Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi

Olen tutussa seurassa jopa puhelias, mutta vähän vieraammassa seurassa varsin hiljainen. Kahden kesken on helpompi jutustella, mutta porukassa en kauheasti uskalla avata suutani, vaikka seuraankin keskustelua ja nauran mukana, jos muut nauravat. Nautin kevyestä juttelemisesta ja syvällisemmistä keskusteluista, mutta välillä on mukava olla vain ihan hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ei uskalla puhua mm. politiikasta, uskonnosta, vaan keskustelu loppuu heti, jos et ole valtavirran kanssa samaa mieltä.

Itselläni on juuri toisinpäin. En jaksa työpaikan turinatuokioita joissa kaikki pälättävät omaa asiaansa ja vain kohteliaisuudesta ovat hiljaa toisen puheenvuoron aikana, eivät aidosta kiinnostuksesta, odottavat vain omaa hetkeään olla taas äänessä. Se on rasittavaa, eikä kiinnosta lähteä siihen kilpahuutoon mukaan. Minua pidetään uudessa työpaikassa varmaan todella ujona. Tai on pidetty, koska sitten jos puhutaan aiheista, jotka minuakin kiinnostavat, niin sanon kyllä mielipiteeni, joka yleensä on valtavirtaa vastaan... Aiheina siis politiikka, lihatuotanto, "suvaitsevaisuus" jne......

Mä olen hiljainen, mutta vain, jos väkeä on paljon ja ovat vieraampia. Kyllä mä vastaan ja juttelen, jos joku aloittaa sen kanssani, mutta itse harvemmin aloitan puhumisen.

En mä kyllä ole tippaakaan ujo, mulla ei vaan ole tarvetta olla koko ajan äänessä.

Mä olen hiljainen ja nautin silti ihmisten seurasta. Aika törkeää ja typerää ajatella, että mun pitäisi olla yksin hiljaisuuteni vuoksi.

Puhelias ihminen tarvitsee tarinoilleen kuuntelijan ja mä täytän sen roolin. Osaan myös keskustella, mutta isossa porukassa on usein niitä jotka tykkäävät olla äänessä ja mä tykkään kuunnella.

Jos ap et kestä miehen hiljaisuutta niin jatka eteenpäin. On mutkin jätetty/suljettu pois porukasta hiljaisuuden vuoksi. Ei ne ole olleet sellaisia ihmisiä ylipäätään, että meitä olisi mikään lopulta yhdistänyt. Enemmän on ollut kyse henkilökemioista, mutta kukapa peiliin katsoisi kun hiljaista on helppo osoittaa sormella.

Mulla on laaja ystäväpiiri hissukoinnista huolimatta :)

Olen isosta perheestä ja sisarukset hoitivat yleensä puhumisen (eli en saanut koskaan suunvuoroa). Kai se on vaan jäänyt tavaksi olla hiljaa ja kuunnella muita. Toki osaan keskustella normaalisti jos olen vaikka kaksin jonkun kanssa, mutta porukassa tyydyn yleensä vaan kuuntelemaan.

Olen epäsosiaalinen. On minulla jonkinlainen määrä sosiaalisia tarpeita, mutta ei kovin paljon. Olen nainen, joten monesti sosiaaliset tilanteet menevät niin, että kovaäänisimmät tyypit huutavat räkä suusta roiskuen "tärkeät" asiansa, ja muiden on parempi olla samaa mieltä ettei tule mitään ikäviä tilanteita. Voi kyllä silti tulla, jos on vaikka vääränlainen ilme kasvoilla.

Minun mielenkiinnon kohteet on sellaisia, että monet ihmiset eivät ole kiinnostuneita. Esim. matkoista ihmiset eivät halua kuulla, ainoastaan halutaan kertoa omista matkoista. Sama oikeastaan kaikessa, ei ketään kiinnosta minkä kirjan olen viimeksi lukenut, korkeintaan halutaan kertoa mitä itse on lukenut.

En vaan oikein saa mitään irti siitä sellaisesta tyhjänpäiväisestä kälkätyksestä, missä kukaan ei aidosti halua kuunnella toista, ja jokainen vaan odottaa omaa vuoroaan päästä ääneen. Onneksi on tämä netti, täällä voi googlettaa minkä tahansa aiheen, ja siitä löytyy keskustelu, johon voi osallistua.

Mä olin hiljaisen miehen kanssa joka kuitenkin tykkäsi puhua minun kanssani - yleisistä asioista.

Henkilökohtaisista jutuista puhumisesta ei tullut mitään kun hän ei hauskalla, kärjekkäällä tyyllillään ei ottanut yhtään huomioon että minua olisi sopinut arvostella hiukan helläkätisemmin.

No, tämä johti siihen että suhteen ongelmakohdista ei voinut puhua, ne kasvoivat ja pilasivat kaiken ja erosimme sitten.

Puhuminen on suhteen elinehto, ja etenkin se että molemmat pystyvät puhumaan niistäkin asioista joista puhuminen ei aina ole pelkästään hauskaa ja palkitsevaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen epäsosiaalinen. On minulla jonkinlainen määrä sosiaalisia tarpeita, mutta ei kovin paljon. Olen nainen, joten monesti sosiaaliset tilanteet menevät niin, että kovaäänisimmät tyypit huutavat räkä suusta roiskuen "tärkeät" asiansa, ja muiden on parempi olla samaa mieltä ettei tule mitään ikäviä tilanteita. Voi kyllä silti tulla, jos on vaikka vääränlainen ilme kasvoilla.

Minun mielenkiinnon kohteet on sellaisia, että monet ihmiset eivät ole kiinnostuneita. Esim. matkoista ihmiset eivät halua kuulla, ainoastaan halutaan kertoa omista matkoista. Sama oikeastaan kaikessa, ei ketään kiinnosta minkä kirjan olen viimeksi lukenut, korkeintaan halutaan kertoa mitä itse on lukenut.

En vaan oikein saa mitään irti siitä sellaisesta tyhjänpäiväisestä kälkätyksestä, missä kukaan ei aidosti halua kuunnella toista, ja jokainen vaan odottaa omaa vuoroaan päästä ääneen. Onneksi on tämä netti, täällä voi googlettaa minkä tahansa aiheen, ja siitä löytyy keskustelu, johon voi osallistua.

Niin,sehän on ihan täysi harha, ajatus siitä että mielenkiintoinen, kiva ihminen on hän jolla on mielenkiintoista kivaa sanottavaa.

Kahdenvälisissä suhteissa mielenkiintoinen ja kiva on se joka kiinnostuu sinusta ja on sinulle kiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhe ei vain tule spontaanisti. Tiedän kyllä, miltä tuntuu, kun puhe luistaa ja ajatusten ja puheen välillä ei ole blokkia tai viivettä. Näin nimittäin tapahtuu parin oluen jälkeen. Selvin päin ajatukset jäsentyvät hitaammin puhemuotoon ja yleensä keskustelu on jo edennyt johonkin toiseen aiheeseen ennenkuin itse pääsen mukaan. Ahdistavaa tämä on, kuin jokin vamma. Tiedän toki, että on myös ihmisiä, jotka ovat hiljaa, koska haluavat. Itse puhuisin mielelläni enemmän.

Kurjaa olla "normaali" vain päihteissä. 

Mikä ihmeen "normaali"? Musta ei ole ollenkaan "normaalia" puhua vain äänen tuottamisen takia. Suorastaan kammoan sellaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.

Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?

Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?

En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.

Eihän noihin kukaan voi vastata vaan ainoastaan oman näkemyksen esittää koska ihmisiä niin monenmoisia on.

Itse ainakaan en oikein jaksa olla "pälpättäjä"

Joskus harvoin kun kemiat natsaa niin hyvinkin puhelias saatan olla, mutta yleensä vähemmän.

Joskus jos treffeillä tuntuu jutskaa molemmilla riittävän, niin olen kokeillut luoda hiljaisuutta. Myöhemmin sitten kysynyt että kokiko hiljaisen hetken miten, oliko vaivaannuttava hetki vai mikä?

Jos vastauksena ettei tuntenut mitään negatiivisia tuntemuksia vaan nautti, niin se kyllä meinaa sitä että jatkossakin juttua riittää. Askeleen lähempänä mahdollista sielunkumppania🙂

Joidenkin kanssa ei vaan tule juttuun yhtään... yleensä vähän hölmömpien. Kerron verbaalista läppää joka vaatii hoksottimia, monella ei niitä ole. Monet jutut jätän sanomatta, helmiä sioille ;)

Mä olen joissain seuroissa se keskustelun ylläpitäjä ja aihegeneraattori: mulla on elämässäni ollut aikaa kehittää näkökulmaani, ja kaipa tää on vähän tämmöinen saarnaajatyyppinen ongelma että haluan tuoda sen oman kulmani aiheeseen kuin aiheeseen.

Mutta sitten joissain seuroissa olen se hiljainen kuuntelija, ja käytännössä tämä johtuu useimmiten siitä että keskustelun rytmissä ei ole mun puheelleni tilaa.

Mun nähdäkseni hiljaisuus on sitä että ihminen ei itse ole ihan tajunnut sitä omaa kulmaansa ja sen arvoa, ja ei välttämättä osaa seurata niitä pinnallisestakin pölinästä havaittavia syvempiä fiilisten virtoja.

Ja tietty on ne aiheet jotka eivät vaan herätä intohimoja.

Yleensä ihmiset puhuu turhaa 90 % p*skaa. Eikä kiinnosta osallistua tähän turhuuteen.

Olen huomannut monta kertaa ettei kukaan kuuntele kuitenkaan tai sitten ihmiset puhuvat päälle ja tekevät sillä tavoin selväksi että se mitä sanon on yhdentekevää. Niinpä minä olen sitten vain sulkenut suuni.

Mitä sitä turhia puhumaan. Puhuminen puhumisen takia on turhaa. Jos on asiaa, puhutaan, jos ei, ollaan hiljaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat ihmiset eivät ole mitenkään erityisen mielenkiintoisia, joten en viitsi ylläpitää puhetta ilman merkittävää sisältöä. Mitään vaikeutta tai jännittävää siinä ei ole, pystyn löpisemään niin aidasta kuin aidanseipäästäkin, jos tilanne niin vaatii. Olen kuitenkin mieluiten ja enimmäkseen omissa ajatuksissani. Jep, epäsosiaalinen introvertti.

Minusta tällaiset ajatukset ovat aina todella kummallisia. Ettäkö on niin itseensä käpertynyt, ettei kykene näkemään muita ihmisiä mielenkiintoisina? Minusta melkein jokaisessa on jotain mielenkiintoista ja olenkin kiinnostunut ihmisistä, heidän kokemuksistaan ja ajatuksistaan, vaikken kaikkien kanssa samaa mieltä olisikaan tai ehkä juuri silloin vasta olenkin kiinnostunut. Ihmiset ovat mielenkiintoisia, komplekseja ja moniulotteisia, jos viitsii antaa hetken itsestään

t. maailmasta kiinnostunut Mensan jäsen, kun joku kuitenkin sen älyn tähän kohta vetää 

Olet ekstrovertti, eli näet ihmiset sinänsä jo mielenkiintoisina eivätkä kohtaamiset kuormita sinua. Minä introverttinä ymmärrän tuon pointin ja tiedän että jokaisella on tarinansa kerrottavanaan, en vain jaksa olla itse se joka nämä kaikki ihmiset kohtaa ja kuuntelee tarinat, koska se kuormittaa ja paljon. Priorisoin kohtaamiset sellaisiin jotka itseäni kiinnostavat, koska sellaista jaksan hieman pitempään.

Itse olen vähäpukeinen enkä vaivaannu hiljaisuudesta.

Jotku puhuvat siksi että eivät kestä hiljaisuutta, vaikka ei olisi mitään varsinaista asiaa tai sanottavaa. Sellianen on vaivaannuttavaa.

En myöskään halua olla esillä ja ala kilpailemaan suuvuoroista sellaisten kanssa, jotka tykkää olla äänessä.

Sanon kyllä mielipiteeni kysyttäessä ja muutenkin, jos minulla on selkeä näkemys tai mielipide asiaan.

Aika usein naiset haluavat olla äänessä ja heitä häiritseen mies, joka haluaa olla äänessä ja puhuu itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat ihmiset eivät ole mitenkään erityisen mielenkiintoisia, joten en viitsi ylläpitää puhetta ilman merkittävää sisältöä. Mitään vaikeutta tai jännittävää siinä ei ole, pystyn löpisemään niin aidasta kuin aidanseipäästäkin, jos tilanne niin vaatii. Olen kuitenkin mieluiten ja enimmäkseen omissa ajatuksissani. Jep, epäsosiaalinen introvertti.

Minusta tällaiset ajatukset ovat aina todella kummallisia. Ettäkö on niin itseensä käpertynyt, ettei kykene näkemään muita ihmisiä mielenkiintoisina? Minusta melkein jokaisessa on jotain mielenkiintoista ja olenkin kiinnostunut ihmisistä, heidän kokemuksistaan ja ajatuksistaan, vaikken kaikkien kanssa samaa mieltä olisikaan tai ehkä juuri silloin vasta olenkin kiinnostunut. Ihmiset ovat mielenkiintoisia, komplekseja ja moniulotteisia, jos viitsii antaa hetken itsestään

t. maailmasta kiinnostunut Mensan jäsen, kun joku kuitenkin sen älyn tähän kohta vetää 

Olet ekstrovertti, eli näet ihmiset sinänsä jo mielenkiintoisina eivätkä kohtaamiset kuormita sinua. Minä introverttinä ymmärrän tuon pointin ja tiedän että jokaisella on tarinansa kerrottavanaan, en vain jaksa olla itse se joka nämä kaikki ihmiset kohtaa ja kuuntelee tarinat, koska se kuormittaa ja paljon. Priorisoin kohtaamiset sellaisiin jotka itseäni kiinnostavat, koska sellaista jaksan hieman pitempään.

Ekstrovertti voi olla kiinnostunut muista ihmisistä, mutta niin voi olla introverttikin, he vain käyttäytyvät eritavalla muiden ihmisten seurassa. Eikä extroverttius tarkoita sitä että he aina haluaisivat tutustua muihin ihmisiin. Sosiaalisesti kömpelö ja epäkohtelias tai vihamielinen extrovertti on ehkä kaikkein kamalin ihmistyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut monta kertaa ettei kukaan kuuntele kuitenkaan tai sitten ihmiset puhuvat päälle ja tekevät sillä tavoin selväksi että se mitä sanon on yhdentekevää. Niinpä minä olen sitten vain sulkenut suuni.

Rasittavaa olla porukassa jossa on  itseriittoinen ekstrovertti, joka kokoajan puhuu vain omia juttujaan eikä kuuntele muita. 

Vierailija kirjoitti:

Paljon ihmisiä, joilla tuskin on mitään älykästä sanottavaa, mutta eivät tajua tätä itse.

Jos AP aloittaisi keskustelua... Toteaisin aika pian: Ok. Päivän Hesari luettu.

Eikö tuo ole aika ylimielinen asenne suhteessa muihin ihmisiin, jos lähtökohtaisesti olettaa että heillä ei ole mitään älykästä sanottavaa?  Hyvä keskustelu etenee luontevasti aihepiiristä toiseen eikä sillä ole mitään valmista asialistaa eli agendaa. Jos vaikkapa 4 ihmistä istuu kahvipöydän ympärillä, niin on hyvä että ne ujommat ja hiljaisemmatkin saavat sanoa sanottavansa ja vaikuttaa siihen mistä puhutaan. Monesti ne parhaat vitsitkin syntyvät tilannekomiikasta keskustelun lomassa eivätkä ne todellakaan ole mitään "suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen" vitsejä.