Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1246)
Vierailija kirjoitti:
En puhu jos seuralaiset ovat älykkyysosamäärältään alemmalla tasolla ja keskustelunaiheemme eivät kohtaa. Viisaimmat ihmiset on aina ne hiljaisimmat.
Mikä ihmeen legenda tämä on?
Ei hiljaiset ole yhtään sen viisaampia. Luulevat olevansa. Miten joku pystyy tietämään toisen ihmisen älykkyystason jos ei edes vaivaudu hänen kanssaan keskustekemaan? Todella pikkusieluista ja mustavalkoista.
Minusta juuri osoittaa ihmisen sivistyksen tason kun keskustelee kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ei ainoastaan "oman tasoiseseksi" luulemiensa kanssa.
Sivistynyt ihminen, varsinkin jos omaa sydämen sivistystä, ei edes leimaa toista ihmistä "alemmalla tasolla olevaksi".
Fiksu ihminen pystyy keskustelemaan ja muuttamaan keskustelua sen kulliusenkin keskustelukumppanin kiinnostustenaiheiden ja keskustelun syvyyden tai keveyden mukaan.
Sehän juuri vaatii älykkyyttä tajuta miten missäkin tilanteessa ollaan ja toimitaan.
Ei vaadi paljonkaan älykkyyttä jos keskustelee vain niistä aiheista ja niiden ihmisten kanssa jotka ovat kovin samanlaisia kuin itse. Ja niistä aiheista jotka itse varmasti hallitsee.
Eikä astu koskaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle eikä riskeeraa mitään. Että keskustelu menisikin niille urille joissa ei pärjää. Hiljaiset pelaavat varman päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ei puhu juuri koskaan. Voimme olla viikon puhumatta ja se on ihan normaalia. Emme riitele, mutta mieheni on valinnut tämän tavan, että hän ei kommunikoi. Olen opetellut myös tämän tavan. Kuuntelen musiikkia vastamelukuulokkeilla ja sillä lailla saan edes jotain äänimaailmaa hiljaiseen kotiin. Mieheni ei pidä esim. ruoan laiton äänistä tai imuroinnista, joten lopetin myös ruoan laiton ja siivoamisen. Olen todella taitava olemaan hiljaa. Seuraavaksi varmaan lopetan hengittämisen ettei se vain hermostua.
Vierailija kirjoitti:
Sananlaskut 10:19
Paljossa puheessa vaanii synti, viisas se, joka kielensä hillitsee.
Ei se sitä tarkoita etteikö voisi olla puhelias vaan mitä sieltä suusta tulee ulos!
En keksi puhuttavaa jos ei ole asiaa tai toinen ei ole niin kiintoisaa seuraa, en keksi mitään sanottavaa tai ei ole mitään asiaa(?) tai en vaan tiedä mitä sanoisin/ tai viimeinen vaihtoehto ja suurin on että puhun vasta kun tunnen paremmin. Entinen vanha kumppanini sanoi että minä en uskaltanut kuulemma katsoa edes melkein päin ja hyvä kun sanoin mitään, mut ei se häntä haitannu et tarkkailen aluksi ja tosiaan olen tosiaan hiljaa..pelkään myös nolaavani itseni... enkä päästä lähelleni tai anna itsestäni ennen kuin tunnen.. kun tutustui paremmin minuun sanoo että eihän sua saa kukaan enää hiljaseks ja puhut ihan sikana. Se vaati sen jäämuurin Ja suojamuurin rikkomisen ja uskallan olla oma itseni, enemmän. Vaikka mies oli tosi kiinnostava ja kysyttävää oli, olin tuolloin ihan tuppisuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sananlaskut 10:19
Paljossa puheessa vaanii synti, viisas se, joka kielensä hillitsee.Ei se sitä tarkoita etteikö voisi olla puhelias vaan mitä sieltä suusta tulee ulos!
Arvatenkin sinä et osaa hillitsemisen taitoa, kun pitää huutaa ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei vain keksi mitään puhuttavaa, ei siinä sen kummempaa ole. Jos toinen keksii, niin juttelen kyllä, mutta voidaan olla hiljaakin.
Jep tämä. Mua luulee jotkut tietyt töissä varmasti hiljaiseksi kun ollaan vuorossa ja tullaan toimeen mut jos ei ole just sillä sekunnilla mitään puhuttavaa tai sanottavaa työasioista ja kun sit - pitäis jostain muista hänhän väkisin keksiä niin ne hetket on ihan tuskaa- tulee vaivaannuttavaa.. en jaksais oikeesti kuluttaa energiaa ja JOUTUU keksiin mitä puhuis. Huom joutuu keksii. Ku päässä ei pyöri mitää mitä ees vois kysyä. Ihan hirveetä. En jaksa. Mielummin oon Sit vaan hiljaa. Ei mua kiinnosta suoraan sanottuna edes tietää mitään hänestä kun ei kiinnosta tutustua. Rentoutun ja oon hiljaa mielummin.
Olen useimpien ihmisten mielestä todella hiljainen ja täysin puhumaton, mutta mieheni kanssa osasin keskustella heti alusta alkaen todella hyvin. Välillä jopa puhun innostuksissani päälle tai pidän pitkiä monologeja, mikä voi ärsyttää häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei vain keksi mitään puhuttavaa, ei siinä sen kummempaa ole. Jos toinen keksii, niin juttelen kyllä, mutta voidaan olla hiljaakin.
Jep tämä. Mua luulee jotkut tietyt töissä varmasti hiljaiseksi kun ollaan vuorossa ja tullaan toimeen mut jos ei ole just sillä sekunnilla mitään puhuttavaa tai sanottavaa työasioista ja kun sit - pitäis jostain muista hänhän väkisin keksiä niin ne hetket on ihan tuskaa- tulee vaivaannuttavaa.. en jaksais oikeesti kuluttaa energiaa ja JOUTUU keksiin mitä puhuis. Huom joutuu keksii. Ku päässä ei pyöri mitää mitä ees vois kysyä. Ihan hirveetä. En jaksa. Mielummin oon Sit vaan hiljaa. Ei mua kiinnosta suoraan sanottuna edes tietää mitään hänestä kun ei kiinnosta tutustua. Rentoutun ja oon hiljaa mielummin.
Tämä on joillekin vaikea ymmärtää. Vaikka nyt sitten haluaisikin tutustua tuhansiin ihmisiin, eikö koskaan tunnu hölmöltä, että tuhansia kertoja kertoo itsestään samat asiat, mutta eri ihmisille vain?
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan ihmiset, jotka ovat hyvin kiinostuneita muiden yksityisasioista, haluavat saamiensa tietojen perusteella muodostaa toisesta ihmisestä omassa päässään jonkin mielikuvan. Ja tähän mielikuvaan vaikuttavat monet asiat. Ihan vaikka se, asuuko Westendissä vai Korsossa. Onko lapsia vai ei. Onko yksinhuoltaja vai ei. Onko puoliso lääkäri vai työtön autonasentaja. Matkustaako lomalla Hawaijille vai onko vain kotona. Omistaako Audin, Toyotan vai polkupyörän. Kannattaako liberaaleja vai konservatiivisia arvoja. Uteliaalle saattaa olla jopa sietämätöntä, jos toinen ei suostu kertomaan itsestään mitään, koska silloin mielikuvaa ei pysty muodostamaan. Toinen jää mysteeriksi eikä häntä voi lokeroida mihinkään.
Tietyllä tavalla tuo on ihan ymmärrettävää. Ihmiselle on luontaista hakeutua samanhenkisten seuraan. Tutustua heihin ja kenties jopa ystävystyä. Tai sitten dumpata, jos toinen ei vastaakaan omia vaatimuksia. Mysteeri-ihmisestä ei tiedä, onko hän lintu vai kala. Mysteeri-ihminen ei anna mahdollisuutta ystävystymiseen. Siitäkin huolimatta, että kertomalla itsestään tarpeeksi hän saattaisi olla täsmälleen sitä, mitä utelias ystävältään edellyttää. Utelias kokee tulleensa dumpatuksi, vaikka hän haluaisi olla se, joka päättää asiasta. Erityisesti silloin, jos hän on ehtinyt kertoa itsestään jo paljon.
Hei, tämä on hyvä kulma asiaan! Me varmaan halutaan että se lähiympäristö on järjestyksessä ja tiedämme kuka kuuluu mihinkäkin lokeroon. Tuoko se sitten turvallisuutta, ja mistä tämä on lähtöisin alkuaan...
Jos siis ketään kiinnostaa se millaisista jutuista yksi joissain tilanteissa hiljaisehko tyyppi haluaa puhua, niin asioiden takana olevat vaikuttimet on yksi. Miten asiat ovat oikeasti, ja miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eläissäni puhunut niin vähän, että äänenikin alkaa jo surkastua pois...
En halua puhua, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Nämä ihmiset, jotka vaatimalla vaativat toisia puhumaan, haluavat elämäänsä lisää iloa ja keveyttä muiden ihmisten kautta. Jos itsellä on mennyt työt alta, äiti kuollut ja pitkäaikaissairaus tekee olon kivuliaaksi, niin eivät he halua sellaista kuulla. En tule hyväksytyksi omana siipeen saaneena itsenäni, joten olen mieluummin hiljaa. On helpompi kuunnella moitteet hiljaa olemisesta kuin käskyttämistä piristymisestä, reipastumisesta jne. Enkä reipastu, valitsen arkkua äidilleni ja itken kaikki yöt. Pahinta on kun matala mielentilani on kuin henkilökohtainen loukkaus sosiaalisia perhosia kohtaan. Anteeksi vain, mutta minulla oikeasti kestää hetki ennen kuin saan tongittua masennuksen kuonan alta jonkin iloisen ajatuksen. Jos et malta odottaa hiljaisuudessa, niin älä tyrmää kun saat kuultavaksesi ikäviä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvaihmettelijä kirjoitti:
Te ihmiset, joita askarruttaa jonkun läheisen käytös mutta ette osaa kysyä häneltä itseltään, vaan ventovierailta internetissä - kertokaa, miksi?
Ihmetyttää vaan, miksi kommunikaatio on niin vaikeaa, vaikka on omasta mielestään ns. puhelias
no miten sinä kysyt ihmiseltä joka vastaa vain yhdellä sanalla tai vaikenee?
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei puhu juuri koskaan. Voimme olla viikon puhumatta ja se on ihan normaalia. Emme riitele, mutta mieheni on valinnut tämän tavan, että hän ei kommunikoi. Olen opetellut myös tämän tavan. Kuuntelen musiikkia vastamelukuulokkeilla ja sillä lailla saan edes jotain äänimaailmaa hiljaiseen kotiin. Mieheni ei pidä esim. ruoan laiton äänistä tai imuroinnista, joten lopetin myös ruoan laiton ja siivoamisen. Olen todella taitava olemaan hiljaa. Seuraavaksi varmaan lopetan hengittämisen ettei se vain hermostua.
Pitäähän sinun nyt imuroida! Anna miehelle ne vastamelukuulokkeet ja imuroi hyvä ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En puhu jos seuralaiset ovat älykkyysosamäärältään alemmalla tasolla ja keskustelunaiheemme eivät kohtaa. Viisaimmat ihmiset on aina ne hiljaisimmat.
Mikä ihmeen legenda tämä on?
Ei hiljaiset ole yhtään sen viisaampia. Luulevat olevansa. Miten joku pystyy tietämään toisen ihmisen älykkyystason jos ei edes vaivaudu hänen kanssaan keskustekemaan? Todella pikkusieluista ja mustavalkoista.Minusta juuri osoittaa ihmisen sivistyksen tason kun keskustelee kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ei ainoastaan "oman tasoiseseksi" luulemiensa kanssa.
Sivistynyt ihminen, varsinkin jos omaa sydämen sivistystä, ei edes leimaa toista ihmistä "alemmalla tasolla olevaksi".
Fiksu ihminen pystyy keskustelemaan ja muuttamaan keskustelua sen kulliusenkin keskustelukumppanin kiinnostustenaiheiden ja keskustelun syvyyden tai keveyden mukaan.
Sehän juuri vaatii älykkyyttä tajuta miten missäkin tilanteessa ollaan ja toimitaan.
Ei vaadi paljonkaan älykkyyttä jos keskustelee vain niistä aiheista ja niiden ihmisten kanssa jotka ovat kovin samanlaisia kuin itse. Ja niistä aiheista jotka itse varmasti hallitsee.
Eikä astu koskaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle eikä riskeeraa mitään. Että keskustelu menisikin niille urille joissa ei pärjää. Hiljaiset pelaavat varman päälle.
Tämä!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sananlaskut 10:19
Paljossa puheessa vaanii synti, viisas se, joka kielensä hillitsee.Ei se sitä tarkoita etteikö voisi olla puhelias vaan mitä sieltä suusta tulee ulos!
Arvatenkin sinä et osaa hillitsemisen taitoa, kun pitää huutaa ; )
Mitä itse teet? Täällä saarnaat ja tuomitset muita.
Vierailija kirjoitti:
vauvaihmettelijä kirjoitti:
Te ihmiset, joita askarruttaa jonkun läheisen käytös mutta ette osaa kysyä häneltä itseltään, vaan ventovierailta internetissä - kertokaa, miksi?
Ihmetyttää vaan, miksi kommunikaatio on niin vaikeaa, vaikka on omasta mielestään ns. puhelias
no miten sinä kysyt ihmiseltä joka vastaa vain yhdellä sanalla tai vaikenee?
Miksi sinulle ei yhden sanan vastaus riitä? Esseekö hänen pitäisi aiheesta kirjoittaa? Ja jos toinen vaikenee, sehän on selvä merkki, ettei hän halua kertoa sinulle syytä. Älä loukkaannu, jos toinen ei halua loukata sinua kertomalla totuutta. Hän saattaa olla vain hienotunteinen sinua kohtaan. Kukaan ei ole velvollinen puhumaan kanssasi. Puhu niiden kanssa, jotka haluavat puhua kanssasi.
Tässä ketjussa on se huvittava puoli että ainakin puolet kommenteista on ns. hiljaisilta ihmisiltä. Ei kai suullisen ja kirjallisen ilmaisun välillä pitäisi olla niin suurta ero paitsi että puhekieli on kirjakieltä vapaamuotoisempaa ja katkonaisempaa. Hyvässä keskustelussa myös ne hiljaisemmat pääset ääneen eikä käy niin että 4 hengen ryhmästä vain ne kaksi vilkkainta ovat luonnostaan eniten äänessä.
Aikoinaan minusta tuli varmaankin sosiaalisempi sitä kautta kun vietin suhteellisen paljon aikaa yliopiston kuppilakeskusteluissa, joissa kokoonnumme selvin päin saman pöydän ääreen juttelemaan kaiken maailman asioista tiettyjen vakiojäsenten ja myös vaihtuvien jäsenten kanssa. Harrastin myös vuosia sitten internetin englanninkielisiä chatohjelmia, joissa juteltiin niitä näitä täysin satunnaisten ihmisten kanssa eikä siihen liittynyt mitään taka-ajatuksia kuten parinmuodostusta.
Vanhemmiten sitä on tullut myös rohkeammaksi ja osaa vaihtaa muutaman sanan vaikka vanhojen mummojen kanssa kaupan kahvitarjouksesta tai jutella hetken jonkun naapurin kanssa taloyhtiön pesutuvassa ilman sen kummempia motiiveja.
-Puhun jos on asiaa-》jos asiaa ei ole, ei ole tarve puhua. Oma kynnykseni sanoa asioita on aika korkea. Ei tee mieli rasittaa ketään jonninjoutavilla.
-Pään sisäinen ajatusmaailmani on niin vilkas, etten ehdi puhua
-Muut ihmiset puhuu liikaa, eivät kuuntele, puhuvat turhaan-ei ole mieltä puhua jos muut eivät kuule, puhuttu asia on täysin turhaa tietoa tai sillä ei ole mitään tarkoitusta, melua on muutenkin liikaa
-Hiljaisuus on rauhoittavaa
-Sosiaalisena eläimenä kuitenkin kaipaa myös seuraa. Tykkään keskustellakin, mutta aina ei tarvitse puhua. Ehkä siksi tulen eläinten kanssa parhaiten toimeen. Voi vaan olla yhdessä ja se riittää.
-Mieluiten viestin katseella ja kosketuksella
Olen äärimmäisen ujo, syrjäänvetäytyvä ja sellainen ihminen, että minusta tuntuu että ketään ei voi oikeasti minun puheeni kiinnostaa. Minun on myös vaikea luottaa ihmisiin. Tilanteissa, joissa minun pitäisi puhua minua myös yleensä jännittää niin että puhun tahtomattani sen verran hiljaa ja epäselvästi että muiden on vaikea saada selvää puheestani. Sekin nostaa kynnystäni puhua varsinkin tuntemattomille ihmisille.
Olen melko varma, että minulla on lievä autismin kirjon häiriö mutta en ole saanut siihen diagnoosia. Ainakin selviä autismiin liittyviä piirteitä minusta löytyy. Ehkä juuri puutteellisten sosiaalisten taitojen takia minun oli lapsena löytää ystäviä tai ketään, joka olisi leikkinyt kanssani. Siksi vietin paljon aikaa leikkien hiljaa yksin. Minua myös kiusattiin paljon ja kun yritin puhua muiden lasten tai nuorten kanssa, niin minun käskettiin olla hiljaa ja jätettiin minut ryhmän ulkopuolelle. Siksi minusta kai on kasvanut muiden ihmisten seuraa kaihtava ryhmän ulkopuolella oleva erakko joka ei puhu muille oma-aloitteisesti ellei ole pakko ja joille muut eivöt tule puhumaan koska he ajattelevat, että minua ei kiinnosta puhua. Kyllä minua kiinnostaisi mutta rohkeus ei riitä ja minulle on tämä lähes mykän sivustaseuraajan rooli jäänyt niin voimakkaasti päälle että ei tule mentyä puhumaan muiden kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Olen hiljainen seurassa tai en puhu mm. seuraavista syistä:
1) Muut puhuvat koko ajan, enkä saa suunvuoroa
2) Kukaan ei kysy mitä minulle kuuluu
3) Jos joku kysyy mitä minulle kuuluu ja alan kertoa - vaikkakin ihan kevyesti - toiset keskeyttävät ja alkavat polveilevan keskustelun toiseen aiheeseen
4) Muut kysyvät neuvoani asiassaan ja kun kerron että yritän olla avuksi, niin he aloittavat polveilevan tarinan
5) Ihmiset puhuvat jotain todella kevyttä humoristista vitsailua tai sanailua, jota en edes ymmärrä tai johon ei ole edes mitään sanottavaa
6) Haluan olla kohtelias ja antaa muille tilaa puhua ja olla esillä
Olen asunut Suomen ulkopuolella ja tullessani käymään vuosien ajan en muista kenenkään kysyneen mitä minulle kuuluu, mitä olen puuhannut tai jos olen avannut suuni minut on keskeytetty.
Kukaan sukulaisistani tai ystävistäni ei edes tiedä työstäni tms. koska kukaan ei kysy. Olemme yleensä porukassa ja siinä on yksi henkilö pitkälti äänessä.