Lue keskustelun säännöt.
Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1246)
Olen äärimmäisen ujo, minulla on huonot sosiaaliset taidot (olen varma, että olen lievästi autistinen tai että minulla on epätyypillinen autismin kirjon häiriö tms.), olen joutunut pienestä pitäen erittäin paljon kiusatuksi ikäisteni taholta lähes koko ajan lapsuuteni ja nuoruuteni ajan ja minut on jätetty melkein aina kaveriporukoista syrjään olemaan yksin. Aikuiset eivät juuri puuttuneet kiusaamiseeni ja jos yritin puhua ikäisteni kanssa, niin sain poikkeuksetta käskyn pitää turpani kiinni. Kaikenlaiset tällaiset huonot kokemukset ja puuttuva kaverien seura on saanut aikaan sen, että minulla on erittäin kielteinen kuva itsestäni enkä vain nykyään enää juurikaan uskalla puhua muille. Olen niin monta kertaa kokenut huonoa kohtelua yrittäessäni puhua muille että en enää yksinkertaisesti uskalla puhua ellei ole aivan pakko. Haluaisin kyllä puhua muille mutta en vain yksinkertaisesti uskalla koska pelko on niin kova ja se on jatkunut niin pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan moni ujo ja epävarma ihminen verhoaa sosiaalisen taidottomuutensa ylemmyydentuntoon ("en puhu turhanpäiväisiä, muut vain hölisevät mitä sattuu"), kun todellinen syy on että he eivät osaa jutella ihmisten kanssa.
Sanon tämän ihan kokemuksella. Kärsin itse vuosikausia lähes sairaalloisesta ujoudesta ja pelkäsin jutella ihmisille. Vasta terapia ja väkisin ulkomailla vietetty aika pakotti minut ulos kuorestani ja nykyään juttelu onnistuu todella hyvin.
Mielestäni jokaisen tulisi pyrkiä kantamaan kortensa kekoon keskusteltaessa, sellaisista hiljaisista mököttäjistä tulee lähinnä olo että he odottavat että toinen osapuoli tekee kaikki aloitteet ja keskustelunavaukset ja itse pääsee vähällä.
Juuri näin. Suojakilpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kiinnostavista vastauksista.
Erikoinen tilanne, että tavallaan pidän tästä miehestä ja kemiaakin on, mutta en tiedä jaksanko olla hiljaisen ihmisen kanssa. Olen itse aika puhelias.
Välillä hän puhuu kyllä ja jutut ovat kiinnostavia, mutta hiljaisuutta on paljon.
Miten teistä sitten tietää mitä tunnette tai ajattelette, jos ette kerro sitä? Miten tässä nyt pitäisi olla? Häiritseekö teitä puheliaat ihmiset?
T. Ap
Minä olen hiljainen nainen. Tiedät mitä tunnen tai ajattelen koska kerron sen sinulle kyllä sitten kun katson tarpeelliseksi. Minun ei ole tarpeen kertoa koko ajan miltä nyt tuntuu tai mitä päässäni liikkuu. Ajattelen aika tavalla ja nopeasti, joten olisi mahdotonta kertoa kaikkea mitä ajattelen.
Minulle yksi tärkeimpiä tekijöitä ihmissuhteessa on se, että yhdessä voidaan olla hiljaa ja molemmilla on silloin hyvä olla. Toinen kriteeri on, että ei puhuta lämpimikseen, vaan silloin kun puhutaan, keskustellaan jostain kiinnostavasta. Joten kyllä, puheliaat ihmiset häiritsee. Mitä puheliaampi, sen tyhmempi yleensä. Ihan turha yrittää saada koherenttia dialogia mistään aikaiseksi, kun toisella on hölöhölönappi pohjassa kaiken aikaa. Katsos kun ei voi olla hyvä ja kiinnostava keskustelija jos ei a) hanki itselleen tietoja, mikä ei onnistu jos oma suu käy koko ajan ja b) ajattele. Sekin sujuu useimmilta parhaiten suu kiinni.
Luultavasti teidän suhteestanne ei tule mitään. Mies on sinulle todennäköisesti liian fiksu ja älyllinen.
Tämä taitaa olla toinen suojakilpi myös. Halutaan ajatella, että hiljainen on aina joku hemmetin syvällinen ja älykäs tyyppi ja sen harvat sanat ovat kuin jotain viisauden helmiä. Todellakaan ei korreloi millään tavalla puhekyvyn kanssa, usein ns. vähä-älyiset ihmiset saattavat olla niitä suu auki hiljaa möllöttäjiä. Nopeälyinen ihminen kykenee usein myös ilotulittamaan verbaalisesti tai on kykenevä ilmaisemaan itseään sanoilla hyvin. Toki jos on kauhean hiljainen, ei varmaan sitten tutustukaan älykkäisiin puheliaisiin ihmisiin, koska nämä janoavat sanallista vuorovaikutusta toisen älykkään ihmisen kanssa
En osaa tarkallaan sanoa perimmäistä syytä sille miksi olen hiljainen, mutta en vain koe tyhjänpäoväistä lärpättämistä mielekkäänä. Syvällisiä keskusteluita jaksan kyllä ja ne ovatkin monesti mielenkiintoisia. Jos minulla ei ole sanottavaa, en sano mitään. Minusta on mukavampaa olla hiljaa, kuin väen väkisin tehdä tikusta asiaa. Koen lähinnä ärsyttävänä, jos joku väkisin yrittää puhua kaikesta turhasta millä ei ole mitään merkitystä.
Mulla on mm. puhevika, ajatus ei aina kulje tarpeeksi nopeaa (joten sönkötän joskus mitä sattuu), pelkään etten ymmärrä kysymystä jne. Lisäksi mua ei oikeastaan kiinnosta höpistä jonnin joutavia. Siinäpä jokunen syy miksi oon hiljainen. En osaa ottaa paikkaani ryhmässä, mieluummin puhun vain muutaman tyypin kesken tai kaksin. Oon niin yksinäinenkin, että ei ole mitään jännää kerrottavaa. Oon ehkä liian ennakkoluuloinen lokeroiva ihminen muita kohtaan, mun pitäisi vaan rentoutua ja olla avoimempi muita kohtaan. Tämän sulkeutumisen takia monet varmaan luulee, että kuljen nokka pystyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin vasta ehkä juuri täällä av:lla, miten jollain yksin viihtyvällä oli kokemus, että ensin on pähkäillyt jotain ns. syvällistä asiaa itsekseen, joutuu sosiaalisiin tilanteisiin, ja huomaa, että ihmiset puhuvat hyvin arkipäiväisiä ja ns. pinnallisia asioita. Itse olen huomannut saman. Kun ihmiset small talkaavat, jään hiljaisena ikään kuin odottamaan, koska se oikea keskustelu alkaa. Se monien ylläpitämä jutustelu tuntuu sellaiselta "täytepuheelta". Sen kommentoiminen tuntuu turhalta, joten olen hiljaa.
Syvälliset keskustelut onnistuv at parhaiten kaksin tai pienessä ryhmässä ja sen aloitteen voi tehdä itsekin. Mielelläni keskustelen syvällisiä kaksin, mutta suuressa ryhmässä se on mielestäni tahditonta ja keskustelun tulee olla riittävän kevyttä ja yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhe on kommunikointia. Toiset välittävät kommunikoida vain tyyliin mitä kaupasta tuodaan, ja toiset tykkäävät jakaa ja vasttaanottaa mitä erilaisempi ajatuksia ja kuulumisia.
Puhe on tosiaan kommunikointia ja toimii kahdensuuntaisesti.
Vaikeaa on silloin keskustella jos toinen ei puhu mitään.
Itsekästä sanoa, että kyllä minä sitten puhun kun on asiaa. Tai kysellä sinä sitten huomaat mitä ajattelen kun minä päätän/katson aiheelliseksi kertoa mitä ajattelen.
On aivan totta, että nuukaa ihmiset nuukailevat myös tunteitaan, samoin puhumista panttaavat panttaavat myös tunteitaan ja eivät halua laittaa itseään likoon. Ovat melko itsekkäitä ja antavat muiden hoitaa hyvät kommunikointitavat ja kulkevat siinä mukana vapaamatkustajina. Jopa ylpeilevät sillä ja nostavat itsensä muiden yläpuolelle "fiksuudellaan".
Eri asia on todellinen ujous tai joku puhevika, joka rajoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hiljaisista ihmisistä ei ole hiljaisia silloin, kun he kokevat olevansa turvallisessa seurassa ja että heitä arvostellaan ja kuunnellaan.
Osa ihmisistä jännittää uusien ihmisten seurassa, eikä osaa jutella rennosti. On toki mahdollista, että mies on aidosti hiljainen, mutta totuus selviää vasta kun olette tunteneet pitempään.
- Tämä! Itse menen jotenkin lukkoon jos en tunne toista kovin hyvin, minusta tuntuu että toinen ihminen on jotenkin "parempi" kuin minä tai meillä ei vaan kemiat kohtaa.
Saattaa mennä kauankin kunnes rentoutudun ja olen oma itseni uudessa seurassa ja juttua tulee spontaanisti.
Osa vähäpuheisuuteeni on varmaan myöskin se että olin lapsena ns. näkymätön lapsi eikä meillä kotona opetettu keskustelua/ rupattelua muiden kanssa tai ei yleensä oltu lasten asioista kiinnostuneita.
En muista että esim. vanhempani olisivat ikinä kysyneet että onko huolia tai miten koulussa menee.
Harvoin tulee vastaan ihmisiä, jolle kannattaa sanoa yhtään mitään. Kiinnostavien ihmisten kanssa puhun tuntikausia, mutta 99,9% kaikista ihmisistä edustaa pesemättömiä massoja, joille ei kannata sanoa mitään. Yleensä asia hoituu, kun näyttää kädellä mitä tarvitsee ja napsauttaa sormia asioiden vauhdittamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhe on tosiaan kommunikointia ja toimii kahdensuuntaisesti.
Vaikeaa on silloin keskustella jos toinen ei puhu mitään.
Itsekästä sanoa, että kyllä minä sitten puhun kun on asiaa. Tai kysellä sinä sitten huomaat mitä ajattelen kun minä päätän/katson aiheelliseksi kertoa mitä ajattelen.
On aivan totta, että nuukaa ihmiset nuukailevat myös tunteitaan, samoin puhumista panttaavat panttaavat myös tunteitaan ja eivät halua laittaa itseään likoon. Ovat melko itsekkäitä ja antavat muiden hoitaa hyvät kommunikointitavat ja kulkevat siinä mukana vapaamatkustajina. Jopa ylpeilevät sillä ja nostavat itsensä muiden yläpuolelle "fiksuudellaan".
Eri asia on todellinen ujous tai joku puhevika, joka rajoittaa.
Yhtä itsekästä on olettaa, että sen hiljaisen tulisi toimia jonkinlaisena viihdykkeenä sille, jonka nyt vaan on pakko päästä nyt heti täyttämään kommunikoinnintarvettaan. Miksi et mene vaivaamaan jotakuta toista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhe on tosiaan kommunikointia ja toimii kahdensuuntaisesti.
Vaikeaa on silloin keskustella jos toinen ei puhu mitään.
Itsekästä sanoa, että kyllä minä sitten puhun kun on asiaa. Tai kysellä sinä sitten huomaat mitä ajattelen kun minä päätän/katson aiheelliseksi kertoa mitä ajattelen.
On aivan totta, että nuukaa ihmiset nuukailevat myös tunteitaan, samoin puhumista panttaavat panttaavat myös tunteitaan ja eivät halua laittaa itseään likoon. Ovat melko itsekkäitä ja antavat muiden hoitaa hyvät kommunikointitavat ja kulkevat siinä mukana vapaamatkustajina. Jopa ylpeilevät sillä ja nostavat itsensä muiden yläpuolelle "fiksuudellaan".
Eri asia on todellinen ujous tai joku puhevika, joka rajoittaa.Yhtä itsekästä on olettaa, että sen hiljaisen tulisi toimia jonkinlaisena viihdykkeenä sille, jonka nyt vaan on pakko päästä nyt heti täyttämään kommunikoinnintarvettaan. Miksi et mene vaivaamaan jotakuta toista?
Todella menenkin. On tuskallista ja turhauttavaa kuluttaa omaa aikaansa ihmisen kanssa joka toljottaa tuppisuuna tai saa suustaan jonkun ähkäisyn tai ynähdyksen. Tai korkeintaan sanoo " jaaaa, en tie, en ossaa sanoa, mhymmhh..."
Tyhjän saa pyytämättäkin.
Jotkut haukkuvat puhetaitoisia tyhjäpäiksi, mutta tahallaan hiljaiset vasta tyhjäpäitä ovatkin. Pää raksuttaa tyhjää tai suustaan saa jotain ulos vasta kun nopeat ovat jo kaukana muualla.
Niin fyysisesti kuin henkisesti.
ei riemulla rajaa kun mersulla ajaa kirjoitti:
Harvoin tulee vastaan ihmisiä, jolle kannattaa sanoa yhtään mitään. Kiinnostavien ihmisten kanssa puhun tuntikausia, mutta 99,9% kaikista ihmisistä edustaa pesemättömiä massoja, joille ei kannata sanoa mitään. Yleensä asia hoituu, kun näyttää kädellä mitä tarvitsee ja napsauttaa sormia asioiden vauhdittamiseksi.
Jospa joo, todella tyylikästä ja älykästä kommunikointia. Ja muita ihmisiä halventavaa.
Ikäänkuin muut olisivat jotain palvelijoita tai orjia joiden tulisi palvella toimia sinun kädenviittausten tai napsuttelujesi mukaan. Tämän paremmin tuskin pystyy kuvailemaan tahallaan vaikenenevien ajatusmaailmaa ja oman paremmuuden korostamista.
En kyllä ymmärrä mitä paremmuuttaan korostavat. Alentamalla muita kokee ehkä nostavansa itseään. Hetken.
Olen itse vähän siltä väliltä, osaan small-talkia hyvin mutta jos tapaan hiljaisen ihmisen, arvostan tätä koska ymmärrän että on erilaisia ihmisiä enkä väkisin älä vääntämään jotain juttua. Jos toinen haluaa sosiaalisen tilan niin annan sen ja se ei ole mikään ongelma. Työasioista on tietenkin hyvä puhua työkaverin kanssa ja ehkä jotain plussaakin, riippuu tyypistä. Onhan se mukava lätistä niitä näitä mutta arvostan sitäkin jos joku ei halua tehdä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Puhe on tosiaan kommunikointia ja toimii kahdensuuntaisesti.
Vaikeaa on silloin keskustella jos toinen ei puhu mitään.
Itsekästä sanoa, että kyllä minä sitten puhun kun on asiaa. Tai kysellä sinä sitten huomaat mitä ajattelen kun minä päätän/katson aiheelliseksi kertoa mitä ajattelen.
On aivan totta, että nuukaa ihmiset nuukailevat myös tunteitaan, samoin puhumista panttaavat panttaavat myös tunteitaan ja eivät halua laittaa itseään likoon. Ovat melko itsekkäitä ja antavat muiden hoitaa hyvät kommunikointitavat ja kulkevat siinä mukana vapaamatkustajina. Jopa ylpeilevät sillä ja nostavat itsensä muiden yläpuolelle "fiksuudellaan".
Eri asia on todellinen ujous tai joku puhevika, joka rajoittaa.
Ihan yhtälailla itsekästä on häiritä muita jatkuvalla puhumisella silloin kun muut eivät ehdi tai jaksa kuunnella.
En usko että melkolailla ventovieraita ihmisiä minun juttuni kiinnostaisivat, enkä halua itsestäni puhua.. asiat joista olen kiinnostunut, ne tuskin kiinnostavat puolituttuja, en puhu niistä edes kaverille, ei se tajuaisi edes mitä selitän..
Puhun suuni puhtaaksi ainoastaan perheenjäsenille ja turisen turhanpäitenkin ja naljailen ja huumori lentäöä..
Eli kyllä hiljainenkin ihminen välillä puhuu, mutta ei muuta kuin todella läheisille, vieraammille aukaisen suuni vain pakosta kun on asiaa..
Minua ei haittaa että kaveri jonka luona käyn, kärsii puheripulista, saan olla hiljaa, kun en edes voisi sanoa väliin mitään. Kotona nauttii kun pääsee hiljaisuuteen ja korvat soi vierailun jälkeen vielä monta tuntia... :D
Niin, ja pitäälö erikseen mainita että olen erakkoluonne, introvertti.. uuvun jos pitää olla kauan ihmisten seurassa.
Olen sen verran ujo, että alkuun en uskalla puhua tuntemattomalle ihmiselle. En tykkää kertoa asioita itsestäni, joten en puhu siksi ettei kukaan ala kyselemään liikaa.
Noin yleisesti en puhu paljoa sen takia, koska en halua juurikaan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Joskus kuitenkin sattuu vahinkoja ja avaan suutani liiaksi siten, etä onnistun tuottamaan lauseita. Tämä johtaa yleensä ikäviin jatkokysymyksiin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen jota keskusteluksi ja jonkinsorttiseksi tutustumiseksikin kutsutaan.
Terveisin Naispelko26