Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Ex-anopin ruoat sisälsi yleensä useamman hiuksen/ annos, niitä oli välillä vähän vaikea syödä.

Mulla sama kokemus. Selittyi sillä, että ex-anopilla oli tapana kammata tukka keittiössä, toimenpidettä varten oli keittiössä peilikin. Syystä tai toisesta vessa ja vessanpeili ei kelvannut..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vegaaninen voileipäkakku.  Ohje oli ilmeisesti muokattu savulohikakusta. Kala oli korvattu merilevätahnalla, jonka koostumus oli hiekkamainen ja todella suolainen. Soijatuorejuusto on myös jotain minkä makua en unohda koskaan, hyi hemmetti. Leivät oli kosteutettu jollain erikoiskasvisliemellä, ja rehut jota kakussa oli olivat ihan nahistuneita. Pahinta tässä oli se että kakun tekijä kysyi useaan kertaan miten maistuu ja onko hyvää, yritä siinä sitten valehdella kun meinaa lentää laatta.

Vegaanina voin sanoa että kaikki nuo tuorejuuston korvikkeet sun muut levitteet on täysin syömäkelvottomia. Jos joku niitä kehuu, valehtelee. Olen useampaakin laatua ihan uteliaisuuttani koittanut ja roskiin ovat menneet kun eihän niitä pysty syömään.

Oooh, makuaistin omaava rehellinen vegaani.

Kyllä, maailmalla on vielä toivoa!

Kiinassa isäntien kanssa jossain hienossa ravintolassa tarjottiin kanakeittoa. Näin, että siellä keitossa oli kanan jalkoja ja kauloja. Ei se varmaan niin pahalta oikeasti maistunut, mutta oksu meinasi silti tulla. Niin kiittämätön länkkäri en kuitenkaan ollut, että olisin sen näyttänyt, tai ollut vähintäänkin maistamatta.

Vierailija kirjoitti:

Ystävän kokkaukset oli joskus outoja. Oli jo eläkkeellä eli ei ollu iästä kiinni. Jos oli vieraita tulossa, niin tää emäntä pyöräytti nopeesti jonku suolasen piirakan. Siihen laitettiin mitä sattui löytyä. Mä onnistuin välttämään ne sörsselit vetoamalla allergiaan. Ystävä osti kaupasta kaikenlaista elintarviketta eikä edes tiennyt mihin tai miten niitä käytetään. Jacky makupaloja leipomiseen ym. Kaikista pahimmat makuelämykset oli persimon(?) hedelmä, maistuu sprmalle ja halva, joku sodanaikanen syötävä.

Jos persimon maistuu mielestäsi spermalle, niin mistä olet moisen herkkusiemenlingon löytänyt? Olen maistanut kumpaakin, eikä ole yhtä hyvää ja makeaa mälliä sentään tullut vastaan kuin persimon. 😂

Appelsiinituorejuusto. Olen melkein kaikkiruokainen, mutta raja tuli tossa kohdassa vastaan. Oli pakko niellä hymyillen.

Lapsena hoidossa ollessani tavallinen juustoviipale leivällä. En syönyt sitä kylläkään kohteliaisuudesta vaan pakotettuna. Laitoin juustoviipaleen sivuun ja söin pelkän leivän, mutta tämä ei käynyt hoitotädille, vaan sanoi että istut siinä niin kauan kunnes juusto on syöty. Koska ei ollut enää leipää, eikä juomaakaan, murustin juustosta aivan pienen pieniä palasia, noin nuppineulan nupin kokoisia. Hoitotäti istui vieressä vahtimassa. Istuin ja pupersin varmaankin noin tunnin, kunnes vihdoin oli juusto nielty viimeistä murua myöten. Oli todella kammottava ja vastenmielinen kokemus!  

En syö tänä päivänäkään mitään "normijuustoja" kuten emmental, oltermanni ym puhumattakaan mistään voimakasmakusista juustoista. Nuo normijuustot menee kyllä sulaneena esim pizzassa tai lämppäreissä. En ole koskaan tykännyt juustoista, mutta muutamat miedot juustot kuten leipäjuusto ja halloumi maistuu! 

Vierailija kirjoitti:

Liivatteella hyydytettyä tuorejuustokakkua, jossa liivate ei ollut kunnolla liuennut. Eli sellaisia ällöttäviä limaklöntin näköisiä ja tuntuisia liivatelöllöjä oli tuorejuusto-kerman seassa. Nam!

En oikeasti tajua miten tuossa voi epäonnistua, jos noudattaa ohjetta tarkasti?! Ja tällaiseen törmännyt jopa kahdesti. Toisella kerralla (eri tekijä) jätin suosiolla klöntit laitaselle, ei vaan pystynyt.

Olen leipuri-kondiittori, ja silti joskus harvoin minulle käy noin. Silloin tosin täytyy aloittaa alusta, koska ei sitä asiakkaille voi tarjota. Yleensä syynä klimppeihin on ollut liian kylmä massa johon liivate on sekoitettu, jolloin liivate hyytyy heti kättelyssä.

Latviassa söin liikelounaalla härän pallit. Miehekäs maku, sellanen kuseen vivahtavan vahva. Suu tuntuma muuten ihan munuaisesta menevä mutta sisällä tuntui olevan outoja rihmoja joita ei saanu jäystettyä poikki.

En tiedä oliko annos jonkinlainen koe, mutta tosipaikassa mies pitää turpansa kiinni ja syö mitä tarjotaan.

LÄSKI kirjoitti:

Olin kasiluokalla koulun kanssa Ranskassa. Siellä oli koulussa tarjolla lehmän kieltä.

Kielileike on niin hyvää.

Kananmaksakeitto. Suolavettä, jossa lillui pieniä kananmaksoja. Tämä ulkomailla baarissa. Paikallinen tyyppi samasta seurueesta tarjosi, niin olihan se maistettava.

Skermaa

90-vuotiaan isoäitini tekemää karjalanpiirakkaa. Leipoi kuulemma oman "mallin" mukaan..🤮

Italianmatkalla mieheni tilasi trippaa. Kohteliaisuudesta hiukan maistelimme, mutta syömättä jäi. Sehän tehdään vasikan mahalaukusta.

Aikoinaan 90-luvulla olin kotisairaanhoidossa töissä. Siellä muutamat asiakkaat väkisin halusivat tarjota kahvia tai mehua epämääräisen näköisistä kupeista tai laseista. Millään ei voinut kieltäytyä vaikka pahaa teki. 

Etelä-Amerikassa vaimon sukulaisten luona alkupala"keitto" jossa oli vain kanan koipiluu kynsineen ja lientä, ei lihaa. Hyi saa...

Kahvi. En saa sitä millään alas jos ei ole vähintään puolet maitoa ja pari palaa sokeria. Mummolassa ei maitoa ole ja silti pitäisi kahvia juoda. Pari kertaa olen meinannut tehdä "Uuno Turhapurot" ja juoda sokeria kahvin kera. Yök, ajatuskin etoo.

Vierailija kirjoitti:

Kaakkoisen Suomen perinneruoka hapanvelli.

Kävin lapsena koulua Miehikkälässä ja kaikki oikein odottivat tätä ruokaa, minä vaivoin pystyin syömään edes vähän.

Hirveän hapanta, tehty leipätaikinan juuresta johon on pilkottu perunaa ja joko lanttua tai herneitä. Aivan käsittämätön ruoka.

Maistoin ekan kerran 37-vuotiaana tätini vuosien suosittelun jälkeen! Oli parempaa kuin pelkäsin :) Suht hyvää jopa. Kyseinen velli ei ollut kovinkaan hapanta. Sori ohis...

Soijahernekeitto. Ei koskaan enää.

Vanha mummoni kysyi kyläilyn alkuun maistuisiko minulle täytekakku. No, mikä ettei. Hän otti pakastimesta palan itsetekemäänsä kermatäytekakkua ja laittoi sen mikroon täydelle teholle ’sulamaan’. Tuloksena ällöttävä kuuma kakkuamuistuttava pala, jonka päälliosassa nihkeytyi mikrossa hyvin erikoiseksi.

Kilttinä tyttönä lusikoin koko palan suuhuni mummon silmien alla. En kehdannut jättää syömättä sitä herkkua.

Iäkäs sukulaistäti täytti pöreitä, ja parin muun tädin kanssa miettivät, mitä tarjota syntymäpäivävieraille. Päättivät tehdä mm. voileipäkakun, jollaisia ovat ennenkin tehneet. Muistan lapsena sitä syöneeni, eikä ollut valittamista, myös muille näytti maistuvan.

Olin jättänyt lihansyönnin kuitekin jo teininä, siispä kultaiset tätini ajattelivat tehdä minulle "oman" kasvisvoileipäkakun. Sanoin heti, että ei todellakaan tarvitse mun takia nähdä niin suurta vaivaa, että ihan rittävästi oli kahvipöytään suunniteltu vaikka mitä muutakin. Oikein painotin, että kiitos ihanasta ajatuksesta, mutta kyllä mulle vallan mainiosti riittää ne muut herkut!

Kun saavuin juhliin, oli mua varten kuitenkin tehty se voileipäkakku. Valtavan kokoinen vieläpä. Kukaan muu vieraista ei koskenutkaan tähän vegekakkuun, ja tädit vieressä katsoivat, kun otin muhkean palan ja aloin lusikoida kakkua naamaan. Se oli käytännössä PELKKÄÄ kosteaa paahtoleipää ja järkyttävä määrä majoneesia, päällä joku salaatinlehti ja tomaattiviipaleita.

Jo ekan lusikallisen jälkeen meinasi laatta lentää, majoneesia oli suu täynnä ja tätsykät kyselivät, että maistuuko? Ja minä siihen hymyssäsuin, että oikein hyvää on! Tietenkin mun täytyi ottaa lisää, mua oikein vahdittiin, että varmasti syön sitä saatanan kakkua. Aina, kun silmä vältti, kaavin sitä sylissäni olevaan lautasliinaan.

Tässä ketjussa moni on sanonut, ettei todellakasn suostu syömään mitään epämieluisaa, mutta tämä tilanne oli sellainen, että varmasti olisin pahoittanut tätien mielen, eli tavallaan mun oli PAKKO syödä!

Ei oo moneen vuoteen tehnyt mieli majoneesia...

Salmiakki-paukku ja voisilmäpulla