Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi

heh heh... vai hiljaisia ihmisiä ovat. he teeskentelevät jonkin syyn takia. kyttäävät mielellään hiljaa vieressä mitä toinen tekee/puhuu, toisten kanssa. puukottavat heti selkään, kun saavat mahdollisuuden .

ovat yleensä kateellisia sille enempi puhuvalle ja iloiselle ihmiselle.  kun nämät hiljaiset hyssykät saavat vähän viinaa, niin kyllä kielenkannat aukeaa. eipäs silloin olla enään hiljaisia.

hiljaisessa vedessä kalat kutevat, vanha sanontakin kuuluu. minä ainakin kartan jos on liian hiljainen tuppisuu, useimmiten miettivät/harkitsevat hiljaa kyräillen, kateellisena mitä saisivat tehtyä toiselle ihmiselle, puheliaalle, kun ovat vihreitä kateudesta.

kukaan ihminen ei ole hiljainen, jos ei ole mykkä/kuuro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhe on tosiaan kommunikointia ja toimii kahdensuuntaisesti.

Vaikeaa on silloin keskustella jos toinen ei puhu mitään.

Itsekästä sanoa, että kyllä minä sitten puhun kun on asiaa. Tai kysellä sinä sitten huomaat mitä ajattelen kun minä päätän/katson aiheelliseksi kertoa mitä ajattelen.

On aivan totta, että nuukaa ihmiset nuukailevat myös tunteitaan, samoin puhumista panttaavat panttaavat myös tunteitaan ja eivät halua laittaa itseään likoon. Ovat melko itsekkäitä ja antavat muiden hoitaa hyvät kommunikointitavat ja kulkevat siinä mukana vapaamatkustajina. Jopa ylpeilevät sillä ja nostavat itsensä muiden yläpuolelle "fiksuudellaan".

Eri asia on todellinen ujous tai joku puhevika, joka rajoittaa.

Ihan yhtälailla itsekästä on häiritä muita jatkuvalla puhumisella silloin kun muut eivät ehdi tai jaksa kuunnella.

On toki ihmisiä, jotka puhuvat jatkuvasti, mutta se on ihan eri asia kuin niinsanottu normaali kommunikointi.

Puhumattomat helposti vetävät tuon kortin, että kommunikointikykyiset sitten pälättävät tauotta, ei pitäisi yleistää heitäkään samaan muottiin.

Tässä aloituksessa nyt varmaankin tarkoitetaan niitä puhekykyisiä ihmisiä, jotka haluaisivat toimia niin, että kyselevät hiljaisen kuulumisia tai mielipiteitä ja juuri haluaisivat kuulla jonkunlaisen kommentin tai vastauksen, esimerkiksi tässä kun aloittaja kun on vasta tutustumassa mieheen.

En lainkaan usko, että aloittaja on moottoriturpa joka ei pidä senvertaa taukoa, että mies pystyy mitään vastaamaan.

Aika alhaista vedota, että hiljaiset eivät saa suunvuoroa, kyllä he sen saavat ja olisi erittäin toivottavaa, että he sen myöskin käyttäisivät muuhun kuin siihen vaikenemiseen.

Olen itse puhelias ja sosiaalinen. Kerran eräs hiljainen mies totesi heikkona hetkenään ☺, että kadehtii minua juuri kun osaan keskustella ja toimia erilaisten ihmisten kanssa, itse kun on huono niissä asioissa.

Totta on varmaan, että jotkut hiljaiset kadehtivat kommunikaatiokykyisiä ihmisiä.

Olen töissä monissa palavereissa ja kokouksissa huomannut, että juuri ne, jotka eivät vahingossakaan avaa suutaan siellä kun jotain kysytään tai täytyisi sanoa mielipide niin kyllä tilanteen jälkeen käytävillä ja työhuoneissa arvostelevat ja sanovat omat mielipiteensä varsin hanakasti. Usein juuri negatiivisen ja tyyliin

" kyllä minä olisin sitä ja tätä ja en missään nimessä olisi sitä ja tätä".

Silloin kyllä on helppoa kuin heinänteko. 😁

Vierailija kirjoitti:

Olisi aika hankalaa olla suhteessa ihmisen kanssa jolla olisi vaikeuksia puhumisen tuottamisessa ja ajatustensa julkituomisessa.

Koska jo silloinkin tulee väärinkäsityksiä ja ei ymmärrä mitä toinen haluaa tai mistä on loukkaantunut vaikka pystytään asioista puhumaankin.

Miten silloin kun toinen ei puhu tai vastaa jotain ympäripyöreää?

Haudataanko ne ongelmat ja lakaistaan vain hiljaa maton alle?

Vai onko se hiljainen sitten vaan kaikkeen tyytyväinen, asiat ovat hyvin kun hän on hiljaa?

Tuntuisi vaikealta olla se avoimempi ja puhuvampi kumppani, kun ei toisesta saisi mitään selvää.

Ja myös minulle suhteen yksi avainsana ja liima on juttelu ja puhuminen, joskus asiasta ja joskus ihan kaikesta maan ja taivaan välillä.

Jos jo normaali puhuminen tuottaa vaikeuksia niin miten sitten keskustella, hassutella ja kertoa jotain sinällään tyhmää, mutta hauskaa tapahtumaa?

Kertovatko nämä hiljaiset koskaan vitsejä tai jotain itselleen tapahtunutta hauskaa juttua?

Aika usein hiljaiseen ja rauhalliseen persoonallisuustyyppiin liittyy myös halu konfliktien välttelemiseen. Kun kaksi tällaista ihmistä on toistensa kanssa parisuhteessa, yleensä siitä seuraa rauhallinen ja tasainen parisuhde ilman konflikteja ja tunnekuohuja. Aina välillä kuulee jonkun väittävän, että näissä riidattomissa perheissä oikeasti on konflikteja vaikka muille jakaa mutta ne vain lakaistaan maton alle. Mutta mistä ihmeestä ne kaksi riitelisivät, kun a) kumpikaan ei tahdo ja b) kumpikin käyttäytyy niin, että pyrkii välttämään niitä ärsyttäviä asioita.

Hiljainen ja rauhallinen ihminen ei useimmiten koe mitään tarvetta alkaa analysoimaan puhki, mitä joku jollakin sanomisellaan tarkoitti ja kuka on mahdollisesti jostakin ilmaisusta milläkin tavalla mielensä pahoittanut. Tällaisten jauhamisen hiljainen & rauhallinen saattaa kokea lähinnä provosoivaksi ja konfliktinhaluiseksi, jolloin hän käyttäytyy niin kuin kohteliaaksi kokee eli vetäytyy ja on sanomatta ikävästi, jotta toinen saa paasata kun se kerran on tärkeää ajatellen että kaipa se lopettaa aikanaan niin ei tarvi sanoa rumasti. Tästä vetäytymisestä se innokkaampi höpöttäjä taas pahastuu.

Ei ole toinen huonompi toista, mutta eihän tuollainen kuvaamasi parisuhde olisi onnellinen kummallekaan osapuolelle - eikä varmaan kumpikaan siihen halukas.

Erilaisuudet täydentävät toisiaan.

Niin tässäkin asiassa.

Kaksi puheliasta yhdessä, toimiiko se pidemmän päälle?

Minulla on kielellinen erityisvaikeus, joka vaikuttaa puhumiseen. Siksi olen hiljaisempaa sorttia. Pystyn kyllä puhumaan, mutta siihen menee vähän enemmän aikaa, kuin jos olisin puheliaampi.

Pitää erottaa toisistaan erilaiset hiljaisuuden lajit.

1. Tässä ketjussa nämä ”ei kiinnosta” -tyypit, jotka ovat siis seurassa hiljaisia epäsosiaalisuuden ja ehkä myös yleisen negatiivisuuden ja happamuuden vuoksi. Voivat olla myös passiivis-aggressiivisia. Jotkut ylipäätään vain tympeitä ihmisiä. Harva mukava ja sivistynyt ihminen toteaisi juuri mihinkään ”ei kiinnosta”. Kiinnostavat tyypit ovat yleensä kiinnostuneita vähän kaikesta.

2. Arat ja tottumattomat. Eivät ehkä kotona ole oppineet puhumaan tai ovat vain luonteeltaan ujoja ja epävarmoja. Tällainen ihminen voi olla myös tosi helmi, kunhan hän sopivasti tuettuna rohkaistuu juttelemaan edes sen verran että häneen pystyy ylipäätään tutustumaan. Parisuhteessa voi jäädä vähän perässävedettäväksi, muttei aina.

3. Vapaamatkustajat. Nämä ovat rasittavia. Jättävät koko sosiaalisen taakan toisten harteille eivätkä viitsi ponnistella yhtään, että yhdessäolo sujuisi. Joillakin tuntemillani vapaamatkustajilla on hyvin päällekäyvät vanhemmat tai ainakin toinen heistä. Jotenkin kai he ovat syöneet lapsistaan kaiken oma-aloitteisuuden. Yksi tällainen vapaamatkustajatuttuni on vihainen niille jotka eivät jaksa kiskoa hänestä jokaista sanaa vaan luovuttavat lopulta eivätkä enää kutsu häntä mihinkään. Omaa osuuttaan asiaan hän ei tunnista eikä tunnusta.

Jos miehestä ei saa mitään irti, on tietysti vaikea päätellä, mikä tyyppi on kyseessä, kun eihän häneen silloin voi lainkaan tutustua.

Ei se vilkkaus, puheliaisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus liity vain parisuhteisiin vaan yleensä sosiaalisiiin tilanteisiin. Luonnostaan vilkas ihminen voi sanoa muutaman kohteliaan sanan täysin tuntemattomalle ihmiselle ilman mitään sen suurempia motiiveja. Voi todeta vaikkapa vieressä seisovalle vanhalle mummolle että "miksi täällä kaupassa on niin paljon porukkaa, ne varmaan jakaa jotain ilmaisia ämpäreitä."

Sosiaalisia taitoja ja supliikkia kannattaa kehittää eri tilanteissa eikä vain silloin kun yrittää tehdä mahdollisimman hyvän vaikutuksen johonkin ihastukseen kohteeseen pyrkien olemaan mahdollisimman fiksua ja hauskaa seuraa. Laskelmoitu käytös yleensä myös paljastuu enemmin tai myöhemmin.

Kun kaksi vilkasta ihmistä keskustelee, niin yleensä se keskustelu rullaa luontevasti aihepiiristä toiseen. Jos toinen osapuoli on sitten todella hiljainen, niin silloin voi tuntua siltä että sen toisen pitää jatkuvasti heitellä uusia täkyjä, jotta se jutustelu pysyisi elossa. Jos vastaukset ovat sitten kovin lyhyitä ja yksisanaisia, niin ei se vilkaampikaan osapuoli halua vain kuunnella omia puheitaan.

Moni saattaa olla nuorempana ujompi ja hiljaisempi,  ja hänestä tulee sitten iän mukana vilkkaampi ja avoimempi eikä pelkää sanoa mitä ajattelee. Itseäni ärsyttää eniten sellainen jatkuva alatyylinen puhe, jota pidän aggressiivisenä ja huonona käytöksenä.

Voihan vastakkainasettelu. Arvasin jo otsikosta, että tämä ketju on mennyt tähän, että puheliaat on tyhmiä kuolaajia joiden korvien välissä puhaltaa tuuli ja tuppisuut taas on aina jotain viisaita ajattelijoita, jotka ei vain jaksa tuoda ajatuksiaan julki.

Hohhoijjaa sanon minä.

Vierailija kirjoitti:

Erilaisuudet täydentävät toisiaan.

Niin tässäkin asiassa.

Kaksi puheliasta yhdessä, toimiiko se pidemmän päälle?

Meillä ainakin toimii ja ensimmäinen suhde, joka tyydyttää minut henkisesti. Siinä saa niin paljon uutta näkökulmaa ja ylipäätään ymmärrys kasvaa.

Minä olen hiljainen ryhmässä, koska en saa suunvuoroa. Kerran eräs ihminen sanoi, että en ota omaa tilaani ryhmässä. No, en otakaan, kun ei sitä voi ottaa kohteliaasti, kun muut hölöttävät taukoamatta, keskeyttävät toisiaan ja puhuvat toistensa päälle. Oikeasti, miten se oma tila pitäisi ottaa? En tiedä, en osaa. Kahdestaan taas olen hiljainen, koska en keksi mitään sanottavaa tai koen, että ajatukseni on tyhmä, joten en viitsi sanoa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hiljainen ryhmässä, koska en saa suunvuoroa. Kerran eräs ihminen sanoi, että en ota omaa tilaani ryhmässä. No, en otakaan, kun ei sitä voi ottaa kohteliaasti, kun muut hölöttävät taukoamatta, keskeyttävät toisiaan ja puhuvat toistensa päälle. Oikeasti, miten se oma tila pitäisi ottaa? En tiedä, en osaa. Kahdestaan taas olen hiljainen, koska en keksi mitään sanottavaa tai koen, että ajatukseni on tyhmä, joten en viitsi sanoa sitä.

Minä olisin kotonani tuollaisessa italialaistyyppisessä keskustelussa, sinä et. Sinun vaatimasi kohteliaisuus latistaisi koko tunnelman, kun toiset keskustelevat innoissaan.

Kasvaessani isosiskoni oli jatkuvasti äänessä, en itse saanut paljoa puheenvuoroja, ja kun vihdoin pääsin puhumaan, sisko puhui päälle jos mielestään puhuin jo tarpeeksi. Siitä jäänyt tapa että istun hiljaa seurassa, varsinkin isommissa porukoissa joissa ei puheenvuoroa tule.

Äitini ja jo edesmennyt isäni on/oli hyvin hillittyjä ja hiljaisia, asiallisia sanan varsinaisessa merkityksessä.

Äitini puhuu, jos on asiaa.

Isäni ei aina puhunut edes silloin.

Työelämässä kumpikin joutui puhuman lähes taukoamatta, joten mitä sitä sitten vapaa-ajalla kovin paljon avautumaan?

Minä olen isänäitini lapsi, täysi suupaltti, täydellinen vastakohta vanhemmilleni.

Vierailija kirjoitti:

Voihan vastakkainasettelu. Arvasin jo otsikosta, että tämä ketju on mennyt tähän, että puheliaat on tyhmiä kuolaajia joiden korvien välissä puhaltaa tuuli ja tuppisuut taas on aina jotain viisaita ajattelijoita, jotka ei vain jaksa tuoda ajatuksiaan julki.

Hohhoijjaa sanon minä.

Tämänkin olisit voinut tiivistää kahteen riviin. 😂

Vierailija kirjoitti:

On tosi rasittavaa yrittää saada hiljaista ihmistä keskusteluun mukaan, jos hän ei itse tee mitään asian eteen. Miksi tulla kylään kuuntelemaan muiden keskustelua? Minusta on kummallista, ettei hiljainen tyyppi kysy muilta mitään. Esim jos kysyn, miten kesä meni, vastaa kyllä mutta ei kysy minulta tai muilta, miten minun /muiden kesä on mennyt. Vaikuttaa siltä, että tällainen ihminen ei ole kiinnostunut muista, mikä on tavallaan ihan ok mutta miksi sitten mennä toisen kotiin olemaan hiljaa?

Olen itsekin introvertti mutta sosiaaliset taitoni ovat ok. Mietin mihin tilaisuuksiin osallistun, enkä esim lähde kylään, jos tiedän, että en jaksa seurustella. Osaan silloinkin esittää mutta se vie energiaa.

Kysymys kuuluu miksi tulet perheesi kanssa meille olemaan hiljaa? Voisithan jäädä kotiinkin.

Olen miettinyt samaa. Mitä sinä muiden seurassa hiljaa istuva saat siitä, että kuuntelet muiden keskustelua osallistumatta siihen mitenkään? Eikö olisi kivempi olla ihan itsekseen?

Minulla ei säteile tuolla yläpäässä. Töissä yritän vain selviytyä töistäni. Kotona haluan syödä. Sen jälkeen haluan lepäillä. Minulle riittää että on rahaa maksaa asuminen ja ruoka ja auto. Muita asioita tai muiden murheita en jaksa miettiä ja ääneen päivitellä.

Suomalaiseen kulttuuriin on perinteisesti kuulunut se, että ollaan hiljaisia ja puhutaan vain "pakosti" kun on jotain asiaa. Etenkin ennen vanhaan, mutta kyllä vielä nykyäänkin jos vertaa esim. amerikkalaiseen kulttuuriin. Menkää vaikka jollekin Karibian-risteilylle siten että laiva on amerikkalainen, heti laivalle tullessa vastaanotossa on korostetusti hymyileviä hyväntuulisia ja iloisia henkilökuntaan kuuluvia ihmisiä (pääosin naisia näissä tehtävissä), kysellään heti miten voit jne. Ei kukaan suomalainen kysele samalla lailla miten toinen voi tavatessa edes tutun, puhumattakaan tuntemattomista asiakkaista.

Suomalaisten kulttuurillinen ero moniin muihin maihin verrattuna on hiljaisuus, jonka me osaamme joskus liiankin hyvin. Hiljaisuus on yksi esimerkki, joka suomalaiselle ei tarkoita pahaa, mutta vierasmaalainen voi tulkita sen aivan toisin.

Suomalaisista on sanottu että suomalaiset vaikenevat kahdella kielellä (koska Suomi on kaksikielinen maa), tämä siis ulkomaalaisten arvioimana, sanonta ei ole suomalaisten itsensä keksimä.

Etenkin ennen vanhaan esim. jos ruokapöydässä lapset tahtoivat höpöttää liikaa niin tuli isältä komento olla hiljaa ja ruokaillessa vallitsi oikea suomalainen evankelis-luterilainen harras hiljaisuus.

Suomalaisia sanontoja on mm. puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen on kultaa, vaikeneminen on myöntymisen merkki (eli kysyttäessä jotain asiaa niin ajatellaan että kyllä toinen erikseen kieltää jos kieltää, jos ei sano mitään niin suostuu ja on samaa mieltä), Ajattele ensin ja puhu sitte, Puhumaton hulluista viisain, Puhuu mitä sylki suuhut tuo, Puhhuu ulukopuolelta hampaijen, Äänettä hullukin viisas.

Vierailija kirjoitti:

Pitää erottaa toisistaan erilaiset hiljaisuuden lajit.

1. Tässä ketjussa nämä ”ei kiinnosta” -tyypit, jotka ovat siis seurassa hiljaisia epäsosiaalisuuden ja ehkä myös yleisen negatiivisuuden ja happamuuden vuoksi. Voivat olla myös passiivis-aggressiivisia. Jotkut ylipäätään vain tympeitä ihmisiä. Harva mukava ja sivistynyt ihminen toteaisi juuri mihinkään ”ei kiinnosta”. Kiinnostavat tyypit ovat yleensä kiinnostuneita vähän kaikesta.

2. Arat ja tottumattomat. Eivät ehkä kotona ole oppineet puhumaan tai ovat vain luonteeltaan ujoja ja epävarmoja. Tällainen ihminen voi olla myös tosi helmi, kunhan hän sopivasti tuettuna rohkaistuu juttelemaan edes sen verran että häneen pystyy ylipäätään tutustumaan. Parisuhteessa voi jäädä vähän perässävedettäväksi, muttei aina.

3. Vapaamatkustajat. Nämä ovat rasittavia. Jättävät koko sosiaalisen taakan toisten harteille eivätkä viitsi ponnistella yhtään, että yhdessäolo sujuisi. Joillakin tuntemillani vapaamatkustajilla on hyvin päällekäyvät vanhemmat tai ainakin toinen heistä. Jotenkin kai he ovat syöneet lapsistaan kaiken oma-aloitteisuuden. Yksi tällainen vapaamatkustajatuttuni on vihainen niille jotka eivät jaksa kiskoa hänestä jokaista sanaa vaan luovuttavat lopulta eivätkä enää kutsu häntä mihinkään. Omaa osuuttaan asiaan hän ei tunnista eikä tunnusta.

Jos miehestä ei saa mitään irti, on tietysti vaikea päätellä, mikä tyyppi on kyseessä, kun eihän häneen silloin voi lainkaan tutustua.

No olipahan taas melekosta pas kaa.