Lue keskustelun säännöt.
Monet haluavat hankkia lapsia vasta kun on "täydellinen ja oikea aika" lastentekoon. Ettekö ymmärrä, ettei sellaista tule välttämättä koskaan?
27.08.2019 |
Tämä "täydellinen ja oikea aika" lastentekoon tarkoittaa monesti sitä, että on oikea ikä, ei siis liian nuori eikä liian vanha. Opinnot on jo takana ja työurakaan takana jonkin verran, siten, että asema siellä on vakiinnutettu ja saa sopivasti palkkaa jolla kustantaa arki. Ja varallisuuttakin pitää olla tarpeeksi. Ollaan matkustettu, biletetty ja harrastettu kaikkea tarpeeksi. Ollaan löydetty sopiva kumppani ja ehditty olla sen kanssa tarpeeksi. Ollaan löydetty sopiva yhteinen koti sopivalta alueelta, johon voisi hankkia perhettä.
Mutta ettekö te ihmiset hyvät ymmärrä, että jos te alatte "oikeaa hetkeä" kaikkien noiden asioiden vuoksi odottamaan, niin on hyvinkin mahdollista, ettei sellaista koskaan tule, ainakaan hedelmällisten vuosien aikana? Ei se ole ihmekään, että syntyvyys on pudonnut niin järkyttävän alas, jos kaikki tuo on vaatimuksena lapselle. Todellisuudessa lapsi ei tarvitse läheskään kaikkia noista tai ainakaan läheskään niin paljon. Jos tuntuu siltä, että haluaa lapsen ja sille on perusedellytykset olemassa, niin silloin kannattaa lapset tehdä! Muuten voi pahimmassa tapauksessa jäädä kokonaan ilman!
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Olen AP:n kanssa samaa mieltä. Itselläni on paljon +- 30-v kollegoja joilla on ns. perusasiat kunnossa (puoliso, työpaikat, oma koti yms) ja silti lykkäävät lasten tekoa koska aika ei ole oikea.
Milloin se oikea aika tulee? Itse + 40-v on huomannut että elämä ei ole koskaan valmis. Jos jää odottamaan sitä että on itse henkisesti kypsä, taloudellinen tilanne on vakaa ja varallisuutta on kertynyt, oikea aika tulee ehkä eläkeiässä.
On valtava suuri riski lykätä lasten hankintaa jos niitä oikeasti haluaa. Ja huom! Tämä ei nyt koske teitä joilla ei ole puolisoa tai jotka ette halua lapsia!
Eräs ystäväni meni naimisiin alle 30-vuotiaana, mutta ei halunnut "uran" takia heti lapsia vaikka miehensä olisi halunnut. Nyt yhdeksän vuotta myöhemmin on loputtomien lapsettomuushoitojen ansiosta raskaana. Rahaa niihin meni sellainen määrä, että ilman erittäin varakkaita vanhempia he olisivat jääneet lapsettomiksi. Urakaan ei ole kummoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt menee taas lujaa. Savujana vain jää muutaman minuutin välein.
Kaksoiselämä vaatii veronsa.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisista valitettavan moni on uskonut tuon "lapsettomuus on ilmastoteko" - kusetuksen. Täyttä kusetusta.
Siksipä täällä lisääntyvät muslimit ja muut muualta tulleet ja eliitin unelma lähenee toteutumistaan: Suomi häviää maailmankartalta. Suomalaiset on osa niin naiiveja ja aivopestyjä ://
Euroopan kansallisvaltiot häviää vähitellen... koska niiden alkuperäinen väestö on huijattu olemaan tekemättä lapsia, kun taas muualta tulleet väsäävät niitä minkä kerkeävät. : (
Uli uli ja voi voi, kansoja ja sivilisaatioita tulee ja menee jatkuvasti. Tavallaan ikävää, mutta emme me suomalaiset nyt maailmanhistoriallisesti mikään erityisen tärkeä kansa ole. Etkä sinä tai minä ole täällä sitä "kansallisvaltioiden" häviämistä näkemässä muutenkaan joten mitä väliä?
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä meni vastaajilla ohi AP: n pointti!
Kuulostaa,ettei edes tunnisteta omia odotuksia, kun vertauspintana on joku sosiaalitapaus (ellei näillä vastaavilla satu olemaan suuria sosiaalisia vaikeuksia/päihdeongelmaa,mitä epäilen).
Minusta AP kuvasi ylipäänsä tätä nykyihmisen tapaa varmistaa ja turvata kaikki, tässä tapauksessa lasten hankinta. Vaikka ei elämää voi varmistaa. Elämässä voi tapahtua mitä vaan, ja tapahtuu. Parempi olisi ehkä oppia suhtautumaan äkkinäisiin suunnitelma muutoksiin tyynesti ja osana elämää.
Nyt jostain on tullut kuva, että elämää tulisi hallita,suunnitella ja tehdä se oikein.
Itse väitän, että henkinen kypsyminen tapahtuu itse asiassa siellä haasteissa, sopeutumisessa ja elämänkäänteiden kanssa myrskytessä.Toki aikuinen kantaa vastuunsa, mutta onhan sekin ahdistavaa elämää,jos ei kykene tekemään rohkeita valintoja peläten sitä hallinnan menetystä.
Mitä tarkoitat nykyihmisellä? Ettei ole enää neandertalilainen? Olen saanut omat lapseni 1980-luvulla ja kyllä, silloinkin lapsia hankittiin, kun opinnot olivat ohi ja saatu työpaikka tai ainakin opinnot ihan loppusuoralla ja oli opiskeltu alalle, joka työllisti. Siihen aikaan ajateltiin, että lasten aika on sitten, kun "juoksut on juostu". Tällä tarkoitettiin, että lapsia ei pidä tehdä siihen elämänvaiheeseen, kun baareissa ja juhlimassa käyminen, interreilaaminen yms olivat vielä keskeisessä osassa nuoren aikuisen elämää. Vaikka olihan niitäkin, jotka tunkivat lapsensa lähes joka viikonloppu vanhemmilleen, kavereilleen tai ihan vaan naapureilleen, jotta pääsivät bilettämään. Ja kun ottaa vielä huomioon, että siihen aikaan sossussa asioiminen oli äärettömän hävettävää, ei lapsia todellakaan tehty ajatukksella, että haenpa sitten sossusta rahaa omaan ja lapseni elämiseen.
No itse olen haaveillut lapsesta/lapsista 25-vuotiaasta lähtien, mutta kun en ole koskaan seurustellut eikä kukaan mies ole minua huolinut-ainut mihin olisin kelvannut, olisi ollut paremman tarjonnan puutteessa kassien tyhjennyspanoksi, mutta semmoista en itse halunnut tai halua, enkä lasta niin hankkia. Yksin en olisi myöskään lasta olisi uskaltanut kasvattaa, joten maksullinen "keinosiemennys"ei myöskään tullut kysymykseen....luonto on tehokas, se ei anna geneettisen paskan, eli rumien naisten lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itse olen haaveillut lapsesta/lapsista 25-vuotiaasta lähtien, mutta kun en ole koskaan seurustellut eikä kukaan mies ole minua huolinut-ainut mihin olisin kelvannut, olisi ollut paremman tarjonnan puutteessa kassien tyhjennyspanoksi, mutta semmoista en itse halunnut tai halua, enkä lasta niin hankkia. Yksin en olisi myöskään lasta olisi uskaltanut kasvattaa, joten maksullinen "keinosiemennys"ei myöskään tullut kysymykseen....luonto on tehokas, se ei anna geneettisen paskan, eli rumien naisten lisääntyä.
Erota genotyyppi ja fenotyyppi (ilmiasu). Geenisi voivat olla ykkösluokkaa. Minä olen kasa geneettistä paskaa. T: monisairas (ja äiti, koska ihmiset eivät lopulta tunnista toisissaan hyviä geenejä, arvailevat vaan).
Nimenomaan ymmärrän, ettei lapsienteolle ole oikeaa tai väärää aikaa.
Koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kasvaa kieroon jos joutuu esim. kerrostaloon tai huonolle alueelle eikä harrastuksiin kyydittäminen onnistu koska perheellä on vain yksi tai jopa nolla autoa. Lapsiperheköyhyys ei muutenkaan ole elämisen arvoista elämää.
Luola-ajoista ne tämän toki hiffasivat. Ihmiskunta on elänyt ihan väärin. Kuluttaa pitää ja lisääntyä vihreässä eliitissä vaan ei muualla.
Tajuan. Koen että vähintään pitäisi olla työkykyinen näin miehenä, että voi tuoda leivän pöytään. Ja olisin sille tasollle varmasti päässytkin jos paria sairautta ei olisi puhjennut. Olen hyväksynyt jo, että luonnonvalinta karsii sairaat oksat pois sukupuusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan ymmärrän, ettei lapsienteolle ole oikeaa tai väärää aikaa.
Koskaan.
Onhan väärä aika nyt kun ilmasto ja silleen?
Vierailija kirjoitti:
Ette ota huomioon sitä, että jos lapsiperhe-elämän puitteet eivät ole kunnossa niin perhe altistuu herkästi lasuille. Lasta ei välttämättä edes saa pitää esim. jos lasta istutetaan sisällä koska kerrostalon pihalle ei uskalla päästää eikä harrastaminenkaan onnistu, koska ei ole autoa käytössä. Lapsen passivoituminen sisään johonkin syrjäytyneitä vilisevään harmaaseen betonikuutioon ennustaa myös lapselle itselleen syrjäytymistä aikuisiällä.
Niinpä. Nuoruuden tuttavista muutama valitsi ryhtyä lisääntymään heti pakollisen koulun jälkeen. Ei vaikuta erityisen hyvältä elämältä asustaa rupuisen lähiön neukkukuutioissa kasvavan lapsilauman kanssa sossutukia anoen. Yhdelläkin on mies masentunut elämäntapatyötön, joka ei kotona pistä tikkua ristiin perheensä eteen. Lapsilla jokaikisellä on jotain diagnosoitua ongelmaa ja äidillä leviää pää tasaisin väliajoin kun yrittää parhaansa mukaan selvitä. Onnekseen/ onnettomuudekseen vielä erehtyivät hakemaan apua ja saivat lisäksi sarjan laskuja stressiä lisäämään. Tämähän kuulostaa tosi houkuttelevalta. Eikös vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ota huomioon sitä, että jos lapsiperhe-elämän puitteet eivät ole kunnossa niin perhe altistuu herkästi lasuille. Lasta ei välttämättä edes saa pitää esim. jos lasta istutetaan sisällä koska kerrostalon pihalle ei uskalla päästää eikä harrastaminenkaan onnistu, koska ei ole autoa käytössä. Lapsen passivoituminen sisään johonkin syrjäytyneitä vilisevään harmaaseen betonikuutioon ennustaa myös lapselle itselleen syrjäytymistä aikuisiällä.
Niinpä. Nuoruuden tuttavista muutama valitsi ryhtyä lisääntymään heti pakollisen koulun jälkeen. Ei vaikuta erityisen hyvältä elämältä asustaa rupuisen lähiön neukkukuutioissa kasvavan lapsilauman kanssa sossutukia anoen. Yhdelläkin on mies masentunut elämäntapatyötön, joka ei kotona pistä tikkua ristiin perheensä eteen. Lapsilla jokaikisellä on jotain diagnosoitua ongelmaa ja äidillä leviää pää tasaisin väliajoin kun yrittää parhaansa mukaan selvitä. Onnekseen/ onnettomuudekseen vielä erehtyivät hakemaan apua ja saivat lisäksi sarjan * lasuja stressiä lisäämään. Tämähän kuulostaa tosi houkuttelevalta. Eikös vaan?
Korjattu *
Olen ihan samaa mieltä aloittajan kanssa. Nykyään liian moni asettaa ihan valtavia kriteerejä sille millainen tilanne pitäisi olla ennen kuin lapsia voi tehdä. Eikä tämä tietenkään tarkoita että lapsia pitäisi tehdä jotenkin erityisen huonoon tilanteeseen mutta mitenkään täydellinen sen ei tarvitse olla.
Meillä tehtiin lapset tilanteeseen jossa itsellä oli vain pätkätöitä kuten miehelläkin ja lisäksi miehellä opinnot vielä vähän kesken. Toimeen kuitenkin tultiin ja oli ihan ok asumisoikeusasunto.
Viisi vuotta tästä meillä oli molemmilla vakipaikat ja ostettiin oma mukava asunto. Mistään ei jääty siis paitsi vaikka lapset tehtiin alle kolmekymppisinä eikä lapsilta puuttunut mitään oleellista, pikkulapset kun tarvitsevat lopulta aika vähän muuta kuin rakkautta ja läsnäoloa.
Oman alan vakipaikankin sain luulatavasti juuri siksi kun oli jo lapset tehtynä joten en ollut samanalainen riski työnanatajalle kuin ne kanssasiskot jotka kärkkyivät vakipaikkaa tehdäkseen sitten vasta ne lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö ap itse ymmärrä, että on silkkaa itsekkyyttä ja idiotismia hankkia lapsia ollenkaan?
Voi äiti mitä kakkaa.
Minun sisarukseni ovat tehneet lapset juuri silloin kun on huvittanut, melko nuorina. Nyt toinen elää uutta nuoruuttaan ja puskee lapsiaan jatkuvasti isovanhemmille hoitoon ja vähät välittää huolehtia heistä. Kaikesta paistaa että ei juuri välitä. Veli taas on pakonomaisesti tahtonut tietyn määrän lapsia vähällä ikäerolla ja talot, perunamaat, koirat ja nyt hoitaa kaikkea niin leväperäisesti. Ei olisi varaa, elämä on jatkuvaa kituuttelua, normaalit asiat kaataa budjettia jatkuvasti ja luotolla eletään. Lapset väistämättä kärsii.
Minä taas olen "odottanut oikeaa hetkeä". Mitä enemmän seuraan sisaruksieni elämää, sitä varmempi olen siitä, että päätökseni on ollut oikea. Hoidan talouttani kuntoon, varmistan paikkani työmarkkinoilla, hoidan päätäni terapiassa, ja lujitan suhdettani puolisoon. Jos olen lopulta liian vanha, enkä saakaan lasta, niin minkä teet. Se on lapsen kannalta parempi, kuin että olisi syntynyt ihan liian aikaisin tilanteeseen, jossa oma pääni on haljeta mt-ongelmista, elämä on pihistelyä ja parisuhde ei ole vielä hitsautunut kunnolla yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt menee taas lujaa. Savujana vain jää muutaman minuutin välein.
Kaksoiselämä vaatii veronsa.
Pahenee vain. Alkusoittoa.
Vierailija kirjoitti:
Voi äiti mitä kakkaa.
Minun sisarukseni ovat tehneet lapset juuri silloin kun on huvittanut, melko nuorina. Nyt toinen elää uutta nuoruuttaan ja puskee lapsiaan jatkuvasti isovanhemmille hoitoon ja vähät välittää huolehtia heistä. Kaikesta paistaa että ei juuri välitä. Veli taas on pakonomaisesti tahtonut tietyn määrän lapsia vähällä ikäerolla ja talot, perunamaat, koirat ja nyt hoitaa kaikkea niin leväperäisesti. Ei olisi varaa, elämä on jatkuvaa kituuttelua, normaalit asiat kaataa budjettia jatkuvasti ja luotolla eletään. Lapset väistämättä kärsii.
Minä taas olen "odottanut oikeaa hetkeä". Mitä enemmän seuraan sisaruksieni elämää, sitä varmempi olen siitä, että päätökseni on ollut oikea. Hoidan talouttani kuntoon, varmistan paikkani työmarkkinoilla, hoidan päätäni terapiassa, ja lujitan suhdettani puolisoon. Jos olen lopulta liian vanha, enkä saakaan lasta, niin minkä teet. Se on lapsen kannalta parempi, kuin että olisi syntynyt ihan liian aikaisin tilanteeseen, jossa oma pääni on haljeta mt-ongelmista, elämä on pihistelyä ja parisuhde ei ole vielä hitsautunut kunnolla yhteen.
Tämä menee aina kummalliseksi kärjistyksiksi. Kukaan tuskin ajattelee että hyvä aika lapsien hankinnalle olisi kun nuoruutta pitäisi vielä elää tai ei ole mitään hajua toimeentulosta ja kunnon asunnosta. Mutta tästä ei seuraa että lapset kannattaisi hankkia vasta 38-vuotiaana kun kaikki on viimeisen päälle kunnossa. Vielä pari vuosikymmentä sitten lapset tehtiin yleensä siinä vähän ennen kolmeakymppiä kun oli hoidettu opinnot alta ja aloiteltiin työuraa. Ei ehkä ollut vielä niin hienoja asuntoja tai autoja mutta kuitenkin olosuhteet joissa lapsia voi hyvin kasvattaa. Silloin hedelmällisyys oli vielä kunnossa ja jaksoi paremmin niitä yövalvomisia kuin neljänkympin tienoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen AP:n kanssa samaa mieltä. Itselläni on paljon +- 30-v kollegoja joilla on ns. perusasiat kunnossa (puoliso, työpaikat, oma koti yms) ja silti lykkäävät lasten tekoa koska aika ei ole oikea.
Milloin se oikea aika tulee? Itse + 40-v on huomannut että elämä ei ole koskaan valmis. Jos jää odottamaan sitä että on itse henkisesti kypsä, taloudellinen tilanne on vakaa ja varallisuutta on kertynyt, oikea aika tulee ehkä eläkeiässä.
On valtava suuri riski lykätä lasten hankintaa jos niitä oikeasti haluaa. Ja huom! Tämä ei nyt koske teitä joilla ei ole puolisoa tai jotka ette halua lapsia!No varmasti jokaikinen joka lapsia oikeasti haluaa tekee ne ajoissa. Ongelma lienee enemmänkin se, ettei tiedä haluaako todella ja haluaako sitoutua siihen vastuuseen kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Tuossa vaiheessa asiat alkaa olla hyvin ja pystytään nauttimaan elämästä itse. Varmasti mietitään tarkkaan halutaanko se nykyinen tilanne vaihtaa lapsiperhehelvettiin.
Mielestäni hyvin moni ei vain sisäistä mitä lapsi voi tarkoittaa ja kokemus lapsista puuttuu. Itselläni ei ole vieläkään yhtään läheistä ystävää, jolla olisi lapsia, elämme kuplassa, jossa pyörii ura ja ikuinen nuoruus. Tutustuin lapsiin vasta kun perustin uusperheen ja ”pääsin sisälle” siihen vanhemmuuteen. Tajusin äkkiä ettei kyse ole räkänenistä ja alkuvuosien valvomisesta vaan lapsi on pitkäaikainen perheenjäsen. Oma lapsi on elämäni keskipiste ja tunnen olevani onnekas huolimatta kaikista peloista ja murheista, joita vanhemmuus tuo mukanaan. Nyt olen taas raskaana, koska haluan jättää lapsille toisensa, kun aika minusta jättää. Koska itselleni on tärkeää sisarukset kun omat vanhemmat ovat poissa. Vaikka vihaankin epävarmuutta, synnytystä ja pelkoja, käyn ne uudelleen läpi syistä joita en edes ajatellut ennen kolmenkympin ikää, lapset olivat etäisiä, en tiennyt niistä mitään ja pidin jollain tasolla omaa perhettäni ikuisena. Muttei se ollutkaan, ja sen kokemisesta alkoi prosessi kohti vanhemmuuteen ryhtymistä.
Jokainen lapsia haluava ei ehkä tee ajoissa, koska ei vain tule asiaa käsitelleeksi, heille lapset ovat vain etäinen hahmo Prismassa. Tietysti näin voi jatkua läpi elämän, eikä se haittaa jos mieli ei koskaan muutu.
Ihan hyvä että harkitsevat tarkkaan, toiset kun ei mieti ollenkaan, tehdään lapsia lastenperään vaikka talous ei olisi siihen suotava ja kumppanikaan ei välttämättä se oikea, mielenterveys ja jaksaminenkin vähän niin ja näin.
Ainahan voi adoptoida tai ryhtyä sijaisperheeksi, jos ei omia enää saa ja haluaa olla vanhempi. Tuolla on paljon lapsia jo valmiiksi ilman kotia, miksi jatkaa sukua, kun voi auttaa jo kodin tarvitsevaa? Ei ne suomalaiset geenit nyt mitään erityisiä ole että olisi välttämätöntä jatkaa suomalaisia geenejä.
Uskaaltako sitä tässä enää näin sinkkuna luottaa miehiin? Uutisten perusteella miehille tuntuu olevan jopa hyväksyttyä miettiä perheensä jättämistä heti kun vain alkaa siltä tuntumaan. En halua jäädä elareita kinuavaksi yh:ksi enkä toisaalta tehdä lasta varta vasten yksinään.