Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1246)
Vierailija kirjoitti:
NIin, mutta jos vasta tutustutaan ja ei oikein vielä tiedä mitään toisesta, niin miten se suhde edes edistyy, jos ei mitään puhuta?
Aika kaameaa olla vain hiljaa tuntemattoman ihmisen kanssa. Huh, ei kiva. Ahdistuisin.
Miten oppia koskaan tuntemaan toisensa jos jökötetään vaan hiljaa ja kumpikin miettii omiaan?
Eri juttu on silloin kun se suhde on jo solmittu ja tuntee toisensa.Miten nämä puhumattomat onnistuvat löytämään kumppanin?
Jos se toinenkaan ei oikein saisi mitään puhua?
En tiedä onko oma kokemukseni mitenkään faktaa tai verrannollinen muille, mutta on ihmisiä joiden kanssa kemia tai mikä lie yhteys on nopeasti niin vahva, ettei hiljaisuus ole ongelma. Olen kokenut monen kanssa hiljaisuuden kiusallisena, mutta vastapainoksi on ollut muutamia, kummastakin sukupuolesta, joiden kanssa hiljaisuus ei ole ongelma.
Tuskin nyt ensitreffeillä toimii, mutta jo lyhyenkin tutustumisen jälkeen.
Muutaman iohmisen kanssa keskustellut tästä ja heillä on samanlaisia kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hiljaisista ihmisistä ei ole hiljaisia silloin, kun he kokevat olevansa turvallisessa seurassa ja että heitä arvostellaan ja kuunnellaan.
Osa ihmisistä jännittää uusien ihmisten seurassa, eikä osaa jutella rennosti. On toki mahdollista, että mies on aidosti hiljainen, mutta totuus selviää vasta kun olette tunteneet pitempään.
Hiljaa oleminenkin vaatii tiettyä turvallisuudentunnetta.
Puhe ei vain tule spontaanisti. Tiedän kyllä, miltä tuntuu, kun puhe luistaa ja ajatusten ja puheen välillä ei ole blokkia tai viivettä. Näin nimittäin tapahtuu parin oluen jälkeen. Selvin päin ajatukset jäsentyvät hitaammin puhemuotoon ja yleensä keskustelu on jo edennyt johonkin toiseen aiheeseen ennenkuin itse pääsen mukaan. Ahdistavaa tämä on, kuin jokin vamma. Tiedän toki, että on myös ihmisiä, jotka ovat hiljaa, koska haluavat. Itse puhuisin mielelläni enemmän.
Olisi aika hankalaa olla suhteessa ihmisen kanssa jolla olisi vaikeuksia puhumisen tuottamisessa ja ajatustensa julkituomisessa.
Koska jo silloinkin tulee väärinkäsityksiä ja ei ymmärrä mitä toinen haluaa tai mistä on loukkaantunut vaikka pystytään asioista puhumaankin.
Miten silloin kun toinen ei puhu tai vastaa jotain ympäripyöreää?
Haudataanko ne ongelmat ja lakaistaan vain hiljaa maton alle?
Vai onko se hiljainen sitten vaan kaikkeen tyytyväinen, asiat ovat hyvin kun hän on hiljaa?
Tuntuisi vaikealta olla se avoimempi ja puhuvampi kumppani, kun ei toisesta saisi mitään selvää.
Ja myös minulle suhteen yksi avainsana ja liima on juttelu ja puhuminen, joskus asiasta ja joskus ihan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Jos jo normaali puhuminen tuottaa vaikeuksia niin miten sitten keskustella, hassutella ja kertoa jotain sinällään tyhmää, mutta hauskaa tapahtumaa?
Kertovatko nämä hiljaiset koskaan vitsejä tai jotain itselleen tapahtunutta hauskaa juttua?
Meidän lukiossa on valikoivasti hiljainen tyttö. Alun alkaen se ei sanonut juuri muuta kuin yksittäisiä sanoja, mutta kuiteskii aina tuli norkoilemaan meidän muiden kanssa, no annettiin sen norkoilla kerta oli ihan harmiton, ei siinä. Vasta vuoden norkoiltuaan se alkoi puhumaan edes kutakuinkin ymmärrettäviä lauseita ja ny kahen vuoden kuluttua siitä on alkanut paljastua vitsikäskin puoli. Hihittelee toisinaan itsekseenkin. Erikoinen sairaus vai mikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhe ei vain tule spontaanisti. Tiedän kyllä, miltä tuntuu, kun puhe luistaa ja ajatusten ja puheen välillä ei ole blokkia tai viivettä. Näin nimittäin tapahtuu parin oluen jälkeen. Selvin päin ajatukset jäsentyvät hitaammin puhemuotoon ja yleensä keskustelu on jo edennyt johonkin toiseen aiheeseen ennenkuin itse pääsen mukaan. Ahdistavaa tämä on, kuin jokin vamma. Tiedän toki, että on myös ihmisiä, jotka ovat hiljaa, koska haluavat. Itse puhuisin mielelläni enemmän.
Kurjaa olla "normaali" vain päihteissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika hankalaa olla suhteessa ihmisen kanssa jolla olisi vaikeuksia puhumisen tuottamisessa ja ajatustensa julkituomisessa.
Koska jo silloinkin tulee väärinkäsityksiä ja ei ymmärrä mitä toinen haluaa tai mistä on loukkaantunut vaikka pystytään asioista puhumaankin.
Miten silloin kun toinen ei puhu tai vastaa jotain ympäripyöreää?
Haudataanko ne ongelmat ja lakaistaan vain hiljaa maton alle?
Vai onko se hiljainen sitten vaan kaikkeen tyytyväinen, asiat ovat hyvin kun hän on hiljaa?
Tuntuisi vaikealta olla se avoimempi ja puhuvampi kumppani, kun ei toisesta saisi mitään selvää.
Ja myös minulle suhteen yksi avainsana ja liima on juttelu ja puhuminen, joskus asiasta ja joskus ihan kaikesta maan ja taivaan välillä.Jos jo normaali puhuminen tuottaa vaikeuksia niin miten sitten keskustella, hassutella ja kertoa jotain sinällään tyhmää, mutta hauskaa tapahtumaa?
Kertovatko nämä hiljaiset koskaan vitsejä tai jotain itselleen tapahtunutta hauskaa juttua?
Puhut kyllä nyt ihan ääripäähissukoista. Monet hiljaiset ovat tilannetajuisia/kohtaisia puhuessaan, ei se tarkoita että on huumorintajuton, päinvastoin voivat olla ronskimpiakin jutuissaan. Jos ei ole mitään syytä nauraa niin olishan se vähän outoa tekohymyillä tai nauraa. En kyllä ymmärrä miksi sellaiset ihmiset sitten menevät yhteen jos hiljaisuus tai jatkuvasti äänessä oleva ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhe ei vain tule spontaanisti. Tiedän kyllä, miltä tuntuu, kun puhe luistaa ja ajatusten ja puheen välillä ei ole blokkia tai viivettä. Näin nimittäin tapahtuu parin oluen jälkeen. Selvin päin ajatukset jäsentyvät hitaammin puhemuotoon ja yleensä keskustelu on jo edennyt johonkin toiseen aiheeseen ennenkuin itse pääsen mukaan. Ahdistavaa tämä on, kuin jokin vamma. Tiedän toki, että on myös ihmisiä, jotka ovat hiljaa, koska haluavat. Itse puhuisin mielelläni enemmän.
Kurjaa olla "normaali" vain päihteissä.
Parempi sekin kuin ei koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En yleensä puhu jos ei ole asiaa. Asiaa ei ole kovinkaan usein.
Hiljaa oleminen on mukavaa, voi keskittyä aistimuksiin ja ajatuksiin.
En odota että toinen puhuu. En pidä ollenkaan puhumiseesta puhumisen vuoksi, sellaisesta small-talkista. Yhdessä on mukava olla hiljaa.
Aika vähän viihdyn kyllä yleensäkin ihmisten seurassa, lähinnä silloin kun on pakko esim. töissä. Parisuhdetta en ole halunnut koska tulee yliannos ihmisseuraa.
Eihän parisuhteessa tarvitse yhdessä asua eikä usein nähdä.
Useimmat ihmiset eivät ole mitenkään erityisen mielenkiintoisia, joten en viitsi ylläpitää puhetta ilman merkittävää sisältöä. Mitään vaikeutta tai jännittävää siinä ei ole, pystyn löpisemään niin aidasta kuin aidanseipäästäkin, jos tilanne niin vaatii. Olen kuitenkin mieluiten ja enimmäkseen omissa ajatuksissani. Jep, epäsosiaalinen introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu seurasta, joidenkin kanssa juttu luistaa, toisten kanssa ei. Teillä ilmeisesti sitten ei.
En puhu, koska minua ei kiinnosta. En ole kiinnostunut muista ihmisistä, olen ihmisvihaaja lähinnä. Joitain läheisiä on, joiden kanssa mun sosiaalisuuskiintiö täyttyy.
1. Puheenaihe ei kiinnosta eikä ole mitään sanottavaa siihen
2. Mietin liikaa, enkä saa sanottua asiaani ajoissa, jolloin sopiva hetki menee ohi. Sanottavaa olisi ollut puolet enemmän mitä suusta todella tuli.
3. Suodatan puheitani liikaa, koska en tunne oloani tarpeeksi rennoksi ja vapautuneeksi seurassa jossa olen. Tapahtuu usein jos muita ihmisiä on paljon tai eivät ole kovin tuttuja.
4. En osaa keskittyä ja olen enimmäkseen omissa ajatuksissani. Osa jutuista voi mennä ohi, enkä ole ihan keskustelun tasalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei huvita puhua tyhjänpäiväisyyksiä epäkiinnostavien ihmisten kanssa. Siksi olen usein hiljaa isommassa seurueessa.[/quote
Sama täällä. Terveydenhuoltoalalla olen. Naiset puhuvat tuntikausia itsestään, hiuksista, mies-naisasioistaan. Ei ihme, että koko ajan on kiire, kun kaikki aika menee turhanpäiväisten asioiden vatvomiseen ja jonkun randomin ihmisen katseen analysointiin.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hiljaisista ihmisistä ei ole hiljaisia silloin, kun he kokevat olevansa turvallisessa seurassa ja että heitä arvostellaan ja kuunnellaan.
Osa ihmisistä jännittää uusien ihmisten seurassa, eikä osaa jutella rennosti. On toki mahdollista, että mies on aidosti hiljainen, mutta totuus selviää vasta kun olette tunteneet pitempään.
Tämä.
Suosittelen AP ottamaan pidemmän päälle selvää jos muuten on hyvä tyyppi ja mieleisesi.
Itse kuulun myös tähän varautuneeseen lahkoon ja puhun asiani harkiten, lähimmäisille aukeaa sitten ihan eri portit mauttomine vitseineen.
Turvallisuudentunne.
Toisten kanssa löytyy välittömästi, joidenkin kanssa myöhemmin ja loppujen kanssa ei koskaan.
Syyt siihen voivat olla moninaisia, mutta joissain tapauksissa ei edes ole mitään järkevää syytä.
Mutta siis, turvallisuudentunne.
T: äärimmäisen puhelias ja avoin hiljainen tuppisuu M
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset voivat olla hiljaisia eri syistä. Olen itse hiljaisempi, jos puheenaiheet eivät kiinnosta minua, minulla ei ole niihin mitään sanottavaa tai puhutaan kovin henkilökohtaisella tasolla enkä itse ole siihen halukas. Joissain tilanteissa olen liian ujo puhuakseni, vaikka olisikin jotain sanottavaa.
Vieraamman ihmisen seurassa, kahden kesken, saatan kokea hiljaisuuden kiusalliseksi, jos emme tee mitään muuta, esim. katso elokuvaa. Tutun ihmisen seurassa taas hiljaa oleminen on mukavaa. Minusta esim. se on mukavaa, jos molemmat lukevat, ja kuuluu vain sivun kääntämisen ääniä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/