Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi

Voisiko olla niin, että ne nopeat puhujat ovat myös nopeita ajatuksiltaan ja nopeita hoksaamaan ympäristöään?

Jospa on niin, että he ihan hyvin pystyvät sekä puhumaan, ajattelemaan sekä seuraamaan muita?

Jospa heillä vaan on niin nopeat hoksottimet? Ovat hyvinkin analyyttisiä ja tarkastelevat asioita monelta kannalta. Joskus itse jopa liikaakin. Onko ihan mahdoton yhtälö?

Se vaan tuntuu hitaista siltä, että eivät ehdi. Kun heistä se on mahdotonta. Kun itse eivät ehdi tai pysty.

Siksi on niin mukavaa näiden hiljaisten ja hitaasti hoksaavien mollata ja aliarvioida nopeita.

Itsetunnon puutetta, sanon minä.

Juu, kyllä seurassa voi olla hiljaa.

Mutta ajatellaan vaikka jotain ryhmää jossa on useita ihmisiä ja pitäisi jotain keskustellakin.

Jos kaikki vain olisivat hiljaa omissa mietteissään, niin olisihan se hiukan outoa ja kiusaannuttavaa.

Tai jotkut syntymäpäivät, kukaan ei olisi kiinnostunut muista eikä vaivautuisi edes kohteliaisuudesta juttelemaan, se kun on vaan niin tyhmää. Tai puhuva leimattaisiin tyhmäksi.

Tai vaikka töissä pitäisi kehitellä uusia ideoita tai miettiä parannuksia.

Kukaan ei sanoisi mitään, puheenjohtaja vain yrittäisi kehitellä keskustelua, kaikki vain miettisi omiaan tai ei muuten yhtään kiinnosta sanoa mitään.

Ymmärrän hyvin joidenkin ihmisten pelon puhua, täälläkin on tosi moni sen todistanut kuinka ilkeästi ajattelevat jos joku juttelee.

Siksi, että en saa suunvuoroa. Minut on kasvatettu niin, että on epäkohteliasta keskeyttää toisen puhe. Ja tätä kun noudattaa, ei pääse koskaan sanomaan mitään.

Olen ympäröity ihmisillä, jotka puhuvat taukoamatta.

Mua ei häiritse puheliaat muuta kuin siinä tapauksessa jos yrittää jotenkin liian väkisin jutella mulle. Yksi entinen työkaveri oli just sellainen, tuli varta vasten kommentoimaan jotain tyhjää saadakseen puhetta aikaan, sitten mä en keksi mitään järkevää vastausta koska tilanne on väkinäinen. Näillä väkisin itseään puheliaaksi pakottavilla on tapana usein toistaa samoja väsyneeksi käyviä pikkunokkelia vitsejä. Jotenkin raskasta sellainen. Joiltakin tulee juttua täysin luontevasti ja se on ihan ok, ei puheliaat ihmiset noin muuten ärsytä mua.

Vierailija kirjoitti:

Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.

Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.

Onpa positiivinen asenne 😅

Mikä sitten on älykästä sanottavaa?

Harvemmin sitä tulee hyvän päivän tutun kanssa, saati ventovieraan kanssa, aloitettua päivän säätä kummempaa keskustelua. Tai jos on joku päivänpolttava uutisaihe niin siitä voisi keskustella.

Älyä on monenlaista. Myös sosiaaliset tilanteet vaatii tietynlaista älyä ja tilannetajua. Se että ihminen on hiljaa ei tee siitä automaattisesti älykästä.

Ap täällä taas, kiva kun on tullut paljon keskustelua ja näkemyksiä ketjuun.

Tajusin niitä lukiessa, että jotkut ovat hiljaisia, koska heitä ei kiinnosta vuorovaikuttaa muiden kanssa.

Itse hiljaisuus ei minua ehkä edes haittaa niin paljon, mutta jos esim. tämä tapailemani mies on hiljainen, koska ei halua kertoa ajatuksiaa tai ole minun ajatuksistani kiinnostunut, on ero luonteissamme liian suuri suhdetta ajatellen.

Mukavaa viikonloppua kaikille, puheliaille ja hiljaisille :)

Vaikeneminen on kultaa, puhuminen hopeaa

Olen itse puheliaampi, kuin suurin osa. Tunnen itseni vain niin hemmetin typeräksi varsinkin töissä, jos asiantuntijana toisen asiantuntijan kanssa pitäisi pystyä keskustelemaan projektien etenemisestä ja mahdollisista muutoksista, kun toinen ei pysty minkäänlaiseen suulliseen sananvaihtoon. Luikkii pakoon ja meikä jää yksin odottamaan sähköpostia ko. kaverilta, vaikka olisi voinut heittää minun nähteni valvontalistan ohjeet tai edes kertoa kokeen tavoitteet, niin osaisi tehdä edes mutulla jotain ennen sitä sähköpostia odotellessa ja päästä itsekin ajoissa kotiin.  Teet homekasvatukset alusta loppuun itse, ympärillä on kyllä ihmisiä, mutta eivät puhu mitään. Kaikki hoituu säpon kautta :D Vaikka olisi todellakin huomioimisen arvoisia tuloksia.

Tulen pian vaihtamaan osastoa (onneksi ja omasta pyynnöstä)

Hirveintä ehkä, että minusta kuulemma pidettiin siellä. No ei kyllä näyttänyt siltä:D

Vierailija kirjoitti:

Vaikeneminen on kultaa, puhuminen hopeaa

Vaikeneminen on myöntymisen merkki eli sellainen ihminen ei ota kantaa eikä halua vaikuttaa asioihin puoleen tai toiseen. Jos ei sano mitään, niin sitten on turha kitistä jälkikäteen.

Täällä on yksi joka ei osaa jutella luontevasti niin että juttu lentää ja jutunaiheet vaihtelee tuosta noin että yksi juttu loppuu niin toinen alkaa, ja kun toinen loppuu niin kolmas alkaa, ja kolmannen puolivälissä alkaakin jo neljäs aihe, kun ohops onkin mennyt jo ainakin puoli tuntia.

En tiedä miten koskaan voin löytää parisuhdetta tai kumppania.. monesti haluaisin olla vain hiljaa ja hiljaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla niin, että ne nopeat puhujat ovat myös nopeita ajatuksiltaan ja nopeita hoksaamaan ympäristöään?

Jospa on niin, että he ihan hyvin pystyvät sekä puhumaan, ajattelemaan sekä seuraamaan muita?

Jospa heillä vaan on niin nopeat hoksottimet? Ovat hyvinkin analyyttisiä ja tarkastelevat asioita monelta kannalta. Joskus itse jopa liikaakin. Onko ihan mahdoton yhtälö?

Se vaan tuntuu hitaista siltä, että eivät ehdi. Kun heistä se on mahdotonta. Kun itse eivät ehdi tai pysty.

Minä olin ainakin lapsena ja teininä se hiljainen ja en ole nopea ajattelemaan, hoksaamaan ympäristöäni. En ole yhtään hyvä tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. 

Ujoudesta ja arkuudesta syntyy helposti kierre ja rooli, jota on vaikea rikkoa. Kun vaikka koulussakin on arka ja vähäpuheinen, mukaan voi tulla kiusaaminen, joka taas jo lyhyessä ajassa saa ihmisen kokemaan, ettei hänen kuulu pitää ääntä itsestään ja ettei ketään kiinnosta hänen juttunsa. Vaikka mitään tällaisia kokemuksia ei olisikaan, esim. lapsi saattaa olettaa aikuisten odottavan ja toivovan häneltä jämptejä ja lyhyitä vastauksia kysymyksiin, eivätkä ihmiset muutenkaan aina tajua, että joku haluaa rupatella heille muuten vain, ilman mitään sen kummempaa tarkoitusperää. Vähäpuheinen saattaa ajatella olevansa vain kohtelias, silloin kun toinen osapuoli soisikin hänelle mielellään enemmänkin suunvuoroa.

Oman hiljaisuuteni taustalla oli myös suuri vaikeus keksiä sanottavaa. En penskana tajunnut, mitä muuta vaikka kuulumisten kysymiseen saattoi vastata kuin "hyvää". 

Töissä ympärilläni on oikeita tyhmiä.En kestä niitä juttuja.Avaan suuni vain hoitaakseni työasioita.Toivoisin samaa heiltä.

Jos keskustelukumppani/-kumppanit ovat sellaisia, että puhuvat tauotta eikä muut saa suunvuoroa, niin en viitsi puhua. Minut on opetettu siihen, että päällepuhuminen ja keskeyttäminen on epäkohteliasta, joten en viitsi puhua muiden päälle saadakseni suunvuoron. Ja jos joku koko ajan puhuu päälle ja keskeyttää kun sanon jotain, niin se on suomalaisessa kulttuurissa selkeä merkki siitä että "ole hiljaa, ei kiinnosta". Eipä tuollaisten ihmisten seurassa viitsi puhua mitään, kun ovat niin itseään täynnä ja todella käytöstavattomia.

Keskustelutaitoiset ihmiset osaavat myös kuunnella, eivät pelkästään puhua.

Puhelias  ihminen kertoo yleensä  paljon niitä samoja juttuja jotka on jo kymmeniä kertoja tullut kerrottua eri porukoissa. Puhumaton ei ymmärrä miksi pitäisi sanoa ne samat asiat kun ne kerran on sanottu.

Puhumiseen voi myös oppia ja opetella jos on halua. Jos näkee sen arvokkaaksi.

Minulla on lähimpänä työkaverina hiljainen tyyppi. Ollaan molemmat naisia ja olen itse puhelias, mutta tykkään välillä esim. tauoilla istua hiljaa ja lukea lähteä eli en ole mikään jatkuva hölisijä. Työkaverini ei hölise turhia eikä kerro hauskoja, keveitä juttuja. Hän on usein hiljaa, mutta saattaa aktivoitua ilmeisesti kun kokee että puhutaan asiaa eikä vaan höpistä pinnallista turhaa äänimelua. Kun hiljainen työkaveri sitten rupeaa jostain aiheesta puhumaan, hän puhuu jotenkin suorastaan fanaattisen oloisesti. Alussa tuli tunne että onko hänellä ullakolla matot ihan suorassa ja lähes säikähdin yllättävää persoonan muutosta. Hän on silti innostuessaan jotenkin epäkiinnostava puhuja. Hän ei tuo esiin mitään kiinnostavaa, pohtivaa näkökulmaa vaan enemmänkin vain paasaa.

Porukassa jutellessa esim. tauoilla, olen todennut hänen olevan juurikin sellainen hitaasti reagoiva eli jutut ehtii mennä nopearytmisillä jo ohi ennen kuin hän ehtii edes miettiä mitä sanoisi. Omalta kannalta raskas ihmistyyppi ja jollain tavalla koen hänet hieman masentavana seurana. Ikinä en ottaisi vähäpuheista miestä. Itselle on tärkeää että saa jotain käsitystä siitä, mitä toisen pään sisällä pyörii eikä niin että ajatuksia pitää tulkita ja arvailla. En kuulu ihmisiin joille hiljaisuus merkitsee salaperäisyyttä, ennemminkin tulee tunne ettei toisella pyöri päässä mitään. 

Usvametsä kirjoitti:

Minä olen hiljainen vieraammassa seurassa, koska olen niin ujo ja jännitän sosiaalisia tilanteita. En osaa olla rento. Tutustun aika hitaasti ihmisiin. Isossa porukassa jään hiljaiseksi, koska en saa suunvuoroa. Joidenkin kanssa kyllä on helppo olla heti alusta lähtien. Ehkä olemme niin samanhenkisiä tai löytyy joku yhteys. 

On kyllä aika hämmentävää, jos joku luulee, että olen aina yhtä hiljainen. Kyllä minäkin puhun kotona ja tutussa seurassa paljon. En ole todellakaan huumorintajuton tai vakava. Kaikki muutkin tuntemani ujot ja hiljaiset ovat turvallisessa ympäristössä aivan erilaisia. Sen takia en tuomitsisi ketään ennen kuin tutustun kunnolla. Ujot tarvitsevat aikaa ja vähän rohkaisua ja keskusteluun mukaan ottamista. 

Mulla sama juttu, olen introvertti, rauhallinen ja minulla myös hieman sosiaalisen tilanteen pelkoa. Siltikin olen tutussa seurassa puhelias esim. Kotona perheen kanssa ja työpaikalla tuttujen ihmisten kanssa. Jos työpaikalle tulee uusia ihmisiä niin kuulostelen hieman ennenkuin alan heille puhua koska en tiedä millaisia ovat joskus tulee älyttömän hyvin toimeen jonkun uuden työntekijän kanssa jo ekana päivänä ja välillä menee vuosikin ennenkuin rentoutuu jonkun seurassa, olen aika taitava tunnistamaan ihmisissä nitä piirteitä joista en pidä introverttinä. Onneksi oma mies samanlainen introvertti joten meillä ei ole ongelmaa olla vaikka puolta päivää hiljaa toistemme seurassa. Väsyn liian puheliaisten seurassa juurikin näiden ekstroverttien mitkä eivät ole hetkeäkään hiljaa vaan koko ajan oltava äänessä ja usein asiat ovat turhia, väännetään juttua vaikka säästä jos ei muuta keksitä.

Vierailija kirjoitti:

Jos keskustelukumppani/-kumppanit ovat sellaisia, että puhuvat tauotta eikä muut saa suunvuoroa, niin en viitsi puhua. Minut on opetettu siihen, että päällepuhuminen ja keskeyttäminen on epäkohteliasta, joten en viitsi puhua muiden päälle saadakseni suunvuoron. Ja jos joku koko ajan puhuu päälle ja keskeyttää kun sanon jotain, niin se on suomalaisessa kulttuurissa selkeä merkki siitä että "ole hiljaa, ei kiinnosta". Eipä tuollaisten ihmisten seurassa viitsi puhua mitään, kun ovat niin itseään täynnä ja todella käytöstavattomia.

Keskustelutaitoiset ihmiset osaavat myös kuunnella, eivät pelkästään puhua.

Tämä niin totta, itsekin ärsyynnyn suunattomasti jos joku keskeyttää puheenvuoron tai puhuu päälle, minulle opetettu jo pikkulapsena että kun joku puhuu niin odotetaan omaa vuoroa. Tuo käytös nykypäivänä tosi yleistä, edes lapsilta ei vaadita enää että kun puhutaan niin siihen väliin ei tulla jankuttamaan.

Tässä aloituksessa ja ketjussa nyt ei varmaankaan tarkoiteta päällepuhumista, toisten keskeyttämistä ja jatkuvaa puhetulvaa.

Vaan sitä, että ihan normaalissa keskustelu- ja tutustumistilanteessa joku ihminen on niin hiljainen tai sulkeutunut, ettei sujuvaa, luontevaa ja vuorovaikutteista keskustelua saa onnistumaan.puheliaampi tekee aloitteen jostain neutraalisti aiheesta ja jää odottamaan ja kuuntelemaan, mutta hiljainen ei anna palautetta tai jatka keskustelua.

Keskustelu on joko lyhyitä yksittäisiä sanoja tai hiljaisuutta.

Turha mennä ääripäähän, olisi mielenkiintoisempaa pysyä ihan asiaa valaisevissa kommenteissa.

Vierailija kirjoitti:

heh heh... vai hiljaisia ihmisiä ovat. he teeskentelevät jonkin syyn takia. kyttäävät mielellään hiljaa vieressä mitä toinen tekee/puhuu, toisten kanssa. puukottavat heti selkään, kun saavat mahdollisuuden .

ovat yleensä kateellisia sille enempi puhuvalle ja iloiselle ihmiselle.  kun nämät hiljaiset hyssykät saavat vähän viinaa, niin kyllä kielenkannat aukeaa. eipäs silloin olla enään hiljaisia.

hiljaisessa vedessä kalat kutevat, vanha sanontakin kuuluu. minä ainakin kartan jos on liian hiljainen tuppisuu, useimmiten miettivät/harkitsevat hiljaa kyräillen, kateellisena mitä saisivat tehtyä toiselle ihmiselle, puheliaalle, kun ovat vihreitä kateudesta.

kukaan ihminen ei ole hiljainen, jos ei ole mykkä/kuuro.

Tiedätkö sen sanonnan "varas toista varkaaksi epäilee"? Vaikutat aika kaunaiselta ja kyräilevältä ja automaattisesti ajattelet että muutkin ovat samanlaisia..? Kadehditko itse helposti muita?

Mua haukuttiin nuorena, että en puhu. Sen jälkeen olen puhunut paljonkin, mutta en kaikessa seurassa ja tilanteissa. Joittenkin seurassa hyydyn ja osaa ei seurani kiinnosta. Jotkut puhuvat muille, mutta eivät mulle. On se ap:llä merkillinen kysymys. Ei jatkoon.