Lue keskustelun säännöt.
Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1246)
Luin jonkin aikaa sitten loistavan kirjan Hiljaisissa on voimaa! /Sylvia Löhken joka avaa juurikin introverttien ja ekstroverttien ominaisuuksia. Ääripäiden lisäksi suurin osa ihmisistä on kuitenkin jotain tältä väliltä. Uusimmat psykologiset tutkimukset paljastaa introjen ja ekstrojen aivokemioiden erilaisuuden. Kirja avasi itselleni paljon omasta tavasta toimia ihmisten parissa, myös väsymyksestä ja palautumisen tarpeesta, yksinolon merkityksestä. Osaan ehkä paremmin suojata itseäni jatkossa. Harmittaa että suomalainen koulumaailma ja työyhteisöt eivät ota tarpeeksi huomioon introvertteja. Liikaa arvostetaan itsensä markkinoimista ja esiin tuomista, "jotta pärjätään tulevaisuudessa ja työelämässä". Tätä media ja some vielä korostaa. Jokaisen pitäisi riittää sellaisena kuin on ja olla yhtä arvostettu. Pelkällä läsnäolollakin on valtava merkitys. Vaikka ei sitten puhua pukahtaisi seurassa. Jossain muualla voi olla sitten ne luottohenkilöt, joiden kanssa avautuu ja se riittää vallan hyvin. Tässä vielä linkki keskustelun avaajalle, suosittelen lukemaan:) https://www.google.fi/amp/s/mielenihmeet.fi/rakkaus-introverteille-ihmi…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiseen kulttuuriin on perinteisesti kuulunut se, että ollaan hiljaisia ja puhutaan vain "pakosti" kun on jotain asiaa. Etenkin ennen vanhaan, mutta kyllä vielä nykyäänkin jos vertaa esim. amerikkalaiseen kulttuuriin. Menkää vaikka jollekin Karibian-risteilylle siten että laiva on amerikkalainen, heti laivalle tullessa vastaanotossa on korostetusti hymyileviä hyväntuulisia ja iloisia henkilökuntaan kuuluvia ihmisiä (pääosin naisia näissä tehtävissä), kysellään heti miten voit jne. Ei kukaan suomalainen kysele samalla lailla miten toinen voi tavatessa edes tutun, puhumattakaan tuntemattomista asiakkaista.
Suomalaisten kulttuurillinen ero moniin muihin maihin verrattuna on hiljaisuus, jonka me osaamme joskus liiankin hyvin. Hiljaisuus on yksi esimerkki, joka suomalaiselle ei tarkoita pahaa, mutta vierasmaalainen voi tulkita sen aivan toisin.
Suomalaisista on sanottu että suomalaiset vaikenevat kahdella kielellä (koska Suomi on kaksikielinen maa), tämä siis ulkomaalaisten arvioimana, sanonta ei ole suomalaisten itsensä keksimä.
Etenkin ennen vanhaan esim. jos ruokapöydässä lapset tahtoivat höpöttää liikaa niin tuli isältä komento olla hiljaa ja ruokaillessa vallitsi oikea suomalainen evankelis-luterilainen harras hiljaisuus.
Suomalaisia sanontoja on mm. puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen on kultaa, vaikeneminen on myöntymisen merkki (eli kysyttäessä jotain asiaa niin ajatellaan että kyllä toinen erikseen kieltää jos kieltää, jos ei sano mitään niin suostuu ja on samaa mieltä), Ajattele ensin ja puhu sitte, Puhumaton hulluista viisain, Puhuu mitä sylki suuhut tuo, Puhhuu ulukopuolelta hampaijen, Äänettä hullukin viisas.
Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu rehellisyys ja aitous. En ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä esim just jenkkiläinen feikkikiinnostus on jotenkin ihanaa. Kysytään kaikilta, "mitä kuuluu?" ja siihen on vastattava, että "kiitos hyvää, entä itsellesi", vaikka olisit just tunti sitten saanut syöpädiagnoosin, lapsesi olisi aamulla kuollut autokolarissa, puolisosi lähtenyt eilen illalla toisen matkaan tms. Ystäväni on asunut nyt 10 vuotta Suomessa ja aluksi häntä ihmetytti, kun suomalaiselta kysyi "mitä kuuluu?", suomalainen alkoi kertoa, mitä hänelle kuuluu.
En sit tie, olen sitten se tyhmä höpöttäjä, mutta kun ihmiselle on annettu se puhetaito ja taito muotoilla ajatuksiaan sanoiksi, se on suuri lahja.
Kuinka monta aloitusta täälläkin on ollut: mies/nainen ei puhu, mies/nainen haluaa erota, mutta ei sano miksi, emme enää juttele toisillemme, jne.
Olen aina sanonut, että jutelkaa ja puhukaa parisuhteessa mieluummin liikaa kuin liian vähän. Kysykää juuri mitä kuuluu, miten päivä meni, miten voit ja sitten tietysti myös kuunnelkaa.
Myös ystävien ja lähimmäistenne kanssa.
Suomessa on paljon yksinäisyyttä ja moni tuntee, ettei kukaan välitä eikä kukaan halua kuunnella.
Ei tätä asiaa ainakaan puhumattomuudella ja tällä ajatusmaailmalla auteta, että mua nyt ei yhtään kiinnosta tai huvita tietää miten muut ihmiset jaksaa tai voivat, olen vain hiljaa itsekseni ja mietin omia asioitani. En jaksa ja viitsi puhua tyhmien ihmisten kanssa p...kaa.
Useat tahallaan hiljaiset ovat äärettömän itsekkäitä ja epäempaattisia ihmisiä.
Ei kaikki, mutta ikävä kyllä useat.
Itse olen monen ihmisen kanssa hiljainen mutta joidenkin kanssa juttelu sujuu erittäin hyvin. Mielestäni ne joiden kanssa olen hiljainen, ovat yleensä sellaisia tyhjänpäiväisistä höpöttäviä eivätkä oikeasti hauskoja. Jos olen ihastunut naiseen niin silloin kyllä juttelu sujuu erittäin hyvin. Kiinnostunkin vain sellaisista naisista joiden kanssa juttelu sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lueskelen tätä ketjua huomaan erään asian.
Jotkut niistä, jotka puolustavat puhumattomuutta kirjoittavat erittäin ilkeästi, alentavasti ja agressiivisesti muista ihmisistä sekä viljelevät " rumia" sanoja, p ..ka nyt ainakin monessa esiintyy. Kieli ei ole kovin kaunista eikä pohtivaista.
Kun taas ne, jotka puoltavat puhumista kirjoittavat yleensä ilmeikkäästi ja pohtivasti, tehostesanoja (p..ka jne) ei ole eikä ihmisiä nimitella mitenkään alleviivatusti. Mielipiteet tuntuvat hyvinkin mietityilta ja perustelluilta, vaikka puhumattomat juuri haukkuvat heitä tyhjänpäiväisiksi ja tyhjäpäiksi.
Niin, mitenkähän oikein on.
Jos pitäisi kirjoitustyylistä päätellä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi puhua paljon?
Ei välttämättä paljon, mutta riittävästi. Ainakin senverran, ettei tule puhumattomuuden takia väärinkäsityksiä tai epätietoisuutta. Tai ahdistusta, kun toinen ei vain puhu, vaikka pitäisi. Tai esimerkiksi erotaan kun ei kumpikaan pysty puhumaan tai nostamaan kissaa pöydälle. Silloin olisi ollut parempi puhua jos ero olisi puhumalla vältetty.
Miksi pitäisi olla puhumatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut on latistettu niin monta kertaa, ja on tuntunut että kaikki mitä sanon tai yritän keskustella, menee jotenkin muiden hilseen ylitse. Niinpä olen todella väsynyt koko ajatukseen puhumisesta. Voi olla että vika on ulosannissani, mutta se tuskin enää tässä iässä miksikään muuttuu.[/quote
Mulla ihan sama, puhuisin varmaan enemmän, jos ei tarviis pelätä, että taas joku jää monttu auki, silmät kierossa hmettelemään puhettani. Pahimmassa tapauksessa hiljaisuus laskeutuu koko työpaikan kahvi pöydän ympärille. Kotona ja tuttujen kesken kyllä puhelen ihan normaalisti, mutta töissä minua ei kuunnella. Pitävät outona ja ehkä olenkin. Olen tullut siihen lopputulokseen, että uhalla kiusaavat minua. Itsetuntoni on ihan nollassa tämän takia, ja olen miettinyt työpaikan vaihtoa...
Suomalainen kyselee miksi toinen suomalainen on hiljaa. Nytkö vasta pälkähti mieleen ihmetellä? Eikös suomalaiseen kulttuuriperintöön kuulu hiljaisuus, ainakin jos on yhtään perillä suomalaisen luonteen kuvauksista, joita ulkomaillekin niin ahkerasti viljellään. Millainen on suomalainen? No se kestää hiljaisuutta kiusaantunutta. Ei kestä, jos on tähän keskusteluun uskominen. Suomalaisenhan tulisi olla räiskyvä kuin italialainen! Taisi ap vaan aloittaa keskustelun, jossa on ennustettava vastakkainasettelu ja saa tätä kiistaa aikaiseksi. Muistellaanpa... oliko se erilaisuus pahasta vai rikkaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sosiaalisesti jotenkin kömpelö enkä osaa liittyä keskusteluun tai aloittaa keskustelua - tai no, osaisin varmaan mutta tuntuu että teen sen jotenkin väärin tai epäluonnollisesti. Olisi tosi kiva olla sellainen ihminen joka on porukassa kuin porukassa kuin kotonaan ja hyppää uusien ihmisten seuraan helposti. Mutta en ole, enkä varmaan koskaan tule olemaan. Tämä piirre häiritsee ja ahdistaa esim. aina uusissa duuneissa ja olen jopa vaihtanut alaa kokonaan kun koin että en sovi hiljaisuuteni takia kyseiselle alalla. Tuntui että muutkin piti mua outona eikä se ainakaan asiaa auttanut. Osaan kyllä vastata kun kysytään, mulla on ihan perus käytöstavat eli tervehdin esim. duunikavereita jne, eli kyse ei ole siitä etten saisi sanaa suusta ollenkaan.
Perheeni, ystävieni ja kumppanini kanssa olen kuitenkin puhelias ja saatan olla jopa se keskustelun "johtaja" enkä pelkää sanoa ajatuksiani tai mielipiteitäni ääneen. Mutta siihen menee kauan, että tunnen oloni näin kotoisaksi tai "varmaksi".
Tässä ketjussa on moni hiljainen osoittanut hyvin sen, miksi heidän seurassaan ei viihdytä:
- he halveksivat niitä jotka koettavat pitää keskustelua yllä
- muut ihmiset ja heidän ajatuksensa eivät kiinnosta yhtään
- he vaikuttavat ikäviltä ja itseriittoisilta
Jos olet ujo tai arka mutta mukava hiljainen, olen pahoillani puolestasi. Harva uskaltaa enää tämän ketjun luettuaan yrittää jutella teillekään mitään. Joka sanaa pitäisi punnita niin tarkkaan miettien jatkuvasti, kuinka paljon tuo toinen mahtaakaan minua vihata... juu, ei kiitos! Pysykää vain muiden hiljaisten seurassa mykkäkoulua pitämässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei huvita puhua tyhjänpäiväisyyksiä epäkiinnostavien ihmisten kanssa. Siksi olen usein hiljaa isommassa seurueessa.
Eli taidat olla hieman ylimielinen ja ylemmyydentuntoinen, jos pidät toisia ihmisiä epäkiinnostavina tyhjän puhujina.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on moni hiljainen osoittanut hyvin sen, miksi heidän seurassaan ei viihdytä:
- he halveksivat niitä jotka koettavat pitää keskustelua yllä
- muut ihmiset ja heidän ajatuksensa eivät kiinnosta yhtään
- he vaikuttavat ikäviltä ja itseriittoisiltaJos olet ujo tai arka mutta mukava hiljainen, olen pahoillani puolestasi. Harva uskaltaa enää tämän ketjun luettuaan yrittää jutella teillekään mitään. Joka sanaa pitäisi punnita niin tarkkaan miettien jatkuvasti, kuinka paljon tuo toinen mahtaakaan minua vihata... juu, ei kiitos! Pysykää vain muiden hiljaisten seurassa mykkäkoulua pitämässä!
Mä vähän luulen, että meille hiljaisille on tärkeämpää toisen ihmisen läsnäolo kuin se, että koko ajan
suolletaan suustamme sanoja. Eli ei meille ole tarpeellistakaan ylläpitää keskustelua. Puhutaan sitten, kun on jotain asiaakin, mutta emme koe hiljaisuutta kiusalliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö keskustelu. Ei kai se ihmistä pahenna jos kälättää tai jos on hiljaa ja kuuntelee. Antakee jo olla. Ap on lukenut Av-avausten käsikirjaa tarkkaan ja osui arkaan kohtaan. Hienoa!
Mun työ on tosi sosiaalista. Siksi en jaksa aina vapaalla puhua, enkä aina töissä tuollakaan. Sitten välillä pidetään outona, jos ei osallistu keskusteluihin. Olen kai joku puoli-introvertti.
Puhuminen on yliarvostettua. Oikeasti. Miksi nykyään pitäisi ihan kokoajan aukoa suutaan, sanoittaa tunteitaan ja muuta paskaa, antakaa ihmisten joskus olla rauhassa.
Mikään ei ole luotaantyöntävämpää, kuin puheripulinen ihminen. Seurassakin voi olla hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Voihan vastakkainasettelu. Arvasin jo otsikosta, että tämä ketju on mennyt tähän, että puheliaat on tyhmiä kuolaajia joiden korvien välissä puhaltaa tuuli ja tuppisuut taas on aina jotain viisaita ajattelijoita, jotka ei vain jaksa tuoda ajatuksiaan julki.
Hohhoijjaa sanon minä.
No kyllähän tämä on ihan fakta, että kroonisesta puheripulista kärsivät ovat tyhmempiä. Missä välissä semmoinen ihminen muka ehtii tarkkailla ympäristöä, kuunnella mitä tapahtuu jne, suu käy kokoajan, vaikkei olisi edes mitään asiaa. Mitä nämä ihmiset pelkää, että kuolevat elleivät puhu vai?
Suulasta ihmistä olisi helppo vaania ja käydä sen kimppuun, ei se ehtisi edes tajuta mitään.
Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun joku pässi aloittaa juuri saman keskustelun. Vuorovaikutukseen kuuluu myös kuunteleminen ja sosiaalisiin taitoihin erilaisuuden hyväksyminen. Opetelkaa nuo ja sitten kyselkää vähemmän tyhmiä kysymyksiä.
Juurikin kaksi edellistä viestiä osoittaa monen "seurassa hiljaisen" ihmisen ylimielisyyden.
Ja jostain urheilusta jauhaminen, samoin julkkisien mitäänsanomattomista tekemisistä pauhaaminen.
Voiko mitää ärsyttävempää puheenaihetta olla?