Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te jotka ette usko Jumalaan, miten selitätte kokemani?
27.08.2019 |
En yritä vängätä kanssanne (en jaksa) ja saatte pitää mielipiteenne ja vakauksenne/vakaumuksettomuutenne (niin minäkin aion), mutta ihan puhtaasta mielenkiinnosta, mitä ajattelette minun kokeneen, mistä johtuen jne?
Tässä pari esimerkkiä:
10 vuoden masennus ja ilottomuus, johon olin paratumismishaluisena kokeillut monen eri mielenterveyttä koskevan kirjan ja selfhelp-oppaiden ohjeita, tuloksetta. Tulosta tuli ja masennus hävisi aivan hetkessä, kun eräs sielunhoitaja rukoili puolestani (ei ollut edes samassa tilassa kanssani vasn etänä). Masennus todella hävisi hetkessä, koin jonkinlaisen erittäin vahvan kokemuksen, jonka jälkeen puhkesin itkuun, sitten nauruun, ja ilottomuus ja masennus poistui, on pysynytkin poissa useita vuosia nyt.
Rukouksen voimasta olen myös vapautunut voimakkaasta riippuvuudesta (tupakka), tätä edeltänyt monta vieroitusyritystä muin keinoin.
Ihan siis mielenkiinnosta, mitä mielestänne minussa teidän näkökulmastanne tapahtui, vai olenko suoraviivaisesti mielestänne "vain hullu"?
Kommentit (46)
Sosiaalisten kontaktien puute, ja siihen lisättynä yksi ainoa henkilö joka edes teeskenteli välittävänsä asioistasi.
Nosti serotoniinitasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesus on todellinen. niin moni ammattirikollinen on muuttunut tultuaan uskoon.
Vierailija kirjoitti:
Et ole hullu. Olet vain halunnut muutosta, ja nuo 'rukoilut' auttoi sua henkisesti ottamaan sen askeleen mitä paranemiseen tarvitsit. Teit sen ihan itse, ei mikään parantaja tai jumala.
Ajatteletko sitten, etten näiden 10 vuoden aikana kirjoja/oppaita lukiessa halunnut parantua, tai etten halunnut sitä "tarpeeksi", vai mikä selittää etteivät muut keinot auttaneet?
Ap
Kyllä minäkin uskon "jumalaan" tai "jumaliin", mutta en raamattuhömppään. Mutta kyllä joku suurempi voima on olemassa, tai tuonpuoleinen.. siitä oon melko varma kokemusteni perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten kontaktien puute, ja siihen lisättynä yksi ainoa henkilö joka edes teeskenteli välittävänsä asioistasi.
Nosti serotoniinitasoa.
Entä kun kerron, että en ole kärsinyt yksinäisyydestä/ollut yksinäinen ikinä? Aina ollut useita ystäviä, rakastava puoliso, perhe, lapset, työkaverit jne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olin joskus masentunut.
Mutta muistan sen aamun kun heräsin. Olo oli jotenkin keveä, aurinkoinen. Koko päivän ihmettelin sitä hienoa tunnetta, jota en ollut tuntenut vuoteen.
Se oli oikeasti naps, kun kaikki ns. kirkastui.
Olen aina ollut ateisti.
Mutta tuo päivä oli aika mahtava. Kun kaikkinäki uusin silmin.
Uskon samoin kuin sinä, sillä Jumalalle on kaikki mahdollista. Ei ihminen voi itse parantaa masennustaan tuosta noin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se, että ei usko jumalaan, tarkoita sitä, että osaisi tai haluaisi selittää kaikkia maailman ilmiöitä maailmassa. En mä edes lopulta ymmärrä, miten telkkari toimii. Se, että sinä uskot jumalaan, tai se, mitä olet kokenut, ei kuitenkaan saa minussa aikaan sellaista muutosta, että alkaisin uskoa jumalaan tai rukouksen voimaan. Kiva, että sinä sait apua. Muista myös, että on olemassa niitä, jotka eivät apua ole saaneet, ja että rukouksen parantavan voiman lupailu aiheuttaa ihmisille myös ikäviä kokemuksia.
En halveksi ihmisten uskoa, tai pidä sitä pilkkanani, vaikken itse uskokaan. En yritä selitellä toisten kokemuksia. Enkä pidä sinua vastuullisena sellaisten uskovaisten teoista, jotka uskollaan vahingoittavat muita.
Ensisijaisesti olen kuitenkin iloinen puolestasi. Olen kärsinyt masennuksesta koko aikuisen elämäni, joten tiedän, mitä se on.
Miten sinä selität sen, että ihmiset selviävät masennuksesta ja pystyvät lopettamaan tupakoinnin ihan ilman ajatustakaan jumalista?
Ihan siis mielenkiinnosta, mitä mielestänne minussa teidän näkökulmastanne tapahtui, vai olenko suoraviivaisesti mielestänne "vain hullu"?
Et ole hullu. Sinä vain olit valmis toipumaan masennuksesta ja lopettamaan tupakoinnin. Halusit kuvitella itsellesi jonkin korkeamman voiman auttamaan. Plasebokin auttaa, miksei sitten mielikuvaharjoittelu.
Yritäpä seuraavaksi parantaa katkennut jalka jumalan avulla. Tule sitten kertomaan meillekin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mikä jumalista puuttui peliin? Paikallisesti tietysti Jumala suosituin, mutta kautta historian ihmisillä ollut monia jumalia ja nykyäänkin palvotaan lukuisia jumalia. Kuka heistä sitten vastaakaan?
Jumalalla ei ole aikaa auttaa nälkään kuolevia lapsia sodan keskellä, mutta hän jaksaa välittää sinun tupakoinnistasi. Hienoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole hullu. Olet vain halunnut muutosta, ja nuo 'rukoilut' auttoi sua henkisesti ottamaan sen askeleen mitä paranemiseen tarvitsit. Teit sen ihan itse, ei mikään parantaja tai jumala.
Ajatteletko sitten, etten näiden 10 vuoden aikana kirjoja/oppaita lukiessa halunnut parantua, tai etten halunnut sitä "tarpeeksi", vai mikä selittää etteivät muut keinot auttaneet?
Ap
En ole tuo, jolta kysyt, mutta sotken minäkin lusikkani vieraisiin pöytiin.
Mä ajattelen, että esim. sinä koet uskon omaksi, eli itsesuggestio uskon varjolla toimii sulla. Rukoilu on riitti, riitti, joka keskittää mielesi ja itsesuggerointi on täten helpompaa. Eli kirjat ja oppaat ei koskaan olleet sua, joten tietenkään ne ei toimi.
Ja ei sillä ole mitään väliä, vaikka uskoisit kenkään, jos se toimii, niin sehän on hyvä se. Mutta se mikä toimii sulle, ei toimi toiselle ja tätä pitää meidän kaikkien kunnioittaa. Ollaan onnellisia omasta viisaudesta, mutta ei pakoteta ketään muuta ajattelemaan samoin.
Vierailija kirjoitti:
Jumalalla ei ole aikaa auttaa nälkään kuolevia lapsia sodan keskellä, mutta hän jaksaa välittää sinun tupakoinnistasi. Hienoa!
Niinpä. Jumalan suureen suunnitelmaan on alun alkaenkin kuulunut se, että toisaalla kidutetaan lapsilaumaa pommeilla ja painajaisilla, ja toisaalla taas tehdään Ap:stä tupakoitsija. Ja sitten ihmeeksi ja ylistyksen aiheeksi riittää se, että Ap lopettaa tupakoinnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, kysymyksenasettelusi oli väärä, joskin hyvin tyypillinen.
"Onko Jumala todellinen, koska minulla oli tällainen kokemus, vai olenko mielestänne hullu?"
"Vieraileeko Maassa ulkoavaruuden olentoja, vai ovatko kaikki ufojen näkijät mielestänne hulluja?"
"Moni kokee horoskooppien toimivan, onko astrologia todellista tiedettä, vai pidätteko horoskooppeihin uskovia hulluina?"
Kerropa mulle sitten aloittaja miksi jumala ei ole poistanut mun masennusta, yksinäisyyttä ja itsemurha ajatuksia. Vain tietyt ihmiset vai??
No kertokaas mitkä psykoosit mulla on tulilla aina ajoittain? ;)
-"Näen" asioita ihmisistä. Tilanteissa, joissa he haluavat minun rukoilevan puolestaan. Näen päässäni tapahtumia joissa he ovat olleet, tilanteita mitkä ovat satuttaneet. Ihan konkreettisesti. Suljen silmät, aloitan rukouksen ja kerron, mitä näen. "Sinun äidilläsi on kukallinen mekko ja hän itkee sohvalla. Isälläsi on olutpullo kädessä ja hän räyhää. Istut itse eteisen nurkassa, sinulla on tummanruskea lelukoira sylissäsi. Koiran toinen korva repsottaa irti. Olet hädissäsi, mutta et uskalla päästää ääntäkään". Ja en siis ole jutellut ihmisen kanssa ennen, vaan ihan vaan näen nämä tapahtumat. Tulevaisuuteen en näe, "ennustaa" en osaa. Tuon esiin kipupisteitä ja pyydän Jumalan vapauttavaa rakkautta ihmisen elämään siinä hetkessä.
-Joskus Pyhän läsnäolo tuntuu sellaisena sähkövirran tuntuna käsissäni. Ei se sähköä ole, eikä sitä ole millään mittareilla todennettu. Se on tunne käsissä, eikä sitä voikaan todentaa. Tulee pyytämättä ja menee pois ajallaan, en sitä itse "kutsu". Herkistää aistit kyllä, se on merkki, että kohta tapahtuu jotain missä mun pitää olla huomio kiinnitettynä just siihen asiaan. Se voi olla ihminen joka kaipaa apua, se voi olla vaikka koira joka hyppää autoni eteen, se voi olla sellainen etiäinen että nyt pitää soittaa naapurin ovikelloa. Kerran niin tein ja vanha dementoitunut naapuri oli ollut vähällä sytyttää tulipalon, oli keittänyt vettä, oli jo kokonaan haihtunut kattilasta, levy täysillä ja kattila hehkui punaisena.
-Mummon kuolema ilmoitettiin minulle unessa. Kyllähän mummo oli saattohoidossa ollut jo noin viikon. Mutta miksi just sinä yönä näin unen jossa mummo nousi laivaan, oli iloinen ja kaunis, vilkutti ja hymyili, sanoi nähdään perillä. Heräsin uneen 3.15 aamuyöllä. Aamulla kun äiti soitti, ei tarvinnut kertoa, tiesin jo. Mummo oli kuollut aamuyöllä, yökierron ja aamukierron välillä.
Luonto itse todistaa Jumalan olevan. Oikeasti ei ole mitään evoluutiota. Katsopaaka P reinikaisen videoita juu tupesta tai miten se nyt kirjoitetaan. DNA todistaa ihmisen iäksi noin 6 tuhatta vuotta. Dinoraurusten luista löytyy elävää kudosta, ei mitään miljoonia vuosia vanhaa. Vedenpaisumus halutaan kieltää. Jumala loi maailman jha hän pitää sitä koossa. Ihminen on niin hieno ja monimutkaisesti rakennettu, että ei ole mahdollista, että olisi osaratkaisuna kehittynyt.
Harhoilla. Jos tulehdus voi johtaa harhoihin, miksei sitten masennuskin. Mieli tekee jekkuja ja itsekritiikitön uskoo.
Vierailija kirjoitti:
No kertokaas mitkä psykoosit mulla on tulilla aina ajoittain? ;)
-"Näen" asioita ihmisistä. Tilanteissa, joissa he haluavat minun rukoilevan puolestaan. Näen päässäni tapahtumia joissa he ovat olleet, tilanteita mitkä ovat satuttaneet. Ihan konkreettisesti. Suljen silmät, aloitan rukouksen ja kerron, mitä näen. "Sinun äidilläsi on kukallinen mekko ja hän itkee sohvalla. Isälläsi on olutpullo kädessä ja hän räyhää. Istut itse eteisen nurkassa, sinulla on tummanruskea lelukoira sylissäsi. Koiran toinen korva repsottaa irti. Olet hädissäsi, mutta et uskalla päästää ääntäkään". Ja en siis ole jutellut ihmisen kanssa ennen, vaan ihan vaan näen nämä tapahtumat. Tulevaisuuteen en näe, "ennustaa" en osaa. Tuon esiin kipupisteitä ja pyydän Jumalan vapauttavaa rakkautta ihmisen elämään siinä hetkessä.
-Joskus Pyhän läsnäolo tuntuu sellaisena sähkövirran tuntuna käsissäni. Ei se sähköä ole, eikä sitä ole millään mittareilla todennettu. Se on tunne käsissä, eikä sitä voikaan todentaa. Tulee pyytämättä ja menee pois ajallaan, en sitä itse "kutsu". Herkistää aistit kyllä, se on merkki, että kohta tapahtuu jotain missä mun pitää olla huomio kiinnitettynä just siihen asiaan. Se voi olla ihminen joka kaipaa apua, se voi olla vaikka koira joka hyppää autoni eteen, se voi olla sellainen etiäinen että nyt pitää soittaa naapurin ovikelloa. Kerran niin tein ja vanha dementoitunut naapuri oli ollut vähällä sytyttää tulipalon, oli keittänyt vettä, oli jo kokonaan haihtunut kattilasta, levy täysillä ja kattila hehkui punaisena.
-Mummon kuolema ilmoitettiin minulle unessa. Kyllähän mummo oli saattohoidossa ollut jo noin viikon. Mutta miksi just sinä yönä näin unen jossa mummo nousi laivaan, oli iloinen ja kaunis, vilkutti ja hymyili, sanoi nähdään perillä. Heräsin uneen 3.15 aamuyöllä. Aamulla kun äiti soitti, ei tarvinnut kertoa, tiesin jo. Mummo oli kuollut aamuyöllä, yökierron ja aamukierron välillä.
Tosta 3.15 heräämisestä tuli mieleen, että kello kolmen ja viiden aikaan yöllä ovet henkimaailmaan ovat kuulemma ohuimmillaan.
Alue: Aihe vapaa
Et ole hullu. Olet vain halunnut muutosta, ja nuo 'rukoilut' auttoi sua henkisesti ottamaan sen askeleen mitä paranemiseen tarvitsit. Teit sen ihan itse, ei mikään parantaja tai jumala.