Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan saanut kulttuurishokkia?
Kommentit (58)
Kiinassa eka käynnillä olin hetken poissa tolaltani. Kirjoitusmerkit, väkimäärä, syömäpuikot, väkimäärä, liikenne...mutta ajan kanssa alkoi sitten ymmärtämään miten homma toimi niin oli aika virkistävääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin pari vuotta sitten Etelä-Eurooppaan ja vieläkin on aika paljon kulttuurishokkia päällä, ei niinkään että asiat enää yllättäisi vaan niin että kulttuurierot ärsyttävät. Ennen kaikkea sosiaaliseeraus ahdistaa: työkavereiden kanssa pitäisi jutustella päivät pitkät ja viihtyä vapaa-ajallakin. Ihan ventovieraat alkavat jutella ja kysellä ihan liian henkilökohtaisia juttuja. Sukulaisvierailuita monta kertaa viikossa. Kyllä täällä pärjää, mutta voi luoja että olen aina Suomen vierailuilla onnellinen ja nautin epäsosiaalisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Joo suomensuomalaisten dokauskulttuurista. En pysty käsittämäänkään että istuttaisiin pöydän ympärille dokaamaan,
Oletko koskaan ollut rantaruotsalaisten rapujuhlissa? Ne alkavat tosi koketisti, mutta pienistä ryypyistä muodostuu iso virta, ja aamulla saa osallistujia käydä herättelemästä laiturinreunalta ja marjapuskien alta.
Kun menin eka kertaa itä-blokkiin Tallinnaan v. 1982. Oli niin helkutin ankeaa, raparperimehua vaan joka paikassa. Kysyin äidiltä miksei ihmiset lähde täältä pois ja hän vastasi etteivät saa muuttaa muualle. Kymmenenvuotiaalle jäi ihan käsittämättömänä mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, sain kulttuurishokin palatessani Suomeen parin vuoden ulkomaankomennuksen jälkeen. Se oli niin paha, että en kauan viihtynyt ja tätä nykyä olen ollut ulkomailla jo parikymmentä vuotta. Ahdistun Suomessa jo viikon lomalla. En osaa selittää miksi, mutta niin se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Muutin pari vuotta sitten Etelä-Eurooppaan ja vieläkin on aika paljon kulttuurishokkia päällä, ei niinkään että asiat enää yllättäisi vaan niin että kulttuurierot ärsyttävät. Ennen kaikkea sosiaaliseeraus ahdistaa: työkavereiden kanssa pitäisi jutustella päivät pitkät ja viihtyä vapaa-ajallakin. Ihan ventovieraat alkavat jutella ja kysellä ihan liian henkilökohtaisia juttuja. Sukulaisvierailuita monta kertaa viikossa. Kyllä täällä pärjää, mutta voi luoja että olen aina Suomen vierailuilla onnellinen ja nautin epäsosiaalisuudesta.
Muuten olen samaa mieltä kanssasi, mutta tuo epäsosiaalisuus pisti silmään. Jos suomalaiset olisivat epäsosiaalisia, Suomea ei olisi edes olemassa. Suomalaisten sosiaalinen elämä ja sosiaalisuuden tunne ei ole kaikenkattavaa ja läpitunkevaa, vaan jonkinlainen rauhallinen perusominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvitti kun lukioikäisenä koulukaverini oli vuoden vaihto-oppilaana Jenkeissä, ja kun tuli takaisin Suomeen niin kertoi, että "oli kulttuurishokki kun täällä piti taas riisua kengät jalasta".
Ei mulla muuta.
En ole itse käynyt jenkeissä, mutta tosiaan sielläpäin ihmiset pitää kenkiä sisällä! :D Kuulin tuosta ekan kerran joltain youtube- kanavalta jossa joku kertoi asuneensa 4 vuotta suomessa ja kertoi, että amerikassa ihmiset pitää kenkiä sisällä... Ja mikä pahinta vielä kokolattiamatot alla :D
Minä olin vaihto-oppilaana 80-luvulla eikä siellä kuljettu kengillä sisällä. Ei se oma perheeni, eikä heidän sukulais- tai ystäväperheissäkään toimittu niin.
Vierailija kirjoitti:
Maalla 50-v. miestä luultiin lapsen isoisäksi. V*ttu oikeesti...
Tuossa ei ole mitään kulttuurishokkia, vaan tuon ikäiset ovat yleisesti isoisiä. Olen monesti luullut noin 40-vuotiasta naista mukanaan olevan lapsen mummoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voyager57 kirjoitti:
Interreilasin Länsi-Saksassa 70-luvun lopulla ja päätin käydä Reinin toisella puolella Strasbourgissa. Lähdin pieneltä Kehlin asemalta, joka siisteydessään muistutti laboratoriota. Hetkeä myöhemmin olin Ranskan puolella. Meteli, tuoksut, kirjava väenpaljous ja holtiton liikenne löivät naamalle kuin pesismaila. Näkymä oli kuin persialaiselta torilta. Menin kahvilaan, jossa minua huijattiin triplaamalla hinnat. Palasin samana päivänä siistiin ja turvalliseen Saksaan. Ihan uskomaton sätky parikymppiselle.
Aivan sama kokemus. Pari vuotta vain eroa eli olin reilillä -81. Saksassa olimme muutamia päiviä ja sitten siirryimme Ranskaan. Lipevät minikokoiset "miehet" olivat koko ajan kimpussa huijaamisyrityksessä.
Ihmiset katsoivat kuin roskaa joka puolella. Meillä todellakin oli rahaa, mutta yhdestäkin vaateliikkeestä ajettiin törkeästi pois jne.
Ranskan kulttuuri on tietysti näistä päivistä muuttunut ja elävät paljolti turismilla. Mutta silloin... Ei me tietenkään rinkkamatkaajina niitä kaikkein siisteimpiä olleet, mutta silti voisi kohdella kuin ihmistä. Oli niille vierasta silloin.
Vierailija kirjoitti:
Muutin pari vuotta sitten Etelä-Eurooppaan ja vieläkin on aika paljon kulttuurishokkia päällä, ei niinkään että asiat enää yllättäisi vaan niin että kulttuurierot ärsyttävät. Ennen kaikkea sosiaaliseeraus ahdistaa: työkavereiden kanssa pitäisi jutustella päivät pitkät ja viihtyä vapaa-ajallakin. Ihan ventovieraat alkavat jutella ja kysellä ihan liian henkilökohtaisia juttuja. Sukulaisvierailuita monta kertaa viikossa. Kyllä täällä pärjää, mutta voi luoja että olen aina Suomen vierailuilla onnellinen ja nautin epäsosiaalisuudesta.
Olisipa inhottavaa joutua asumaan tuollaisessa kulttuurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin 5 vuotta Kööpenhaminassa, kunnes työt toivat takaisin Suomeen. Kulttuurishokki Helsinkiin palatessa oli ihan järkyttävä. Joka päivä kaipasin takaisin Köpikseen, missä ihmiset olivat hyväntuulisia ja mukavia, missä oli niin paljon kulttuuria ja tekemistä ja nähtävää ja tapahtumaa koko ajan, missä ei ollut läheskään yhtä paljon autoja koska melkein kaikki kulkivat pyörillä töihin ja kouluun ja muutenkin kansalla on terveelliset elämäntavat, ruokakulttuuri oli ihan uskomaton ja täysin omaa luokkaansa, ja yleinen ilmapiiri oli avoin ja kansainvälinen. Yhden illan aikana saattoi tutustua kaikenlaisiin ihmisiin Australialaisista Brasilialaisiin. Ja miten kaunis Kööpenhamina onkaan; historiallinen arkkitehtuuri, vanhat värikkäät talot, vihreää vehreyttä joka puolella, kaupungin halki kulkevat kanaalit niin puhtaita että niissä sai uida kesäisin...
Kolme vuotta myöhemmin ja ikävöin edelleen joka päivä Kööpenhaminaa ja tanskalaisia. Vielä joku päivä muutan sinne takaisin, en ole koskaan ollut niin onnellinen ja tuntenut oloani niin kotoisaksi ja tervetulleeksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, sain kulttuurishokin palatessani Suomeen parin vuoden ulkomaankomennuksen jälkeen. Se oli niin paha, että en kauan viihtynyt ja tätä nykyä olen ollut ulkomailla jo parikymmentä vuotta. Ahdistun Suomessa jo viikon lomalla. En osaa selittää miksi, mutta niin se vaan on.
Osaatpas. Suomessa maanmiestesi joukossa et ole ollenkaan erikoinen, mutta ulkomailla olet eksoottinen ulkomaalainen.
Hyvin moni komennuksilla ollut on palannut pitäen itseään prinsessana tai prinssinä ja pettynyt pahoin. Usko pois: minä olen töissä valtavassa organisaatiossa, jossa palaajien pettymys on alati läsnä. Ja kun erityisaseman (jo toimistosihteerin duuni on käytännössä sellainen) lisäksi menettää päivärahansa ja muut etunsa, naama on pysyvästi rusinana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
voyager57 kirjoitti:
Interreilasin Länsi-Saksassa 70-luvun lopulla ja päätin käydä Reinin toisella puolella Strasbourgissa. Lähdin pieneltä Kehlin asemalta, joka siisteydessään muistutti laboratoriota. Hetkeä myöhemmin olin Ranskan puolella. Meteli, tuoksut, kirjava väenpaljous ja holtiton liikenne löivät naamalle kuin pesismaila. Näkymä oli kuin persialaiselta torilta. Menin kahvilaan, jossa minua huijattiin triplaamalla hinnat. Palasin samana päivänä siistiin ja turvalliseen Saksaan. Ihan uskomaton sätky parikymppiselle.
Aivan sama kokemus. Pari vuotta vain eroa eli olin reilillä -81. Saksassa olimme muutamia päiviä ja sitten siirryimme Ranskaan. Lipevät minikokoiset "miehet" olivat koko ajan kimpussa huijaamisyrityksessä.
Ihmiset katsoivat kuin roskaa joka puolella. Meillä todellakin oli rahaa, mutta yhdestäkin vaateliikkeestä ajettiin törkeästi pois jne.
Ranskan kulttuuri on tietysti näistä päivistä muuttunut ja elävät paljolti turismilla. Mutta silloin... Ei me tietenkään rinkkamatkaajina niitä kaikkein siisteimpiä olleet, mutta silti voisi kohdella kuin ihmistä. Oli niille vierasta silloin.
Niinpä..se että yhdellä "reissussa rähjääntyneellä" on rahaa = KAIKKIA PITÄÄ PALVELLA,YM.Herlin oli MILJONÄÄRI..vaikka..ym
yleensä haju paljastaa köyhän.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvitti kun lukioikäisenä koulukaverini oli vuoden vaihto-oppilaana Jenkeissä, ja kun tuli takaisin Suomeen niin kertoi, että "oli kulttuurishokki kun täällä piti taas riisua kengät jalasta".
Ei mulla muuta.
En ole itse käynyt jenkeissä, mutta tosiaan sielläpäin ihmiset pitää kenkiä sisällä! :D Kuulin tuosta ekan kerran joltain youtube- kanavalta jossa joku kertoi asuneensa 4 vuotta suomessa ja kertoi, että amerikassa ihmiset pitää kenkiä sisällä... Ja mikä pahinta vielä kokolattiamatot alla :D
Keski- ja Etelä-Euroopan maissa pidetään yleensä kummallisena, jos vieras ottaisi kengät pois sisään tullessaan.
Kulttuurishokki heille, jos joku näin pyytäisi tekemään. Itse ovat myös paljolti ulkokengissä tai vaihtavat sisäkenkiin. Sukkasillaan olo rinnastetaan alusvaatteilla hiippailuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin pari vuotta sitten Etelä-Eurooppaan ja vieläkin on aika paljon kulttuurishokkia päällä, ei niinkään että asiat enää yllättäisi vaan niin että kulttuurierot ärsyttävät. Ennen kaikkea sosiaaliseeraus ahdistaa: työkavereiden kanssa pitäisi jutustella päivät pitkät ja viihtyä vapaa-ajallakin. Ihan ventovieraat alkavat jutella ja kysellä ihan liian henkilökohtaisia juttuja. Sukulaisvierailuita monta kertaa viikossa. Kyllä täällä pärjää, mutta voi luoja että olen aina Suomen vierailuilla onnellinen ja nautin epäsosiaalisuudesta.
Muuten olen samaa mieltä kanssasi, mutta tuo epäsosiaalisuus pisti silmään. Jos suomalaiset olisivat epäsosiaalisia, Suomea ei olisi edes olemassa. Suomalaisten sosiaalinen elämä ja sosiaalisuuden tunne ei ole kaikenkattavaa ja läpitunkevaa, vaan jonkinlainen rauhallinen perusominaisuus.
Miten tämä suomalainen sosiaalisuus mielestäsi ilmenee? Kun mun 38 vuoden kokemuksella se ei ainakaan tarkoita ihmisten tervehtimistä (mukaanlukien naapurit ja kollegat), kenenkään ei-lähisukulaisen tai läheisen ystävän kanssa puhumista, tai kenellekään hymyilya tai silmiin katsomista. Joka näitä sääntöjä rikkoo, katsotaan kuin kylähullua. Eli mitä se sosiaalisuus sitten on, sitä ettei ihan heti aina lyödä lättyyn vastaantulijoita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, sain kulttuurishokin palatessani Suomeen parin vuoden ulkomaankomennuksen jälkeen. Se oli niin paha, että en kauan viihtynyt ja tätä nykyä olen ollut ulkomailla jo parikymmentä vuotta. Ahdistun Suomessa jo viikon lomalla. En osaa selittää miksi, mutta niin se vaan on.
Osaatpas. Suomessa maanmiestesi joukossa et ole ollenkaan erikoinen, mutta ulkomailla olet eksoottinen ulkomaalainen.
Hyvin moni komennuksilla ollut on palannut pitäen itseään prinsessana tai prinssinä ja pettynyt pahoin. Usko pois: minä olen töissä valtavassa organisaatiossa, jossa palaajien pettymys on alati läsnä. Ja kun erityisaseman (jo toimistosihteerin duuni on käytännössä sellainen) lisäksi menettää päivärahansa ja muut etunsa, naama on pysyvästi rusinana.
Suuri(n) osa ulkomaille töihin muuttavista menee kyllä sinne ihan paikallisella sopimuksella. Ei silloin ole mitään päivärahoja tai erityisiä etuja, vaan eletään ihan normaalina työntekijänä normaalilla työsopimuksella ja -palkalla. Enintään saattaa saada muutaman vuoden joissakin maissa hieman verohelpotusta kattamaan muuttokustannuksia.
Kai sitä joksikin pieneksi kulttuurishokiksi voi kutsua kun 1. kerralla New Yorkissa tyrmistyin paikallisten liikennekulttuuria: ihmiset kävelivät punaisia päin ihan säännönmukaisesti eivätkä poliisit (joita näkyi joka puolella) korvaansa lotkauttaneet. Minä kilttinä helsinkiläisenä aina kotipuolessa odotin vihreää valoa vaikkei autoja olisi edes näkyvissä....muutenkin tunsin itseni hitaaksi ja hölmöksi maalaiseksi tuolla vaikka olen olevinaan NIIN kovaksikeitetty paljasjalkainen stadilainen. 😁
Ihan täällä Suomessa 2015, kun nämä eksoottiset Suomeen tulijat saattoivat tulla täysin naaman eteen ja tähdätä kännykällä, luulin että kuvaavat minua someen ja työnsin kauemmaksi, mutta käyttivät jotain kännykän kääntäjää, kun kysyivät jotain asiaa (olin kirpputorilla sillon töissä ja turv.p,hakija-miehiä kävi siellä jatkuvasti).
Oli jotenkin pelottavaa, kun eivät pitäneet yhtään väliä, vaan tunkivat melkein naamalle. Suomalaisella on oma reviiri, jos sen ylittään, alkaa minulla sireenit soimaan ja tuuppaan kauemmaksi.
No, monta vuotta Kiinassa asuneena tämä oli ihan perusjuttu, että kaikenlaiset kummallisuudet tulee yleensä yllätyksenä. Siis että käytännöt on todella outoja. Esim. juuri Wechatin rooli. Tai että kaupan kuitti ei kelpaa mihinkään, vaan pitää älytä erikseen pyytää fapiao, jos haluaa vaikka saada matkalaskussa jotain takaisin tai takuun puitteissa korvausta. Kiinassa törmää niin uskomattomiin asioihin käytännön asioissa ettei kukaan tolkullinen sellaiseen osaa varautua. Eikä silti tarvitse ajatella, että "Kiinan maaseudulla kaiken pitäisi toimia kuten länsimaissa".