Monet haluavat hankkia lapsia vasta kun on "täydellinen ja oikea aika" lastentekoon. Ettekö ymmärrä, ettei sellaista tule välttämättä koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten vaikka se lapsi jäisikin tekemättä? Elämä voi silti olla hyvää ja onnellista. En itse haluaisi olla yksinhuoltajan/päihderiippuvaisen/työttömän/köyhyysrajalla elävän tms. Lapsi. Kyllä pitää ajatella sitä lastakin että on esim. Rahallisesti varaa kaikkeen mitä lapsi tarvitsee.

Jos syntyvyys laskee Suomessa niin asiaa ei ratkaise se että syrjäytyneet yms. Alkaa holtittomasti lisääntyä ja lapset tulee yhteiskunnan elätettäväksi.

Olipa rumasti kirjoitettu, ettet haluaisi olla yksinhuoltajan lapsi!

On paljon yksinhuoltajia jotka pärjäävät rahallisesti hyvin ja pystyvät antamaan lapselle tasapainoisen elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä meni vastaajilla ohi AP: n pointti!

Kuulostaa,ettei edes tunnisteta omia odotuksia, kun vertauspintana on joku sosiaalitapaus (ellei näillä vastaavilla satu olemaan suuria sosiaalisia vaikeuksia/päihdeongelmaa,mitä epäilen).

Minusta AP kuvasi ylipäänsä tätä nykyihmisen tapaa varmistaa ja turvata kaikki, tässä tapauksessa lasten hankinta. Vaikka ei elämää voi varmistaa. Elämässä voi tapahtua mitä vaan, ja tapahtuu. Parempi olisi ehkä oppia suhtautumaan äkkinäisiin suunnitelma muutoksiin tyynesti ja osana elämää.

Nyt jostain on tullut kuva, että elämää tulisi hallita,suunnitella ja tehdä se oikein.

Itse väitän, että henkinen kypsyminen tapahtuu itse asiassa siellä haasteissa, sopeutumisessa ja elämänkäänteiden kanssa myrskytessä.

Toki aikuinen kantaa vastuunsa, mutta onhan sekin ahdistavaa elämää,jos ei kykene tekemään rohkeita valintoja peläten sitä hallinnan menetystä.

Huh, onneksi joku muukin luki asian näin eikä uhriutunut otsikon luettuaan.

Sanoiko ap et pitäää ryhtyä teiniäidiksi? Ei

Sanoiko ap et kaikkien pitää hankkia lapsia? Ei

Lähtisin siitä että on koulutus, työ ja mieluusti puoliso. Siinä on perusedellytys.

Jos opiskelet ja biletät kolmikymppiseksi, etsit sitä täydellistä prinssiä/ prinsessaa, ok-talo, kaksi autoa ja koira niin kun ne on nkin biologisesti nainen olet myöhässä. Eikä miehenkään tavara enää priimaa ole.

Deittimaailmassa ajaa se, että jossain on viel parempi. En voi tyytyä.tähän keskimittaiseen tavikseen. En tyydy tähän, jonka kanssa kaikki sujuu hyvin vaan odotan sitä jalat alta-tyyppiä, koska sellainenhan sen pitää olla.

Kyllä minun mielestäni on tärkeää, että lapsi tehdään hyvään ja vakaaseen parisuhteeseen eikä ensimmäisenä vastaantulevan luuserin kanssa . Naiset ovat läpi historian olleet valikoivia sen miehen valinnan suhteen koska nainen panostaa siihen lapseen ihan eri tavalla kuin mies. Jos teet huonon valinnan sekä oma että lapsen henki on vaakalaudalla.

Pointti ei ollut edelleenkään siinä, että ap kannustaisi ihmisiä tekemään lapsia kenen tahansa kanssa ja ajautumaan sossupummiksi. Mutta pointti on siinä, että kuka mies esimerkiksi täyttää nykyiset kriteerit; kun ei enää riitä, että on käynyt koulun ja valmis vakiintumaan. Pitää olla suurensuuri rakkaus, jolla on rahaa ja samat kunnianhimot kuin itsellä, hyvä ura, täytyy osata hoitaa kotia, olla hyvä vaimolle, huolehtia perheestä. Ja niin, ennen kaikkea taas se paksu lompakko.

Nämä on niitä kriteereitä, joita pitää olla nykyään useilla.

Sama varmasti koskee vaimomatskua jollain tavalla.

Vierailija kirjoitti:

"Eräs ystäväni meni naimisiin alle 30-vuotiaana, mutta ei halunnut "uran" takia heti lapsia vaikka miehensä olisi halunnut. Nyt yhdeksän vuotta myöhemmin on loputtomien lapsettomuushoitojen ansiosta raskaana. Rahaa niihin meni sellainen määrä, että ilman erittäin varakkaita vanhempia he olisivat jääneet lapsettomiksi. Urakaan ei ole kummoinen."

Hitto mua ärsyttää tollaset jälkiviisauksia heittelevät idiootit. Oikeasti, olet helvetin kuvottava ihminen.

Millä hemmetillä voit alkaa täällä viisastelemaan toisen puolesta, että jos olisi yrittänyt nuorempana, lapsia olisi tullut helpommin? Ongelmia on voinut olla koko ajan, ne vaan tulevat ilmi silloin kun lapsen saantia alkaa yrittämään.

Toinen asia on muiden raha-asioiden puiminen. Millä oikeudella joku ulkopuolinen kuvittelee tietävänsä asioiden todellisen laidan? Mistä tiedät mikä oli isovanhempien kanta asiaan? Jos todella halusivat auttaa, vaikka ennakkoperinnön muodossa.

Ei millään rahalla ole merkitystä, jos todella lapsen haluaa.

Lopettakaa ihmiset muiden elämien arvostelun ja oletuksen että todella tietäisitte siitä yhtään mitään.

Jopas vedit herneen sieraimeen. Minusta lapsen tekemistä ei kannata lykätä jos mahdollisuudet aloittaa yrittäminen on. Ongelmia todellakin voi tulla ilmi kun yrittäminen aloitetaan, siinä vaiheessa voi harmittaa aika kovasti jos jonkin täysi turhan syyn takia vitkutteli yrittämisen aloittamista vuosikausia. Mä olen itsekin kärsinyt lapsettomuudesta ja ollut hoidoissa ja olen tyytyväinen, että niihin ryhdyttiin heti.

Tällä tuttavalla on erittäin hyvä taloudellinen tilanne ja isin tulot voi lukea ihan verokoneesta eli aika helppo saada selville. Hänen omat tulot ja miehensäkin tiedän kun niistä on puhuttu. Pointti siis oli, että jos hänellä ei olisi ollut rikkaat vanhemmat, hänellä ei olisi hoitoihin yksinkertaisesti ollut enää varaa, niitä kesti lähes 10 vuotta. Ja tottakai isovanhemmat halusivat auttaa, eiväthän he muuten hoitolaskuja olisi maksaneet... Daa. Jos tällaista ulkopuolista tukea ei olisi ollut, heillä ei nyt olisi lasta. Jossain vaiheessa tulee monilla raja vastaan, paljonko hoitoihin voi rahaa laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä meni vastaajilla ohi AP: n pointti!

Kuulostaa,ettei edes tunnisteta omia odotuksia, kun vertauspintana on joku sosiaalitapaus (ellei näillä vastaavilla satu olemaan suuria sosiaalisia vaikeuksia/päihdeongelmaa,mitä epäilen).

Minusta AP kuvasi ylipäänsä tätä nykyihmisen tapaa varmistaa ja turvata kaikki, tässä tapauksessa lasten hankinta. Vaikka ei elämää voi varmistaa. Elämässä voi tapahtua mitä vaan, ja tapahtuu. Parempi olisi ehkä oppia suhtautumaan äkkinäisiin suunnitelma muutoksiin tyynesti ja osana elämää.

Nyt jostain on tullut kuva, että elämää tulisi hallita,suunnitella ja tehdä se oikein.

Itse väitän, että henkinen kypsyminen tapahtuu itse asiassa siellä haasteissa, sopeutumisessa ja elämänkäänteiden kanssa myrskytessä.

Toki aikuinen kantaa vastuunsa, mutta onhan sekin ahdistavaa elämää,jos ei kykene tekemään rohkeita valintoja peläten sitä hallinnan menetystä.

Huh, onneksi joku muukin luki asian näin eikä uhriutunut otsikon luettuaan.

Sanoiko ap et pitäää ryhtyä teiniäidiksi? Ei

Sanoiko ap et kaikkien pitää hankkia lapsia? Ei

Lähtisin siitä että on koulutus, työ ja mieluusti puoliso. Siinä on perusedellytys.

Jos opiskelet ja biletät kolmikymppiseksi, etsit sitä täydellistä prinssiä/ prinsessaa, ok-talo, kaksi autoa ja koira niin kun ne on nkin biologisesti nainen olet myöhässä. Eikä miehenkään tavara enää priimaa ole.

Deittimaailmassa ajaa se, että jossain on viel parempi. En voi tyytyä.tähän keskimittaiseen tavikseen. En tyydy tähän, jonka kanssa kaikki sujuu hyvin vaan odotan sitä jalat alta-tyyppiä, koska sellainenhan sen pitää olla.

Kyllä minun mielestäni on tärkeää, että lapsi tehdään hyvään ja vakaaseen parisuhteeseen eikä ensimmäisenä vastaantulevan luuserin kanssa . Naiset ovat läpi historian olleet valikoivia sen miehen valinnan suhteen koska nainen panostaa siihen lapseen ihan eri tavalla kuin mies. Jos teet huonon valinnan sekä oma että lapsen henki on vaakalaudalla.

Kirjoitin mieluusti puoliso. Tiedän useammankin naisen, joilla ei ole miesflaksi käynyt niin on sit yksin hankkinut lapset ja kaikki on hyvin (en kyl tiedä onki hankittu luovutetuilla vai luomuna). Tottakai kahden vanhemman perhe on paras tilanne. Turvallinen perhe siis.

Tässä langassa ihmisillä kauhea hinku puhua aidan seipäästä kun puhe on aidasta.

Kauheasti keskitytään siihen, että on vielä hyvä aika yrittää sitä yhtä lasta päälle kolmekymppisenä - mutta jos haluaakin useamman, niin kyllä siinä kiire helposti tulee. Vuosi yritystä, parivuotta ikäeroa, vuosi yritystä ja raskaus, niin tähänkin suht normaaliin komboon uppoaa jo se 5.v ihan helposti. Keskenmenot on niin yleisiä, että vaikka hedelmällisyydessä ei sinällään olisi vikaa, niin ensimmäisen kolmanneksen ongelmat äkkiä paukauttaa pari -kolme kuukautta aina lisää siihen yrittelyyn.

Aloitin lapsen yrittämisen 31.v ja nyt tulossa toinen vähän ennen 35.v. Jos kolmannen tahtoisin, niin vaatisihan se jälleen pienen ikäeron, mikä raskasta kun keski-ikä jo häämöttäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä meni vastaajilla ohi AP: n pointti!

Kuulostaa,ettei edes tunnisteta omia odotuksia, kun vertauspintana on joku sosiaalitapaus (ellei näillä vastaavilla satu olemaan suuria sosiaalisia vaikeuksia/päihdeongelmaa,mitä epäilen).

Minusta AP kuvasi ylipäänsä tätä nykyihmisen tapaa varmistaa ja turvata kaikki, tässä tapauksessa lasten hankinta. Vaikka ei elämää voi varmistaa. Elämässä voi tapahtua mitä vaan, ja tapahtuu. Parempi olisi ehkä oppia suhtautumaan äkkinäisiin suunnitelma muutoksiin tyynesti ja osana elämää.

Nyt jostain on tullut kuva, että elämää tulisi hallita,suunnitella ja tehdä se oikein.

Itse väitän, että henkinen kypsyminen tapahtuu itse asiassa siellä haasteissa, sopeutumisessa ja elämänkäänteiden kanssa myrskytessä.

Toki aikuinen kantaa vastuunsa, mutta onhan sekin ahdistavaa elämää,jos ei kykene tekemään rohkeita valintoja peläten sitä hallinnan menetystä.

Huh, onneksi joku muukin luki asian näin eikä uhriutunut otsikon luettuaan.

Sanoiko ap et pitäää ryhtyä teiniäidiksi? Ei

Sanoiko ap et kaikkien pitää hankkia lapsia? Ei

Lähtisin siitä että on koulutus, työ ja mieluusti puoliso. Siinä on perusedellytys.

Jos opiskelet ja biletät kolmikymppiseksi, etsit sitä täydellistä prinssiä/ prinsessaa, ok-talo, kaksi autoa ja koira niin kun ne on nkin biologisesti nainen olet myöhässä. Eikä miehenkään tavara enää priimaa ole.

Deittimaailmassa ajaa se, että jossain on viel parempi. En voi tyytyä.tähän keskimittaiseen tavikseen. En tyydy tähän, jonka kanssa kaikki sujuu hyvin vaan odotan sitä jalat alta-tyyppiä, koska sellainenhan sen pitää olla.

Kyllä minun mielestäni on tärkeää, että lapsi tehdään hyvään ja vakaaseen parisuhteeseen eikä ensimmäisenä vastaantulevan luuserin kanssa . Naiset ovat läpi historian olleet valikoivia sen miehen valinnan suhteen koska nainen panostaa siihen lapseen ihan eri tavalla kuin mies. Jos teet huonon valinnan sekä oma että lapsen henki on vaakalaudalla.

Pointti ei ollut edelleenkään siinä, että ap kannustaisi ihmisiä tekemään lapsia kenen tahansa kanssa ja ajautumaan sossupummiksi. Mutta pointti on siinä, että kuka mies esimerkiksi täyttää nykyiset kriteerit; kun ei enää riitä, että on käynyt koulun ja valmis vakiintumaan. Pitää olla suurensuuri rakkaus, jolla on rahaa ja samat kunnianhimot kuin itsellä, hyvä ura, täytyy osata hoitaa kotia, olla hyvä vaimolle, huolehtia perheestä. Ja niin, ennen kaikkea taas se paksu lompakko.

Nämä on niitä kriteereitä, joita pitää olla nykyään useilla.

Sama varmasti koskee vaimomatskua jollain tavalla.

Tämä viesti taisi olla tarkoitettu korkeasti koulutetuille naisille..

Täydellinen aika, niin, asioiden suunnittelu on ihan luonnollista sekin. Eri juttu sitten, mitä kroppa on asioista mieltä. Todella usea korkeastikoulutetuista ja uraa tehneistä tuttavistani on joutunut turvautumaan hedelmöityshoitoihin. Tiedä sitten, mistä trendi lopulta johtuu. Ehkä sattunut vain kohdalle.

Syntyvyys lienee edelleen laskusuunnassa, mutta sitä paikkaamaan on toisaalta saatu muualta muuttaneita suurperheellisiä. He eivät ole turhaan jääneet odottelemaan täydellistä aikaa, lapsia on syntynyt oloista ja elämäntilanteista riippumatta ihan siihen elämän a muuttuvien olosuhteiden keskelle. Niin kaiketi oli entisaikaan Suomessa yleisemminkin.

Paras hetki hankkia lapsi on aina. Itse tosin odotin, että säästöjä kunnolla ja molemmilla kovapalkkaiset työt. Mutta nyt sitä sitten toisaalta on "vanha" jo.

Vierailija kirjoitti:

Syntyvyys lienee edelleen laskusuunnassa, mutta sitä paikkaamaan on toisaalta saatu muualta muuttaneita suurperheellisiä. He eivät ole turhaan jääneet odottelemaan täydellistä aikaa, lapsia on syntynyt oloista ja elämäntilanteista riippumatta ihan siihen elämän a muuttuvien olosuhteiden keskelle. Niin kaiketi oli entisaikaan Suomessa yleisemminkin.

Kantasuomalaisten pitäisi puolustautua tekemällä enemmän lapsia eikä vaan katsella vierestä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä meni vastaajilla ohi AP: n pointti!

Kuulostaa,ettei edes tunnisteta omia odotuksia, kun vertauspintana on joku sosiaalitapaus (ellei näillä vastaavilla satu olemaan suuria sosiaalisia vaikeuksia/päihdeongelmaa,mitä epäilen).

Minusta AP kuvasi ylipäänsä tätä nykyihmisen tapaa varmistaa ja turvata kaikki, tässä tapauksessa lasten hankinta. Vaikka ei elämää voi varmistaa. Elämässä voi tapahtua mitä vaan, ja tapahtuu. Parempi olisi ehkä oppia suhtautumaan äkkinäisiin suunnitelma muutoksiin tyynesti ja osana elämää.

Nyt jostain on tullut kuva, että elämää tulisi hallita,suunnitella ja tehdä se oikein.

Itse väitän, että henkinen kypsyminen tapahtuu itse asiassa siellä haasteissa, sopeutumisessa ja elämänkäänteiden kanssa myrskytessä.

Toki aikuinen kantaa vastuunsa, mutta onhan sekin ahdistavaa elämää,jos ei kykene tekemään rohkeita valintoja peläten sitä hallinnan menetystä.

Huh, onneksi joku muukin luki asian näin eikä uhriutunut otsikon luettuaan.

Sanoiko ap et pitäää ryhtyä teiniäidiksi? Ei

Sanoiko ap et kaikkien pitää hankkia lapsia? Ei

Lähtisin siitä että on koulutus, työ ja mieluusti puoliso. Siinä on perusedellytys.

Jos opiskelet ja biletät kolmikymppiseksi, etsit sitä täydellistä prinssiä/ prinsessaa, ok-talo, kaksi autoa ja koira niin kun ne on nkin biologisesti nainen olet myöhässä. Eikä miehenkään tavara enää priimaa ole.

Deittimaailmassa ajaa se, että jossain on viel parempi. En voi tyytyä.tähän keskimittaiseen tavikseen. En tyydy tähän, jonka kanssa kaikki sujuu hyvin vaan odotan sitä jalat alta-tyyppiä, koska sellainenhan sen pitää olla.

Jahah ja taas uusi toisten puolesta tietäjä.

En ole uhriutunut, olen k*rpiintynyt. Tuohon teidän ylimielisyyteen.

/12

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntyvyys lienee edelleen laskusuunnassa, mutta sitä paikkaamaan on toisaalta saatu muualta muuttaneita suurperheellisiä. He eivät ole turhaan jääneet odottelemaan täydellistä aikaa, lapsia on syntynyt oloista ja elämäntilanteista riippumatta ihan siihen elämän a muuttuvien olosuhteiden keskelle. Niin kaiketi oli entisaikaan Suomessa yleisemminkin.

Kantasuomalaisten pitäisi puolustautua tekemällä enemmän lapsia eikä vaan katsella vierestä!

Paikalliset amikset voisivat sitten alkaa huolimaan niitä hiukan vaatimattoman näköisiä naisia. Täällä on tuon tuosta tavis naiset valittaneet etteivät kelpaa vastaavanlaisille miehille.

Tässä on syntynyt asetelma, jossa korkeastikoulutetut urasuuntautuneet sinkut, täydellistä hetkeä odottavat tai velaparit tuottavat verovarat ylläpitämään suurperheellisiä, näin kärjistäen. Jonkunhan on käytävä töissä tässä algoritmissa, että yhteiskunnan tuilla elävät lapsiperheet (omat ja ”tulijat”) eläisivät. Osalle tarvitaan niin suuria asuntoja, ettei niihin tavallisella työssäkäyvällä olisi varaakaan.

En kyllä tiedä miten tähän on tultu tai miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä meni vastaajilla ohi AP: n pointti!

Kuulostaa,ettei edes tunnisteta omia odotuksia, kun vertauspintana on joku sosiaalitapaus (ellei näillä vastaavilla satu olemaan suuria sosiaalisia vaikeuksia/päihdeongelmaa,mitä epäilen).

Minusta AP kuvasi ylipäänsä tätä nykyihmisen tapaa varmistaa ja turvata kaikki, tässä tapauksessa lasten hankinta. Vaikka ei elämää voi varmistaa. Elämässä voi tapahtua mitä vaan, ja tapahtuu. Parempi olisi ehkä oppia suhtautumaan äkkinäisiin suunnitelma muutoksiin tyynesti ja osana elämää.

Nyt jostain on tullut kuva, että elämää tulisi hallita,suunnitella ja tehdä se oikein.

Itse väitän, että henkinen kypsyminen tapahtuu itse asiassa siellä haasteissa, sopeutumisessa ja elämänkäänteiden kanssa myrskytessä.

Toki aikuinen kantaa vastuunsa, mutta onhan sekin ahdistavaa elämää,jos ei kykene tekemään rohkeita valintoja peläten sitä hallinnan menetystä.

Nimenomaan! Tuo sopivan ajan ja hetken pohdiskelu ei näitä elämänhallintansa menettäneitä, "sossupummeja" somaleita ym. taida koskea alun alkaenkaan. Mulla esim. exä vaati, että meillä olisi oltava 80.000€ säästöjä jotta lasta voitaisiin alkaa edes yrittämään. Molemmat olimme akateemisia, vakituisissa töissä, yhteensä bruttotulot n. 10.000€/kk. Ok, autot olivat vanhoja ja asuimme vuokralla mutta hyvällä alueella ja hyvässä asunnossa. Omistusasuntoa hän ei samoista syistä suostunut harkitsemaan. Erosimme, ja nykyinen mieheni tienaa vähemmän kuin exäni ja silti meillä on toinen lapsi tulossa. Kurjuutta emme ole joutuneet kärsimään yhtään, olen ihan näillä omillakin tuloillani pystynyt ruokkimaan ja vaatettamaan lapsen varsin kivasti. Auto on sama mikäa aiemminkin mutta ei olisi lasta kannattanut jättää tekemättä sen takia! Sen auton ehtii vielä vaihtaa tämän elämän aikana, lapsia ei saa ikuisesti. Kaikki eivät ollenkaan.

Ei tietenkään koske, kun heidän koko elämisensä - lapset mukaanluettuina - maksetaan veronmaksajien pussista. Tulokset voi käydä katsomassa Lähi-itäkeskuksessa. Sinä ilmeisesti tienaat aika hyvin, tee siinä sitten lapsia jos pariskunnan nettotulot ovat vaikka 3000e/kk ja asuminen vie ainakin puolet siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä meni vastaajilla ohi AP: n pointti!

Kuulostaa,ettei edes tunnisteta omia odotuksia, kun vertauspintana on joku sosiaalitapaus (ellei näillä vastaavilla satu olemaan suuria sosiaalisia vaikeuksia/päihdeongelmaa,mitä epäilen).

Minusta AP kuvasi ylipäänsä tätä nykyihmisen tapaa varmistaa ja turvata kaikki, tässä tapauksessa lasten hankinta. Vaikka ei elämää voi varmistaa. Elämässä voi tapahtua mitä vaan, ja tapahtuu. Parempi olisi ehkä oppia suhtautumaan äkkinäisiin suunnitelma muutoksiin tyynesti ja osana elämää.

Nyt jostain on tullut kuva, että elämää tulisi hallita,suunnitella ja tehdä se oikein.

Itse väitän, että henkinen kypsyminen tapahtuu itse asiassa siellä haasteissa, sopeutumisessa ja elämänkäänteiden kanssa myrskytessä.

Toki aikuinen kantaa vastuunsa, mutta onhan sekin ahdistavaa elämää,jos ei kykene tekemään rohkeita valintoja peläten sitä hallinnan menetystä.

Huh, onneksi joku muukin luki asian näin eikä uhriutunut otsikon luettuaan.

Sanoiko ap et pitäää ryhtyä teiniäidiksi? Ei

Sanoiko ap et kaikkien pitää hankkia lapsia? Ei

Lähtisin siitä että on koulutus, työ ja mieluusti puoliso. Siinä on perusedellytys.

Jos opiskelet ja biletät kolmikymppiseksi, etsit sitä täydellistä prinssiä/ prinsessaa, ok-talo, kaksi autoa ja koira niin kun ne on nkin biologisesti nainen olet myöhässä. Eikä miehenkään tavara enää priimaa ole.

Deittimaailmassa ajaa se, että jossain on viel parempi. En voi tyytyä.tähän keskimittaiseen tavikseen. En tyydy tähän, jonka kanssa kaikki sujuu hyvin vaan odotan sitä jalat alta-tyyppiä, koska sellainenhan sen pitää olla.

Jahah ja taas uusi toisten puolesta tietäjä.

En ole uhriutunut, olen k*rpiintynyt. Tuohon teidän ylimielisyyteen.

/12

Hei, täytyy myös erotella yleinen keskustelu ja henkilökohtaistaminen. Tässä on kyseessä kaiketi yleisestä trendistä, mikä yhteiskunnassa on muuttunut viimeisten vuosikymenien aikana. Tätä tuskin kukaan voi kieltää. Standardit on muuttuneet, ja kyllä se varmasti ihmisiä ahdistaakin. Toisaalta se tuo vapautta, että voi määritellä omaa elämää vapaammin. Yksilötasolla on useita syitä, miksi pohditaan "oikeaa aikaa" ja se on ymmärrettävää (ei tarkoita syyllistämistä, vaikka sitä teetkin tai joku muu tekee), mutta kuitenkin se kertoo siitä, että nykyajan ihminen MUKAUTUU NYKYAJAN AJATTELUUN JA TOIMINTATAPOIHIN. Sen vuoksi taas voi oieasti mennä "lapsi pesuveden mukana", kun sitä oikeaa aikaa ei tulekaan, kun ei koskaan ollut sopiva aika. 

Yhteiskunnanmuutos vaikuttaa meihin, mutta toisaalta myös me vaikutamme yhteiskuntaan. Joten tässä keskustelussa voisi ehkä kannustaa siihen, että oikeasti mietitään, MIKSI meillä on nämä ihmeelliset parisuhteen ja perheen perustamiseen liittyvät laatustandardit, joita ei ollut vielä 20v sitten? Mistä ne paineet tulevat? Meistä itsestämme? Naisten lehdistä? Pelosta? Epävarmuudesta? Siitä, ettemme enää tiedä,mitä olemme ja mitä elämän tulee tarjota?

Jokaisella ON VAPAUS tehdä valintansa. Mutta tämä sokea "normien noudattaminen" voi vahingossa johtaa johonkin ei-toivottuunkin. Älkää hyvät ihmiset syyllistykö vaan pohtikaa näitä asioita.

"Tämä "täydellinen ja oikea aika" lastentekoon tarkoittaa monesti sitä, että on oikea ikä, ei siis liian nuori eikä liian vanha. Opinnot on jo takana ja työurakaan takana jonkin verran, siten, että asema siellä on vakiinnutettu ja saa sopivasti palkkaa jolla kustantaa arki. Ja varallisuuttakin pitää olla tarpeeksi. Ollaan matkustettu, biletetty ja harrastettu kaikkea tarpeeksi. Ollaan löydetty sopiva kumppani ja ehditty olla sen kanssa tarpeeksi. Ollaan löydetty sopiva yhteinen koti sopivalta alueelta, johon voisi hankkia perhettä."

Mitä vikaa tuossa on? Tarkoitatko ap, että pitäisi tehdä lapset silloin, kun on liian  nuori tai liian vanha? Tarkoitatko, että pitäisi tehdä lapset, kun opinnot ovat vielä kesken tai vasta haetaan opiskelupaikkaa? Tarkoitatko, että pitäisi tehdä lapset, kun työpaikasta ei ole tietoakaan eikä työkokemustakaan? Tarkoitatko, että lapset pitäisi tehdä, kun arjen kustantamiseen ei ole varaa? Tarkoitatko, että lapset pitäisi tehdä silloin, kun ei ole latin latia säästössä? Tarkoitatko, että lapset pitäisi tehdä silloin, kun ei ole vielä riittävästi matkustellut, bilettänyt ja harrastanut eli voidakseen tehdä näitä asioita, pitää lapset saada tungettua aina jonnekin hoitoon siksi ajaksi? Tarkoitatko, että lapset pitäisi hankkia epäsopivan kumppanin kanssa ja mahdollisiman pian suhteen alkamisen jälkeen ennenkuin toista edes tuntee vielä kunnolla? Tarkoitatko, että lapset pitäisi tehdä jo silloin, kun ei ole vielä yhteistä kotia tai se on jostain huonomaineiselta alueelta tai alueelta, jolla ei ole lapsiperheille edes palveluita? 

Mun mielestä lasten aika on sitten, kun elämä on ainakin suurimmalta osin vakintunutta. Ja mielellään sellaisen kumppanin kanssa, jota jaksaa katsella ainakin lastensa rippikouluikään asti. Pitää muistaa sekin, että vapaaehtoisesti lapsettomien määrä kasvaa koko ajan. Ei riitä, että itse haluaa lapsia, jos kumppani ei halua. 

Tuntuu olevan monella juurikin tuo ajatus, että pitää olla sitä ja tätä ja tuota ennen lasta. Vähintäänkin monen kymmenentuhannen säästöt ennen kun lasta voi alkaa yrittämään. Sitten lasta ei kuulukaan, koska ollaan jo lähempänä 40-vuoden ikää ja laitetaan sitten 10-15k€ per lapsi hedelmöityshoitoihin. Mutta hei, hyvä että oli rahat säästössä valmiiksi! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ensisynnyttäjiin keski-ikä oli noin 25 vuotta, nyt noin 29 vuotta. Ei se muutos niin valtava ole ollut.

Muutos on paperilla vähän, mutta ideologian muutos on valtava. Ennen 22.v äiti oli normi ja nyt oletuksena suurinpiirtein sossun asiakkuus.

MISSÄ asut? Täällä maaseudulla kaikki isät ja äidit tekevät ekan lapsen 20-22-vuotiaana. Se on normi.

Joo, se on kyllä huomattu että siellä maaseudulla lisäännytään hyvin nuorina ja täysin kouluttamattomina ja sitten homehdutaan siellä peräkylällä lasten kanssa koko loppuikä ja valitetaan kun yhteiskunta ei tue perheitä. Perheitä tuetaan tässä yhteiskunasa kaikkein eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä meni vastaajilla ohi AP: n pointti!

Kuulostaa,ettei edes tunnisteta omia odotuksia, kun vertauspintana on joku sosiaalitapaus (ellei näillä vastaavilla satu olemaan suuria sosiaalisia vaikeuksia/päihdeongelmaa,mitä epäilen).

Minusta AP kuvasi ylipäänsä tätä nykyihmisen tapaa varmistaa ja turvata kaikki, tässä tapauksessa lasten hankinta. Vaikka ei elämää voi varmistaa. Elämässä voi tapahtua mitä vaan, ja tapahtuu. Parempi olisi ehkä oppia suhtautumaan äkkinäisiin suunnitelma muutoksiin tyynesti ja osana elämää.

Nyt jostain on tullut kuva, että elämää tulisi hallita,suunnitella ja tehdä se oikein.

Itse väitän, että henkinen kypsyminen tapahtuu itse asiassa siellä haasteissa, sopeutumisessa ja elämänkäänteiden kanssa myrskytessä.

Toki aikuinen kantaa vastuunsa, mutta onhan sekin ahdistavaa elämää,jos ei kykene tekemään rohkeita valintoja peläten sitä hallinnan menetystä.

Huh, onneksi joku muukin luki asian näin eikä uhriutunut otsikon luettuaan.

Sanoiko ap et pitäää ryhtyä teiniäidiksi? Ei

Sanoiko ap et kaikkien pitää hankkia lapsia? Ei

Lähtisin siitä että on koulutus, työ ja mieluusti puoliso. Siinä on perusedellytys.

Jos opiskelet ja biletät kolmikymppiseksi, etsit sitä täydellistä prinssiä/ prinsessaa, ok-talo, kaksi autoa ja koira niin kun ne on nkin biologisesti nainen olet myöhässä. Eikä miehenkään tavara enää priimaa ole.

Deittimaailmassa ajaa se, että jossain on viel parempi. En voi tyytyä.tähän keskimittaiseen tavikseen. En tyydy tähän, jonka kanssa kaikki sujuu hyvin vaan odotan sitä jalat alta-tyyppiä, koska sellainenhan sen pitää olla.

Jahah ja taas uusi toisten puolesta tietäjä.

En ole uhriutunut, olen k*rpiintynyt. Tuohon teidän ylimielisyyteen.

/12

Hei, täytyy myös erotella yleinen keskustelu ja henkilökohtaistaminen. Tässä on kyseessä kaiketi yleisestä trendistä, mikä yhteiskunnassa on muuttunut viimeisten vuosikymenien aikana. Tätä tuskin kukaan voi kieltää. Standardit on muuttuneet, ja kyllä se varmasti ihmisiä ahdistaakin. Toisaalta se tuo vapautta, että voi määritellä omaa elämää vapaammin. Yksilötasolla on useita syitä, miksi pohditaan "oikeaa aikaa" ja se on ymmärrettävää (ei tarkoita syyllistämistä, vaikka sitä teetkin tai joku muu tekee), mutta kuitenkin se kertoo siitä, että nykyajan ihminen MUKAUTUU NYKYAJAN AJATTELUUN JA TOIMINTATAPOIHIN. Sen vuoksi taas voi oieasti mennä "lapsi pesuveden mukana", kun sitä oikeaa aikaa ei tulekaan, kun ei koskaan ollut sopiva aika. 

Yhteiskunnanmuutos vaikuttaa meihin, mutta toisaalta myös me vaikutamme yhteiskuntaan. Joten tässä keskustelussa voisi ehkä kannustaa siihen, että oikeasti mietitään, MIKSI meillä on nämä ihmeelliset parisuhteen ja perheen perustamiseen liittyvät laatustandardit, joita ei ollut vielä 20v sitten? Mistä ne paineet tulevat? Meistä itsestämme? Naisten lehdistä? Pelosta? Epävarmuudesta? Siitä, ettemme enää tiedä,mitä olemme ja mitä elämän tulee tarjota?

Jokaisella ON VAPAUS tehdä valintansa. Mutta tämä sokea "normien noudattaminen" voi vahingossa johtaa johonkin ei-toivottuunkin. Älkää hyvät ihmiset syyllistykö vaan pohtikaa näitä asioita.

Ihmiset vaativat nykyään elämältään enemmän. Enää ei riitä vain jonkinlainen parisuhde, hatara työ- ja taloustilanne ja jonkinlainen asunto. Omasta elämästä halutaan nauttia ja antaa myös lapsille turvallinen, vauras elämä jonka voi saavuttaa vain kovalla työllä japarisuhteella sen oikean ihmisen kanssa. Hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

"Tämä "täydellinen ja oikea aika" lastentekoon tarkoittaa monesti sitä, että on oikea ikä, ei siis liian nuori eikä liian vanha. Opinnot on jo takana ja työurakaan takana jonkin verran, siten, että asema siellä on vakiinnutettu ja saa sopivasti palkkaa jolla kustantaa arki. Ja varallisuuttakin pitää olla tarpeeksi. Ollaan matkustettu, biletetty ja harrastettu kaikkea tarpeeksi. Ollaan löydetty sopiva kumppani ja ehditty olla sen kanssa tarpeeksi. Ollaan löydetty sopiva yhteinen koti sopivalta alueelta, johon voisi hankkia perhettä."

Mitä vikaa tuossa on? Tarkoitatko ap, että pitäisi tehdä lapset silloin, kun on liian  nuori tai liian vanha? Tarkoitatko, että pitäisi tehdä lapset, kun opinnot ovat vielä kesken tai vasta haetaan opiskelupaikkaa? Tarkoitatko, että pitäisi tehdä lapset, kun työpaikasta ei ole tietoakaan eikä työkokemustakaan? Tarkoitatko, että lapset pitäisi tehdä, kun arjen kustantamiseen ei ole varaa? Tarkoitatko, että lapset pitäisi tehdä silloin, kun ei ole latin latia säästössä? Tarkoitatko, että lapset pitäisi tehdä silloin, kun ei ole vielä riittävästi matkustellut, bilettänyt ja harrastanut eli voidakseen tehdä näitä asioita, pitää lapset saada tungettua aina jonnekin hoitoon siksi ajaksi? Tarkoitatko, että lapset pitäisi hankkia epäsopivan kumppanin kanssa ja mahdollisiman pian suhteen alkamisen jälkeen ennenkuin toista edes tuntee vielä kunnolla? Tarkoitatko, että lapset pitäisi tehdä jo silloin, kun ei ole vielä yhteistä kotia tai se on jostain huonomaineiselta alueelta tai alueelta, jolla ei ole lapsiperheille edes palveluita? 

Mun mielestä lasten aika on sitten, kun elämä on ainakin suurimmalta osin vakintunutta. Ja mielellään sellaisen kumppanin kanssa, jota jaksaa katsella ainakin lastensa rippikouluikään asti. Pitää muistaa sekin, että vapaaehtoisesti lapsettomien määrä kasvaa koko ajan. Ei riitä, että itse haluaa lapsia, jos kumppani ei halua. 

 Minulla oli tuo kaikki kuvailemasi 24-vuotiaana. Korkeakoulututkinto, vakiduuni hyvällä palkalla, pitkä, toimiva parisuhde, omistusasunto (toki asuntolainaa, mutta lienee normaalia), tukiverkosto lastenhoitoapua varten (huom. isovahemmat eivät vielä tässä vaiheessa ikäloppuja vaan jaksavat hoitaa lasta!!), säästöjä, tehtyjä ulkomaanreissuja yhdessä puolison kanssa ja ystävien kanssa, työmatkustelua jne. Tämä siksi, että kävin lukion, siitä suoraan jatko-opintoihin ilman mitään "vaiheillaan Balilla surffariretkujen kanssa" -välivaihetta, ajallaan valmistuminen ja aktiivinen työnhaku heti jo kouluaikana ja sen vuoksi vakkariduuni heti, omistusasunnon hommaaminen mahdollista koska ei mitään velkaa pohjalla (tein koko opiskeluajan töitä) jne. jne.

Minusta n. 30-vuotiaat jotka vielä istuvat jossain koulunpenkillä koska piti pitää 4 välivuotta, asuvat vuokralla jossain huonolla asuinalueella, sinkkuilevat kun mikään ei kelpaa ja haluavat elää villiä ja vapaata elämää matkustellen rantapummeina jossain Aasiassa ovat juurikin niitä, ketkä ajautuvat siihen, että 35+ vuotiaana paniikkinappula pohjaan kun biologinen kello tikittää. Mielestäni tämä tilanne on osittain itseaiheutettua ja johtuu siitä, että nykyisin porukka ei tiedä mitä haluaa kuin vasta joskus ehkä 30+ ikäisenä ja kaikki vaihtoehdot täytyy esim. parisuhteen osalta olla avoinna vuositolkulla. Etsitään jotain sellaista kumppania, jota ei edes lähtökohtaisesti ole olemassa. Ei tyydytä mihinkään tavalliseen.