Lue keskustelun säännöt.
Miehet kiinnostuvat minusta, mutta katoavat tämän jälkeen
27.08.2019 |
Saan kiinnostavilta miehiltä yhteydenottoja tinderin kautta ja pääsen treffeille saakka. Sama tapahtuu myös livenä eli esim. baareissa itseäni miellyttävät miehet lähestyvät. Lähemmin tutustuessa tapahtuu kuitenkin aina jotain, joka karkoittaa miehet.
Tämän vuoden saldo on kuudet treffit, joiden jälkeen vain yksi mies kiitti mukavasta kahvihetkestä ja kävimme toisilla treffeillä, mutta sekin päättyi siihen. Yksi mies oli taas mielestäni erityisen kiinnostava, joten lähestyin häntä treffien jälkeen oma-aloitteidesti ja siitä kehittyi noin kuukauden kestänyt tapailu. Tältä mieheltä sain viestin, jossa hän sanoi, että ei kokenut, että kemiat kohtaavat riittävän hyvin.
Yleensä saa kuulla, että miehet alkavat roikkumaan naisissa ja pommittavat viesteillä, mutta minulla ei näytä käyvän näin kenenkään kanssa. Ulkonäköni on ihan ok, sillä miehet kuitenkin alkuun kiinnostuvat. Ongelma saattaa olla sitten luonteeni ja minulta ilmeisesti puuttuu karisma kokonaan, joka kiehtoisi ihmisiä. Olen alkuun aina hiljaisempi, mutta en koe olevani mikään tosikko kuitenkaan ja olen kuitenkin melko menevä ja tapaan kavereita usein.
Olen 24-vuotias ja kerran aikaisemmin kolmen vuoden ajan, mutta nyt tilanne vaikuttaa toivottomalta. Nyt olen ollut 2 vuotta sinkkuna. Kertokaa, miten te saatte miehet pauloihinne. Olen käynyt treffeillä ihan tavallisten miesten kanssa, enkä ole hakemassa mitään ihan superihmistä, mutta kukaan näistä ei kiinnostu minusta yhtä kertaa pidempään.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinusta ei ole enempään kuin yksiin treffeihin? Ehkä alat toistelemaan itseäsi tai sinusta ei löydy enää mitään mihin tarttua?
Avaa itseäsi hieman enemmän, kerro itsestäsi jotain, joka poikkeaa siitä tavallisesta tylsästä liirumlaarumista. Anna tarttumapintaa ja älä ole niin ennakoitu seinäruusu, vaan haasta miestä hieman. Ole iloinen, mutta vakavoidu kun tilanne sitä kaipaa. Kysele, mutta älä utele. Älä puhu itsestäsi liikaa, vaan kuuntele ja aisti mitä mies on miehiään. Katso silmiin, muista mitä mies on jutellut ja ole läsnä. Älä ole helppo, mutta ei myöskään mikään täysin sulattelematon kivi. Ja sitten se tärkein, älä ole epätoivoinen. Se on rumaa katsottavaa, jos toisesta näkee, että nyt on tosi kyseessä ja itku tulee, jos tämä ei onnistu. Sitä haihtuu mielummin takavasemmalle kuin jää katsomaan mitä likaista seuraavaksi tapahtuu.
Miksi epätoivosta puhutaan kuin se olisi jotain pahaa? Eihän se kerro kuin yksinäisyydestä ja kaipuusta parisuhteeseen. Tietysti siinä on vaaransa että voi joutua suhteeseen itselleen sopimattoman ihmisen kanssa. Mistä sulle on tullut käsitys että epätoivoinen tekisi jotain likaista? Minkä takia sä käyt treffeillä jos asia on sulle yhdentekevä? Emmä ainakaan haluaisi seurustella sellaisen kanssa joka ei halua ja tarvitse suhdetta. Karvainta ja se mikä minut karkoittaa on välinpitämättömyys. En ole mikään kynnysmatto. Itse olisin myyty jos joku sanoisi haluavansa ja tarvitsevansa minua. Liikaa puhutaan Tinderistä vain yhden yön seuranhaku paikkana. Siellä on kuitenkin paljon niin miehiä kuin naisia joille seuranhaussa on tosi kysymyksessä.
No olipa itkuinen viesti. Ja epätoivoinen. Se epätoivo ja kauhu mahdollisesti miehettömästä tulevaisuudesta oikein huusi kaikesta.
Epätoivo on epätoivoista ja siinä ihminen alkaa olemaan jo sillä hilkulla, että ei enää välitä mitä saa, vaan kaikki kelpaa. Hän hyväksyy ihan mitä vain, kunhan saa olla niin kuin muut, eli tässä tapauksessa hän hyväksyy vaikka minkälaisen äijänretaleen, jotta voisi sanoa seurustelevansa. Se muille sanominen ja näyttäminen tuntuukin olevan joillekin se pointti seurustelussa. Pitää saada sanoa ympäristölle, että on hyväksytty, "rakastettu" ja on kelvannut.
Jotkut eivät vain osaa olla yksin ja se on surullista. Joillekin mies on kuitenkin niin pakko löytää, että he huolivat vaikka minkä naisenhakkaajan. Joku roti pitää siis olla ja kun oppii olemaan yksin, arvostaa itseään ja muita, niin ei ole epätoivoinen.
Tulkitset selvästikin väärin. Niputat kaikki surulliset yksin olevat sellaisiksi, jotka huolivat kenet tahansa. Siinä olet väärässä. Moni yksinoleva on äärettömän nirso ja kun he vihdoin tapaavat jonkun joka sytyttää he usein näyttävät tunteensa avoimesti. Tämä on se, joka pelottaa monia miehiä. Taustalla on miehellä jonkinlainen epäusko, ettei toinen oikeasti olla innostunut minusta, vaan on muka todella epätoivoinen ja huolii kenet tahansa. Moni mies myös pitää pelaamisesta, miehen pitää ansaita nainen. Naiset ovat tässä asiassa paljon loogisempia ja avoimempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinusta ei ole enempään kuin yksiin treffeihin? Ehkä alat toistelemaan itseäsi tai sinusta ei löydy enää mitään mihin tarttua?
Avaa itseäsi hieman enemmän, kerro itsestäsi jotain, joka poikkeaa siitä tavallisesta tylsästä liirumlaarumista. Anna tarttumapintaa ja älä ole niin ennakoitu seinäruusu, vaan haasta miestä hieman. Ole iloinen, mutta vakavoidu kun tilanne sitä kaipaa. Kysele, mutta älä utele. Älä puhu itsestäsi liikaa, vaan kuuntele ja aisti mitä mies on miehiään. Katso silmiin, muista mitä mies on jutellut ja ole läsnä. Älä ole helppo, mutta ei myöskään mikään täysin sulattelematon kivi. Ja sitten se tärkein, älä ole epätoivoinen. Se on rumaa katsottavaa, jos toisesta näkee, että nyt on tosi kyseessä ja itku tulee, jos tämä ei onnistu. Sitä haihtuu mielummin takavasemmalle kuin jää katsomaan mitä likaista seuraavaksi tapahtuu.
Miksi epätoivosta puhutaan kuin se olisi jotain pahaa? Eihän se kerro kuin yksinäisyydestä ja kaipuusta parisuhteeseen. Tietysti siinä on vaaransa että voi joutua suhteeseen itselleen sopimattoman ihmisen kanssa. Mistä sulle on tullut käsitys että epätoivoinen tekisi jotain likaista? Minkä takia sä käyt treffeillä jos asia on sulle yhdentekevä? Emmä ainakaan haluaisi seurustella sellaisen kanssa joka ei halua ja tarvitse suhdetta. Karvainta ja se mikä minut karkoittaa on välinpitämättömyys. En ole mikään kynnysmatto. Itse olisin myyty jos joku sanoisi haluavansa ja tarvitsevansa minua. Liikaa puhutaan Tinderistä vain yhden yön seuranhaku paikkana. Siellä on kuitenkin paljon niin miehiä kuin naisia joille seuranhaussa on tosi kysymyksessä.
No olipa itkuinen viesti. Ja epätoivoinen. Se epätoivo ja kauhu mahdollisesti miehettömästä tulevaisuudesta oikein huusi kaikesta.
Epätoivo on epätoivoista ja siinä ihminen alkaa olemaan jo sillä hilkulla, että ei enää välitä mitä saa, vaan kaikki kelpaa. Hän hyväksyy ihan mitä vain, kunhan saa olla niin kuin muut, eli tässä tapauksessa hän hyväksyy vaikka minkälaisen äijänretaleen, jotta voisi sanoa seurustelevansa. Se muille sanominen ja näyttäminen tuntuukin olevan joillekin se pointti seurustelussa. Pitää saada sanoa ympäristölle, että on hyväksytty, "rakastettu" ja on kelvannut.
Jotkut eivät vain osaa olla yksin ja se on surullista. Joillekin mies on kuitenkin niin pakko löytää, että he huolivat vaikka minkä naisenhakkaajan. Joku roti pitää siis olla ja kun oppii olemaan yksin, arvostaa itseään ja muita, niin ei ole epätoivoinen.
Tulkitset selvästikin väärin. Niputat kaikki surulliset yksin olevat sellaisiksi, jotka huolivat kenet tahansa. Siinä olet väärässä. Moni yksinoleva on äärettömän nirso ja kun he vihdoin tapaavat jonkun joka sytyttää he usein näyttävät tunteensa avoimesti. Tämä on se, joka pelottaa monia miehiä. Taustalla on miehellä jonkinlainen epäusko, ettei toinen oikeasti olla innostunut minusta, vaan on muka todella epätoivoinen ja huolii kenet tahansa. Moni mies myös pitää pelaamisesta, miehen pitää ansaita nainen. Naiset ovat tässä asiassa paljon loogisempia ja avoimempia.
Bullshittiä koko höpinä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinusta ei ole enempään kuin yksiin treffeihin? Ehkä alat toistelemaan itseäsi tai sinusta ei löydy enää mitään mihin tarttua?
Avaa itseäsi hieman enemmän, kerro itsestäsi jotain, joka poikkeaa siitä tavallisesta tylsästä liirumlaarumista. Anna tarttumapintaa ja älä ole niin ennakoitu seinäruusu, vaan haasta miestä hieman. Ole iloinen, mutta vakavoidu kun tilanne sitä kaipaa. Kysele, mutta älä utele. Älä puhu itsestäsi liikaa, vaan kuuntele ja aisti mitä mies on miehiään. Katso silmiin, muista mitä mies on jutellut ja ole läsnä. Älä ole helppo, mutta ei myöskään mikään täysin sulattelematon kivi. Ja sitten se tärkein, älä ole epätoivoinen. Se on rumaa katsottavaa, jos toisesta näkee, että nyt on tosi kyseessä ja itku tulee, jos tämä ei onnistu. Sitä haihtuu mielummin takavasemmalle kuin jää katsomaan mitä likaista seuraavaksi tapahtuu.
Miksi epätoivosta puhutaan kuin se olisi jotain pahaa? Eihän se kerro kuin yksinäisyydestä ja kaipuusta parisuhteeseen. Tietysti siinä on vaaransa että voi joutua suhteeseen itselleen sopimattoman ihmisen kanssa. Mistä sulle on tullut käsitys että epätoivoinen tekisi jotain likaista? Minkä takia sä käyt treffeillä jos asia on sulle yhdentekevä? Emmä ainakaan haluaisi seurustella sellaisen kanssa joka ei halua ja tarvitse suhdetta. Karvainta ja se mikä minut karkoittaa on välinpitämättömyys. En ole mikään kynnysmatto. Itse olisin myyty jos joku sanoisi haluavansa ja tarvitsevansa minua. Liikaa puhutaan Tinderistä vain yhden yön seuranhaku paikkana. Siellä on kuitenkin paljon niin miehiä kuin naisia joille seuranhaussa on tosi kysymyksessä.
No olipa itkuinen viesti. Ja epätoivoinen. Se epätoivo ja kauhu mahdollisesti miehettömästä tulevaisuudesta oikein huusi kaikesta.
Epätoivo on epätoivoista ja siinä ihminen alkaa olemaan jo sillä hilkulla, että ei enää välitä mitä saa, vaan kaikki kelpaa. Hän hyväksyy ihan mitä vain, kunhan saa olla niin kuin muut, eli tässä tapauksessa hän hyväksyy vaikka minkälaisen äijänretaleen, jotta voisi sanoa seurustelevansa. Se muille sanominen ja näyttäminen tuntuukin olevan joillekin se pointti seurustelussa. Pitää saada sanoa ympäristölle, että on hyväksytty, "rakastettu" ja on kelvannut.
Jotkut eivät vain osaa olla yksin ja se on surullista. Joillekin mies on kuitenkin niin pakko löytää, että he huolivat vaikka minkä naisenhakkaajan. Joku roti pitää siis olla ja kun oppii olemaan yksin, arvostaa itseään ja muita, niin ei ole epätoivoinen.
Tulkitset selvästikin väärin. Niputat kaikki surulliset yksin olevat sellaisiksi, jotka huolivat kenet tahansa. Siinä olet väärässä. Moni yksinoleva on äärettömän nirso ja kun he vihdoin tapaavat jonkun joka sytyttää he usein näyttävät tunteensa avoimesti. Tämä on se, joka pelottaa monia miehiä. Taustalla on miehellä jonkinlainen epäusko, ettei toinen oikeasti olla innostunut minusta, vaan on muka todella epätoivoinen ja huolii kenet tahansa. Moni mies myös pitää pelaamisesta, miehen pitää ansaita nainen. Naiset ovat tässä asiassa paljon loogisempia ja avoimempia.
Bullshittiä koko höpinä. :D
Ei se valitettavasti ole. Vastentahtoinen yksin eläminen tuottaa surua niin nuorelle kuin vanhemmalle sinkulle. Älkää jaksako jauhaa yksin elämisen autuudesta. Itsekin olen saanut sitä herkkua ihan tarpeeksi. Eikä tuo yksi kommentoija liioitellut sanoessaan että epätoivoinen käy treffeillä itku kurkussa. Täällä vähättelevät yksinäisten kokemuksia ne jotka ovat suosittuja. Mieli muuttuisi kyllä kun kerta toisensa jälkeen. Varsinkin jos olet itse ihastunut kunnolla. Toiveet raukeavat tyhjiin. Se syö kun se toistuu tarpeeksi monta kertaa.
Minulle kävi noin lähes 34-vuotiaaksi adti. Ei ole helppoa tavata sopivaa puolisoa, treffit eivät koskaan johtaneet mihinkään. En käsitä, miten muut pariutuivat. Tai aika moni pariutuneista oli tavannut koulussa/yliopistossa eli tunsivat jo etukäteen kaveripiirin kautta. Satunnaisesti baarissa/netissä ravatuista ihmisisistä ri taida usein tulla paria. Lisäksi moni mies ei nuorena halua sitoutua, jos on mahdollisuus deittailla useaa eri naista, pätee varsinkin niin baari/nettimiehiin.
Eli sinussa ei ole mitään vikaa. Tuo on aivan normaalia. Itse tspasin aviomieheni vasta n sadan treffin jälkeen, ihme kyllä baarista. Toinen vaihtoehto on alkaa tutustua opiskelukavereihin tms live-elämän miehiin, joita näkee töissä tai harrastuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinusta ei ole enempään kuin yksiin treffeihin? Ehkä alat toistelemaan itseäsi tai sinusta ei löydy enää mitään mihin tarttua?
Avaa itseäsi hieman enemmän, kerro itsestäsi jotain, joka poikkeaa siitä tavallisesta tylsästä liirumlaarumista. Anna tarttumapintaa ja älä ole niin ennakoitu seinäruusu, vaan haasta miestä hieman. Ole iloinen, mutta vakavoidu kun tilanne sitä kaipaa. Kysele, mutta älä utele. Älä puhu itsestäsi liikaa, vaan kuuntele ja aisti mitä mies on miehiään. Katso silmiin, muista mitä mies on jutellut ja ole läsnä. Älä ole helppo, mutta ei myöskään mikään täysin sulattelematon kivi. Ja sitten se tärkein, älä ole epätoivoinen. Se on rumaa katsottavaa, jos toisesta näkee, että nyt on tosi kyseessä ja itku tulee, jos tämä ei onnistu. Sitä haihtuu mielummin takavasemmalle kuin jää katsomaan mitä likaista seuraavaksi tapahtuu.
Miksi epätoivosta puhutaan kuin se olisi jotain pahaa? Eihän se kerro kuin yksinäisyydestä ja kaipuusta parisuhteeseen. Tietysti siinä on vaaransa että voi joutua suhteeseen itselleen sopimattoman ihmisen kanssa. Mistä sulle on tullut käsitys että epätoivoinen tekisi jotain likaista? Minkä takia sä käyt treffeillä jos asia on sulle yhdentekevä? Emmä ainakaan haluaisi seurustella sellaisen kanssa joka ei halua ja tarvitse suhdetta. Karvainta ja se mikä minut karkoittaa on välinpitämättömyys. En ole mikään kynnysmatto. Itse olisin myyty jos joku sanoisi haluavansa ja tarvitsevansa minua. Liikaa puhutaan Tinderistä vain yhden yön seuranhaku paikkana. Siellä on kuitenkin paljon niin miehiä kuin naisia joille seuranhaussa on tosi kysymyksessä.
No olipa itkuinen viesti. Ja epätoivoinen. Se epätoivo ja kauhu mahdollisesti miehettömästä tulevaisuudesta oikein huusi kaikesta.
Epätoivo on epätoivoista ja siinä ihminen alkaa olemaan jo sillä hilkulla, että ei enää välitä mitä saa, vaan kaikki kelpaa. Hän hyväksyy .
Tulkitset selvästikin väärin. Niputat kaikki surulliset yksin olevat sellaisiksi, jotka huolivat kenet tahansa. Siinä olet väärässä. Moni yksinoleva on äärettömän nirso ja kun he vihdoin tapaavat jonkun joka sytyttää he usein näyttävät tunteensa avoimesti. Tämä on se, joka pelottaa monia miehiä. Taustalla on miehellä jonkinlainen epäusko, ettei toinen oikeasti olla innostunut minusta, vaan on muka todella epätoivoinen ja huolii kenet tahansa. Moni mies myös pitää pelaamisesta, miehen pitää ansaita nainen. Naiset ovat tässä asiassa paljon loogisempia ja avoimempia.
Tämä. Sinkut ovat aika valikoivia. Joskus sata vuotta sitten olivat varmaan epätoivoisia, kun silloin kaikkien oli ns pakko löytää jolu, mutta nykyään ollaan mieluummin sinkkuja kuin huonon kanssa.
Tuossa nyt on kyse siitä, että ne ekojen treffien miehet ovat olleet pelkän seksin perässä. Eivät ole etsineetkään ketään seurustelukumppania. Tinderissä niitä on lähes pelkästään sellaisia miehiä.
Kysymys kuuluikin, että miten ap ja ap:n kaltaiset ovat saaneet mahdolliset ystävänsä? Eikö sitä sama tapaa voisi käyttää myös miesystävän saamiseen ja pitämiseen? Missä ap:lla menee vikaan, jos hän ei onnistu herättämään edes sen vertaa mielenkiintoa, että miehen haluaisivat jatkaa? Jos hänellä on ystäviä ja he tykkäävät hänestä juuri sellaisena kuin hän on, niin kai joku mieskin nyt luulisi silloin hänestä pitävän?