Lue keskustelun säännöt.
Monet haluavat hankkia lapsia vasta kun on "täydellinen ja oikea aika" lastentekoon. Ettekö ymmärrä, ettei sellaista tule välttämättä koskaan?
27.08.2019 |
Tämä "täydellinen ja oikea aika" lastentekoon tarkoittaa monesti sitä, että on oikea ikä, ei siis liian nuori eikä liian vanha. Opinnot on jo takana ja työurakaan takana jonkin verran, siten, että asema siellä on vakiinnutettu ja saa sopivasti palkkaa jolla kustantaa arki. Ja varallisuuttakin pitää olla tarpeeksi. Ollaan matkustettu, biletetty ja harrastettu kaikkea tarpeeksi. Ollaan löydetty sopiva kumppani ja ehditty olla sen kanssa tarpeeksi. Ollaan löydetty sopiva yhteinen koti sopivalta alueelta, johon voisi hankkia perhettä.
Mutta ettekö te ihmiset hyvät ymmärrä, että jos te alatte "oikeaa hetkeä" kaikkien noiden asioiden vuoksi odottamaan, niin on hyvinkin mahdollista, ettei sellaista koskaan tule, ainakaan hedelmällisten vuosien aikana? Ei se ole ihmekään, että syntyvyys on pudonnut niin järkyttävän alas, jos kaikki tuo on vaatimuksena lapselle. Todellisuudessa lapsi ei tarvitse läheskään kaikkia noista tai ainakaan läheskään niin paljon. Jos tuntuu siltä, että haluaa lapsen ja sille on perusedellytykset olemassa, niin silloin kannattaa lapset tehdä! Muuten voi pahimmassa tapauksessa jäädä kokonaan ilman!
Kommentit (231)
Omena91 kirjoitti:
Valmistuin viime vuonna. Nyt on vakkari paikka hyvällä alalla ja oma remontti asunto.
Eli kaikki kunnossa paitsi että mies haaveilee ulkomailla työskentelystä ja ties mistä. Ikää on kuitenkin 34 ja mitään konkreettista uuden työn etsimistä ei näy. Eli haluaa silloin joskus varmaan kun on itse 50 ja saanut kaikki kokemukset kasaan. Ei tajua että asioita voi tehdä lapsen kanssa ja että mun biologinen kello tikittää.
Vaikea valinta oli mutta päätin jättää ehkäisyn salaa pois. Jos mies ei halua lapsia niin hoidan sen sitten itse, ei me yhdessä hankitut aina pysy perheenä ja on se nopeampaa ja halvempaa kun joku klinikka. Paska ihminen olen mutta haluan lapsen.
Tulepa sitten tänne kertomaan kuulumisiasi kun miehesi on jättänyt sinut ja olet yksin vaativan vauvan kanssa ja valitat kuinka vaikeaa kaikki on ja miehet ovat paskoja. Eikä rahaakaan ole mihinkään. Onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omena91 kirjoitti:
Valmistuin viime vuonna. Nyt on vakkari paikka hyvällä alalla ja oma remontti asunto.
Eli kaikki kunnossa paitsi että mies haaveilee ulkomailla työskentelystä ja ties mistä. Ikää on kuitenkin 34 ja mitään konkreettista uuden työn etsimistä ei näy. Eli haluaa silloin joskus varmaan kun on itse 50 ja saanut kaikki kokemukset kasaan. Ei tajua että asioita voi tehdä lapsen kanssa ja että mun biologinen kello tikittää.
Vaikea valinta oli mutta päätin jättää ehkäisyn salaa pois. Jos mies ei halua lapsia niin hoidan sen sitten itse, ei me yhdessä hankitut aina pysy perheenä ja on se nopeampaa ja halvempaa kun joku klinikka. Paska ihminen olen mutta haluan lapsen.
0/5
Jos oikeasti olet tosissasi niin olet ihan kamala. Oletko ajatellut, että ehkä miehesi ei halua jatkaa geenejään ja sinä pakotat hänet siihen? Käyttäkää miehet kondomia aina niin näin ei käy.
Omena91 kirjoitti:
Valmistuin viime vuonna. Nyt on vakkari paikka hyvällä alalla ja oma remontti asunto.
Eli kaikki kunnossa paitsi että mies haaveilee ulkomailla työskentelystä ja ties mistä. Ikää on kuitenkin 34 ja mitään konkreettista uuden työn etsimistä ei näy. Eli haluaa silloin joskus varmaan kun on itse 50 ja saanut kaikki kokemukset kasaan. Ei tajua että asioita voi tehdä lapsen kanssa ja että mun biologinen kello tikittää.
Vaikea valinta oli mutta päätin jättää ehkäisyn salaa pois. Jos mies ei halua lapsia niin hoidan sen sitten itse, ei me yhdessä hankitut aina pysy perheenä ja on se nopeampaa ja halvempaa kun joku klinikka. Paska ihminen olen mutta haluan lapsen.
Tiedätkö mitä? Jos miehet ihan oikeasti eivät haluaisi naisten pamahtavan paksuksi, he olisivat jo aikoja sitten kehittäneet 100% varman ehkäisypillerin tms miehille. Miehet eivät ehkä halua huolehtia jälkeläisistään tai ainakaan maksaa niistä, mutta miehillä jälkeläisten siittäminen on jo puhtaasti geeneihin koodattu asia.
Minä olen järkyttyneenä seurannut, kuinka valtavan ilkeitä vauva.fi:n keskustelupalstan mammat ovat. Aina ollaan tuomitsemassa ja haukkumassa toisia. Tässäkin ketjussa ap:lla oli fiksu ja hyvä pointti, joka ohitettiin täysin ja alettiin mollaamaan mm. "sosiaalitapauksia". En tajua ,miten te mammat oikeassa elämässä kohtelette ihmisiä, kun täällä netissä ainakin tuntuu olevan joka ketjussa aina jotain ilkeää sanottavaa toisista ihmisistä. Miten te kasvatatte lapsistanne kaikki lähimmäiset huomioivia lapsia, joilla on arvot ja moraali kunnossa? Sanotteko lapsillennekin, että "noi on sitten sosiaalitapausten lapsia?" "noi on sitten white trash-sakkia", "noi on sitten hulluja kiihkouskovaisia" jne. ja annatte lapsillenne mallin kiusata heidän lapsiaan mahdollisesti. Tällaistako tulevaisuutta te lapsillenne haluatte? Tajuatteko, millaista tuhoa mm. koulukiusaus saa aikaan? Se ajaa ihmisiä syrjään työelämästä, sillä henkiset vammat eivät niin vain parane. Siitä seuraa mm. ajautuminen "sosiaalitapaukseksi", vaikka olisi ollut kiltti kympin tyttö, jota on kiusattu. Tyttö/poika, jolla olisi mm. älynsä puolesta ollut mahikset vaikka oikeuden tuomariksi. Silti on päätynyt aikuisena sosiaalitapaukseksi ja taas aikuisten kiusattavaksi. Mahtavaa, suomi-mammat! Ehkä opitte, jos teiltä joskus elämä vie jalat alta ja joudutte kelan luukulle. Muistelkaa sitten, kuinka parempia olitte joskus. Tai mitäs sitten, jos teidän lapsenne on joskus sossun luukulla? Onko hänkin teille sitten "sosiaalitapaus" ja wt-sakkia?
Minä tein ekat lapset 21 ja 23-vuotiaana. Nyt kolmekymppisenä vakkariduuni, koulut käyty ja iso omakotitalo autoineen, eikä tunnu koskaan olevan just se oikea aika :D onneksi en tähän asti ekojen kanssa odotellut, voisi jäädä tekemättä kun tässä iässä sitä on jotenkin hankala :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niitä lapsia pitäisi yrittää tehdä silloin jos ajankohta ei tunnu oikealta? Täydellistä hetkeä takuulla ei tule koskaan, mutta kyllä se ajankohta pitää olla sellainen jolloin kokee itse olevansa valmis. Jollekin se hetki voi olla vasta silloin kun on nähty elämää, tehty uraa ja saavutettu vakaa elämäntilanne. Toiselle se voi olla paljon aiemmin. Molemmat voivat olla ihan yhtä hyviä tai huonoja vaihtoehtoja, riippuu täysin ihmisestä ja niin monesta muustakin asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen järkyttyneenä seurannut, kuinka valtavan ilkeitä vauva.fi:n keskustelupalstan mammat ovat. Aina ollaan tuomitsemassa ja haukkumassa toisia. Tässäkin ketjussa ap:lla oli fiksu ja hyvä pointti, joka ohitettiin täysin ja alettiin mollaamaan mm. "sosiaalitapauksia". En tajua ,miten te mammat oikeassa elämässä kohtelette ihmisiä, kun täällä netissä ainakin tuntuu olevan joka ketjussa aina jotain ilkeää sanottavaa toisista ihmisistä. Miten te kasvatatte lapsistanne kaikki lähimmäiset huomioivia lapsia, joilla on arvot ja moraali kunnossa? Sanotteko lapsillennekin, että "noi on sitten sosiaalitapausten lapsia?" "noi on sitten white trash-sakkia", "noi on sitten hulluja kiihkouskovaisia" jne. ja annatte lapsillenne mallin kiusata heidän lapsiaan mahdollisesti. Tällaistako tulevaisuutta te lapsillenne haluatte? Tajuatteko, millaista tuhoa mm. koulukiusaus saa aikaan? Se ajaa ihmisiä syrjään työelämästä, sillä henkiset vammat eivät niin vain parane. Siitä seuraa mm. ajautuminen "sosiaalitapaukseksi", vaikka olisi ollut kiltti kympin tyttö, jota on kiusattu. Tyttö/poika, jolla olisi mm. älynsä puolesta ollut mahikset vaikka oikeuden tuomariksi. Silti on päätynyt aikuisena sosiaalitapaukseksi ja taas aikuisten kiusattavaksi. Mahtavaa, suomi-mammat! Ehkä opitte, jos teiltä joskus elämä vie jalat alta ja joudutte kelan luukulle. Muistelkaa sitten, kuinka parempia olitte joskus. Tai mitäs sitten, jos teidän lapsenne on joskus sossun luukulla? Onko hänkin teille sitten "sosiaalitapaus" ja wt-sakkia?
Heikot sortuu elon tiellä, eikä siinä vika näy auta. Kyllähän nämä holtittomat lisääntyjät ovat sossupummeja ja elätyttävät itsensä muilla. Sen kun hoitaa ehkäisyn ennen tai jälkeen vahingon niin ei kenenkään elämä menisi pilalle. Tottakai nämä toimivat varoittavana esimerkkeinä, että omat lapset osaavat toimia fiksummin. Ei ainakaan mitään mun lasteni tarvitse mennä sossun luukulle. Ihan on itsellä vara jeesata jaloilleen jos hassusti käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta auttaa taloudellisen taakan kantamisessa ekat vuodet ja siksi paras aika lapsen tekemiseen on opiskeluaikana. Pieni vauva ei taloudellisesti kuluta juuri mitään, ja opiskeleva äiti saa opintorahan lisäksi 700 €/kk äitiysrahaa + 95 €/kk lapsilisää. Vanhempainrahakauden päätyttyä maksetaan suunnilleen samansuuruista kotihoidontukea eli ekat kolme vuotta vauva moninkertaistaa opiskelijaperheen tulot. Lisäksi asuntotukea saa isompaan asuntoon, kun perheen pääluku on suurempi.
Opiskelijana pystyy järjestelemään omat kulkemisensa vapaasti, kun ei ole työaikataulut painamassa päälle. Opiskelija voi joustavasti säädellä opiskelutahtia sen mukaan, kuinka paljon aikaa perhe-elämä vaatii. Parhaiten tämä onnistuu jos molemmat vanhemmat opiskelevat ja pystyvät näin jakamaan lapsen/lasten-hoitovastuuta. Nuorena myös jaksaa mahdollisia valvomisia paremmin kuin mukavaan elämään totutelleena kolmevitosena.
Sitten kun valmistuu ja on aika siirtyä työelämään, lapset ovat jo hyvässä päiväkoti-iässä ja raskaimmat vauvavuodet takanapäin. Työnantajakin ottaa mieluummin töihin ihmisen, jolla on lapset jo tehtynä ja fokus työssä, kuin sellaisen joka vain kärkkyy tilaisuutta jäädä perhevapaille.
Varmaan joo voi opiskella parturi-kampaajaksi tai huuhaahumanistiksi pienten lasten kanssa, mutta eipä sekään näytä monelta onnistuvan. Sopii ihan itse koettaa vähän jotain hyödyllisempää ja vaativampaa koulutusta hankkia kersojen kanssa. Pienet lapset ovat aina työllistymisen este lisääntymisiässä olevalle naiselle, joten se ammatti kannattaa valita niin, että pääsee kunnalle tai valtiolle töihin. Kaupan kassat on täynnä ikiopiskel joita, jotka ikänä ei saa tutkintaan kasaan.
Jaa. Kirjoittelin väitöskirjan yhteenvedon ensimmäisen lapsen äitiys- ja vanhempaislomalla. toisen lapen vanhempaisloma jaettiin, ja tuon oman loma osuuteni aikana kirjoitin akatemialle hakemuksen tutkijatohtorin paikasta jonka sain. Lapset tosin ovat hyväunisia, mutta ei pienet apset ole minulla ainakaan uraa hidastaneet, on vaan opetellut priorisoimaan niin töissä kuin kotona kun tunnit vuorokaudessa on rajalliset.
Väitöskirja aiheesta elämäni vuodet vauvasivustolla. Jepulis!
No joo, väikkäri oli kyllä luonnontieteellisestä aiheesta enkä siihen aikaan kyllä minnekään nettiin mennyt kuin työmielessä vapaahetkinäni. Nyt lapset jo kouluikäisiä, kerkeää käyttää aikaa tällaiseen tyhjään varsinkin näin työreissuilla. Miksi on hankalaa uskoa, että naiselle lapset sekä ura on mahdollista? Noita eläviä todisteita on tieteen, taiteen, bisneksen ja hallinnon puolella vaika kuinka paljon niin nuorissa kuin vanhemmissa ikäluokissa.
Aivan. Mutta kyllä silloin selkeästi joku muu kuin se nainen ne lapset hoitaa.
Ehjä perhe kirjoitti:
Mulla se kuuluisa oikea aika tuli sattumalta just silloin, kun tapasin sen oikean miehen, jonka kanssa niitä halusin. Ei siis niin päin, että ensin haluan lapsen ja etsin siihen tarkoitukseen miehen - niin monet tuntuvat toimivan ja ajattelevat, että se on normaalia.
Tämä. Itse en ollut ajatellut ollenkaan tekeväni lapsia. Koskaan. Ikinä. Sitten tapasin mieheni ja lasten saaminen hänen kanssaan tuntui aivan luonnolliselta valinnalta. Saatiin kolme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta auttaa taloudellisen taakan kantamisessa ekat vuodet ja siksi paras aika lapsen tekemiseen on opiskeluaikana. Pieni vauva ei taloudellisesti kuluta juuri mitään, ja opiskeleva äiti saa opintorahan lisäksi 700 €/kk äitiysrahaa + 95 €/kk lapsilisää. Vanhempainrahakauden päätyttyä maksetaan suunnilleen samansuuruista kotihoidontukea eli ekat kolme vuotta vauva moninkertaistaa opiskelijaperheen tulot. Lisäksi asuntotukea saa isompaan asuntoon, kun perheen pääluku on suurempi.
Opiskelijana pystyy järjestelemään omat kulkemisensa vapaasti, kun ei ole työaikataulut painamassa päälle. Opiskelija voi joustavasti säädellä opiskelutahtia sen mukaan, kuinka paljon aikaa perhe-elämä vaatii. Parhaiten tämä onnistuu jos molemmat vanhemmat opiskelevat ja pystyvät näin jakamaan lapsen/lasten-hoitovastuuta. Nuorena myös jaksaa mahdollisia valvomisia paremmin kuin mukavaan elämään totutelleena kolmevitosena.
Sitten kun valmistuu ja on aika siirtyä työelämään, lapset ovat jo hyvässä päiväkoti-iässä ja raskaimmat vauvavuodet takanapäin. Työnantajakin ottaa mieluummin töihin ihmisen, jolla on lapset jo tehtynä ja fokus työssä, kuin sellaisen joka vain kärkkyy tilaisuutta jäädä perhevapaille.
Varmaan joo voi opiskella parturi-kampaajaksi tai huuhaahumanistiksi pienten lasten kanssa, mutta eipä sekään näytä monelta onnistuvan. Sopii ihan itse koettaa vähän jotain hyödyllisempää ja vaativampaa koulutusta hankkia kersojen kanssa. Pienet lapset ovat aina työllistymisen este lisääntymisiässä olevalle naiselle, joten se ammatti kannattaa valita niin, että pääsee kunnalle tai valtiolle töihin. Kaupan kassat on täynnä ikiopiskel joita, jotka ikänä ei saa tutkintaan kasaan.
Jaa. Kirjoittelin väitöskirjan yhteenvedon ensimmäisen lapsen äitiys- ja vanhempaislomalla. toisen lapen vanhempaisloma jaettiin, ja tuon oman loma osuuteni aikana kirjoitin akatemialle hakemuksen tutkijatohtorin paikasta jonka sain. Lapset tosin ovat hyväunisia, mutta ei pienet apset ole minulla ainakaan uraa hidastaneet, on vaan opetellut priorisoimaan niin töissä kuin kotona kun tunnit vuorokaudessa on rajalliset.
Väitöskirja aiheesta elämäni vuodet vauvasivustolla. Jepulis!
No joo, väikkäri oli kyllä luonnontieteellisestä aiheesta enkä siihen aikaan kyllä minnekään nettiin mennyt kuin työmielessä vapaahetkinäni. Nyt lapset jo kouluikäisiä, kerkeää käyttää aikaa tällaiseen tyhjään varsinkin näin työreissuilla. Miksi on hankalaa uskoa, että naiselle lapset sekä ura on mahdollista? Noita eläviä todisteita on tieteen, taiteen, bisneksen ja hallinnon puolella vaika kuinka paljon niin nuorissa kuin vanhemmissa ikäluokissa.
Aivan. Mutta kyllä silloin selkeästi joku muu kuin se nainen ne lapset hoitaa.
Näin ainakin kaikissa tuntemissani tapauksissa. Puoliso on voinut osallistua huomattavan paljon pikkulapsivaiheessa, hoitanut lapset ehkä lähes kokonaan. Jos puolisoon tai isovanhempien ei ole voinut tukeutua, valmistuminen tai urakehitys on viivästynyt. Loppuunpalaminen ei myöskään ole ihan harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen järkyttyneenä seurannut, kuinka valtavan ilkeitä vauva.fi:n keskustelupalstan mammat ovat. Aina ollaan tuomitsemassa ja haukkumassa toisia. Tässäkin ketjussa ap:lla oli fiksu ja hyvä pointti, joka ohitettiin täysin ja alettiin mollaamaan mm. "sosiaalitapauksia". En tajua ,miten te mammat oikeassa elämässä kohtelette ihmisiä, kun täällä netissä ainakin tuntuu olevan joka ketjussa aina jotain ilkeää sanottavaa toisista ihmisistä. Miten te kasvatatte lapsistanne kaikki lähimmäiset huomioivia lapsia, joilla on arvot ja moraali kunnossa? Sanotteko lapsillennekin, että "noi on sitten sosiaalitapausten lapsia?" "noi on sitten white trash-sakkia", "noi on sitten hulluja kiihkouskovaisia" jne. ja annatte lapsillenne mallin kiusata heidän lapsiaan mahdollisesti. Tällaistako tulevaisuutta te lapsillenne haluatte? Tajuatteko, millaista tuhoa mm. koulukiusaus saa aikaan? Se ajaa ihmisiä syrjään työelämästä, sillä henkiset vammat eivät niin vain parane. Siitä seuraa mm. ajautuminen "sosiaalitapaukseksi", vaikka olisi ollut kiltti kympin tyttö, jota on kiusattu. Tyttö/poika, jolla olisi mm. älynsä puolesta ollut mahikset vaikka oikeuden tuomariksi. Silti on päätynyt aikuisena sosiaalitapaukseksi ja taas aikuisten kiusattavaksi. Mahtavaa, suomi-mammat! Ehkä opitte, jos teiltä joskus elämä vie jalat alta ja joudutte kelan luukulle. Muistelkaa sitten, kuinka parempia olitte joskus. Tai mitäs sitten, jos teidän lapsenne on joskus sossun luukulla? Onko hänkin teille sitten "sosiaalitapaus" ja wt-sakkia?
Peukut tälle viestille! Ihmettelen myös, miten keskustelu ei onnistu. Tuntuu, että tässä ketjussa nyt syyllistytään, vaikka tavallaanhan asiaan liittyvä avaus oli yleismaailmallinen,joka kuvaa yhteiskunnan muutosta ylipäänsä. Ja me ihmiset muutumme siinä mukana ja samoin muutamme sitä yhteiskuntaa. Siksi olisi tärkeää ylipäänsä vain KESKUSTELLA asiasta kaikkine puolineen, ilman riitaa tai haukkumista.
Tällöin kaikki voisivat oppia ja saada uusia näkemyksiä, näin ajattelu kehittyisi. Ja näin kehittyisi myös se yhteiskunta, jonka me ihmiset muodostamme.
Mitenkähän keskustelutaitoja enä perheissä opetetaan.. vai onko se sitä, että ollaan yhtä mieltä, sitä mieltä, mitä perheen kovaäänisin tai vahvin on? Muut on sitten olevinaan samaa mieltä. Vai annetaanko mahdollisuus aidosti erilaisiin mielipiteisiin ja näkökulmien esiin tuomiseen ilman, että se on RIITELYÄ ja syyllistämistä. Hmm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta auttaa taloudellisen taakan kantamisessa ekat vuodet ja siksi paras aika lapsen tekemiseen on opiskeluaikana. Pieni vauva ei taloudellisesti kuluta juuri mitään, ja opiskeleva äiti saa opintorahan lisäksi 700 €/kk äitiysrahaa + 95 €/kk lapsilisää. Vanhempainrahakauden päätyttyä maksetaan suunnilleen samansuuruista kotihoidontukea eli ekat kolme vuotta vauva moninkertaistaa opiskelijaperheen tulot. Lisäksi asuntotukea saa isompaan asuntoon, kun perheen pääluku on suurempi.
Opiskelijana pystyy järjestelemään omat kulkemisensa vapaasti, kun ei ole työaikataulut painamassa päälle. Opiskelija voi joustavasti säädellä opiskelutahtia sen mukaan, kuinka paljon aikaa perhe-elämä vaatii. Parhaiten tämä onnistuu jos molemmat vanhemmat opiskelevat ja pystyvät näin jakamaan lapsen/lasten-hoitovastuuta. Nuorena myös jaksaa mahdollisia valvomisia paremmin kuin mukavaan elämään totutelleena kolmevitosena.
Sitten kun valmistuu ja on aika siirtyä työelämään, lapset ovat jo hyvässä päiväkoti-iässä ja raskaimmat vauvavuodet takanapäin. Työnantajakin ottaa mieluummin töihin ihmisen, jolla on lapset jo tehtynä ja fokus työssä, kuin sellaisen joka vain kärkkyy tilaisuutta jäädä perhevapaille.
Varmaan joo voi opiskella parturi-kampaajaksi tai huuhaahumanistiksi pienten lasten kanssa, mutta eipä sekään näytä monelta onnistuvan. Sopii ihan itse koettaa vähän jotain hyödyllisempää ja vaativampaa koulutusta hankkia kersojen kanssa. Pienet lapset ovat aina työllistymisen este lisääntymisiässä olevalle naiselle, joten se ammatti kannattaa valita niin, että pääsee kunnalle tai valtiolle töihin. Kaupan kassat on täynnä ikiopiskel joita, jotka ikänä ei saa tutkintaan kasaan.
Jaa. Kirjoittelin väitöskirjan yhteenvedon ensimmäisen lapsen äitiys- ja vanhempaislomalla. toisen lapen vanhempaisloma jaettiin, ja tuon oman loma osuuteni aikana kirjoitin akatemialle hakemuksen tutkijatohtorin paikasta jonka sain. Lapset tosin ovat hyväunisia, mutta ei pienet apset ole minulla ainakaan uraa hidastaneet, on vaan opetellut priorisoimaan niin töissä kuin kotona kun tunnit vuorokaudessa on rajalliset.
Väitöskirja aiheesta elämäni vuodet vauvasivustolla. Jepulis!
No joo, väikkäri oli kyllä luonnontieteellisestä aiheesta enkä siihen aikaan kyllä minnekään nettiin mennyt kuin työmielessä vapaahetkinäni. Nyt lapset jo kouluikäisiä, kerkeää käyttää aikaa tällaiseen tyhjään varsinkin näin työreissuilla. Miksi on hankalaa uskoa, että naiselle lapset sekä ura on mahdollista? Noita eläviä todisteita on tieteen, taiteen, bisneksen ja hallinnon puolella vaika kuinka paljon niin nuorissa kuin vanhemmissa ikäluokissa.
Aivan. Mutta kyllä silloin selkeästi joku muu kuin se nainen ne lapset hoitaa.
Näin ainakin kaikissa tuntemissani tapauksissa. Puoliso on voinut osallistua huomattavan paljon pikkulapsivaiheessa, hoitanut lapset ehkä lähes kokonaan. Jos puolisoon tai isovanhempien ei ole voinut tukeutua, valmistuminen tai urakehitys on viivästynyt. Loppuunpalaminen ei myöskään ole ihan harvinaista.
Miksi on oletus, että nainen hoitaa tai pitäisi hoitaa lapset yksin? Koulutetut ihmiset hoitavat lapsiaan tasa-arvoisesti huomattavasti useammin kuin muut. Isäkin on vanhempi ja päivähoito on keksitty. Opiskelu joustaa usein pikkulapsivaiheessa paremmin kuin työelämä.
Vierailija kirjoitti:
Olen AP:n kanssa samaa mieltä. Itselläni on paljon +- 30-v kollegoja joilla on ns. perusasiat kunnossa (puoliso, työpaikat, oma koti yms) ja silti lykkäävät lasten tekoa koska aika ei ole oikea.
Milloin se oikea aika tulee? Itse + 40-v on huomannut että elämä ei ole koskaan valmis. Jos jää odottamaan sitä että on itse henkisesti kypsä, taloudellinen tilanne on vakaa ja varallisuutta on kertynyt, oikea aika tulee ehkä eläkeiässä.
On valtava suuri riski lykätä lasten hankintaa jos niitä oikeasti haluaa. Ja huom! Tämä ei nyt koske teitä joilla ei ole puolisoa tai jotka ette halua lapsia!
Mutta yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää, että et sä voi tietää haluaako ne sun työkaverit oikeasti lapsia vai ei. Oikeastaan näyttäisi aika todennäköiseltä, että ihan oikeasti eivät juuri nyt halua, koska jos ihan _oikeasti_ haluaisivat, niin sitten varmaan yrittäisivät lapsen saada.
Milloin se oikea aika tulee? Silloin, kun tuntuu siltä. Jollain se tulee, kun on 19 v., fuksivuosi menossa ja omakotitalotyömaa alussa. Jollain se tulee, kun on 40 v., kaksi korkeakoulututkintoa, vakaa ura ja omistusasunto. Jollain se ei tule koskaan.
Ja kenellekään ulkopuoliselle asia ei kuulu pätkän vertaa.
Jollain se ehkä tulee liian myöhään, mutta sekään ei kuulu kenellekään muulle. Ihan samalla tavalla kuin monet ihmiset vanhana huokailee, että olisinpa nuorena tehnyt enemmän tuota ja vähemmän tätä ja kokeillut sitä ja jättänyt tuon väliin. Ei elämää voi varmistella niinkään, että koskaan ikinä mikään ei jää kaduttamaan, sekin riski nyt vaan on olemassa.
Lapsella pitäisi olla oikeus syntyä haluttuna, ei siksi, että AV:n anonyymin ja naapuripöydän Mirkun mielestä just nyt on hyvä hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika on oikea, kun molemmilla vanhemmilla on aikaa, halua ja motivaatiota sitoutua siihen pieneen ihmiseen ja hänen tarpeisiinsa. Kun mikään muu ei ole tärkeämpää. Silloin on oikea aika.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta auttaa taloudellisen taakan kantamisessa ekat vuodet ja siksi paras aika lapsen tekemiseen on opiskeluaikana. Pieni vauva ei taloudellisesti kuluta juuri mitään, ja opiskeleva äiti saa opintorahan lisäksi 700 €/kk äitiysrahaa + 95 €/kk lapsilisää. Vanhempainrahakauden päätyttyä maksetaan suunnilleen samansuuruista kotihoidontukea eli ekat kolme vuotta vauva moninkertaistaa opiskelijaperheen tulot. Lisäksi asuntotukea saa isompaan asuntoon, kun perheen pääluku on suurempi.
Opiskelijana pystyy järjestelemään omat kulkemisensa vapaasti, kun ei ole työaikataulut painamassa päälle. Opiskelija voi joustavasti säädellä opiskelutahtia sen mukaan, kuinka paljon aikaa perhe-elämä vaatii. Parhaiten tämä onnistuu jos molemmat vanhemmat opiskelevat ja pystyvät näin jakamaan lapsen/lasten-hoitovastuuta. Nuorena myös jaksaa mahdollisia valvomisia paremmin kuin mukavaan elämään totutelleena kolmevitosena.
Sitten kun valmistuu ja on aika siirtyä työelämään, lapset ovat jo hyvässä päiväkoti-iässä ja raskaimmat vauvavuodet takanapäin. Työnantajakin ottaa mieluummin töihin ihmisen, jolla on lapset jo tehtynä ja fokus työssä, kuin sellaisen joka vain kärkkyy tilaisuutta jäädä perhevapaille.
Monella alalla valmistuu kortistoon, jos ei ole työkokemusta ennen valmistumista. Lisääntyminen, opiskelu ja työskentely samaan aikaan ei ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen AP:n kanssa samaa mieltä. Itselläni on paljon +- 30-v kollegoja joilla on ns. perusasiat kunnossa (puoliso, työpaikat, oma koti yms) ja silti lykkäävät lasten tekoa koska aika ei ole oikea.
Milloin se oikea aika tulee? Itse + 40-v on huomannut että elämä ei ole koskaan valmis. Jos jää odottamaan sitä että on itse henkisesti kypsä, taloudellinen tilanne on vakaa ja varallisuutta on kertynyt, oikea aika tulee ehkä eläkeiässä.
On valtava suuri riski lykätä lasten hankintaa jos niitä oikeasti haluaa. Ja huom! Tämä ei nyt koske teitä joilla ei ole puolisoa tai jotka ette halua lapsia!Mutta yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää, että et sä voi tietää haluaako ne sun työkaverit oikeasti lapsia vai ei. Oikeastaan näyttäisi aika todennäköiseltä, että ihan oikeasti eivät juuri nyt halua, koska jos ihan _oikeasti_ haluaisivat, niin sitten varmaan yrittäisivät lapsen saada.
Milloin se oikea aika tulee? Silloin, kun tuntuu siltä. Jollain se tulee, kun on 19 v., fuksivuosi menossa ja omakotitalotyömaa alussa. Jollain se tulee, kun on 40 v., kaksi korkeakoulututkintoa, vakaa ura ja omistusasunto. Jollain se ei tule koskaan.
Ja kenellekään ulkopuoliselle asia ei kuulu pätkän vertaa.
Jollain se ehkä tulee liian myöhään, mutta sekään ei kuulu kenellekään muulle. Ihan samalla tavalla kuin monet ihmiset vanhana huokailee, että olisinpa nuorena tehnyt enemmän tuota ja vähemmän tätä ja kokeillut sitä ja jättänyt tuon väliin. Ei elämää voi varmistella niinkään, että koskaan ikinä mikään ei jää kaduttamaan, sekin riski nyt vaan on olemassa.
Lapsella pitäisi olla oikeus syntyä haluttuna, ei siksi, että AV:n anonyymin ja naapuripöydän Mirkun mielestä just nyt on hyvä hetki.
Juuri näin. Se itselle oikea aika yrittää lasta on täsmälleen silloin kun itsestä tuntuu. Kukaan ulkopuolinen ei voi sitä tietää. Ja tässä jos missä nimenomaan siihen omaan tunteeseen pitää luottaa, jos ei koe olevansa valmis niin silloin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta auttaa taloudellisen taakan kantamisessa ekat vuodet ja siksi paras aika lapsen tekemiseen on opiskeluaikana. Pieni vauva ei taloudellisesti kuluta juuri mitään, ja opiskeleva äiti saa opintorahan lisäksi 700 €/kk äitiysrahaa + 95 €/kk lapsilisää. Vanhempainrahakauden päätyttyä maksetaan suunnilleen samansuuruista kotihoidontukea eli ekat kolme vuotta vauva moninkertaistaa opiskelijaperheen tulot. Lisäksi asuntotukea saa isompaan asuntoon, kun perheen pääluku on suurempi.
Opiskelijana pystyy järjestelemään omat kulkemisensa vapaasti, kun ei ole työaikataulut painamassa päälle. Opiskelija voi joustavasti säädellä opiskelutahtia sen mukaan, kuinka paljon aikaa perhe-elämä vaatii. Parhaiten tämä onnistuu jos molemmat vanhemmat opiskelevat ja pystyvät näin jakamaan lapsen/lasten-hoitovastuuta. Nuorena myös jaksaa mahdollisia valvomisia paremmin kuin mukavaan elämään totutelleena kolmevitosena.
Sitten kun valmistuu ja on aika siirtyä työelämään, lapset ovat jo hyvässä päiväkoti-iässä ja raskaimmat vauvavuodet takanapäin. Työnantajakin ottaa mieluummin töihin ihmisen, jolla on lapset jo tehtynä ja fokus työssä, kuin sellaisen joka vain kärkkyy tilaisuutta jäädä perhevapaille.
Varmaan joo voi opiskella parturi-kampaajaksi tai huuhaahumanistiksi pienten lasten kanssa, mutta eipä sekään näytä monelta onnistuvan. Sopii ihan itse koettaa vähän jotain hyödyllisempää ja vaativampaa koulutusta hankkia kersojen kanssa. Pienet lapset ovat aina työllistymisen este lisääntymisiässä olevalle naiselle, joten se ammatti kannattaa valita niin, että pääsee kunnalle tai valtiolle töihin. Kaupan kassat on täynnä ikiopiskel joita, jotka ikänä ei saa tutkintaan kasaan.
Jaa. Kirjoittelin väitöskirjan yhteenvedon ensimmäisen lapsen äitiys- ja vanhempaislomalla. toisen lapen vanhempaisloma jaettiin, ja tuon oman loma osuuteni aikana kirjoitin akatemialle hakemuksen tutkijatohtorin paikasta jonka sain. Lapset tosin ovat hyväunisia, mutta ei pienet apset ole minulla ainakaan uraa hidastaneet, on vaan opetellut priorisoimaan niin töissä kuin kotona kun tunnit vuorokaudessa on rajalliset.
Väitöskirja aiheesta elämäni vuodet vauvasivustolla. Jepulis!
No joo, väikkäri oli kyllä luonnontieteellisestä aiheesta enkä siihen aikaan kyllä minnekään nettiin mennyt kuin työmielessä vapaahetkinäni. Nyt lapset jo kouluikäisiä, kerkeää käyttää aikaa tällaiseen tyhjään varsinkin näin työreissuilla. Miksi on hankalaa uskoa, että naiselle lapset sekä ura on mahdollista? Noita eläviä todisteita on tieteen, taiteen, bisneksen ja hallinnon puolella vaika kuinka paljon niin nuorissa kuin vanhemmissa ikäluokissa.
Aivan. Mutta kyllä silloin selkeästi joku muu kuin se nainen ne lapset hoitaa.
Näin ainakin kaikissa tuntemissani tapauksissa. Puoliso on voinut osallistua huomattavan paljon pikkulapsivaiheessa, hoitanut lapset ehkä lähes kokonaan. Jos puolisoon tai isovanhempien ei ole voinut tukeutua, valmistuminen tai urakehitys on viivästynyt. Loppuunpalaminen ei myöskään ole ihan harvinaista.
Miksi on oletus, että nainen hoitaa tai pitäisi hoitaa lapset yksin? Koulutetut ihmiset hoitavat lapsiaan tasa-arvoisesti huomattavasti useammin kuin muut. Isäkin on vanhempi ja päivähoito on keksitty. Opiskelu joustaa usein pikkulapsivaiheessa paremmin kuin työelämä.
Vastasin viesteihin, joissa oli puhe nimenomaan naisen uran ja perheen yhdistämisestä. Puhuin muuten puolisosta, en miehestä: se on oma hetero-oletuksesi.
Vaikka kuinka toivoisin asian olevan toisin, usein edelleen se vanhempi, joka kantaa ja synnyttää lapsen, ottaa edelleen takkiin taloudellisesti ja ajallisesti enemmän. Koulutus ei ole mikään automaattinen rokotus tätä vastaan. Kaikki lapset eivät ole yhtä helppoja eivätkä kaikki puolisot yhtä kivoja.
Joo lapsi voi olla vähäänkin tyytyväinen, mut ei kai se nyt ihmekään oo et vanhemmat haluaa omaakin elämää elää ja luoda ennen lapsen tuloa 🙄 ja ennen kaikkea hankkia ne hyvät edellytykset perhe-elämälle ennen lasten tuloa. Sehän on järkevää vaan!
Hohhoijaa, ja jos sen lapsen menee hankkimaan väärään aikaan ja joutuu hankkimaan tukia, auta armias millainen joukko on tällaisillakin palstoilla viisaamassa sormella, miten sitä ei ymmärrä taloudesta yhtään mitään.
Niin minäkin!