Monet haluavat hankkia lapsia vasta kun on "täydellinen ja oikea aika" lastentekoon. Ettekö ymmärrä, ettei sellaista tule välttämättä koskaan?

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ensisynnyttäjiin keski-ikä oli noin 25 vuotta, nyt noin 29 vuotta. Ei se muutos niin valtava ole ollut.

Juuri näin. Ja ennen teollistumista on ollut aikoja, jolloin ensisynnyttäjän keskimääräinen ikä on vielä korkeampi.

Totean muuten, että minusta lasten tekeminen nuorena, vaikka opiskeluaikana, on ihan hyvä ratkaisu *niille, jotka sitä haluavat*. Moni ystäväni toimi näin opiskeluaikanamme. Tulot olivat meillä kaikilla pienet ja autoimme toisiamme, minä lasten kanssa ja muut minua muiden juttujen kanssa. Ei minun ratkaisuni olla tekemättä lapsia ole koskaan johtunut siitä, että olisin odottanut sopivaa taloudellista tilannetta. Tiedän varsin hyvin, että lapset voivat kasvaa onnellisina ja tasapainoisina vähemmälläkin. Sitä ärsyttävämmältä tuntuvat nämä oletukset, että kaiken odotetaan olevan täydellistä.

/12

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ensisynnyttäjiin keski-ikä oli noin 25 vuotta, nyt noin 29 vuotta. Ei se muutos niin valtava ole ollut.

Muutos on paperilla vähän, mutta ideologian muutos on valtava. Ennen 22.v äiti oli normi ja nyt oletuksena suurinpiirtein sossun asiakkuus.

No siitä on kyllä aikaa kun 22 v äiti on ollut normi. Itse olen saanut esikoisen 1992 27 v ja tämä ikä oli silloin sama, minkä ikäisiä ensisynnyttäjät keskimäärin olivat. Olin maaliskuuta nnan ainoassa synnytyssairaalassa osastolla kolme viikkoa ennen lapsen syntymää ja kaksi viikkoa sen jälkeen ja hyvin tämä 27 v kuvasi sitä äitien ikää. Itseäni nuorempia ei ollut montaa, mutta yli nelikymppisiä useampikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuo kuuluisa oikea aika näyttäisi koittavan ensi vuonna. Ollaan silloin oltu miehen kanssa 8 vuotta yhdessä, suoritettu tutkinnot, saatu vakiduunit, reppureissattu ja rakennettu oma talo. Ollaan silloin 27 ja 31 vuotiaita.

Ja välttämättä et tulekaan raskaaksi tai siihen menee 5 vuotta.

Mikä ihmeen ongelma se on, jos menee 5 vuotta? Ei elämä pysähdy siksi aikaa, kun ei käytä ehkäisyä. Eipä olisi itseänikään haitannut, vaikka olisi mennyt useampi vuosi.

Tai jos ei tule raskaaksi. Sitten ei tule. Samahan se on todeta tuossa vaiheessa kuin aikaisemminkin.

No luepa muutamaa lapsettomuusblogia, se koko elämä alkaa pyöriä sen lapsettomuuden ympärillä eikä millään muulla ole mitään väliä. Aletaan vihata lapsellisia jne. Vaikka ensin ”koitetaan nyt vaan huvikseen..”

Ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä, usko tai älä eivätkä kaikki toimi samalla kaavalla. Ihan omassa lähipiirissä on tapauksia, joilla on mennyt se viisi vuotta eikä sitä lasta ole mitenkään erityisesti toivottu.

Sitäpaitsi en ymmärrä, jos siihen menee se 5 vuotta niin mitä väliä sillä on, meneekö se aikaisemmin vai myöhemmin? Ei mitään.

Joo kaikki lähipiirisi ihmiset varmasti kaikille avoimesti itkevät sitä lapsettomuuttaan ja muita arkoja ongelmiaan, jos sinä et niistä tiedä niitä ei ole ;) no se väli sillä on että jos ihminen ajattelee että JUURI NYT on hyvä aika hankkia lapsia ja sitten siihen menee vuosikausia, voi mennä työpaikka alta, oma terveys heikentyä, joku läheinen kuolla jonka piti olla oleellinen osa turvaverkkoa... puoliso kuolla! mikä kaikki nyt elämässä voi muuttua, ihan kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ensisynnyttäjiin keski-ikä oli noin 25 vuotta, nyt noin 29 vuotta. Ei se muutos niin valtava ole ollut.

29-vuotiaista miehistä oli 87% lapsettomia vuonna 2018. Lasten saannista on tullut harvinaisuus, ja lähinnä uskovaisilla ja mámuilla on enää lapsia.

Ja tämähän on ihan miesten oma valinta. Elämässä on kiinnostavampia asioita kuin sitoutunut parisuhde, johon vääntää mukuloita.

Joo mä en halua siihen porukkaan, joita nämä sivustot ja vauvapalstat on täynnä. Haluan, että minulla on tarjota lapselle muutakin kuin köyhyys ja surkeus. Minkä kasvatuksen voisin tarjota lapselleni, jos en olisi itsekään koskaan yrittänyt menestyä?

Kyllä lapsia saadaan yli kolmekymppisenäkin. Turhaa lietsoa pelkoa ja kauhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että pahimmassa tapauksessa se lapsi ihan jää tekemättä? Kyllä se lapsi on niin iso juttu, että se tehdään, jos siihen on edellytykset. Lapsi pitää voida elättää ja elämää ei todellakaan voi suunnitella tukien varaan. On muutenkin ennemmän kuin todennäköistä, että tuet loppuvat ainakin siinä määrissä, mitä niitä nyt saa. Suomella ei mene taloudellisesti kovin hyvin.

Ja muutenkin, sen lapsen isä se vasta tarkoin pitääkin valita tai käsissä on psykiatrinen katastrofi vielä. Liian moni huonossa suhteessa oleva nainen luulee, ettei Se vaikuta lapseen - oma äitini oli myös sellainen. Kun sen on kokenut, ei tulisi mieleenkään tehdä samaa omalle lapselle. Ja hyvän miehen löytäminen se vasta vaikeaa onkin! Lähes mahdotonta välillä.

Minulle kävi tuuri, löyty upea mies 31 vuotiaana ja olen uralla todella hyvässä vaiheessa. Tein lapsen. Hyvin olisi voinut asiat mennä toisellakin tapaa ja lapsi jäädä saamatta. En ole ikinä potenut vauvakuumetta enkä sitä saanut edes vauvani myötä.

Sanot, että tuet voivat loppua Suomessa, joten elämää ei kannata laittaa tukien varaan. Olen samaa mieltä, mutta eiköhän itse kullekin se todennäköisin vaihtoehto ole potkut ja tukien varaan pudotus joksikin aikaa. Jos kovasti haluaa lapsen, niin ei kannata odottaa täydellistä hetkeä, koska tilanteet muuttuvat niin nopeasti. Riittävän hyvä hetki on tarpeeksi.

Jos tuet loppuvat, niin silloin nimenomaan on tärkeä hankkia lapsia turvaverkon luomiseksi. Koko maailmassa pätee se, että mitä heikommat tuet ovat, niin sitä enemmän tehdään lapsia. Kaikkein eniten lapsia syntyy juuri niissä maissa, joissa ei ole mitään tukia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ensisynnyttäjiin keski-ikä oli noin 25 vuotta, nyt noin 29 vuotta. Ei se muutos niin valtava ole ollut.

Muutos on paperilla vähän, mutta ideologian muutos on valtava. Ennen 22.v äiti oli normi ja nyt oletuksena suurinpiirtein sossun asiakkuus.

No siitä on kyllä aikaa kun 22 v äiti on ollut normi. Itse olen saanut esikoisen 1992 27 v ja tämä ikä oli silloin sama, minkä ikäisiä ensisynnyttäjät keskimäärin olivat. Olin maaliskuuta nnan ainoassa synnytyssairaalassa osastolla kolme viikkoa ennen lapsen syntymää ja kaksi viikkoa sen jälkeen ja hyvin tämä 27 v kuvasi sitä äitien ikää. Itseäni nuorempia ei ollut montaa, mutta yli nelikymppisiä useampikin.

Tuskin kuitenkaan oletus 80-luvulla oli, että 22.v äiti on sossun asiakas, nykyään tuntuu että niin nuorella äidillä pitää olla jokin - uskonto tai elämänhallinnan puute. Ei kukaan vielä 80-luvulla ihmetellyt. Ystävieni vanhemmat olivat pääosin kolmekymppisiä tai alle meidän kouluun mennessä, ja tämä oli ihan tavallista, ei me lapset ihmetelty sitä. Pikemminkin joutui selittelemään kun oma äiti oli paljon vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ensisynnyttäjiin keski-ikä oli noin 25 vuotta, nyt noin 29 vuotta. Ei se muutos niin valtava ole ollut.

Vuonna 1987 ensisynnyttäjien keski-ikä oli 27 vuotta.

Ensisynnyttäjien mediaani-ikä kertoisi paljon enemmän kuin keski-ikä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä meni vastaajilla ohi AP: n pointti!

Kuulostaa,ettei edes tunnisteta omia odotuksia, kun vertauspintana on joku sosiaalitapaus (ellei näillä vastaavilla satu olemaan suuria sosiaalisia vaikeuksia/päihdeongelmaa,mitä epäilen).

Minusta AP kuvasi ylipäänsä tätä nykyihmisen tapaa varmistaa ja turvata kaikki, tässä tapauksessa lasten hankinta. Vaikka ei elämää voi varmistaa. Elämässä voi tapahtua mitä vaan, ja tapahtuu. Parempi olisi ehkä oppia suhtautumaan äkkinäisiin suunnitelma muutoksiin tyynesti ja osana elämää.

Nyt jostain on tullut kuva, että elämää tulisi hallita,suunnitella ja tehdä se oikein.

Itse väitän, että henkinen kypsyminen tapahtuu itse asiassa siellä haasteissa, sopeutumisessa ja elämänkäänteiden kanssa myrskytessä.

Toki aikuinen kantaa vastuunsa, mutta onhan sekin ahdistavaa elämää,jos ei kykene tekemään rohkeita valintoja peläten sitä hallinnan menetystä.

Huh, onneksi joku muukin luki asian näin eikä uhriutunut otsikon luettuaan.

Sanoiko ap et pitäää ryhtyä teiniäidiksi? Ei

Sanoiko ap et kaikkien pitää hankkia lapsia? Ei

Lähtisin siitä että on koulutus, työ ja mieluusti puoliso. Siinä on perusedellytys.

Jos opiskelet ja biletät kolmikymppiseksi, etsit sitä täydellistä prinssiä/ prinsessaa, ok-talo, kaksi autoa ja koira niin kun ne on nkin biologisesti nainen olet myöhässä. Eikä miehenkään tavara enää priimaa ole.

Deittimaailmassa ajaa se, että jossain on viel parempi. En voi tyytyä.tähän keskimittaiseen tavikseen. En tyydy tähän, jonka kanssa kaikki sujuu hyvin vaan odotan sitä jalat alta-tyyppiä, koska sellainenhan sen pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Joo mä en halua siihen porukkaan, joita nämä sivustot ja vauvapalstat on täynnä. Haluan, että minulla on tarjota lapselle muutakin kuin köyhyys ja surkeus. Minkä kasvatuksen voisin tarjota lapselleni, jos en olisi itsekään koskaan yrittänyt menestyä?

Kyllä lapsia saadaan yli kolmekymppisenäkin. Turhaa lietsoa pelkoa ja kauhua.

Tämä. Suurin osa naisista kummankin on saanut sen haluamansa lapsen myös 30-50 vuotiaista. Vain 25 % tutkimukseen osallistuneista on joutunut yrittämään yli vuoden ja heistäkin puolet on sen lapsen lopulta saaneet. https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/perhehaaveet/tutkijalta/tahaton-l…

"Eräs ystäväni meni naimisiin alle 30-vuotiaana, mutta ei halunnut "uran" takia heti lapsia vaikka miehensä olisi halunnut. Nyt yhdeksän vuotta myöhemmin on loputtomien lapsettomuushoitojen ansiosta raskaana. Rahaa niihin meni sellainen määrä, että ilman erittäin varakkaita vanhempia he olisivat jääneet lapsettomiksi. Urakaan ei ole kummoinen."

Hitto mua ärsyttää tollaset jälkiviisauksia heittelevät idiootit. Oikeasti, olet helvetin kuvottava ihminen.

Millä hemmetillä voit alkaa täällä viisastelemaan toisen puolesta, että jos olisi yrittänyt nuorempana, lapsia olisi tullut helpommin? Ongelmia on voinut olla koko ajan, ne vaan tulevat ilmi silloin kun lapsen saantia alkaa yrittämään.

Toinen asia on muiden raha-asioiden puiminen. Millä oikeudella joku ulkopuolinen kuvittelee tietävänsä asioiden todellisen laidan? Mistä tiedät mikä oli isovanhempien kanta asiaan? Jos todella halusivat auttaa, vaikka ennakkoperinnön muodossa.

Ei millään rahalla ole merkitystä, jos todella lapsen haluaa.

Lopettakaa ihmiset muiden elämien arvostelun ja oletuksen että todella tietäisitte siitä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ensisynnyttäjiin keski-ikä oli noin 25 vuotta, nyt noin 29 vuotta. Ei se muutos niin valtava ole ollut.

29-vuotiaista miehistä oli 87% lapsettomia vuonna 2018. Lasten saannista on tullut harvinaisuus, ja lähinnä uskovaisilla ja mámuilla on enää lapsia.

Pakko kysyä, minkä ikäinen oikein olet? Nimittäin ei kultaisella 80-luvullakaan nuoret miehet olleet kovin innostuneita ryhtymään iseiksi. Eivät oikeastaan kovin innostuneita edes sitoutumaan. Elettiin eräänlaista "rajattomien mahdollisuuksien vuosikymmentä" eikä sormus sormeen ja pallo jalkaan ollut kovinkaan monen alle kolmekymppisen miehen suurin unelma. Ei ainakaan pääkaupunkiseudulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ensisynnyttäjiin keski-ikä oli noin 25 vuotta, nyt noin 29 vuotta. Ei se muutos niin valtava ole ollut.

Muutos on paperilla vähän, mutta ideologian muutos on valtava. Ennen 22.v äiti oli normi ja nyt oletuksena suurinpiirtein sossun asiakkuus.

MISSÄ asut? Täällä maaseudulla kaikki isät ja äidit tekevät ekan lapsen 20-22-vuotiaana. Se on normi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä meni vastaajilla ohi AP: n pointti!

Kuulostaa,ettei edes tunnisteta omia odotuksia, kun vertauspintana on joku sosiaalitapaus (ellei näillä vastaavilla satu olemaan suuria sosiaalisia vaikeuksia/päihdeongelmaa,mitä epäilen).

Minusta AP kuvasi ylipäänsä tätä nykyihmisen tapaa varmistaa ja turvata kaikki, tässä tapauksessa lasten hankinta. Vaikka ei elämää voi varmistaa. Elämässä voi tapahtua mitä vaan, ja tapahtuu. Parempi olisi ehkä oppia suhtautumaan äkkinäisiin suunnitelma muutoksiin tyynesti ja osana elämää.

Nyt jostain on tullut kuva, että elämää tulisi hallita,suunnitella ja tehdä se oikein.

Itse väitän, että henkinen kypsyminen tapahtuu itse asiassa siellä haasteissa, sopeutumisessa ja elämänkäänteiden kanssa myrskytessä.

Toki aikuinen kantaa vastuunsa, mutta onhan sekin ahdistavaa elämää,jos ei kykene tekemään rohkeita valintoja peläten sitä hallinnan menetystä.

Mitä tarkoitat nykyihmisellä? Ettei ole enää neandertalilainen? Olen saanut omat lapseni 1980-luvulla ja kyllä, silloinkin lapsia hankittiin, kun opinnot olivat ohi ja saatu työpaikka  tai ainakin opinnot ihan loppusuoralla ja oli opiskeltu alalle, joka työllisti. Siihen aikaan ajateltiin, että lasten aika on sitten, kun "juoksut on juostu". Tällä tarkoitettiin, että lapsia ei pidä tehdä siihen elämänvaiheeseen, kun baareissa ja juhlimassa käyminen, interreilaaminen yms olivat vielä keskeisessä osassa nuoren aikuisen elämää. Vaikka olihan niitäkin, jotka tunkivat lapsensa lähes joka viikonloppu vanhemmilleen, kavereilleen tai ihan vaan naapureilleen, jotta pääsivät bilettämään. Ja kun ottaa vielä huomioon, että siihen aikaan sossussa asioiminen oli äärettömän hävettävää, ei lapsia todellakaan tehty ajatukksella, että haenpa sitten sossusta rahaa omaan ja lapseni elämiseen. 

Kuten sanoit; silloin vaatimuksena oli "juoksut on juostu". Nykyään listalla on valitulta molemmilla, okt, hyvä auto, reppureissut tehtynä, hyvä saldo pankkitilillä.

Että on tullut näitä vaatimuksia lisää.

KORJAUS: valitulta = vakiduuni molemmilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä meni vastaajilla ohi AP: n pointti!

Kuulostaa,ettei edes tunnisteta omia odotuksia, kun vertauspintana on joku sosiaalitapaus (ellei näillä vastaavilla satu olemaan suuria sosiaalisia vaikeuksia/päihdeongelmaa,mitä epäilen).

Minusta AP kuvasi ylipäänsä tätä nykyihmisen tapaa varmistaa ja turvata kaikki, tässä tapauksessa lasten hankinta. Vaikka ei elämää voi varmistaa. Elämässä voi tapahtua mitä vaan, ja tapahtuu. Parempi olisi ehkä oppia suhtautumaan äkkinäisiin suunnitelma muutoksiin tyynesti ja osana elämää.

Nyt jostain on tullut kuva, että elämää tulisi hallita,suunnitella ja tehdä se oikein.

Itse väitän, että henkinen kypsyminen tapahtuu itse asiassa siellä haasteissa, sopeutumisessa ja elämänkäänteiden kanssa myrskytessä.

Toki aikuinen kantaa vastuunsa, mutta onhan sekin ahdistavaa elämää,jos ei kykene tekemään rohkeita valintoja peläten sitä hallinnan menetystä.

Huh, onneksi joku muukin luki asian näin eikä uhriutunut otsikon luettuaan.

Sanoiko ap et pitäää ryhtyä teiniäidiksi? Ei

Sanoiko ap et kaikkien pitää hankkia lapsia? Ei

Lähtisin siitä että on koulutus, työ ja mieluusti puoliso. Siinä on perusedellytys.

Jos opiskelet ja biletät kolmikymppiseksi, etsit sitä täydellistä prinssiä/ prinsessaa, ok-talo, kaksi autoa ja koira niin kun ne on nkin biologisesti nainen olet myöhässä. Eikä miehenkään tavara enää priimaa ole.

Deittimaailmassa ajaa se, että jossain on viel parempi. En voi tyytyä.tähän keskimittaiseen tavikseen. En tyydy tähän, jonka kanssa kaikki sujuu hyvin vaan odotan sitä jalat alta-tyyppiä, koska sellainenhan sen pitää olla.

Kyllä minun mielestäni on tärkeää, että lapsi tehdään hyvään ja vakaaseen parisuhteeseen eikä ensimmäisenä vastaantulevan luuserin kanssa . Naiset ovat läpi historian olleet valikoivia sen miehen valinnan suhteen koska nainen panostaa siihen lapseen ihan eri tavalla kuin mies. Jos teet huonon valinnan sekä oma että lapsen henki on vaakalaudalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta auttaa taloudellisen taakan kantamisessa ekat vuodet ja siksi paras aika lapsen tekemiseen on opiskeluaikana. Pieni vauva ei taloudellisesti kuluta juuri mitään, ja opiskeleva äiti saa opintorahan lisäksi 700 €/kk äitiysrahaa + 95 €/kk lapsilisää. Vanhempainrahakauden päätyttyä maksetaan suunnilleen samansuuruista kotihoidontukea eli ekat kolme vuotta vauva moninkertaistaa opiskelijaperheen tulot. Lisäksi asuntotukea saa isompaan asuntoon, kun perheen pääluku on suurempi.

Opiskelijana pystyy järjestelemään omat kulkemisensa vapaasti, kun ei ole työaikataulut painamassa päälle. Opiskelija voi joustavasti säädellä opiskelutahtia sen mukaan, kuinka paljon aikaa perhe-elämä vaatii. Parhaiten tämä onnistuu jos molemmat vanhemmat opiskelevat ja pystyvät näin jakamaan lapsen/lasten-hoitovastuuta. Nuorena myös jaksaa mahdollisia valvomisia paremmin kuin mukavaan elämään totutelleena kolmevitosena.

Sitten kun valmistuu ja on aika siirtyä työelämään, lapset ovat jo hyvässä päiväkoti-iässä ja raskaimmat vauvavuodet takanapäin. Työnantajakin ottaa mieluummin töihin ihmisen, jolla on lapset jo tehtynä ja fokus työssä, kuin sellaisen joka vain kärkkyy tilaisuutta jäädä perhevapaille. 

Kela ei maksa opintorahaa ja äitiyspäivärahaa samaan aikaan. Eli kun alkaa saada äitiyspäivärahaa, opintorahan saaminen loppuu. Minimiäitiyspäiväraha on tällä hetkellä noin 640 €/kk bruttona eli tuosta vielä verot pois. 

Ei pidä paikkaansa. KELA nimenomaan maksaa molempia, jos jatkaa opintoja samaan aikaan. Silloin saa äitiysrahan minimin eli 27,86 €/pv kuudelta päivältä viikossa eli 25-26 pv/kk  =  696 - 724 €/kk. Veron siitä tosiaan joutuu maksamaan eli käteen jää 640 €/kk, jos vuositulot ovat alle 15.000 €.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ensisynnyttäjiin keski-ikä oli noin 25 vuotta, nyt noin 29 vuotta. Ei se muutos niin valtava ole ollut.

Muutos on paperilla vähän, mutta ideologian muutos on valtava. Ennen 22.v äiti oli normi ja nyt oletuksena suurinpiirtein sossun asiakkuus.

MISSÄ asut? Täällä maaseudulla kaikki isät ja äidit tekevät ekan lapsen 20-22-vuotiaana. Se on normi.

Missä tämmöinen perämetsä on? Itsellä on lapset 20 -26 v ja kellään ei ole lapsia heidän tutuillakaan tai kavereillaan. Asutaan kyllä niin maalla kuin olla voi ja kyllä tulisi tietoon jos joku noin nuorena muksuja olisi tehnyt.

Niinpäniin, kyllä minä ainakin odotan senverran että on riittävästi rahaa tilillä, seon jokatapauksessa tilanne minkä haluan. Eipä tarvii sit enää nyrpistellä että missä järjestyksessä maksan laskut vai jätänkö jonkun välistä ja maksan viiveellä, perseilyä tällänen elämä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kyllä meni vastaajilla ohi AP: n pointti!

Kuulostaa,ettei edes tunnisteta omia odotuksia, kun vertauspintana on joku sosiaalitapaus (ellei näillä vastaavilla satu olemaan suuria sosiaalisia vaikeuksia/päihdeongelmaa,mitä epäilen).

Minusta AP kuvasi ylipäänsä tätä nykyihmisen tapaa varmistaa ja turvata kaikki, tässä tapauksessa lasten hankinta. Vaikka ei elämää voi varmistaa. Elämässä voi tapahtua mitä vaan, ja tapahtuu. Parempi olisi ehkä oppia suhtautumaan äkkinäisiin suunnitelma muutoksiin tyynesti ja osana elämää.

Nyt jostain on tullut kuva, että elämää tulisi hallita,suunnitella ja tehdä se oikein.

Itse väitän, että henkinen kypsyminen tapahtuu itse asiassa siellä haasteissa, sopeutumisessa ja elämänkäänteiden kanssa myrskytessä.

Toki aikuinen kantaa vastuunsa, mutta onhan sekin ahdistavaa elämää,jos ei kykene tekemään rohkeita valintoja peläten sitä hallinnan menetystä.

Mitä tarkoitat nykyihmisellä? Ettei ole enää neandertalilainen? Olen saanut omat lapseni 1980-luvulla ja kyllä, silloinkin lapsia hankittiin, kun opinnot olivat ohi ja saatu työpaikka  tai ainakin opinnot ihan loppusuoralla ja oli opiskeltu alalle, joka työllisti. Siihen aikaan ajateltiin, että lasten aika on sitten, kun "juoksut on juostu". Tällä tarkoitettiin, että lapsia ei pidä tehdä siihen elämänvaiheeseen, kun baareissa ja juhlimassa käyminen, interreilaaminen yms olivat vielä keskeisessä osassa nuoren aikuisen elämää. Vaikka olihan niitäkin, jotka tunkivat lapsensa lähes joka viikonloppu vanhemmilleen, kavereilleen tai ihan vaan naapureilleen, jotta pääsivät bilettämään. Ja kun ottaa vielä huomioon, että siihen aikaan sossussa asioiminen oli äärettömän hävettävää, ei lapsia todellakaan tehty ajatukksella, että haenpa sitten sossusta rahaa omaan ja lapseni elämiseen. 

Kuten sanoit; silloin vaatimuksena oli "juoksut on juostu". Nykyään listalla on valitulta molemmilla, okt, hyvä auto, reppureissut tehtynä, hyvä saldo pankkitilillä.

Että on tullut näitä vaatimuksia lisää.

Koska ihmiset eivät ole enää idiootteja (ainakaan kaikki). Tässä kun on kaksi vakavaa lamaa nähty 80-luvun jälkeen ja tiedetään, ettei yhteiskunta tue pidemmällä tähtäimellä, koska se on taloudellinen mahdottomuus niin fiksut ihmiset pyrkivät itse turvaamaan oman lapsensa elämän. Joskus 80-luvulla oli täysin eri tulevaisuudennäkymät vastavalmistuneelle nuorelle kuin nyt.

No, se fiksuus kääntyy siinä itseään vastaan, että syntyvyys laskee ja se hyvinvointi menee siinä sitten, kun yhteiskunnan varat ei riitä.