelliset), mutta niin vain luokkani pojat haukkuivat mua laudaksi yläasteella.
Voit nyt sitten ryhtyä katkeraksi 19-vuotiaana, tai sitten voit jättää sen katkeruuden ja muiden syyttelemisen, ja ennen kaikkea pituuteesi keskittymisen. Katkeruus ei ole kenestäkään viehättävää, etkä saavuta mitään sillä, että uliset jollain nettipalstalla siitä, että kuvittelet, että 166 cm pitkänä et voi ikinä saada ketään naista. 19-vuotiaana! Sähän olet käytännössä lapsi! Todella monet tytöt ja pojat eivät ole koskaan vielä tuossa iässä seurustelleet.
Jokaikinen ikäiseni jonka tunnen lukiosta tai entisestä koulusta joka on seurustellut on ollut 180cm tai enemmän. Puhun siis 16-20v.
Mä en todellakaan usko tuota. Vaikka olen vanha käpy, tunnen harrastukseni kautta paljon nuoria (lukioikäisiä), ja vähemmistö heistä seurustelee. Seurusteluksi ei lasketa sitä, että ollaan yläasteella oltu viikko kimpassa jonkun kanssa. Sama silloin, kun olin itse lukioikäinen: monellakaan ei ollut vielä lukioiässä ollut seurustelusuhteita. Että joko teidän lukionne on aivan poikkeuksellisen aktiivinen seurustelun suhteen, tai sitten valehtelet.
En sanonut että kaikki seurustelee, vaan ne jotka seurustelee on minua kaikki n. päätä pidempiä. Ehkä n. 30% seurustelee.
Niin, ja mun lukioajan ikäluokasta varmasti suurin osa on nyt parisuhteessa, sekä pitkät että lyhyet. Äsken sanoit, miten helppoa naisilla (tai tässä yhteydessä tytöillä) on saada sitä seuraa, mutta silti nämä mun harrastuskaverini ja -tuttavani ovat enimmäkseen sinkkuja. Miten voi olla, kun kerran naiset (tytöt) sitä seuraa saavat ihan milloin haluavat?
Sä oot nyt itse tehnyt tuosta pituudestasi ison numeron. Voit joko jatkaa katkeroitumista, tai sitten voit ajatella muutakin kuin pituutta. 19-vuotiaana sulla on koko elämä edessäsi. Kun lukio loppuu, lähdet kotipaikkakunnaltasi opiskelemaan, ja kohtaat uusia ihmisiä. Haluatko, että nämä uudet ihmiset tapaavat katkeran tyypin, joka syyttää epäonnista elämäänsä pituudestaan, ja ehkä naisia siinä sivussa? Vai millainen haluat olla? Millainen tyyppi sinusta parhaiten löytää seuraa?
En ole katkera, vaan sanoin että useat naiset ovat nimitelleet minua, vaikken edes ole ollut missään puheväleissä heihin tai tuntenut heitä. Miten se tekee minusta katkeran? Miten voin muuttua näkymättömäksi oppilaitoksessa tai julkisella paikalla?
Esittelit sitä katkeruutta kirjoituksessasi. Kerroit, että naiset haukkuvat, että vituttaa, kun naiset saavat aina seuraa (mikä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa) ja että pitemmät vain seurustelevat.
Miksi sinun pitäisi muuttua näkymättömäksi?
Asettelet sanojani tahallaan väärin, sanoin vain että ne jotka lukiossani ja kaveripiirissäni seurustelivat olivat kaikki 180-senttisiä tai sitä pidempiä. Puhuin vain omasta ikäluokastani ja siitä maailmasta jossa olen itse elänyt.
Minun ikäisten lyhyiden poikien/miesten kanssa ei seurustella vaan vältellään tai jopa nauretaan (kuten minun tapauksessa).
Äitiä ja isää ei kiinnosta, äiti sanoo vaan että riitän tälläisenä. Mutta haluna olla pidempi ei 158 ole mies. Olen syntymä keskonen ja alku putuus ennuste oli 168 ja siitö laskenut aina vain nyt se on se 165. Vaikka en sitäbkoskaan saavuta
Vierailija kirjoitti:
Voi että, ehdit kasvaa vielä. Ja vaikka et kovin pitkäksi kasvaisikaan niin ruumiinrakenteesi voimistuu ja saat miehisiä piirteitä. Miehisyyttä ei mitata pituudella vaan sillä mutta minkälainen ihminen sinusta henkisesti kasvaa. Murrosikä on hankalaa aikaa mutta hyvä susta tulee. Tsemppiä sulle! 💙
Murrosikä on kamalaa aikaa kaikilla - mutta usko pois, kunhan sinnittelet tuon ajan ohi, kaikki helpottuu!!
Ja olen kuullut, että vasta armeijaikäisinä miesten kasvu loppuu - älä anna periksi, vaan ala harrastaa urheilulajeja ja nostamaan puntteja, niin kroppasi miehistyy samalla. <3
Nainen20
Aloittaja kirjoitti:
Muisyaakseni minulle on tarjottu lääkärissä kasvuhormonia, mutta äitini kieltäytyi eikä halunnut minun syövän niitä.
Se on täysin oma päätöksesi.
16-vuotiaana päättää IHAN ITSE.
Eli otat ne hormonit ja asia hoituu... Mene sinne lääkäriin nyt. Tulit täältä myötäntuntoa hakemaan, mutta saitkin sen lisäksi neuvoja.
Lääkäri arvioi tilanteen ja kuuntelet häntä.
Niin, ja mun lukioajan ikäluokasta varmasti suurin osa on nyt parisuhteessa, sekä pitkät että lyhyet. Äsken sanoit, miten helppoa naisilla (tai tässä yhteydessä tytöillä) on saada sitä seuraa, mutta silti nämä mun harrastuskaverini ja -tuttavani ovat enimmäkseen sinkkuja. Miten voi olla, kun kerran naiset (tytöt) sitä seuraa saavat ihan milloin haluavat?
Sä oot nyt itse tehnyt tuosta pituudestasi ison numeron. Voit joko jatkaa katkeroitumista, tai sitten voit ajatella muutakin kuin pituutta. 19-vuotiaana sulla on koko elämä edessäsi. Kun lukio loppuu, lähdet kotipaikkakunnaltasi opiskelemaan, ja kohtaat uusia ihmisiä. Haluatko, että nämä uudet ihmiset tapaavat katkeran tyypin, joka syyttää epäonnista elämäänsä pituudestaan, ja ehkä naisia siinä sivussa? Vai millainen haluat olla? Millainen tyyppi sinusta parhaiten löytää seuraa?